Alkoholi- ja muiden päihdesidonnaisten turvallisuusuhkien torjuminen

Alkoholi- ja muiden päihdesidonnaisten turvallisuusuhkien torjuminen Sisäisen turvallisuuden ohjelman alatyöryhmäraportti / 2012

Sisällys 1 Johdanto... 3 1.1 Työryhmän toimeksianto ja työskentely... 3 1.2 Työryhmän raportin ja ehdotusten valmistelu, tehtävän rajaus, tausta-aineisto sekä muu aiheeseen liittyvä ohjelmatyö... 4 2 Päihteet ja turvallisuus... 6 2.1 Alkoholi- ja huumehaittojen kehitys ja haittakustannukset... 6 2.2 Päihteet tapaturmien, onnettomuuksien, väkivallan ja rikollisuuden taustalla... 9 2.2.1 Tapaturmat, tapaturmaiset kuolemat ja itsemurhat... 9 2.2.2 Omaisuusrikokset... 11 2.2.3 Väkivaltarikokset... 12 2.2.4 Lähisuhde- ja perheväkivalta... 13 2.2.5 Tie- ja vesiliikenne... 14 3 Työryhmän ehdotukset sisäisen turvallisuuden ohjelmaan... 16 3.1 Työryhmän ehdotukset... 16 3.2 Työryhmän ehdotusten perustelut... 19 3.2.1 Vähennetään alkoholin aiheuttamia väkivalta- ja muita haittoja julkisilla paikoilla selkeyttämällä alkoholin nauttimista koskevat säännökset alkoholi-, kokoontumis- ja järjestyslaeissa.... 19 3.2.2 Vähennetään alkoholin aiheuttamia väkivalta- ja muita haittoja aamuyön tunteina uudistamalla anniskeluaikoja koskevat säännökset. 21 3.2.3 Säilytetään alkoholilain kokonaisuudistuksessa alkoholin kotiinkuljetuskielto elintarvikekuljetusten yhteydessä... 26 3.2.4 Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä selvitetään mahdollisuus päivittäistavarakaupoissa myytävien mietojen käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien enimmäisalkoholipitoisuuden laskemiseksi... 26 3.2.5 Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä selvitetään mahdollisuus vähentää alkoholin kokonaiskulutusta ja haittoja kieltämällä alkoholin vähittäismyynti sunnuntaisin... 28 3.2.6 Lisätään ja kehitetään selviämisasemapalveluja tehtyjen selvitysten ja niihin sisältyvien suositusten pohjalta. Hyvien käytäntöjen levittämistä ja uusien mallien kehittämistä tuetaan Kaste-ohjelman toimeenpanossa... 29 3.2.7 Kaste-ohjelman toimeenpanossa tuetaan malleja, joissa edistetään ikääntyneiden turvallisuutta ja vähennetään päihdehaittoja kotiin vietäviä katkaisuhoito- ja muita päihdepalveluja kehittämällä.. 30 3.2.8 Vakiinnutetaan paikallisessa turvallisuussuunnittelussa 1

Pakka-mallin hyvät käytännöt koko maassa. Kirjataan Pakka-työ aluehallintovirastojen tulossopimuksiin alkoholihallinnon osalta... 32 3.2.9 Kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon päihdeinterventioissa, mukaan lukien työterveyshuolto, otetaan huomioon vanhempien päihteiden käytön vaikutukset lapsiin... 33 3.2.10 Laaditaan tieto- ja viestintätekniikan (internet, puhelin, sähköposti) avulla tehtävään lapsi- ja nuorisotyöhön kansallinen strategia, jonka yhtenä painopistealueena on sisäinen turvallisuus ja päihteet. Strategia tehdään monialaisessa yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa... 34 4 Lähteet ja työryhmän tausta-aineisto... 36 2

1 Johdanto 1.1 Työryhmän toimeksianto ja työskentely Sisäisen turvallisuuden ohjelma vuosille 2011 2015 perustuu pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan. Ohjelman valmistelua varten asetettiin kuusi asiantuntijaryhmää, joiden tehtävä oli määritellä aihealueen keskeisimmät turvallisuushaasteet sekä tehdä ehdotukset tavoitteiksi ja toimenpiteiksi sisäisen turvallisuuden ohjelman ohjausryhmälle. Yhdeksi kuudesta alatyöryhmästä asetettiin Alkoholi- ja muiden päihdesidonnaisten turvallisuusuhkien torjuminen, jonka tehtäväksi annettiin tehdä ehdotukset ainakin: humalahakuisen, itselle ja ympäristölle turvallisuusriskejä aiheuttavan alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäytön hillitsemiseksi, tiedon lisäämiseksi alkoholin ja turvallisuusongelmien, kuten tapaturmien ja väkivallan, välisestä yhteydestä, alkoholi- ja muiden päihdehaittojen lasten turvallisuudelle aiheuttamien ongelmien torjumiseksi sekä ikääntyneiden turvallisuutta heikentävän alkoholinkäytön vähentämiseksi. Työryhmän puheenjohtajaksi nimettiin ylijohtaja Aino-Inkeri Hansson sosiaali- ja terveysministeriöstä ja jäseniksi lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sosiaali- ja terveysministeriöstä, toiminnanjohtaja Aarne Kiviniemi Sininauhaliitosta, työalasihteeri Seppo Lusikka Kirkkohallituksesta, poliisitarkastaja Jari Pajunen, sisäasiainministeriöstä, ylitarkastaja Maija Peltokangas sisäasiainministeriöstä, kehittämisjohtaja Ari Saarto A-klinikkasäätiöstä, neuvotteleva virkamies Merja Vahva liikenne- ja viestintäministeriöstä, erityisasiantuntija Ellen Vogt Suomen Kuntaliitosta ja strategiapäällikkö Ritva Varamäki Suomen sosiaali ja terveys ry:stä. Sihteerinä toimi erikoissuunnittelija Elina Kotovirta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Työryhmä kokoontui 7 kertaa ja järjesti toimeksiantonsa mukaisesti 1 kaksi kuulemistilaisuutta. Työryhmä järjesti kuulemistilaisuuden Päihde- ja raittiusasian neuvottelukunnalle, koska neuvottelukunnassa on edustettuna laaja asiantuntemus niin poliittisista puolueista, järjestöistä, teollisuudesta kuin eri ministeriöistä ja niiden alaisista laitoksista. Toisen kuulemisen työryhmä järjesti Alkoholiohjelman aluehallintovirastoihin sijoitetuille koordinaattoreille, joilla on käytännön kokemusta alueilla tehtävästä päihdehaittojen ehkäisytyöstä. 1 Asiantuntijaryhmien kokoonpano jätettiin suppeaksi tehokkaan työskentelyn varmistamiseksi. Asiantuntijaryhmien tuli kuitenkin järjestää oman valmistelunsa tueksi työnsä aikana vähintään kaksi omaa tehtäväaluettaan koskevaa seminaaria tai kuulemistilaisuutta, joihin kutsutaan ulkopuolisia asiantuntijoita ja sidosryhmien edustajia. 3

Työryhmä piti myös aktiivisesti yhteyttä muihin alatyöryhmiin ja koordinoi niiden kanssa käsiteltäviä asioita, koska päihteet tavalla tai toisella näkyvät kaikkien alatyöryhmien työssä. Työryhmien yhteistyön tuloksena myös muiden alatyöryhmien ehdotuksista löytyy päihdehaittojen ehkäisyyn liittyviä ehdotuksia. 1.2 Työryhmän raportin ja ehdotusten valmistelu, tehtävän rajaus, tausta-aineisto sekä muu aiheeseen liittyvä ohjelmatyö Työryhmän toivottiin työskentelevän rajatusti ja keskittyvän sisäisen turvallisuuden kannalta oleellisimpiin seikkoihin, huomioiden muut meneillään ohjelmat ja muu kehittämistyö. Esimerkiksi yleiset päihdepalveluiden kehittämiseen tähtäävät ehdotukset rajattiin työryhmän työn ulkopuolelle, vaikka ehkäisevän työn ja päihdepalvelujen tiedetäänkin vähentävän päihdehaittoja, muiden palvelujen tarvetta ja ehkäisevän syrjäytymistä sekä erilaisia turvallisuushaittoja ja -uhkia. Päihdehaittojen ehkäisylle on tärkeää myös hyvinvointipolitiikka, joka pyrkii parantamaan väestön terveyttä ja hyvinvointia ja vähentämään sosiaalista eriarvoisuutta takaamalla kaikille mahdollisuus koulutukseen, työhön ja taloudelliseen turvallisuuteen. Tämä raportti ei ole kattava esitys päihteiden ja niiden aiheuttamien haittojen vaikutuksista tai kaikesta siitä työstä, mitä päihteisiin liittyen tehdään. Raportissa esitellään ongelmien taustoja vain sen verran, mitä työryhmä on nähnyt tarpeelliseksi suositustensa taustoittamiseksi. Päihteiden kulutuksesta ja niiden aiheuttamista haitoista kerätään vuosittain kattavasti tilastotietoa, kuten: Päihdetilastollisen vuosikirja http://www.stakes.fi/fi/tilastot/aiheittain/paihteet/paihdetilastovuosikirja.htm Huumetilanne Suomessa http://www.stakes.fi/fi/tilastot/aiheittain/paihteet/reitox.htm Rikollisuustilanne http://www.optula.om.fi/etusivu/julkaisut/rikollisuustilanne Tapaturmakatsaukset http://pistetapaturmille.thl.fi/fi_fi/web/pistetapaturmillefi/tilastot/aluetilastot Alkoholin käytöstä Suomessa ja sen suhteesta muuhun Eurooppaan, suomalaisista juomatavoista ja alkoholihaittojen ehkäisystä saa kattavan kuvan tutustumalla Suomi juo -julkaisuun, josta on tehty myös tiivistetty verkkoaineisto. Työryhmän läpikäymät selvitykset, tilastot ja työryhmämuistiot ovat liitteenä. Päihteisiin liittyvät keskeisimmät meneillään olevat valtakunnalliset laajat ohjelmat ovat: Alkoholiohjelma, Toimenpideohjelma huumausaineisiin liittyvien haittojen vähentämiseksi ja Mielenterveys- ja päihdesuunnitelma eli Mieli-ohjelma. 4

Alkoholiohjelma on valtiovallan, kuntien ja järjestöjen yhteistyötä alkoholihaittojen vähentämiseksi, jossa vaikuttavat toimenpiteet jäsennetään laajemmiksi kokonaisuuksiksi. Alkoholiohjelman keskeisiä työmuotoja ovat alueellinen koordinaatio ja oma aineistotuotanto. Koordinaation toteutumisesta huolehtivat aluehallintovirastoissa työskentelevät Alkoholiohjelman aluekoordinaattorit. Koordinaation avulla levitetään tutkittuja ja vaikuttavia työmenetelmiä ja -välineitä, esimerkiksi mini-interventiota ja Pakka-toimintamallia paikallisten alkoholihaittojen ehkäisyyn. Kansallisessa huumausainepoliittisessa koordinaatioryhmässä on valmisteltu kuluvalle hallituskaudelle ohjelma huumausaineisiin liittyvien haittojen vähentämiseksi 2. Ohjelman toimenpiteet on koottu viiden pääteeman alle: ehkäisevä työ ja varhainen puuttuminen, huumausainerikollisuuden torjunta, huumausainehaittojen ehkäisy ja hoito, EU:n huumausainepolitiikka ja kansainvälinen yhteistyö sekä huumausaineongelmaa koskeva tiedonkeruu ja tutkimus. Ohjelmassa on nostettu esiin ne toimenpiteet, joihin kiinnitetään erityisesti huomiota tällä hallituskaudella. Ohjelman puitteissa tehtävän työn lisäksi eri hallinnonaloilla tehdään monipuolista työtä huumehaittojen ehkäisemiseksi. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa kehitetään päihdetyötä ja -palveluja yhdessä mielenterveyspalveluiden kanssa mielenterveyskuntoutujien sekä päihteiden käyttäjien hoitoon pääsyn kynnyksen madaltamiseksi, peruspalveluiden roolin lisäämiseksi päihde- ja mielenterveyspalvelujen tarjonnassa sekä joustavampien hoitoketjujen turvaamiseksi. Ohjelma jatkuu vuoteen 2015 saakka. Ohjelman aikana on lisäksi tarkoitus siirtää palvelujen painopistettä hoidosta hyvinvoinnin edistämiseen, ennaltaehkäisyyn ja varhaisen puuttumisen menetelmiin. 2 Ohjelma julkaistaan loppukeväästä 2012. 5

2 Päihteet ja turvallisuus 2.1 Alkoholi- ja huumehaittojen kehitys ja haittakustannukset 3 Alkoholihaitat ovat lisääntyneet voimakkaasti vuoden 1968 jälkeen, jolloin keskioluen myynti sallittiin päivittäistavarakaupoissa ja kahviloissa ja alkoholin saatavuutta lisättiin myös helpottamalla anniskeluravintoloiden ja Alkon myymälöiden perustamista sekä alentamalla alkoholijuomien ostoon oikeuttavia ikärajoja. Vuodesta 1968 vuoteen 2011 alkoholin kokonaiskulutus lähes kolminkertaistui nousten 100 prosenttisena alkoholina asukasta kohti 3,6 litrasta 10 litraan (Päihdetilastollinen vuosikirja). Samana aikavälinä kuolleisuus alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen on lisääntynyt 3,3- kertaiseksi (Tilastokeskuksen tietokantataulukot). Alkoholijuomien riskikulutus ja raju humalahakuinen kertakulutus ovat merkittävä tapaturmien, onnettomuuksien, liikennerikkomusten sekä henki- ja väkivaltarikollisuuden taustatekijä (esim. Päihdetilastollinen vuosikirja 2011, Rikollisuustilanne 2010). Suuri osa ensiapupäivystyksen potilaista on päivystykseen tullessaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Humalassa oleminen näyttää lisäävän niin väkivaltaisuutta kuin myös vaaraa joutua itse väkivallan, ryöstön tai omaisuusrikoksen kohteeksi. Alkoholihaitat eivät ilmene pelkästään alkoholiriippuvuuden seurauksena, vaan jo yksittäiset käyttökerrat aiheuttavat haittoja. Alkoholin aiheuttamat haitat lapsille ja nuorille ovat monitahoisia. Esimerkiksi alkoholin käytöstä aiheutuvat haitat lasten terveyden ja hyvinvoinnin kehitykselle ovat yksi keskeinen tekijä erilaisten lastensuojelutoimenpiteiden kysynnän kasvuun. Lasinen lapsuus -tutkimuksen mukaan joka viidennessä suomalaisessa lapsiperheessä käytetään liikaa alkoholia ja noin joka kymmenes suomalainen lapsi kärsii ainakin jossain määrin vanhempiensa alkoholinkäytöstä. Suomen alaikäisten määrään (1,1 milj.) suhteutettuna tämä tarkoittaa, että alkoholi vaikuttaa kielteisesti yli 100 000 lapsen elämään. Myöskään satunnainen alkoholin käyttö ei lapsen silmin ole harmitonta, vaikka aikuisen 3 Haittakustannukset lasketaan Suomessa vakiintunutta laskentakehikkoa käyttäen. Haittakustannukset julkaistaan vuosittain THL:n Päihdetilastollisessa vuosikirjassa. Välittömät haittakustannukset sisältävät terveydenhuollon, sosiaalihuollon, rikollisuusvalvonnan, rikosten aiheuttamien omaisuusvahinkojen, tutkimuksen sekä ennaltaehkäisevän päihdetyön kustannukset. Terveydenhoidon haittakustannuksissa on otettu huomioon päihde-ehtoinen vuodehoito sekä avohoitokäynnit lääkärillä. Sosiaalitoimen haittakustannuksiin on laskettu päihdehuollosta, toimeentulotuesta ja lastensuojelusta aiheutuneet päihdeehtoiset kustannukset. Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito pitää sisällään sekä oikeusjärjestelmän haittakustannukset että poliisin, pelastustoimen ja tullin toimintaan liittyvät haittakustannukset. Omaisuusvahingoilla tarkoitetaan omaisuuteen kohdistuneista rikoksista aiheutuneiden vahinkojen laskennallista rahallista arvoa ja vakuutuskustannuksia. 6

mielestä se ei aiheuttaisi mitään haittaa. Aikuisen mielestä normaali hauskanpito voi lapsen näkökulmasta olla hämmentävä, nolostuttava tai jopa pelottava kokemus. Ikääntyvien suomalaisten alkoholinkäyttö lisääntyy tulevaisuudessa. Pitkäikäisyyden lisääntyessä eläkkeelle jäämisen jälkeinen elämänvaihe pitenee ja ikäsuhteet tätä elämänvaihetta elävien joukossa muuttuvat. Suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle, ja alkoholin kulutus on heidän keskuudessaan ollut nuoruudesta lähtien huomattavasti yleisempää kuin heidän ikätovereillaan aiempina vuosikymmeninä. Alkoholinkäyttö saattaa myös lisääntyä reaktiona eläkkeelle jäämiseen tai muihin suuriin elämänmuutoksiin. Ikääntyneillä alkoholinkäyttöön liittyviä haittoja saattaa ilmaantua, vaikka alkoholinkulutus olisi pysynyt samalla tasolla kuin työikäisenä, koska ikääntymiseen liittyvät elimistön ja aineenvaihdunnan muutokset heikentävät sietokykyä ja voimistavat alkoholin vaikutuksia. Alkoholi vaikuttaa keskushermoston toimintaan niin, että tasapainon hallinta, keskittymiskyky ja reaktiokyky heikkenevät lisäten kaatumis- ja tapaturmavaaraa. Lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutukset voivat olla arvaamattomia. Runsas alkoholinkäyttö lisää myös väkivallan kohteeksi tai kaltoinkohdelluksi joutumisen riskiä. Tiivistetysti voidaan todeta, että alkoholihaittojen ehkäisytavoitteista huolimatta alkoholin kokonaiskulutus on 2010-luvun alun Suomessa kansanterveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden kannalta huolestuttavan korkealla tasolla. Haitat eivät kohdistu ainoastaan käyttäjiin itseensä, vaan haittoja kokevat myös perheet, lähiympäristö ja yhteiskunta. Huumeiden käyttö ei väestötasolla aiheuta Suomessa niin paljon ongelmia kuin alkoholin käyttö. Toisaalta huumeisiin liittyvä rikollisuus tuo mukanaan erilaisia ongelmia sekä vaikeuttaa näiden ongelmien ratkaisua, kun käytöstä ei esimerkiksi uskalleta kertoa hoitavalle lääkärille. Huumeet näkyvät taustatekijänä samoissa asioissa kuin alkoholikin, mutta huomattavasti vähemmän. Huumeiden käytön yleistymistä 1990-luvulla on nimitetty Suomen toiseksi huumeaalloksi 4. Tällöin huumeiden kokeilun ja käytön lisääntyminen lisäsi merkittävästi huumeisiin liittyviä haittoja. Tämä 1990-luvun puolivälissä alkanut kehitys tasaantui 2000-luvun ensivuosikymmenen puolivälissä, mutta käyttö ja haitat vakiintuivat kuitenkin huomattavasti 1990-luvun alkua korkeammalle tasolle. Uusimpien tutkimusten mukaan huumetilanteessa on tapahtunut jälleen käänne huonompaan. Vuoden 2010 väestökyselyn tuloksissa korostuu kannabiksen asema, jota joskus elinaikanaan oli käyttänyt 17 prosenttia. Amfetamiineja tai ekstaasia oli joskus elämänsä aikana kokeillut vain kaksi prosenttia aikuisväestöstä, kokaiinia 1,5 prosenttia ja opiaatteja noin prosentti väestöstä. Unilääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä tai 4 Suomen ensimmäinen huumeaalto oli 1969 1974. Silloin niin sanotun hippiliikkeen myötä lähinnä kannabiksen ja LSD:n käyttö lisääntyi merkittävästi suurimmissa kaupungeissa. 7

kipulääkkeitä oli käyttänyt ei-lääkinnällisiin tarkoituksiin ilman lääkärin määräystä tai lääkärin määräämää suurempina annoksina elinaikanaan 6,5 prosenttia aikuisväestöstämme. Huumeiden käytön kokeilut painottuvat 25 34-vuotiaiden ikäryhmään, jossa kannabista joskus kokeilleiden osuus on 36 prosenttia. Myös kouluterveyskyselyn perusteella vuosina 2008 2010 kannabiskokeilujen määrä näyttäisi kasvaneen varsinkin lukiolaisten ja ammattikoululaisten keskuudessa, mutta muiden laittomien huumeiden kokeiluissa ei ole nähtävissä merkittäviä muutoksia. Erityisen ongelmallista, usein pistoskäyttöön liittyvää, huumeiden käytön laajuutta on arvioitu viimeksi vuonna 2005. Tutkimuksen mukaan amfetamiinien ja opiaattien ongelmakäyttäjien osuuden 15 54-vuotiaiden ikäluokasta arvioitiin koko maassa olevan noin 0,5 0,7 prosenttia ja pääkaupunkiseudulla 0,9 1,4 prosenttia. Ongelmakäyttäjissä amfetamiinien käyttäjät ovat enemmistönä. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2011.) Huumemarkkinat muuttuvat huomattavasti nopeammin kuin alkoholimarkkinat ja niiden ennustaminen on hankalaa. Uutena haasteena ovat markkinoille tulleiden uusien terveydelle vaarallisten aineiden eli muuntohuumeiden, kuten MDPV:n tai synteettisten kannabinoidien, yleistyminen. Myös kannabiksen kotikasvatuksen lisääntyminen on haaste niin lainvalvonnalle kuin hoito- ja ehkäisytyöllekin. Päihteiden riskikäyttöön sekä sosiaalisiin ja terveydellisiin haittoihin (muun muassa tapaturmiin, väkivaltaan, sairastavuuteen ja kuolleisuuteen) liittyvät vaikutukset koskevat eri lailla naisia ja miehiä. Päihdehaittojen käsittely yksinomaan väestötasolla ei riitä tuomaan esiin kaikkia päihdeongelmiin liittyviä ulottuvuuksia. Alkoholipolitiikasta on tehty valtavirtaistamisselvitys vuonna 2005 (STM:n selvityksiä 2005:24), jossa muun muassa käydään läpi millä tavalla sukupuoli näyttäytyy alkoholitilastoissa, -tutkimuksissa ja -dokumenteissa ja miten tasa-arvolaki otetaan huomioon alkoholipolitiikassa, mutta sen johtopäätöksiä ja tuloksia on hyödynnetty vain osin. Päihteistä aiheutuu merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Vuonna 2009 alkoholin käyttö aiheutti 0,8 1,0 miljardin euron välittömät haittakustannukset. Vuoteen 2008 verrattuna välittömät haittakustannukset kasvoivat keskimäärin 1,5 prosenttia. Yli kolmannes välittömistä haittakustannuksista aiheutui järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta. Sosiaalihuollon osuus välittömistä haittakustannuksista oli hieman yli neljännes ja terveydenhuollon osuus oli reilu viidennes. Välittömistä haittakustannuksista loppuosa liittyi päihdehaittoja ennaltaehkäisevään työhön, alkoholivalvontaan ja tutkimukseen. Vuonna 2009 huumausaineiden ja lääkeaineiden väärinkäyttö aiheutti noin 0,2 0,3 miljardin euron välittömät haittakustannukset. Välittömistä kustannuksista reilu kolmannes aiheutui sosiaalitoimen haittakustannuksista ja neljännes yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidosta. Terveydenhuoltokulujen osuus haittakustannuksista oli noin 15 prosenttia. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2011.) 8

2.2 Päihteet tapaturmien, onnettomuuksien, väkivallan ja rikollisuuden taustalla 2.2.1 Tapaturmat, tapaturmaiset kuolemat ja itsemurhat Tapaturmapotilaiden päihtymystilaa ei systemaattisesti tilastoida, mutta päihtyneiden osuutta on arvioitu yksittäisissä paikallisissa selvityksissä. Oletettavasti suurin osa pienemmistä päihtyneenä tapahtuvista tapaturmista jää tilastojen ulkopuolelle. Esimerkiksi Kuusankosken aluesairaalan päivystyspoliklinikalle kahden vuoden aikana 2004 2006 hoitoon tulleiden tapaturmapotilaiden puhallutusten perusteella 24 28 prosentilla potilaista oli alkoholia veressään. Näistä suurimmalla osalla alkoholia oli enemmän kuin yksi promille. Toistuvista päivystyskäynneistä alkoholiin liittyviä tapauksia oli lähes puolet. Alkoholiehtoiset tapaturmat kasautuivat viikonloppuun, jolloin lähes joka toinen tapaturmapotilas oli humalassa. Joka viides kaatumistapaturmaan joutunut ja joka kolmas portaissa kaatunut oli päihtynyt. (Nurmi- Lüthje ym. 2007.) Alkoholiin liittyvät tapaturmakuolemat jaetaan tilastoissa kahteen päätyyppiin: alkoholimyrkytyksiin ja muissa tapaturmissa päihtyneenä kuolleisiin. Kuolemansyytilastoissa tapaturmaisia alkoholimyrkytyksiä tarkastellaan usein yhdessä alkoholisairauksien kanssa. Molemmissa tapauksissa kuolema johtuu alkoholin liiallisesta käytöstä. Suomessa alkoholimyrkytyksiin kuoli 406 henkilöä vuonna 2010. Alkoholimyrkytykseen kuolleista 75 prosenttia oli miehiä. Suurin osa näistä kuolemista tapahtui työiässä. Alkoholimyrkytyksiin kuolleiden määrä on vähentynyt viime vuosina. Lasku johtuu suurelta osin miesten alkoholikuolemien vähentymisestä. Muut tapaturmaisesti päihtyneenä kuolleet ovat henkilöitä, joilla kuolintodistusta laatinut lääkäri on arvioinut alkoholin myötävaikuttaneen kuolemaan. Kaikkia niitä kuolleita henkilöitä, joilla on ollut tapahtuma-aikana alkoholia veressään, ei luokitella alkoholin vaikutuksen alaisena kuolleisiin. Monet tapaturmaiset kuolemat aiheutuvat toimintakyvyn alenemisesta ja heikentyneestä kyvystä arvioida riskejä. Tapaturmaan kuolleista joka viides oli päihtynyt vuonna 2010. Eniten alkoholiin liittyviä tapaturmakuolemia tapahtuu 45 64-vuotiailla, joilla etenkin alkoholimyrkytysten osuus on suuri. Tämän ikäisillä jopa yli puolet tapaturmakuolemista liittyy alkoholiin. Myös nuorilla 15 24-vuotiailla, alkoholi on tekijänä joka kolmannessa tapaturmakuolemassa. Miehillä alkoholiin liittyvät tapaturmat ovat yleisempiä kuin naisilla. Huumekuolemissa eri aineiden sekakäytön osuus on merkittävää. Erityisesti rauhoittavilla lääkkeillä, uni- ja kipulääkkeillä sekä alkoholilla on merkittävä rooli useissa huumekuolemiksi luokiteltavissa tapauksissa. Huumekuolemia oli vuonna 2009 9

Tilastokeskuksen kuolinsyyrekisterin mukaan 175, mutta kuolemansyyn määrittelyn ongelmista johtuen lukua ei voi suoraan verrata alkoholimyrkytyskuolemiin 5. Päihtyneenä kuolleiden osuus tapaturmaisissa kuolemissa vaihtelee eri tapaturmatyyppien välillä. Tyypillisesti alkoholi on mukana saunakuolemissa, myrkytyskuolemissa, palokuolemissa ja hukkumiskuolemissa. Eniten päihtyneitä kuolee myrkytyksissä, kaatumis-, hukkumis- ja liikennetapaturmissa. Nuorilla tyypillisiä päihdetapaturmia ovat liikenneonnettomuudet, hukkumiset sekä lääke- ja huumausainemyrkytykset. Kuvio 1: Päihtyneiden prosenttiosuus kuolleista tapaturman tyypin 6 mukaan 2006 2009 Lähde: Tilastokeskus, kuolemansyyt Tapaturmat ja itsemurhat ovat 15 24-vuotiaiden suomalaisten yleisimpiä kuolinsyitä. Niihin kuolee noin 250 henkilöä vuosittain. Alkoholi myötävaikuttaa lähes kolmasosaan 15 24-vuotiaiden tapaturmaisista kuolemista sekä noin 40 prosenttiin itsemurhista ja väkivallasta. Alkoholin merkitys vaaratekijänä on erityisen suuri hukkumisten ja 5 Esimerkiksi vuoden 2007 huumeisiin liittyvistä kuolemista on tarkemmassa analyysissä määritelty tapaturmaisiksi yliannoskuolemiksi 142 tapausta. Näistä huumeperäisiä oli 83 ja huume- ja alkoholiperäisiä 59 tapausta (ks. Salasuo ym. 2009). 6 Liikenne, moottoriajoneuvot -luokka sisältää ilma- ja vesikuljetustapaturmat, muttei vesikuljetuksissa hukkuneita. Vesikuljetuksissa hukkuneet sisältyvät luokkaan hukkuminen. Myrkytykset -luokka sisältää myös alkoholimyrkytykset. 10

palokuolemien yhteydessä. Erityisesti nuoret miehet ovat riskiryhmässä alkoholin käyttöön liittyvissä tapaturmissa. Nuorten miesten osuus tapaturmaisesti kuolleista päihtyneistä on lähes 90 prosenttia. Kuvio 2: Päihtyneiden prosenttiosuus eri tavoilla kuolleista 15 24-vuotiaista vuosina 2006 2010. Lähde: Tilastokeskus, kuolemansyyt 2.2.2 Omaisuusrikokset Poliisin tietoon tulleista ryöstörikoksista vuonna 2010 noin kolmasosa (35 %) tehtiin alkoholin, neljä prosenttia huumausaineiden ja viisi prosenttia sekä alkoholin että huumeiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena. Moottorikulkuneuvon käyttövarkauksista noin neljäsosa (23 %) tehtiin alkoholin, 11 prosenttia huumausaineiden ja neljä prosenttia sekakäytön vaikutuksen alaisena. Varkausrikoksiin (näpistys, varkaus, törkeä varkaus) syyllisiksi epäillyistä 11 prosenttia toimi alkoholin, kaksi prosenttia huumausaineiden ja prosentti sekä alkoholin että huumausaineiden vaikutuksen alaisena. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2011.) 11

2.2.3 Väkivaltarikokset Henki- ja väkivaltarikollisuus sekä alkoholi liittyvät läheisesti toisiinsa. Päihtymys heikentää harkintakykyä ja käyttäytymisen pidäkkeitä, vaikeuttaa ristiriitatilanteiden käsittelyä ja saattaa kärjistää niitä. Päihtyneen on myös vaikeampi arvioida oman käyttäytymisensä, muun muassa voimankäytön, seurauksia. Päihtymys lisää väkivallan kohteeksi joutumisen riskiä koska puolustuskyky heikkenee ja uhkaavan käyttäytymisen merkkien havaitseminen ja tulkitseminen vaikeutuu. Päihtymys ei tee kaikista ihmisistä aggressiivisia tai aiheuta aggressiivisuutta kaikissa tilanteissa. Päihtymys tai päihdeongelmat eivät myöskään ole väkivallan syy tai sitä oikeuttava selitys. Vuonna 2010 yli puolet (56 %) poliisin tietoon tulleista pahoinpitelyrikoksista (pahoinpitely, lievä pahoinpitely ja törkeä pahoinpitely) tehtiin alkoholin, 0,4 prosenttia huumausaineiden ja prosentti alkoholin ja huumeiden tai lääkkeiden sekakäytön vaikutuksen alaisena. Pääosa henkirikoksiin syyllistyvistä tekee tekonsa alkoholin vaikutuksen alaisena ja rikokset tehdään usein alkoholin nauttimistilanteissa. Alkoholisidonnaisten henkirikosten (rikosten joissa osapuolet olivat humalassa) osuus kaikista henkirikoksista on 80 prosenttia. Alkoholin osuus pahoinpitelyrikoksissa on vaihdellut viimeisen kymmenen vuoden aikana 60 70 prosentin välillä. Henkirikollisuudella on yhteys alkoholin vähittäismyynnin muutoksiin ja pahoinpitelyrikollisuus puolestaan on jonkin verran vahvemmin yhteydessä alkoholin anniskelukulutukseen. (Rikollisuustilanne 2010). 7 Väkivaltarikoksissa alkoholi on huumeita tai sekakäyttöä huomattavasti merkittävämmässä asemassa. Alkoholilla on myös merkittävä osuus raiskausrikoksissa ja seksuaalisessa hyväksikäytössä. Lähes puolessa (44 %) raiskaustapauksista uhri on ollut päihtyneenä. Päihtyneistä uhreista viisi prosenttia on ollut päihtymyksensä takia tiedottomassa tilassa, eli sammuneita. Erityisesti seksuaalinen hyväksikäyttö (73 %) kohdistuu yleensä päihtymyksen vuoksi tiedottomaan uhriin. Seksuaalisen hyväksikäytön uhreista päihtyneitä oli lähes 80 prosenttia, raiskauksissa vajaa 50 prosenttia ja pakottamisessa sukupuoliyhteyteen noin 25 prosenttia. Tekijöistä päihtyneeksi ilmoitettiin 36 prosenttia. Mitä vakavampi rikos, sitä suurempi osa tekijöistä oli päihtyneenä. Myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyvistä suurin osa on humalassa. Humalaan liittyvien uskomusten väkivaltaa lisäävää vaikutusta voimistaa, jos humala hyväksytään yhteisössä ja yhteiskunnassa väkivallan selitykseksi tai jopa lieventäväksi 7 Piilorikollisuutta tutkittaessa on huomattu, että päihtyneenä tehdyistä väkivallanteoista tulee suurempi osa poliisin tietoon kuin selvänä tehdyistä teoista. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisitilaston alkoholitietojen pitäisi teoriassa jonkin verran liioitella alkoholin osuutta ainakin lievässä väkivallassa. Toisaalta henkirikosten ja ryöstörikosten osalta poliisitilaston alkoholitiedot ovat huomattavan puutteellisia ja ilmoittavat alkoholin vaikutuksen alaisena tehtyjen tekojen osuuden selvästi todellista alhaisempana. Tämä lienee tilanne myös muun väkivallan kohdalla. (Rikollisuustilanne 2010.) 12

asianhaaraksi tai väkivallan kohteen päihtymys väkivaltaa oikeuttavaksi tekijäksi. Myös väkivallan kohteeksi joutunut on taipuvaisempi alistumaan väkivaltaan, jos humala yleisesti hyväksytään väkivaltaisuuden selitykseksi. Päihtyneenä tehdyn väkivallan seuraukset ovat usein vakavampia kuin päihteidenkäyttöön liittymättömän väkivallan. Väkivallan kokeminen päihtyneenä saattaa vaikeuttaa vammojen arviointia ja avun hakemista. Väkivaltakokemukset puolestaan lisäävät runsaan juomisen tai muiden päihteiden käytön riskiä. 2.2.4 Lähisuhde- ja perheväkivalta Lähisuhde- ja perheväkivallalla (jatkossa lähisuhdeväkivalta) tarkoitetaan perheen jäsenten tai lähisuhteessa olevien (esim. vakituinen seurustelukumppani) välistä, tavallisimmin kodeissa tapahtuvaa väkivaltaa. Lähisuhdeväkivallan muotoja ovat esimerkiksi lasten heitteillejättö tai hyväksikäyttö, parisuhteissa tapahtuva, yleisimmin naisiin kohdistuva väkivalta ja vanhusten tai vammaisten kaltoinkohtelu. 8 Lähisuhdeväkivaltaan ei aina kytkeydy alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä, mutta myös parisuhteissa ja perheissä runsas, jatkuva alkoholinkäyttö tai humalajuominen lisäävät väkivallan ja konfliktien riskiä sekä väkivallan jatkumisen ja pahenemisen todennäköisyyttä. Alkoholisidonnaisessa lähisuhdeväkivallassa kyse on useammin väkivallan tekijän kuin sen kokijan ongelmallisesta päihteidenkäytöstä. Heikoimmassa asemassa väkivalta- ja päihdeongelmista kärsivissä perheissä ovat lapset. Heidän mahdollisuutensa vaikuttaa perheen tilanteeseen ovat vähäisimmät ja heidän kohdallaan kielteiset seuraukset ovat kauaskantoisimmat. Vanhempien runsas alkoholinkäyttö tai alkoholin ongelmakäyttö lisää lasten pahoinpitelyn ja laiminlyönnin riskiä. Riski on suurin silloin, kun kummallakin vanhemmalla on alkoholiongelmia. Väkivalta tai sen uhka perheessä vahingoittaa lasta myös silloin, kun se ei kohdistu häneen itseensä. Lähisuhdeväkivalta ja perheen päihdeongelmat yhdessä tai erikseen ovat lapsen kannalta aina myös kehitysriski. Yhteisenä nimittäjänä on turvallisen vanhemmuuden puuttuminen. Perheiden tilanteet vaihtelevat ja kielteiset vaikutukset vaihtelevat muun muassa lapsen kehitysvaiheen mukaan. Turvaton kasvuympäristö lisää häiriökäyttäytymisen ja epäsosiaalisen käyttäytymisen riskiä, saattaa heikentää koulumenestystä ja johtaa opiskelu- ja työllistymisvaikeuksiin. Lapsuuden aikana opitut väkivaltaiset toiminta- ja päihteidenkäytön mallit saattavat kantautua aikuisuuteen ja omaan parisuhteeseen tai perheeseen. Pahimmillaan tuloksena on ylisukupolvinen turvattomuuden ja heikentyneen hyvinvoinnin ketju. 8 Alaluku perustuu julkaisuun: Koko perhe kierteessä - Lähisuhdeväkivalta ja alkoholi (STM 2007:27). 13

Jo vähäinenkin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö saattaa vaurioittaa sikiötä. Vanhempien päihdeongelmiin liittyviä muita lasten laiminlyönnin muotoja on muun muassa alkoholijuomien jättäminen lapsen saataville tai piittaamattomuus nuoren alkoholinkäytöstä. Vanhempien fyysisen väkivallan kohteeksi joutuneilla tai vanhempien laiminlyömillä nuorilla on muita suurempi riski aloittaa varhain runsas alkoholinkäyttö. Nuoret saattavat turvautua alkoholiin myös selviytymiskeinona. Väkivallan tai laiminlyönnin kohteeksi joutumisen vaikutukset saattavat heijastua aikuisikään ja omaan vanhemmuuteen sekä alttiutena ongelmalliseen päihteidenkäyttöön että väkivaltaan. Ikääntyneen henkilön hoidon tahattoman tai tarkoituksellisen laiminlyönnin taustalla on joissakin tapauksissa omaisen tai hoitajan päihdeongelma. Omaisen päihteidenkäyttöön liittyvän rahan tarve saattaa heikentää myös ikääntyneen henkilön toimeentuloa. Kaltoinkohtelun muotona tai seurauksena saattaa olla aliravitsemus, sairauksien hoidon laiminlyönti, emotionaalisia tai psyykkisiä ongelmia tai sosiaalinen eristäytyminen. Suoranaisesta väkivallasta johtuvat fyysiset vammat ovat ikääntyneillä usein vakavampia kuin nuoremmilla ja edellyttävät intensiivisempää hoitoa ja pitempiä toipumisaikoja. 2.2.5 Tie- ja vesiliikenne Poliisin tietoon tullut rattijuopumus on vähentynyt vuosien 2007 2010 aikana 6 10 prosenttia vuosittain. Rattijuoppo ajaa useimmiten vahvassa humalassa ja yli puolet poliisin kiinni saamista rattijuopoista syyllistyy törkeään rattijuopumukseen. Vuonna 2010 törkeät rattijuopumukset vähenivät 9 prosenttia edellisestä vuodesta ja muut rattijuopumukset 11 prosenttia. Poliisin tietoon tulee yli 21 000 rattijuopumustapausta vuosittain. Poliisin valvonnan määrä vaikuttaa kiinnijääneiden lukumäärään. Alkoholitapausten (rattijuopot ja alkoholia nauttineet) määrä liikennevirrassa on pysynyt viime vuosina lähes ennallaan. Viime vuosina noin joka 800. autoilija on ollut rattijuoppo ja noin joka 180. on ajanut alkoholia veressään. Nuorilla rattijuopumuksen uusimisen ja rattijuopumusonnettomuuden riski on muuta väestöä suurempi. Talukko 1: Rattijuopumustapauksissa kuolleet vuosina 1990 2011 Ajanjakso Keskim. hlöä/v Muutos edell. ajanjaksoon % Suhteellinen osuus kaikista tieliikenteessä kuolleista 1990 1994 115 +27,4 20,3 1995 1999 82-29,3 19,3 2000 2004 79-3,2 19,8 2005 2009 86 +9,4 25,1 2010 64 (-25,9) 23,5 2011 63-1,6 21,6 14

Taulukko 2: Rattijuopumustapauksissa loukkaantuneet vuosina 1990 2011 Ajanjakso Keskim. hlöä/v Muutos edell. ajanjaksoon % Suhteellinen osuus kaikista tieliikenteessä loukkaantuneista 1990 1994 1200 +1,8 12,0 1995 1999 981-18,3 10,5 2000 2004 1063 +8,3 12,4 2005 2009 1024-3,6 12,0 2010 805 (-21,4) 10,5 2011 736-8,6 9,3 Valtaosa kuolemaan johtaneista veneilyonnettomuuksista tapahtuu vahvassa yli 1,5 promillen humalatilassa veneen kaatuessa tai kallistuessa niin, että veneilijä putoaa veteen. Veneilyssä hukkuvat ovat pääasiassa miehiä. Vuosina 2010 2011 tapahtuneiden hukkumiskuolemien veneisiin liittyneiden kuolemantapausten yhteydessä 75 prosentilla oli tapahtumahetkellä alkoholia veressään. Tavallisin promillemäärä oli 2,0 2,5 promillea. (Onnettomuustutkintakeskus) Vuonna 2010 poliisin tietoon tulleiden liikennehuumetapausten (3 125) ja sekakäyttötapausten (693) määrä pysyi edellisvuosien tasolla. Vuonna 2010 alkoholitapauksia kaikista rattijuopumustapauksista oli 82 prosenttia, huumetapauksia 15 prosenttia ja sekakäyttötapauksia kolme prosenttia. Vuonna 2010 yleisimmin huumaus- ja lääkeainetutkimuksissa löydetyt aineet olivat bentsodiatsepiinit (70 % tapauksista), amfetamiinit (55 %) ja kannabis (42 %). Vuonna 2003 rattijuopumussäännöksiä muutettiin siten, että huumausaineille asetettiin niin sanottu nollaraja. Tämän seurauksena liikenteen huumausainetapaukset lisääntyivät vuodesta 2002 vuoteen 2003 yli 50 prosenttia. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2011.) 15

3 Työryhmän ehdotukset sisäisen turvallisuuden ohjelmaan 3.1 Työryhmän ehdotukset Työryhmän yhteinen näkemys on, että omaan ja muiden turvallisuuteen vaikuttaviin alkoholinkäytön seurauksiin on puututtava nykyistä tehokkaammin lainsäädäntöä muuttamalla. Alkoholipoliittiset valinnat vaikuttavat ongelmien esiintyvyyteen sekä yleiseen turvallisuuteen ja siksi työryhmä korostaa yleisen alkoholipolitiikan merkitystä päihteisiin liittyvien turvallisuusuhkien ehkäisemisessä. Erityisesti lasten ja perheiden kokemat haitat ja niiden kauaskantoiset seuraukset ovat peruste sille, että alkoholinkäyttö ei ole vain yksityisasia. Suomalaisen alkoholipolitiikan arvopohja on määritelty perustuslaissa, alkoholilainsäädännössä ja valtioneuvoston periaatepäätöksessä alkoholipolitiikan linjauksista vuodelta 2003. Päämääränä on edistää väestön terveyttä ja vähentää alkoholista koituvia haittoja. Tämä tavoite koskee kaikkia hallinnonaloja ja on ensisijainen kaikkiin muihin intresseihin nähden. Väestön alkoholin kulutuksen tasoon ja samalla myös turvallisuuteen vaikuttavaan riskikäyttäytymiseen vaikutetaan tehokkaimmin alkoholijuomien vero- ja hintapolitiikalla sekä alkoholijuomien saatavuuden sääntelyllä (ks. esim. Babor ym. 2010). Muun muassa tästä syystä alkoholihaittojen ehkäisyssä on tärkeää käyttää yleisiä, koko väestöön kohdistuvia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan alkoholijuomien fyysistä tai taloudellista saatavuutta. Keinoina ovat vähittäismyynnin ja anniskelun luvanvaraisuus, myynti- ja anniskelupaikkojen sijaintia ja aukioloa koskevat säännökset, ostoikärajat, päihtyneitä asiakkaita koskevat rajoitukset ja hintatason sääntely. Tämän lisäksi on tärkeää ehkäistä tilannekohtaisin rajoituksin riskitilanteiden syntyminen. Mitä vähemmän väestössä on riskikäyttäjiä, sitä vähemmän on myös niitä, joiden juominen muuttuu vakavaksi ongelmaksi juojalle itselleen tai hänen läheisilleen. Vähennettäessä alkoholihaittoja kokonaisuudessaan, toimenpiteitä ei pidä kohdistaa vain niihin, joilla on suurin riski vaan suureen massaan ihmisiä, joilla on keskisuuri haittojen riski siitä huolimatta, että toimet tällöin kohdistuvat myös sellaisiin ihmisiin, joille ei haittoja melko suurella todennäköisyydellä synny. Hallitusohjelman mukaisesti alkoholilaki uudistetaan tällä hallituskaudella, joten mahdollisuudet vaikuttaa lainsäädäntöön ovat hyvät. Tämän lisäksi työryhmä on tehnyt joitain muita ehdotuksia, joilla voi olla vaikutusta alkoholin ja muiden päihteiden aiheuttamien haittojen ehkäisyssä. Alkoholihaittoja, kuten turvallisuuteen vaikuttavaa riskikäyttäytymistä, hillitään parhaiten käyttämällä useita eri toimenpiteitä, jotka tukevat toisiaan. 16

Työryhmä on keskittynyt ehdotuksissaan erityisesti alkoholiin, koska alkoholin aiheuttamat turvallisuusriskit ovat eri päihteiden aiheuttamista riskeistä suurimmat. Työryhmä on myös ottanut huomioon sen, että kansallisessa huumausainepoliittisessa koordinaatioryhmässä on valmisteltu kuluvalle hallituskaudelle ohjelma huumausaineisiin liittyvien haittojen vähentämiseksi. Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan on tehty vain ehdotuksia, joita ei ole esitetty muualla. Työryhmän ehdotukset sisäisen turvallisuuden ohjelmaan: 1. Vähennetään alkoholin aiheuttamia väkivalta- ja muita haittoja julkisilla paikoilla selkeyttämällä alkoholin nauttimista koskevat säännökset alkoholi-, kokoontumis- ja järjestyslaeissa. Ehdotuksella vastataan työryhmän tehtävään: humalahakuisen, itselle ja ympäristölle turvallisuusriskejä aiheuttavan alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäytön hillitseminen alkoholi- ja muiden päihdehaittojen lasten turvallisuudelle aiheuttamien ongelmien torjuminen 2. Vähennetään alkoholin aiheuttamia väkivalta- ja muita haittoja aamuyön tunteina uudistamalla anniskeluaikoja koskevat säännökset. Ehdotuksella vastataan työryhmän tehtävään: humalahakuisen, itselle ja ympäristölle turvallisuusriskejä aiheuttavan alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäytön hillitseminen 3. Säilytetään alkoholilain kokonaisuudistuksessa alkoholin kotiinkuljetuskielto elintarvikekuljetusten yhteydessä. Ehdotuksella vastataan työryhmän tehtävään: humalahakuisen, itselle ja ympäristölle turvallisuusriskejä aiheuttavan alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäytön hillitseminen ikääntyneiden turvallisuutta heikentävän alkoholinkäytön vähentäminen alkoholi- ja muiden päihdehaittojen lasten turvallisuudelle aiheuttamien ongelmien torjuminen 4. Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä selvitetään mahdollisuus päivittäistavarakaupoissa myytävien mietojen käymisteitse valmistettujen alkoholijuomien enimmäisalkoholipitoisuuden laskemiseksi. Ehdotuksella vastataan työryhmän tehtävään: humalahakuisen, itselle ja ympäristölle turvallisuusriskejä aiheuttavan alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäytön hillitseminen ikääntyneiden turvallisuutta heikentävän alkoholinkäytön vähentäminen alkoholi- ja muiden päihdehaittojen lasten turvallisuudelle aiheuttamien ongelmien torjuminen 17

5. Alkoholilain kokonaisuudistuksen yhteydessä selvitetään mahdollisuus vähentää alkoholin kokonaiskulutusta ja haittoja kieltämällä alkoholin vähittäismyynti sunnuntaisin. Ehdotuksella vastataan työryhmän tehtävään: humalahakuisen, itselle ja ympäristölle turvallisuusriskejä aiheuttavan alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäytön hillitseminen alkoholi- ja muiden päihdehaittojen lasten turvallisuudelle aiheuttamien ongelmien torjuminen ikääntyneiden turvallisuutta heikentävän alkoholinkäytön vähentäminen 6. Lisätään ja kehitetään selviämisasemapalveluja tehtyjen selvitysten ja niihin sisältyvien suositusten pohjalta. Hyvien käytäntöjen levittämistä ja uusien mallien kehittämistä tuetaan Kaste-ohjelman toimeenpanossa. Ehdotuksella vastataan työryhmän tehtävään: humalahakuisen, itselle ja ympäristölle turvallisuusriskejä aiheuttavan alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäytön hillitseminen 7. Kaste-ohjelman toimeenpanossa tuetaan malleja, joissa edistetään ikääntyneiden turvallisuutta ja vähennetään päihdehaittoja kotiin vietäviä katkaisuhoito- ja muita päihdepalveluja kehittämällä. Ehdotuksella vastataan työryhmän tehtävään: ikääntyneiden turvallisuutta heikentävän alkoholinkäytön vähentäminen 8. Vakiinnutetaan paikallisessa turvallisuussuunnittelussa Pakka-mallin hyvät käytännöt koko maassa. Kirjataan Pakka-työ aluehallintovirastojen tulossopimuksiin alkoholihallinnon osalta. Ehdotuksella vastataan työryhmän tehtävään: humalahakuisen, itselle ja ympäristölle turvallisuusriskejä aiheuttavan alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäytön hillitseminen alkoholi- ja muiden päihdehaittojen lasten turvallisuudelle aiheuttamien ongelmien torjuminen 9. Kaikissa sosiaali- ja terveydenhuollon päihdeinterventioissa, mukaan lukien työterveyshuolto, otetaan huomioon vanhempien päihteiden käytön vaikutukset lapsiin. Ehdotuksella vastataan työryhmän tehtävään: alkoholi- ja muiden päihdehaittojen lasten turvallisuudelle aiheuttamien ongelmien torjuminen 10. Laaditaan tieto- ja viestintätekniikan (internet, puhelin, sähköposti) avulla tehtävään lapsi- ja nuorisotyöhön kansallinen strategia, jonka yhtenä painopistealueena on sisäinen turvallisuus ja päihteet. Strategia tehdään monialaisessa yhteistyössä lasten ja nuorten kanssa. Ehdotuksella vastataan työryhmän tehtävään: alkoholi- ja muiden päihdehaittojen lasten turvallisuudelle aiheuttamien ongelmien torjuminen 18

Työryhmä ei tehnyt erikseen ehdotuksia sille annetusta tehtävästä tiedon lisääminen alkoholin ja turvallisuusongelmien, kuten tapaturmien ja väkivallan, välisestä yhteydestä, koska valtakunnallinen Alkoholiohjelma keskittyy tiedon lisäämiseen. Alkoholiohjelman tämän hallituskauden teemoja ovat muun muassa alkoholi ja väkivalta (2013) ja alkoholi, tapaturmat ja sisäinen turvallisuus (2015). Tämän lisäksi arjen ja asumisen turvallisuus alatyöryhmä on ehdottanut, että alkoholi- ja muu päihdevalistus liitetään osaksi laajempia valistuskampanjoita. 3.2 Työryhmän ehdotusten perustelut 3.2.1 Vähennetään alkoholin aiheuttamia väkivalta- ja muita haittoja julkisilla paikoilla selkeyttämällä alkoholin nauttimista koskevat säännökset alkoholi-, kokoontumisja järjestyslaeissa. Vuoteen 1995 asti alkoholijuomien nauttiminen julkisella paikalla oli kielletty. Alkoholijuomien nauttiminen julkisella paikalla vapautettiin vuonna 1995, koska koettiin, että täydellinen nauttimiskielto saattoi poliisin aika ajoin vaikeaan asemaan. Poliisin oli käytännössä hyväksyttävä ainakin juhlapäivinä (uusivuosi, vappu) se, että lakia rikottiin laajasti. Nauttimiskielto kumottiin vuoden 1995 alkoholilaissa ja julkijuopottelu lisääntyi välittömästi niin häiritseväksi, että jo 10 kuukautta myöhemmin aiheesta tehtiin eduskunnassa ensimmäinen kirjallinen kysymys. Tässä vaiheessa voitolle päätyi vielä kanta, jonka mukaan lieveilmiöt hiipuvat kunhan vapauteen totutaan. Kunnat yrittivät hallita tilannetta lisäämällä alkoholin nauttimiskieltoja omiin järjestyssääntöihinsä kuntalain, nyttemmin jo kumotun, 7 :n nojalla. Kun julkijuomisen lieveilmiöt: kadunkulmiin virtsaaminen, meluhäiriöt, rikkinäiset pullot ja lasit sekä muut haitat eivät laantuneet, ja kun lainoppineet pitivät kuntien omia järjestyssääntöjä ongelmallisina, sisäasiainministeriö asetti vuonna 1998 erillisen järjestyslakityöryhmän. Kuntien omat kiellot kumottiin pitkän lakivalmisteluprosessin jälkeen järjestyslailla vuonna 2003. Järjestyslain (612/2003) 4 :n mukaan päihdyttävän aineen nauttiminen on kiellettyä yleisellä paikalla taajamassa, rajavartiolaissa tarkoitetulla rajanylityspaikalla ja julkisessa liikenteessä olevassa kulkuneuvossa. Kielto ei kuitenkaan koske erityisen luvan tai ilmoituksen mukaista anniskelualuetta taikka yksityisessä käytössä olevan kulkuneuvon sisätilaa. Se ei liioin koske alkoholijuoman nauttimista puistossa tai muulla siihen verrattavalla yleisellä paikalla siten, että nauttiminen sekä siihen liittyvä oleskelu ja käyttäytyminen eivät estä tai kohtuuttomasti vaikeuta muiden oikeutta käyttää paikkaa varsinaiseen tarkoitukseensa. Hallituksen esityksessä (20/2002 vp.) ei kuitenkaan käsitelty kielletyn ja sallitun alkoholinkäytön rajanvetoa. 19