KEMI-OUNASJOEN KALATIEN YLLÄPITO- JA HALLINTAMALLIN TOTEUTETTAVUUSSELVITYS

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 1/48 KEMI-OUNASJOEN KALATIEN YLLÄPITO- JA HALLINTAMALLIN TOTEUTETTAVUUSSELVITYS 25.6.2009 ETIÄINEN OY hamari yhtiöt

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 2/48 SISÄLLYSLUETTELO ESIPUHE 1. SELVITYKSEN TAVOITTEET 3 2. SELVITYKSEN TOTEUTUS 3 3. KEMI-OUNASJOEN KALATIEN HANKESUUNNITELMA 4 3.1. KEMI-OUNASJOEN TAUSTAA JA HISTORIAA...4 3.2. KEMI-OUNASJOEN KALATIEN TAUSTAORGANISAATIOT JA NIIDEN TOIMINTA..7 3.2.1. KUNNAT 7 3.2.2. KEMIJOKI OY JA PVO-VESIVOIMA OY..8 3.2.3. VESIALUEEN OMISTAJAT.9 3.2.4. MUUT KEMI-OUNASJOEN KALATIEHEN LIITTYVÄT MERKITTÄVÄT TOIMIJAT 13 3.3. HANKKEEN ORGANISOINTI JA RAHOITUS..16 4. KALATEIDEN TILANNE SUOMESSA JA MUUALLA MAAILMASSA 17 4.1. KALATIETOIMINTA SUOMESSA..17 4.1.1. YLEISTÄ SUOMEN KALATIETOIMINNASTA.17 4.1.2. ESIMERKKI TOIMIVISTA KALATEISTÄ JA NIIDEN ORGANISOINNISTA 17 4.1.3. LUVANVARAISUUDESTA JA YMPÄRISTÖMENETTELYSTÄ KALATIETOIMINNASSA.19 4.2. YLEISTÄ KALATIETOIMINNASTA MUUALLA MAAILMASSA...20 5. KEMI-OUNASJOEN KALATIEN ORGANISAATIOVAIHTOEHDOT 22 5.1. REKISTEROITY YHDISTYS 22 5.2. SÄÄTIÖ...23 5.3. OSAKEYHTIÖ 25 5.4. KUNTAYHTYMÄ..26 5.5. MUUT ORGANISAATIOMUODOT.29 6. KEMI-OUNASJOEN KALATIEN ORGANISAATIOVAIHTOEHTOJEN VERTAILU...33 7. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET SOVELTUVIMMASTA KALATIEN ORGANISAATIOSTA..40 7.1. KEMI-OUNASJOEN MISSIO JA LIIKEIDEAKUVAUS 40 7.2. KEMI-OUNASJOEN YLLÄPITO- JA HALLINTAMALLIN STRATEGISET VAIHTOEHDOT.42 7.3. SOVELTUVIN KEMI-OUNASJOEN YLLÄPITO- JA HALLINTAMALLI.42 8. YHTEENVETO..45 LÄHDELUETTELO LIITTEET

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 3/48 1. SELVITYKSEN TAVOITTEET Selvityksen päätavoitteena on ollut selvittää tarkoituksen mukaisin omistus- ja hallintamuoto Kemi- Ounasjoen vesistöön rakennettavan kalatien investointivaiheen jälkeiseen ylläpitoon ja kunnostukseen. Selvitys on osa Kemi-Ounasjoen vesistön monikäyttöselvitys -hanketta. Muina tavoitteina on ollut listata mahdollisesti esiin tulleet uudet kalatien hallintaan ja ylläpitoon liittyvät sidosryhmät ja toimijat. Lisäksi selvityksen tekijä on pyrkinyt antamaan oman kehittämispanoksensa kalatien ylläpito- ja hallintamallin käytännön toteutukseen. Selvitys on hyödynnettävissä valmistumisensa jälkeen Kemi-Ounasjokeen rakennettavan kalatien kehitystyössä siihen osallistujien toimijoiden harkinnan mukaan.. 2. SELVITYKSEN TOTEUTUS Selvitys on suoritettu Lapin Liitto ry:n toimeksiantona ja sen järjestämän rahoituksen turvin. Selvitystyötä on ohjannut Kemijoen kalatien omistus- ja hallintamalli -hankkeen ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimi edunvalvontapäällikkö Jaakko Ylitalo Lapin Liitosta ja jäseninä kalastusalueen puheenjohtaja Matti Kurkela Ala-Kemijoen kalastusalueesta, kalastusalueen puheenjohtaja ja kunnanhallituksen jäsen Risto Similä Ounasjoen kalastusalueesta ja Kittilän kunnasta, lakiasiainpäällikkö Kari Helsten Kemijoki Oy:stä, elinkeinopäällikkö Erkki Kautto Rovaniemen kaupungista, tekninen johtaja Lauri Kurula Kittilän kunnasta. Ohjausryhmän kokousten sihteerinä on toiminut Anne Kenttäkumpu Lapin Liitosta. Myös Lapin Liiton kehitysjohtaja Maiju Hyry on osallistunut ohjausryhmän kokouksiin. Selvitys sisälsi seuraavat vaiheet: Kirjoituspöytätyönä ja internetin kautta tapahtuneen kalatietoiminnan kartoituksen, syventävän markkinaselvityksen eräistä toimivista kalateistä, hankitun aineiston analysoinnin, toimeksiannossa määriteltyjen organisaatiomuotojen (rekisteröity yhdistys, säätiö, kuntayhtymä, osakeyhtiö) tarkastelun, kalatien toiminnallisen tarkastelun, tähän asti hankkeeseen liittyvien tahojen ja niiden tekemien päätösten ja sitoumusten tarkastelun tarvittaviin kalatieinvestointeihin, eri organisaatiomuotojen keskinäisen vertailun sekä selvityksen perusteella tehtyjen johtopäätösten esittämisen. Selvityksen toteutuksesta on vastannut Allan Hamari Etiäinen Oy:stä. Hän on käyttänyt tiedonhankinnassa apunaan mm. internettiä, alan artikkeleita ja kenttätutkimusta..

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 4/48 3. KEMI-OUNASJOEN KALATIEN HANKESUUNNITELMA 3.1. KEMI-OUNASJOEN TAUSTAA JA HISTORIAA Kemijoki on 550 km pituisena Suomen pisin joki. Ennen Isohaaran padon valmistumista vuonna 1949 Kemijoki oli Euroopan tuottavimpia lohijokia. Isohaaran padon ja vesivoimalaitoksen valmistuminen jokisuuhun esti vaelluskalojen nousun jokeen. Kutuvaelluksella olleita lohia siirrettiin Isohaaran padon yläpuolelle vuosina 1949 1955 yhteensä 6 446 kpl. Osa siirretyistä lohista oli erittäin huonokuntoisia ja osa laskeutui heti padon alapuolelle. Nousuvaelluksella olleet lohet eivät oppineet käyttämään Isohaaran padolle vuonna 1951 rakennettua kalahissiä. Lopputuloksena oli se, että Kemijoen lohi menetettiin. Näin päättyi vuosituhantinen lohen nousu ja ihmisen elannokseen suorittama lohen kalastus Kemijoessa. Lohi on sopeutunut aikojen kuluessa Itämeren alueella jääkausien aiheuttamiin melko totaalisiinkin ympäristömuutoksiin, mutta ihmisen aiheuttamat lohenlisääntymis- ja poikastuotantoalueiden menetykset, puhumattakaan ongelmista lohen syönnösalueilla, uhkaavat hävittää lohen Itämeren alueelta. Koko Itämeren alueella aikoinaan noin 90:stä lohijoesta on jäljellä enää 25, joissa on jäljellä jonkintasoista luonnonvaraista lisääntymistä. Suomessa alkuperäisiä Itämeren lohikantoja on jäljellä enää Tornion- ja Simojoella. Kemijoen sivujoki Ounasjoki on lailla suojeltu voimalaitosrakentamiselta ja se kuuluu myös Natura-suojelualueisiin. Ounasjoessa on runsaasti vaelluskalojen lisääntymiseen sopivia koskia. Kalat voisivat lisääntyä luontaisesti, jos ne pääsisivät Ounasjoen ja sen sivujokien entisille tuotantoalueille. Kemijoen suun ja Ounasjoen välillä on viisi voimalaitosta patoineen. Nimi Kunta Yhtiö Isohaara Kemi, Keminmaa Pohjolan Voima Oy Taivalkoski Keminmaa Kemijoki Oy Ossauskoski Tervola Kemijoki Oy Petäjäskoski Rovaniemi Kemijoki Oy Valajaskoski Rovaniemi Kemijoki Oy Kalateiden avulla on mahdollista ylläpitää ja palauttaa vaelluskalojen (lohi, taimen, siika) luonnollinen elinkierto voimakkaastikin muutetuissa joissa, kun joen yläjuoksulla tai sivujoissa on jäljellä lisääntymisalueita. Toimivan kalatien rakentamista varten on nykyisin runsaasti tietoa esimerkiksi kalojen ympäristövaatimuksista, sisäänkäynnin sijoittamisesta ja kalatien veden virtausten suunnasta ja voimakkuudesta. Isohaaran padon yhteyteen valmistui kalatie vuonna 1993. Kalatieseurannan mukaan kalatien kautta nousee Kemijokeen vuosittain 400 800 lohta painon vaihdellessa n. 1 16 kiloon. On havaittu, että vaelluskalat käyttävät kalatietä ja uivat Kemijoen seuraavalle padolle asti. Koska lohella ja meritaimenella on taipumus syönnösvaelluksen jälkeen palata kudulle synnyinseudulleen, olisi kalojen nousuaktiivisuus Kemijokeen ja siten Isohaaran kalaportaan käyttö intensiivisempää, jos vaelluskalat olisivat Kemijoessa syntyneitä tai sinne istutettuja. Lisäksi Isohaaran kalaportaita käyttävien kalojen määrää pienentää meri- ja jokisuualueen laajamittainen kalastus. Kemijoella nykyisin alaspäin vaeltavat kalat selviävät tutkimusten mukaan voimalaitosten turbiineista. Myös ulkomaisissa tutkimuksissa lohen alasvaeltavien poikasten kuolevuus

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 5/48 turbiineissa on ollut vähäistä. Pohjois-Ruotsissa on rakennettu kalatiet vesivoiman tuotantoon valjastettuihin jokiin, jos niissä on lohelle sopivia lisääntymisalueita voimalaitosten yläpuolella. Kasvatetun lohen laajamittainen tuonti, Itämerestä pyydetyn lohen suuri haitallisten aineiden pitoisuus ja ajoverkkopyynnin päättyminen Itämerellä vuoden 2007 loppuun mennessä ovat vähentäneet ja vähentävät merikalastusta ja siten lisäävät jokisuille ja jokiin pyrkivien lohien määrää. Luontaisesti lisääntyvä villi lohikanta parantaisi oleellisesti Kemijoen houkuttelevuutta kalastus- ja matkailukohteena. Nykyisin esimerkiksi Kittilässä on paljon majoituskapasiteettia kesällä vajaakäytössä. Kalastusmatkailu lisäisi Lapin ympärivuotisen matkailun kehittämisen mahdollisuuksia. Kuva 1 Virkistyskalastajien lohisaalista kesällä 2008 Isohaaran voimalaitoksen alla Köyhien kausien jälkeen myös Kemijoen Isohaaralta pyydystettiin vapavälinein kesän 2008 aikana paikallisessa mittakaavassa hyvin lohta. Kun aiemmin soutajien nostamien kalojen määrä jäi yleensä alle viiteen yksilöön kesässä, nyt voidaan puhua jopa 50 saadusta lohesta. Paras saamamies sai alueelta lähes historiallisesti kuusi nousulohta. Valtaosa Isohaaralta kalastetuista lohista oli kooltaan jalka-luokkaa, mutta isoimmat ylsivät 15 kiloon asti. Ottiaikaa oli tutusti kesäkuu. Suurimpien taimenien painot ylittivät puolestaan 5,5 kiloa. Verkkokalastuksen osalta tilanne jatkui jokseenkin ennallaan. Lohta nousi pyydöistä niin hyvin, että sitä sai ostaa rannoilta noin kolmen euron kilohintaan. Verkkoja piisasi paikkaan jos toiseenkin. Lisääntyneestä painostuksesta johtuen on Isohaaralla parina viime kesänä noudatettu siltojen välissä viikkorauhoitusta: perjantaina klo 18 verkot oli nostettava kuiville ja takaisin ne sai laittaa maanantaina samaan aikaan. Lupakäytäntö määrää, että verkkolupia myydään ruokakuntakohtaisesti yksi per kalastaja. Verkon maksimimitaksi säädetään 30 metriä. Näistä rajoituksista huolimatta Isohaaralle

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 6/48 rakennettiin yleisesti suuria patomaisia verkkorakennelmia. Virkistyskalastajien mukaan jotkut yksinkertaisesti käyttivät hyväkseen muiden nimiin ostettuja lupia, sillä valvontaa ei ole tarvinnut pelätä. Myös syksyinen kutusiian verkottaminen on suosittua. Siian ohella pyydöistä nousi myös mustia lohia ja varsinkin kirkkaita meritaimenia. Huonoihin uutisiin kuuluu edelleen kalaportaan ja padon läheisyydessä jatkunut rokastus. Kuva 2. Verkkokalastusta Isohaaran alla kesällä 2008 Virkistyskalastajien mielestä olisi äärimmäisen tärkeää rajoittaa nopeasti ja kunnolla Isohaaran sekä terminaalialueen verkkokalastusta, etenkin kun vuoden 2009 aikana aletaan rakentaa patoon toista kalaporrasta. Virkistyskalastajienkin taholta on ilmennyt entistä pontevammin vaatimuksia Kemijokeen rakennettavista kalaportaista, jolloin kalatietä pitkin lohelle avautuisi mahdollisuus nousta joen valjastamattomiin sivujokiin ja ennen kaikkea vapaana virtaavaan Ounasjokeen. Kemijoki Oy:n toimeksiantona on tehty selvitys kalastuksesta Ounasjoella vuonna 2007. Siinä kalastustiedustelulla selvitettiin vuoden 2007 kalastusta ja saaliita Ounasjoen pääuomassa sekä sen sivuvesistöissä. Saalistietojen ohella kartoitettiin kalastajien mielipiteitä mm. kalakantojen tilasta ja kalastusolosuhteista. Tiedustelu tehtiin postikyselynä kalastusluvan lunastaneille henkilöille. Lupamyynnin perusteella Ounasjoella kalasti vuonna 2007 yhteensä 1.364 kalastajaa. Suosituin kalastustapa oli heittokalastus, jota oli harjoittanut 65 % kaikista kalastajista. Perhokalastusta harrasti 29 % ja vetokalastusta 16 %. Verkoilla kalasti reilu kymmenesosa kaikista kalastaneista. Kokonaissaalis Ounasjoen pääuomasta oli tiedustelun mukaan vuonna 2007 noin 15 tn. Kokonaissaaliista oli haukea noin kolmannes ja harjusta noin neljännes. Muita kilomääräisesti tärkeitä lajeja olivat ahven ja taimen. Saaliista pyydettiin yli puolet erilaisilla vapapyyntivälineillä. Verkoilla pyydetyn saaliin osuus oli vajaa kolmannes. Korkeimmat hehtaarisaaliit saatiin Kittilän seudulta, missä myös pyynnin määrä vesialueen pinta-alaan nähden oli intensiivisintä. Koko Ounasjoen pääuomassa keskimääräinen hehtaarisaalis oli 3,7 kg. Myytyjen kalastuslupien määrä oli lisääntynyt erityisesti Levin alueella. Kalastajamäärä oli Ounasjoella kasvanut edelliseen, vuoden 2001 kalastusta koskeneeseen tiedusteluun verrattuna, mutta pyynnin kuin saaliinkin määrä selvästi vähentynyt.

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 7/48 3.2. KEMI-OUNASJOEN KALATIEN TAUSTAORGANISAATIOT JA NIIDEN TOIMINTA Seuraavassa esitellään yleisesti Kemi-Ounasjoen kalatien päätoimijoita ja merkittävimpiä sidosryhmiä. 3.2.1. KUNNAT Kemin ja Rovaniemen kaupungit, Keminmaan, Tervolan, Kittilän ja Enontekiön kunnat ovat kunnanvaltuuston yhtäpitävin päätöksin olleet vuodesta 2000 mukana Lohen palauttamiseksi Kemi Ounasjokeen hankkeessa. Em. kunnat yhdessä Ala-Kemijoen, Keski-Kemijoen, Ounasjoen ja Enontekiön kalastusalueiden sekä Metsähallituksen/Villi Pohjolan kanssa perustivat Lohijokitiimi ry:n, jonka tehtäväksi annettiin hankesuunnitelman laatiminen sekä tarvittavien EU - rahoitushakemusten laatiminen Lapin liitolle. Hankesuunnitelma pitää sisällään viiden kalatien (Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken ja Valajaskosken voimalaitokset) rakentamisen sekä tarvittavat lohenpoikasistutukset. Keminmaan kunta rakensi ensimmäisen kalatien Kemijokeen 1993 Isohaaran voimalaitoksen yhteyteen. Hanke Askel Ounasjoelle 2, joka sisältää Isohaaran toisen kalatien rakentamisen, on päätetty toteuttaa (mm. kalatieneuvottelut 16.11.2007) Kemi-Onasjokivarren kuntien ja Kemin, Rovaniemen kaupungin yhteisrahoituksella. Kuva 3. Keminmaan kunnan rakentama Isohaara I-kalatie Kaikki Kemi-Ounasjokivarren kunnat ovat sitoutuneet valtuuston päätöksin Isohaaran toisen kalatien rakentamiseen. Jokivarsikuntien mukanaolon ehtona on kuitenkin se, että kaikki viisi suunniteltua kalatietä toteutetaan.

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 8/48 3.2.2. KEMIJOKI OY JA PVO-VESIVOIMA OY Kemijoki Oy Kemijoki Oy on Suomen merkittävin vesivoiman ja vesivoimaan liittyvien palveluiden tuottaja. Yhtiö omistaa 20 vesivoimalaitosta, joista 16 sijaitsee Kemijoen vesistöalueella, kaksi Lieksanjoessa ja kaksi Kymijoessa. Lisäksi se säännöstelee Lokan ja Porttipahdan tekojärviä sekä Kemijärveä ja Olkkajärveä. Voimalaitosten kokonaisteho ylittää 1 000 MW. Kemijoki Oy on konsernin emoyhtiö. Merkittävimmät tytäryhtiöt harjoittavat sähköverkkotoimintaa sekä vesivoimateknologiaan liittyvien palveluiden ja tuotteiden myyntiä. Vuonna 2008 yhtiön vesivoimalaitokset tuottivat sähköenergiaa yhteensä 5 447 gigawattituntia. Yhtiön historiassa ennätyksellinen kokonaistuotanto oli 24 prosenttia enemmän kuin keskivesivuonna ja se vastasi 32 prosenttia kotimaisesta vesivoimalla tuotetusta sähköstä. Voimalaitosten tuottama sähköenergia myydään vesivoimaosakkeiden suhteessa Lappilainen yhtiö kattaa kolmanneksen valtakunnallisesta säätötehon tarpeesta ja on siten merkittävä säätöenergian tuottaja. Vuonna 2008 Kemijoki konsernin liikevaihto oli 44,9 miljoonaa euroa ja taseen loppusumma 434,6 miljoonaa euroa. Koko osakepääoma oli 41,3 miljoonaa euroa. Yhtiössä työskentelee noin 280 henkilöä. Kemijoki Oy on mukana Kemi-Ounasjoen kalatalouden ja moninaiskäytön kehittämisohjelmaan ja on sitoutunut sen sisältämään kalatiehankkeeseen. Kemijoki Oy tulee myöntämään voimalaitoksiensa yhteyteen rakennettaville kalateille rakennusluvan. Yhtiö on valmis solmimaan kalatiesopimukset joko kuntien, perustettavan kuntayhtymän tai perustettavan osakeyhtiön kanssa. Yhtiö ei ole näe mielekkäänä sopimusosapuolena rekisteröityä yhdistystä tai muuta vastaavaa organisaatiomuotoa. Kemijoki Oy:llä on alttius ottaa vastatakseen kalatien ohivirtauksesta aiheutuneet energiatuotannon menetykset ilman, että siitä tulisi kustannuksia kalatien ylläpito- ja hallintaorganisaatiolle. Kemi-Ounasjoen kalatiehankkeen yhtenä perusajatuksena on, että Kemijoki Oy sitoutuu luovuttamaan veden korvauksetta hankkeen aikana Taival-, Petäjäs-, Ossaus- ja Valajaskoskelle rakennettaviin kalateihin. Kemijoki Oy:ssä nähdään myös mahdollisena, että osa yhtiön istutusvelvoitteesta muutetaan kalatiemaksuksi kalatien kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi. Tämä kuitenkin edellyttää lupamääräysten muutosta.

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 9/48 PVO-Vesivoima Oy (ent. Pohjolan Voima Oy) Pohjolan Voima perustettiin vuonna 1943. Yhtiön perustajat tarvitsivat toiminnassaan sähköä, mutta yksikään osakas ei yksinään pystynyt kattamaan suurten voimalaitosten rakentamisen kustannuksia: energian tuotanto päätettiin keskittää ja kustannukset jakaa. Aluksi Pohjolan Voima rakensi vesivoimalaitoksia. 1960-luvulla sähkön tarpeen kasvaessa ja vesivoiman rakentamismahdollisuuksien ehtyessä se ryhtyi rakentamaan myös lämpövoimalaitoksia. Ensimmäisten lämpövoimalaitosten polttoaine oli öljy. Kun öljykriisit moninkertaistivat polttoaineen hinnan, Pohjolan Voima rakensi hiilivoimalaitoksia ja oli perustamassa ydinvoimayhtiötä, Teollisuuden Voimaa. Länsirannikon Voima Oy ja Etelä-Suomen Voima Oy fuusioitiin 1990-luvulla Pohjolan Voimaan, joka osti myös Oy Nokia Ab:n energialiiketoiminnan. Vuosituhannen vaihteessa Pohjolan Voima aloitti yhdessä osakkaidensa kanssa mittavan biovoimalaitosten rakennusohjelman ja oli edistämässä Teollisuuden Voiman ydinvoimahanketta. Pohjolan Voiman perustajaosakkaat olivat suomalaisia metsäteollisuusyhtiöitä. Myöhemmin yhtiön osakkaiksi on tullut myös kuntien energialaitoksia ja -yhtiöitä sekä muuta teollisuutta. Pohjolan Voima jalostaa energiaa vedestä, uraanista, puusta, turpeesta, hiilestä, kaasusta, tuulesta ja peltobiomassoista. Pohjolan Voiman sähköntuotanto vuonna 2008 oli yhteensä 15 221 715 MWh. Lisäksi sähköä hankittiin pohjoismaisilta sähkömarkkinoilta 4 613 733 MWh ja tuotiin Virosta 594 954 MWh. Vuonna 2008 hankkimamme sähkön, yhteensä 20 430 402 MWh, tuottamiseen käytettiin: 49,5 % ydinvoimaa, 30,1% fossiilisia energialähteitä ja turvetta sekä 20,4 % uusiutuvia energialähteitä Kuva 4 Pohjolan Voiman sähkönhankinnan energialähdejakauma vuonna 2008 Vuonna 2008 Pohjolan Voiman sähkönhankinnan fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyneen hiilidioksidin ominaispäästöt olivat 202 g/kwh. Hankkimamme sähkön tuottamisessa syntyi käytettyä ydinpolttoainetta 1,3 mg/kwh. Pohjolan Voima Oy on sitoutunut omistamansa Isohaaran voimalaitoksen yhteyteen vuosien 2009-2010 aikana rakennettavaksi suunniteltuun toiseen kalatiehen. Kalatien rakentaa

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 10/48 Ympäristökeskuksen ja Keminmaan kunnan yhteenliittymä ja Pohjolan Voima laatii kunnan kanssa vastaavan käyttösopimuksen kuin ensimmäisestä kalatiestäkin. Keminmaan kunta maksaa vuosittain n. 10.000 Pohjolan Voima Oy:lle kalatien aiheuttamasta energiatuotannon menetyksestä. Kemi-Ounasjoen kalatiehankkeen tavoitteena on saada jatkossa Pohjolan Voima Oy toisen vesivoimayhtiön tavoin luovuttamaan kalatieveden korvauksetta käyttöön. 3.2.3. VESIALUEEN OMISTAJAT Metsähallitus Valtion maa- ja vesiomaisuutta hallinnoiva Metsähallitus täytti 13.5.2009 150 vuotta. Sen pitkä historia on aina kietoutunut tiiviisti Suomen valtion kehitykseen. Metsät ja luonnonvarat ovat olleet Suomelle erityisen tärkeitä. Luonnonvarojen merkitys kasvaa tulevaisuudessa entisestään, samalla myös korostuu Metsähallituksen rooli yhteiskunnan avainpelaajana. Metsähallitus hallinnoi yli 12 miljoonaa maa- ja vesihehtaaria - kolmasosaa Suomen pintaalasta. Käsissämme on muun muassa ilmastonmuutoksen torjuntaan ja uusiutuvan energian tuotantoon liittyviä ratkaisuja, sanoo Metsähallituksen pääjohtaja Jyrki Kangas. Huhtikuun alussa julkistetun kansallisen luonnonvarastrategian mukaan luonnonvaroiltaan vauraalla Suomella on mahdollisuus saavuttaa kilpailuetua, luoda uutta hyvinvointia ja kantaa osaltaan globaalia vastuuta toimimalla eturintamassa. Tänä vuonna vahvistetun visionsa mukaan Metsähallitus aikoo olla vahva edelläkävijä vihreillä markkinoilla, jotka ovat uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa liike- ja palvelutoimintaa. Pääjohtajansa mukaan valtion maa- ja vesialueilla on paljon mahdollisuuksia yhteiskunnan hyvinvoinnin kohottamiseen. Metsävarat antavat mahdollisuuden lisätä hakkuita metsäteollisuustuotteiden ja bioenergian tuottamiseen. Tuulivoiman kehittäminen on vasta alussa. Suojelualueiden mahdollisuuksia ylläpitää luonnon monimuotoisuutta ei ole vielä täysin hyödynnetty. Metsähallitus aikoo saada kansallispuistobrändinsä vielä näkyvämmäksi osaksi Suomi-kuvaa. Vuosikymmenten aikana valtion maa- ja vesialueita on ollut useiden organisaatioiden hallussa. 2000-luvun alussa maat ja vedet saatettiin valtion kiinteistöstrategian mukaisesti yhden organisaation alle. Viimeisimpänä joukkoon ovat tulleet Metsäntutkimuslaitoksen hallinnassa olleet suojelualueet ja tutkimusmetsät, puolustusministeriön alueet sekä Maatalouden tutkimuslaitoksen maita. Suomen Metsähallitus-mallia pidetään Euroopassa tavoiteltavana, vaikka monissa maissa historialliset syyt ja eri hallinnonalojen itsenäisyys ovat tehneet vastaavan kehityksen mahdottomaksi. Metsähallitus tarjoaa kalastajille pääsyn tuhansille vesialueille. Kalastusasiat ovat Metsähallituksen viranomaistehtäviä, joista vastaa erähenkilöstö erätalouspäällikön johdolla. Viehe- ja perhokalastajat voivat hankkia virkistyskalastusluvan jollekin 54 erityiskohteesta. Kaikilla muilla vesillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta he voivat kalastaa koko maan kattavalla vieheluvalla.verkolla ja katiskalla kalastavat voivat hankkia pyydysluvan. Valtion vedet on jaettu 52 pyydyslupa-alueeseen, joissa on yhteensä jopa 2000 vesialuetta. Lupatulot käytetään kalavesien hoitoon. Vuonna 2008 Metsähallitus otti käyttöön kalatalouden suunnittelu- ja seurantajärjestelmän, joka on ainutlaatuinen maailmassa. Kun

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 11/48 kalastaja antaa joka kerralta saalispalautteen, erähenkilöstö saa tarkan tiedon siitä, miten kalavesien hoitoa voi parantaa. Näin kalastajat pääsevät vaikuttamaan suosikkikohteensa kalaveden hoitoon. Metsähallituksen matkailupalveluiden tarjontaan keskittynyt tulosalue Villi Pohjola osti toukokuussa 2008 pohjoisessa toimivan ohjelmapalveluyhtiön Eräsetti Oy:n toimintoineen. Näin Suomeen syntyi merkittävä luontomatkailuyritys, joka lisää Suomen kiinnostavuutta kansainvälisten matkanjärjestäjien silmissä. Villi Pohjolan ja Eräsetin kansainvälinen markkinointi uusittiin yhtiön Eräsetti Wild North brändin alle. Kotimaassa toimitaan Villin Pohjolan nimellä. Yhtiöllä on yhteinen johtoryhmä, ja molemmat yhtiöt ovat osa Metsähallituksen liiketoimintaportfoliota. Syntyneen yhteistyön synergiaetuja hyödynnetään hankinnoissa ja henkilöstökuluissa. Metsähallitus on mukana Kemi-Ounasjoen kalatiehankkeessa suurimpana Ounasjoen vesialueiden omistajana. Metsähallituksen Villi Pohjola on Lohijokitiimi ry:n jäsen. Osakaskunnat Yhteisen vesialueen osakkaat muodostavat osakaskunnan, joka päättää kalavesien käyttämisestä ja hoitamisesta. Se järjestää myös kalastuksen mm. myymällä kalastuslupia. Suurin osa vesialueistamme on yhteisomistuksissa. Yhteisaluelaissa säädetään, miten hallinto on järjestettävä. Osakaskuntaan kuuluu jokainen, jolla on kauppakirjan sekä kiinteistörekisterin mukaan oikeus yhteisiin vesialueisiin. Kaikilla yhteisen vesialueen osakkailla on oikeus osallistua osakaskunnan kokouksiin ja vaikuttaa siellä tehtäviin kalavesien käyttöä ja hoitoa koskeviin päätöksiin. Vesialueen osakaskunnan toimintaa ohjaa kalastuslaki, yhteisaluelaki, kalastusasetus ja säännöt. Osakaskunnan ylin päättävä elin on osakaskunnan kokous, joka kokoontuu sääntöjensä mukaan tavallisesti kerran vuodessa. Jos merkittäviä asioita ilmenee, kokouksia voi olla useampiakin. Kokouksessa tehdään kaikki tärkeimmät päätökset, muun muassa hoitotoimista ja lupien määristä ja hinnoista. Osakaskunnan työrukkasena, edustajana ja asiain valmistelijana toimii hoitokunta, jota johtaa puheenjohtaja ja tarvittaessa varapuheenjohtaja. Osakaskunnalla on tavallisesti sihteeri ja rahastonhoitaja Osakaskunta valvoo omaa ja osakkaittensa etua sellaisissa hankkeissa, jotka kohdistuvat vesialueeseen. Tällaisia ovat mm. vesistörakentaminen, jätevesien päästö ja säännöstelyhankkeet. Osakaskunta on automaattisesti jäsenenä kalastusalueessa. Kalastusalue on vesien käyttäjien yhteistoimintaelin. Siellä laaditaan alueelle kalavesien käyttö- ja hoitosuunnitelmat. Kalastuslaissa on osoitettu kalastuksen järjestäminen ja kalakantojen hoitaminen osakaskunnan tehtäväksi. Kalavesien hoitoon kuuluu laajassa mielessä huolehtiminen veden laadusta, ympäristöstä, kalaston laadusta ja määrästä. Kalavesien hoitoa on myös kalastuksen järjestäminen. Kemi-Ounasjoen kalatien vesialueelle kuuluu kaiken kaikkiaan 30 osakaskuntaa.

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 12/48 Kalastusalueet Kalastusalue on lakisääteinen yhteistyöelin, joka edistää toimialueensa kalataloutta. Kalastusalueeseen voi kuulua yhden tai useamman kunnan alueella olevia vesiä, jotka muodostavat kalataloudellisesti yhtenäisen alueen ja joiden kalastusoloja järjestettäessä on asianmukaista soveltaa yhtenäisiä toimenpiteitä. Kalastusalueita on maassamme 223. Kalastusalueen muodostavat sen jäsenet, joita ovat vesialueiden omistajat sekä ammattikalastusta ja virkistyskalastusta edustavat tahot. Kalastusalueista on vähitellen kehittymässä lakisääteisiä yhteistoimintayksiköitä, joissa kalavesien omistajat ja käyttäjät eli elinkeinokalastajat ja vapaa-ajan kalastajat etsivät rakentavia ratkaisuja kalatalouden kehittämiseen. Käyttö- ja hoitosuunnitelmiin kirjataan linjaukset kalavesien kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Kalastusalueen tehtävät ovat luonteeltaan julkisoikeudellisia (lakiin perustuvia) tai muita tehtäviä (yksityisoikeudelliset tehtävät). Kalastusalueet voivat saada hoitaakseen kalaveden osakaskunnille ja muille kalavesien omistajille kuuluvia tehtäviä ns. siirtosopimuksilla. Ylintä päätösvaltaa käyttää kalastusalueen kokous ja käytännön hallintotehtäviä hoitaa kokouksen valitsema hallitus. Juoksevien asioiden hoitamista varten kalastusalueella on isännöitsijä, joka voi olla myös palkattu henkilö. Kalastusalueen tärkein instrumentti käytännön asioiden linjaamisessa on käyttö- ja hoitosuunnitelma. Tässä asiakirjassa sovitaan yhteisesti ne pääperiaatteet, joiden mukaan kalavesiä käytetään ja hoidetaan. Kalavesien osakaskuntien on tarpeen mukaan otettava huomioon nämä linjaukset omia päätöksiä tehdessään. Käyttö- ja hoitosuunnitelma on vahva paperi; sen linjauksia ottavat entistä enemmän huomioon myös oikeusistuimet sekä myös maaseutuelinkeinojen valituslautakunta. Kalastusalueiden rahoitus perustuu kalastuslakiin. Kalatalousviranomainen jakaa tietyn osan kalastuksenhoitomaksuvarojen kertymästä yleisavustuksena kalastusalueille toimintamäärärahaksi. Kalastusalueilla voi olla myös omaa varainhankintaa ja se voi suorittaa maksullisia toimeksiantoja esim. kalaveden osakaskunnille ja muille kalaveden omistajille. Kalatalouden Keskusliiton maakunnalliset jäsenjärjestöt - kalatalouskeskukset ja kalastajaliitot - toimivat aktiivisessa yhteistyössä kalastusalueiden kanssa. Koko maan kalastusalueista 202 eli yli 90 % on liittynyt maakunnallisten jäsenjärjestöjen jäseniksi. Maakuntajärjestöjen kalataloustoimihenkilöt toimivat 105 kalastusalueen isännöitsijänä. Kemi-Ounasjoen kalatien vesiä hoitaa neljä kalastusaluetta: Ala-Kemijoen, Keski-Kemijoen, Ounasjoen ja Enontekiön kalastusalueet. Ne ovat sitoutuneet kaikki kalatiehankkeeseen ja ovat myös perustetun Lohijokitiimi ry:n jäseniä.

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 13/48 3.2.4. MUUT KEMI-OUNASJOEN KALATIEHEN LIITTYVÄT MERKITTÄVÄT TOIMIJAT Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) Riista- ja kalatalouden keskusliitto (RKTL) nimensä mukaisesti tutkimuslaitos, joka kalatalouden osalta tuottaa tutkimustietoa, kalakantaennusteita ja asiantuntijapalveluja kalavesien hoidon tarpeisiin. Toiminnalla pyritään edistämään kalavarojen kestävää käyttöä ja parantamaan kalastuksen edellytyksiä. Tutkimuksen kohteena ovat kala- ja rapukannat, niihin vaikuttavat ympäristötekijät sekä kalavesien hoitomenetelmät. Kalantutkimuksen toimialueita ovat: kalavarojen arviointi kalakantojen hyödyntäminen kalojen elinympäristötutkimukset istutustutkimukset raputalous Kalantutkimuksessa organisoidaan keskitetysti myös Suomen kalamerkinnät ja tuotetaan tietoa taloudellisesti hyödynnettävistä kalalajeista. Kuva 5. Suuret rintaevät auttavat lohenpoikasta selviytymään virrassa; kuvaaja Ari Saura. Tärkeitä tutkimusaiheita ovat muun muassa kalavarojen arviointimenetelmien kehittäminen, lohikantojen elvytyksen tulokset ja rannikkovesien rehevöitymiseen liittyvät kalastomuutokset. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen vesiviljelyn tehtävänä on säilyttää Suomen arvokalakannat ja niiden monimuotoisuus viljelyn keinoin silloin, kun muut säilytyskeinot eivät sitä turvaa. Myös kalanviljelyelinkeinon edellytysten kehittäminen kuuluu vesiviljelyn tehtäviin. Kalanviljelylaitokset ylläpitävät alkuperäisiä kalakantoja ajanmukaiseen tutkimukseen tukeutuen. Laitokset tuottavat emokalanviljelyllä taustaltaan tunnettua mätiä ja pikkupoikasia jatkokasvatukseen, ja lisäksi tuotetaan muita viljelytuotteita sekä asiantuntijapalveluita, joilla parannetaan kalastusmahdollisuuksia ja edistetään kalanviljelyelinkeinon kehittymistä. Viljelyssä on 12 alkuperäistä kotimaista kalalajia tai -muotoa. Vesistökohtaisia, erilaistuneita kantoja on yhteensä useita kymmeniä. Lisäksi laitoksille on tallennettu, Kuva 6. Siian mädinhaudontaa suppiloissa Taivalkoskella

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 14/48 on tuotannossa tai jalostustoiminnan piirissä joitakin ulkomailta tuotuja lajeja. Tärkeimpien kantojen säilyttämistä varmistaa maitipankki. Nykyaikaisissa kalanviljelylaitoksissa on hyvät valmiudet tutkimusyhteistyöhön. Kansainvälisissä yhteyksissä hyödynnetään suomalaista viljelyosaamista maailmanlaajuisesti. RKTL:n tutkimustoiminta on ollut Kemi-Ounasjoen kalatiehanketta tukevaa toimintaa ja se on perustunut pääasiassa erilaisten lausuntojen tekemisiin, emokalojen toimituksiin ja niiden siirtoihin. RKTL toimii liikelaitoksen toimintaperiaatteiden mukaisesti, jossa tutkimus- ym. palvelut hinnoitellaan tarjouspohjaisesti. Lapin ympäristökeskus Nykymuotoinen ympäristöhallinto aloitti toimintansa 14 vuotta sitten, jolloin vesi- ja ympäristöpiirit ja lääninhallitusten kaavoitus- ja rakennusasioita hoitavat yksiköt ja ympäristönsuojelutoimistot yhdistettiin alueellisiksi ympäristökeskuksiksi. Ympäristökeskusten toimenkuvasta tuli laaja. Se kattaa koko ympäristösektorin alkuperäisen luonnon suojelusta rakennettuun ympäristöön. Tehtäviin kuuluvat luonnonsuojelu, ympäristönsuojelu, alueiden käyttö ja rakentamisen ohjaus, kulttuuriympäristön hoito sekä vesivarojen käyttö ja hoito. Suomessa on kaikkiaan 13 ympäristökeskusta hoitamassa näitä tehtäviä. Lapin ympäristökeskuksen toimialue on pinta-alaltaan suurin, se käsittää koko Lapin läänin. Toimintansa aikana Lapin ympäristökeskuksen tehtävät ovat laajentuneet ja monipuolistuneet nopeasti. Suuret vesihuoltohankkeisiin ja uittokunnostusten loppuun saattamiseen sitoutuneet resurssit voidaan kohdentaa nyt aiempaa paremmin muuhun ympäristörakentamiseen. Vesipuitedirektiivin toteuttaminen vaatii eräillä alueilla ympäristön tilan kunnostamista. Työllisyyttä tukevien YTY-töiden määrä pyritään pitämään entisellään kohdealueina luonnonympäristöä ja matkailuelinkeinoa tukevat hankekokonaisuudet. Myös tulvien torjunta ja viemäriverkkoon kuulumattomien talouksien talousvesien käsittely uuden asetuksen edellyttämällä tavalla tulevat olemaan keskeisiä tehtäviä. Suojeluohjelmien toteutuksen valmistuttua painopiste siirtyy luonnonsuojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmien laatimiseen sekä perinnebiotooppien hoitoon, maisemansuojeluun ja seurantaan. Alueiden käytön suunnittelussa tullaan suuntaamaan resursseja nykyistä enemmän yksittäisten hakemusten käsittelystä maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämiin kuntien ohjaustehtäviin. Lohijokitiimi ry Kemi-Ounasjokivarren kunnat ja kalastusalueet perustivat vuonna 2001 Lohijokitiimi rynimisen yhdistyksen. Se on tavoitteiltaan yleishyödyllinen ja tarkoitettu hallinnoimaan vaelluskalojen palauttamiseen liittyviä hankkeita sekä toimimaan niiden toteuttamiseksi yhteistyössä eri asianosaisten ja viranomaisten kanssa. Lohijokitiimi ry toimii yhteistyössä eri viranomaisten ja asianomaisten kanssa hyväksyttynä osapuolena. Lisäksi se toimii jäsenyhteisöjensä edunvalvojana, hankkeisiin liittyvien kokousten koollekutsujana, aiheeseen liittyvien esitysten ja lausuntopyyntöjen laatijana. Yhdistys avustaa jäsenkuntiaan kohdassa kalatiehanketta koskevien asiapapereiden laadinnassa sekä muissa hankkeisiin liittyvissä töissä. Tarvittaessa jäsenorganisaatioiltaan

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 15/48 toimeksi saaneena yhdistys voi suunnitella ja toteuttaa myös muita kalatalouteen liittyviä hankkeita. Lohijokitiimi ry avustaa käytännön töissä kalataloustutkimukseen keskittynyttä Riista- ja kalatalouden keskusliittoa (RKTL) tutkimusta tukevaa kalustohankintaa, työntekijöiden ja harjoittelijoiden rekrytointia toiminta-alueellaan. Lohijokitiimi ry on hoitanut käytännön työt Isohaaran ensimmäisessä kalatiessä, jonka Keminmaa kunta omistaa ja jota se hallinnoi Pohjolan Voima Oy:n kanssa solmimansa käyttösopimuksen mukaisesti. Lohijokitiimi ry on avustanut RKTL:sta emokalojen siirrossa ja siihen liittyvässä tutkimuksessa. Lohijokitiimi ry on tehnyt Isohaaran kalatien lähialueen ym. kalastuksen valvontaa T&E-keskuksen kalatalousyksikön, jokivarren kalastusalueiden ja yhdistyksen yhteistyösopimuksen mukaisesti. Vuosittain toteutettavat kalastustiedustelut yhdistys on toteuttanut yhteistyönä kalastusalueiden kanssa. Isohaaran ensimmäisen kalatien kalojen kulun rutiiniseurantavastuu on kuulunut yhdistykselle. Yhdistyksen vuosibudjetti on tällä hetkellä n. 1.000, Yhdistys on rahoittanut toimintansa jäsenkuntien maksuosuuksilla ja hankkimalla sponsorirahoitusta erillisprojekteihinsa kuten kalatieseminaarin järjestämiseen ns. kummijäseniltä kuten Lapin luonnonsuojelupiiri, WWF ja eräitä kummeja kuten Metsäyhtiö Metso, Lappset Group Oy ja RKTL. Yhdistyksen toiminnanjohtajana on sivutoiminen kalastusmestari Jukka Viitala, joka päätoimenaan hoitaa Keminmaan kunnan ympäristösuunnittelua ja sivutoimisesti pientä palkkaa kunnalta saaden vastaa Isohaaran kalatien hoidosta ja kalatien alueen kalastusvalvonnasta yhteistyössä poliisiviranomaisten kanssa. Kalatien hoidon kulukorvauksista vastaa Keminmaan kunta. Lohijokitiimi ry on päivittämässä omaa toimintakonseptiaan ja on toiminnanjohtajansa Jukka Viitalan mukaan valmis toimimaan jatkossa kalatien ylläpito- ja hallinto-organisaationa. Näkemystään hän perustelee sillä, että Lohijokitiimi ry:n jäsenistö kattaa koko Kemi- Ounasjoen kalatien alueen kunnat ja kalastusalueet. Lisäksi jäsenenä on Villi Pohjola/Metsähallitus. Hänen näkemyksensä mukaan yhdistys se on itse asiassa perustettu pitkälti kalatien ylläpitoon ja huoltoon liittyvien käytännön töiden hoitoon.

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 16/48 3.3. KEMI-OUNASJOEN KALATIEHANKKEEN ORGANISOINTI JA RAHOITUS Kemi-Ounasjoen kalatiekokonaisuus käsittää viisi erillistä kalatietä. Ensimmäisenä toteutetaan Kemihaara II ja sen jälkeen kalatiet Taival-, Ossaus-, Petäjäs-, ja Valajaskosken voimalaitoksiin. Kalatiekokonaisuuden rakentamisen kokonaiskustannukset ovat Lapin ympäristökeskuksen vuonna 2008 tekemän arvion mukaan noin 4,5 milj. euroa. Yhden kalatien keskimääräinen hinta on noin 900.000 euroa. Kalatiet on suunniteltu rahoitettavaksi niin, että kuntien yhteenlaskettu rahoitusosuus on 30% kokonaiskustannuksista ja ulkopuolinen rahoitus 70%. Ensimmäiseksi rakennettavan Isohaara II:n kustannuksiin on haettu EU-rahoitusta Lapin ympäristökeskukselta 70% kokonaiskustannuksista. Tulevien kalateiden rahoitusta tullaan hakemaan kulloinkin tarkoituksenmukaisista rahoituslähteistä vastaavalla rahoitusrakenteella. Kunnat ovat myös keskenään sopineet Kemihaara II osalta kuntarahoituksen jakautumisesta jokivarren kuntien kesken: Rovaniemi 40 %, Kemi 15 %, Keminmaa 15 %, Kittilä 15 %, Tervola 10 % ja Enontekiö 5 %. Kuntien maksuosuudet perustuvat kuntien verokertymiin, huomioiden hankkeen alueelle tarjoamat hyötynäkökohdat. Tekeillä on aiesopimus, jossa kunnat sitoutuisivat vastaavilla rahoitusosuuksilla myös muiden kalateiden rakentamiseen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan kunkin kalatien tukirahoituksen hakemisesta vastaisi kalatien kotikunta. Kalatie myös jäisi kotikunnan omistukseen. Mikäli kunnat päättävät perustaa yhteisen organisaation kalateiden omistusta ja hallintaa varten, voi tämä uusi organisaatio toimia myös tukirahoituksen hakijana. Jatkorakentamisen kokonaisbudjetti on n. 3,5 4,0 miljoonaa ja sen osalta on olemassa useita toisiansa tukevia eri rahoitusvaihtoehtoja kuten EU- ja MMM-rahoitus, kalataloudelliset kunnostusmäärärahat (EKTR), Kemi-Ounasjoen velvoitteenmuutos ja kuntien osarahoitus. Esillä on olut myös mahdollisuus, että investointien omarahoitusosuus tai osa siitä saadaan vapaaehtoispohjalta voimayhtiöltä. Kunnossapidon ja kalaston velvoitetarkkailun arvioidaan aiheuttavan n. 4.000 kulut vuodessa kalatietä kohden eli yhteensä n. 20.000 /v.

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 17/48 4. KALATEIDEN TILANNE SUOMESSA JA MUUALLA MAAILMASSA Lohen, meritaimenen ja vaellussiian palauttaminen padottuihin jokiin on kannattavaa ja järkevää. Siitä on lukuisia tieteellisiä esimerkkejä mm. Pohjois-Amerikassa, Ruotsissa ja Norjassa. Hyviksi esimerkeiksi kalaportaiden toimivuudesta voidaan lukea mm. USA:n Columbia-joen kalatie, Ruotsin Kalix-joen Jockfall ja Piteå-joen Skiforssin kalatiet sekä Pohjois-Norjassa Vestre Jakobselvissä sijaitsevat Annejoen neljä eri lohiporrasta, joilla taataan kalojen nousu aivan latvavesille asti.. 4.1. KALATIETOIMINTA SUOMESSA Suomessa on meneillään useita kalatiehankkeita ja hyväksi esimerkiksi kalaportaiden toimivuudesta voidaan lukea ainakin Oulujoen Merikosken kalatie. 4.1.1. YLEISTÄ SUOMEN KALATIETOIMINNASTA Suomessa on viime vuosien aikana tapahtunut merkittävä käänne kalatiehankkeisiin panostamisessa. Maa- ja metsätalousministeriössä on valmistumassa esitys, joka tähtää siihen, että kalateihin osoitettuun kehittämismäärärahaan on tulossa huomattava korotus. Tähän toimintaan kohdentunee vuodesta 2010 lähtien tulevien vuosien budjeteissa näin ollen nykyisen n. 0,8 miljoonan euron sijasta noin kahden miljoonan euron määräraha 4.1.2. ESIMERKKI TOIMIVISTA KALATEISTÄ JA NIIDEN ORGANISOINNISTA Suomessa on tällä hetkellä useita jokivesistöihin kohdentuvia kalahankkeita, joista esimerkinomaisesti käsittelen Oulujoen kalatiehanketta. Lohi nousi luonnontilaiseen Oulujokeen koko sen pituudelta. Osa kaloista jatkoi Oulujärven kautta Hyrynsalmen reitille, Hyrynjärveen asti. Sotkamon reitille lohi ei päässyt. Pääuomassa arvioidaan olleen 600 ha ja muualla vesistössä 100 150 ha lohen lisääntymisalueita. Lisääntymisalueiden perusteella joen on arvioitu tuottaneen 350 000 smolttia vuodessa. Saalistilastoihin ja poikastiheyksiin perustuen on esitetty suurempiakin arvioita. Oulujoen rakentamisaste on yli 80 %. Pääuomassa on seitsemän voimalaitosta, lisäksi AlaUtoksen voimalaitos erottaa Utosjoen pääuomasta. Sotkamon ja Hyrynsalmen reiteillä on yhteensä kymmenen voimalaitosta. Voimantuotannon riippuessa sähköntarpeesta pääuoman virtaama ja veden pinnankorkeus vaihtelevat huomattavasti viikkoja vuorokausitasolla eikä luontaisia virtapaikkoja juuri ole. Merikosken voimalaitoksen ohittava kalatie valmistui Oulujokisuulle elokuussa 2003. Mereltä jokeen pyrkiville lohikaloille avautui noin 35 kilometrin pituinen jokialue jokisuun ja Montan voimalaitoksen välillä. Telemetriaseurannan avulla on selvitetty lohen ja taimenen käyttäytymistä ja elinympäristön käyttöä tällä nykyisellä vaellusreitillä Oulujoessa ja sen sivujoissa, Muhos- ja Sanginjoessa. Seurantatietoja hyödynnetään mm. kutualueiden sijainnin

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 18/48 ja merkityksen arvioinnissa ja kalastuksen kehittämisessä. Vuoden 2005 kesällä tehdyn seurannan tuloksena saatiin tieto, että merkityistä lohista 19 ja taimenista kaksi nousi jokeen lokakuun puoleen väliin mennessä. Taimenet eivät selkeästi pyrkineet nousemaan jokeen, vaan suurin osa niistä jäi jokisuulle ja alakanavaan tai levittäytyi kauemmas rannikkoalueelle. Telemetriaseurannan perusteella lohet nousevat Oulujokeen selvästi myöhemmin kuin Perämeren alueen muihin jokiin. Lohien vilkkain nousu ajoittui syyskuun alkupuolelle, samaan aikaan kun Oulujoen virtaama oli suuri (n. 300 m³/s). Jokeen noustuaan lohet uivat 36 km:n matkan Muhokselle seuraavan voimalaitoksen alle 1 2 vuorokaudessa ilman pidempiä pysähdyksiä. Loput merkityistä lohista jäivät Oulujoen suistoalueelle, eikä niillä näyttänyt olevan nousuhaluja. Merkittyjen kalojen erilaiseen käyttäytymiseen vaikuttanee istutuskäytäntö: 2/3 lohi-istutuksista tehdään merialueelle, Oulujoen edustalle ja loput 1/3 istutetaan Muhokselle Montan voimalaitoksen alapuolelle. Kuva 7. Merikosken voimalaitoksen yhteyteen rakennetun kalatien luonnonmukainen yläosuus Merikosken kalatien valmistumisen ja sen tulosten perusteella on herännyt ajatus vaelluskalan palauttamisesta Oulujoen yläosallekin. Edellytyksiä lohen kululle sekä lisääntymiselle entisessä lohijoessa on selvitetty kaksivuotisessa Lohen palauttaminen Oulu- ja Lososinkajokiin -hankkeessa (OuLo). Hankkeen kohdealueena oli Oulujoen lisäksi Petroskoin kaupungin läpi virtaava Lososinkajoki. Lososinka laskee Ääniseen, ja myös siellä on lohen vaellus lisääntymisalueelleen estynyt. Loppuraportti sisältää hankkeen monitahoisia selvityksiä ja tutkimuksia Oulujoen kalatieratkaisuista lohen vaelluskäyttäytymiseen, lisääntymisalueiden kartoittamiseen sekä elinympäristön kunnostamiseen. Myös lohen palauttamisen juridisia edellytyksiä ja vaikutuksia on selvitetty. Yhtenä tärkeänä osa-alueena hankkeessa oli sosiaalisten vaikutusten arviointi. Lososinkajoen selvityksistä on raportissa oma lukunsa. Raportissa esitetään perusteet ja mahdollisuudet Oulujoen kehittämiselle vaelluskalajoeksi sekä myös toteutusehdotus hankkeen etenemiseksi. OuLo-hanketta koordinoi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Kumppaneina olivat Suomesta Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitos, Oulun yliopisto, Suomen ympäristökeskus sekä Kainuun ympäristökeskus. Venäjän puolella kumppaneina olivat Pohjoinen Kalantutkimuslaitos (Sev-NIIRH), Petroskoin valtionyliopiston historian laitos sekä Venäjän tiedeakatemian Severtsov-instituutti yhdessä Tverin teknillisen yliopiston virtavesilaboratorion kanssa.

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 19/48 4.1.3. LUVANVARAISUUDESTA JA YMPÄRISTÖMENETTELYSTÄ KALATIE- TOIMINNASSA Vesistöjä sulkevia patorakennelmia eli voimalaitoksia tms. ei nykyisin juuri rakenneta mm. koskiensuojelulainsäädännön vuoksi. Kalateitä rakennetaan nykyisin vapaaehtoiselta pohjalta, jolloin rakentamisen edellytykset ovat erilaiset kuin määrättäessä kalatie kalatalousvelvoitteena. Kalatietä tarkastellaan periaatteessa kuten mitä tahansa vesitaloushanketta. Ympäristövirasto tutkii ensisijassa täyttääkö rakentaminen vesilain 2 luvun rakentamisedellytykset. Ympäristöarvojen korostaminen on osaltaan lisännyt kalateiden rakentamista ja luvanhaltijat ovat suhtautuneet myönteisesti niiden rakentamiseen. Yleisimmät kalateiden rakentajat ovat voimalaitosyhtiöt, kunnat sekä osakaskunnat. TE-keskusten mukanaolo on myös yleistä. Vapaaehtoisen kalatiehankkeen hakijana voi olla periaatteessa kuka hyvänsä. Edellytyksenä rakentamiselle on, että luvanhaltijalla on omistus- ja käyttöoikeus suurimpaan osaan siitä alueesta, jonne kalatie rakennetaan. Niin ikään hakijalla tulee olla oikeus johtaa kalatiessä tarvittavaa vettä. Kun luvan hakijana on jokin muu taho kuin vesivoimayhtiö, on tämä jo ennen hakemuksen jättämistä tehnyt alueen käytöstä ja vedenjuoksuttamisesta sopimuksen alueen omistajan, esimerkiksi juuri vesivoimayhtiön kanssa. Kalatien rakentaminen toisen omistamaan voimalaitokseen synnyttää tilanteen, jossa vastuuasemat ovat epäselvät. Vesilain mukaisen luvan nojalla rakennettu laitos saa yhteyteensä toisen rakennelman, jonka haltija onkin eri kuin lupapäätöksen mukaisen laitoksen. Asia voidaan hoitaa sopimusteitse, mutta erityisesti vastuukysymysten vuoksi olisi yksinkertaisinta, jos myös kalatien luvanhaltijana olisi voimalaitoksen omistaja tai vähintään kalatalousviranomainen tai kunta. Kalatierakentamisessa on oleellista ottaa huomioon myös se, että voimalaitosluvan haltijan oikeus käyttää laitoksessaan luvassa myönnetty vesivoima on suojattu. Vesilain mukaan vesivoiman menettäminen on korvattava puolitoistakertaisena vahingon ja haitan määrästä. Voimalaitoksen omistaja voi kylläkin suostua vapaaehtoisesti veden juoksuttamiseen kalatien kautta. Kalatien rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos havaitaan vesilain jokin luvanmyöntämiseste. Tällaisia ovat yleinen terveydentilan vaarantuminen, vahingolliset muutokset ympäristön luonnonolosuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Rakentaminen ei saa myöskään huonontaa paikkakunnan asutus tai elinkeino-oloja. Jos tällaisia vaikutuksia ei synny, lupa voidaan myöntää joko hankkeen haitattomuuden tai sen tuottaman hyödyn perusteella. Lupa voidaan myöntää, jos rakentaminen ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua.

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 20/48 4.2. YLEISTÄ KALATIETOIMINNASTA MUUALLA MAAILMASSA Hyvänä esimerkkinä muualla maailmassa tapahtuvasta kalatietoiminasta, sen tuloksista ja siihen liittyvästä tutkimuksesta käy seuraava tutkimusartikkeli USA:sta. PloS Biology -verkkolehdessä julkaistu tutkimus yllätti lohenkalastajat ja suojelijat iloisesti. Tutkimus vihjasi, että Luoteis-USA:n jokien suuret padot eivät uhkaakaan lohenpoikasten eli smolttien matkaa mereen niin pahasti kuin aiemmin on luultu. Tutkijat vertailivat kolmen vuoden ajan smolttien matkaa tarkkaan valjastetussa Columbia-joessa ja vapaasti virtaavassa Fraser-joessa. Kun otetaan huomioon jokien pituuserot, havaittiin, että smoltit näyttivät selviytyvän parhaiten Columbiassa. Tutkijoiden johtopäätökseksi muodostuikin, että riippumatta tavasta, jolla mittaustulokset analysoitiin, smoltit eivät selviytyneet Columbiassa ainakaan Fraseria huonommin sen tiiviistä patoverkostosta huolimatta. Kuva 8. Esimerkki Columbia-jokeen rakennetusta kalatiestä Aiemmin kaloihin kiinnitettyjä radiolähettimiä on käytetty seuraamaan smolttien kulkua kalaportaista, mutta pienien lähettimien kantomatka ei ole riittänyt tilanteen tarkkailuun vapaasti virtaavissa suurjoissa. Tyypillisesti vastaanottimen on pitänyt olla noin puolen metrin päässä, jotta kala on voitu havaita. Uuden tekniikan ansiosta kalabiologi David Welch tutkimusryhmineen pystyi havaitsemaan merkityt kuningaslohen (Oncorhynchus tshawytscha) ja kirjolohen (Oncorhynchus mykiss) poikaset jopa 800 metrin etäisyydeltä. Tehty tutkimus ei tee tyhjäksi sitä, että Columbian lohikannat voivat huonosti. 1800-luvulla arviolta 16 miljoonaa lohta nousi vuositta Columbia-jokeen tarjoten yltäkylläisen ruokapöydän niin karhuille ja kotkille kuin kalastajillekin. 1930-luvulle tultaessa ylikalastus sekä piittaamaton kaivostoiminta ja hakkuut alkoivat vaatia veronsa. Lisäksi joki vielä valjastettiin tyydyttämään yhteiskunnan sähkön ja kasteluveden tarvetta. Patoja onkin

Kemi-Ounasjoen kalatien ylläpito- ja hallintamallin 21/48 pidettynä lohen pahimpana uhkana, sillä lohikannan hupeneminen jatkui, kun ensimmäinen pato rakennettiin vuonna 1938, ja erityisen rajuksi lasku muuttui vuonna 1977, jolloin viimeiset padot rakennettiin Columbian sivuhaaraan Snake Riveriin. Nykyisin enää noin 300 000 lohta vaeltaa jokeen, ja sen kannoista 13 luokitellaan joko uhanalaisiksi tai vaarantuneiksi. Ympäristönsuojelijat ovatkin nimittäneet Columbian patoja kalantappajiksi. Pahimpana uhkana on pidetty 120 kilometrin pituista John Day tekoallasta. Matkallaan mereen lohenpoikasten täytyy selviytyä tästä syvästä esteestä, jossa vaanii lukuisia petoja ja jossa hitaasti virtaava vesi lämpenee tukahduttavaksi. Ennen padon rakentamista smoltit pystyivät taittamaan tämän 120-kilometrisen jokiosuuden vuorokaudessa. Nykyään ne viipyvät taipaleella keskimäärin viidestä kuuteen päivään. Joella lohenkalastusoikeuksia omistavat intiaaniheimot ovatkin vaatineet patoaltaan pinnan alentamista, jotta veden virtaus alkaisi taas muistuttaa alkuperäistä jokiuomaa. USA:n armeijan pioneerijoukot ovat kuitenkin kiistäneet vaatimuksen ja väittäneet vedenpinnan alentamisen nopeuttavan smolttien matkaa vain puolella päivällä. Vedenkorkeuden pitämistä entisellään ovat vaatineet myös alueen viljelijät ja rahtiproomujen liikennöitsijät. Madaltuva vesi pakottaisi keventämään proomujen kuormaa, ja toisaalta kastelujärjestelmien nykyiset vedenottamot jäisivät kuivalle maalle. Itse padolle on rakennettu kalaportaat, mutta on uskottu, että smolttien on ollut vaikeaa löytää niitä. Pioneerijoukkojen kalabiologi Miro Zyndol selitti OPB Newsin haastattelussa lokakuussa 2007, että veden virtaus padon läheisyydessä on tapahtunut liian syvällä. Pinnassa uivat smoltit ovat saattaneet viettää tuntikausia etsien kalaportaalle ohjaavaa virtausta. Zyndol kuitenkin uskoi, että tilanne voidaan korjata insinöörin keinoin, mutta huomautti vedenpinnan laskemisen romuttavan koko kalaportaan. Welchin tutkimus näyttää osoittavan, että kalaportaat toimivat moitteettomasti jo ennen Zyndolin suunnittelemia parannuksia. Toisaalta tulokset voi selittää myös se, että Fraser-joen lohia vaivaavat tuntemattomat vitsaukset. Vaikka 20-30 % smolteista selviytyi Columbiaa alas mereen, tutkimus ei kuitenkaan kerro mitään siitä, moniko lohista selviytyy aikuisena merestä takaisin kutupaikoilleen joen latvoille. Aiemmin tehtyjen tutkimusten mukaan meren vaaroista selviytyisikin eräinä vuosina vain joka kahdessadas lohi. Tulokset kuitenkin varsin kiistatta osoittavat, että lohikantojen elvyttämiseksi tutkimusta pitää suunnata itse padoista merelle. Pitäisikin selvittää, miten istutettujen lohien synnyttämä kilpailu, merellisten elinympäristöjen vaurioituminen ja ilmastonmuutos vaikuttavat luonnonlohiin. Lisäksi ei ole mahdotonta, että vaikka smoltit pääsevätkin livahtamaan patojen ohi mereen, ne saattavat heikentyä kohtaamistaan vaikeuksista niin paljon, etteivät enää jaksa selviytyä meressä. Mainittakoon tässä, että ranskalaiset tekivät jo 1600 -luvulla lain, jossa määriteltiin jokien patoamisen ja vaelluskalojen suhde. Lain sisältöön kuului se, että jos joki padotaan, niin on lain mukaan pakollista rakentaa vaelluskaloille kalatiet padon sujuvaan ohittamiseen. Koska se oli lain mukaan yksinkertaisesti järkevää ja oikein!