KIRJALLINEN KYSYMYS 1091/2001 vp Kotisairaanhoitopotilaiden tarvitsemien hoitotarvikkeiden saatavuus Eduskunnan puhemiehelle Viime kuukausina on ollut julkisuudessa laajaa ja näkyvää keskustelua huumeidenkäyttäjien mahdollisuudesta saada ilmaisia neuloja erillisistä jakelupisteistä, apteekeista tai terveyskeskuksista. Ilmaista jakelua on perusteltu HIV-riskin vähentymisellä ja hepatiittitartuntojen välttämisellä. Toiminta on kuitenkin moraalisesti ja lainsäädännönkin kannalta kyseenalaista, sillä huumeiden hallussapito ja käyttö ovat laissa kiellettyjä, joten huumeidenkäytön "edistäminen" ruiskuja jakamalla lähentelee "rikokseen yllyttämistä", mikä on laissa langaistava teko. Toisaalta Suomessa on kymmeniätuhansia ihmisiä kotisairaanhoidon piirissä. Heissä on paljon vanhuksia, mutta myös nuorempia, kuten kehitysvammaisia, invalideja jne. He ovat ihmisiä, jotka ovat sairaanhoitopalvelujen tarpeessa ilman omaa syytään toisin kuin huumeidenkäyttäjät, joiden tilanne on seurausta omasta toiminnasta ja omista ratkaisuista. Kotisairaanhoidon potilaiden kuuluisi saada tarvitsemansa hoitotarvikkeet terveyskeskuksista, vähentäähän se painetta terveyskeskuksien muutoinkin ylikuormitettuun hoitotyöhön. Valitettavasti tilanne on nykyisin kuitenkin monissa terveyskeskuksissa sellainen, että kotisairaanhoidon piirissä olevan pyytäessä hoitotarvikkeita käyttöönsä hänelle lyödään luettelo kouraan ja käsketään itse tilata tarvitsemansa tarvikkeet. Vallitseva tilanne ei ole kestävä kansalaisten tasa-arvoisuuden kannalta, sillä toki ilman omaa syytään kotisairaanhoitoa tarvitsevien kuuluisi olla vähintäänkin samanarvoisia huumeidenkäyttäjien kanssa tarvikkeiden saatavuuden osalta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kotisairaanhoidon piirissä oleville taataan heidän tarvitsemansa hoitotarvikkeet terveyskeskuksista? Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 2001 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1091/2001 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kotisairaanhoidon piirissä oleville taataan heidän tarvitsemansa hoitotarvikkeet terveyskeskuksista? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Vakiintuneena osana terveyskeskusten järjestämää sairaanhoitoa on eräiden pitkäaikaisten sairauksien hoidossa ja seurannassa tarpeellisten hoitovälineiden ja -tarvikkeiden jakaminen vastikkeetta potilaille heidän yksilöllisten tarpeidensa mukaisesti. Aikaisemmin käytäntöä ohjattiin yksityiskohtaisesti lääkintöhallituksen ohjekirjein. Ohjekirjeiden kumouduttua 1990-luvun alussa terveyskeskuksissa on toimittu yleensä edelleenkin ohjekirjeiden periaatteiden mukaisesti. Ministeriön tietoon tuli viime vuosikymmenen loppupuolella, että eräät terveyskeskukset supistivat tai suunnittelivat supistavansa avohoidossa oleville annettujen hoitotarvikkeiden ja -välineiden jakelua ensisijassa taloudellisin perustein. Sosiaali- ja terveysministeriön näkemyksen mukaan kansanterveystyön toteutumisen ja väestön yhdenvertaisten hoitomahdollisuuksien kannalta oli ja on tarpeellista edelleenkin jatkaa yksilökohtaisen hoidon tarpeeseen perustuvaa maksutonta hoitovälineiden jakelua. Edellisen johdosta sosiaali- ja terveysministeriö lähetti terveyskeskuksille vuoden 1999 alussa kirjeen hoitotarvikkeiden ja -välineiden jakelusta (94/59/98). Sosiaali- ja terveysministeriö suositteli kirjeessään, että terveyskeskukset luovuttavat pitkäaikaista sairautta sairastaville, avohoidossa oleville potilaille sairauden tai sen jälkitilan seurannan ja hoidon kannalta tarpeelliset hoitotarvikkeet ja -välineet. Tarvikkeiden ja välineiden jakamisen periaatteina on ensinnäkin se, että jakelu perustuu aina yksilölliseen tarpeeseen, jonka määrittelee hoitava lääkäri. Jakelun aloittamisesta päättää terveyskeskuksen lääkäri. Toiseksi välineiden tarpeen arvioidaan olevan pitkäaikainen, yleensä yli kolme kuukautta. Tarvikkeita ja välineitä annetaan yleensä kolmen kuukauden tarve kerrallaan, ja niitä luovutettaessa arvioidaan aina niiden tarpeellisuus ja asianmukaisuus. Kolmantena periaatteena on tarvikkeiden ja välineiden maksuttomuus. Kirjeen liitteenä oli esimerkkejä tarvikkeista ja välineistä. Sosiaali- ja terveysministeriö teki viime vuoden lopussa kyselyn lääninhallitusten kautta sataan terveyskeskukseen hoitovälineiden ja -tarvikkeiden jakelun toteutumisesta. Kyselyn tulosten perusteella hoitovälineiden ja -tarvikkeiden jakelu näyttää sujuvan pääsääntöisesti hyvin. Suuria läänikohtaisia tai muita alueellisia eroja ei löytynyt. Selvityksessä haluttiin nimenomaan selvyys jakelun periaatteellisesta toimivuudesta sosiaali- ja terveysministeriön lähettämän kirjeen mukaisesti. Kaikissa kyselyyn osallistuneissa terveyskeskuksissa seurataan hoitovälineiden ja -tarvikkeiden käytön tarpeellisuutta ja asianmukaisuutta. Useissa terveyskeskuksissa oli määritelty enimmäismäärät valtakunnallisten tai alueellisten suositusten perusteella. Myös maksuttomuus toteutuu melko hyvin. Omavastuuosuuksia ei ole käytössä. 2
Ministerin vastaus Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2001 Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf undertecknade skriftliga spörsmål SS 1091/2001 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att de som hör till hemsjukvården med säkerhet får de vårdartiklar som de behöver av hälsovårdscentralerna? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Till vedertagen praxis i den sjukvård som ordnas av hälsovårdscentralerna hör, när det är fråga om behandling och uppföljning av vissa kroniska sjukdomar, att vårdtillbehör och vårdartiklar gratis delas ut till patienter enligt deras individuella behov. Tidigare utfärdade medicinalstyrelsen detaljerade instruktionsbrev om saken. Efter det att instruktionsbreven upphävdes i början av 1990- talet har man i hälsovårdscentralerna i allmänhet fortsatt att följa samma principer. Ministeriet fick i slutet av förra årtiondet kännedom om att vissa hälsovårdscentraler, i första hand på ekonomiska grunder, minskade eller planerade att minska utdelningen av vårdartiklar och tillbehör till personer inom öppenvården. Enligt social- och hälsovårdsministeriet uppfattning var, och är det än i dag, med tanke på folkhälsoarbetet och lika möjligheter till vård för hela befolkningen nödvändigt att också i fortsättningen gratis dela ut vårdartiklar utgående från behovet av individuell vård. Social- och hälsovårdsministeriet skickade därför i början av 1999 ett brev till hälsovårdscentralerna som gällde utdelningen av vårdartiklar och vårdtillbehör (94/59/98). Social- och hälsovårdsministeriet rekommenderade i sitt brev att hälsovårdscentralerna lämnar ut till kroniskt sjuka patienter inom öppenvården sådana vårdartiklar och tillbehör som är nödvändiga med hänsyn till uppföljningen och behandlingen av sjukdomen eller dess eventuella sviter. Principen för utdelningen av artiklar och tillbehör är för det första att utdelningen utgår ifrån individuella behov som bestäms av den behandlande läkaren. Hälsocentralläkaren fattar beslut om när utdelningen skall påbörjas. För det andra skall behovet bedömas vara långvarigt, i allmänhet över tre månader. Artiklar och tillbehör ges i allmänhet för tre månaders behov åt gången och då de överlämnas skall det alltid göras en bedömning av deras nödvändighet och ändamålsenlighet. Den tredje principen går ut på att artiklarna och tillbehören skall tillhandahållas avgiftsfritt. Brevet hade en bilaga med exempel på artiklar och tillbehör. Social- och hälsovårdsministeriet gjorde i slutet av förra året en förfrågan via länsstyrelserna hos hundra hälsovårdscentraler om hur utdelningen av vårdtillbehör och vårdartiklar har ordnats. Resultaten av förfrågan visar att utdelningen av tillbehör och vårdartiklar i regel verkar fungera bra. Inga stora skillnader mellan länen eller andra regionala skillnader kom fram. Med förfrågan ville man uttryckligen få klarhet i huruvida utdelningen i princip sker i enlighet med social- och hälsovårdsministeriets brev. I alla de hälsovårdscentraler som svarade på förfrågan följer man med hur nödvändig och ändamålsenlig användningen av vårdartiklar och tillbehör är. I de flesta hälsovårdscentralerna hade man fastställt en viss övre gräns utgående från riksomfattande eller regionala rekommendationer. Det är 4
Ministerns svar också rätt vanligt att utdelningen är avgiftsfri. Inga självriskandelar är i bruk. Helsingfors den 23 oktober 2001 Omsorgsminister Osmo Soininvaara 5