Peruskipsausopas Työohje Lapin sairaanhoitopiirin hoitajille 24.5.2019 LSHP Laura Korhonen Arto Nieminen Santeri Oikarainen Arto Särkijärvi
1 Sisällys Kolme kysymystä kipsaajalle... 2 Saapaskipsi... 3 Pitkäsaapaskipsi... 7 Kipsihylsy... 8 Radiuslasta... 10 Kulmakipsi... 12 Mallet finger... 15 Hiihtäjän hansikas... 16 Ranteen repositio ja kipsaus kalkkikipsistä... 17
2 Kolme kysymystä kipsaajalle Potilaan immobilisaatiohoitoa suunniteltaessa hoitajan pitää kysyä itseltään kolme kysymystä: 1) Miksi kipsaan? 2) Millä kipsaan? ja 3) Miten kipsaan? Miksi kipsaan? - kysymyksen osalta hoitajan tulee selvittää itselleen potilaan vamman sijainti ja tyyppi, jotta hän ymmärtää kipsaushoidon tavoitteen (mitä pitää tukea ja mitä kiertoliikkeitä tuennan tulee estää). Hoitaja selvittää em. perehtymällä potilaan röntgenkuviin ja lääkärin määräyksiin. Hoitajan on myös selvitettävä itselleen, onko kysymyksessä väliaikainen tuenta (esim. potilas menee myöhemmin leikkaukseen (ns. operatiivinen hoitolinja) tai siirtyy toiseen hoitopaikaan hoidettavaksi) vai onko kysymyksessä pitkäaikainen tuentahoito (ns. konservatiivinen hoitolinja), jolloin tuenta potilaalla on pidempään ja potilaan hoitoon liittyvät keskeisenä osana hoidon aikaiset kontrollikäynnit. Millä materiaalilla tuenta tehdään? kysymyksen osalta hoitajan on selvitettävä, mihin vammaalueella tarvitaan kovalla kipsillä tehty tuki (vrt. lasta). Mikä on riittävä vamma-alueen optimaalinen tuenta (vrt. tuennan anatomiset mitat), jotta tuenta ei yli-immobilisoi terveitä lihaksia, niveliä ja jänteitä. Sekä miten tuennassa voidaan käyttää vamma-alueen tuennan paikoillaan pysymiseen pehmyttä kipsiä. Miten kipsataan? kysymyksessä oleellista on osata materiaalin oikean käytön lisäksi tietää millainen kipsi tehdään (umpikipsi, halkaistu vaiko avattava ortoosimallinen tuenta). Kipsaajan tulee osata käyttää materiaaleja oikein ja tietää tuennan oikeat anatomiset mitat ja kulmat sekä varmistua siitä, että toiminnallisuus niiden nivelten, jänteiden ja lihasten osalta onnistuu, mitä ei ole tarkoitus immobilisoida. Kaikilla näillä on vaikutusta vamma-alueen verenkiertoon tuentahoidon aikana (vrt. hapen ja ravinteiden saanti verenkierron välityksellä) sekä potilaan kuntoutumiseen tuennan poistoin jälkeen. Tässä työohjeessa käytetään ominaisuuksiltaan kahta erilaista kipsisidostyyppiä, jotka ovat: Joustava kipsisidos (esim. 3M Soft Cast, Delta-Cast Soft) (Työohjeen kuvissa on käytetty joko mustaa tai violettia kipsisidosta). Kova kipsisidos (esim. 3M Scotch Cast, Delta-Cast Conformable) (Työohjeen kuvissa on käytetty vihreää tai punaista kipsisidosta). Pehmusteina työohjeessa on käytetty mustia pehmusteita, jotta ne erottuvat selkeästi valkoisesta kipsisukasta. Ennen kipsisidoksen laittoa, tulevan tuennan alle laitetaan kaksi ohutta (2 kpl) kipsisukkaa.
3 Saapaskipsi Saapaskipsiä käytetään pääsääntöisesti pohjeluun (fibula) tai sääriluun (tibia) nivelhaarukan tason murtumien hoidossa. Alla on kuvaselostein kerrottu saapaskipsin teko vaihe vaiheelta. Kuva 1 Aseta pehmusteet alueille, jotka ovat alttiita painaumille (kerhäsluu eli malleoli sekä kantapää ja sääriluun etuosa). Kts. mustien pehmusteiden oikea sijoittelu sivulta kuvattuna. Kuva 2 Saapaskipsin pehmustus ylhäältä kuvattuna.
4 Kuva 3 Saapaskipsin pehmustamien jalkapohjan puolelta kuvattuna. Kuva 4 Saapaskipsin U- mallinen (kuvassa vihreä) kovike (vähintään 3 kerroksinen) sisäsyrjän eli mediaalipuolen suunnalta kuvattuna. Aikuisille käytetään normaalisti 3-4 tuumaista kipsirullaa jalan koosta riippuen ja pienelle lapselle 2-tuumainen rulla muotoutuu helpommin. Kovikkeen alle on laitettu kipsisukan päälle kerros joustavaa kipsiä (Soft Cast) siten, että kerrokset limittyvät 1/2- toistensa päälle suojaamaan kovikkeen teräviltä reunoilta. Saapaskipsissä nilkan tulee olla 90 asteen kulmassa.
5 Kuva 5 Kuvassa saapaskipsin pohjan anatominen mitta päkiälinja. Varpaiden tulee pystyä liikkumaan esteettömästi, mutta tuennan tulee tukea päkiäaluetta siten, että kipsinreuna ei paina varpaiden alueen verenkiertoa (HUOM! ei saa olla liian lyhyt). Kuvassa näkyy myös vihreän kovikkeen kulku jalkapohjan alta. Jalkapöydänluiden (MT-luut) murtumissa kovike (3-4 kerrosta) lisätään myös jalkapohjan alueelle.
6 Kuva 6 etuosasta. U-kovikeen väliin tulee jättää kuvassa esitetty väli, jolloin tuenta voidaan avata nilkan Kuva 7 Valmis saapaskipsi ei saa painaa peroneushermoa, koska painaumasta voi aiheutua peroneuspareesi eli läpsyjalka. Hermon painumariski ennaltaehkäistään sillä, että tuennan yläosaan leikataan noin 2cm mittainen halkio. (vrt. hermo sijaitsee fibulan yläosassa (proksimaalipää) ulkosyrjällä (lateraalipuoli). Avattavaan saapaskipsiin halkiota ei tarvitse tehdä. Kipsin yläosan pohjelinjan viisto muoto ja korkeus, mahdollistavat polven vapaan koukistamisen
7 Pitkäsaapaskipsi Pitkää saapaskipsiä käytetään yleensä säären alueen murtumien hoidossa. Kuva 8 Pitkäsaapaskipsi pehmustetaan samoin kuin kipsihylsy. (kts. kohta kipsihylsy). Valmistuksessa aikuisille voit käyttä 3-tuumaista ja lapsille 2-tuumaista kipsirullaa jalan koon mukaan. Varpaat jätetään vapaiksi siten, että potilas pystyy koukistamaan ne samoin kuin saapaskipsissä. Kuvassa tuennan kovikkeet näkyvät punaisena kipsimateriaalina violetin kipsimateriaalin alla. Kovike laitetaan U- kovikkeena samalla tavalla, kuin lyhyessä saappaassa kipsin yläosaan ylettyen. Kuva 9 Pitkässä saapaskipsissä potilaan polvi jätetään 15-30 asteen kulmaan. Nivustaipeen
8 puolella (proksimaalipää) kipsi yltää mahdollisimman korkealle, kuitenkin siten, ettei se paina potilaan ihoa ja mahdollistaa lonkkanivelen esteettömän liikkumisen. Kipsihylsy Kipsihylsyä käytetään polvilumpion (patellan) murtumien sekä polven nivelside vammojen hoitamiseen. Kipsihylsyssä potilaan polvi jätetään 15-30 asteen kulmaan. Kuva 10 Kuvassa näkyy kipsihylsyn pehmustaminen (kts. mustat pehmusteet). Nilkkaa ei saa pehmustaa nilkan ympäri kiertäen eli sirkuläärisesti, koska vahvan turvotuksen myötä pehmuste voi kiristää ja aiheuttaa pahimmillaan vena paine aitiosyndroomaa. Kuva 11 Kuvassa vihreä kovikelastan (3 kerroksinen) sijoittaminen. Kovikkeen tulee kulkea nilkasta reiden yläosaan asti tuennan molemmilla puolilla. Kovike tehty 3-tuumaisella kipsirullalla. Joustava materiaali (soft) on aikuisille helpoin tehdä 3-4 tuumaisesta kipsistä. Lapsille 3- tuumaisesta.
9 Kuva 12 Avattava kipsihylsy, leikataan auki alaraajan ulkosyrjältä- eli lateraalipuolelta. kipsihylsy ei saa jäädä painamaan kehräsluita (malleoleita). Tämän varmistetaan sillä, että kipsin reuna päättyy noin 3 cm malleoleiden yläpuolelle. Potilasta on hyvä muistuttaa, että turvotuksen poistuttua kipsi yleensä laskeuttuu alaspäin.
10 Radiuslasta Radiuslastaa tai radiuskipsiä käytetään ranteen alueen tai käsivarrenluiden (ulna, radialis) sormen puoleisen pään eli distaalipään murtumien hoitoon. Kuva 13 Kuvassa kipsisukkaan on piirretty radiuslastan reunojen mitat ja merkattu ulnan alueen pehmustus (kts. musta pehmuste). Sama periaate koskee kaikkia kipsimateriaaleja (kalkki, puu, muovi ja lasikuitu). Kuva 14 Kuvaan on piirretty punaisella ympyrällä peukalon ojentajajänne, jolle täytyy jättää tarpeeksi tilaa, jotta tuenta ei paina jännettä. Punainen viiva kuvaa sitä, kuinka paljon tilaa peukalolle täytyy jättää. Peukalon liikkuvuus testataan lastan leikkausvaiheessa ja valmiin tuennan valmistamisen jälkeen.
11 Kuva 15 Radiuslasta ulkosyrjältä (lateraalipuoli) kuvattuna. Tuennan sormien puoleisessa (distaalinen) päässä tuenta päättyy rystyslinjaan, mahdollistaen sormien liikuteltavuuden rystysistä. Kovikelasta (vihreä) kulkee kyynärluun (ulnan) keskilinjan alapuolelle, kolmen pisteen tuennan mukaisesti.
12 Kulmakipsi Kulmakipsiä käytetään humeruksen alaosan, kyynärpään tai kyynärvarren luiden (värttinäluu eli ulna, kyynärluu eli radius) tai kyynärvarren kyynärnivelen lähellä olevien(proksimaalinen) murtumien hoitoon. Kuva 16 Kulmakipsissä pehmustetaan ranteen uloke eli prominentit kohdat kuten ulnan ja radiuksen päät sekä kyynärtaive, johon koukistettaessa 90 asteeseen syntyy ihopoimu. Kuva 17 Kyynärtaipeen ihorikon välttämiseksi, tehdään kipsisukkaan taitos, kääntämällä sukka kuvanmukaisesti. Tämän jälkeen taitoksen päälle laitetaan pehmuste.
13 Kuva 18 Kyynärtaipeen kipsisukan taittaminen lähikuvattuna. Kuva 19 a) Kyynärnivellukon tekeminen pehmeällä kipsisidoksella.
14 Kuva 19b Kyynärlukko tukee kyynärnivelen yli 90 asteen kulmaan, välttäen kipsisidoksen ryppyä kyynärtaipeen alueella. Kuva 20 Kulmakipsin kovikelastan (vihreä) sijoittaminen. Tuennan ylämitan tulee yltää riittävän ylös kainaloon, kuitenkin siten, ettei tuenta hierrä kainaloa ja se mahdollistaa yläraajan liikuttelun olkanivelestä. Aikuiselle käytetään 3 tuumaista kipsimateriaalia ja pienelle lapselle voi käyttää myös 2 tuumaista.
15 Mallet finger Mallet finger tuentaa käytetään sormien kärkinivelen sijoiltaan menon hoitona tai sormen kärkinivelen osittaisessa tai kokonaan repeämässä. Kuva 21 Mallet finger lastoituksen aloituksessa lastoitettavan sormen (III sormi) asento. Kuva 22 Potilas pitää pinsettiotteella sormen kärkinivelen yliojennettua asentoa. Kipsaaja asettaa muotoillun lastan sormen päälle (dorsaalisesti) ja odottaa materiaalin kovettumisen. Valmis lasta kiinnitetään paikoilleen teipeillä. Lastoituksessa täytyy huolehtia siitä, että sormen kärkinivel pysyy yliojentuneena koko teippauksen ajan. Potilaalle on painotettava että, asento ei saa kertaakaan pettää tuentahoidon aikana. Tehty Woodcast 1ml Ribbon materiaalista.
16 Hiihtäjän hansikas Hiihtäjän hansikasta käytetään peukalon keskinivelen sisemmän nivelsiteen repeämän hoitona. Kuva 23 Hiihtäjän hansikkaan anatomiset mitat on piirretty ensimmäisessä kuvassa peukalokipsisukkaan mustalla. Tuennassa rystyslinja, ranne ja peukalon kärkinivel jätetään liikkuviksi. Kuva 24 Tuenta tehdään pelkästä joustavalla kipsisidoksella ilman kovikelastaa. Tuenta on helpoin tehdä 1 tuuman rullalla, mutta voit käyttää myös 2 tuumaista joustavaa kipsisidosta.
17 Ranteen repositio ja kipsaus kalkkikipsistä Käytetään värttinäluun alaosan tyyppimurtuman eli Collesin murtuman hoidossa. Materiaalina on kalkkikipsi, jota on helppo korjata tarvittaessa jälkeenpäin, mikäli kipsi esimerkiksi painaa jostakin. Pehmusteena käytetty itsekiinnittyvää huopaa. Kuvissa 30 ja 31 kipsilasta on ilman alussukkaa kipsin rajojen hahmottamiseksi. Toimenpiteen aluksi lääkäri puuduttaa murtumakohdan. Kuva 25 Limitä vähintään 8 kerrosta ja leikkaa karkeaan muotoon. Laita potilaan käteen alussukka. Kuva 26 Repositio, lääkäri vasemmalla ja vastavetäjä kyynärtaipeessa.
18 Kuva 27 Pehmustus suojaamaan ulnan päätä, peukalon tyveä ja värttinäluun alaosaa jonne kipsin reuna yltää (Kuva 28). Kuva 28 Kipsin tule yltää radiuksen yli. Kuva 29 Kipsilasta kastellaan ja muotoillaan ranteeseen, tarkista rystyslinja (Kuva 30) ja kipsin alaosa (kuva 28) sekä peukalon liikkuvuus (Kuva 30).
19 Kuva 30 Kipsi ei saa mennä rystysten yli, peukalolle tulee jättää tilaa, kipsin tulee mahdollistaa kyynärtaipeen vapaa koukistus. Huomioi nämä seikat kipsiä muotoillessa. Kuva 31 Kipsin tulee yltää ulnan puoliväliin asti. Kiinnitetään elastisella kipsisidoksella.