Mahdollisuuksia eriytymisen torjuntaan: Biotalous Biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa sekä käyttöä ja niistä valmistettujen tuotteiden ja palveluiden tuotantoa sekä biologisten ja teknisten menetelmien käyttöä tuotannossa (VN Biotaloustyöryhmä 09/2010)
Biotalous on keskeinen ja perinteinen osa Suomen kansantaloutta Biotaloutta ovat: puu, elintarvikkeet, biomuovit, bioöljy, biohiili, bioenergia, puurakenteet, nanoselluloosa, mikrobiologian menetelmät jne. jne. Alan kehitystoiminta nopeaa ja uusi tietopohjainen biotalous asettaa haasteita maaseutualueille: kuinka varmistetaan osaaminen ja hyödyt myös paikallisesti? VN Biotaloustyöryhmä 09/2010 Biotaloudella on monipuolisesti kytkentöjä talouden eri sektoreihin ja osaamistarpeet hyvin monipuolisia (Lundgren 2013)
HEIKENTYNEIDEN kehitysmahdollisuuksien alueet kattavat Lehtosen arvion mukaan liki puolet Suomen maapinta-alasta. Juuri näillä syrjäisillä alueilla sijaitsee suurin osa biotalouden nousuun tarvittavista luonnonvaroista. Jos näiden alueiden kehittämiseen ei kiinnitetä huomiota, ne kaavaillut työpaikat jäävät syntymättä. Heikkojen näkymien alueella asuu suomalaisista vain 6 prosenttia. Seutujen merkitys luonnonvarojen hyödyntämisessä on moninkertainen verrattuna vaikkapa väestöosuuteen. Kasvukeskusten runsaampi työvoima ei hakeudu biotalouden aloille. Lisäksi tämä työvoima on kaukana syrjäisimmiltä alueilta.
Satatuhatta työpaikkaa vaatisi 250 vastaavanlaista projektia. Se kuulostaa isolta, varsinkin kun raha on tiukassa ja investointeja on vaikea saada. Suomessa on 70 seutukuntaa. Jokaisessa pitäisi olla kolme tämän kokoista hanketta
Pielisen Karjalan kehittämisstrategia: Pielisen Karjalan elinkeinostrategia vuosille 2011-2013 perustui luontoon ja sen hyödykkeiden jalostamiseen. Teema kaikkea puusta kuvastaa hyvin aluekehittämisen painopisteitä sekä sen tuloksena olevia investointeja biohiiltämöön ja bioöljyn tuotantoon. Analysoitu aineisto sisältää investointitietoja biohiiltämöstä, bioöljylaitoksesta, puuterminaalista, biokaasulaitoksesta ja hajautetun energian tuotanto- ja käyttökohteista, sekä näihin liittyvistä infrastruktuurihankkeista. Biotalousinvestointien paikallinen merkitys tapaus Pielisen Karjala
Biotaloushankkeiden työllisyysvaikutusten jakautuminen rakennusja tuotantovaiheissa Havaintoja kuvioista: - Rakennusvaiheen työllisyysvaikutuksesta noin 41% kohdistuu Pielisen Karjalan seutukuntaan - Seutukunnan ulkopuoliset vaikutukset kohdentuvat suurelta osin Suomen kansantalouteen (41%), muun maakunnan osuus on (18%) - Tuotantovaiheessa vaikutuksista 62% kohdistuu Pielisen Karjalaan - Seutukunnan ulkopuoliset vaikutukset jakautuvat tasaisesti Pohjois-Karjalan (21%) ja muuhun maahan (17%) Rakennusvaihe: Työpaikat: 727 (100%) Tuotantovaihe: Työpaikat: 392 (100%) Suomi: 299 (41.1%) Pohjois-Karjala 130 (17.9%) Pielisen Karjala 298 (41%) Suomi: 66 (16.8%) Pohjois-Karjala 83 (21.2%) Pielisen Karjala 243 (62%) Lähde: Lehtonen & Okkonen 2015
Biotalous hankkeiden vaikutukset Pielisen Karjalaan - Biotaloudella paikallista merkitystä vaikka väestökehitys säilyy negatiivisena - Positiivista kuitenkin on, että ero Tilastokeskuksen väestöennusteeseen on noin 450 asukasta - Seutukunnan työllisyys kasvaa ja nettomuutto kääntyy positiiviseksi - Vuonna 2017 biotalouden vaikutus kuntatalouteen kattaa 92 prosenttia ennustetusta alijäämästä - Vuonna 2021 vastaava osuus on vielä noin 62 prosenttia, mutta vuosina 2025 ja 2029 biotalouden investointien osuus ennustetusta alijäämästä laskee selvästi, sillä osuudet ovat noin 25 ja 17 prosenttia. Lähde: Lehtonen & Okkonen 2015
Mahdollisuuksia eriytymisen torjuntaan: Monipaikkaisuus
Monipaikkaisuuden mahdollisuudet: muutokset väkiluvun indikaattoreissa 1990-2010 Rekisteröidyssä väkiluvussa vain 16,1 % pinta-alasta on kasvualuetta ja noin 50 % väkiluku vähentyi Kausittaisen väkiluvun osalta suurin osa maasta on ollut kasvualuetta. Myös keskimääräinen väkiluku kasvoi lähes 40 prosentissa. Taulukko 1. Muutokset väkiluvun indikaattoreissa 1990 2010 (% osuus maapintaalasta) (Lähde: Adamiak, Pitkänen & Lehtonen 2015) Alueet, joissa väkiluku on kasvanut 1990 2010 (%) Alueet, joissa väkiluku on vähentynyt 1990 2010 (%) Alueet, joissa väkiluku ei muuttunut 1990 2010 (%) Asumattoman alueen pintaala vuonna 1990 ja 2010 Rekisteröity väkiluku Kausittainen väkiluku Keskimääräinen väkiluku 16.1 58.8 37.4 49.5 17.0 38.5 1.7 0.0 0.0 32.8 24.2 24.2
Lähde: Adamiak, Pitkänen & Lehtonen 2015
Lähde: Adamiak, Pitkänen & Lehtonen 2015
Väkiluvun muutokset vuosina 1990-2010 kaupunki-maaseutu -luokituksessa Luvut kuvaavat voimakasta polarisaatiota väestökehityksessä: - Kasvu kohdistuu alueille, jotka ovat toiminnallisesti kytkeytyneet kaupunkialueisiin Kausittaisen liikkuvuuden huomioiminen tasoittaa havaittua polarisaatiota - Kausittaisessa väkiluvussa kaupunkialueet kokivat vain vähän kasvua suurimman osan kasvusta keskittyessä harvaan asutulle maaseudulle Taulukko 2. Väestömuutokset kolmella väestöindikaattorilla vuosina 1990-2010. Luokitus Rekisteröity väkiluku Kausittainen väkiluku Keskimääräinen väkiluku Kaupunkialueet (n=88) 334 033 28 482 413 492 Ulompi kaupunkialue (n=570) Maaseudun paikalliskeskukset (n=88) Kaupunkien läheinen maaseutu (n=1 630) 208 174 31 392 253 919-11 237-28 426 826 28 835 54 700 51 835 Ydinmaaseutu (n=2 223) -77 118 28 859-36 811 Harvaan asuttu maaseutu (n=10 435) -100 443 259 855-43 922
Pohdintaa eriytyvän kehityksen välttämisestä maaseudulla
Kasvukeskusvetoinen aluepolitiikka on eriyttänyt syrjäisiä alueita entisestään Syrjäseutujen kehitysongelmat ovat syviä ja pysyviä Täytyy ymmärtää riippuvuutta ajassa ja maantieteellisessä tilassa, koska toiminnalla vaikutuksia niin ajallisesti kuin spatiaalisesti Johtaako harjoitettu politiikka aluerakenteen visioiden toteutumiseen? Uhka myös biotalouden kehitykselle? Jääkö osa maaseudun resursseista hyödyntämättä? Aluepolitiikkaa on räätälöitävä paikallisten ehtojen mukaan Tarvitaan rohkeutta uudistaa ajattelua ja tukeutua asiantuntijoiden näkemyksiin Miksi esimerkiksi paikkatietoa ei hyödynnetä kattavasti?
Paikallisen kehittämisen tärkeys korostuu Paikkaperustaiselle aluekehittämiselle suuri tarve Kasvukeskuksien leviämisvaikutukset ovat suppeat ja siksi jopa kokonaisia seutukuntia paikallisen kehittämisen varassa Paikallista kehittämistä pitäisi vahvistaa erityisesti maakuntakeskuksien vaikutusalueiden ulkopuolella, jos näitä alueita halutaan kehittää Edellyttää kuitenkin aluekehittämisessä ajattelutavan muutosta ja vaihtoehtojen rakentamisesta leviämisvaikutuksiin pohjautuvan aluepolitiikan rinnalle. Aluekehittämistä ei voida monistaa tai siirtää alueelta toiselle, vaan sen on tapahduttava paikallisten ominaisuuksien määrittämien reunaehtojen sisällä, jotka määrittävät kehitysmahdollisuuksia Alueilla on erilaiset mahdollisuudet ja kehityspotentiaalit, joita voidaan kuvata, analysoida ja visualisoida paikkatiedon avulla Samanlaistavat toimenpiteet voivat johtaa kasvavaan eriarvoisuuden alueiden välillä kehittämisen kohdistuessa tai rakentuessa kehityshaitaltaan alhaisiin tekijöihin
Toiminnallinen kytkeytyminen tärkeää Havaintojemme mukaan biotalouden kehitys ei kosketa pelkästään paikallistalouksia, sillä rakennusvaiheen investoinneista ja siten työllisyys- ja tulovaikutuksista valtaosa suuntautui paikallistalouden ulkopuolelle. Korostaa, että biotalouden kasvu ei voi syrjäalueilla olla ainoastaan sisäsyntyistä, koska alueilla on kehityshaittoja ja rakenteellisia ongelmia, mutta myös riippuvuus ulkopuolisesta teknologiasta. Toiminnallinen kytkeytyminen mahdollisesti kaukanakin sijaitseviin innovaatiokeskuksiin on siten tärkeää. Aluekehittämisessä tämä korostaa paikallisen ja kansallisen kehittämisen yhteistyötä.
Kiitos ajastanne! Olli Lehtonen Maaseutupolitiikan ja maaseudun tutkimuksen tiimi Luonnonvarakeskus olli.lehtonen@luke.fi 0408277574