KOKKOLAN KAUPUNKI Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto KARLEBY STAD Mellersta Österbottens miljöhälsovård KESKI-POHJANMAAN YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON VALVONTASUUNNITELMA VUOSILLE 2011 2013
SISÄLLYS 1 LYHENTEET... 4 2 TAUSTAA... 6 3 VALVONNAN JÄRJESTÄMINEN KESKI-POHJANMAAN YMPÄRISTÖTERVEYDEN- HUOLLON YHTEISTOIMINTA-ALUEELLA... 8 4 VOIMAVARAT... 9 5 HENKILÖSTÖN KOULUTUS... 10 6 VALVONTAKOHDEREKISTERI JA LAATUJÄRJESTELMÄ... 10 7 VALVONTAKOHTEIDEN RISKINARVIOINTI JA TARKASTUSTIHEYS... 11 8 TARKASTUKSEEN KESKIMÄÄRÄISESTI KÄYTETTÄVÄ AIKA... 12 9 ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN... 12 10 TARKASTUSSUUNNITELMA VUOSILLE 2011-2013... 12 11 HYVÄKSYTYT LABORATORIOT... 13 12 VALVONNASTA PERITTÄVÄT MAKSUT... 13 13 VIESTINTÄ... 13 14 VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI... 14 15 RAPORTOINTI... 14 15.1 YLEINEN RAPORTOINTI... 14 15.2 ELINTARVIKEVALVONNAN RAPORTOINTI... 15 15.3 KEMIKAALILAIN VALVONNAN RAPORTOINTI... 15 15.4 TERVEYDENSUOJELUN VALVONNAN RAPORTOINTI... 15 15.5 KULUTTAJATURVALLISUUSVALVONNAN RAPORTOINTI... 15 15.6 TUPAKKALAIN VALVONNAN RAPORTOINTI... 16 16 ELINTARVIKEVALVONTAOHJELMA VUOSILLE 2011-2013... 16 16.1 JOHDANTO... 16 16.2 VOIMAVARAT... 16 16.3 TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY... 17 16.4 ELINTARVIKEVALVONNAN TOTEUTTAMINEN VUONNA 2011-2013... 18 16.4.1 Suunnitelmallinen valvonta... 18 16.4.2 Muu valvonta... 20 16.5 NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN... 20 16.5.1 Riskinarviointiin perustuen otettavat valvontanäytteet kohdetyypeittäin... 21 16.6 VALVONNASTA PERITTÄVÄT MAKSUT... 22 17 KEMIKAALILAIN MUKAINEN VALVONTAOHJELMA VUOSILLE 2011-2013... 23 17.1 JOHDANTO... 23 17.2 KEMIKAALI-LAINSÄÄDÄNTÖ... 23 17.3 VOIMAVARAT... 24 17.4 TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY... 24 17.4.1 Tarkastuksen yleinen määrittely... 24 17.4.2 Tarkastuksen sisältö... 25 17.5 KEMIKAALILAIN VALVONNAN TOTEUTTAMINEN VUONNA 2011-2013... 27 17.5.1 Suunnitelmallinen valvonta... 28 17.5.2 Muu valvonta... 28 17.6 KUNNAN TOIMESTA TAPAHTUVA NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN... 28 18 TERVEYDENSUOJELUN VALVONTAOHJELMA VUOSILLE 2011-2013... 28 18.1 JOHDANTO... 28 18.2 VOIMAVARAT... 29 18.3 TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY... 29 18.3.1 Tarkastuksen tavoitteet... 29 18.3.2 Suunnitelmallisen valvonnan kohteet... 30 18.3.3 Tarkastusten tarkempi määrittely... 30 18.4 TERVEYDENSUOJELUN VALVONNAN TOTEUTTAMINEN VUONNA 2010... 30 18.4.1 Suunnitelmallinen valvonta... 30 18.4.2 Muu valvonta... 32 18.5 KUNNAN TOIMESTA TAPAHTUVA NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN... 33 18.5.1 Talousvesi... 33 18.5.2 Uima-allasvesi... 33 2
18.5.3 Uimarantavesi... 34 18.5.4 Muut näytteet... 34 19 KULUTTAJATURVALLISUUDEN VALVONTAOHJELMA VUOSILLE 2011-2013... 35 19.1 JOHDANTO... 35 19.2 VOIMAVARAT... 35 19.3 TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY... 36 19.3.1 Tarkastuksen tavoitteet... 36 19.3.2 Ennalta sovittu tarkastus... 38 19.3.3 Jälkivalvontaan liittyvä tarkastus... 38 19.3.4 Ennalta ilmoittamaton tarkastus... 38 19.4 KULUTTAJATURVALLISUUSVALVONNAN TOTEUTTAMINEN VUONNA 2011-2013... 38 19.4.1 Suunnitelmallinen valvonta... 41 19.4.2 Muu valvonta... 42 19.5 KUNNAN TOIMESTA TAPAHTUVA NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN... 42 20 TUPAKKALAIN VALVONTAOHJELMA VUOSILLE 2011-2013... 42 20.1 JOHDANTO... 42 20.2 MYYNNIN LUVANVARAISUUS... 43 20.3 VOIMAVARAT... 43 20.4 TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY... 44 20.4.1 Tarkastuksen tavoitteet... 44 20.4.2 Tarkastuksen sisällön yleinen määrittely... 44 20.4.3 Tupakan myyntipaikan tarkastus... 44 20.4.4 Myynnin omavalvonta... 45 20.4.5 Kevytsavukkeiden mainonta... 45 20.4.6 Pakkauskoon rajoittaminen... 45 20.4.7 Tupakointikieltojen ja -rajoitusten valvonta... 46 20.4.8 Tarkastuksella käytettävät menetelmät... 46 20.4.9 Nikotiinivalmisteiden valvonta... 47 20.5 TARKASTUKSEEN KESKIMÄÄRÄISESTI KÄYTETTÄVÄ AIKA... 47 20.6 TUPAKKALAIN VALVONNAN TOTEUTTAMINEN VUONNA 2011-2013... 47 20.6.1 Suunnitelmallinen valvonta... 47 20.6.2 Muu valvonta... 48 20.7 KUNNAN TOIMESTA TAPAHTUVA NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN... 48 21 MUUT VALVONTATEHTÄVÄT... 48 21.1 ELÄINSUOJELULAIN VALVONTA... 48 21.2 YKSITYISEN TERVEYDENHUOLLON JA SOSIAALIPALVELUIDEN TOIMINTAYKSIKÖIDEN TARKASTUKSET... 49 LIITTEET Liite 1 Henkilövoimavarat vuonna 2010 Liite 2 Riskinarviointi ja tarvittava työpanos, elintarvikevalvonta Liite 3 Riskinarviointi ja tarvittava työpanos, kemikaali-, tupakka- ja lääkelain mukainen valvonta Liite 4 Riskinarviointi ja tarvittava työpanos, terveydensuojelun valvonta Liite 5 Riskinarviointi ja tarvittava työpanos, kuluttajaturvallisuusvalvonta Liite 6 Terveysvalvonnan resurssien jakautuminen eri lakien mukaisiin tehtäviin Liite 7 Terveysvaaratilanteiden yhteyshenkilöt Liite 8 Tiedotusvälineiden yhteystiedot Liite 9 Elintarvikevalvonnan näytteenottosuunnitelma vuodelle 2011 Liite 10 Valvontasuunnitelman toteutuman raportointi ja arviointi 3
1 LYHENTEET AVI CLP-asetus ELTU EVI Evira EVO EY HACCP htv htpv KETU-rekisteri Komissio KT-tiedote Aluehallintovirasto Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta (Classification, Labelling, Packaging) Elintarvikevalvonnan ja -tutkimuksen tiedonkeruu Elintarvikevirasto (30.4.2006 asti) Elintarviketurvallisuusvirasto Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma Euroopan yhteisö (Hazard Analysis and Critical Control Points) Elintarvikealan standardi turvalliseen elintarvikkeiden käsittelyyn Henkilötyövuosi = 220 henkilötyöpäivää Henkilötyöpäivä = 7,5 tuntia Kemikaalituoterekisteri Euroopan yhteisön komissio Käyttöturvallisuustiedote KuTuL Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) KUV MMM ovv REACH-asetus STM STTV SYKE TEM Kuluttajavirasto Maa- ja metsätalousministeriö Omavalvonnan valvonta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista jne. (Registration, Evaluation, Authorization of Chemicals) Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus Suomen ympäristökeskus Työ- ja elinkeinoministeriö 4
THL TUKES VASU Valvira Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos Turvatekniikan keskus Elintarvikeketjun monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, joka syntyi terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen (TEO) ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen (STTV) yhdistyessä 1.1.2009 Valvontaohjel- Valtioneuvoston asetus ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisista ma-asetus valvontaohjelmista (664/2006) Valvontasuun- Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvonnitelma-asetus tasuunnitelmasta (665/2006) vov Viranomaisvalvonta 5
2 TAUSTAA Kansanterveyslakiin (66/1972) on sisällytetty käsite ympäristöterveydenhuolto, jolla tarkoitetaan yksilön ja hänen elinympäristönsä terveydensuojelua. Lain 1 :ssä ympäristöterveydenhuoltoon kuuluviksi laeiksi säädetään kuuluvaksi seuraavat lait: Terveydensuojelulaki (763/1994) Elintarvikelaki (23/2006) Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta (75/2004) Kemikaalilaki (744/1989) Laki toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (693/1976) Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) Edellä mainittujen ympäristöterveydenhuollon lakien lisäksi kunnan ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoiden virkatehtäviä sisältyy myös seuraaviin lakeihin: Eläintautilaki (55/1980) Eläinsuojelulaki (247/1996) Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta annettu laki (1100/1994) Lääkelaki (395/1987) Ympäristöterveydenhuollon lakien tavoitteena on edistää ja valvoa elinympäristön ja yksilön terveyttä sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia. Lakien tarkoituksena on varmistaa korkealaatuinen ympäristöterveydenhuollon valvonta, mikä edellyttää, että valvonta on suunnitelmallista, riittävin voimavaroin ja oikein kohdennettua, tehokasta sekä eri toimijoita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohtelevaa. Valvonnan ylin johto on tällä hetkellä jaettu ministeriöiden kesken seuraavasti: MMM STM TEM YM Elintarvikelaki ja eläinlääkintähuoltolaki Terveydensuojelulaki, tupakkalaki ja kemikaalilaki (terveysvaarojen ja fysikaalisten vaaraominaisuuksien osalta) Laki kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuudesta Kemikaalilaki (ympäristövaarojen osalta) Päävastuu ympäristöterveydenhuollon valvonnasta on kunnilla. Aluehallintovirastot (AVIt) ja keskusvirastot (Evira, Tukes ja Valvira) suorittavat myös valvontaa, mutta niiden päätehtävä on muiden ympäristöterveydenhuollon viranomaisten ohjaus. Keskusviranomaiset laativat yhdessä ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman valvontatoiminnan yhdenmukaistamiseksi. 6
Valtakunnallinen valvontaohjelma sisältää ympäristöterveydenhuollon valvonnan yleiset ja yhteiset periaatteet. Periaatteet ovat kaikkien keskusviranomaisten yhteisesti hyväksymiä. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman tavoitteena on kehittää ja yhdenmukaistaa keskusvirastojen ohjausta kunnalle ja muille valvontaviranomaisille sekä lisätä ympäristöterveydenhuollon lakien edellyttämän valvonnan suunnitelmallisuutta, vaikuttavuutta ja laatua ohjaamalla viranomaisia valvontasuunnitelman laatimisessa, valvonnan järjestämisessä ja toteutuksessa. Tavoitteena on yhtenäistää valvontakäytäntöjä koko maassa. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhdetta muihin valvontaohjelmiin ja -suunnitelmiin on kuvattu kaaviossa 1. Lainsäädännön edellyttämä eläintauti- ja hyvinvointivalvontaohjelma laaditaan erikseen vuodeksi 2012. Kaavio 1. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman suhde toimialakohtaisiin valtakunnallisiin valvontaohjelmiin ja kunnan valvontasuunnitelmaan. YMPÄRISTÖTERVEYDENHUOLLON YHTEINEN VALTAKUNNALLINEN VALVONTAOHJELMA Evira + Tukes + Valvira Elintarvikevalvontaohjelma TOIMIALAKOHTAISET VALTAKUNNALLISET VALVONTAOHJELMAT Eläintauti- ja hyvinvointivalvontaohjelma Kemikaalilain valvontaohjelma Terveydensuojelun valvontaohjelma Kuluttaja turvallisuuden valvontaohjelma Tupakkalain valvontaohjelma Evira Evira Valvira Valvira Tukes Valvira Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma Valvonnan tavoitteena on varmistaa ympäristöterveydenhuollon lakien noudattaminen toiminnanharjoittajia ja kuluttajia neuvomalla ja ohjaamalla, tekemällä tarkastuksia, ottamalla näytteitä, käyttämällä hallinnollisia pakkokeinoja, antamalla lausuntoja ja varautumalla erityistilanteisiin. Viralliseen valvontaan käytettäviä valvontamenetelmiä ja -tekniikoita ovat esimerkiksi omavalvontajärjestelmän arviointi, tarkastustoiminta, seuranta, henkilöstön haastattelut sekä toimijan mittaustulosten lukeminen ja todentaminen viranomaisen omien laitteiden avulla. Valvontaviranomaisen on seurattava, että toimija myös poistaa epäkohdat. Epäkohtien korjaamisesta ja aikataulusta sovitaan toimijan kanssa ja valvontakirjanpitoon merkitään, kun toimija on toteuttanut korjaukset. Tarvittaessa valvontaviranomainen ryhtyy hallinnollisiin pakkokeinoihin epäkohtien korjaamiseksi. 7
Mahdollisimman korkealaatuisen valvonnan toteutumiseksi keskushallinto edellyttää, että valvonta on suunnitelmallista, säännöllistä, terveysvaaroja ja -haittoja ehkäisevää, dokumentoitua, oikein kohdennettua, tehokasta sekä eri toimijoita tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kohtelevaa. Kunnan valvontaviranomaisen on laadittava toiminnastaan suunnitelma ja seurattava sen toteutumista vuosittain. Valvonnan tulee perustua dokumentoituihin valvontamenettelyihin ja olla myös muulla tavoin hyvää hallintoa koskevien vaatimusten mukaista. Valvonnalle on varattava riittävät voimavarat. Suunnitelma voidaan laatia monivuotisena, mutta mahdollisten päivitysten vuoksi se on hyväksyttävä kunnassa vuosittain. Valvontasuunnitelman tulee perustua valvontakohteiden kartoitukseen, niiden riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. Voimavarojen turvaamiseksi valvontaviranomaisen on perittävä maksu hyväksytyn valvontasuunnitelman mukaisista valvontatoimista. Maksuista saadut tulot tulee käyttää ympäristöterveydenhuollon toimeenpanon kehittämiseen kunnassa. Kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmassa on esitettävä valvonnan painopistealueet ja otettava huomioon sekä ympäristöterveydenhuollon yhteinen valvontaohjelma että toimialakohtaiset valvontaohjelmat ja niihin sisältyvät painopistealueet paikalliset olosuhteet ja elinkeinorakenne huomioiden. Suunnitelmassa tulee olla varaus yllättäen ilmenevien valvonta-asioiden hoitamiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi terveysvaaratilanteiden, epidemiaselvitysten tai ruokamyrkytysten aiheuttamat toimenpiteet. Lisäksi on varauduttava sellaisten valvontatehtävien hoitamiseen, joita ei voida ennalta suunnitella, kuten uusien huoneistojen hyväksyntä, asumisterveyteen liittyvät tarkastukset ja mittaukset, asiakkaiden valitukset sekä niihin liittyvät selvitykset ja valvontatoimet. Keskushallinto suosittelee, että valvontasuunnitelmaan sisällytetään myös muita valvonnan kannalta oleellisia asioita, kuten voimavarojen suunnittelu, asiantuntijana, neuvojana ja ohjaajana toimiminen, toiminnan suunnittelu ja kehittäminen, viestintä, tiedotus ja raportointitehtävät. Valvontasuunnitelma-asetuksen (665/2006) 3 :ssä määritellään, että kunnan valvontasuunnitelman on sisällettävä vähintään seuraavat asiat: 1) tarkastuksen sisällön määrittely 2) valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheys 3) tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika 4) kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen 5) valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi. Kunnan tulee toimittaa hyväksymänsä seuraavan vuoden valvontasuunnitelma aluehallintovirastolle (AVI) kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä (valvontasuunnitelma-asetus 665/2006, 8 ). 3 VALVONNAN JÄRJESTÄMINEN KESKI-POHJANMAAN YMPÄRIS- TÖTERVEYDENHUOLLON YHTEISTOIMINTA-ALUEELLA Valtioneuvosto antoi vuonna 2003 periaatepäätöksen koskien elintarvikevalvonnan kehittämistä. Periaatepäätöksen mukaan tavoitteena on muodostaa paikallistasolle aiempaa suurempia toimintayksiköitä, jotka mahdollistavat paremmin resurssien kokoamisen ja valvontahenkilöstön erikoistumisen. Tavoitteet on tarkoitettu sovellettavaksi koko ympäristö- 8
terveydenhuollossa. Periaatepäätöksessä painotetaan mm. kunnan valvonnan suunnitelmallisuutta kehottamalla kuntia laatimaan kirjallisia valvontasuunnitelmia. Tavoitteena on, että suunnitelmallinen ja ennaltaehkäisevä riskinarviointiin perustuva valvontatyö asteittain lisääntyy. Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009) tuli voimaan 15.6.2009. Lain mukaan yhteistoiminta-alueella ympäristöterveydenhuollon järjestämisestä vastaa yksi toimielin, jolla on oltava käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöresurssit. Vuoden 2010 alusta on muodostettu Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alue, johon kuuluvat Kokkolan ja Kannuksen kaupungit sekä Kaustisen, Halsuan, Vetelin, Perhon, Toholammin, Kruunupyyn ja Lestijärven kunnat. Kokkolan kaupunki toimii yhteistoiminta-alueen isäntäkuntana. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmassa on otettu huomioon sekä ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma että Elintarviketurvallisuusviraston (Evira), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) ja Turvatekniikan keskuksen (Tukes) laatimat toimialakohtaiset valvontaohjelmat ja niihin sisältyvät painopistealueet, paikalliset olosuhteet ja elinkeinorakenne huomioiden. Tavoitteena on, että valvontatyö on hyvin suunniteltua, tehokasta, kattavaa, tasapuolista ja oikein kohdennettua. Suunnitelma perustuu valvontakohteiden kartoitukseen, riskiluokitukseen ja lainsäädännön asettamiin vaatimuksiin, ja sen avulla edistetään valvonnan suunnitelmallisuutta ja laadukkuutta. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma sisältää elintarvike-, kemikaalilain, terveydensuojelun, tuoteturvallisuusvalvonnan ja tupakkalain valvontasuunnitelmat. Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma 2011 2013 hyväksytetään Kokkolan kaupungin ympäristöterveyslautakunnassa. Hyväksytty suunnitelma lähetetään tiedoksi Länsija Sisä-Suomen aluehallintovirastolle. 4 VOIMAVARAT Aikaisempien vuosien kokemuksen perusteella kuntien viranhaltijat ovat arvioineet, että suunnitelmalliseen valvontaan voidaan suunnata resursseja noin 30-35 % kokonaisresursseista. Resurssivajetta on erityisesti suunnitelmallisessa elintarvikevalvonnassa. Suunnitelmallisen valvonnan resurssivaje yhteensä on keskimäärin 1,3 henkilötyövuotta verrattaessa käytettävissä olevaa suunnitelmallisen valvonnan henkilöresurssia valtakunnallisessa valvontaohjelmissa määriteltyyn valvonnan vähimmäissuositukseen. Suurin osa terveydensuojelun kokonaistyöpanoksesta menee akuuttiin valvontatyöhön, jota ei voi etukäteen suunnitella. Suunnitelmallisen valvonnan resurssivaje on sitä suurempi, mitä enemmän tulee akuutteja tehtäviä. Nykyisillä resursseilla terveydensuojelulain valvontaa joudutaan kohdentamaan voimakkaasti. 9
Henkilövoimavarat on esitetty liitteessä 1. Riskinarviointi ja tarvittava työpanos on esitetty liitteessä 2-5. Terveysvalvonnan resurssien jakautuminen eri lakien mukaisiin tehtäviin on esitetty liitteessä 6. 5 HENKILÖSTÖN KOULUTUS Valvontahenkilöstön ammattitaidon ylläpitämiseksi laaditaan suunnitelmakauden 2011 2013 aikana koulutussuunnitelma. Suunnitelmassa otetaan huomioon Eviran, Valviran, Tukesin, AVI:n, Kuntaliiton ja muiden toimijoiden tarjoamat koulutustilaisuudet (viranhaltijoiden erikoistuminen). Viranhaltijat osallistuvat aktiivisesti sekä koko ympäristöterveydenhuoltoa koskeviin koulutuksiin että erityisosaamisalueiden mukaisiin koulutuksiin. Koulutukseen osallistuvat viranhaltijat antavat palautetta saamastaan koulutuksesta terveysvalvonnan palavereissa. Talousarvioon varataan riittävästi määrärahaa (vähintään 4 koulutuspäivää/henkilö) koulutusta varten. 6 VALVONTAKOHDEREKISTERI JA LAATUJÄRJESTELMÄ Yhteistoiminta-alueen kaikissa toimipisteissä on otettu käyttöön Digia -tietojärjestelmän Lims-tarkastajaohjelma, jossa on kohderekisteri kaikista alueen valvontakohteista. Digia kehittää ohjelmaa vuosittain järjestämällä tarkastajille käyttäjäpäivät, joista saatujen palautteiden perusteella Digia laatii ohjelmalle kehityspaketin. Evirassa on valmisteilla keskitetty kohdetietojärjestelmä (KUTI 1) ja valvontatietojärjestelmä (KUTI 2), sekä keskushallinnon tietojärjestelmä (KUTI 3 ja KUTI 4). Tietojärjestelmäkehityksen tavoitteena on saada elintarvikehuoneistoja ja -valvontaa koskevat tiedot keskitettyyn järjestelmään vuoteen 2012 mennessä. Valvontakohdejärjestelmä on käyttöönottovaiheessa ja kunnat vievät kohteiden tiedot järjestelmään vuoden 2010 loppuun mennessä. Alkutuotantopaikkojen osalta tavoite on viedä ne KUTIin vuosina 2011 2014 (KUTI 1b). Valvontakohteiden ja tietojen tuominen keskitettyyn järjestelmään (KUTI 4) on tarkoitus saada selväksi viimeistään 2014. Evira suunnittelee kuntien elintarvikevalvonnan tiedonkeruun uudistus yhteistyössä ympäristöterveydenhuollon muiden ohjaavien viranomaisten kanssa (ns. YHTI-hanke). Toimijoiden omavalvonnan tietojen hyödyntämiseksi viranomaisvalvonnassa on vireillä yhteistyöhankkeita. Valvontakohteiden riskinarvioinnin menetelmien kehittämistä tehdään rinnan elintarvikevalvonnan tiedonkeruun kehittämisen kanssa. Zoonooseista sekä elintarvike- ja vesivälitteisistä epidemioista tarvittavan tiedonkeruun kehittämistä tehdään yhteistyössä THL:n kanssa. 10
Yhteistoiminta-alueella on yhteensä noin 4700 valvontakohdetta. Tuoteturvallisuusvalvonnan ja kemikaalilain mukaisten kohteiden määrästä ei ole tällä hetkellä tarkkaa tietoa. Kohteiden tiedot päivitetään ja määrää tarkennetaan vuoden 2011 2013 aikana. Valvontakauden aikana yhtenäiseksi tavoitteeksi on asetu ympäristöterveydenhuollon laatujärjestelmän päivitys. 7 VALVONTAKOHTEIDEN RISKINARVIOINTI JA TARKASTUSTIHEYS Valvontakohteiden tarkastustiheys perustuu valvonnasta vastuussa olevan tarkastajan omaan kokemukseen perustuvaan kohdekohtaiseen riskinarviointiin sekä keskusviranomaisten valtakunnallisessa valvontaohjelmassa vuosille 2011 2014 annettuihin ohjeisiin tarkastustiheyden ja tarkastukseen käytettävän ajan määrittämiseksi. Terveydensuojelun, kuluttajaturvallisuusvalvonnan ja kemikaalilain mukaisten kohteiden riskinarviointiin on ohjeet terveysvalvonnan laatujärjestelmässä. Elintarvikevalvontakohteissa käytetään Digian Lims-tarkastajaohjelman riskinarviointia. Limsin riskinarviointi sisältää seuraavat kymmenen kohtaa, joiden perusteella kukin elintarvikehuoneisto saa oman riskiluvun: 1. toiminta 2. elintarvikkeiden käsittely 3. valmistettavat, tarjoiltavat tai myytävät tuotteet 4. tuotannon levikki 5. omavalvonnan taso 6. henkilökunnan asiantuntemus 7. kohteen varustus ja tilat 8. kohteen siisteys ja puhtaus 9. aikaisemmat näytetulokset 10. viranomaisen arviointiin perustuva lisäriski Viranhaltijat ovat määritelleet kohdekohtaiseen riskinarviointiin (riskiluvut) perustuen eri valvontakohdetyypeille vuosittaisen tarkastuskäyntien määrän. Resurssivajeesta johtuen kaikkia valvontakohteita ei ole pystytty viime vuosina tarkastamaan, joten päivitettyjä tietoja ei ole tällä hetkellä kaikista kohteista. Valvontakohteiden riskinarviointia ja tietojen päivittämistä suoritetaan suunnitelmakaudella 2011 2013 suoritettavien tarkastusten yhteydessä. Muiden kuin elintarvikekohteiden riskinarvioinnissa merkittävinä tekijöinä on otettu huomioon: toiminnanharjoittajan asiantuntemus ja toimintatavat (omavalvonta tai käyttötarkkailu, aiemmat ongelmat, yleinen asennoituminen jne.) huoneiston tai tilan olosuhteet, rakenteet ja kalusto (varustelutaso, rakenteiden kunto jne.) altistavan tekijän vaarallisuus (taudinaiheuttaja, myrkyllisyys) altistuvien ihmisten määrä ja käyttäjäryhmät (lapset, nuoret, vammaiset, sairaat) altistuksen kesto ja / tai toistuvuus (vakituinen ja tilapäinen oleskelu). 11
Liitteessä 2-5 olevissa taulukoissa on esitetty yhteistoiminta-alueella olevien valvontakohteiden lukumäärät, tarkastuksien lukumäärät ja tarkastuksiin tarvittava aika keskusviranomaisten kriteerien mukaan sekä paikallisen riskinarvioinnin mukaan. 8 TARKASTUKSEEN KESKIMÄÄRÄISESTI KÄYTETTÄVÄ AIKA Tarkastukseen keskimääräisesti käytettävän ajan määrittelyssä on otettu huomioon tarkastuksen suunnittelu ja valmistelutyöt, tarkastukseen ja matkaan kuluva aika sekä tarkastuskertomuksen laatiminen, kirjaukset ja muut jälkityöt. Tarkastukseen käytettävän ajan arvioinnissa on käytetty apuna valtakunnallisessa valvontaohjelmassa annettuja ohjeellisia aikoja, joita on tarvittaessa muutettu paikalliseen riskinarviointiin ja kokemukseen perustuen. Jatkossa tarkastukseen käytettävää aikaa nostetaan tai lasketaan suunnitelmakaudella 2011 2013 kertyvän valvonta- ja työkokemuksen perusteella. Valvontakohdetyyppien tarkastukseen käytettävä aika on esitetty liitteissä 2-5. 9 ERITYISTILANTEISIIN VARAUTUMINEN Yhteistoiminta-alueen kunnissa on laadittu terveydensuojelulain 8 :n mukaiset ympäristöterveydenhuollon erityistilannesuunnitelmat, joissa on otettu huomioon mm. ruokamyrkytysten, elintarvike- ja juomavesiepidemioiden selvittäminen sekä varautuminen kemikaalien aiheuttamien erityistilanteiden varalle. Koko yhteistoiminta-alueelle laaditaan yhteinen erityistilannesuunnitelma vuoden 2011 aikana. Erityistilannesuunnitelma hyväksytetään ympäristöterveyslautakunnassa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaisesti yhteistoiminta-alueella on nimetty epidemiaselvitystyöryhmiä, joiden tehtävänä on ruokamyrkytysten sekä elintarvike- ja juomavesiepidemioiden selvittäminen. Epidemiaselvitystyöstä kerrotaan enemmän kappaleessa 16.4.2. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuolto on varautunut talousarviossaan ruokamyrkytysten, elintarvike- ja juomavesiepidemioiden sekä muiden vaaratilanteiden selvitystyöstä mahdollisesti aiheutuviin kustannuksiin. Terveysvaaratilanteiden yhteyshenkilötiedot on esitetty liitteessä 7 ja keskeisten tiedotusvälineiden yhteystiedot on esitetty liitteessä 8. 10 TARKASTUSSUUNNITELMA VUOSILLE 2011 2013 Resurssien niukkuudesta johtuen valvontaa kohdennetaan paikalliseen riskinarviointiin ja valtakunnalliseen valvontaohjelmaan perustuen tietyille painopistealueille ottaen huomioon kohteiden riskiluvut. Terveystarkastajat suunnittelevat painopistealueille valvontasuunnitelmien mukaisesti toteutettavia maksullisia tarkastuksia ja näytteidenottoa. Lisäksi terveysvalvonnassa tehdään vuosittain vaihtuvia projekteja, jotka ovat toiminnanharjoittajille 12
maksuttomia (viranomaisvalvontaa). Projekteista laaditaan yhteenvedot myös tiedotusvälineille. Näin tehdään valvontaa ja valvonnan tuloksena saatua tietoa tunnetuksi kuntalaisille, päättäjille ja toimijoille. Mikäli resurssit eivät riitä jonkin projektin toteutukseen, harkitaan projektin ajoituksen muuttamista tai projektista luopumista. Tarkastusmäärät eri kohteisiin 2011 2013 on esitetty liitteessä 2-5. 11 HYVÄKSYTYT LABORATORIOT Viranomaisnäytteiden tutkimukset sekä tutkimukset, joiden tekemisestä on säädetty lainsäädännössä, tutkitaan elintarvikelain 37 :n mukaisissa laboratorioissa. Laboratorio, johon suunnitelman mukainen valvonta tukeutuu pääsääntöisesti, on Maintpartner Oy:n Laboratorio- ja ympäristöpalvelut Kokkolassa tai esim. Työterveyslaitoksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, VTT:n ja STUK:n laboratoriot. 12 VALVONNASTA PERITTÄVÄT MAKSUT Terveysvalvonta perii toiminnanharjoittajalta kunnan hyväksymän taksan mukaisen maksun: 1. Valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotosta ja tutkimuksista. 2. Valvontasuunnitelmaan sisältyvän tarkastuksen perusteella annettujen määräysten valvonnasta, kun määräysten antaminen perustuu säännösten noudattamatta jättämiseen. 3. Lainsäädännössä maksullisiksi määriteltyjen hakemusten ja ilmoitusten käsittelystä tai muusta toiminnasta, josta lainsäädännön perusteella on perittävä maksu. 13 VIESTINTÄ Viranomaisviestinnän tarkoituksena on kertoa etukäteen valvonnan painopisteistä ja tavoitteista, lisätä toiminnan läpinäkyvyyttä julkaisemalla valvonnan tuloksia ja varmistaa erityisja poikkeustilanteissa aktiivisella tiedottamisella toimijoiden ja kuluttajien turvallisuus. Viestinnän osa-alueita ovat asiakaspalvelu, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä tiedottaminen eri keinoin ja eri tilanteissa. Viestinnän kohderyhmiä ovat kuntalaiset, elinkeinonharjoittajat, toiset viranomaiset ja muut asiakkaat. Viestinnän tärkeimmät välineet ovat lehdistötiedote ja viranomaisen internetsivut. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollolle on laadittu yhteinen viestintäsuunnitelma. Suunnitelmassa on otettu huomioon mm. asiakaspalvelu, tiedotus, kohderyhmien opastus ja kouluttaminen sekä viestintä terveysvaara- ja erityistilanteissa. 13
14 VALVONTASUUNNITELMAN TOTEUTUMISEN ARVIOINTI Valvontasuunnitelman toteutumista seurataan valvontasuunnitelma-asetuksen (665/2006) 3 :n mukaisesti vähintään seuraavien tekijöiden osalta: tarkastusten ja näytteiden määrä valvontakohdetyypeittäin tarkastusten kattavuus valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Toteutunutta valvontaa verrataan valvontasuunnitelmaan vuosittain. Arvioinnissa tarkastellaan, kuinka kattavasti suunniteltu toiminta ja siten suunnitellut tarkastukset ovat toteutuneet. Valvonnan kattavuus arvioidaan valvontakohdetyypeittäin. Tarvittaessa kerrotaan syyt tai perustelut mahdollisten toteutumatta jääneiden tavoitteiden osalta tai mahdolliset poikkeamat sekä mainitaan mihin toimenpiteisiin aiotaan ryhtyä (esim. päätökset, resurssitarpeet, toiminnan muuttuminen, painopisteiden tarkentaminen), jotta tavoitteisiin päästäisiin seuraavalla tarkastelujaksolla. Valvontasuunnitelman toteutumisen seuraamiseksi on laadittu kohdetyypeittäin raportointilomake, jossa raportoidaan mm. seuraavat asiat: - valvontakohteiden lukumäärä - suunnitellut tarkastukset valvontakohdetyypeittäin - toteutuneet tarkastukset valvontakohdetyypeittäin - valvonnassa annettujen toimenpidemääräysten lukumäärä - suunniteltujen viranomaisvalvonnan näytteiden määrä - toteutuneiden viranomaisvalvonnan näytteiden määrä - valvontamaksujen määrä - muiden maksujen määrä - suunnitelmalliseen valvontaan käytetty työaika - muuhun valvontaan käytetty työaika. Valvontasuunnitelman toteutuman raportoinnin ja arvioinnin mallilomake on esitetty liitteessä 10. Seurantaa hyödynnetään valvonnan kehittämisessä ja valvonnan jatkuvuuden varmistamisessa sekä valvontasuunnitelman päivittämisessä ja uuden suunnitelman laatimisessa. 15 RAPORTOINTI 15.1 YLEINEN RAPORTOINTI Keskushallinnossa on kehitteillä keskitetty ympäristöterveydenhuollon kohde- ja valvontatietojärjestelmä (KUTI), joka on käynnistynyt vuoden 2010 aikana. Tarkoituksena on, että tulevaisuudessa valvonta- ja tarkastustiedot raportoidaan ko. järjestelmän kautta. Kokkolan ympäristöterveyslautakunnan hyväksymä Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuodelle 2011 2013 lähetetään tiedoksi Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintovirastolle (LSSAVI). Valvontasuunnitelma päivitetään vuosittain ja hy- 14
väksytetään toimivaltaisella elimellä, jonka jälkeen se toimitetaan tiedoksi AVI:lle kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä (valvontasuunnitelma-asetus 665/2006, 8 ). Alueellisen valvonnan toteutumisesta raportoidaan vuosittain ympäristöterveydenhuollosta vastuussa olevalle lautakunnalle. Lautakunnan hyväksymä selvitys valvontasuunnitelman toteutumisesta toimitetaan tiedoksi AVI:lle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. Keskushallinnon valtakunnallisista sekä aluehallintoviraston alueellisista valvontaprojekteista raportoidaan kunkin valvontaprojektin yhteydessä annetun ohjeistuksen mukaisesti. Tarkastuksia, valvontatoimenpiteitä, valvontahenkilöstöä, maksuja ja valvontaa koskevia muita tietoja ilmoitetaan pyydettäessä keskushallinnolle ja AVI:lle. 15.2 ELINTARVIKEVALVONNAN RAPORTOINTI Elintarvikevalvonnan ja -tutkimuksen tiedot ja valvontasuunnitelman toteutumisesta raportoidaan Länsi- a Sisä-Suomen aluehallintovirastolle vuosittain tammikuun loppuun mennessä. 15.3 KEMIKAALILAIN VALVONNAN RAPORTOINTI REACH- ja CLP-asetuksissa edellytetään, että EU:n jäsenmaissa suoritetaan virallista valvontaa ja että valvonnan tuloksista raportoidaan EU-komissiolle joka viides vuosi. Kemikaalilain valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnin tulokset sekä yhteenveto toteutetuista tarkastuksista toimitetaan aluehallintovirastolle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä käyttäen Valviran sähköistä raportointijärjestelmää. 15.4 TERVEYDENSUOJELUN VALVONNAN RAPORTOINTI Uimarantaluetteloon tehdyistä muutoksista ilmoitetaan Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle vuosittain huhtikuun loppuun mennessä. Yleisten uimarantojen (ns. EUuimarannat) näyte- ja laatutiedot raportoidaan Valviran tiedonkeruulomakkeilla AVI:lle vuosittain syyskuun loppuun mennessä. Terveydensuojelulain valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnin tulokset sekä yhteenveto toteutetuista tarkastuksista toimitetaan AVI:lle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä. EU-vesilaitosten raportointi tehdään THL:n tiedonkeruulomakkeilla vuosittain AVI:lle maaliskuun loppuun mennessä. 15.5 KULUTTAJATURVALLISUUSVALVONNAN RAPORTOINTI Kuluttajaturvallisuusvalvonnan raportointi sisältää sekä kohde- ja valvontatietojen keräämisen että valvontasuunnitelman toteutumisen arvioinnin. Yhdistetyn raportin tiedot lähetetään Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastolle maaliskuun loppuun mennessä. 15
15.6 TUPAKKALAIN VALVONNAN RAPORTOINTI Valvontasuunnitelman mukaisten tarkastusten toteutuminen raportoidaan aluehallintovirastolle maaliskuun loppuun mennessä. Tupakkalain valvonnan tehostamiseksi Valvira järjestää vuosittain valtakunnallisia valvontahankkeita. Jos kunta osallistuu hankkeeseen, raportoidaan se Valviralle internetissä täytettävillä lomakkeilla erikseen ilmoitetun aikataulun mukaisesti. 16 ELINTARVIKEVALVONTAOHJELMA VUOSILLE 2011 2013 16.1 JOHDANTO Evira on laatinut valvontaviranomaisille ohjeellisena noudatettavan valtakunnallisen elintarvikevalvontaohjelman (EVO) vuosille 2011 2014. Valvontaohjelma on osa ympäristöterveydenhuollon valtakunnallista valvontaohjelmaa ja valvonta-asetuksen (EY) 882/2004 mukaista alkutuotannosta alkavaa ja koko tuotantoketjun kattavaa monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa (VASU). Elintarvikelain 48 :n mukaan kunnan valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot: - tarkastusten sisällön määrittely - valvontakohteiden tarkastustiheys - kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteen tutkiminen - valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi - hyväksytyt laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu. Elintarvikelain 32 :n mukaan kunnan on pyrittävä siihen, että se hoitaa elintarvikevalvonnan yhteistoiminnassa toisen kunnan tai kuntayhtymän kanssa valvonnan tarkoituksenmukaisen järjestämisen kannalta riittävän laajalla alueella (seudullinen valvontayksikkö). 16.2 VOIMAVARAT Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon alueella on elintarvikevalvontaan käytettävissä voimavaroja seuraavasti: Terveysvalvonnan johtaja 1 hlö 30 htpv Hygieenikkoeläinlääkäri 1 hlö 200 htpv Valvontaeläinlääkäri 1 hlö 50 htpv Terveystarkastajat 7 hlöä 912 htpv Eläinlääkärit 13 hlöä 65 htpv Toimistonhoitaja 1 hlö 30 htpv Yhteensä 24 hlöä 1 287 htpv (kokonaistyöpanos) Käytössä olevien henkilöresurssien puitteissa valvontaa ei voida toteuttaa Eviran ohjeiden mukaisesti, vaan valvontaa joudutaan priorisoimaan ja kohdentamaan riskinarviointiin pe- 16
rustuen tietyille painopistealueille. Tietyissä kohteissa tarkastustiheys ja tarkastukseen käytettävä aika on kokemuksen ja paikallisen riskinarvioinnin perusteella Eviran suositusta suurempi. Elintarvikevalvontaan resursseja voidaan suunnata noin 51 % terveysvalvonnan kokonaisresursseista (liite 6). Elintarvikevalvontaan varatuista resursseista suunnitelmalliseen elintarvikevalvontaan voidaan suunnata noin 38 %. Verrattaessa käytettävissä olevaa suunnitelmallisen valvonnan henkilöresurssia valtakunnallisessa valvontaohjelmassa määriteltyyn valvonnan vähimmäissuositukseen, suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan resurssivaje on noin 1,0 henkilötyövuotta. Henkilövoimavarat on esitetty liitteessä 1. Riskinarviointi ja tarvittava työpanos vuosille 2011 2013 on esitetty liitteessä 2. 16.3 TARKASTUSTEN SISÄLLÖN MÄÄRITTELY Valvontasuunnitelmaan sisällytettävät tarkastukset voidaan jakaa kahteen tyyppiin, perustarkastuksiin ja lisätarkastuksiin. Tarkastuksiin voidaan sisällyttää näytteenottoa ja mittauksia. Tarkastusten sisältö yksittäisten elintarvikehuoneistojen osalta riippuu arvioidusta riskistä, joka taas on riippuvainen harjoitetun toiminnan laajuudesta ja luonteesta sekä omavalvonnan toimivuudesta. Perustarkastus on pääsääntöisesti kerran vuodessa jokaiseen valvontakohteeseen tehtävä perusteellinen tarkastus, jonka ajankohta sovitaan valvontakohteen kanssa etukäteen. Perustarkastuksessa käydään läpi valvontakohteen asiakirjat, tilat, rakenteet ja pinnat, laitteet, välineet, toiminnot, tuotteet, omavalvonta ja mahdollisesti näissä tapahtuneet muutokset. Perustarkastukseen käytettävä aika on yleensä noin 2-3 kertaa pidempi kuin lisätarkastukseen käytettävä aika. Lisätarkastus on muu suunnitelmallinen tarkastus, joka tehdään valvontakohteeseen joko ennalta sovittuna ajankohtana tai ennalta ilmoittamatta. Lisätarkastusten määrä ja sisältö suunnitellaan sekä perustarkastuksen että muiden mahdollisten tarkastuskohteesta saatujen tarkastustiheyteen vaikuttavien tietojen perusteella. Lisätarkastuksissa keskitytään omavalvonnan toteutuksen, toiminnan hygienian ja tuotteiden määräystenmukaisuuden valvontaan. Elintarvikehuoneistoihin tehdään lisäksi tarkastuksia ennalta ilmoittamatta erityisesti silloin, kun on aihetta epäillä esim. elintarvikkeiden laatua tai elintarvikehuoneistossa tapahtuvan toiminnan hygieenisyyttä. Pääsääntöisesti tarkastus tehdään valvontakohteessa, mutta valvontaviranomainen voi tarvittaessa tarkastaa esimerkiksi asiakirjoja myös viranomaisen toimipisteessä. Tarkastus pyritään tekemään silloin, kun valvontakohteessa on toimintaa. Tarkastuksesta laaditaan laatu- ja toimintakäsikirjan mukainen tarkastuskertomus, joka toimitetaan toimijalle tai tämän edustajalle. Koska tarkastus voi sisältää useiden ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia toimenpiteitä, tarkastuskertomukseen merkitään selkeästi, minkä lain mukaisia ja mitä toimenpiteitä tehty tarkastus sisältää. Tarvittaessa suoritetaan uusintatarkastus epäkohtien korjaamisen toteamiseksi. 17
Tarkastuksessa kiinnitetään erityisesti huomiota seuraaviin seikkoihin: - onko toiminta hyväksymispäätöksen mukaista - omavalvontasuunnitelman toimivuus (HACCP-järjestelmän soveltaminen) - onko kaikilla pakkaamattomia, helposti pilaantuvia elintarvikkeita käsittelevillä henkilöillä hygieniaosaamistodistus ja terveystodistus - elintarvikehuoneiston rakenteellinen kunto ja ilmanvaihdon toimivuus - kylmäsäilytystilat ja säilytyslämpötilat - yleinen siisteys, työskentelytapojen hygieenisyys ja työntekijöiden työvaatetus Omavalvonnan toimivuuden arvioimiseksi tarkastuskohteista otetaan näytteitä tarkastusta suorittavan viranhaltijan harkinnan mukaan. Jos tarkastuskohde ottaa riittävästi omavalvontanäytteitä, voidaan viranomaisten ottamien näytteiden määrää vähentää. Tarkastusten ensisijaisena tavoitteena on, että kohteessa todetut elintarvikehygieeniset riskit vähenevät tarkastusten yhteydessä annetun ohjauksen seurauksena. 16.4 ELINTARVIKEVALVONNAN TOTEUTTAMINEN VUONNA 2011 2013 16.4.1 Suunnitelmallinen valvonta Yhteistoiminta-alueen valvontakohteiden kartoittaminen, valvontakohdetietojen päivittäminen ja riskinarviointi Valvontakohdetietojen päivittäminen tarkastajaohjelmaan Eviran valvontakohde- ja valvontatietojärjestelmien (KUTI) mukaisesti. Elintarvikelain mukaisten valvontakohteiden selvitystyötä jatketaan: o Aiempina vuosina tehtyjä selvityksiä ja arvioita valvottavista kohteista päivitetään o Valvontakohteiden riskinarviointia ja tietojen päivittämistä suoritetaan tarkastusten yhteydessä Elintarvikelain 13 :n 2 mom. mukaisen ilmoituksen perusteella suoritetaan tarkastus tarpeen vaatiessa. Elintarvikelain 14 :n mukaisista huoneistoista, jotka eivät ole noudattaneet hyväksymishakemusvelvollisuutta, kehotetaan tekemään hyväksymishakemus. Elintarvikelain 14 :n mukaisen huoneiston omavalvontasuunnitelmasta tehdään hyväksymispäätös (huoneiston hyväksymispäätöksen yhteydessä), jonka yhteydessä määrätään elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi välttämättömät omavalvontaan kuuluvat tutkimukset. Paikallisen riskinarvioinnin ja Eviran antaman ohjeistuksen perusteella säännöllisen valvonnan piiriin tulleelle kohteelle määritellään tarkastustiheys ja tarkastukseen tarvittava aika. Elintarvikevalvontaohjelmaan sisältyvä valvonta ja näytteenotto Vuonna 2011 2013 osallistutaan Eviran ja AVI:n järjestämiin valvontaprojekteihin resurssien puitteissa. 18
Laitosten tuotanto-olosuhteet Vuosittain tapahtuvien tarkastuksien yhteydessä varmistetaan, että kaikki laitoksen toiminnot on asianmukaisesti hyväksytty (TSE-riskiaineksen ja muiden sivutuotteiden käsittely, kaupalliset asiakirjat, naudanlihan merkintäjärjestelmä, jne.). Tarkastusten suunnittelussa huomioidaan mm. seuraavat säädökset ja ohjeet: o Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 852/2004, (EY) N:o 853/2004 ja (EY) N:o 854/2004 o MMMa eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta 37/EEO/2006 (I 8) o Laitoksen valvontaohje, Eviran ohje Dnro 16003/1/1.4.2008 o HACCP - järjestelmä, periaatteet ja soveltaminen EVI:n ohje Dnro 1568/32/2005 o MMMa TSE-riskiaineksen erottaminen teurastamossa, teurastuspaikassa ja leikkaamossa 3/EEO/2002 (J 16) o TSE-toimenpiteet hygienialain mukaisissa laitoksissa EVI:n ohje Dnro 1414/32/04 o MMMa naudanlihan merkitsemisestä 1203/2001 o Naudanlihan merkitseminen ja jäljitettävyys EVI:n ohje Dnro 1937/32/03 o Euroopan neuvoston asetus (EY) 1028/2006 munien kaupan pitämiseen sovellettavista vaatimuksista o Euroopan komission asetus (EY) 557/2007 munien kaupan pitämiseen sovellettavista vaatimuksista annetun asetuksen 1028/2006 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä o Komission asetus elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista (EY) N:o 2073/2005 (I 12) Laskennallisesti laitosvalvontaan arvioidaan kuluvan hygieniaeläinlääkäriltä 43 htpv vuodessa. Ruoan valmistus- ja tarjoilupaikat Tarkastetaan ruoan valmistus- ja tarjoilupaikkojen tilojen kuntoa ja hygieenisyyttä sekä omavalvonnan kattavuutta ja toimivuutta. Gluteenittomien tuotteiden gluteeni-pitoisuuden tutkiminen, sekä valmistuspaikkojen olosuhteiden tarkastaminen vuonna 2011. Suuret yleisötilaisuudet Suurissa yleisötilaisuuksissa tehdään olosuhdetarkastuksia. Asuntomessut vuonna 2011 Valvontakohteet, joiden tarkastustiheys on riskinarvioinnin mukaan suuri Vuosittain pyritään tarkastamaan ne kohteet, joissa tarkastustiheys on riskinarvioinnin mukaan suuri. Kukin tarkastaja laatii kohteistaan tarkastussuunnitelman riskinarvioinnin ja resurssit huomioon ottaen. 19
Alkutuotantopaikkojen suunnitelmallinen valvonta Alkutuotantopaikkojen valvontakohdetietojen päivitys sekä kohteiden riskinarviointi. Maidontuotantotilojen hygieenisien tarkastusten tarkastustiheys on ennen ollut kerran kolmessa vuodessa. Evira suosittelee tarkastusten muuttamista riskinarviointiperusteisiksi. Yhteistoiminta-alueen noin 780 maitotilan osalta valvontakohteiden tietoja päivitetään ja riskinarviointeja tehdään. Yhteistoiminta-alueen kaikki maidontuotantotilat tarkastetaan 2011 2013 aikana, valtakunnallisten suositusten mukaisesti laskettuna aikaa niihin kuluisi noin 210 htpv. Lisäksi vuosittain tehtävä robottitilojen valvonta ja mahdolliset uusintakäynnit tulevat vaatimaan resursseja. Muun alkutuotannon valvontaan (esim. teurastuspaikat, riistan lihantarkastus, kalan maihintuontitarkastus) vaadittavat resurssit ovat noin 10 htpv. 16.4.2 Muu valvonta Elintarvike-epidemioiden ja asiakasvalitusten käsittely Elintarvike-epidemioiden ja asiakasvalitusten käsittely aloitetaan aina heti, kun epidemiaepäily tai valitus on saatu tiedoksi. Terveystarkastajat tekevät kohteeseen ja elintarvikkeisiin liittyvät selvitykset ja ottavat tarvittavat elintarvike- ja ympäristönäytteet viivytyksettä. Epidemiassa edellytetään vähintään kahta tapausta, joilla on todennäköisesti yhteinen altistus. Jos kyseessä on epidemia, terveysvalvonta tekee ruokamyrkytysepäilyilmoituksen Eviran ja THL:n yhteiseen tietojärjestelmään. Epidemiassa tai epäilytilanteessa noudatetaan epidemiaselvitystyöryhmän toimintaohjeistoa. Epidemiaselvitystyöryhmät ja terveysvaaratilanteiden yhteyshenkilöt on esitetty liitteessä 7. Kun epidemiaan liittyvä selvitystyö on saatu valmiiksi, lähetetään selvitysilmoitus Eviran ja THL:n yhteiseen tietojärjestelmään. 16.5 NÄYTTEENOTTO JA NÄYTTEIDEN TUTKIMINEN Näytteenotolla ja tutkimustulosten perusteella voidaan selvittää omavalvonnan toimivuutta sekä tuotteiden turvallisuutta ja määräystenmukaisuutta. Näytteiden tutkimiseen käytettävän laboratorion tulee olla asianmukaisesti hyväksytty tekemään pyydettyjä tutkimuksia. Vuosittain on laadittava riskiperusteisen suunnitelman omavalvonnan toimivuuden valvomiseksi (ovv) otettavista näytteistä ja tutkimuksista (elintarvikelaki 48 ). Näytteitä voidaan ottaa mm. lainsäädännön toimijalle määräämän näytteenoton ja tutkimusten varmistamiseksi sekä epäiltäessä tuotteiden turvallisuutta. Näytteenottokohteita, näytteiden määriä, näytteenottotiheyttä ja näytteistä tehtäviä tutkimuksia suunniteltaessa otetaan huomioon omavalvonnan toimivuus valvontakohteessa. Lisäksi suunnitelmaan sisällytetään kunnan omat projektinäytteet (ns. kartoitustutkimukset). 20
Vuodelle 2011 laadittu näytteenottosuunnitelma sisältää riskinarviointiin perustuen otettavat valvontanäytteet kohdetyypeittäin. Kohdetyyppejä, näytteiden määriä, näytteenottotiheyksiä ja näytteistä tehtäviä tutkimuksia määriteltäessä on otettu huomioon valvontakohteiden toiminnan laatu ja laajuus sekä toimintaolosuhteet ja omavalvonnan toimivuus. Lisäksi suunnitelmaan on sisällytetty Keski-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueen omat projektinäytteet. Mahdollisten asiakasvalitusten perusteella tehtäviin, ruokamyrkytysten selvittämiseksi tarvittaviin ja elintarvikkeista aiheutuvien terveysvaaratilanteiden vaatimiin tutkimuksiin varataan riittävät resurssit. Viranomaisnäytteitä otetaan pääasiassa elintarvikehuoneiston omavalvonnan toimivuuden varmistamiseksi. Näytteitä otetaan lainsäädännön määräämän näytteenoton ja tutkimusten varmistamiseksi sekä epäiltäessä tuotteiden turvallisuutta. Mikäli yritys on tutkinut tuotantoympäristöään ja tuotteitaan riittävästi omavalvontansa puitteissa, näytteenotto ja tutkimukset tehdään viranomaisvalvontana (vov). Lisäksi projektinäytteet sisällytetään viranomaisvalvontaan (vov). Muussa tapauksessa tutkimukset tehdään omavalvonnan valvontatutkimuksena (ovv), jolloin yritys myös maksaa tutkimuksista aiheutuvat kustannukset. Elintarvikevalvonnan näytteenottosuunnitelma vuodelle 2011 on esitetty liitteessä 9. 16.5.1 Riskinarviointiin perustuen otettavat valvontanäytteet kohdetyypeittäin Laitokset Näytteitä otetaan vuosittain laitteista, tuotantoympäristöstä ja valmiista tuotteista näytteenottosuunnitelman mukaisesti. Näytteiden otossa huomioidaan mm. seuraavat säädökset ja ohjeet: o MMMa hygienialainmukaisten näytteiden ottamisesta 3/EEO/2000 (I 10) o MMMa nautojen EHEC-tutkimuksista teurastamossa ja pitopaikassa 24/EEO/2006 (J 15) o MMMa salmonellavalvonnasta teurastamossa ja leikkaamossa 20/EEO/2001 (J 40) o Komission asetus elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista (EY) N:o 2073/2005 (I 12) o Talousveden ja jään omavalvonta hygienialain mukaisessa laitoksessa EVI:n ohje Dnro 3565/41/02 o Puhdistusohjelma ja puhtauden tarkkailuohjelma hygienialain mukaisessa laitoksessa EVI:n ohje Dnro 662/32/03 Tuotenäytteistä tutkitaan hygieeninen laatu, suola ja mahdolliset lisäaineet. Tyhjiö- ja suojakaasupakatuista sellaisenaan ilman kuumentamista syötävistä maito-, liha- ja kalavalmisteista tutkitaan myös Listeria monocytogenes -bakteerin esiintymistä. Tutkimus tehdään kvantitatiivisena määrityksenä, jolloin hyväksymisrajana käytetään < 100 pmy/g bakteeripitoisuutta. Lihavalmisteista tutkitaan lisäksi viranomaisvalvontana (vov) mahdollisuuksien mukaan liha-, rasva- ja sidekudospitoisuus (KTMa 986/2002). 21
Maitoalan laitoksista otetaan raakamaito- ja lääkejäämänäytteet 4 kertaa vuodessa, fosfataasikoe 1-2 kertaa vuodessa ja laktaasinäytteet 2 kertaa vuodessa. Myymälät Palvelutiskien marinoidut raakalihavalmisteet ja muut marinoidut tuotteet sekä salaatit ja leikkeleet Kala ja mäti Kasvikset, tuoreet yrtit ja idut (Salmonella), Eviran projekti Ruoan valmistus- ja tarjoilupaikat Tuoresalaatit Porkkanaraaste Kasvikset, tuoreet yrtit ja idut (Salmonella), Eviran projekti Pintapuhtausnäytteet ja siivouspyyhkeet Jäähdytetyt ruoat Päiväkotien ruoan suolapitoisuus 16.6 VALVONNASTA PERITTÄVÄT MAKSUT Sen lisäksi, mitä kohdassa 12 on esitetty valvonnasta perittävistä maksuista, elintarvikealan toimijoilta maksuja perittäessä otetaan huomioon seuraava: - Tarkastuksesta, joka tehdään elintarvikehuoneiston hyväksymiseksi, ei erikseen peritä maksua, vaan tarkastusmaksu sisältyy hyväksymisestä perittävään maksuun. - Elintarvikelain 13.2 :n mukaisen elintarvikealan toimijan ilmoituksen käsittelystä ei peritä maksua. - Kunnan omasta projektinäytteenotosta ei peritä maksua. - Kuluttajavalituksen perusteella tai ruokamyrkytysepäilyn selvittämiseksi tehtävistä tutkimuksista ja muista valvontatoimenpiteistä ei peritä maksua. Selvityksen yhteydessä mahdollisesti ilmenevien epäkohtien korjaamisen vuoksi tehtävästä lisävalvonnasta peritään kuitenkin maksu (valvonta-asetus (EY) 882/2004 28 artikla). Lisävalvonta eroaa valvontaviranomaisen tehtävänä olevasta ohjauksesta (elintarvikelaki 53 ) siten, että ohjeita ja kehotuksia valvotaan tavanomaisen valvonnan yhteydessä, mutta hallinnollisten pakkokeinojen (elintarvikelaki luku 7) noudattamista voidaan valvoa erillisillä valvontatoimilla, joista peritään maksu. - Tarkastuskäynnin yhteydessä tehtävästä näytteenotosta ei peritä erillistä maksua. Näytteiden tutkimisesta peritään kuitenkin maksu (valvonta-asetus 27 artikla). - EU:n ulkopuolelle eläimistä saatavia elintarvikkeita vievän elintarvikehuoneiston valvonnasta, siltä osin kuin vienti ostajamaan vaatimuksesta edellyttää tavallista kattavampaa valvontaa, peritään maksu. Tuontivalvontaan liittyvät maksut maksaa toimija tai tämän edustaja (valvonta-asetus 27 artikla). - Teurastamojen, leikkaamojen ja maidontuotannon valvontaan sekä kalastus- ja vesiviljelytuotteiden tuottamisen ja markkinoille saattamisen valvontaan sovelletaan valvonta-asetuksen 27 artiklassa säädettyjä vähimmäismaksuja. Kansallisesti näistä vä- 22
himmäismaksuista säädetään valtioneuvoston asetuksella (Valtioneuvoston asetus eräistä elintarvikevalvonnan maksuista 1040/2007). - Jos valvonta-asetuksen liitteen IV B mukainen vähimmäismaksu ei kata valvonnasta aiheutuneita kustannuksia, tämän maksun sijasta voidaan periä enintään valvonnasta aiheutuneet kustannukset eli kunnan hyväksymän taksan mukainen maksu. 17 KEMIKAALILAIN MUKAINEN VALVONTAOHJELMA VUOSILLE 2011 2013 17.1 JOHDANTO Kemikaalien tuotevalvontatehtävät on esitetty keskitettäväksi vuoden 2011 alussa Evirasta, SYKEstä ja Valvirasta Turvatekniikan keskukseen (Tukes), jonka nimi samassa yhteydessä muutettaisiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastoksi, mutta nimilyhenne säilyisi ennallaan. Ohjelmakaudella aloitetaan kemikaalilain kokonaisuudistuksen ja vaarallisen kemikaalin vähittäismyynnistä annetun asetuksen muutoksen valmistelu, joilla voi olla vaikutuksia kunnan kemikaalivalvontaviranomaisen toimintaan. Valvira sekä Suomen ympäristökeskus (SYKE) ovat yhteistyönä valmistelleet valvontaviranomaisille ohjeellisena noudatettavan valtakunnallisen kemikaalilain valvontaohjelman vuosille 2011 2013. Valvontaohjelma kattaa kemikaalien aiheuttamien terveys-, palo- ja räjähdys- sekä ympäristövaarojen valvonnan. Ohjelma perustuu voimassa olevaan kemikaalilainsäädäntöön ja käyttöturvallisuustiedotteiden valvonnan osalta REACH-asetuksen IV osastoon sekä ympäristöterveydenhuollon yhteiseen valtakunnalliseen valvontaohjelmaan ja siinä sovittuihin yhteisiin periaatteisiin ja näkemyksiin. Valtakunnallinen valvontaohjelma on rajattu koskemaan kunnan kemikaalivalvontaviranomaiselle kemikaaliasetuksen (675/1993, muutos 655/2007) 23 :n sekä vaarallisten kemikaalien vähittäismyynnistä annetun asetuksen (676/1993) 9 :n mukaisia tehtäviä. Kemikaalilain (287/2006) 7 b :n mukaan kunnan valvontasuunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat tiedot: - tarkastusten sisällön määrittely - valvontakohteiden tarkastustiheys - valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi. 17.2 KEMIKAALILAINSÄÄDÄNTÖ Kemikaaleista säädetään kansallisen lainsäädännön lisäksi EU-asetuksissa. Kansallinen kemikaalilainsäädäntö korvautuu pitkien siirtymäaikojen kuluessa EU-asetuksilla, joista voimassa olevien REACH-, CLP- ja pesuaineasetusten lisäksi on valmisteilla EU:n biosidiasetus. 23