KIRJALLINEN KYSYMYS 1242/2010 vp Lapsilisien universaalisuuden toteuttaminen käytännössä Eduskunnan puhemiehelle Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen "Suomalaisten hyvinvointi 2010" -raportin mukaan suomalaisista lapsista yhtä moni kuin 1970-luvun alkupuolella, noin 150 000 lasta, elää perheissä, joiden tulot jäivät suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle. Köyhyysriski on suurin yksinhuoltajaperheissä, yksin asuvilla ja monilapsisilla perheillä. Toimeentulotukea saavia kotitalouksia on yhteensä yli 230 000. Vaikka lapsilisä on ns. universaali etu, jota maksetaan kaikille ilman tarveharkintaa, noin 50 000 lapsiperhettä ei hyödy lapsilisästä lainkaan. Toimeentulotuen perusosan määräytymisperusteita muutettiin vuoden 1994 alusta lukien niin, että lapsilisät otetaan huomioon tulona perheen toimeentulolaskelmaa tehtäessä. Se, mitä perhe saa lapsilisää, vähennetään toimeentulotuesta. Nykyinen hallitus on sitoutunut ohjelmassaan vähentämään lasten, nuorten ja perheiden pahoinvointia ja syrjäytymiskehitystä. Hallitusohjelman mukaan lapsiperheiden köyhyyttä vähennetään ja eriarvoistumiskehitykseen puututaan parantamalla lapsiperheiden taloudellista asemaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen, että noin 50 000 lapsiperhettä ei saa käytännössä lainkaan lapsilisää, minkälaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä toteuttaakseen käytännössä lapsilisien universaalisuuden ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä hallitusohjelmassa lupaamansa lapsiperheiden syrjäytymiskehityksen estämiseksi? Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2011 Pauliina Viitamies /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pauliina Viitamiehen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1242/2010 vp: Onko hallitus tietoinen, että noin 50 000 lapsiperhettä ei saa käytännössä lainkaan lapsilisää, minkälaisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä toteuttaakseen käytännössä lapsilisien universaalisuuden ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä hallitusohjelmassa lupaamansa lapsiperheiden syrjäytymiskehityksen estämiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lähtökohtaisesti yleisten toimeentulon turvajärjestelmien ja perhetukien tulisi pystyä ehkäisemään toimeentulotuen tarpeeseen joutuminen. Tämä oli myös hallituksen asettaman SATA-komitean esitysten keskeinen tavoite. Lapsilisälain (796/1992) 1 :n mukaan Suomessa asuvan alle 17-vuotiaan lapsen elatusta varten maksetaan valtion varoista lapsilisää. Lapsilisät ovat osa perhepoliittisia tulonsiirtoja, joilla tasataan perhekustannuksia lapsiperheiden ja muiden kotitalouksien välillä. Lapsilisä on säädetty universaaliksi etuudeksi, jonka saamisedellytykset eivät ole riippuvaisia perheen erityistilanteista. Lapsilisän tarkoituksena on korvata lapsiperheille lapsen elatuksesta aiheutuvia kustannuksia. Toimeentulotuki puolestaan on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Toimeentulotuen viimesijaisesta luonteesta johtuu se, että pääsääntöisesti kaikki henkilön tai perheen käytettävissä olevat tulot ja varat otetaan huomioon toimeentulotukea määrättäessä. Toimeentulotukilain (1412/1997) 11 :n mukaan toimeentulotukea määrättäessä tulona ei oteta huomioon muun muassa vähäisiksi katsottavia avustuksia ja ansiotuloja eikä määrättyä osaa lapsen säännöllisistä tuloista ja aikuisen ansio- tai yrittäjätuloista. Tulona ei oteta huomioon äitiysavustusta, vammaisetuuslain mukaisia etuuksia eikä työttömyysturvana ja kuntoutusetuutena maksettavaa ylläpitokorvausta. Työssäkäynnistä ja työmatkoista aiheutuvien menojen suuruinen osa tuloista on myös etuoikeutettua tuloa, samoin kuin sellaiset tulot ja korvaukset, joita suoritetaan menoihin joita toimeentulotuessa ei huomioida. Lapsilisä maksetaan kaikille lapsiperheille, myös toimeentulotukea saaville. Lapsilisä sisällytettiin toimeentulotuessa tulona huomioitavien erien ryhmään 1994 perhetukiuudistuksessa, jolloin vastaavasti lasten perusosien määriä korotettiin vähintään lapsilisän tasolle. Sekä lapsilisä että lapsen perusosa toimeentulotuessa kohdentuvat samoihin, lapsesta perheelle aiheutuviin kustannuksiin, eikä kahta etuutta ole tarkoituksenmukaista kohdentaa samaan menoon. Lasten lukumäärästä riippumatta kaikissa perhetyypeissä lasten toimeentulotukena saama perusosien yhteismäärä on selvästi suurempi kuin kyseisen perheen saamat lapsilisät. Toimeentulotuki ja maaliskuusta 2011 lähtien myös lapsilisä ovat molemmat sidottuja samaan 2
Ministerin vastaus kansaneläkeindeksiin ja niiden tasot nousevat samassa tahdissa. Tähän saakka lasten perusosat ovat siis seuranneet elinkustannusten muutosta paremmin kuin lapsilisä. Toimeentulotukeen turvautuvien määrää voidaan vähentää korottamalla ensisijaisia perusturvaetuuksia. Toimeentulotuessa on mielekästä arvioida perusosien suuruutta lapsilisän etuoikeuttamisen sijaan. Toimeentulotuen keskeisenä epäkohtana voidaan pitää tuen yleistä riittämättömyyttä niihin tarpeisiin, joihin tuki on tarkoitettu. Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa selvitystyön, jossa arvioidaan toimeentulotuen perusosan riittävyyttä tuelle asetettuihin tavoitteisiin nähden. Sosiaali- ja terveysministeriössä arvioidaan selvitystyön pohjalta mahdollinen uudistustarve toimeentulotuen rakenteeseen tai tasoon, jotta tuki turvaisi paremmin myös lapsiperheiden viimesijaisen toimeentulon. Pienituloisilla lapsiperheillä, erityisesti yksinhuoltajilla, asumismenot ovat korkeat suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Menoja alennetaan asumistuella, minkä lisäksi ne aiheuttavat usein myös toimeentulotuen tarvetta. Valmisteilla olevassa yleisen asumistuen yksinkertaistamista koskevassa uudistuksessa pyritään turvaamaan lapsiperheiden tuen taso ja mahdollisuuksien mukaan sitä parantamaankin. Osana lapsiperheiden syrjäytymiskehityksen estämistä hallitus on ohjelmansa mukaisesti kehittänyt perhepoliittisia tulonsiirtoja, joita erityisesti kohdennettu ryhmille, joiden taloudellisen tilanteen kehitys on selvitysten mukaan ollut heikoin. Maaliskuun alusta 2011 lapsilisä, kotihoidon ja yksityisen hoidon tuki sekä vähimmäismääräiset päivärahat on sidottu kansaneläkeindeksiin. Hallituskaudella on tehty myös useita muita lapsiperheiden taloudellista asemaa koskevia uudistuksia. Lapsilisän määrää nostettiin vuoden 2009 alussa kymmenellä eurolla perheen kolmannesta lapsesta lukien. Vuonna 2008 lapsilisän yksinhuoltajakorotusta nostettiin 10 euroa/kk. Tarkoituksena on tukea monilapsisia perheitä, joissa talous on erityisen tiukoilla. Kotihoidon tuen hoitorahan määrää on korotettu vuoden 2009 alusta lukien 20 eurolla. Perheen yhdestä alle kolmivuotiaasta lapsesta maksettava hoitoraha on korotuksen jälkeen 314,28 euroa kuukaudessa. Myös yksityisen hoidon tuen hoitorahaa on korotettu 160 euroon kuukaudessa. Äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahojen sekä sairauspäivärahojen vähimmäistasoa on korotettu työmarkkinatuen tasolle vuoden 2009 alusta. Kuukaudessa minimipäiväraha nousi 380 eurosta 551 euroon eli korotus oli 171 euroa. Myös elatustuen ja elatusavun indeksisidonnaisuus on parantunut ja selkeytynyt 2009 voimaan tulleen elatustukilainsäädännön muutoksen myötä. Hallituksen asettama lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma on vahvistanut lapsiystävällistä Suomea, jossa tuetaan lasten, nuorten ja perheiden arjen hyvinvointia, vähennetään syrjäytymistä, lisätään lasten ja nuorten osallistumista ja kuulemista sekä lasten oikeuksista tiedottamista. Näillä toimilla vähennetään pitkällä aikavälillä kustannuksia. Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 2011 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1242/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Pauliina Viitamies /sd: Är regeringen medveten om att ca 50 000 barnfamiljer i praktiken inte alls får barnbidrag, hurdana åtgärder ämnar regeringen vidta för att se till att den universalitet som gäller för barnbidragen uppfylls i praktiken och vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förhindra att barnfamiljer marginaliseras vilket regeringen har utlovat i regeringsprogrammet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: De allmänna systemen för tryggande av försörjningen och familjestöden ska i princip kunna förhindra att man behöver utkomststöd. Det här var också ett centralt mål för den av regeringen tillsatta SATA-kommittén. Enligt 1 i barnbidragslagen (796/1992) betalas barnbidrag av statens medel för underhåll av barn som inte har fyllt 17 år och som bor i Finland. Barnbidragen är en del av de familjepolitiska inkomstöverföringar som är avsedda att utjämna familjekostnaderna mellan barnfamiljer och andra hushåll. Barnbidraget är föreskrivet som en universal förmån där förutsättningen för att få bidraget inte är beroende av någon särskild situation i familjen. Syftet med barnbidraget är att ersätta barnfamiljerna för kostnader som föranleds av försörjningen av barn. Utkomststödet däremot är ett ekonomiskt stöd inom socialvården vilket beviljas i sista hand. Stödets syfte är att trygga en persons och familjs utkomst och främja möjligheterna att klara sig på egen hand. Med hjälp av utkomststödet tryggas minst den oundgängliga utkomst som en person och familj behöver för ett människovärdigt liv. I och med att utkomststödet är karaktäriserat som stöd i sista hand beaktas i regel alla de inkomster och tillgångar som står en person eller en familj till förfogande när utkomststödet fastställs. Enligt 11 i lagen om utkomststöd (1412/1997) ska vid fastställandet av utkomststödet inte beaktas bl.a. förvärvsinkomster som ska anses ringa och understöd och inte heller en viss del av regelbundna inkomster för ett barn och av förvärvs- eller företagarinkomster för en vuxen. Som inkomst beaktas inte moderskapsunderstöd eller förmåner enligt lagen om handikappförmåner och inte sådan ersättning för uppehälle som betalas ut som utkomstskydd för arbetslösa eller som rehabilitationsförmån. Inkomster till den del dessa motsvarar utgifter för arbetsresor och övriga av arbetet förorsakade utgifter är också prioriterade inkomster, liksom sådana inkomster och ersättningar som betalas för utgifter som inte beaktas i utkomststödet. Barnbidrag betalas till alla barnfamiljer, även de som får utkomststöd. I samband med familjestödsreformen 1994 räknades barnbidraget in i den grupp av poster som beaktades som inkomst i utkomststödet, samtidigt som beloppen för grunddelarna höjdes till åtminstone nivån för barnbidraget. Både barnbidraget och grunddelen för barn i utkomststödet är inriktade på samma kostnader som föranleds familjen av barnet och det är inte ändamålsenligt att två förmåner anvisas för samma utgift. Oberoende av antalet barn 4
Ministerns svar är det totala beloppet av de grunddelar för barn som ingår i utkomststödet klart större i alla typer av familjer än barnbidragen för familjen i fråga. Utkomststödet liksom även barnbidraget från och med mars 2011 är bägge bundna till samma folkpensionsindex och deras nivåer stiger i samma takt. Hittills har grunddelarna för barn alltså följt ändringen i levnadskostnaderna bättre än barnbidraget. Antalet personer som är tvungna att utnyttja utkomststöd kan minskas genom att de primära bastrygghetsförmånerna höjs. I stället för att prioritera barnbidraget är det ändamålsenligt att bedöma storleken på grunddelarna avseende utkomststödet. En central olägenhet i fråga om utkomststödet kan anses vara att stödet rent allmänt inte räcker till för de behov som stödet är avsett för. Social- och hälsovårdsministeriet har tillsammans med Institutet för hälsa och välfärd (THL) startat ett utredningsarbete för att bedöma hur väl grunddelarna av utkomststödet räcker till för de mål som uppställts för stödet. Vid social- och hälsovårdsministeriet bedöms sedan utifrån utredningen, om utkomststödets struktur eller nivå eventuellt behöver ändras så att stödet bättre ska trygga även barnfamiljernas utkomst i sista hand. Barnfamiljer med låga inkomster, i synnerhet ensamförsörjare, har höga boendekostnader i förhållande till tillbudsstående inkomster. Utgifterna minskas med hjälp av bostadsbidrag, de orsakar dessutom ofta ett behov av utkomststöd. I den reform som för närvarande bereds för att förenkla det allmänna bostadsbidraget strävar man efter att trygga nivån på stödet till barnfamiljerna och i mån av möjlighet också förbättra den. Som ett led i förebyggandet av utvecklingen av marginaliseringen av barnfamiljer har regeringen i enlighet med sitt program utvecklat familjepolitiska inkomstöverföringar som framför allt når de grupper för vilka den ekonomiska utvecklingen enligt utredningarna varit sämst. Barnbidraget, stödet för hemvård och privat vård och minimibeloppen av dagpenningarna binds till folkpensionsindexet från början av mars 2011. Under regeringsperioden har det även genomförts flera andra reformer som gäller barnfamiljernas ekonomiska ställning. Beloppet av barnbidraget höjdes vid ingången av 2009 med tio euro från och med familjens tredje barn. År 2008 steg höjningen av barnbidraget för ensamstående föräldrar med 10 euro/mån. Syftet är att stödja flerbarnsfamiljer som har det särskilt svårt ekonomiskt. I början av 2009 höjdes vårdpenningen inom stödet för hemvård av barn med 20 euro. Efter höjningen uppgår vårdpenningen för ett barn under tre år i familjen till 314,28 euro per månad. Också vårdpenningen inom stödet för privat vård av barn har höjts till 160 euro per månad. Miniminivån på moderskaps-, faderskaps- och föräldradagpenningen samt sjukdagpenningen höjdes i början av 2009 till samma nivå som arbetsmarknadsstödet. Minimidagpenningen steg från 380 euro till 551 euro i månaden, d.v.s. en höjning med 171 euro. Även indexbindningen för underhållsstödet och underhållsbidraget har förbättrats och preciserats till följd av ändringen av lagstiftningen om underhållstöd vilken trädde i kraft 2009. Regeringens politikprogram för barns, ungas och familjers välfärd har stärkt Finlands ställning som ett barnvänligt land där man stödjer barns, ungas och familjers välfärd i vardagen, minskar marginaliseringen, ökar barns och ungas deltagande och hörandet av dem samt informerar om barnens rättigheter. Dessa åtgärder minskar kostnader på längre sikt. Helsingfors den 2 mars 2011 Omsorgsminister Paula Risikko 5