KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 28.6.2010 KOM(2010)340 lopullinen KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE jäsenvaltioiden tiettyjen hedelmäpuulajien viljelmistä Euroopan parlamentin ja neuvoston 19. joulukuuta 2001 antaman direktiivin 2001/109/EY soveltamiseksi vuonna 2007 suorittaman tilastotietojen keruun yhteydessä saaduista kokemuksista SEK(2010)776 final

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE jäsenvaltioiden tiettyjen hedelmäpuulajien viljelmistä Euroopan parlamentin ja neuvoston 19. joulukuuta 2001 antaman direktiivin 2001/109/EY soveltamiseksi vuonna 2007 suorittaman tilastotietojen keruun yhteydessä saaduista kokemuksista 1. JOHDANTO (SOVELTAMISALA, TAUSTA, KANSALLINEN LAINSÄÄDÄNTÖ) Täyttääkseen yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) sekä hedelmä- ja vihannesalan yhteistä markkinajärjestelyä (YMJ) koskevilla EU:n säännöksillä sille annetut tehtävät komissiolla on oltava tarkkaa tietoa tärkeimpien hedelmäpuulajien viljelmien tuotantomahdollisuuksista EU:ssa sekä käytössään keskipitkän ajan ennusteita tuotannosta ja tarjonnasta markkinoilla. Perustiedot tärkeimmistä EU:n hedelmätarhojen lajeista kerätään joka viides vuosi. Tällä menetelmällä saadaan tiedot tietyistä hedelmäpuuviljelmien tuotantomahdollisuuksiin vaikuttavista tekijöistä: lajikkeista, kasvien iästä ja istutustiheydestä. Jotkin jäsenvaltiot käyttävät tätä tilaisuutta hyväkseen ja keräävät tietoja myös muista tekijöistä, kuten tilojen erikoistumisesta, hedelmätarhojen teknisestä hallinnasta, käytetystä työvoimasta, varastoinnista, kaupasta jne. Tietoja on kerätty vuodesta 1977. Vuoden 2007 perustietojen keruu tiettyjen hedelmäpuulajien viljelmistä toteutettiin 27 jäsenvaltiossa 19. joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/109/EY 1 ja tietojen keruun parametreista ja tietojen siirtoa koneellisesti luettavaan muotoon koskevista standardikoodista ja -säännöistä 27 päivänä joulukuuta 2001 tehdyn komission päätöksen 2002/38/EY 2 mukaisesti. Direktiivin 2001/109/EY 4 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot toimittavat komissiolle menetelmäraportit siitä, miten tietojen keruu suoritettiin. Tämä vuoden 2007 tietojen keruusta saatuja kokemuksia koskeva kertomus esitetään direktiivin 2001/109/EY 7 artiklan mukaisesti. Se perustuu komission kokemukseen ja toimitettuihin tietoihin sekä jäsenvaltioiden menetelmäraportissa (direktiivin 2001/109/EY 4 artiklan 4 kohta) tekemiin huomautuksiin ja esittämään kokemukseen. Direktiivin 2001/109/EY 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava tietojen keruun tulokset komissiolle ennen viitevuotta seuraavan vuoden lokakuun 1 päivää. Tiedot esitetään tämän raportin liitteessä 1 (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja). Kaikkien jäsenvaltioiden tiedot toimitettiin komission päätöksessä 2002/38/EY mainittujen sääntöjen ja teknisten parametrien mukaisesti. 1 2 EYVL L 13, 16.1.2002, s. 21. EYVL L 16, 18.1.2002, s. 35.

2. KATTAVUUS JA SISÄLTÖ 2.1. Lajit, joista tiedot kerättiin (EU:n lainsäädäntöön perustuvat ja muut) Vuoden 2007 perustietojen keruussa kussakin jäsenvaltiossa valittiin lajit tietojenkeruun kohteeksi direktiivin 2001/109/EY liitteessä asetettujen vaatimusten mukaisesti, ja ne esitettiin 4. elokuuta 2008 tehdyssä komission päätöksessä 2008/690/EY 3. Lajit mainitaan myös tämän raportin liitteessä 2 (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja). Bulgaria, Saksa, Irlanti ja Espanja toimittivat vapaaehtoisesti tiedot omenoita ja/tai päärynöitä muihin tarkoituksiin kuin syötäviksi hedelmiksi tuottavista viljelmistä. 2.2. Tilat (tilojen ja/tai hedelmätarhojen vähimmäiskoko) Direktiivin 2001/109/EY 1 artiklan 3 kohdan mukaan tietojen keruu koskee kaikkia tiloja, joilla on istutettuja hedelmäpuita, edellyttäen että tuotetut hedelmät on kokonaan tai pääosin tarkoitettu markkinoille. Käytännössä tilanne vaihtelee jäsenvaltioittain tilanteesta, jossa vähimmäiskokoa ei ole (kaikkien tilojen tiedot kerätty), tilanteeseen, jossa jäsenvaltio on asettanut vähimmäiskoon (esimerkiksi 15 aaria Tšekissä, 50 Ranskassa ja 100 Latviassa). Lisäksi tietyt jäsenvaltiot muuttivat vähimmäiskokoa tietojen keruiden välillä. 3. TUTKIMUSTYYPPI, KERUUN ORGANISOINTI JA AIKATAULU (VIITEAJANKOHTA) Tämän kertomuksen liitteen 3 taulukossa esitetään yhteenveto jäsenvaltioiden keruumenetelmistä (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja). Menetelmällisesti vuoden 2007 pääominaisuudet olivat: (a) tyhjentävä luettelo Tšekissä, Tanskassa, Saksassa, Irlannissa, Latviassa, Liettuassa, Alankomaissa, Itävallassa, Sloveniassa, Slovakiassa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, (b) (c) pinta-alaotanta Espanjassa ja maatilaotanta muissa jäsenvaltioissa. Tietyt jäsenvaltiot esittivät erityisiä huomautuksia keruusta, käsittelytavasta ja -olosuhteista sekä saaduista tuloksista. Muutamia huomautuksia esitetään seuraavassa taulukossa. CZ Tiedonkeruu toteutettiin Tšekissä ensimmäisen kerran vuonna 2007. Vastaavia tiedonkeruita, joista käytettiin nimeä hedelmäpuiden ja -pensaiden laskenta, oli tehty aiemmin, tosin viimeksi vuonna 1980. Tämän jälkeen Tšekin tilastolaitos on kerännyt perustietoja hedelmätuotannosta osana lopullista tiedonkeruuta kasvientuotannosta ja maatilojen rakennetutkimusta (jäljempänä FSS). Hedelmätarhoja koskeva tiedonkeruu tehtiin ensimmäistä kertaa, ja siinä saatiin tarkat tiedot hedelmäpuuistutuksista Tšekissä. 3 EUVL L 225, 23.8.2008, s. 14.

EE Vuonna 2007 Virossa kerättiin ensimmäistä kertaa tietoja hedelmäpuuistutuksista. Keruu tehtiin vuoden 2007 maatilojen rakennetutkimuksen yhteydessä. Tiedonkeruuseen sisältyvät ominaisuudet lisättiin erillisenä osana vuoden 2007 FSS-kyselyyn. Tiedonkeruussa ei ilmoitettu esiintyneen ongelmia. Useimmat lajikkeet ovat paikallisia. IE Keruun yhteydessä hankittiin merkittävä määrä lisätietoja vain kansalliseen käyttöön. Näitä tietoja olivat: (a) viljelijän kuuluminen laadunvarmistusjärjestelmään (b) viljelijän kuuluminen tuottajaorganisaatioon (c) tarkat tiedot palkattujen työntekijöiden määristä (d) tarkat tiedot tuotantovälineistöstä ja sadonkorjuutekniikasta (e) tarkat tiedot tuotoksesta ja tuotoksen arvosta (f) tarkat tiedot viljelijän myyntikanavista (g) tarkat tiedot viljelijän tulevaisuuden suunnitelmista (h) tarkat tiedot luonnonmukaisen omenantuotannon tuotoksesta ja arvosta. IT Hedelmätarhoja koskevia tiedonkeruita on tehty Italiassa jo vuodesta 1977, ja niistä on saatu tärkeä viitekehys hedelmäpuualalle. Hedelmätarhoja koskevia tiedonkeruita on tehty viiden vuoden välein vuosina 1977 2007. Tiedonkeruun tarkoituksena on ollut kerätä tarkkoja tietoja tärkeimpien hedelmäpuutilojen pinta-aloista ja tuotantokyvyistä markkinoiden suuntaamista varten. Sen lisäksi, että tiedonkeruulla vastataan EU:n vaatimukseen (direktiivi 2001/109/EY) ja toimitetaan tietoja kansallisen tilinpidon arviointia varten, siinä saadaan tietoja tilojen rakenteesta ja tuotannosta sekä alan politiikan vaikutuksista; samalla voidaan päivittää maatilaluettelo. GR Hedelmätarhoja koskeva tiedonkeruu kattaa kaikki maatilat, joilla viljellään säännöllisesti ainakin yhtä mainituista kahdeksasta hedelmäpuulajista. Säännölliset viljelmät ovat aloja, joilla puut istutetaan tiettyyn järjestykseen siten, että ne muodostavat yhtenäisen viljelmän, jolla on tietty määrä puita stremmaa (0,1 ha) kohti istutusjärjestelmästä riippuen (harva istutus, tiheä istutus, esim. viuhkanmuotoinen omenapuissa ja päärynäpuissa jne.). Säännölliset viljelmät jaetaan erityislajiviljelmiin ja sekaviljelmiin. Erityislajiviljelmissä istutetaan ainoastaan yhtä hedelmäpuulajia, esim. vain päärynäpuita tai vain omenapuita ja niin edelleen. Säännöllisissä sekaviljelmissä viljellään useampia puulajeja, esim. appelsiini- ja oliivipuita tai päärynä- ja omenapuita tai päärynä- ja kirsikkapuita jne., jotka istutetaan keskenään tiettyyn järjestykseen, joka ei ole sattumanvarainen. Lajin, jonka puita on istutettu vähemmän, olisi katettava vähintään 1/10 stremmasta. Jolleivät tämän lajin puut kata 1/10 stremmasta, niiden katsotaan olevan hajaistutettuja, vaikka ne olisi istutettu järjestelmällisesti. Sekaviljelmää ei katsota säännölliseksi vain siksi, että kaikki viljelmän puut kuuluvat samaan heimoon; puulajien on muodostettava yhtenäinen säännöllinen viljelmä.

ES Keruutyyppinä on alueellinen pinta-alaotanta (MAST Marco de Áreas y Segmentos Territoriales), jota Espanjassa alettiin käyttää jo 1990-luvun alussa. Tiedonkerääjät toimivat Espanjan maatalousvakuutusjärjestelmän kenttätyöstä vastaavan yhtiön palveluksessa ja osallistuvat MAST-tutkimukseen vuosittain. FR Tiedonkeruulla voidaan tunnistaa ja kuvata paremmin hedelmätarhojen tuotantokykyyn vaikuttavat tekijät, joita ovat laji, ikä, istutustiheys jne. Tiedot näistä ominaisuuksista tarvitaan luotettavien ennusteiden laatimiseksi (tuotantomäärä ja aikataulu). Kyselyyn kuului EU:n vaatimien kysymysryhmien lisäksi kolme muuta ryhmää: 1. Tiedonkeruulla haluttiin saada tiedot myös myydyistä tuotantomääristä ja hedelmäntuottajien käyttämistä tärkeimmistä myyntikanavista. Kyseessä on kuitenkin vain osatutkimus hedelmien myyntikanavista markkinoille saattamisen alkuvaiheessa, eikä se käsitä kaikkea markkinointitoimintaa. 2. Lisätietoja hedelmätarhaviljelystä. 3. Tiedonkeruu hedelmänviljelyyn erikoistuneiden tilojen käyttämästä vakituisesta työvoimasta sekä kausittaisesta ja tilapäisestä työvoimasta. Tiedonkeruun päätarkoituksena on näin ollen saada tietoja seuraavista seikoista: tuotantorakenteet: sijainti, koko, erityiset käyttötarkoitukset, maankäyttö vakituinen ja kausittainen työvoima hedelmien varastointikapasiteetti viljelymenetelmät, erityisesti kastelu, suojelu ilmaston vaikutuksia, muun muassa hallaa vastaan ja eri lajeihin käytetyt erityismenetelmät pinta-ala, istutustiheys ja viljelmän ikä sekä tutkittu tuotantokyky kunkin lajin lajikkeen kohdalla tilan tuotanto- ja jakeluketjut (ensimmäinen markkinoille saattaminen) lajeittain tärkeimmät maatalouskäytännöt hedelmätarhojen ylläpitämisessä. HU Kuten vuonna 2001, tiedonkeruun kohteina olleiden kuntien maarekisterikartat auttoivat tiedonkerääjiä tunnistamaan hedelmätarhat kenttätutkimuksessa. Lisäksi kunnilla, joissa toimi vähintään viisi hedelmätarhaa, oli käytettävissään ortokuvat (jotka maanmittaus-, kartoitus- ja kaukokartoituslaitos toimitti). Ortokuvien avulla hedelmätarhat pystyttiin tunnistamaan tarkasti ja erottamaan toisistaan niiden välissä näkyvien rajojen perusteella. Tiedonkerääjille toimitettiin käsikirja eri lajikkeista värikuvineen ja piirroksineen lajien tunnistamista varten. Käsikirjoissa kuvattiin muun muassa hedelmän ominaisuudet, kypsymiskausi, puun muoto ja sen kasvuominaisuudet. Kaikkien näiden tietojen avulla lajikkeista voitiin tehdä ammattimainen ja korkealaatuinen tunnistus. Vuoden 2007 kyselykaavakkeet oli esitäytetty. Kaikki vuonna 2001 kerätyt tiedot sisältyivät vuoden 2007 kyselykaavakkeeseen. Kaavakkeiden täyttämisessä sai käyttää vain edellä mainittuja koodeja. Kaavakkeeseen täytettiin vain ne solut, joissa oli tapahtunut muutoksia aiempiin tietoihin verrattuna. Kaavakkeessa oli erityinen sarake

muutoksia varten. Jos tiedot olivat samat molempina vuosina, kyseisen sarakkeen solu jätettiin tyhjäksi. Jos hedelmätarhat oli istutettu vuoden 2001 jälkeen, MARD-CAO:sta saatiin vain tiettyjä tietoja, toisin sanoen viljelmän tunnistenumero, bruttopinta-ala, lajien koodi ja tilanhaltijan tiedot. Kyselykaavakkeisiin voitiin esitäyttää vain nämä tiedot. Kaikki muut tiedot oli merkittävä kaavakkeeseen; esitäytetyt tiedot voitiin päivittää, jos tiedot olivat muuttuneet istutusajankohdasta. Kenttätutkimusta suoritettaessa tilanhaltijan läsnäolo ei ollut välttämätöntä. Tiettyjen tietojen, kuten hedelmätarhan lajikkeiden ja arvioidun raivausvuoden, osalta tilanhaltijat pystyivät kuitenkin antamaan luotettavampia tietoja. Tämän vuoksi tiedonkerääjät ottivat usein yhteyttä tilanhaltijoihin ja täyttivät kaavakkeet yhdessä heidän kanssaan. Tällöin voitiin myös päivittää tilanhaltijaa koskevat tiedot. Omena-, päärynä-, persikka- ja aprikoosipuiden arvioidut viljelyalat vuonna 2007 Hedelmälaji Arvioitu viljelyala (ha) Varianssi, % Omena 34 906 0,9824 Päärynä 2 878 0,5267 Persikka 5 787 1,5462 Aprikoosi 5 216 1,3635 Läänin, alueen ja kansallisen tason koottuja tietoja verrattiin hedelmäntuotannon vuositilastoihin ja aiempien vuosien tietoihin. MT Tietojen keruussa käytettiin FSS:ää, sillä Maltassa kerättiin tiedot vain persikkapuiden kokonaispinta-alasta. PL Ensimmäinen hedelmätarhoja koskeva tiedonkeruu tehtiin Puolassa vuonna 1998 ja toinen vuonna 2004. Molemmat keruut tehtiin kansallisia tarpeita varten, mutta niissä noudatettiin useimmiten EU:n menetelmiä. Ne olivat samankaltaisia kuin tiettyjen hedelmäpuulajien viljelmistä vuonna 2007 tehty tiedonkeruu, mutta tuloksia ei toimitettu Eurostatille, sillä Puolalta ei edellytetty näiden tietojen toimittamista. Vuonna 2007 tehtiin kolmas hedelmätarhoja koskeva tiedonkeruu EU:n vaatimusten mukaisesti, ja tulokset toimitettiin Eurostatille huhtikuussa 2008. Tiedonkeruu ei vastannut ainoastaan Eurostatin vaan myös kansallisiin tarpeisiin. Viimeisimmän tiedonkeruun (vuonna 2007) tarkoituksena oli hankkia tietoja syötäväksi tarkoitetuista omenista ja päärynöistä nettopinta-aloittain ja lajikkeittain sekä puiden iän ja istutustiheyden mukaan ja tietoja persikoista ja aprikooseista nettopinta-aloittain. Tiedonkeruun tutkimusalaa laajennettiin koskemaan kansallisten käyttäjien tarpeisiin soveltuvia ominaisuuksia, joita olivat muut hedelmäpuu- ja -pensaslajit ja marjaviljelmät. Tutkimuksessa kerättiin myös tietoja tilanhaltijoista ja tiloista. Tietoja kerättiin vain tiloista, jotka tuottavat hedelmiä ainoastaan tai pääasiallisesti markkinoille saatettaviksi. Lisätietoja kerättiin vain kansallisia tarpeita varten. Näitä tietoja olivat hedelmäpuiden pinta-ala ja määrä ikäluokittain ja hedelmäntuotanto seuraavilta lajeilta: luumupuut, hapankirsikkapuut ja imeläkirsikkapuut, aprikoosipuut,

PT persikkapuut ja saksanpähkinäpuut ja omenapuut perusrunkotyypeittäin (kääpiölajit, puolikääpiölajit ja vaivaislajit). Hedelmäpensaiden pinta-ala ja määrä sekä marjaviljelmien pinta-ala kansallisia tarkoituksia varten seuraavilta lajeilta: hasselpähkinä, karviaismarja, punaherukka, mustaherukka, vadelma, mansikka, puutarhamansikka, musta-aronia, mustikka, viiniköynnökset, muut hedelmäpensaat ja marjakasvit. Ympäristöasioiden merkityksen lisääntyessä omassa maassa ja Euroopassa Portugali sisällytti kyselyyn tiettyjä erityisiä ominaisuuksia. Näitä olivat kestävän maatalouden edistäminen ja tietyt kysymykset ympäristöasioiden huomioon ottamisesta, erityisesti hedelmäntuotannossa käytettyjen viljelykäytänteiden tunnistaminen maanhoidon ja kasvinsuojelun suhteen. Samalla tutkittiin kastelualaa, tuotannon tasoa ja luonnetta, tuotantojärjestelmää ja tiettyjä tuotantotekniikoita. Koska käyttäjät ovat hyvin kiinnostuneita siitä, miten hedelmät lähetetään markkinoille, kysyttiin myös tuotannon markkinointitavasta. RO Neuvoston direktiivin 2006/110/EY nojalla Romania vapautettiin seuraavien tietojen toimittamisesta: lajit, ikäryhmä ja istutustiheys. Ottaen huomioon tämä vapautus ja kansalliset vaatimukset edellä mainitussa tutkimuksessa kerättiin seuraavia tietoja: nuorten ja hedelmiä tuottavien viljelmien pinta-ala, ehtyvien viljelmien pinta-ala, vasta vuonna 2007 istutettu pinta-ala, raivattujen viljelmien pinta-ala, seuraavien puulajien tuottavuus ja kokonaistuotanto: omena, päärynä, aprikoosi, imeläkirsikka ja kirsikka, luumu, persikka, saksanpähkinä, muut puut (hasselpähkinä, kastanja, kvitteni). Kokeiluluontoisesti tietoja kerättiin hedelmiä tuottavien ja ehtyvien viljelmien tiheydestä sekä nuorten viljelmien tiheydestä. Nämä tiedot kerättiin osana tärkeimpien kasvien tuotantoa koskevaa tiedonkeruuta, josta vastasi kansallinen tilastolaitos. Tärkeimpien kasvien tuotantoa koskeva tiedonkeruu perustuu otantaan 80 000 maatilalta, jotka edustavat kehitysalueita (NUTS 2 -taso) ja piirikuntia (NUTS 3 - taso). Suomessa nämä tiedot saadaan luotettavasti eri lähteistä, sillä kaikki lähteet käyttävät samoja tunnistenumeroita. Julkaistuja tilastoja voidaan pitää luotettavina, sillä ne perustuvat pääasiallisesti kokonaisotantarekisteritietoihin. Vastausastetta onnistuttiin lisäämään käyttämällä puhelinhaastatteluja. Useimmat tiedot omenatarhojen tilastoja varten saatiin Suomen Maaseutuviraston (Mavi) yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän rekistereistä. Kunnalliset maaseutuelinkeinoviranomaiset syöttävät useimmat näistä tiedosta kyseisiin kuntiin rekisteröityjen viljelijöiden palauttamien tukihakemusten perusteella. Maaseutuelinkeinorekisteristä annetussa laissa (1515/1994) kunnallisten viranomaisten edellytetään noudattavan tämän rekisterin tietoja koskevaa salassapitovelvollisuutta. Tike (Suomen maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus) ylläpitää maaseutuelinkeinorekisteriä, ja sillä on oikeus käyttää hallintorekisterejä tilastotarkoituksia varten. Arvioitaessa tuotantomäärää puiden määrään perustuvat arviot ovat tarkempia kuin viljelyalaan perustuvat arviot. Viljelijöistä on myös helpompaa luokitella puidensa määrä, lajike ja ikä kuin viljelyala tai istutustiheys.

SE Vuoden 2002 tilastojen ja teollisuuden sidosryhmän kanssa käytyjen keskustelujen perusteella päätettiin pyytää lajiketietoja (ja viljelyalatietoja) vain kaupallisesti merkittävistä lajikkeista. Vuoden 2007 tutkimuksen lajikeluettelo laadittiin vuoden 2002 merkittävimpien lajikkeiden perusteella (22 lajiketta). Tähän lisättiin kaksi uutta lajiketta (Rubinola ja Rajka), sillä niiden merkityksen katsottiin kasvavan. Pohjoisen sijaintinsa vuoksi Suomen omenalajikkeet eroavat huomattavasti Manner-Euroopan lajikkeista, eivätkä monet Suomessa viljellyt lajikkeet ole enää merkittäviä maatalouden liiketoiminnassa. Tiedonkeruun lopulliseksi määräajaksi asetettiin 26. maaliskuuta, johon mennessä 76 % tiloista oli vastannut kyselyyn. Ruotsin maataloushallituksen tilasto-osasto ei ollut tyytyväinen tulokseen. Aloitettiin keskustelu siitä, miten vastausastetta voitaisiin lisätä. Tiettyjen hedelmäpuulajien viljelmiä koskeva tiedonkeruu tehtiin tiloilla, joilla maatilarekisterin (LBR) mukaan viljellään omena- ja/tai päärynäpuita, ja tiloilla, jotka IACS:n mukaan olivat hakeneet hedelmänviljelytukea vähintään 0,25 hehtaarille vuonna 2007. Tiedonkeruun kohteena olivat tilat, joiden omena- ja/tai päärynäpuuviljelmät kattoivat vähintään 0,25 hehtaaria. Vuoden 2007 tiedonkeruun kohteena oli 369 tilaa. Tiloilta kyselykaavakkeella tai puhelimitse saatujen kommenttien perusteella voidaan päätellä, että kyselyyn vastaamista pidettiin hankalana. Tämän vuoksi tutkimuksen yksinkertaistamisesta keskusteltiin tutkimuskauden lopulla. Ruotsin maataloushallitus ehdotti, että vastaisuudessa Ruotsi vapautettaisiin vaatimuksesta kerätä tietoja päärynöistä, sillä niitä viljellään Ruotsissa hyvin vähän. 4. TUTKIMUKSEEN SISÄLTYVÄT OMINAISUUDET 4.1. Huomioon otettu hedelmätarhan pinta-ala Yleensä olisi otettava huomioon säännöllisten hedelmätarhojen nettopinta-ala. Tietyt jäsenvaltiot kuitenkin ottivat huomioon kokonaispinta-alan. Muutamissa harvoissa tapauksissa mukaan otettiin myös joitakin hajanaisia puita. 4.2. Lajikkeita koskevat tiedot (EU:n lainsäädäntöön perustuvat ja muut) Kunkin lajin yksittäisten lajikkeiden osuuden analysointi osoittaa merkittäviä kehityssuuntia, jotka liittyvät kuluttajamieltymysten muutoksiin. Kaikki jäsenvaltiot toimittivat tietoja jokaisesta lajikkeesta, joka edusti enempää kuin kolmea prosenttia lajin viljelyalasta. 4.3. Ikä Kaikki jäsenvaltiot laskivat puiden iän ajasta, jolloin ne oli istutettu hedelmätarhaan (syksy tai kevät). 4.4. Tiheys Useimmat jäsenvaltiot laskivat istutustiheyden istutetun alueen perusteella ja tietyt jäsenvaltiot, kuten Bulgaria, Saksa, Espanja, Ranska, Itävalta ja Puola, laskivat tiheyden sen perusteella, kuinka monta puuta hehtaarilla oli.

4.5. Muita ominaisuuksia Tietyt jäsenvaltiot keräsivät tietoja myös muista ominaisuuksista. Esimerkiksi Ranskassa ja Itävallassa kerättiin tietoja luonnonmukaisesta tuotannosta ja markkinointiverkosta. Ranskassa kerättiin tietoja myös maaperän muokkauksesta, lannoituksesta, kasvinsuojelukäytännöistä, tilanpitäjän iästä, tilan koosta ja erikoistumisalasta, Puolassa taas marjoista ja kirsikoista jne. 5. TIEDONKERUU JA TIETOJENKÄSITTELY (TIEDONHALLINTA) Eurostatin vastaanottamat tutkimustulokset syötettiin tuotantotietokantaan, jossa ne vahvistettiin, ennen kuin ne syötettiin jakelutietokantaan. 6. TIETOJEN KÄYTTÖ (TIETOJEN LEVITTÄMINEN) Kaikki käyttäjät, joilla on Internet-yhteys, voivat tutustua Eurostatin jakelutietokannassa maksutta vuoden 2007 tutkimustuloksiin, samoin kuin aiempiin vuoden 2002 tutkimustuloksiin. 7. PÄÄHAVAINNOT: TULOSTEN TARKASTELU Liitteessä 4 esitetään joitakin yhteenvetotuloksia vuoden 2007 tutkimuksesta (ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja). Analyysissä ei ole otettu huomioon keitto-omenoita ja - päärynöitä, sillä näiden lajien viljelyalat eivät ole merkittäviä. Tärkeimmistä lajiin perustuvista havainnoista voidaan tehdä seuraava yhteenveto: 80 % 27 jäsenvaltion EU:n hedelmätarhojen pinta-alasta, jolla viljeltiin tutkittuja lajeja, oli Espanjassa, Italiassa, Puolassa, Kreikassa ja Ranskassa. Omenapuut olivat yleisimmin viljelty hedelmäpuu 27 jäsenvaltion EU:ssa, ja ne kattoivat noin kolmanneksen tutkimuksen kohteena olleesta pinta-alasta. Sitrushedelmäpuut (appelsiini, sitruuna ja pienet sitrushedelmät) kattavat yhdessä toisen kolmanneksen 27 jäsenvaltion EU:n pinta-alasta. Laajentuminen 27 jäsenvaltion EU:ksi lisäsi merkittävästi syötäväksi tarkoitettujen omenien pinta-alaa ja jossain määrin muiden tutkimuksen kohteiden pinta-alaa. Omenapuiden pinta-ala kasvoi yli 2,4 -kertaisesti, lähinnä Puolan 4 ja Romanian omenatarhojen vuoksi. Päärynäpuiden pinta-ala kasvoi 17 % ja persikkapuiden 13 %. Aprikoosipuiden pinta-alan 27 %:n kasvu oli paljon merkittävämpi. Sitrushedelmäpuiden pinta-ala ei juuri kasvanut viimeisimpien kahden laajentumisen myötä (noin 1 %). Omenapuita viljellään 27 jäsenvaltion EU:ssa eniten Puolassa (165 715 ha), Romaniassa (60 494 ha), Italiassa (55 225 ha) ja Ranskassa (40 113 ha). 15 jäsenvaltion EU:n omenatarhojen viljelypinta-ala supistui kyseisten kahden tutkimuksen välillä 11 %. Pinta-ala kasvoi hieman Italiassa, mutta Ranskassa se taas supistui 16 %. 4 Iso osa tästä pinta-alasta tuottaa omenoita jalostusteollisuudelle eikä vain syötäväksi tarkoitettuja omenoita, kuten direktiivissä 2001/109/EY edellytetään. Tämä johtuu siitä, että syötäväksi tarkoitettujen omenoiden pinta-aloja ei pystytä Puolassa erottamaan teollisuuden käyttöön tarkoitettujen omenoiden pinta-aloista.

Suurimmat päärynätarhat 27 jäsenvaltion EU:ssa ovat Italiassa (32 075 ha), Espanjassa (25 845 ha), Portugalissa (9 228 ha) ja Belgiassa (7 225 ha). 15 jäsenvaltion EU:n päärynätarhojen kokonaispinta-ala supistui lähes 13 % vuosina 2002 2007. Suurimmat persikkatarhat 27 jäsenvaltion EU:ssa ovat Espanjassa (75 118 ha), Italiassa (63 754 ha), Kreikassa (34 127 ha) ja Ranskassa (14 308 ha). Espanja ja Italia kattavat yhdessä kaksi kolmannesta 27 jäsenvaltion EU:n persikkapuiden kokonaispinta-alasta. 15 jäsenvaltion EU:ssa ainoastaan Espanjassa persikkatarhojen pinta-ala kasvoi; näin ollen 15 jäsenvaltion EU:n persikkapuiden kokonaispinta-ala supistui noin 6 %. Suurimmat aprikoositarhat ovat Espanjassa (18 700 ha), jota seuraavat Italia (15 649 ha), Ranska (13 804 ha) ja Unkari (4 999 ha). Espanja ja Italia kattavat yli puolet 27 jäsenvaltion EU:n aprikoositarhojen pinta-alasta. Kokonaispinta-ala pysyi Italiassa lähes muuttumattomana, ja kaikissa muissa jäsenvaltiossa se supistui, poikkeuksena on Itävalta, jossa kyseinen pinta-ala kasvoi merkittävästi (26 %). Espanja kattaa noin 55 % 27 jäsenvaltion EU:n appelsiinitarhojen pinta-alasta (158 824 ha). Italian vastaava pinta-ala (73 786 ha) on neljännes 27 jäsenvaltion EU:n appelsiinitarhojen kokonaispinta-alasta. Lisäksi kyseisiä tietoja kerättiin Kreikasta, Portugalista, Kyprokselta ja Ranskasta, joiden yhteen laskettu osuus on vain 20 % 27 jäsenvaltion EU:n appelsiinitarhojen kokonaispinta-alasta. 15 jäsenvaltion EU:n appelsiinitarhojen kokonaispinta-ala kasvoi 10 % vuosina 2002 2007, mikä johtui Espanjassa ja Portugalissa tapahtuneesta kasvusta. Muissa jäsenvaltioissa appelsiinitarhojen pinta-ala supistui hieman. Espanjan sitruunatarhojen pinta-ala (39 859 ha) on yli 60 % kyseisten tarhojen kokonaispintaalasta 27 jäsenvaltion EU:ssa. Toisella sijalla sitruunatarhojen pinta-alassa on Italia (16 634 ha), joka kattaa noin neljänneksen 27 jäsenvaltion EU:n sitruunatarhojen kokonaispinta-alasta. Kolmannella sijalla on Kreikka (8 %). Kyproksen, Portugalin ja Ranskan osuudet kyseisistä pinta-aloista 27 jäsenvaltion EU:ssa ovat hyvin pienet (enintään noin 1 % kullakin). Koska kyseinen pinta-ala kasvoi vain Portugalissa ja supistui kaikissa muissa jäsenvaltioissa, sitruunatarhojen kokonaispinta-ala 15 jäsenvaltion EU:ssa supistui. Pienten sitrushedelmäpuiden viljelypinta-ala Espanjassa on 116 225 ha, mikä merkitsee kolmea neljännestä pienten sitrushedelmätarhojen kokonaispinta-alasta 27 jäsenvaltion EU:ssa. Espanjan jälkeen suurimmat viljelmät ovat Italiassa, jossa kyseinen pinta-ala on vain 21 998 ha, eli noin 15 % 27 jäsenvaltion EU:n kyseisten tarhojen kokonaispinta-alasta. Viljelyala kasvoi Espanjassa ja Kreikassa ja supistui Italiassa suurin piirtein saman verran. Näin ollen pienten sitrushedelmätarhojen pinta-ala pysyi kaiken kaikkiaan lähes muuttumattomana. Vuosina 1997 2002 15 jäsenvaltion EU:n hedelmätarhojen pinta-ala supistui noin 187 700 ha (15 % suhteellisin luvuin ilmaistuna). Merkittävää tämä supistuminen oli erityisesti omena- ja persikkapuiden kohdalla (sekä absoluuttisina arvoina että suhteessa kyseisten lajien kokonaispinta-alaan). Pienten sitrushedelmäpuiden määrä sen sijaan kasvoi hieman (mikä johtui lähinnä Espanjassa tapahtuneesta huomattavasta kasvusta). Hedelmäpuiden pinta-ala supistui Suomea lukuun ottamatta kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä suuntaus alaspäin jatkui vuosina 2002 2007. Tiedonkeruun kohteena ollut hedelmätarhojen kokonaispinta-ala supistui 15 jäsenvaltion EU:ssa 37 621 ha (4 % suhteellisesti ilmaistuna) vuosina 2002 2007. Appelsiinipuiden viljelypinta-ala kasvoi 10 %, ja pienten sitrushedelmäpuiden pinta-ala pysyi melko vakaana.

Muiden hedelmäpuiden viljelypinta-ala supistui 5 13%. Jäsenvaltioista (EU-15) tehdyistä tärkeimmistä havainnoista voidaan tehdä seuraava yhteenveto: Muutamissa jäsenvaltioissa tiedonkeruun kohteena ollut kokonaispinta-ala kasvoi. Tiedonkeruun kohteena ollut hedelmätarhojen kokonaispinta-ala kasvoi Tanskassa (6 %), Itävallassa (4 %) ja Espanjassa (3 %). Tanskassa kaikki tiedonkeruun kohteena olleet pintaalat (omenapuut ja päärynäpuut) kasvoivat. Itävallassa persikkatarhojen pinta-ala supistui neljänneksen, ja kaikki muut tiedonkeruun kohteena olleet viljelyalat kasvoivat. Myös aprikoositarhojen pinta-ala kasvoi huomattavasti (26 %). Espanjassa appelsiinitarhojen pintaala kasvoi merkittävästi (21 %), ja persikkapuiden ja pienten sitrushedelmäpuiden viljelyalat kasvoivat jonkin verran. Muut tiedonkeruun kohteena olleet viljelyalat supistuivat, ja erityisen merkittävä supistuminen tapahtui omenatarhojen pinta-alassa (joka supistui kolmanneksen). Tietyissä muissa jäsenvaltioissa tiedonkeruun kohteena ollut kokonaispinta-ala supistui, ja kaikkien tiedonkeruun kohteena olleiden hedelmäpuulajien viljelyala supistui myös. Kokonaisviljelyala supistui melko lailla Ranskassa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (15 20 %), kun taas Luxemburgissa markkinoille hedelmiä tuottavien hedelmäpuiden viljelmät katosivat lähes kokonaan. Saksassa ja Irlannissa tiedonkeruun kohteena ollut viljelyala supistui vain hieman (vähemmän kuin 1 %). Muissa jäsenvaltioissa tiedonkeruun kohteena olleiden hedelmäpuulajien kokonaisviljelyala supistui, vaikka joidenkin tutkittujen lajien viljelyala kasvoi. Esimerkiksi Kreikassa pienten sitrushedelmäpuiden viljelyala kasvoi kolmanneksen, ja kaikkien muiden viljelyala supistui. Italiassa kokonaisviljelyala supistui 8 %. Omena- ja aprikoositarhojen pinta-alat kasvoivat hieman, ja kaikkien muiden hedelmätarhojen pinta-alat supistuivat. Pienten sitrushedelmäpuiden viljelyala supistui aika paljon (22 %), päärynäpuiden (17 %) ja persikkapuiden (13 %). Portugalissa sitruunapuiden viljelyala kasvoi huomattavasti, mutta kaikkien muiden hedelmäpuiden viljelyalat supistuivat, joidenkin (persikan ja aprikoosin) jopa merkittävästi. Belgiassa ja Alankomaissa kokonaisviljelyala supistui noin 4 %, mikä johtui omenatarhojen pinta-alan supistumisesta ja päärynätarhojen pinta-alan kasvusta aiheutuneesta yhteisvaikutuksesta. 8. PÄÄTELMÄT JA SUOSITUKSET Aiempiin tiedonkeruisiin verrattuna huomattavaa edistystä vuodesta 2002 oli tapahtunut huomioon otettujen hedelmätarhojen pinta-alan osalta. Nytkin lähes kaikki jäsenvaltiot lähettivät vuoden 2007 tiedonkeruun tulokset hedelmätarhojen nettopinta-alalta ( nettopintaala tarkoittaa ainoastaan puiden istutusalaa). Kun otetaan huomioon edellä mainitut parannukset erityisesti nettopinta-aloja koskevan käsitteen yhtenäisessä käytössä, vuoden 2007 tietojen keruuta voidaan kokonaisuutena pitää tyydyttävänä. Tulevissa tutkimuksissa olisi mietittävä lajikkeiden ja koodien saattamista ajan tasalle sekä vähimmäiskokojen yhdenmukaistamista. Synergian löytämistä muiden tilastotoimien kanssa ja/tai hallinnollisten lähteiden hyödyntämistä olisi tutkittava.

Jäsenvaltioiden kansallisissa raporteissaan esittämien huomautusten perusteella komissio voi päätellä, ettei jäsenvaltioilla ollut merkittäviä vaikeuksia tiedonkeruussa. Tällä tiedonkeruulla saadaan aikaan luotettava arvio EU:n hedelmätarhoista EU:n lainsäädännössä edellytettyjen seitsemän lajin osalta (ja tietyissä jäsenvaltioissa useampienkin lajien osalta). Lisäksi voidaan todeta, että useimmat jäsenvaltiot pitävät tiedonkeruuta hyödyllisenä, koska se tuottaa erittäin tärkeältä maatalouden alalta saatavan tiedon lisäksi hyödyllisiä tietoja muita tilastotarkoituksia, esim. maatalouskirjanpitoa, varten.