5 Suuttumus sai toimimaan hätiköidysti. Ei kovin hyvä juttu, Stacia ajatteli työntäessään auki yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän muistutti itselleen, että liian moni vampyyri oli antanut tunteidensa johtaa heidät typeryyksiin, jotka olivat maksaneet heidän henkensä. Mutta hän ei voinut jättää näitä kahta rankaisematta. Jos hän aiheuttaisi hiukan kipua, se riittäisi säilyttämään hänen kunniansa ja lepyttäisi hänet. Kirkas kuu valaisi halkeilleet betoniseinät ja kujan asfaltin. Sitä paremmin heidän verensä näkyisi, Stacia ajatteli ja katsoi nuorukaisia, jotka asettuivat hänen sivuilleen. Blake oli seurannut heitä ulos, mutta nojaili vain seinään oven vieressä ja risti huolettomasti käsivartensa rinnalleen kyllästynyt ilme kasvoillaan. Tyhmän näköinen lihaskimppu huusi Blakelle: - Aiotko vain seisoskella siinä sillä aikaa, kun me annamme tytöllesi turpiin? - Ja paskat, kaveri. Tuo nainen panee teidät kärsimään. Minä tulin vain varmistamaan, että te hengitätte sen jälkeen, kun hän on lopettanut, Blake sanoi. Sitten hän heristeli sormeaan Stacian suuntaan. - Ei sitten mitään ilkeyksiä näiden lapsukaisten kanssa. Emme halua, että äiti ja iskä joutuvat käyttämään liikaa rahaa terapiaan, Blake kiusoitteli ja sai Stacian naurahtamaan.
Paksuniskainen ääliö ja hänen ystävänsä eivät näyttäneet pitävän vitsailusta, koska he päättivät yhtäkkiä käydä Blaken kimppuun. Stacia nappasi kiinni toisen nuorukaisen kädestä miehen kävellessä poispäin. Hän heilautti näppärästi rannettaan ja taivutti lihaksikkaan käsivarren taakse niin tuskalliseen kulmaan, että nuori mies vajosi hitaasti polvilleen. Nähdessään ystävänsä tarvitsevan apua toinen pukari heilautti välittömästi nyrkkinsä kohti Staciaa, mutta tämä nappasi nyrkistä kiinni ja pysäytti sen kesken iskun. Stacia puristi ja nautti miehen tuskanirvistyksestä hetken, ennen kuin lennätti miehen vamppivoimillaan päin tiiliseinää. Kuului ontto jysähdys ja nuori mies vajosi pökertyneenä kujan asfaltille Blaken viereen. Blake katsoi häntä huvittuneena. - Kaksi pistettä pikku typykälle. - Hemmetin narttu, toinen miehistä ärähti, ja vaikka Stacialla oli tuskallinen ote hänen käsivarrestaan, hänkin yritti lyödä. Silmänräpäystä myöhemmin hän löysi voihkaisten itsensä ystävänsä vierestä. - Joko riittää, kaverit? Blake kumartui kyselemään kaksikolta, mutta nämä kieltäytyivät lopettamasta taistelua. Koska Blake oli lähin kohde, ensimmäinen nuorukainen nousi ja otti hänet nopeasti karhunsyleilyynsä. Hyökkääjä oli paljon isokokoisempi ja nosti Blaken helposti ilmaan ja
vaappui eteenpäin, kunnes he olivat lähellä Staciaa, mutta silloin Blake oli jo ehtinyt irrottautua miehen otteesta. Blake asettui seisomaan selkä Stacian selkää vasten, kun mieskaksikko kierteli heidän ympärillään, vaikka nainen ei tarvinnutkaan hänen suojeluaan. Kun miehet silloin tällöin hyökkäsivät, Stacia ja Blake iskivät kipeästi takaisin. Staciasta tuntui hieman oudolta, että Blake vahti hänen selustaansa. Kukaan ei ollut tehnyt sellaista pitkään aikaan. Se oli melkein... rauhoittavaa, Stacia ajatteli parivaljakon pörrätessä ympärillä kuin ilkeät hyttyset. He olivat ärsyttäviä mutta harmittomia. - Tämä on hieman hohhoijakkaa, Stacia sanoi Blakelle pysäyttäessään kasvoihinsa suuntautuneen iskun ja lyödessään nuorukaista terävästi nenään. Hän hymyili kuullessaan ruston rusahtavan, vaikka se ei pysäyttänytkään hyökkääjää. Hän kuuli takaansa läjähtävän nyrkiniskun ja Blake horjahti hänen selkäänsä vasten. - Mahtavaa, muru. Minä niin pidän siitä, kun joku mammanpoika potkaisee naamani lommolle, Blake mutisi. Stacia naurahti taas, mutta se häiritsi hänen keskittymistään sen verran, että hyökkääjä sai perille murskaavan iskun hänen kylkiluihinsa. Suuttumus, jota hän oli yrittänyt hillitä, pääsi valloilleen.
Hän iski vamppinopeudella useita kertoja nuorta miestä kasvoihin, kunnes kaverin kädet valahtivat sivuille ja tämä vain seisoi paikallaan. Tappelupukari näytti hetken pökertyneeltä ja veri virtasi pitkin miehen naamaa Stacian iskujen aiheuttamista haavoista ja murtuneesta nenästä. Kirkkaanpunainen veri kiilteli kuun valossa. Kun nuori mies toipui tilapäisestä tokkurasta ja kävi jälleen päälle, Stacia haistoi vain veren. Se tuntui lämpimältä hänen käsissään, kun hän löi miestä kasvoihin yhä uudelleen. Jokainen isku lisäsi verenvuotoa ja aiheutti pahempaa kipua, kunnes viimeinen isku osui miehen kylkiluihin ja tämä lysähti polvilleen. Hetkeäkään tuhlaamatta Stacia nappasi nuorukaista kiinni takaapäin ja nykäisi tämän pään sivulle paljastaen miehen kaulan. Terävät hampaat ilmestyivät esiin innokkaina maistamaan. Hän upotti hampaansa syvälle ja nautti nuorukaisen täyteläisestä mausta. Hän imi imemistään ja veren kuumuus lämmitti häntä. Se täytti hänen epäkuolleen kehonsa energialla. Hän nautti nuorukaisen voihkaisusta, josta kuului sekä tuskaa että intohimoa hänen vampyyrinsuudelmansa vuoksi. Stacia tunsi reisiensä välissä sykkeen, kun nuoren miehen veri ja himo herättivät myös hänen kiihkonsa. Hän halusi enemmän, Stacia ajatteli imiessään yhä voimakkaammin samalla, kun hänen kätensä liukui alemmaksi ja löysi nuorukaisen kivikovan erektion. Hän halusi ratsastaa miehellä, kunnes tämä vetäisisi viimeisen henkäyksensä. Mutta äkkiä Blake nykäisi Stacian käden pois ja vangitsi sen omaansa. Veti hänet irti nuoresta miehestä, joka vajosi maahan elossa mutta tajuttomana. Kaulan rosoinen haava alkoi jo parantua.
Stacia kääntyi katsomaan Blakea pöyristyneenä tämän väliintulosta. - Uskallatko haastaa minut? - Muru, en voinut antaa sinun tehdä sitä, Blake sanoi sovittelevasti, mutta se ei lievittänyt Stacian turhautumista. Stacia tarttui Blaken pehmeän nahkatakin rinnuksiin, nosti miehen ilmaan suuremmilla voimillaan ja ravisteli tätä sanoen: - Sitten sinä otat hänen paikkansa, armaani. Lue jännittävä jatko-osa Caridad Pineiron Vampyyrijumalattaresta ensi viikolla!