Roikkuessaan kolmekymmentä senttiä maanpinnan yläpuolella Blake ajatteli, ettei ollut

Transkriptio

1 6 Roikkuessaan kolmekymmentä senttiä maanpinnan yläpuolella Blake ajatteli, ettei ollut koskaan nähnyt Staciaa niin ihanan vihaisena. Hän yritti rauhoitella naista. - Stacia, ole kiltti... Stacia heilautti kättään ja Blake lennähti kujan poikki. Hänen päänsä kolahti tiiliseinään äänekkäästi rusahtaen ja tähdet tanssivat hänen silmissään. Hän tunsi liukuvansa istumaan kylmälle asfaltille. Blaken näkökenttä sumeni ja hän pakotti katseensa keskittymään johonkin yrittäessään palata tolkkuihinsa. Stacian saappaat. Mustat. Kiiltävät. Teräväkärkiset. Ne lähestyivät häntä pahuksen nopeassa tahdissa ja pian Stacia tarttui jälleen hänen takkinsa rinnuksiin ja nosti hänet ilmaan kevyesti kuin höyhenen. Sitten nainen palasi sisälle baariin pitäen häntä tiukasti otteessaan. Blaken pää oli edelleen pyörällä ja hän tunsi, miten jotakin kosteaa valui pitkin hänen takaraivoaan. Stacia kantoi häntä vaivattomasti, koska valtavat vanhimman voimat olivat paljon enemmän kuin hänen omat voimansa. Kun hän pudisteli päätään yrittäen saada ajatuksensa liikkeelle, hänen mieleensä tuli paljon muitakin asioita, joihin vanhimmat pystyivät, ja pelon kylmä solmu kiristyi hänen vatsassaan. Et osaa edes arvata, Stacian ajatukset tunkeutuivat hänen päähänsä ja nainen näytti tietävän, mitä hän ajatteli.

2 En halunnut, että sinä joutuisit vaikeuksiin. Asiat ovat muuttuneet täällä, Blake ajatteli anteeksipyytävästi, mutta Stacia vain kantoi häntä edelleen kohti ovea. Tokkuraisenakin Blake tunnisti Veripankin takahuoneen oven. Foley oli varannut takahuoneet erityisvieraille, jotka maksaisivat erityisvarustelluista huoneista. Ei Foley tosin uskaltaisi pyytää maksua Stacialta, eikä toisaalta myöskään voisi estää tätä tekemästä Blakelle mitä tämä sitten suunnittelikin. - Stacia, ole kiltti... - Älä anele, armaani. Se ei pue sinua lainkaan, Stacia sanoi, kun hän kohotti kätensä ja heilautti oven auki koskematta siihen. Hän harppoi sisään, sulki oven toisella kätensä heilautuksella ja heitti Blaken seinustalla olevaan metallisänkyyn. Blake päätti, ettei anelisi enempää, kun Stacia piti voimallaan hänet aloillaan samalla, kun kahlitsi hänet vuoteen tukevaan rautakehikkoon. Blake katsoi, kuinka Stacia käveli huoneen toiselle seinustalle, jossa oli valikoima leluja ja muita tarvikkeita. Kun Stacia pohti, mitä leluja valitsisi, henkinen ote Blakesta heikkeni ja hän pystyi nykäisemään nahkaisia käsirautoja, joilla hänet oli kahlittu vuoteelle raajat levällään. Turhaan. Kahleet ja vuode oli selvästi valittu vampyyreja silmällä pitäen, koska ne olivat vahvat ja tukevat. Tajutessaan, ettei pääsisi vapaaksi, Blake tukahdutti pelkonsa, kun Stacia kääntyi iso ja ilkeän näköinen tikari kädessään.

3 Stacia käveli rennosti lähemmäksi veitsi koholla, aivan kuin olisi halunnut kiduttaa Blakea henkisesti. - Tiedätkö sinä, mitä äsken teit, Blake? Blake ei paljastaisi olevansa huolissaan. Hän kohautti hartioitaan ja toivoi eleen näyttävän huolettomalta - mikä oli hieman vaikeaa, koska hänet oli kahlittu sängyn päätyihin - sanoessaan tyynesti: - Minä yritin vain auttaa. Stacia naurahti kolkosti. - Auttaa? Sinäkö auttaisit minua? Naurettavaa. - Se on totuus. Asiat ovat muuttuneet täällä, Blake toisti, mutta Stacia ei halunnut kuunnella. Stacia antoi tikarin kylmän terän liukua pitkin Blaken poskea, sitten hän kumartui lähemmäksi ja sanoi: - Mistä lähtien meikäläiset ovat välittäneet siitä, imemmekö ihmisen kuiviin? - Ehkä siitä lähtien, kun jotkut meistä ymmärsivät, että se on väärin? Blake vastasi terävästi muistaen liiankin kipeästi, mitä Meghanin kanssa oli tapahtunut. Stacia oli niin kaikkivoipa, että hän aisti Blaken tunteet. Hän painoi tikarin Blaken ranteelle ja sanoi: - Kiinnostavaa. Tunnetko sinä tosiaan... katumusta ja rakkautta? Kuvittelitko olevasi rakastunut? Blake tunsi tikarin kärjen painuvan kevyesti ihoaan vasten, kun Stacia viilsi auki hänen takkinsa hihan. Sitten nainen kumartui hänen ylitseen ja viilsi nopeasti toisen hihan auki.

4 Stacia pysähtyi veitsi koholla Blaken keskivartalon kohdalla suoraan arimman kohdan päällä ja katsoi häntä silmiin. Kun Stacia työnsi tikarin kärjen hänen t-paitansa helman alle, hän värähti kylmästä ja levottomuudesta, jota hän ei pystynyt tukahduttamaan. Yksi pieni veitsen viilto... Ei vielä, armaani. Ei ennen kuin minä saan tyydytykseni. - No, sepä mukavaa, muru. En haluaisi kuolla saamatta edes katsoa sinua, Blake sanoi. Hän oli päättänyt, ettei antaisi Stacian hallita tilannetta aivan kokonaan. - Mitä? Katsoa? Haluatko katsoa ennen kuin minä kuohitsen sinut? Stacia kysyi naurahtaen hieman hämillään, ja veitsi pysähtyi epäröiden Blaken vatsalle. - Jos se on hinta, jonka joudun maksamaan pienestä väärinkäsityksestä, niin vähintä mitä sinä voit tehdä, on antaa minun nähdä, oletko kaiken tuon syntisen mustan nahan alla yhtä kaunis kuin olet muuten, Blake sanoi. Ja yllättävää kyllä, hän tarkoitti sitä, mitä sanoi. Stacia oli harvinaisen kaunis nainen eksoottisine, mantelinmuotoisine silmineen, jotka olivat tummat ja niin täynnä tunteita. Tosin juuri nyt tummien, vinojen kulmakarvojen välissä oli pieni ryppy. Mutta sitten naisen silmiin hiipi tuikahdus ja täyteläisille huulille kohosi leveä hymy. - Sinulla on munaa. Blake naurahti, vilkaisi alavartaloaan ja sanoi: - Ehdottomasti.

5 Se sai Stacian nauramaan ääneen ja hän harppoi takaisin seinustalle, jossa leluvalikoima oli. Hän työnsi tikarin takaisin koteloon ja kääntyi katsomaan Blakea. Hän naputti huuliaan sormellaan ja sanoi: - Sinä olet ollut tuhma, Blake. Hyvin, hyvin tuhma. Blake aisti muutoksen Staciassa. Naisen leikkisä äänensävy kertoi, että hän oli ulottunut koskettamaan tämän suuttumuksen ohi jotakin muuta tämän sisimmässä. Jotakin paljon mielenkiintoisempaa, Blake ajatteli ihmetellen, miten monimutkainen olento Stacia oli. Stacia kääntyi taas selin Blakeen ja näpräsi jotakin käsillään. Hetkeä myöhemmin hän riisui päällään olleen nahkaliivin ja paljasti pitkän, hoikan selkänsä. Täydellinen kermanvaalea iho sai Blaken sormet syyhyämään hänen miettiessään, tuntuisiko se sileältä alabasterilta hänen koskettaessaan sitä. Blake oli niin keskittynyt tuijottamiseen, ettei tajunnut Stacian ottaneen seinältä yhdeksänsiimaisen ruoskan, ennen kuin nainen seisoi hänen edessään ase kädessään. Mutta silloinkaan hänen ajatuksensa eivät keskittyneet niinkään kipuun, jota Stacia voisi aiheuttaa, kuin tämän herkulliseen alastomuuteen. Naisen kultaisen hunajan väriset nännit olivat kovettuneet kiihkosta ja Blake mietti sitä, miltä ne maistuisivat, eikä hän edes tajunnut kysyneensä sitä ääneen, ennen kuin Stacia sanoi: - Ensin halusit nähdä ja nyt haluat vielä maistaakin? Pelkkä ajatuskin sai veden herahtamaan Blaken kielelle, mutta hän ei ehtinyt sanoa mitään, koska Stacia laski ruoskan hänen reidelleen ja hänen huomionsa keskittyi kokonaan siihen.

6 - Sinä olet... hurmaava, Stacia sanoi vetäessään pienten metallikuulien koristamia nahkanauhoja hitaasti ylemmäksi, kunnes ne liukuivat Blaken erektion päälle. Sileän nahan ja kylmän metallin vastakohtaisuus tuntui hätkähdyttävältä. - Voisin olla paljon hurmaavampi, jos päästäisit minut vapaaksi, Blake sanoi, koska hän pystyi ajattelemaan vain rakastelua Stacian kanssa, vaikka joutuisikin kokemaan tuskaa sen jälkeen. Hitto, naisista aiheutui aina tuskaa jälkeenpäin. Etkö sinä pelkää mitään? Stacia kysyi äänettömästi hyväillessään edelleen ruoskalla Blakea, joka voihkaisi hiljaa. Blake kohtasi Stacian katseen ja uskoi näkevänsä välähdyksen jostakin tutusta. Jostakin, mikä saattoi olla heille yhteistä. - Minä pelkään sitä, että elän lopun elämääni ilman rakkautta. Suuttumuksen kipinä leimahti Stacian silmissä. - Mitä sinä tiedät elämästä ilman rakkautta? Sinä olet ollut epäkuollut vain sekunnin verrattuna minun elämääni. - Aivan niin, mutta minä olen ainakin saanut maistaa rakkautta. Voitko sinä sanoa samaa? Lue jännittävä jatko-osa Caridad Pineiron Vampyyrijumalattaresta ensi viikolla!