Kuumat paikat. Euroopan komissio

Transkriptio

1 Kuumat paikat Euroopan komissio

2 Tämän julkaisun on laatinut ympäristöasioiden pääosasto. Se on ilmestynyt kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä. Julkaisu on saatavana myös ympäristöasioiden pääosaston Internet-sivulta «Ympäristö ja nuoret eurooppalaiset», joka on osoitteessa: Käsikirjoitus: Benoît Coppée Kuvitus: Nicolas Viot Tekninen toteutus: Qwentes KANTOR Europe Direct -palvelu auttaa sinua löytämään vastaukset EU:hun liittyviin kysymyksiisi Uusi yhteinen maksuton palvelunumero: Suuri määrä muuta tietoa Euroopan unionista on käytettävissä Internetissä Europa-palvelimen kautta ( Luettelointitiedot ovat teoksen lopussa. Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2005 ISBN Euroopan yhteisöt, 2005 Tekstin jäljentäminen on sallittua, kunhan lähde mainitaan. Printed in Belgium PAINETTU UUSIOPAPERILLE

3 Aurinko porotti niin paahtavasti, että puut ja mäenrinteet alkoivat jo muuttua ruskeiksi. Television uutisissa kerrottiin, että Ihmevaaran kaupungissa on epätavallisen kuumaa. Tiedemiehet ovat huolissaan. He arvelevat, että helleaalto johtuu ilmastonmuutoksesta. Viranomaiset kehottavat kaikkia olemaan erityisen varovaisia. Nuotioiden sytyttäminen metsään on hyvin vaarallista, koska maasto on rutikuivaa... 1

4 2 Tomi ajeli polkupyörällään maaseudulla. Oli ihanan rauhallista. Yhtäkkiä sireenin ujellus rikkoi hiljaisuuden. PII-PAA! PII-PAA! Paloauto suhahti ohi: tshum! Sitten toinen: tshum! Ja kolmas. Voi ei! Tuolla! Taivaalle nousi korkea savupatsas. Varmaankin metsäpalo ihan Ihmevaaran liepeillä! Kauhea onnettomuus! Tomi tunsi äkkiä olonsa levottomaksi.

5 Tomi ajatteli ystäväänsä Lilli-kettua. Hän toivoi sydämensä pohjasta, ettei Lilli ollut joutunut liekkien vangiksi. Hän kiirehti metsäpalon suuntaan. Palomiehet näyttivät suojavarusteissaan sotureilta, jotka taistelivat oranssia hirviötä vastaan. He ruiskuttivat pitkillä letkuilla tuhansia litroja vettä liekkeihin. Kaikkialla oli paksua mustaa savua. Tomi alkoi yskiä ja veti t-paitansa suunsa peitoksi. 3

6 Yksi palomiehistä huusi: Palo on liian voimakas! Meillä ei ole paloautoissa tarpeeksi vettä! Palopäällikkö kääntyi ja katsoi joen suuntaan. Hänen ilmeensä oli vakava. Joessakaan ei ole tarpeeksi vettä, kun on näin kuivaa, hän sanoi. Nyt ovat hyvät neuvot kalliit. Tomi silmäili nopeasti ympärilleen. Lilli! Missä sinä olet? hän huusi. Lilli! LILLII! Juuri sillä hetkellä Lilli juoksi metsästä hänen luokseen ja alkoi kiehnätä hänen jaloissaan. Oi, Lilli! Onneksi sinä olet turvassa! Tomi huudahti. 4

7 Mutta Lilli näytti olevan kauhuissaan. Se tökki kuonollaan Tomin jalkoja ja pyöri ympyrää. Sitten se tarttui housunlahkeesta yhtä palomiehistä. Mauri-niminen palomies polvistui sen viereen. Mikä hätänä, repolainen? hän kysyi. Mitä yrität kertoa meille? 5

8 Lilli uikutti hiljaa. Se näytti sanovan: Seuratkaa minua! Seuratkaa minua! Sitten se pinkaisi nuolennopeasti kohti roihuavaa tulta. Se katosi kapeaa polkua puiden joukkoon tuliverhon taakse. Mauri lähti sen perään ja harppoi pitkin askelin pysyäkseen sen vauhdissa. Hänkin häipyi näkyvistä tuliverhon taakse. Tomi saattoi kuulla vain liekkien huminaa ja räiskettä. LILLI! hän huusi, OLE VAROVAINEN!! 6

9 Palopäällikkö tuli Tomin luo. Älä ole huolissasi. Mauri on tämän maan paras palomies, hän lohdutti. Lilli on hyvissä käsissä. Mutta me tarvitsemme vettä, ja nopeasti! Tomi sai ajatuksen. Tiedän yhden salaisen lähteen, hän sanoi. Se on tuolla eräässä luolassa. Oletko varma? palopäällikkö kysyi. Olen, Tomi huudahti. 7

10 Palopäällikön kasvoille ilmestyi hymy. Selvä juttu. Vedämme letkun sinne, hän sanoi. Näytä minulle tietä. Mikä sinun nimesi muuten on? Tomi, Tomi vastasi ja lähti juoksemaan yhdessä palopäällikön kanssa luolaa kohti. Miksi on niin kuuma ilma? Tomi kysyi heidän juostessaan. Telkkarissa sanottiin, että... 8

11 Niin, minäkin kuulin sen uutisen, palopäällikkö vastasi. Ongelmana on, että maapallon lämpötila on alkanut nousta. Ilmasto muuttuu, ja sen vuoksi tulee tällaisia helleaaltoja. Ja myrskyjä, tulvia ja kaikenlaisia muita luonnontuhoja. Pohjois- ja etelänavalla jää on alkanut sulaa. Samoin jäätiköt korkeiden vuorten huipuilla, kuten Alpeilla. Sulanut vesi valuu jokiin ja niitä pitkin meriin. Meren pinta nousee. Jotkin saaret ja rannikkoalueet voivat jäädä kokonaan veden alle. Ja jos ilmaston lämpeneminen vain jatkuu, jotkin maat muuttuvat autiomaiksi. 9

12 Mutta miksi kaikki oikein tapahtuu? Tomi kysyi. Palopäällikkö alkoi jo hengästyä, kun hän juoksi ja puhui yhtä aikaa. Silti hän yritti selittää asiaa Tomille. Kuten tiedät, Tomi, autot, lentokoneet, tehtaat ja sen sellaiset tupruttavat pakokaasuja ja muita kaasuja? Tiedän, Tomi vastasi. Joitakin kaasuja kutsutaan kasvihuonekaasuiksi. Ne nousevat ylös ilmakehään, joka on eräänlainen läpinäkyvä kupla maapallon ympärillä. Siellä ne estävät maapallolle tullutta auringon lämpöä pääsemästä takaisin avaruuteen. Lämpö jää ansaan ihan kuin kasvihuoneeseen, jossa kasvit kasvavat nopeasti. Ihmiset tuottavat liikaa kasvihuonekaasuja. Siksi maapallo lämpenee jatkuvasti. Ymmärrätkö? Joo, Tomi nyökytteli. Eli sää on ihan oikeasti jotenkin vinksahtanut. Nyt palopäällikkö ja Tomi saapuivat perille. Luola on tuossa! Tomi hihkaisi. Minä voin auttaa viemään letkun. 10

13 Tomi otti letkun pään ja meni sisälle luolaan. Hetken kuluttua luolan pimeydestä kaikui hänen äänensä: VALMISTA ON taon-taon-taon! VET-TÄ-tä-tä-tä! Viesti meni perille. Palopäällikkö huusi miehilleen: KÄYNNISTÄKÄÄ PUMPUT! 11

14 Paloletku alkoi pullistua, kun se täyttyi lähteen vedellä. Hyvä Tomi! palopäällikkö huusi. Vettä on niin paljon, että saamme palon sammumaan! Mainiota! Tomi tuli ulos luolasta kasvot mudassa, mutta tyytyväisenä. Hän istui palopäällikön viereen. Hän katsoi palopäällikköä suoraan silmiin ja kysyi: Onko ilmaston muuttuminen ihmisten syytä? 12

15 Palopäällikkö oli hetken hiljaa ja vastasi sitten: On. Kasvihuonekaasut ovat peräisin ihmisten käyttämistä autoista, lentokoneista, tehtaista ja jopa paloautoista. Sen vuoksi me olemme kaikki yhteisesti vastuussa. Ai niinkö, Tomi sanoi ja mietti ankarasti. No, mitä minä sitten voin tehdä, jottei ilmakehään pääsisi niitä kaasuja eikä maapallo lämpenisi? Sinä voit esimerkiksi sanoa äidille ja isälle, etteivät he käyttäisi niin paljon autoa. Töihin tai kouluun ei tarvitse aina ajaa omalla autolla. Sen sijaan voi vaikka kävellä. Tai mennä bussilla tai metrolla. Taikka polkupyörällä. Minä voisinkin ajaa pyörällä kouluun, Tomi keksi. 13

16 Ihan niin, sanoi palopäällikkö. Kannattaa myös pitää makuuhuoneen ikkuna kiinni, kun lämmitys on päällä. Keskuslämmityslaitteetkin tuottavat kasvihuonekaasuja. Jos ikkuna on turhaan auki, tuhlaantuu energiaa. Niin tietysti, Tomi myönteli. Et arvaakaan, kuinka paljon kodin lämmityksestä menee hukkaan, palopäällikkö jatkoi. Ovien alta vetää. Samoin ikkunoista, jotka eivät ole tarpeeksi tiiviitä. Ja sen vuoksi on laitettava lämmitys suuremmalle. Mitä enemmän lämmitystä, sitä enemmän kasvihuonekaasuja. Tuota en olekaan tullut ajatelleeksi, Tomi sanoi. Jännä juttu. Mitä muuta minä voisin vielä tehdä? 14

17 Voisit vaikka sammuttaa aina valot, kun et tarvitse niitä. Valoa varten tarvitaan sähköä, jota tuotetaan voimalaitoksissa. Niissäkin syntyy kasvihuonekaasuja. Eli kun lähdet aamulla kouluun, tarkista, ettei huoneeseesi jää valoja päälle. Takuulla, Tomi lupasi. Ja vieläkö jotain muuta? Voisit pyytää vanhempiasi ostamaan sähköä, joka on tuotettu tuulen tai auringon avulla... Tuulta ja aurinkoa kutsutaan uusiutuviksi energialähteiksi, koska ne eivät lopu. Tuuli puhaltaa ja aurinko paistaa aina vain. Eikä niistä synny kasvihuonekaasuja. 15

18 16 Tomin ja palopäällikön juttutuokion keskeytti kova huuto. TÄÄLLÄ OLLAAN TAAS! Huutaja oli palomies Mauri. Ja hänellä oli mukanaan Lilli-kettu. He olivat päässeet ehjinä takaisin palavasta metsästä! Tomi ja palopäällikkö ilahtuivat nähdessään Maurin ja Lillin. Samaan aikaan palomiehet olivat lopultakin saaneet metsäpalon sammutetuksi salaisen lähteen vedellä. Maurin naama oli noen peitossa. Hän näytti uupuneelta, ja hänen silmissään oli kyyneleitä. Ääni käheänä hän kertoi: Katsokaa, mitä Lilli halusi minun pelastavan. Samalla hän näytti, mitä hänellä oli kainalossaan: neljä pientä ketunpoikasta! Lilli paineli päätään Tomia vasten. Vai sitä sinä yritit meille sanoa, Lilli, hän sanoi ketulle lempeästi. Palopäällikkö taputti Tomia päälaelle. Niin, Tomi, se halusi meidän pelastavan poikasensa. Sinun ja Lillin ansiosta... VÄLÄHDYS! Kameran salama! Paikalle oli tullut valokuvaaja. Ja hänen perässään saapui itse Ihmevaaran pormestari. Pormestari asteli palopäällikön eteen ja puristi tämän kättä. VÄLÄHDYS! Toinen valokuva. Onpa kuuma, pormestari puuskutti. VÄLÄHDYS! Sitten hän kumartui ja nosti Tomin ilmaan. VÄLÄHDYS! Pormestari pyyhki nenäliinallaan hikeä otsaltaan. VÄLÄHDYS! Hienosti toimittu! hän sanoi kaikille. Teidän rohkeutenne ja kovan työnne ansiosta Ihmevaaraa uhannut metsäpalo on saatu sammutetuksi. Haluan lausua teille mitä lämpimimmät kiitokseni ja ojentaa nämä mitalit...

19 VÄLÄHDYS! Lilli, Tomi ja Mauri jolla oli edelleen sylissään neljä ketunpoikasta astuivat lähemmäksi pormestaria. Tomi sanoi: Herra pormestari, katsokaa näitä pieniä ketunpoikaparkoja. Ne melkein kuolivat tänään... Ja kaikki johtuu ilmastonmuutoksesta. Minun mielestäni teidän pitäisi antaa nämä mitalit ihmisille, jotka yrittävät pelastaa maapallon! 17

20 VÄLÄHDYS! Taas valokuva. Niinkö? sanoi pormestari hiukan hämillään. Mutta ajattelin, että... Halusin vain... Silloin palopäällikkö puuttui puheeseen. Herra pormestari, me olemme palomiehiä ja teemme vain työtämme. Mutta mekin olemme huomanneet, että maapallo on lämpenemässä. Tämänpäiväinen metsäpalo ei ollut sattumaa. Me ihmiset olemme tähän syypäitä. Ilmasto on toden totta muuttumassa. 18

21 Sen sanottuaan palopäällikkö otti syliinsä Lillin poikaset ja halasi niitä hellästi. Kuinka suloisia ne olivatkaan! VÄLÄHDYS! Taas valokuva. Minulla on ajatus, Tomi sanoi. Antakaa mitalit kaikille niille, jotka ajavat joka päivä polkupyörällä. Ja niille, jotka käyttävät tuulesta ja auringosta saatua energiaa. Ja niille, jotka jättävät autonsa kotiin ja matkustavat bussilla... Antakaa mitalit kaikille, jotka yrittävät lopettaa kasvihuonekaasujen tuottamisen. He ovat todellisia sankareita! Pormestari hymyili Tomille. Loistava idea! Teen heti jotakin asian hyväksi. 19

22 20 Tulipalo oli sammutettu. Seuraavana päivänä kaikissa Ihmevaaran sanomalehdissä oli valokuvia palopaikalta. Niissä näkyivät pormestari ja palopäällikkö. Ja hymyilevä Mauri, joka seisoi paloauton vieressä. Sekä Tomi, joka näytti väsyneeltä. Kaikkien suosikki oli kuitenkin kuva, jossa Lilli syötti neljää poikastaan. Ne olivat nyt kaikki turvassa. Mutta läheltä piti...

23 Euroopan komissio KUUMAT PAIKAT Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto s. 16,2 x 22,9 cm ISBN Julkaisua voi tilata seuraavasta osoitteesta ilmaiseksi niin kauan kuin varastoa riittää: European Commission Environment Directorate-General Information Centre (BU9 0/11) B-1049 Bruxelles/Brussel Faksi: (32-2) Sähköposti: env-pubs@cec.eu.int

24 KH FI-C