KIRJALLINEN KYSYMYS 588/2006 vp Luottamustehtävien palkkioiden vaikutus eräisiin etuuksiin Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan 100-vuotisjuhlavuoden aikana on korostettu kansanvaltaisen järjestelmämme merkitystä. Kansalaisten tasavertainen osallistuminen yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen on ensiarvoisen tärkeää. Kuitenkin esimerkiksi työmarkkinatuen saajan mahdolliset kunnallisista luottamustehtävistä saadut palkkiot vähentävät etuuden määrää. Palkkio ei kuitenkaan ole ansio, vaan korvaus yhteiskunnalliseen toimintaan käytetystä ajasta. Kun työmarkkinatuki tai toimeentulotuki on erittäin pieni, aiheuttaa palkkioiden laskeminen tuloksi väistämättä ongelmia luottamustehtäviin osallistumiselle. Kuitenkin yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on tärkeätä, että kaikilla kansalaisilla on halutessaan täysi oikeus osallistua yhteiskunnallisiin tehtäviin ilman, että osallistuminen aiheuttaa taloudellisia menetyksiä. Olisi kaikin tavoin toivottavaa, että työttömien tai toimeentulotuen saajien ääni kuuluisi ja he olisivat itse tuomassa päätöksentekoon tarvittavaa asiantuntemustaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo turvata esimerkiksi työmarkkinatuen tai toimeentulotuen saajan yhteiskunnallisen osallistumisoikeuden niin, etteivät mahdolliset palkkiot luottamustehtävistä pienennä kyseisiä etuuksia? Helsingissä 6 päivänä heinäkuuta 2006 Arja Alho /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Alhon /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 588/2006 vp: Miten hallitus aikoo turvata esimerkiksi työmarkkinatuen tai toimeentulotuen saajan yhteiskunnallisen osallistumisoikeuden niin, etteivät mahdolliset palkkiot luottamustehtävistä pienennä kyseisiä etuuksia? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kunnallisten luottamushenkilöiden palkkioiden vaikutuksesta sosiaalietuuksiin on tehty viime vuosina useita kirjallisia kysymyksiä. Viittaan muun muassa kirjallisiin kysymyksiin KK 927/2004 vp ja KK 974/2004 vp annettuihin vastauksiin. Kunnallisille luottamushenkilöille maksettavat palkkiot ja korvaukset ovat veronalaisia tuloja ja palkkio rinnastetaan verotuksessa palkkatuloon. Tarveharkintaisia etuuksia, joihin kunnallisten luottamustehtävien hoitamisesta annettavilla palkkiolla on vaikutusta, ovat työmarkkinatuki ja toimeentulotuki. Näissä etuuksissa on erikseen lueteltu etuoikeutettuina tuloina ne tulot, jotka eivät vaikuta etuuden saantiin ja sen suuruuteen. Työmarkkinatukea voi saada henkilö, joka ei ole ollut vakiintuneesti työmarkkinoilla tai joka on jo saanut työttömyyspäivärahaa enimmäisajan. Työmarkkinatuki on ajallisesti rajoittamaton. Työmarkkinatuen maksamisen edellytyksenä on pääsääntöisesti se, että henkilö on taloudellisen tuen tarpeessa. Työttömyysturvalain 9 luvun 5 :ssä säädetään kuitenkin tilanteista, joissa työmarkkinatuki myönnetään ilman tarveharkintaa. Henkilön omat palkkatulot vaikuttavat vähentävästi työmarkkinatukeen. Palkkatulojen vuoksi soviteltu työmarkkinatuki lasketaan samojen perusteiden mukaan kuin soviteltu työttömyyspäivärahakin. Kunnallisesta luottamustoimesta saatuja palkkioita ei ole pidetty sellaisina, että ne johtaisivat etuuden sovitteluun. Työmarkkinatuen maksamisen edellytyksenä on kuitenkin, että hakija on taloudellisen tuen tarpeessa. Taloudellisen tuen tarve vähenee hakijan ja hänen puolisonsa tulojen lisääntyessä. Tämän vuoksi työnhakijan muut kuin työtulot ja hänen puolisonsa tulot vähentävät työmarkkinatuen määrää. Vuoden 2003 alusta voimaan tulleen työttömyysturvalain (1290/2002) 9 luvun 3 :n 1 momentissa on luettelo tuloista, joita ei oteta huomioon tarveharkinnassa. Kunnallisista luottamustoimista saatuja palkkioita ei ole mainittu luettelossa. Kun otetaan huomioon työmarkkinatuen luonne ja edellä kuvatut saamisedellytykset, tarveharkintaisuuden vähentäminen tai siitä luopuminen jonkin yksittäisen tulon osalta ei ole tarkoituksenmukaista. Työmarkkinatuen, kuten työttömyysetuuksien yleensä, tarkoituksena on turvata työttömän työnhakijan toimeentulo työnhaun aikana sekä kannustaa hakemaan työtä ja parantamaan edellytyksiä päästä tai palata työmarkkinoille. Kunnallisten luottamushenkilöiden palkkiot rinnastetaan verotuksessa palkkatuloon, eivätkä ne luonteeltaan muutenkaan vastaa työmarkkinatukea tai asumistukea myönnettäessä etuoikeutetuiksi katsottavia tuloja. Näiden tulojen huomioon ottamisella saattaa olla kysymyksessä esitettyjä yhteiskunnalliseen toimintaan osallistumista rajoittavia vaikutuksia. Tätä ei kuitenkaan ole pidetty 2
Ministerin vastaus riittävänä perusteena muuttaa näitä etuoikeutetuiksi tuloiksi. Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen tuki, jonka avulla turvataan henkilön ja perheen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Jokaisella on oikeus toimeentulotukeen, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa muulla tavalla. Toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon henkilön ja perheenjäsenten käytettävissä olevat tulot lukuun ottamatta esimerkiksi vähäisiksi katsottavia ansiotuloja ja avustuksia sekä eräitä muita tuloja, jotka luetellaan toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) 11 :n 2 momentissa. Toimeentulotuen kannustavuuden lisäämistä koskeva kokeilu alkoi vuonna 2002 ja jatkuu vuoden 2006 loppuun. Tavoitteena on selvittää, vaikuttaako vähäisten tulojen huomiotta jättäminen toimeentulotukea myönnettäessä toimeentulotukiasiakkaiden halukkuuteen ottaa vastaan esimerkiksi satunnaisia työtehtäviä. Kokeilun toteuttamiseksi toimeentulotukilain 11 :ään on lisätty väliaikaisesti uusi 3 momentti, jonka mukaan toimeentulotukea hakevan henkilön tai perheen ansiotuloista vähintään 20 prosenttia, kuitenkin enintään 150 euroa kuukaudessa, jätetään ottamatta huomioon tukea myönnettäessä. Helsingissä 28 päivänä heinäkuuta 2006 Sosiaali- ja terveysministerin sijaisena Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 588/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Arja Alho /sd: Hur tänker regeringen säkerställa att mottagare av t.ex. arbetsmarknadsstöd eller utkomststöd kan utöva sin rätt att delta i samhällelig verksamhet utan att eventuella arvoden för förtroendeuppdrag leder till en reducering av dessa förmåner? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Under de senaste åren har det ställts flera skriftliga spörsmål som gäller hur sociala förmåner påverkas av de arvoden som betalas till kommunala förtroendevalda. Jag hänvisar till bl.a. svaren på spörsmålen SS 927/2004 rd och SS 974/2004 rd. Arvoden och ersättningar som betalas till kommunala förtroendevalda utgör skattepliktig inkomst. I beskattningen jämställs arvoden med löneinkomst. Till de behovsprövade förmåner som påverkas av arvoden som erhålls för kommunala förtroendeuppdrag hör utkomststödet och arbetsmarknadsstödet. De s.k. prioriterade inkomster som inte inverkar på förmånsrätten eller förmånens belopp upptas i en särskild förteckning. Arbetsmarknadsstöd betalas till en arbetssökande som inte har varit etablerad på arbetsmarknaden eller som har fått arbetslöshetsdagpenning för maximitiden. Arbetsmarknadsstödet är tidsmässigt obegränsat. Förutsättningen för utbetalande av arbetsmarknadsstöd är i regel att personen är i behov av ekonomiskt stöd. I 9 kap. 5 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa finns emellertid bestämmelser om situationer där arbetsmarknadsstöd beviljas utan behovsprövning. Om personen har egna löneinkomster, reduceras arbetsmarknadsstödet genom jämkning enligt samma grunder som tillämpas vid jämkning av arbetslöshetsdagpenning. Arvoden för kommunala förtroendeuppdrag har inte betraktats som sådana inkomster som föranleder jämkning. Däremot är det en förutsättning för utbetalning av arbetsmarknadsstöd att den sökande är i behov av ekonomiskt stöd. Behovet av ekonomiskt stöd minskar när den sökandes och makens inkomster ökar. Det innebär att arbetsmarknadsstödets belopp påverkas även av den arbetssökandes övriga inkomster, och inte bara av arbetsinkomsterna, samt också av makens inkomster. Lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002) trädde i kraft vid ingången av år 2003. I den förteckning i lagens 9 kap. 3 1 mom. över inkomster som inte skall beaktas vid behovsprövning ingår inte arvoden för kommunala förtroendeuppdrag. Med hänsyn till arbetsmarknadsstödets karaktär och med beaktande av de ovan beskrivna förutsättningarna för erhållande av arbetsmarknadsstöd är det inte ändamålsenligt om behovsprövningen för vissa specifika inkomsters del skulle begränsas eller slopas helt och hållet. Syftet med arbetsmarknadsstödet, liksom med arbetslöshetsförmåner i allmänhet, är att trygga en arbetslös arbetssökandes försörjning under den tid han eller hon söker arbete och att uppmuntra personen att söka arbete och förbättra sina förutsättningar att komma in på eller återvända till arbetsmarknaden. Kommunala förtroendevaldas arvoden är i beskattningen jämställda med förvärvsinkomster. Inte heller i andra avseenden motsvarar dessa arvoden till sin karaktär de inkomster som betraktas som prioriterade 4
Ministerns svar inkomster vid beviljande av arbetsmarknadsstöd eller bostadsbidrag. Det är möjligt att beaktandet av dessa inkomster kan leda till sådana begränsningar av deltagandet i samhällelig verksamhet som avses i spörsmålet. Detta har dock inte ansetts utgöra ett tillräckligt vägande skäl för att ändra dessa inkomster till prioriterade inkomster. Utkomststödet hör till området för socialvård. Det är ett sistahandsstöd som ges för att trygga minst den oundgängliga utkomst som en person och familj behöver för ett människovärdigt liv. Var och en som är i behov av utkomststöd och inte kan få sin försörjning på annat sätt har rätt till utkomststöd. Vid bedömningen av behovet av utkomststöd beaktas personens och familjemedlemmarnas disponibla inkomster, vari inte inräknas t.ex. understöd, förvärvsinkomster som skall anses ringa samt vissa andra inkomster som upptas i den förteckning som ingår i 11 2 mom. i lagen om utkomststöd (1412/1997). År 2002 inleddes ett experiment i syfte att uppmuntra utkomststödstagare att söka arbete. Experimentet fortgår fram till utgången av år 2006. Avsikten är att utreda om stödtagarnas villighet att ta emot t.ex. tillfälliga arbetsuppgifter påverkas av att man vid beviljandet av utkomststöd lämnar små inkomster obeaktade. I 11 i lagen om utkomststöd har man i detta syfte temporärt tagit in ett nytt 3 mom. enligt vilket minst 20 procent (dock högst 150 euro per månad) av personens eller familjens förvärvsinkomster skall lämnas obeaktade vid beviljande av utkomststöd. Helsingfors den 28 juli 2006 Social- och hälsovårdsministerns ställföreträdare Omsorgsminister Liisa Hyssälä 5