YHTEISÖLLISTÄ LÄHIMÖKKEILYÄ LIEKSASSA - UUDEN AJAN SIIRTOLAPUUTARHA DIPLOMITYÖ OULUN YLIOPISTO ARKKITEHTUURIN OSASTO OHJAAJA JOUNI KOISO-KANTTILA

YHTEISÖLLISTÄ LÄHIMÖKKEILYÄ LIEKSASSA - UUDEN AJAN SIIRTOLAPUUTARHA DIPLOMITYÖ OULUN YLIOPISTO ARKKITEHTUURIN OSASTO OHJAAJA JOUNI KOISO-KANTTILA OULUSSA 26.5.2010 LEENA PAAVILAINEN

OULUN YLIOPISTO Tiivistelmä opinnäytetyöstä Teknillinen tiedekunta Osasto Laboratorio Arkkitehtuurin osasto Rakennussuunnittelun laboratorio Tekijä Työn valvoja Leena Paavilainen Jouni Koiso-Kanttila Työn nimi Yhteisöllistä lähimökkeilyä Lieksassa - uuden ajan siirtolapuutarha Oppiaine Työn laji Aika Sivumäärä Arkkitehtuuri Diplomityö Toukokuu 2010 18 + 7 planssia Tiivistelmä Diplomityöni on siirtolapuutarhasuunnitelma Lieksaan, Pohjois-Karjalassa sijaitsevaan 13 000 ihmisen pikkukaupunkiin. Työni pohjautuu Lieksan kaupungin Oulun yliopiston Puustudiolta talvella 2008 tilaamaan ideakilpailuun, jota tekemään valittiin kaksi Oulun arkkitehtiosaston opiskelijaa. Hankkeessa oli mukana Oulun yliopiston ja Lieksan kaupungin lisäksi Kainuun Edun Piha- ja ympäristörakentamisprojekti PYR. Työhön kuului kevään 2009 aikana useita väliohjausseminaareja, joissa työtä esiteltiin tilaajalle ja Lieksan kaupungin asukkaille. Projekti päättyi kesäkuussa 2009 loppuseminaariin, jossa esiteltiin valmiit idealuonnokset. Jatkotyöstöön - mahdollisen toteutuksen pohjaksi - valittiin oma työni. Työni taustaksi perehdyin siirtolapuutarhojen historiaan sekä pohdin niiden ideologiaa ja merkitystä nykypäivänä. Myös Lieksan historian ja tämänhetkisen tilanteen analysoiminen oli työn kannalta tärkeää. Siirtolapuutarhan suunnittelu perinteisellä mallilla ei tullut kyseeseen, sillä Lieksalla, pienellä syrjäisellä kaupungilla oli erilaiset lähtökohdat ja tarpeet kuin suurilla kasvukeskuksilla, joihin siirtolapuutarhoja yleensä rakennetaan. Myös tilaajalla oli omat toiveensa esimerkiksi mahdollisuudesta ympärivuotiseen asumiseen. Suunnittelemani Lieksan siirtolapuutarhamalli yhdistelee perinteistä siirtolapuutarhailua ja 2000-luvun loma-asumista. Kun nykyaikaiseen mökkeilyyn liitetään siirtolapuutarhojen estetiikka sekä ekologiset ja eettiset arvot, syntyy yhteisöllistä lähimökkeilyä. Suunnittelualue sijaitsee hienolla paikalla Lieksanjoen rannassa, noin 800 metriä Lieksan keskustasta lounaaseen. Tontti on pinnanmuodostukseltaan tasaista luonnontilassa olevaa pusikoitunutta nuorehkoa lehtimetsikköä. Sen sijaan tontin arvokas lähiympäristö (Raili ja Reima Pietilän suunnitelema Lieksan kirkko lännessä ja kulttuurihistoriallisesti arvokas Pielisen ulkomuseo vastarannalla) asettivat haasteita suunnittelulle. Uusi alue piti sovittaa ympäristöönsä vanhaa kunnioittaen, mutta kuitenkaan modernista, uutta etsivästä otteesta tinkimättä. Lähdeaineiston ja lähtökohtien analysoinnin perusteella tärkeäksi tavoitteekseni nousi yhteisöllisyyden korostaminen ja tukeminen suunnittelun keinoin, ihmisläheisen pienimittakaavaisuuden tavoittaminen sekä aikaa kestävien ratkaisujen valitseminen. Tavoitteenani oli luoda kokonaisvaltainen, elämyksellinen, lämminhenkinen alue, johon voi tulla rauhoittumaan ja nauttimaan luonnosta. Alueesta muotoutui neliapilaa tai perhosen siipiä muistuttava sommitelma, jossa ruohokattoiset pienet rakennukset kumpuilevat maastossa. Alue koostuu neljästä solusta, joista kussakin on kuusi tai seitsemän puutarhapalstaa. Kunkin palstaryhmän keskelle muodostuu yhteispiha, joista jokaisella on oma teemansa. Yhteispihat yhdistyvät alueen keskellä keskusaukioksi, yhteiseksi oleskelupaikaksi, josta on näkymäakseli rantaan, toiselle yhteisalueelle rantasaunoineen. Ajatuksena oli, että jokaisella tarhurilla on oma rauhansa omalla palstallaan mutta halutessaan he voivat kokoontua pienyhteisönsä yhteispihalla tai koko joukolla keskusaukiolla tai rannassa. Syntyy erilaisia yhteisöllisyyden tasoja - tarhurin ja hänen lähimpien palstanaapureidensa yhteisö, solun pienyhteisö ja vielä koko alueen suuryhteisö. Koska kyseessä on uusi siirtolapuutarhailua ja nykyajan loma-asumista yhdistävä konsepti, alueen mökit ovat perinteisiä siirtolapuutarhamökkejä suurempia. Turvekatteisina maastosta kohoavat mökit koostuvat kahdesta muunneltavasta osasta: varsinaisesta asuinosasta (37,5 m2-47 m2) ja siipiosasta. Tilat ovat tarkoituksella mitoitukseltaan normaalia asuinrakentamistasoa kompaktimpia, sillä kyse on loma-asumisesta. Ne on suunniteltu muuntumaan mahdollisimman joustavasti asukkaiden erilaisiin tarpeisiin ja elämäntilanteisiin. Säilytyspaikka Oulun yliopiston Arkkitehtuurin osaston kirjasto, Aleksanterinkatu 6, 90100 Oulu Muita tietoja

ALKUSANAT Lieksan siirtolapuutarha on ollut minulle innostava projekti. Tutustuminen siirtolapuutarhoihin, niiden historiaan ja nykypäivään, aatemaailmaan ja arkkitehtuuriin on ollut antoisaa ja vienyt mukanaan. Niin konsepti-, alue- ja rakennussuunnittelua kuin maisemasuunnitteluakin sisältävä diplomityö on opettanut tekijäänsä monin tavoin. Edellä mainittujen lisäksi kurkistus asemakaavoitusmaailmaan ja ennen kaikkea oikeassa, toteutettavaksi aiotussa projektissa mukana oleminen ovat olleet kokemus, jonka turvin uskallan hypätä arkkitehdin saappaisiin hiukan rauhallisemmin mielin. Ilman tukea en olisi vielä tässä kirjoittamassa näitä alkusanoja. Haluan kiittää professori Jouni Koiso-Kanttilaa sekä Markku Karjalaista hyvästä ja kärsivällisestä ohjauksesta sekä kannustuksesta Lieksan suunnittelupalavereissa. Kiitos myös Kari Nykäselle ja Janne Pihlajaniemelle arvokkaista näkemyksistä ja hyvistä neuvoista sekä Petri Aarniolle avusta rakenneopillisissa pulmissa. Lieksan kaupungille - erityisesti kaupunkikeskusyhdistyksen toiminnanjohtajalle Taisto Lehikoiselle ja kaupunginjohtaja Esko Lehdolle - haluan osoittaa erityiskiitokset projektin mahdollistamisesta. Suuret kiitokset myös opiskelijatoveri Sauli Kososelle projektin alkuvaiheen hyvästä yhteistyöstä ja mukavasta seurasta Lieksan matkoilla. Kiitos ystävilleni tuesta, ymmärryksestä sekä lukuisista siirtolapuutarhasuunnittelua koskevista kahvilakeskusteluista. Kiitos kannustuksesta myös arkkitehtityöhuone Tehaksen väelle sekä muulle vertaistukiverkostolle. Mitä lämpimin kiitos läheisilleni kaikesta avusta ja tuesta projektin aikana. Ryhmäpuutarha, tai suvi- tai perhepuutarha, joksi sitä myös nimitetään, on, niinkuin nimestäkin käy ilmi, ryhmä samalla paikalla ja useimmiten yhteisessä aitauksessa olevia pieniä puutarhoja. -Ossian Lundén 1

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ ALKUSANAT SISÄLLYSLUETTELO 5.2. LIEKSAN SIIRTOLAPUUTARHA11. 5.2.1. Aluesuunnitelma11. 5.2.2. Liikenne, pysäköinti ja paloturvallisuus12. 5.2.3. Palstat12. 5.2.4. Yhteispihat13. 1. HANKKEEN TAUSTAA3. 2. LIEKSAN LYHYT HISTORIIKKI5. 3. SIIRTOLAPUUTARHOJEN HISTORIAA6. 3.1. SIIRTOLAPUUTARHOJEN ESIMUOTOJA6. 3.2. SIIRTOLAPUUTARHOJEN SYNTY6. 3.3. SIIRTOLAPUUTARHAT SUOMESSA7. 4. SIIRTOLAPUUTARHOJEN TARVE JA MERKITYS NYT8. 4.1. LÄHILOMAILUN HYÖDYT8. 4.2. SIIRTOLAPUUTARHA OSANA HYVIN VOINTIYHTEISKUNTAA8. 6. LOPPUSANAT17. 5.2.5. Yhteiset rakennukset14. 5.2.6. Vaiheistus14. 5.2.7. Mökit15. KIRJALLISUUSLUETTELO.18 LIITTEET: A3-pienennökset esittelymateriaalista, 7 sivua, alkuperäinen koko 70 x 100 cm 4.3. VIHREÄT ARVOT8. 4.4. YHTEISÖLLISYYS JA SLOW LIFE9. 5. UUDEN AJAN SIIRTOLAPUUTARHA10. 5.1. AJATUKSIA10. 5.1.1. Lähtökohdat10. 5.1.2. Uusi konsepti10. 5.1.3. Koko kaupungin siirtolapuutarha10. 2

1. HANKKEEN TAUSTAA RAKEISUUSKAAVIO 1:2000, ALUEILLUSTRAATIO Siirtolapuutarhat ovat koko historiansa ajan olleet virkistyskeitaita asfaltti- LIEKSAN KESKUSTA viidakosta oikeaan luontoon kaipaaville suurehkojen kaupunkien ihmisille. Omasta kesäparatiisista on haaveiltu pitkään myös Lieksassa, Pohjois-Karjalan sydämessä. Millaisin keinoin siirtolapuutarha olisi mahdollista toteuttaa syrjäisessä pikkukaupungissa kaukana kasvukeskuksista? BR A H EA N TI E LIEKSAN KIRKKO Kesällä 2008 Lieksan kaupunkikeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja Taisto LIEKSAJOKI ULKOMUSEO SUUNNITTELUALUE Lehikoinen ryhtyi viemään siirtolapuutarhahaavetta eteenpäin ja sai innostettua PIELINEN KAUPUNGINNIEMI SATAMA kaupunginjohtaja Esko Lehdon ja kaupunginsihteeri Matti Taposen mukaan projektiin. Myös Kainuun Edun Piha- ja ympäristörakentamisprojekti PYR osallistui hankkeeseen. Kun tulevalle siirtolapuutarhalle löydettiin sopiva tontti Kaupunginniemestä, ryhdyttiin pohtimaan, miten suunnitelma toteutetaan. KUVA 1 Rakeisuuskartta Lieksalaisilla oli ennestään hyviä kokemuksia Kolilla järjestetyistä vuoden 2006 Suunnittelutyö alkoi tammikuussa 2009. Teimme Saulin kanssa aluksi paljon loma-asuntomessuista ja ajateltiin, että samanlainen positiivinen mainos tekisi yhteistyötä. Siirtolapuutarhoista ei ollut paljoa lähdemateriaalia, joten jaoimme hyvää kaupungin identiteetille. Jotta hankkeelle saataisiin näkyvyyttä, perinteinen löytämiämme tiedonmuruja, selvittelimme yhdessä historiaa ja pohdimme siirtolapuutarhamalli ei tulisi kyseeseen. Myös Lieksan lähtökohdat siirtola- yleisellä tasolla jonkin verran erilaisia konseptejakin. Alun analyysivaiheen puutarhan perustamiseen olivat erilaiset kuin suurkaupungilla. Päätettiin siis jälkeen siirryimme suunnitelmaosuuteen, jonka molemmat toteuttivat tavoitella aivan uudenlaista siirtolapuutarhakonseptia. Syksyllä 2008 lieksalaiset itsenäisesti omilla tahoillaan. esittelivät ideansa Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston Puustudiolle, missä osaston opettajilla ja Lieksassa järjestetyissä väliohjausseminaareissa. Näissä professori Jouni Koiso-Kanttila ja Puustudion projektipäällikkö Markku kaikille avoimissa yleisötilaisuuksissa kuntalaiset ja kunnan päättäjät saivat Karjalainen näkivät siinä potentiaalia. Projekti otettiin osaksi Moderni tutustua ehdotuksiin ja kommentoida niitä. Seuraavassa seminaarissa esiteltiin puukaupunki -hanketta ja siitä päätettiin järjestää arkkitehtiosaston opiskelijoille useita vaihtoehtoisia idealuonnoksia, ja valitusta vaihtoehdosta tuotettiin tarkoitettu vaiheittainen ohjattu ideakilpailu. Tekijöiksi valittiin useiden kolmanteen seminaariin tarkennettu luonnossuunnitelma. Koko kevään kestänyt hakijoiden joukosta kaksi arkkitehtiopiskelijaa, minut ja Sauli Kosonen. prosessi saatiin päätökseen kesäkuussa 2009 ja loppuseminaarissa oli esillä kaksi Töitä ohjautettiin kevään ajan arkkitehtuurin hyvin erilaista ehdotusta, joista jatkotyöstöön - mahdollisen toteutuksen pohjaksi - valittiin oma työni. 3

Jatkoprojektiin on kuulunut suunnitelmien tarkentamista niin aluesuunnitelman kuin mökkien arkkitehtuurin suhteen. Olen ollut mukana kaavoitusprosessissa laatimassa asemakaavan muutosluonnosta osallistumis- ja arviontisuunnitelmineen ja kaavaselostusluonnoksineen. Lieksan siirtolapuutarha on tarkoitus toteuttaa nopeassa aikataulussa, jos kaavaprosessi ja muut asiat sujuvat odotusten mukaisesti. Siirtolapuutarhaprojektia on ollut ilo tehdä lieksalaisten kanssa. Niin kaupungin edustajat kuin tavalliset kansalaiset ovat olleet aktiivisesti mukana keskusteluissa ohjausseminaareissa ja niiden ulkopuolella. Vaikka Lieksa kuuluukin muuttotappiosta kärsivien pikkukaupunkien yhä kasvavaan joukkoon, siellä on harvinaislaatuisen yritteliäs ja hyvä henki. Uskoa positiivisiin muutoksiin on, ja mikä tärkeintä, myös tahtoa tehdä asioiden eteen töitä. 4

2. LIEKSAN LYHYT HISTORIIKKI Lieksan kaupungilla on takanaan pitkä ja mielenkiintoinen historia. Ensimmäiset kylät seudulle perustettiin 1400-luvulla Pielisen ympäristön mainioiden metsästys- ja kalastusapajien houkuttelemina. Pietari Brahe perusti Brahean kaupungin vuonna 1653 Lieksanjoen suulle Kirkkosaarelle ja Kaupunginniemeen. Kauppakaupunki Brahean tarina jäi kuitenkin kovin lyhyeksi, sillä jo 1680-luvulla se lakkautettiin ja Pietari Brahen kuoleman jälkeen hävitettiin kokonaan maan tasalle. Kauppayhteydet eivät kuitenkaan hävinneet vaan pysyivät eloisina. Joensuun kaupungin perustaminen 1800-luvulla, Saimaan kanavan rakentaminen ja Pielisjoen kanavointi paransivat liikenneyhteyksiä ja 1870-luvulla Pielisjärven keskustaajama Lieksa kasvoi koko pitäjän keskukseksi. Pielisen vilkas höyrylaivaliikenne toi kaupunkiin elintarvikkeita ja kulutustavaroita ja vei mukanaan maatalouden tuotteita. Vuonna 1909 rakennettu rautatie vauhditti rahdinajoa ja rajakauppaa, mutta syrjäytti vesiliikennettä. Pohjois-Karjalan korpimetsät tarjosivat hyvät mahdollisuudet metsäteollisuuden syntymiselle - savotat ja tukinuitto ovatkin merkittävä osa Lieksan kulttuuriperintöä. Tukkilaisperinteen lisäksi Lieksan identiteetille on antanut oman vivahteensa kotimainen korkeakulttuuri. Kolin upeisiin kulttuurimaisemiin on tehty elämysja inspiroitumisretkiä. Suomen kansallisromantiikan ajan nuoret taiteilijat (mm. Juhani Aho, Eero Järnefelt, I.K. Inha, Pekka Halonen, Jean Sibelius, Akseli Gallen- Kallela) kävivät etsimässä suomalaisuuden juuria vaaroilta ja järvimaisemista 1800-1900-lukujen taitteessa. Nämä kareliaanitaiteilijat innoittivat muitakin matkailijoita ja lopulta vuonna 1907 Koli siirrettiinkin valtion omistukseen luonnon kauneuden ja matkailumahdollisuuksien turvaamiseksi. Lieksassa koettiin kukoistuskausi 1940-50-luvuilla siirtoväen sijoittamisen, maaseudun asuttamisen ja suurten savotoiden ansioista: uusia maatiloja raivattiin, kauppoja ja kouluja perustettiin ja teitä rakennettiin. Kuusikymmentäluvulle tultaessa Lieksassa oli n. 27 000 asukasta, mutta metsätöiden koneistumisen ja maaltapaon takia 60-luvulla alkoi väestökato, jota on jatkunut näihin päiviin asti. Lieksan kauppala ja Pielisjärven kunta yhdistettiin Lieksan kaupungiksi vuonna 1973. Tällä hetkellä Lieksassa asuu noin 13 000 ihmistä. Tärkeimmät elinkeinot kytkeytyvät edelleen puunjalostusteollisuuteen. Muutakin teollisuutta on, muun muassa suosittuja Aino- ja Reino-tossuja valmistetaan Lieksassa. Matkailussa on paljon potentiaalia merkittäväksi elinkeinoksi: Kolin kansallispuiston lisäksi Ruunaan retkeily- ja luonnonsuojelualueet ja Pielinen ovat suosittuja luontomatkailukohteita - eteläisen Suomen viimeiseen tiettömään erämaahan on hyvä lähteä rauhoittumaan. Kulttuurielämyksistä pääsee nauttimaan muun muassa Lieksan Vaskiviikoilla, Pielisen ulkomuseossa ja kirkoissa sekä ortodoksisissa pyhäköissä. Haasteina Lieksalla, kuten monilla muillakin kasvukeskuksista kaukana sijaitsevilla pikkukaupungeilla, ovat muun muassa väestön vanheneminen, väestökato ja korkeahko työttömyys. Vastauksia haasteisiin voisivat olla esimerkiksi ympäristöystävälliset metsätaloustuotteet sekä matkailun kehittäminen. Kaunis luonto lienee alueen suurin vetovoimatekijä, ja sen hienovarainen hyödyntäminen voisi olla yksi avain Lieksan parempaan tulevaisuuteen. 5

3. SIIRTOLAPUUTARHOJEN HISTORIAA 3.1. SIIRTOLAPUUTARHOJEN ESIMUOTOJA Siirtolapuutarhoista on saatavilla varsin vähän lähdeaineistoa, ja lähes jokaisessa teoksessa on erilaisia tulkintoja tarhojen historiasta. Tämän vuoksi seuraava osuus on lähinnä yhteenveto eri lähteiden pääkohdista. Varsinaisen siirtolapuutarhatoiminnan katsotaan alkaneen 1800-luvulla, mutta tarhojen alkulähteet ovat keskiajalla. Käsityöläisille ja porvareille jaettiin maatilkkuja viljeltäviksi, kaikkein köyhimmille viljelysmahdollisuuksia oli luostareiden yhteydessä. Lisäravinnon saamisen ohella näiden viljelyspalstojen tarkoitus oli antaa väelle mahdollisuus reippailuun ja hyödylliseen vapaaajanviettoon - ajateltiin, että puutarhanpito pitää ihmisen sen verran kiireisenä, ettei rötöstelyyn tai muuhun arveluttavaan toimintaan ole aikaa, saati tarvetta. KUVA 2 Tunnelmia Kööpenhaminan Vennelystistä Teollistumisella on myös osansa siirtolapuutarhojen historiassa: 1800-luvulle tultaessa teollisuuskaupunkien ankeiden vuokrakortteleiden huonoja hygieenisiä ja sosiaalisia oloja haluttiin parantaa, ja kaupungit ryhtyivät vuokraamaan maapalstoja työläisille, köyhille ja työttömille. Näitä esimuotoja ei kuitenkaan pidetä varsinaisina siirtolapuutarhoina, koska niissä keskityttiin viljelyyn ravinnon hankkimisen kannalta, eikä korostettu niinkään sen tuomaa ilon ja virkistyksen merkitystä. Asuttavia mökkejäkään näillä viljelysalueilla ei ollut. 3.2. SIIRTOLAPUUTARHOJEN SYNTY Siirtolapuutarha-aatteen isänä pidetään monien lähteiden mukaan saksalaislääkäri D.G.M. Schreberiä (1801-1861), jonka nimestä tulee saksan siirtolapuutarhaa tarkoittava sana Schrebergarten. Schreber piti perhettä yhteiskunnan tukipilarina ja oli sitä mieltä, että lapsille on hyvä järjestää terveellistä harrastustoimintaa luonnon helmassa. Schreberin ajatukset toiminnallisista leikkipuistoista muutti käytäntöön Ernst Hauschild, joka perusti 1864 Leipzigiin ensimmäisen yhdistyksen Schrebergartenin rakentamista varten. Tämän alueen oli edelleen tarkoitus tuottaa viljelijöilleen lisäelantoa, mutta pääpainotus oli jo virkistyksessä, toisin kuin aiemmissa köyhäinpuutarhoissa. Tanskassa otettiin saksalaisten ajatukset siirtolapuutarhoista innolla vastaan. Maassa oli ollut yksi siirtolapuutarhamainen alue jo vuonna 1826, mutta ensimmäinen nykyaikaiseksi katsottu tarha perustettiin 1880-luvulla Aalborgiin Jörgen Berthelsenin toimesta. Tanskalaiset ovat edelleen aktiivisia siirtolapuutarhureita - joissain tarhoissa, kuten esimerkiksi Kööpenhaminan Christianian viereisessä Vennelyst -siirtolapuutarhassa asutaan ympärivuotisesti ja tarhat ovat hyvin hoidettuja ja kukoistavia. 6

3.3. SIIRTOLAPUUTARHAT SUOMESSA Tanskasta siirtolapuutarha-aate levisi nopeasti Etelä-Ruotsiin ja lopulta Suomeen saakka. Jo vuonna 1902 siirtolapuutarha-aihe oli esillä Helsingissä valtuuskunnassa ja tehtiinkin aloite yhdistyksen perustamiseksi, mutta mitään konkreettista ei saatu aikaan. Ensimmäiset tarhat perustettiin 1910-luvulla samoihin aikoihin Porvooseen, Tampereelle, Ouluun ja Turkuun. Porvooseen vuonna 1915 perustettu tarha oli ensimmäinen, mutta koska sen toiminta oli lyhytaikaista, Suomen ensimmäisenä siirtolapuutarhana mainitaan yleensä Tampereelle vuonna 1916 perustettu Hatanpää. joskin niiden eettistä, terveydellistä ja hygieenistä merkitystä korostettiin myös meillä Suomessa. Puutarhatyöskentelyllä ja puutarhassa oleskelulla nähtiin olevan suuri merkitys mielen kohottamisessa ja jalostamisessa. Taloudellisesti tarhoista ei saanut hyötyä: viljellä sai vain omiin tarkoituksiin ja viihtyisyttä vaalittiin erinäisillä säännöillä. Esimerkiksi jotain tiettyä hyötykasvia, kuten kaalia tai perunaa ei saanut olla enempää kuin 1/3 palstan koosta. Alkuaikojen siirtolapuutarhojen majojen muotoa ei ollut rajoitettu. Yhdistyksillä saattoi olla oma hevonen, ajomies, isännöitsijä ja emännöitsijä, kesäpirtti, sekä luento- ja retkitoimintaa. Eräs varhaisista siirtolapuutarha-aktiiveista ja liikkeen Suomeen tuojista oli E. J. Reinilä. Hän oli perustamassa Hatanpään siirtolapuutarhaa ja toimi yhdistyksen puheenjohtajana, kuten myös 1930 perustetun Suomen siirtolapuutarhaliiton johdossa. Tämä ei kuitenkaan estänyt sitä, että Tampereen ylpeys ja osa tärkeää kulttuuriperintöä katosi vuonna 1977: Hatanpää, Suomen vanhin siirtolapuutarha jouduttiin siirtämään Hankkijan ja kaupunginpuutarhan tieltä Niihamaan. Pisimpään samalla paikalla toiminut siirtolapuutarha on näin ollen Helsingin Ruskeasuon tarha vuodelta 1918. Ruskeasuon siirtolapuutarhayhdistykseen (Brunakärrs koloniträdgård) saavat liittyä vain ruotsinkieliset. Joillain muillakin siirtolapuutarhoilla on omia erikoispiirteitä. Esimerkiksi Hämeenlinnan Kantolanniemen erikoisuus on saunapuistikko: siirtolapuutarhamökkeihin ei ollut lupaa rakentaa saunaa, joten niitä pystytettiin omin luvin järven rantaan. Ensimmäiset suomalaiset siirtolapuutarhat olivat vähävaraisten kaupunkilaisten kesähuviloita. Potkua uusille siirtolapuutarhahankkeille antoi osaltaan ensimmäisen maailmansodan aiheuttama elintarvikepula - nälkäiselle kansalle haluttiin tarjota mahdollisuuksia omatoimiseen ravinnon hankkimiseen. Aluksi siirtolapuutarhojen pääasiallinen tarkoitus olikin elannonhankinnan helpottaminen, Kun toisen maailmansodan jälkeinen asuntopula pakotti ihmiset muuttamaan palstoille ympärivuotisesti, koettiin suomalaisten siirtolapuutarhojen historiassa slummiutumisen ajat. Tämän rappeutumisen takia yöpymistä alettiin rajoittaa: siirtolapuutarhojen sääntökirjoihin saatettiin kirjata esimerkiksi majassa sallittavan enintään 3 yöpymistä viikossa, tai täydellinen yöpymiskielto. Kaupungistuminen ja maaltapako 1960-70-luvuilla saivat aikaan asennemuutoksia myös siirtolapuutarhojen käytössä. Kysyntä väheni huomattavasti - maalta oli juuri lähdetty eikä sinne haluttu takaisin. Tämän vuoksi palstoja saivat nyt hankkia vähävaraisten lisäksi myös muut kaupunkilaiset, minkä seurauksena hyötykasvien viljely väheni ja koristekasvien osuus kasvoi. Elintason nousun myötä siirtolapuutarhojen ravintopoliittinen merkitys pieneni, sosiaalinen rakenne monipuolistui ja siirtolapuutarhatoiminta muuttui entistä lomailu- ja virkistystoimintapainotteisemmaksi. Uudella vuosituhannella siirtolapuutarhailu on jälleen ollut noususuhdanteessa, niin arvostuksen kuin palstojen hintakehityksenkin puolesta. Palstojen kysyntä on kovaa etenkin suurilla paikkakunnilla; tulijoita olisi huomattavasti enemmän kuin palstoja on tarjolla. 7

4. SIIRTOLAPUUTARHOJEN TARVE JA MERKITYS NYT 4.1. LÄHILOMAILUN HYÖDYT 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen lopulla pitkän maailmantaloudellisen noususuhdanteen jälkeen iskeneen taantuman seurauksena ihmisten vapaaajanviettotavat ovat muuttuneet tai muuttumassa. Lähimatkailun suosio on kasvussa - eräitä syitä tähän ovat vallitseva epävakaa taloudellinen tilanne meillä ja maailmalla sekä ilmastonmuutoksen aiheuttama ympäristötietoisuuden kasvu ja huoli maailman tilasta. Ihmiset eivät enää halua kuormittaa ympäristöä mannertenvälisillä lennoilla, vaan suosivat ekologisempia lomailuvaihtoehtoja. Siirtolapuutarhojen perusperiaatteisiin on alusta alkaen kuulunut helppo saavutettavuus. Kesämökit sijaitsevat harvoin kodin välittömässä läheisyydessä, vaan matkat voivat olla jopa satoja kilometrejä ja henkilöauton omistaminen välttämättömyys. Siirtolapuutarhat taas sijoitetaan kaupunkirakenteeseen siten, että niihin pääsee helposti julkisilla kulkuvälineillä tai parhaassa tapauksessa kävellen tai polkupyörällä. Suomen vähiin käyvää rantaviivaa säästetään, kun siirtolapuutarhan yhteistä rantaa ja saunaa käyttää yhden tai kahden kesämökkiläisen sijaan kokonainen yhteisö. ulkoilmaelämää, millä on tunnetusti suotuisia vaikutuksia niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Siirtolapuutarhatoiminta edistää myös osaltaan viheralueiden ja ympäristön hoitoa sekä lisää ympäristötietoisuutta. Kaupungeissa ahtaasti asuville tarjoutuu mahdollisuus kohentaa asumisen tasoa. 4.3. VIHREÄT ARVOT Puutarhanpito tuottaa tarhurille hyvän mielen ja virkistyksen lisäksi myös todellista lähiruokaa, jonka voi halutessaan viljellä vaikka täysin luomuna. Jos ollaan järvenrannalla, kuten Lieksankin tapauksessa, maittavien kasvisten lisäksi ruokapöytään voidaan kattaa itsevirvelöityä kalaa. Kierrätys ja kompostointi ovat itsestään selvä osa siirtolapuutarhojen arkirutiineita. Mökkeihin asennetaan kompostoivat ekovessat ja harmaat vedet johdetaan imeytyskenttiin. Energiantuotannossa olisi suotavaa suosia uusiutuvaa energiaa ja käyttää esimerkiksi aurinkopaneeleita, ilmalämpöpumppuja tai maalämpöä. 4.2. SIIRTOLAPUUTARHA OSANA HYVIN VOINTIYHTEISKUNTAA Siirtolapuutarhoilla on myös yhteiskuntataloudellista merkitystä. Kuntatalous hyötyy epäsuorasti esimerkiksi siitä, kun siirtolapuutarhausta harrastavat vanhukset pysyvät mukana mielekkäässä, toimintakykyä ylläpitävässä toiminnassa. Arkisissa ongelmissa ei tarvitse kääntyä kunnan kotipalvelun puoleen, kun apua voidaan pyytää oman puutarhayhteisön jäseniltä. Terveyspalveluiden tarpeen voi myös olettaa vähenevän, kun ihmiset harrastavat reipasta KUVA 3 Jänis Tampereen Litukan siirtolapuutarhapalstalla. 8

4.4. YHTEISÖLLISYYS JA SLOW LIFE Yksi siirtolapuutarhojen tärkeimmistä teemoista on yhteisöllisyys. Siirtolapuutarhoissa yhteisöllisyyttä on harrastettu alusta alkaen talkoiden sekä kesäisten juhannus- ja elonkorjuujuhlien muodossa - on tehty retkiä ja järjestetty näytelmäkerhoja ja jumppatuokioita, tansseja ja tikanheittokilpailuja. Yhteinen harrastus yhdistää ihmisiä - siirtolapuutarhoissa usein myös eri sukupolvia. Samassa naapurustossa voi asustaa eläkeläisiä ja nuoria perheitä lapsineen. Tällainen nykyisin harmillisen harvinainen sukupolvien välinen vuorovaikutus on varsin arvokasta. Yhteisöllisyyden lisäksi viimeaikoina on ollut paljon puhetta myös pehmeiden arvojen paluusta, slow life -ilmiöstä ja downshiftaamisesta (leppoistaminen, kohtuullistaminen). Nykyisen maailmanmenon jatkuvalle suorittamiselle, alati kiristyvälle kilpailulle, rauhattomalle elämänrytmille ja kaiken tuotteistamiselle halutaan vastapainoa, tai jopa piste - kaikkea ei tarvitsekaan saada heti. Tämä suuntaus on nähtävissä esimerkiksi syyskesäisissä marja- ja sienimetsissä: vanhemman väestön lisäksi myös nuoriso on löytänyt niihin tiensä. Yhä useammat hankkivat kaupungilta vuokraviljelyspalstan. Kaiken kiireen ja metelin keskellä kaipuu luontoon ja luonnolliseen elämänrytmiin on suuri. Siirtolapuutarhatoiminta on slow life -ideologian ytimessä: voi mennä omaan puutarhaan, upottaa kädet multaan ja antaa mansikoiden kasvaa juuri sillä vauhdilla, kuin luonto on tarkoittanut - ei yhtään nopeammin. Siirtolapuutarhailun idean kiteyttää oivasti Pekka V. Virtanen (Siirtolapuutarha 5/08): Tarhoissa yhdistyvät ekologisuus, ekonomisuus, esteettisyys ja eettisyys. KUVA 4 Tunnelmia Kööpenhaminan Vennelystistä 9

5. UUDEN AJAN SIIRTOLAPUUTARHA 5.1. AJATUKSIA 5.1.1. Lähtökohdat Siirtolapuutarhalle varattu alue sijaitsee hienolla paikalla Lieksanjoen rannassa, noin 800 metriä Lieksan keskustasta lounaaseen. Tontti on luonnontilassa olevaa pusikoitunutta nuorehkoa lehtimetsikköä, jossa ei kasva arvopuustoa. Pinnanmuodostus on tasaista lukuunottamatta matalahkoa jokitöyrästä. Sen sijaan tontin lähiympäristö on arvokasta: läntinen vierustoveri, Raili ja Reima Pietilän suunnittelema Lieksan kirkko (1982) puistoineen sekä kulttuurihistoriallisesti merkittävä Pielisen ulkomuseo joen vastarannalla asettavat haasteita suunnittelulle. Uusi alue pitää sovittaa ympäristöönsä vanhaa kunnioittaen, mutta kuitenkaan modernista, uutta etsivästä otteesta tinkimättä. Lähdeaineistoon perehtymisen perusteella tärkeäksi tavoitteekseni nousi yhteisöllisyyden korostaminen ja tukeminen suunnittelun keinoin sekä ihmisläheisen pienimittakaavaisuuden ja lämminhenkisyyden luominen. Tärkeä tavoite oli myös siirtolapuutarhureiden tasavertainen kohtelu eli jokaisen palstan ja mökin suuntaaminen hyviin ilmansuuntiin välttäen kuitenkin monotonisuutta sommittelussa. KUVA 5 Talvinäkymä Lieksan tulevalta siirtolapuutarha-alueelta Pielisen ulkomuseolle. 10 5.1.2. Uusi konsepti Lieksan siirtolapuutarha on niin ulkonäöltään kuin toimintamalliltaankin perinteisestä poikkeava. Pienellä syrjäisellä kaupungilla on erilaiset lähtökohdat ja tarpeet kuin suurilla kasvukeskuksilla. Lieksassa on esimerkiksi paljon vanhusväestöä, joiden maailmalle muuttaneet lapset perheineen haluavat toisinaan käydä mummolavierailulla. Näiden kotiseutumatkailijoiden lisäksi on myös joukko paluumuuttajia, jotka haluavat tulla vanhaan kotikaupunkiinsa viettämään eläkepäiviään tai tekemään etätöitä. Tällaisille ihmisryhmille on tärkeää, että mökkiä on mahdollista käyttää ympärivuotisesti. Koska ihmisten vaatimukset ovat kasvaneet niin vakituisen kuin vapaa-ajankin asumisen suhteen, on perusteltua suunnitella siirtolapuutarha vastaamaan nykyisiä tarpeita. Näiden käyttäjälähtöisten toiveiden perusteella Lieksan malli yhdistelee siis perinteistä siirtolapuutarhailua ja 2000-luvun loma-asumista. Nykyaikaiseen mökkeilyyn liitetään siirtolapuutarhojen estetiikka sekä ekologiset ja eettiset arvot. Tätä mallia kutsun yhteisölliseksi lähimökkeilyksi. 5.1.3. Koko kaupungin siirtolapuutarha Perinteisesti siirtolapuutarhoissa on järjestetty muille kaupunkilaisille avoimien ovien päiviä hernekeitto- ja pullakahvitarjoiluineen ja esimerkiksi kukkasipuleiden istutustempauksia koululaisille. Siirtolapuutarhan porttien avaaminen kertoo ulkopuolisille, ettei kyse ole pienen, muilta suljetun piirin elitistisestä harrastuksesta; parhaassa tapauksessa onnistutaan luomaan yhteisöllisyyttä koko kaupunkiin. Alun ideointivaiheessa kehittelin tätä koko kaupungin aktivoimista vielä pidemmälle ja ehdotin, että alueen mahdollista yhteisrakennusta voitaisiin vuokrata eteenpäin erilaisille toimijoille tilaisuuksien järjestämispaikaksi. Esimerkiksi hääseurueille konsepti olisi ihanteellinen: hääväki voisi siirtyä viereisestä Lieksan kirkosta seremonioiden jälkeen hääjuhlaan kaunista rantareittiä pitkin ja yöpyminenkin olisi tarpeen tullen mahdollista järjestää samalla alueella siirtolapuutarhamökeissä.

Pohdin myös ajatusta mökkien lomaosaketyylisestä vuokraamisesta. Tärkeä osa miellyttävää lomakokemusta on tunne autenttisesta ympäristöstä, ei varta vasten luodusta keinotodellisuudesta - vuokralainen saisi nauttia aidosta siirtolapuutarhaidyllistä ja puutarhan antimista haluamanaan ajankohtana rahallista korvausta ja puutarhasta huolehtimista vastaan. Vuokralaisten poissaollessa palstaa hoitaisi siirtolapuutarhayhdistyksen palkattu talonmies, paikallinen 4h-kerho tai lukion kesäkurssi. Lieksassa ei kuitenkaan oltu valmiita näin pitkälle vietyyn yhteisöllisyyteen, vaan haluttiin pitäytyä yksityisemmässä toiminnassa. 5.2. LIEKSAN SIIRTOLAPUUTARHA 5.2.1. Aluesuunnitelma Suunnitelmani lähti liikkeelle halusta luoda jotain perinteisestä siirtolapuutarhan ruutukaavamatosta poikkeavaa, jotain orgaanista. Yksi ensimmäisiä inspiraation lähteitä oli luontoon sulautuva hobittikylä. Muutamien välivaiheiden kautta alueesta muototuikin pikkuhiljaa neliapilaa tai perhosen siipiä muistuttava sommitelma, jossa ruohokattoiset pienet rakennukset kumpuilevat maastossa sopuisasti pitämättä liikaa melua itsestään. Alue koostuu neljästä solusta, joista kussakin on kuusi tai seitsemän puutarhapalstaa. Kunkin palstaryhmän keskelle muodostuu yhteispiha, joista jokaisella on oma teemansa. Yhteispihat yhdistyvät alueen keskellä keskusaukioksi. Keskusaukio on koko alueen yhteinen oleskelupaikka, jossa on lasten leikkipaikka, pelikenttä ja pieni lampi, johon alueen hulevedet johdetaan. Talvisin keskusaukio toimii lumenläjityspaikkana, johon voidaan kasata lapsille liukumäki. Keskusaukiolta on näkymäakseli rantaan, jossa sijaitsee rantasauna uimapoukamineen sekä yhteisrakennus. Neliapilan ja rannan väliin jää puistovyöhyke, joka säilyttää näkymän vastarannalta vehreänä, rauhallisena ja kohtuullisen rakentamattoman näköisenä. Ajatuksena on, että jokaisella tarhurilla on oma rauhansa omalla palstallaan mutta halutessaan he voivat kokoontua pienyhteisönsä yhteispihalla tai koko joukolla keskusaukiolla tai rannassa. Syntyy erilaisia yhteisöllisyyden tasoja - tarhurin ja hänen lähimpien palstanaapureidensa yhteisö, solun pienyhteisö ja vielä koko alueen suuryhteisö. KUVA 6 Tunnelmia Kööpenhaminan Vennelystistä. 11

5.2.2. Liikenne, pysäköinti ja paloturvallisuus Alueen liikenne on järjestetty siten, että jokaiselle palstalle päästään ajamaan autolla. Turhaa ajelua kuitenkin rajoitetaan mökkitiemäisillä kapeilla kaduilla sekä huonosti liikennöitävillä pintamateriaaleilla - tarkoitus on säilyttää puutarha-alue autottomana ja sallia vain huoltoajo sekä saatto- ja pelastusajoliikenne. Pysäköinti on hajautettu kahteen paikkaan alueen molempiin yläkulmiin lähelle alueelle johtavaa Braheantietä. Palstat rakennuksineen on sijoiteltu tontille hyvin tiiviisti, mutta kuitenkin niin, että paloturvallisuusmääräykset täyttyvät. 5.2.3. Palstat Palstoja on alueella 25 ja niiden koot vaihtelevat 300 ja 500 neliön välillä. Viittäsataa neliötä suuremman palstan hoito käy raskaaksi ja intiimi tunnelmakin alkaa kärsiä. Rakennukset on sijoiteltu palstoille siten, että viljelyksille ja rakennusten sisätiloihin saadaan mahdollisimman paljon auringonvaloa. Koska rakennuksilla ei voida aurinkokulmien takia rajata kaikkea katutilaa, sitä rajataan lisäksi lauta- ja pensasaidoilla ja muilla istutusriveillä sekä matalilla luonnonkivimuureilla. Perusperiaatteena on, että mökkien kadunpuoleiset sivut rakennetaan kiinni palstan rajaan, kuten myös palstaryhmien ylänurkat. Asemapiirroksessa on määritetty, kumman mallinen mökki (L- vai I-malli) kullekin palstalle tulee. KUVA 7 Illustraatio Lieksan siirtolapuutarha-alueesta KUVA 8 Illustraatio siirtolapuutarhan palstaryhmästä 12

5.2.4. Yhteispihat Palstaryhmien keskelle muodostuvat teemalliset yhteispihat tarjoavat solujen pienyhteisöille yhteistä oleskelutilaa, grillauspaikan sekä huomaamattomasti sijoitetun kompostin. Lapsille yhteispihoilla on luovaa leikkitilaa, teemasta riippuen kiipeilypuita, kukkalabyrintteja ynnä muita vastaavia. Ympäröiviltä palstoilta on näköyhteys yhteispihoille, joten vanhemmat voivat seurata jälkikasvunsa touhuja puutarhanhoidon lomassa ja lapset voivat leikkiä jännittävässä mielikuvitusta ruokkivassa ympäristössä turvallisesti. Teemallisia yhteispihoja on neljä. Puupihalle istutetaan erilaisia puita ja sommitellaan kauniita puunrunkoja, joissa lapset voivat kiipeillä. Keskellä on pieni kivetty lampi, joka kerää sateella hulevedet. Perhospihaa puolestaan koristaa kukkalabyrintti, joka on koottu erivärisistä perhosia houkuttelevista niittykukkalajikkeista. Auringonkukkapihalla huojuu keltainen auringonkukkaniitty ja Kivipihalle on sommiteltu japanilaistyylinen, suomalaisilla kivillä ja kivikkokasveilla toteutettu kivipuutarha. Istuinkalusteet integroidaan joka pihalla maastonmuotoihin. Jokaiselle yhteispihalle istutetaan myös kunkin pihan teemaan sopivia hyötykasveja, kuten omenapuita, metsämansikoita ja villivadelmapensaita. Yhteispihojen ei ole tarkoitus tuottaa lisäkuormitusta palstalaisten puutarhauurastukseen, vaan ne suunnitellaan helppohoitoisiksi. Hoidosta voivat vastata asukkaat itse talkoilla tai esimerkiksi joko 4h-kerholaiset tai muut puutarhayhteisön ulkopuoliset tahot. 13 KUVA 9 Havainnekuvat yhteispihoilta. Ylhäältä alkaen Perhospiha, Auringonkukkapiha, Puupiha ja Kivipiha.

5.2.5. Yhteiset rakennukset Siirtolapuutarha-alueella on puutarhamökkien lisäksi yhteiskäytössä olevia rakennuksia. Alueen yläosassa, jalankulkijoiden sisäänkäynnin viereisellä palstalla, Puupihan vasemmassa ylänurkassa sijaitsee huoltorakennus. Siellä säilytetään puutarhanhoidossa tarvittavia isoja työkaluja, jotka ovat koko yhteisön lainattavissa. Huoltorakennuksessa on myös alueen maalämmöllä toimiva lämmönjakokeskus, josta saadaan mökkeihin ylläpitolämpöä talvikaudeksi. Samalla palstalla sijaitsee kaupungin viemäriverkoston pumppaamo, jota voidaan tarvittaessa hyödyntää alueen viemäröinnissä. Rantaan tulevat kaikkien käytettävissä olevat rantasauna ja yhteisrakennus. Yhteisrakennuksessa voidaan järjestää siirtolapuutarhan kesäjuhlia tai ylläpitää vaikkapa puutarhanhoidon käsikirjastoa tai pientä kahviotoimintaa. 5.2.6. Vaiheistus Siirtolapuutarha-alueella on tilavaraukset useille yhteisrakennuksille, mutta niiden yhtäaikainen rakentaminen ei ole pakollista. Rakentaminen voidaan vaiheistaa siirtolapuutarhan tarpeiden mukaan. Vaiheittain voidaan toteuttaa myös aluerakenne: se voidaan rakentaa kysynnän mukaan solu kerrallaan. Tällöin on tärkeää jättää rakentamattomien alueiden puusto paikoilleen, jotta viihtyisyys ei kärsi. KUVA 10 Siirtolapuutarha Schöneberger Südgelände Berliinissä (kuva Riikka Kuittinen) 14

5.2.7. Mökit Arkkitehtuuri Perinteiset siirtolapuutarhamökit ovat hyvin pieniä, jopa majamaisia asumuksia, noin 10-30 neliön kokoisia. Lieksan mökeistä tulee totuttua suurempia, koska kyseessä on uusi perinteistä siirtolapuutarha-asumista ja tämän päivän lomaasumista yhdistävä konsepti. Mökeissä on valmiudet lähes kaikille nykyajan mukavuuksille pyykinpesukoneesta lähtien, mutta vain tilavarauksina - halutessaan asukas voi toki valita pienimmän mahdollisen varustetason. Mökeistä tehdään ympärivuotisesti asuttavia, jotta myös talvilomailu Kolin kauniissa lumisissa maisemissa luonnistuu. Mökit koostuvat kahdesta osasta: varsinaisesta asuinosasta (37,5-47 m²) ja siipiosasta (10,5-20 m²). Molemmat osat ovat laajennettavia ja muunneltavia - asukas voi aloittaa pienestä ja laajentaa sekä muuttaa huonejärjestystä kulloisenkin tarpeen mukaan. Ulkoseinät ovat jokaisessa mökissä samanlaiset, sisäpuoli on varioitavissa lähes minkälaiseksi tahansa. Asukas voi valita, haluaako mieluummin monta pientä huonetta vai suuren avoimen tilan, tahtooko lisäsiiven kohdalle pelkän katetun terassin, kellarin vai saunaosaston ja niin edelleen. Jokaiselle palstalle on mahdollista rakentaa kyseisen palstan mökkimallin suurin mahdollinen variaatio. Tilat ovat mitoitukseltaan tarkoituksella normaalia asuinrakentamistasoa kompaktimpia, sillä kyse on pienistä loma-asunnoista. Perusratkaisussa asuintila jakaantuu kahteen osaan: pihan puoleiseen oleskeluvyöhykkeeseen (oleskeluhuone, ruokailu) ja kadunpuoleiseen vähän valoa tarvitsevien toimintojen vyöhykkeeseen (märkätilat, nukkuma-alkovi). Nämä toiminnot jakaa kalustemainen seinä, jota on aukotettu alkovin oviaukolla, seinärakenteeseen kiinteästi kuuluvalla takalla, takkapuiden säilytyssyvennyksillä sekä keittiökalusteella. Alkovi on korotettu lattiapinnasta sen verran, että sen alle saadaan rakennettua KUVA 11 Havainnekuva I-mallin mökistä. seinästä ulosliukuvat säilytyslaatikot. Märkätila-alkovi -osan päälle on mahdollista rakentaa parvi. Jos mökkiin halutaan sauna, se rakennetaan lisäsiipeen - se on pienessä mökissä kosteus- ja lämpöteknisesti mukavin vaihtoehto ja luo muutenkin mökkitunnelmaa. Mökkejä on kahta tyyppiä, I- ja L-mallia. Molemmissa on sama asuinosan perusratkaisu, mutta lisäsiivet ja katon taitteet ovat eri kohdissa. Puutarhan puolella suuret avattavat lasiliukuovet liittävät sisätilat osaksi ulkotilaa ja keräävät valon sisään rakennukseen. Koska rakennukset ovat paikoin hyvin lähellä toisiaan, kadun puolen julkisivut ovat suljettuja. Ikkunat sijoitetaan tilaratkaisun mukaisesti vaakasuuntaisiin kapeisiin, värillisiin nauhoihin - tämän värikentän ansiosta julkisivujen ulkonäkö säilyy osapuilleen samanlaisena, vaikka erilaiset huonejärjestelyt vaativatkin hieman erilaiset aukotukset. Julkisivumateriaaleista hallitsevin on turvekate, joka nousee maasta siipiosan juuresta ja peittää koko katon. Vihreys jatkuu katon taitteen suuntaisella seinällä (L-mallissa kadun puoleisella pitkällä sivulla, I-mallissa kadun puolen lyhyessä 15

päädyssä): konesaumatun peltiverhouksen saumoihin kiinnitetään vaijereita, joihin laitetaan kasvamaan köynnöskasveja. Muut kadunpuoleiset julkisivut ovat kauniisti harmaantuvaa lehtikuusta, puutarhan puolella taas on säänkestävää maalattua julkisivuvaneria. Värikkyys on tärkeä osa siirtolapuutarhojen ilmettä, joten pääolemukseltaan harmaita ja rauhallisen vihreitä mökkejä elävöitetään heleillä, kasviteemaisilla väreillä; esimerkiksi vadelmanpunaisella, vaalealla voikukankeltaisella sekä syreenien ja kissankellojen sävyisillä violetilla ja sinisillä. Turvekatto toimii pihan jatkeena, istutusalustana tai vaikka auringonottopaikkana ja sitoo rakennuksen maastoon. Turpeella kattaminen on myös historiallisesti perusteltu ratkaisu - Brahean alueella on sijainnut ennenkin turvekattoisia savupirttejä. Tekniset ratkaisut Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyvät kansalliset ja kansainväliset päästöjen vähentämisvaatimukset ja energiatehokkuustavoitteet määräävät, että rakennusalan tulee siirtyä matalaenergiarakentamiseen kaikessa uudisrakentamisessa. Energian hinta kohoaa koko ajan ja energiatehokkuuden parantaminen on täten järkevä sijoitus tulevaisuuteen. Matalaenergiarakentamisessa on määritelty kaksi tavoitetasoa: matalaenergiatalo, joka on nykyistä normaalia tasoa energiatehokkaampi ratkaisu, sekä passiivitalo, joka on matalaenergiataloa energiatehokkaampi. Lieksan siirtolapuutarhamökit toteutetaan passiivitaloina. Ulkovaippa on erittäin tehokkaasti eristetty ja sen lämmityskustannukset ovat hyvin vähäiset. Suuret ikkunat avautuvat länteen ja etelään, mutta toisaalta terassin kattorakenne estää kuumalla säällä liian auringonvalon pääsyn rakennukseen. Mökkien lämmitysenergia hoidetaan etupäässä varaavalla takalla. Talvella asukkaiden poissaollessa ylläpitolämpö saadaan huoltorakennuksen maalämmöllä toimivasta lämpökeskuksesta. Energia-asioihin ja teknisiin yksityiskohtiin tulen perehtymään tarkemmin jatkosuunnittelussa, jos se katsotaan tarpeelliseksi. KUVA 12 Sisäperspektiivikuva L-mallin mökistä 16

6. LOPPUSANAT Tärkeimmät lähtökohdat Lieksan uuden ajan siirtolapuutarhaa suunnitellessani olivat ihmisläheisen mittakaavan löytäminen, yhteisöllisyyden tukeminen ja aikaa kestävien ratkaisujen valitseminen. Tavoitteenani oli luoda kokonaisvaltainen, elämyksellinen, lämminhenkinen alue, johon voi tulla rauhoittumaan ja nauttimaan luonnosta. Siirtolapuutarhaideologian sekä Lieksan identiteetin ja tarpeiden analysoinnista on tuloksena perinteistä siirtolapuutarhausta ja nykypäivän loma-asumista yhdistävä uusi konsepti, yhteisöllisen lähimökkeilyn malli. Vaikka tämä työ onkin tehty Lieksaan paikallisista lähtökohdista, konsepti on yleispätevä ja sitä voidaan soveltaa muihinkin kaupunkeihin. Alusta asti mielessäni oli vahvana ajatus vehreästä vihreästä - niin näkyvästä, kuin näkymättömästä. Nämä näkemykset perustanani suunnittelin alueen, joka haluaa olla osa maisemaa, kuulua siihen, tai ehkä jopa enemmän - olla yhtä ympäröivän kanssa. Kussa hellästi hentoiset taimet noin hyvä tarhuri huomaansa sulkee, pahat, katkerat aatteet ei viihtyä voi, siellä rauha ja rakkaus kulkee, siellä mieltä niin kummasti lauhduttaa oma muokkaama, kasvava, kukkiva maa. - -Vilma Reinilä (Hatanpään siirtolapuutarhayhdistyksen marssin viimeinen säkeistö) 17

KIRJALLISUUSLUETTELO HAUHTONEN, Kristiina et al. (1987). Siirtolapuutarhan käsikirja. Suomen siirtolapuutarhaliitto, Helsinki. HÄYRYNEN, Maunu et al. (2001). Hortus Fennicus: Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto, Puutarhataiteen seura, Helsinki. ISRAELSSON, Lena (2007). Citypuutarhat. Otava, Helsinki. JOKINEN, Olavi (1946). Hatanpään siirtolapuutarhayhdistys 1916-1946: juhlajulkaisu 30-vuotisen toiminnan ajalta. Hatanpään siirtolapuutarhayhdistys, Tampere. JOKINEN, Olavi (1966). Hatanpään siirtolapuutarhayhdistys 50 vuotta. Hatanpään siirtolapuutarhayhdistys, Tampere. KARJALAINEN, Markku & PATOKOSKI, Riku (2007). Kotina puinen kaupunkikylä - Wooden urban villages. Rakennustieto Oy, Tampere. KAUPPINEN, Jaana (1987). Siirtolapuutarhat kunnallisina palveluina. Suomen siirtolapuutarhaliitto r.y. ja Suomen kaupunkiliitto. KOCH, Elisabeth (1945). Suomen siirtolapuutarhaliike. Suomen siirtolapuutarhaliitto, Helsinki. LOVÉN, Lasse & RAINIO, Heikki (toim.) (2000). Kolin perintö: kaskisavusta kansallismaisemaan. Metsäntutkimuslaitos, Geologian tutkimuslaitos, Helsinki. LUNDÉN, Ossian (1918). Ryhmäpuutarhoja: ryhmäpuutarhoista, niiden merkityksestä yhteiskunnassa, niiden perustamisesta ja hoidosta. Otava, Helsinki. REINILÄ, E. J. (1934). Siirtolapuutarhaliike: sen kehitys ja laajuus Suomessa. Suomen siirtolapuutarhaliitto, Tampere. REPONEN, Tiina (1996). Siirtolapuutarhat: Koljonvirran siirtolapuutarha, Iisalmi: diplomityö. TTY, Tampere. Matalaenergiarakentaminen. Asuinrakennukset - RIL 249-2009 (2010). Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry. SEPPÄLÄ, Ester (1986). Hatanpäältä Niihamaan: Hatanpään siirtolapuutarhayhditys r.y. vuosina 1967-1985. Hatanpään siirtolapuutarhayhdistys, Tampere. SIIVONEN, Mirja-Riitta & SALONEN, Pirkko & KUCHKA, Tuija (1999). Siirtolapuutarha: kaupunkilaisten paratiisi. Tammi, Helsinki. SIIRTOLAPUUTARHA -lehdet, 2/08, 3/08, 4/08 ja 5/08. Suomen siirtolapuutarhaliitto r.y., Helsinki. TETRI, Tuula (1982). Talosaaren siirtolapuutarhat: diplomityö. TTY, Tampere. INTERNET-LÄHTEET Tietoa Lieksan kaupungista: <http://www.lieksa.fi> <http://www.lieksapielisjarviseura.net/wb/> <http://www.lieksapielisjarviseura.net/wb/pages/lieksan-historia.php> <http://www.lieksa.fi/resource.phx/sivut/sivut-lieksa/esittely/lieksa-unelmienkaupunki.htx> <http://www.lieksa.fi/resource.phx/sivut/sivut-lieksa/tekniikka/maankaytto/ kaavoitus/kaavoitus.htx> 1.3.2010 Tietoa siirtolapuutarhoista: <http://www.siirtolapuutarhaliitto.fi/sspl.html> <http://www.uta.fi/koskivoimaa/arki/1918-40/siirtolsapuutarhaliike.htm> 1.3.2010 VALOKUVAT Tekijän ottamia, ellei kuvatekstissä toisin mainita. 18