ASIA LUVAN HAKIJA. LUPAPÄÄTÖS Nro 24/06/1 Dnro PSY-2004-Y-188 Annettu julkipanon jälkeen

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 24/06/1 Dnro PSY-2004-Y-188 Annettu julkipanon jälkeen 20.2.2006 ASIA Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Rovaniemi LUVAN HAKIJA Napapiirin Kala Oy Kuusamontie 5103 97625 VANTTAUSKOSKI

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE5 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 5 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 6 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 6 Päästöt pintavesiin... 6 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 7 Alueen ja ympäristön yleiskuvaus... 7 Alueen luonto ja suojelukohteet... 7 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 7 Vesistön tila ja käyttö... 7 Veden laatu ja vesistön käyttökelpoisuus... 7 Kalatalous... 10 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 10 Vaikutus pintavesiin... 10 Vaikutus kalatalouteen... 11 Vesilain mukainen intressivertailu... 11 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 12 POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN... 12 VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 12 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 13 Lupahakemuksen täydennykset... 13 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 13 Muistutukset ja mielipiteet... 13 Hakijan kuuleminen ja selitys... 15 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 16 VESITALOUSLUPARATKAISU... 16 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 16 LUPAMÄÄRÄYKSET... 16 Vesitalousluvan määräykset... 16 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 17 Päästöt pintavesiin... 17 Päästöt ilmaan... 17 Melu ja tärinä... 17 Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen... 17 Varastointi... 17 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 17 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 18 Toiminnan lopettaminen... 18 OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE... 18 RATKAISUN PERUSTELUT... 18 Lupaharkinnan perusteet... 18 Luvan myöntämisen edellytykset... 18 Vesitalouslupa... 18 Ympäristölupa... 19 Lupamääräysten perustelut... 19 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 19 Tarkkailu- ja raportointimääräykset... 19 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 20 Toiminnan lopettaminen... 20

VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 20 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 21 Päätöksen voimassaolo... 21 Uuden luvan hakeminen... 21 Korvattavat päätökset... 21 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 21 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 21 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 21 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 22 KÄSITTELYMAKSU... U 22 Ratkaisu... 22 Perustelut... 22 Oikeusohje... 22 MUUTOKSENHAKU... 23 3

4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Napapiirin Kala Oy on ympäristölupavirastoon 30.12.2004 toimittamassaan hakemuksessa hakenut toistaiseksi voimassa olevaa ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksella siten, että - käytettävä kuivarehumäärä on noin 90 t vuodessa, - kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 81,5 t vuodessa, - fosforikuormitus on 490 kg vuodessa, - typpikuormitus on 3 650 kg vuodessa TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalankasvatuslaitos sijaitsee Rovaniemen Jaatilan kylässä, Petäjäskosken voimalaitoksen yläaltaassa vasemmalla rannalla noin 2,5 kilometriä voimalaitokselta ylävirtaan. Kalat kasvatetaan verkkokasseissa. Laitos on aloittanut toimintansa vuonna 1987. YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään 2 000 kg vuodessa kuivarehua taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa. Pohjois-Suomen vesioikeuden 12.9.1997 antaman Petäjäskosken kalankasvatuslaitosta koskevan päätöksen (nro 39/97/2) mukaan luvan saajan on vuoden 2004 loppuun mennessä toimitettava vesioikeudelle uuden luvan saamista koskeva hakemus, mikäli aikoo jatkaa kasvatusta. Annettu päätös on voimassa siihen saakka, kun uudesta hakemuksesta annettu päätös on saanut lainvoiman. VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilain 1 luvun 15 :n sekä 2 luvun 2 :n 1 momentin perusteella verkkokassilaitoksen rakentamiseen vesistöön ja sen käyttämiseen on haettava lupa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan sekä vesistön rakentamista koskevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 2 luvun 2 :n 1 momentin nojalla.

TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, LAUSUNNOT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 12.9.1997 antaman päätöksen (nro 39/97/2) ja vesiylioikeuden 2.6.1998 antaman päätöksen (nro 58/1998) nojalla. Laitos sijaitsee Kemijoki Oy:n omistamasta Petäjäskosken Voimalaitosnimisestä tilasta RN:o 18:4 vuokratulla noin 1 hehtaarin alueella. Laitoksen ympäristössä on voimassa 2.11.2001 vahvistettu Rovaniemen maakuntakaava. Alueella ei ole voimassa muita kaavoja. 5 TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Laitoksella kasvatetaan kirjolohta ruokakalaksi. Poikaset (15 20 tonnia) tuodaan laitokselle kesäkuun alussa yhtiön Vanttauskosken laitokselta noin 200 400 gramman painoisina. Kalat siirretään syksyllä elävinä Vanttauskoskella olevaan perkaamoon. Vesisyvyys on laitospaikalla 6 7 metriä. Kalat kasvatetaan rannasta lähtevään laituriin kiinnitetyissä viidessä kasvatuskassissa, joiden yhteistilavuus on 6 000 m 3. Laitoksella on siirrettävä asuntovaunu ja rehukatos. Lainvoimaisen lupapäätöksen mukaan laitoksessa saadaan kasvattaa kalaa lisäkasvuna noin 80 tonnia vuodessa ja käyttää kuivarehua enintään 90 tonnia vuodessa. Kuivarehun fosforipitoisuus ei saa olla yli 1 % eikä typpipitoisuus yli 7 %. Fosforikuormitus saa olla enintään 570 kg vuodessa ja typpikuormitus enintään 4 050 kg vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena. Kuormitusta pyritään pienentämään laitoksen huolellisella hoidolla, ruokintatekniikalla ja ruokintaa optimoimalla sekä käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä tuotettaville kaloille soveltuvia tehdasvalmisteisia rehuja. Kalat ruokitaan käsin. Rehussa mahdollisesti oleva pöly seulotaan pois ennen ruokintaa. Verkkokassikasvatuksen aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseksi ei ole teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa lietteenpoistojärjestelmää. Tulevaisuudessakin ravinnepäästöjä voidaan vähentää parhaiten kehittämällä rehujen koostumusta ja ruokintamenetelmiä. Vuosina 1999 2002 kasvatuksessa käytettiin rehua 81 900 90 150 kg vuodessa, keskimäärin 87 000 kg. Rehu on käytetty kesä syyskuussa kokonaisuudessaan. Laitoksella tuotettiin kalaa lisäkasvuna 67 651 83 058 kg vuodessa, keskimäärin 79 000 kg. Rehukerroin on ollut keskimäärin 1,11, vaihtelu 1,05 1,21. Rehun fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 0,87 %, vaihtelu 0,82 0,94 % ja typpipitoisuus 6,3 %, vaihtelu 6,0 6,7 %. Ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on ollut keskimäärin 5,6 g fosforia, vaihtelu 5,1 6,2 ja 42 g typpeä, vaihtelu 39 45. Arvot alittavat vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 tavoitteeksi asetetut arvot 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden. Fosforikuormitus on ollut mainittuina vuosina 398 511 kg vuodessa, keskimäärin 444 kg ja typpikuormitus 3 049 3 508 vuodessa, keskimäärin 3 326 kg. Kasvukauden (kesä syyskuu) keskimääräinen kuormitus ja kuormituksen

vaihtelu ovat olleet vuosina 1999 2002 3,6 kg/vrk (1,9 4,6) fosforia ja 27 kg/vrk (14 34) typpeä. Suurimmillaan kuormitus on ollut elokuussa. Huonosta markkinatilanteesta johtuen laitoksella ei ole kasvatettu kalaa vuosina 1998, 2003 ja 2004. Kesällä 2005 laitoksella on kasvatettu kalaa. Laitoksella ei perata kaloja. Laitoksella kuolleet kalat, 50 100 kg vuodessa, kerätään päivittäin ruokinnan yhteydessä, sijoitetaan keräilyastioihin, hapotetaan ja toimitetaan luomuviljelijälle kompostoitavaksi. Rehusäkit (3 500 kpl vuodessa) ja talousjäte (1 2 m 3 vuodessa) viedään kaatopaikalle. Laitoksella ei käsitellä öljyjä, eikä siellä synny ongelmajätteitä. Rehut tuodaan laitokselle säkeissä ja säilytetään kuivavarastossa. Kalanpoikaset kuljetetaan keväällä laitokselle kuorma-autolla Vanttauskosken poikaslaitokselta ja viedään Vanttauskosken perkaamolle syksyllä Kemi-Rovaniemi tietä ja Petäjäskosken voimalaitospadon kautta kulkevaa tietä. Kalakuormia ajetaan keväällä 4 5 ja syksyllä 15 17. Rehukuormia kuljetetaan vuosittain noin kymmenen touko syyskuussa. Laitoksen toiminta ei aiheuta melua eikä synnytä päästöjä ilmaan. Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Ominaiskuormitus tuotettua kalakiloa kohden on ollut keskimäärin 5,6 g fosforia ja 42 g typpeä. Arvot alittavat vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 tavoitteeksi asetetut arvot 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua (elävää) kalakiloa kohden. Kalojen verkkokassikasvatuksen aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseksi ei ole olemassa teknisesti ja taloudellisesti toteutettavissa olevaa lietteenpoistojärjestelmää. Kuormitusta pyritään edelleen pienentämään laitoksen huolellisella hoidolla, ruokintatekniikalla ja ruokintaa optimoimalla sekä käyttämällä mahdollisimman vähän ravinteita sisältäviä laitoksessa tuotettaville kaloille soveltuvia rehuja. Syntyvät jätteet käsitellään asianmukaisesti. Napapiirin Kala Oy on kalankasvatusstrategiassaan varautunut ennakolta ympäristön suojeluun hajasijoittamalla kasvatustoimintaa useissa eri paikoissa sijaitseviin pienempiin yksiköihin. Hajasijoittaminen on ympäristönsuojelun kannalta perusteltua, vaikkakaan ei taloudellisesti kannattavaa. 6 YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Laitoksesta ei aiheudu muita vesistöpäästöjä kuin veteen kasvatuskaudella joutuvat kalojen eritteet ja vähäinen hukkarehu. Kalaan sitoutumattomista rehun ravinteista osa joutuu suoraan veteen rehusta tai kalojen eritteiden ja ulosteiden mukana ja osa sedimentoituu lietteen mukana pohjaan. Tuotantotietojen perusteella laskettu fosforikuormitus on vuosina 1999 2002 ollut keskimäärin 444 kg/vuosi ja typpikuormitus 3 326 kg/vuosi. Kasvukauden (kesä syyskuu) fosforikuormitus on ollut 1,9 4,6 kg/vrk, keskimäärin 3,6 kg/vrk ja typpikuormitus 14 34 kg/vrk, keskimäärin 27 kg/vrk. Hakemuksen mukaan hakemuksen mukaisesta tuotannosta aiheutuu enintään 490 kg:n fosforikuormitus ja enintään 3 650 kg:n typpikuormitus vuodessa.

7 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Alueen ja ympäristön yleiskuvaus Kemijoen vesistöalueen pinta-ala Petäjäskosken voimalaitoksen kohdalla on 47 979 km 2 ja järvisyys 4,5 %. Kemijoen pääuoma on voimakkaasti säännöstelty. Kemijärven yläpuolella Kitisessä on seitsemän voimalaa ja alapuolella pääuomassa kahdeksan. Petäjäskosken voimalaitoksen kohdalla virtaaman keski- ja ääriarvot ovat vuosien 1991 2000 keskiarvona seuraavat. m 3 /s keskivirtaama, MQ 578 ylivirtaama, HQ 4 301 keskiylivirtaama, MHQ 2 827 keskialivirtaama, MNQ 147 alivirtaama, NQ 69 Alueen luonto ja suojelukohteet Kesä syyskuun keskivirtaama on em. jaksolla ollut 630 m 3 /s ja heinä elokuun 488 m 3 /s. Vedenkorkeuden vaihtelu Petäjäskoskella on melko suurta. Keskialiveden ja keskiyliveden korkeuden vaihtelu on vuosina 1971 1995 ollut enimmillään 179 cm. Alimmillaan vedenkorkeus on keväällä ennen tulvia. Muutoin vesi on yleensä melko korkealla. Laitosalueella tai sen läheisyydessä ei ole suojelualueita tai uhanalaisten kasvien tai eläinten esiintymiä. Laitoksen ympäristö on Petäjäskosken voimalaitoksen yläaltaan pengertä ja rantaa. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Vesistön tila ja käyttö Laitoksen ympäristö on harvaan asuttua maaseutua. Läheisyydessä ei ole luokiteltuja pohjavesialueita, vedenottamoita, yleisiä uimarantoja tai virkistysalueita. Asutun naapuritilan päärakennukseen on laitokselta lyhin etäisyys noin 400 metriä. Veden laatu ja vesistön käyttökelpoisuus Kemijoen vedenlaatuun vaikuttavat voimakkaan säännöstelyn lisäksi pisteja hajakuormitus. Pistekuormitusta aiheuttavat yhdyskuntien jätevedet, kalankasvatus, turvetuotanto sekä Kemijärven Sellu Oy:n sellutehdas. Hajakuormitusta aiheutuu maa- ja metsätaloudesta sekä haja- ja lomaasutuksesta. Luonnonhuuhtouma muodostaa Kemijoen ainevirtaamasta sekä vuositasolla että kesäaikana noin 80 %. Suurimmat fosforikuormittajat ovat maa- ja metsätalous. Typpikuormituksesta suurin osa tulee maatalouden ohella yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta. Koko Kemijoen vesistö-

alueen tarkkailuvelvollisen kalankasvatuksen osuus Kemijoen vesistöalueen kokonaiskuormituksesta oli vuonna 2003 vajaat 3 % fosforikuormituksesta ja noin 1,5 % typpikuormituksesta. Kemijoki Oy:n Petäjäskosken jätevedenpuhdistamo sijaitsee kalankasvatuslaitokselta alavirtaan ja Muurolan jätevedenpuhdistamo ylävirtaan. Muita pistekuormittajia ei kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä ole. Ympäristöviranomaisten tekemän vuosien 1994 1997 vedenlaatuun perustuvan vesistöjen yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kemijoki Kemijärven alapuolella kuuluu luokkaan hyvä. Seuraava vedenlaadun nykytilan kuvaus perustuu vuosien 2001 2002 velvoitetarkkailun tuloksiin. Kalankasvatuslaitos ei ollut toiminnassa vuosina 2003 ja 2004. Näytteitä on otettu heinä syyskuussa Petäjäskosken voimalaitoksen yläaltaassa olevilta kolmelta tarkkailupaikalta. Näytteitä on otettu vuosittain 4 5 kertaa. Happitilanne on ollut tarkkailupaikoilla hyvä. Elokuun 2002 alussa otetussa näytteessä lähimpänä laitosta sijaitsevan tarkkailupaikan pintaveden happitilanne oli selvästi heikentynyt (3,7 mg/l, kyllästys-% 40). Vesistötarkkailuraportin mukaan tulos on tarkistettu. Kyseinen näyte laskee myös vuosien 2001 2002 keskimääräistä pintaveden happipitoisuutta tällä tarkkailupaikalla. Ilman mainittua näytettä pintaveden keskimääräinen happipitoisuus olisi samaa tasoa kuin muillakin tarkkailupaikoilla. Vuosien 2001 2002 keskiarvona happitilanne tällä laitoksen lähimmällä tarkkailupisteellä pohjan läheisyydessä on ollut hieman heikompi kuin laitoksen yläpuolella. Veden väri on ollut keskimäärin samaa tasoa laitoksen yläpuolella ja alapuolella. Kiintoainetta on ollut pintavedessä jonkin verran enemmän Petäjäskosken voimalaitospadon edessä kuin kalankasvatuslaitoksen yläpuolella. Kalankasvatuslaitosta lähinnä olevalla tarkkailupaikalla kiintoainepitoisuus on ollut samaa tasoa tai hieman alhaisempi kuin laitoksen yläpuolella. Yläpuolisen tarkkailupisteen kokonaisfosfori-, fosfaatti- ja ammoniumtyppipitoisuutta nostaa selvästi 30.7.2001 otettu näyte, jossa em. pitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkeita (Kok.P 78 µg/l, PO 4 -P 38 µg/l ja NH 4 -N 156 µg/l). Muutoin vedenlaatu oli normaalitasoa, eikä poikennut oleellisesti muiden tarkkailupaikkojen vedenlaadusta. Ilman kyseisiä tuloksia yläpuolisen pisteen pintaveden keskiarvot ovat: Kok.P 16 µg/l, PO 4 -P 2 µg/l ja NH 4 -N 10 µg/l. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut keskimäärin noin 3 µg/l korkeampi lähimpänä kalankasvatuslaitosta olevalla tarkkailupaikalla kuin laitoksen yläpuolella ja pitoisuustaso on ollut koholla Petäjäskosken voimalaitopadon edessäkin. Kokonaistyppipitoisuus on ollut korkeampi laitoksen yläpuolella kuin lähinnä laitosta olevalla tarkkailupaikalla, mutta kaikista suurin keskimääräinen pitoisuus on ollut Petäjäskosken voimalaitospadon edessä sijaitsevalla tarkkailupaikalla pintavedessä ja pohjan lähellä. Ravinnepitoisuudet, niin kokonaisravinteet kuin epäorgaaniset ravinteet, ovat vaihdelleet ajallisesti melko paljon. Pitoisuudet eivät ole systemaattisesti kohonneet laitoksen kohdalla, vaan myös alueellisesti vaihtelu on ollut suurta. Korkein kokonaistyppipitoisuus on mitattu yhtä monta kertaa jokaisella kolmella tarkkailupaikalla. Ammoniumtyppipitoisuus on ollut selvimmin koholla lähinnä laitosta olevalla tarkkailupaikalla, missä on useimmiten mitattu korkein pitoisuus sekä pinnassa että pohjan lähellä. Kasviplanktonin määrää kuvaavan a-klorofyllin pitoisuus on ollut kaikilla tarkkailupaikoilla pääasiallisesti lievästi rehevän ja rehevän vesistön rajaarvon tuntumassa. Keskimääräinen pitoisuus on vuosina 2001 2002 ollut 8

samaa tasoa kaikilla tarkkailupaikoilla. Myös näytteenottokerroittain erot ovat olleet vähäisiä. Kasviplanktonin tuotantoa rajoittava ravinne (P tai N) vaihteli tarkkailupaikoilla. Laitoksen yläpuolella tuotanto oli keskikesällä fosforirajoitteista, mutta muuttui syyskesällä typpirajoitteiseksi. Lähimpänä laitosta olevalla tarkkailupaikalla tuotanto oli pääosin yhteisrajoitteista. Petäjäskosken voimalaitospadon edessä rajoittava ravinne vaihteli, mutta tuotanto oli selvästi useammin typpirajoitteista kuin laitoksen yläpuolella. Kemijoen yhteistarkkailuohjelma on sisältänyt kalalaitosten lähialueen limoittumistarkkailun vuodesta 2001 lähtien. Limoittumistarkkailu toteutetaan aina vesinäytteenoton yhteydessä maastoon merkityistä kohteista silmämääräisesti arvioimalla. Laitoksen alapuolella havaitun limoittumisen määrää verrataan laitoksen yläpuoliseen tarkkailupaikkaan. Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksen yläpuolinen tarkkailupaikka sijaitsee uoman vastakkaisella puolella kuin verkkoaltaat ja alapuoliset tarkkailupaikat. Limoittumistarkkailun tulosten mukaan limoittuminen on ollut vain hieman runsaampaa laitoksen alapuolella kuin yläpuolellla. Ajoittain limoittumista on ollut vähemmän laitoksen alapuolella kuin yläpuolella. Vuosittaiset keskimääräiset (n=4) tulokset ovat: ensimmäinen toinen alapuolella alapuolella 2001 1,0 1,3 2002 1,3 1,3 Tarkastelussa käytetty asteikko on ollut: 0 = limoittumista vähemmän kuin yläpuolella 1 = limoittumista saman verran kuin yläpuolella 2 = limoittumista jonkin verran enemmän kuin yläpuolella 3 = limoittumista huomattavasti enemmän kuin yläpuolella 9 Vedenlaadun kehitystä on tarkasteltu vuosien 1990 2002 tarkkailutulosten perusteella. Vuosilta 1995 ja 1998 2000 ei ole tuloksia. Ainoastaan kokonaisfosfori, fosfaattifosfori sekä epäorgaanisen typen jakeet on määritetty säännöllisesti vuodesta 1990 alkaen. Kokonaistyppipitoisuudet on määritetty vuodesta 1996 lähtien. Näytteenotto on ajoittunut kesäaikaan. Vedenlaadun kehitystä tarkasteltaessa aineistosta on poistettu selvästi poikkeukselliset tulokset: Kok.P, PO 4 -P ja NH 4 -N ylimmältä näytepisteeltä 30.7.2001 ja NO 2 +NO 3 -N alimmalta näytepisteeltä 24.7.2001. Fosforipitoisuuksissa on ollut lievästi laskeva suuntaus vuosina 1990 2002. Erityisen selvästi on laskenut fosfaattipitoisuus laitoksen yläpuolisella tarkkailupaikalla. Kokonaistyppipitoisuus oli vuosina 1996 ja 1997 samaa tasoa kuin vuosina 2001 ja 2002. Kokonaistyppipitoisuuksien vaihtelu on lisääntynyt jonkin verran, joskin näytteitä on otettu vuosina 2001 ja 2002 jonkin verran enemmän kuin vuosina 1996 ja 1997. Nitraatti-nitriittitypen pitoisuuksissa on ollut selvästi laskeva suuntaus, ja pitoisuudet ovat olleet vuosina 2001 2002 pääosin määritysrajalla, joskin myös kohonneita pitoisuuksia on mitattu. Ammoniumtyppipitoisuuksien vaihtelu 1990-luvun alkupuolella oli varsin voimakasta. Vuosina 1996 1997 ja 2001 2002 pitoisuuksien vaihtelu on ollut selvästi vähäisempää ja keskimääräinen taso alhaisempi kuin 1990-luvun alussa.

10 Kalatalous Petäjäskosken voimalaitoksen yläallas on alaosaltaan järvimäinen ja alapuolinen Ossauskosken voimalaitoksen allas on erityisesti yläosaltaan kapea ja jokimainen. Alueiden erilaiset virtausolosuhteet vaikuttavat kalastoon ja kalastukseen. Alueella lisääntyy luontaisesti lähes parikymmentä kalalajia. Taloudellisesti merkittävimpiä ovat hauki, ahven ja made. Voimayhtiöiden velvoitteena istutetaan kirjolohta, taimenta ja harjusta. Kalastus on pääasiassa paikallisten asukkaiden kotitarve- ja virkistyskalastusta. Petäjäskosken altaan kalastoa ja kalastusta on viimeksi selvitetty vuosina 1998 ja 2000, jolloin tiedustelu kattoi myös Ossauskosken voimalaitoksen altaan. Petäjäskosken altaan alaosalla välillä Iso-Eränsaari voimalaitos kalasti 196 ruokakuntaa vuonna 2000. Suosituin kalastusmuoto oli vetouistelu, jota harjoitti 55 % ruokakunnista. Heittokalastus ja pilkintä olivat myös yleisiä. Verkoilla kalasti noin kolmannes ruokakunnista ja katiskoilla noin joka viides ruokakunta. Verkoilla kalastettiin pääasiassa avovesiaikana. Talviverkkoja piti parikymmentä ruokakuntaa. Verkkosaaliin osuus kokonaissaaliista oli 41 % ja katiskasaaliin 21 %. Loput saaliista saatiin lähes kokonaan vapavälineillä. Muutamat olivat pyytäneet talvella myös koukuilla. Ossauskosken yläaltaalla välillä voimalaitos-rovaniemen ja Tervolan raja kalasti 124 ruokakuntaa vuonna 2000. Suosituin kalastusmuoto oli vetouistelu. Sitä harrasti 44 % ruokakunnista. Suosittua oli myös vapakalastus. Verkoilla kalasti noin neljännes ruokakunnista. Saalis saatiin lähes kokonaisuudessaan verkoilla ja vapavälineillä. Muiden pyydysten osuus saalista oli 6 %. Petäjäskosken altaan alaosan kokonaissaalis vuonna 2000 oli 6 850 kg, ruokakuntaa kohden 35 kg. Saaliista 44 % oli haukea, 22 % ahventa, 14 % kirjolohta ja 5 % taimenta. Ossauskosken altaan yläosan kokonaissaalis oli 3 420 kg, ruokakuntaa kohden 28 kg. Kolmannes saalista oli kirjolohta. Hauen osuus oli 17 %, taimenen 11 % ja harjuksen 4 %. Molemmilla altailla oli kirjolohi kalastajien mielestä tärkein saalislaji. Muita tärkeitä olivat hauki, taimen ja ahven. TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinnekuormitus aiheuttaa vesien rehevöitymistä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keski- ja loppukesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voimakkaimmillaan. Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktista levätuotantoa että pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Myös rantakasvillisuus voi lisääntyä. Kaikki vesiin päätyvä fosfori ei kuitenkaan aiheuta rehevöitymistä. Kalan ulosteen fosforin käyttökelpoisuus on selvästi alhaisempi kuin rehun, sillä kala on jo hyödyntänyt rehuista käyttökelpoisimman fosforin kasvuunsa. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kalankasvatuksesta peräisin olevasta

fosforista noin kolmannes on levästölle käyttökelpoisessa muodossa ja soijapohjaista rehua käytettäessä vieläkin vähemmän. Kemijoessa virtaavan veden määrä on suuri ja laimentumisolosuhteet hyvät, joten pistekuormituksen vaikutuksia on yksittäisistä vesinäytteistä yleensä vaikea todeta ja erottaa muista veden laatuun vaikuttavista tekijöistä. Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksen vesistötarkkailupaikoilla ravinnepitoisuuksissa on ollut vaihtelua. Ammoniumtyppipitoisuus on ollut selvimmin koholla laitoksen kohdalla. Pitoisuuksien vaihtelua selittänee osaltaan vesien epätäydellinen sekoittuminen. Silmämääräisesti toteutetun limoittumistarkkailun tulosten mukaan limoittuminen on ollut laitoksen alapuolella samaa tasoa tai hieman voimakkaampaa kuin yläpuolella. Virtaavassa vedessä myös muut tekijät kuin levän määrä aiheuttavat pyydysten limoittumista ja roskaantumista. Esimerkiksi veden nousun ja suhteellisen suurten virtaamien aikana pyydysten likaantuminen ja roskaantuminen saattaa koko Kemijoessa olla silmiinpistävän nopeaa ilman, että vedessä oleva leväpitoisuus on poikkeuksellisen korkea. Laitos hakee jatkolupaa nykyisen luvan mukaiselle rehumäärälle, mutta noin 10 % pienemmälle ravinnekuormitukselle. Kuormituksen aiheuttamissa vesistövaikutuksissa ei arvioida tapahtuvan merkittäviä muutoksia nykyiseen verrattuna. Laimentumissuhteen perusteella tarkasteltuna Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksen haettavien luparajojen mukaisen fosforikuormituksen (490 kg/v, 4,0 kg/vrk kasvukauden 122 vrk keskiarvona ja 5,1 kg/vrk elokuussa) vaikutus Kemijoen fosforipitoisuuteen laitoksen kohdalla olisi noin 0,1 µg/l, hetkellisesti suurimmillaan 0,4 µg/l, ja typpikuormituksen (3 650 kg/v, 30 kg/vrk kasvukauden 122 vrk keskiarvona ja 38 kg/vrk elokuussa) vaikutus typpipitoisuuteen olisi <1 µg/l, hetkellisesti suurimmillaan 3 µg/l. Kyseisiä pitoisuusmuutoksia ei voida juurikaan analyyttisesti havaita. Kemijoen kalankasvatuslaitosten edellisen lupakäsittelyn yhteydessä vuonna 1997 Lapin ympäristökeskus on laskenut kuormituksen vaikutusta Kemijoen ravinnepitoisuuksiin virtaus- ja vedenlaatumallilla. Laskennallisesti eri kuormitusvaihtoehtojen vaikutukset Kemijoen ravinnepitoisuuksiin eivät eroa toisistaan. Kemijoen laimentumisolosuhteet ovat suuren virtaaman vuoksi hyvät, eikä verrattain suurikaan ravinnekuormitus näy helposti ravinnepitoisuuksien kohoamisena. Merkittävimmät muutokset ovat havaittavissa Kemijoen alajuoksulla noin 30 km Isohaarasta ylävirtaan, mutta sielläkin kokonaisfosforipitoisuuden muutos eri vaihtoehdoissa on vähäistä (alle 0,5 µg/l). Kokonaistypen pitoisuuksissa ei ole eroa missään tarkastelluista tapauksista. Heinä elokuun jaksolla korkeimmat kokonaisfosforipitoisuudet havaitaan heinäkuun puolivälissä ja elokuun lopulla. Kokonaistyppipitoisuus kohoaa korkeimmaksi elokuun aikana. 11 Vaikutus kalatalouteen Alueelta tehtyjen selvitysten perusteella Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksella ei ole haitallisia vaikutuksia Petäjäskosken tai Ossauskosken altaan kalastoon tai kalastukseen. Vesilain mukainen intressivertailu Yksikkö työllistää kesäisin kaksi henkilöä. Laitoksella tarvittavien poikasten tuottaminen sekä kasvatettujen kalojen perkaaminen työllistää Napapiirin Kala Oy:n Vanttauksen tuotantoyksikössä 1 2 henkilötyövuotta. Napapiirin Kala Oy työllistää eri yksiköissään Rovaniemen ympäristössä 13 henkilötyövuotta ja lisäksi tulevat välilliset työllistävät vaikutukset.

Kemijoen virtaamat Petäjäskosken voimalaitoksen kohdalla ovat huomattavat. Kalankasvatuksen aiheuttama kuormitus on suhteellisen vähäinen, eikä sen vaikutuksia voida erottaa tavanomaisesta vedenlaadun vaihtelusta. Kalankasvatuslaitoksen läheisen vesialueen muu käyttö on vähäistä, eikä toiminta aiheuta korvattavaa vahinkoa tai muita yleistä tai yksityistä etua koskevia vahingollisia seuraamuksia. Kalankasvatustoiminnan haitat ovat myös yleiseltä kannalta katsottuna etuihin verrattuina vähäisiä. 12 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Verkkokassilaitoksilla ei voida suorittaa kuormitustarkkailua, vaan kuormitus arvioidaan käytetyn rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien perusteella. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan Kemijoen yhteistarkkailussa. Voimassa oleva ohjelma on laadittu vuosille 2001 2005. Petäjäskosken laitoksen vaikutuksia vedenlaatuun tarkkaillaan ohjelman mukaan kolmella pisteellä kaksi kertaa heinäkuussa, kaksi kertaa elokuussa ja kerran syyskuussa. Näytteistä määritetään lämpötila, happi, hapen kyllästysaste, väri, kiintoaine, kokonais- ja fosfaattifosfori, kokonais- ja ammoniumtyppi, nitraatti- ja nitriittitypen summa sekä a-klorofylli. Vesistötarkkailun yhteydessä seurataan silmämääräisesti ja valokuvaamalla leväkasvustoja (limoittumistarkkailu). Tarkkailua tehdään jokaisella vesistötarkkailukerralla ja laitoksen omana käyttötarkkailuna. Seurannassa on jonkin kiinteän rakenteen leväkasvustot laitoksen yläpuolella ja kahdessa paikassa laitoksen alapuolella. Yhteistarkkailuohjelman mukaan tarkkailutulokset toimitetaan viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta Lapin ympäristökeskukselle, Rovaniemen maalaiskunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja Kemijoen vesiensuojeluyhdistykselle. Limoittumistarkkailun tulokset ilmoitetaan vesianalyysitulosteessa vapaana tekstinä. Vedenlaadusta, biologisesta tarkkailusta, pistekuormituksesta ja vesistön ongelmakohtien tilasta laaditaan vuosittain suppea raportti ja kolmen vuoden välein laaditaan laaja raportti, jossa esitetään suppeiden raporttien tiedon lisäksi vedenlaadun kehitys, johtopäätökset ja toimenpidesuositukset sekä tarkkailun kehittämistarpeet. Suppea raportti valmistuu huhtikuun loppuun mennessä ja laajempi toukokuun loppuun mennessä. Myös jatkossa Petäjäskosken laitoksen tarkkailu tullaan suorittamaan osana Kemijoen yhteistarkkailua. Velvoitteellinen kalataloustarkkailu on toteutettu erillisen ohjelman mukaan. Se on sisältänyt kalastuskirjanpidon ja kalastustiedustelun. Kirjanpitokalastajia on ollut 4. Tuloksista on laadittu vuosittain suppea yhteenveto ja laajempi raportti vuonna 2004. Hakija esittää, että tarkkailua ei vähäisten vaikutusten vuoksi enää tulevaisuudessa tehdä. POIKKEUKSELLISET TILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Hakemuksessa ei lausuta asiasta. VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Laitoksen aiheuttama ominaiskuormitus on alittanut vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 annetut ominaiskuormituksen tavoitearvot.

Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan korvattavaa vahinkoa kalastolle tai kalastukselle eikä vesistön tai rannan käytölle. 13 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakemusta on täydennetty 28.2.2005 laitoksen lähialueen asuttujen tilojen omistaja- ja yhteystiedoilla, alueen vuokrasopimuksella ja kalankasvatuslaitoksen asemapiirroksella. Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa sekä Rovaniemen maalaiskunnassa 29.3. 28.4.2005 sekä erityistiedoksiantona Lapin ympäristökeskukselle, Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselle, Rovaniemen maalaiskunnalle, sen ympäristönsuojeluviranomaiselle ja terveydensuojeluviranomaiselle sekä muille asianosaisille. Ympäristölupavirasto on pyytänyt lausunnon Rovaniemen maalaiskunnan kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu 29.3.2005 Lapin Kansa -lehdessä. Muistutukset ja mielipiteet 1. Lapin ympäristökeskus Ympäristökeskus on todennut, että luvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa. Lupamääräyksissä on otettava huomioon seuraavaa: Fosforipäästö vesistöön voi olla kokonaisfosforina laskien enintään 485 kg/v ja typpipäästö kokonaistyppenä laskien enintään 3610 kg/v. Kalojen ruokintaan käytettävän kuivarehun määrä olisi enintään 90 t/v ja kalojen lisäkasvu noin 81,5 t/v. Kuivarehun fosforipitoisuus ei saa olla yli 0,9 %, eikä typpipitoisuus yli 6,5 %. Ne on selvitettävä Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Ravinnepäästö tulee laskea rehun ravinnesisällön ja kalojen lisäkasvuun sitoutuvan ravinnemäärän erotuksena. Kalojen liikaruokintaa on vältettävä ja rehusta on poistettava pöly ennen ruokintaa. Esitetyt päästörajat on laskettu käyttäen hakijan esittämiä kuivarehun ravinnepitoisuuksia, rehunkäyttömääriä ja kalojen lisäkasvua. Rehunkäytön noin arvo edellyttää sitä, että puhdistustekniikassa tapahtuisi oleellinen parannus tai että laitoksella käytettäisiin kalankasvatukseen nykyistä matalaravinteisempia kuivarehuja. Laitoksella on jo pääasiassa käytetty hakijan Lapin ympäristökeskukselle toimittamien vuosi-ilmoitusten mukaan markkinoilla tällä hetkellä olevia matalaravinteisia rehulaatuja ja ominaiskuormitukset ovat jääneet ympäristöministeriön periaatepäätöksessä vesiensuojelun tavoitteista vuoteen 2005 esitettyjen ominaiskuormituslukujen alapuolelle. Verkkoallaslaitoksilla ei nykyisen tietämyksen mukaan ole toteutettavissa teknisesti ja taloudellisesti tehokasta lietteenpoistoa tms. päästöjä vähentäviä teknisiä ratkaisuja. Päästöjä voidaan vähentää vain käyttämällä vähäravinteisia rehulaatuja, rajoittamalla kasvatettavien kalojen määrää (rehunkäyttöä), optimoimalla ruokintaa ja hoitamalla laitosta huolellisesti. Ympäristökeskus ei näe tarvetta rajoittaa lisäkasvua vaan esittää sille noin -arvon. Rehunkäyttömäärälle ympäristökeskus ei edellä sanotun perusteella toistaiseksi puolla noin-arvoa.

Hakijan on pidettävä toimintaan liittyvät rakenteet ja laitteet asianmukaisessa kunnossa sekä järjestettävä toiminta siten, ettei rakenteista, laitteista tai toiminnasta aiheudu haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle ja että vesistöön joutuva päästö on mahdollisimman pieni. Toimintaa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Kaikki toiminnassa muodostuvat jätteet on lajiteltava, varastoitava ja edelleen toimitettava Rovaniemen maalaiskunnan jätehuoltomääräyksiä noudattaen. Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksella ei ole toteutettavissa vedenlaadun tarkkailuun perustuvaa päästötarkkailua, vaan toiminnalle asetettavien päästörajojen noudattaminen on määrättävä tarkkailtavaksi ainetasetarkasteluun perustuen. Laitoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelma tulee määrätä toimitettavaksi Lapin ympäristökeskuksen hyväksyttäväksi vuoden 2005 loppuun mennessä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa lupapäätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Ympäristökeskukselle tulee määrätä oikeus tehdä tarkkailusuunnitelmaan tarpeelliseksi katsottavia muutoksia. Laitoksen vaikutustarkkailu on jatkossakin toteutettava osana Kemijoen yhteistarkkailua. Nykyään vesistövaikutukset ovat tarkkailun mukaan olleet ravinteiden osalta havaittavia, mutta mainittavaa planktonlevästön biomassan kasvuna tai limoittumisena havaittavaa rehevöitymistä tarkkailussa ei ole havaittu. Tarkkailua on jatkettava vähintään entisessä laajuudessa. Lapin ympäristökeskus on hyväksynyt 14.12.2000 Kemijoen yhteistarkkailuohjelman, joka on kuluvan vuoden 2005 loppuun mennessä uusittava. Uuden ohjelman tulisi olla käytössä vuodesta 2006 alkaen. Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksen tarkkailusta määrättäessä on otettava huomioon yhteistarkkailun uudistamisaikataulu. Kalataudeista on välittömästi ilmoitettava eläintautilainsäädännön määräysten mukaisesti Rovaniemen maalaiskunnan eläinlääkärille. Vakavissa kalatautitapauksissa on ilmoitus tehtävä myös Lapin ympäristökeskukselle ja Lapin työvoima- ja elinkeinokeskukselle. Kaikista kalataudeista ja niiden hoidosta sekä käytetyistä lääkkeistä ja kemikaaleista on tehtävä merkinnät laitoksella pidettävään hoitopäiväkirjaan. Edellä esitetyillä tai tiukemmilla päästörajoilla ja rehunkäyttömäärällä lupa voidaan myöntää toistaiseksi voimassa olevana ja lupamääräysten tarkistamishakemus on tehtävä vuoden 2015 loppuun mennessä. Hakemukseen tulee velvoittaa tarkkailutuloksien yhteenvedon perusteella tehtävän vesistövaikutusarvion lisäksi liitettäväksi selvitys kustannuslaskelmineen päästöjen edelleen vähentämiseksi nyt määrättävistä päästörajoista. Määrättäessä mm. päästörajoista ja tarkkailusta on lisäksi otettava huomioon seuraavat Kemijoen pääuoman kokonaisravinnekuormitukseen vaikuttavat seikat. Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksen ja muiden Napapiirin Kala Oy:n Kemijoen pääuoman teuraskalalaitosten tuotanto perataan Vanttauskosken perkaamossa, jonka jätevedet johdetaan Vanttauskosken kylän noin 300 kiinteistön jätevesien lisäksi Vanttauskosken jätevedenpuhdistamolle. Puhdistamolla on ollut ajoittain vaikeuksia pysyä lupaehtojen mukaisissa puhdistusvaatimuksissa. Napapiirin Kala Oy on samanaikaisesti Petäjäskosken laitoksen kanssa toimittanut lupavirastolle Seitakorvan ja Vanttauskosken kalankasvatuslaitosten lupahakemukset. Hakija on todennut Seitakorvan kalankasvatuslaitokselle haettujen päästöjen lisäyksen kompensoituvan fosforin osalta kokonaan ja typen osalta yli puolella Petäjäskosken kalankasvatuslaitokselle haettavilla nykyistä pienemmillä luparajoilla. Todellisuudessa Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksen lupahakemuksessa esitetyt päästörajat ovat hieman korkeampia kuin Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksen päästöt ovat tarkkailun mukaan viime vuosina keskimäärin olleet. Petäjäskosken laitoksen pienemmät ravinnepäästöt eivät hyödytä yläpuolisen Kemijoen vesiensuojelua. Kun lisäksi otetaan huomi- 14

oon Vanttauskosken perkaamoon Petäjäskoskelta toimitettavan kalamäärän pysyminen entisellään ja Seitakorvan sekä Vanttauskosken teuraskalatuotannon mahdollinen kasvu, Vanttauskosken jätevedenpuhdistamon tulokuormitus kasvaa ja puhdistamon toiminta lupaehtojen rajoissa voi siten edelleen vaikeutua lisäten vesistövaikutuksia Vanttauskosken alapuolisessa Kemijoen vesistössä. 2. Rovaniemen maalaiskunnan ympäristölautakunta Lupamääräysten tarkistamishakemus tulee tehdä viimeistään vuoteen 2015 mennessä. Koko Kemijoen valuma-alueen kalankasvatuslupien lupamääräykset tulee tarkistaa samanaikaisesti. Ympäristönsuojelulain mukainen paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ei hakemusasiakirjoista käy riittävän selkeästi esille. Kalankasvatus ei ole pystynyt kehittämään päästöjä vähentävää tekniikkaa muiden vesistöjä kuormittavien toimijoiden tahdissa. Kassikasvatuksen ravinteiden talteenottoon tulee kehittää nykyistä toimivampi järjestelmä. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan puute tulee lupa-ajassa ja lupamääräyksissä ottaa huomioon. 3. Muurolan-Jaatilan osakaskunta Hakijan kuuleminen ja selitys Kalankasvatukseen verkkokasseissa välittömästi säännöstelypadon vieressä ei saa antaa jatkolupaa. Laitosta ei ole käytetty vuosina 2003 ja 2004. Jokialuetta kuormittavat monet kalalaitokset, jotka eivät puhdista jätteitään. Ruokaa ja kuolleita kaloja painuu pohjaan, josta virta kuljettaa ne Petäjäskosken vanhaan uomaan, joka pääsääntöisesti kuivuu kesäksi matalaksi lätäköksi. Siinä kalat mätänevät ja haisevat koko loppukesän. Fosforikuormitusta on pienennettävä ja kalankasvattamon mahdollinen uusi lupa ei saa olla esteenä myöhemmin rakennettavalle kalatielle. Nykyisin valvotaan ja rajoitetaan muidenkin päästöjä. Muun muassa maataloudelle on annettu ohjeet ja rajat päästöjen laskuun vesistöön. Hakija on 7.6.2005 toimittanut ympäristölupavirastolle selityksensä muistutuksista ja vaatimuksista. Ympäristökeskuksen lausunnossa on käytettävän rehun fosfori- ja typpipitoisuudelle esitetty rajoituksia. Riittävä fosforin saanti on ehdottoman tärkeää mm. kalojen luuston kehittymiselle sekä solujen normaaliin kasvuun. Rehujen fosforipitoisuuden jatkuva alentaminen on kalanviljelyn ympäristökuormituksen kannalta positiivista, mutta sisältää riskin kalojen terveydelle ja hyvinvoinnille. Petäjäskosken laitos tuottaa isoa kirjolohta, joten rehun fosforisisältö ei ole yhtä kriittinen tekijä kuin poikastuotannossa, missä on jo havaittavissa liian matalan fosforipitoisuuden aiheuttamia ongelmia. Vaikka ympäristökeskuksen esittämä rehun fosforisisällön yläraja 0,9 % on mahdollista saavuttaa, on fosforipitoisuuden jatkuva alentamistavoite ympäristöluvissa kalojen hyvinvoinnin kannalta arveluttavaa. Rehujen ravinnepitoisuudelle ei lupamääräyksissä tulisi asettaa ylärajaa tai ne pitää olla samat kuin edellisellä lupajaksolla, fosforipitoisuus 1 % ja typpipitoisuus 7 %. Ympäristökeskuksen lausunnossa ei ole esitetty perusteita pienentää hakemuksen mukaisia ravinnekuormituksen ylärajoja, fosfori 490 kg ja typpi 3 650 kg. Rehun käytölle ei tule asettaa ehdotonta ylärajaa, vaan noin arvo. Vesistötarkkailun nykyinen taso on riittävä. Tarkkailuohjelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla. Muutokset eivät voi olla saneluratkaisuja. 15

Kalat kasvatetaan verkkoaltaissa. Kuolevat kalat jäävät altaisiin, mistä ne kerätään pois. Kemijoen vedenlaatu määräytyy pääasiassa luonnonhuuhtoumasta, minkä osuus ainevirtaamasta on noin 80 %. Suurimmat fosforikuormittajat ovat maa- ja metsätalous ja suurimmat typpikuormittajat maatalous ja yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot. Kemijoen vesistöalueella tarkkailuvelvollisen kalankasvatuksen osuus oli alle 3 % fosforikuormituksesta ja noin 1,5 % typpikuormituksesta. 16 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U VESITALOUSLUPARATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Napapiirin Kala Oy:lle määräaikaisen luvan verkkoaltaiden pitämiseen Petäjäskosken voimalaitoksen yläaltaassa kalankasvatusta varten. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaisesti korvattavaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä. Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä. YMPÄRISTÖLUPARATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Napapiirin Kala Oy:lle määräaikaisen ympäristöluvan kalojen kasvatukseen Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksessa. Kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 81 500 kg vuodessa. Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu vesistöön tai sen käyttöön kohdistuvaa toimenpitein estettävää tai ympäristönsuojelulain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Luvan saajan on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä. LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan määräykset 1. Hakemuksen liitteen 10 mukaiset 5 verkkoallasta on sijoitettava ympäristölupavirastoon 28.2.2005 toimitetun hakemussuunnitelman täydennyksen 24.2.2005 päivätyn liitteen 3 "Asemapiirros", MK 1:2 000 mukaisesti. Verkkoaltaiden yhteispinta-ala on enintään 1 500 m 2 ja yhteistilavuus 6 000 m 3. Rakenteet ja laitteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla rakenteisiin ja laitteisiin voidaan tehdä vähäisiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua.

17 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin Päästöt ilmaan 2. Laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään 90 000 kg vuodessa. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 470 kg vuodessa ja typpikuormitus enintään 3 500 kg vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena. Kalankasvatuslaitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että vesistökuormitus pysyy kaikissa olosuhteissa mahdollisimman pienenä. Kaloja ei saa liikaruokkia ja kuivarehusta on erotettava rehupöly ennen ruokintaa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa jatkokasvatuksessa olla keskimäärin enintään 0,9 % ja typpipitoisuus keskimäärin enintään 6,5 %. 3. Laitoksen toiminta sekä rehun, kuolleiden kalojen ja muiden jätteiden käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu hajuhaittoja. Melu ja tärinä 4. Laitoksen hoito ja kalojen ruokinta on järjestettävä niin, ettei siitä aiheudu haitallista melua tai tärinää. Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen Varastointi 5. Kuolleet kalat ja muut laitoksella syntyvät jätteet on käsiteltävä, kuljetettava ja sijoitettava Rovaniemen kaupungin jätehuoltomääräysten mukaisesti. Kalankasvatuslaitoksella on kaikessa toiminnassa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Luvan saajan on järjestettävä jätehuolto ja jätteen kuljetus asianmukaisesti ja Rovaniemen kaupungin jätehuoltomääräyksiä noudattaen. 6. Kalanrehut on varastoitava asianmukaisesti siten, etteivät vahinkoeläimet pääse niihin käsiksi. Tarkkailu- ja raportointimääräykset 7. Luvan saajan on oltava selvillä toiminnan ympäristövaikutuksista. Luvan saajan on huolehdittava toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä tarkkailutulosten raportoinnista liitteen 2 mukaisesti. Vesistötarkkailuohjelmaa ja sen raportointiaikoja voidaan päätöksen lainvoimaisuudesta huolimatta muuttaa Lapin ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Kalataloustarkkailua ja sen raportointiaikoja voidaan muuttaa vastaavasti Lapin työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. Ympäristökeskus voi lisäksi tarkentaa käyttö- ja päästötarkkailua.

18 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet Toiminnan lopettaminen 8. Laitoksella ilmenevistä kalataudeista ja -kuolemista on ilmoitettava viipymättä Lapin ympäristökeskukselle. Lisäksi kalataudeista ilmoittamisen osalta on noudatettava eläintautilain säännöksiä. Muista ympäristön kannalta merkittävistä poikkeuksellisista tilanteista on ilmoitettava ympäristökeskukselle ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. 9. Jos laitoksen toiminta lopetetaan lupakauden aikana, siitä on ennakkoon ilmoitettava Lapin ympäristökeskukselle ja Rovaniemen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Toiminnan loputtua on rakenteiden suhteen meneteltävä vesilain 2 luvun 31 :n 2 momentissa säädetyllä tavalla. OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE Vahingonkärsijä voi vaatia luvan saajalta korvausta ennakoimattomasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta tai muusta vesistöön kohdistuvasta toimenpiteestä johtuvasta vahingosta. Hakemus tulee tehdä ympäristölupavirastolle. Ennakoimattoman vahingon korvaamista koskevan hakemuksen yhteydessä voidaan esittää myös luvasta poiketen aiheutetun vahingon korvaamista koskeva vaatimus. RATKAISUN PERUSTELUT Lupaharkinnan perusteet Luvan myöntämisen edellytykset Tätä päätöstä ja siinä annettuja lupamääräyksiä noudattaen hakemuksessa tarkoitettu kalankasvatus täyttää ympäristönsuojelulain, vesilain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset sekä ne vaatimukset, jotka luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla on säädetty. Lupa myönnetään määräaikaisena toiminnan luonteen vuoksi. Verkkoallaslaitokselle ei ole taloudellisesti toteuttamiskelpoista jätteiden talteenottomenetelmää. Laitoksen rakenteet eivät edellytä huomattavia pitkäaikaisia investointeja, ja olosuhteiden mahdollisesti niin vaatiessa ne ovat helposti poistettavissa vesialueelta. Vesitalouslupa Verkkoaltaiden pitämisestä vesistössä saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä aiheutuvaan vahinkoon, haittaan tai muuhun edunmenetykseen.

19 Ympäristölupa Lupamääräysten perustelut Kalankasvatuslaitosten aiheuttama kuormitus kohdistuu pääasiassa Petäjäskosken voimalaitoksen yläaltaaseen. Tämä aiheuttaa jonkin verran vesialueen levänkasvun lisääntymistä lämpimän veden aikana. Vedenlaadun muuttuminen ja perifytonin (päällyslevästön) kasvun lisääntyminen ei ole kuitenkaan niin voimakasta, ettei luvan myöntämiselle olisi edellytyksiä. Ottaen huomioon lupamääräykset laitoksen hoidosta sekä rehun määrästä ja laadusta toiminta vastaa Petäjäskosken kalankasvatuslaitoksen olosuhteet huomioon ottaen parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksia ja on ympäristön kannalta parhaan käytännön mukainen. Asetetut lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen luvan mukaisesta toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista, kiellettyä maan tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista, vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai kohtuutonta rasitusta naapuritiloille. Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Kalojen ruokintaan käytettävän kuivarehun määrää ja laatua sekä päästörajoja koskevat määräykset ovat tarpeen vesien pilaantumisen ehkäisemiseksi. Rehumäärä on valvonnallisista syistä enintään-arvo ja vain kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna noin-arvo. Rehun fosfori- ja typpipitoisuudet ovat ympäristölupahakemukseen liitetyn selvityksen ja ympäristökeskuksen lausunnon mukaiset. Niiden alentaminen tämän päätöksen mukaiseksi ei heikennä kasvatustulosta. Vesistöön joutuva fosfori- ja typpikuormitus on laskettu hakemuksen liitteenä 5.1 olevan selvityksen taulukossa 1 olevien vuosien 1999 2002 rehumäärien ja vesistöön joutuvan fosfori- ja typpikuormituksien keskiarvojen sekä haettujen luparajojen suhteella. Näin laskettu vuotuinen fosforikuormitus on 459 kg ja typpikuormitus 3 442 kg. Jätehuoltoa koskeva määräys on tarpeen jätteistä aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ja roskaantumisen estämiseksi. Rakenteita ja niiden kunnossapitoa koskevat määräykset sekä tarkkailu- ja raportointimääräykset ovat tarpeen valvonnallisista syistä sekä mahdollisten vesien käytölle aiheutuvien vahinkojen varalta. Tarkkailu- ja raportointimääräykset Ympäristönsuojelulain 46 :n 1 momentin (506/2002) mukaan muun muassa toiminnan käyttö- ja päästötarkkailusta on annettava määräykset lupapäätöksessä. Ympäristölupavirasto vahvistaa käyttö- ja päästötarkkailun luvassa, ja niiden olennainen sisältö esitetään tämän päätöksen liitteessä 2. Päästötarkkailuohjelma on tarkoitettu tuottamaan tietoa vesistään joutuvasta kuormituksesta kaikissa olosuhteissa ja toiminnan eri vaiheissa. Lapin ympäristökeskus voi tarkentaa ohjelmaa. Oleelliset muutokset edellyttävät luvan muuttamista. Vaikutustarkkailusta tulee antaa määräykset ympäristöluvassa. Jos luvassa ei voida määrätä tarkkailusta yksityiskohtaisesti, sen tarkemmasta järjestämisestä määrää erikseen lupaviranomaisen määräämä viranomainen.

Tässä tapauksessa tarkkailun delegointia puoltavat hakijan esitys, vesistökohtaiset seikat ja toiminnan luonne, mistä syystä vesistötarkkailu määrätään tehtäväksi Lapin ympäristökeskuksen määräämällä tavalla. Vaikutustarkkailun vesistötarkkailuohjelman ja kalataloustarkkailuohjelman vahvistaminen ja muuttaminen määrätään tehtäväksi asianomaisen valvontaviranomaisen hyväksymällä tavalla. Voimassa olevaa ohjelmaa noudatetaan, kunnes uusi ohjelma tulee voimaan. Laitoksen sijainti huomioon ottaen ei ole tarpeen määrätä tarkkailemaan ilmaan joutuvia päästöjä, melua ja tärinää eikä niiden ympäristövaikutuksia. Kalataloustarkkailu on tarpeen, koska laitoksen vaikutusalue on kalastuksellisesti tärkeä. Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet On tarpeen antaa määräys myös kalataudeista ja -kuolemista sekä muista merkittävistä poikkeustilanteista ilmoittamisesta. 20 Toiminnan lopettaminen Ympäristönsuojelulain mukaan on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan lopettamisen varalta. Ympäristölupavirasto katsoo riittäväksi määrätä ilmoituksen tekeminen valvontaviranomaisille, jotka voivat antaa asiassa tarkempia ohjeita. VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN 1. Lapin ympäristökeskus Ympäristölupavirasto on ottanut huomioon ympäristökeskuksen kannanoton kasvatuksessa käytettävän kuivarehun määrästä ja laadusta, kuormituksesta, tarkkailuohjelmasta ja sen hyväksymisestä sekä lupamääräysten tarkistamisajankohdasta ja selvityksen kustannuslaskelmineen parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta vesistökuormituksen edelleen vähentämiseksi lupamääräyksistä ja niiden perusteluista ilmenevällä tavalla. Vanttauskosken asumajätevedenpuhdistamon toiminta ei kuulu tässä hakemuksessa käsiteltäväksi. 2. Rovaniemen maalaiskunta (nyk. Rovaniemen kaupunki), ympäristölautakunta Vaatimukset lupamääräysten tarkistamisesta ja vesiensuojelun tehostamisesta on otettu huomioon lupamääräyksistä ja niiden perusteluista ilmenevästi. 3. Jaatilan-Muurolan osakaskunta Hakemuksen mukaiselle kalankasvatukselle on vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaiset luvanmyöntämisedellytykset olemassa, kuten edellä kohdassa "Luvan myöntämisen edellytykset" on esitetty. Kalankasvatuksen tilapäinen lopettaminen ei ole este uuden luvan myöntämiselle. Petäjäskosken voimalaitoksen tulvaluukkuja pidetään normaalisti kesäaikana kiinni, joten kalankasvatuslaitoksella käytettävää rehua tai kuolleita kaloja ei pääse Kemijoen vanhaan uomaan. Lupamääräysten mukaan kuolleiden kalojen käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu hajuhaittoja ja kuolleet kalat on käsiteltävä, kuljetettava ja sijoitettava Rovaniemen kaupungin jätehuoltomääräysten mukaisesti. Lupamääräyksissä on fosforikuormitusta rajoitettu nykyisestä ja haetusta. Mahdollista suunnitteilla olevaa kalatietä