Luonnonarvo- ja virkistysarvokaupan eroista Arto Naskali METLA/Ro Metsäntutkimuslaitos Skogsforskningsinstitutet Finnish Forest Research Institute www.metla.fi
Leg osahanke Yksityissektorin toiminta ja taloudelliset kannustimet luonnon monimuotoisuuden kestävässä käytössä ja suojelussa Biodiversiteetin suojelun kustannusjako Yksityissektorin luonnonsuojelutoiminta Markkinoiden luomisen rooli osana ohjauskeinojen muodostamaa kokonaisuutta (markkinamekanismien luomisen oikeudellisia esteitä) 26.4.2007 2
Luonnonarvokauppa Menetelmä, jossa maanomistaja sopimuksesta ylläpitää tai lisää luonnonarvoja metsässään tai saa tästä tuloa luonnonarvojen ostajalta kuten valtiolta tai metsien suojelusäätiöltä. Yhteiskunnalliset kriteerit Määräaikainen suojelu Kohteiden suojelua Soveltuuko kestävän metsäekosysteemin käytön ja hoidon (SFM) paradigmaan? Talousmetsien luonnonhoitoa (myös luonnonhoitohankkeet) rahoitettu metsätalouden ympäristötuella. 26.4.2007 3
Virkistysarvokauppa Voidaan puhua myös maisema-arvokaupasta tai metsämaiseman vuokrauksesta. Paikalliset kriteerit. Mm. maisemahyödyille kehitetään sopimuksia ja palkkionmaksukäytäntöjä. Ostajina voivat olla asukas, matkailuyrittäjä, kyläyhdistys, virkistysaluesäätiö, kunta yms.. Matkailuyrittäjä tuotteistaa ja myy edelleen. Matkailukäyttö voi olla intensiivisempää kuin jokamieskäyttö. Mökkikiinteistöjen arvoon vaikuttaa ympäröivä maisema. Sopimusteitse voidaan määritellä esim., että hakataan varovasti tai istutetaan nopeasti kasvavia puulajeja. 26.4.2007 4
Virkistysarvokauppa jatk. Kysymys on luonnon- ja kulttuurimaiseman hoidosta ja käytöstä (ei pelkkä säilyttäminen). Ekosysteemipalveluiden turvaamisen lisäksi kauppaan voi sisältyä ihmistekoista luontopalvelua (aktiivista työtä). Kohdistuu helposti laajoihin maantieteellisiin mittakaavoihin tarvitaan paitsi ostajien yhteistoimintaa myöskin maanomistajien yhteistoimintaa (kokoonpanon ekonomia) Virkistyskäytön ja matkailun maisemat ovat Common Pool (yhdistyy vapaa pääsy ja kilpailevuus). High exclusion cost good ei voida erottaa luonnonvarajärjestelmää luonnonvarayksiköistä. Yhteistoimintaverkosto tarvitaan. 26.4.2007 5
Oikeustaloudellinen tausta Yllättävä tosiasia: yhtäkkinen kiinnostuminen markkinoiden luomiseen. Peruskysymyshän on, pitäisikö metsien käsittelyssä (haluttujen rakennepiirteiden luominen ja ylläpitäminen metsäluonnossa) pyrkiä muutoksiin metsälain uudistuksilla eli säätämällä luonnonhoito maanomistajan velvollisuudeksi (voi myös tapahtua puuntuotannon sääntelyä keventämällä). Saadaanko nyt sama asia paremmin aikaan markkinoita luomalla? Biodiversiteetin turvaaminen ekosysteemien terveys Ekologiset prosessit ekosysteemitoiminnot ekosysteemipalvelut (yhteistoiminta) Hallinnollinen ohjaus (komenna ja kontrolloi; muutoksia omistus- ja käyttöoikeuksiin) on vaikeaa. Tarvitaan avuksi markkinaperustaisia kannustimia ja markkinoiden luomista. Ekologinen omistusoikeusteoria? Ekosysteemikäsitteen käyttö (ekosysteemilähestymistapa) voi edellyttää uudenlaista tapaa organisoida ihmisen suhde ympäröivän luonnon maailman kanssa. Voi merkitä perusteellista muutosta yksilöiden oikeuksissa ja vastuissa omistaa ja käyttää maata. 26.4.2007 6
Oikeustaloudellinen tausta jatk. Luonnonkäytön ristiriitojen juuret ovat institutionaalisessa ympäristössä. Erimielisyydet voivat johtua erilaisista käsityksistä maahan liittyvistä omistusoikeuksista (myös millaisia niiden pitäisi olla). Ympäristön köyhtyminen ja niukkeneminen yhdessä teknologisen kehityksen ja arvojen muutoksen kanssa ovat tekijöitä, jotka jatkuvasti haastavat status quo omistusoikeuksia (kenen etuja valtio suojelee). Niukkuudesta syntyy ristiriita ja niukkuudesta ja ristiriidasta syntyy keskinäinen riippuvuus. Instituutioiden muotoilu on yhteiskunnan ristiriitojen luovaa ratkaisemista. Neuvotellaan uusien järjestelmien määrittämisestä ja arvioidaan niiden kykyä tuottaa haluttuja tuloksia. Lähtökohtana ovat vanhat, uuteen tilanteeseen sopimattomat instituutiot. 26.4.2007 7
Oikeustaloudellinen tausta jatk. John Locke: luonnollinen oikeus omaisuuteen (institutionaalinen status quo ante on luonnollinen). Jeremy Bentham: Ajatus yksilöiden ja valtion vallasta määrittää oikeuksia ja velvollisuuksia. Oikeudet ja lait eivät ole olemassa ennakolta vaan ne ovat julkisen vallan toiminnan tuotteita. Richard Tawney näki omistusoikeudet sosiaalisina konstruktioina. John R. Commons korostaa talousprosessin ja lain erottamattomuutta. Hän myös näkee valtion olevan hiljainen osapuoli kaikissa yksityisissä liiketoimissa eli kaikki taloudellinen toiminta on osaksi pakotettua (Rationing transactions). Tärkeä kysymys on se, kuka kykenee kontrolloimaan ja käyttämään hyväkseen lainsäädännöllis-taloudellista neksusta (the legal-economic nexus) eli hallitsee lainsäädännöllistaloudellista jatkuvuutta ja muutosta (Warren J. Samuels). 26.4.2007 8
Oikeustaloudellinen tausta jatk. Filosofi Eugene Hargroven (1989) mukaan pahin seuraus Locken omaisuusteoriasta on siitä kehittynyt epämoraalinen ja - sosiaalinen asenne. Locken argumentti on rohkaissut maanomistajia käyttäytymään epäsosiaalisesti ja esittämään, että heillä ei ole moraalista velvollisuutta suojella ja varjella luontoa tai huolehtia (ilman korvausta) muista yhteisönsä jäsenistä, joihin heidän toimenpiteillään on vaikutusta. Onko maanomistajalle maksettava kompensaatiota, esim. kun elinympäristön säilyttämisen vaatimus muuttaa hänen maankäyttösuunnitelmaansa? Metsänomistajan tulo (voitto) on aina sosiaalinen konstruktio. Erottuu poliittinen status quo ante ja ympäristöllinen status quo ante. Voivat erota merkittävästi, jos maanomistajien poliittinen voima on suuri. Mutta myös jälkimmäinen on määritettävä poliittisesti eli mikä ympäristön tila katsotaan referenssitasoksi, josta poikkeamisesta joko rangaistaan tai palkitaan. Ympäristö on moraalin aluetta (Daniel W. Bromley). 26.4.2007 9
Lopuksi Maisemamarkkinat eroavat luonnonarvomarkkinoista: ympäristölliset status quo ante:t erilaiset; myös poliittiset status quo ante:t voivat olla erilaiset. Maanomistajan moraalinen vastuu tukea matkailuelinkeinoa lienee vähäisempi kuin biodiversiteetin suojeluun liittyvä vastuu. Virkistys- ja maisema-arvojen tuottaminen edellyttää yhteistoimintaa. Ekosysteemin hoito keskittyy dynaamisiin prosesseihin (komenna ja kontrolloi politiikka vaikeaa). Markkinamekanismit perustuvat yhteistoimintaan. Virkistysarvojen tuottaminen vaatii vain vähäisiä eksplisiittisiä omistusoikeusmuutoksia (oikeuksien täsmentäminen riittää). The legal-economic nexus hyväksyy nämä muutokset, varsinkin kun maanomistajat saavat kaupallista hyötyä monikäytöstä. 26.4.2007 10