Kunta-alan ja muiden työmarkkinasektoreiden väliset palkkaerot kaventuneet vuosina - Kunnallinen työmarkkinalaitos Kunta-alan pääsopijajärjestöt Helsinki 2010
Kunta-alan ja muiden työmarkkinasektoreiden väliset palkkaerot kaventuneet vuosina - Toimeksianto ja selvityksen toteutus Syksyn neuvotteluissa sovittiin pöytäkirja samapalkkaisuuden edistämisestä ja palkkakilpailukyvyn ylläpitämisestä kunnissa ja kuntayhtymissä vuosina ja 2009. Pöytäkirjan mukaan KT ja pääsopijajärjestöt selvittävät kunta-alan palkkatason suhdetta muiden työmarkkinasektoreiden palkkatasoon kun tiedot kunnallisen palkkausjärjestelmän kehittämistoimenpiteiden vaikutuksista palkkakehitykseen ja palkkarakenteen kehittämiseen sekä toiminnan tehostamiseen vuosilta - ovat saatavissa. Kunta-alan tilastoryhmä (Kunnallinen työmarkkinalaitos, kunta-alan pääsopijajärjestöt ja Tehy) tilasi Tilastokeskukselta selvityksen kunta-alan palkkatasosta suhteessa muiden työmarkkinasektoreiden palkkatasoon. Selvitys koskee vuosia, ja ja perustuu Palkkarakennetilastoaineistoon, jossa käytetään kansainvälistä ISCO -ammattiluokitusta. Palkkatasoselvityksessä ei käytetty palkkatilastojen keskiarvotietoja, vaan pyrittiin vertailemaan Tilastokeskuksessa tehtyjen palkkamallien avulla rakenteeltaan ja laadultaan mahdollisimman samanlaisen henkilöstön palkkoja. Palkkatasoselvityksessä tarkasteltiin kokoaikaista, koko kuukaudelta palkkaa saanutta henkilöstöä. Selvitys tehtiin neljällä eri ansiokäsitteellä: 1) säännöllisen työajan kuukausiansio ilman työaikalisiä ja opetusalan ylituntipalkkioita 2) säännöllisen työajan kuukausiansio mukaan lukien työaikalisät (ei tulospalkkioita) 3) säännöllisen työajan kuukausiansio tulospalkkioineen ja työaikalisineen 4) kokonaistyöajan kuukausiansio ilman tulospalkkioita. Muita palvelussuhteen ehtoja kuin palkkaa ei selvitetty. Vertailu tehtiin erikseen sellaisista ammattiluokista, joista löytyi tarpeeksi vastaavia ammatteja eri sektoreilla (ns. vastaavat ammatit) ja muista ammateista (ns. ei-vastaavat ammatit). Selvitys tarkastelee palkkaeroja kuntasektorin näkökulmasta eli eri ammattiluokkien palkkaerot painotetaan yhteen kuntasektorin henkilöstörakenteen mukaan. Näin saadaan kunnallisten työmarkkinoiden kannalta oleellista tietoa kunta-alan palkkakilpailukyvystä ja sen kehityksestä.
Tammikuussa 2010 valmistunut kunta-alan palkkatasoselvitys poikkeaa vuonna 2001 valmistuneesta ns. Kunpas -selvityksestä tilastollisen menetelmän, painorakenteen ja osittain ammattiluokituksen osalta. Siten näiden kahden selvityksen tulokset eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Tutkimusmenetelmä Tutkimusmenetelmä jakaantuu kahteen osaan; palkkojen määräytymistä selittävien palkkamallien estimointiin ja saatujen tulosten hyödyntämiseen laatuerojen eliminoinnissa ja indeksilaskennassa. Palkkamallit määritellään sektoreittain ammattikohtaisesti (ISCO -ammatti) ja sukupuolen mukaan. Palkkojen määräytymistä selitetään tehtävänimikkeellä, paikallisyksiköllä, iällä, koulutusvuosien määrällä ja palvelussuhteen määräaikaisuudella. Vastaavia ammatteja koskevassa palkkavertailussa estimoidut palkkamallit agregoidaan ammattiluokan tasolle, ei-vastaavia ammatteja koskevassa vertailussa taas ammatin ja koulutuksen 2 -numerotason mukaan määritettyjen vertailuluokkien tasolle. Näissä vertailusoluissa kuntasektorin ja muiden työmarkkinasektoreiden aritmeettisten keskipalkkojen suhde jaetaan kahteen osaan: laatuvakioitujen keskipalkkojen suhteeseen ja laatueroista johtuvaan palkkaeroon. Sekä vastaavissa että ei-vastaavissa ammateissa eritellään sekä iän, koulutusvuosien määrän ja palvelusuhteen määräaikaisuuden suhteen laatuvakioidut palkkasuhteet että näihin muuttujiin liittyvien laatuerojen vaikutus. Esimerkki selvityksen toteutuksesta ja tulosten lukuohjeeksi Varsinaisen palkkatasoselvityksen tulostaulukoissa ei käytetä prosentteja vaan suhdelukuja. Yli yhden oleva palkkojen suhdeluku tarkoittaa, että muilla sektoreilla on korkeampi palkkataso kuin kunta-alalla: Esimerkiksi 1,150 tarkoittaa että muilla sektoreilla palkkataso on 15,0 prosenttia korkeampi. Suhdeluku 1,00 tarkoittaa samaa palkkatasoa. Suhdeluku 0,985 tarkoittaa, että muiden sektoreiden palkkataso on 1,5 prosenttia matalampi kuin kuntasektorilla. (1,000-0,985 = 0,015 1,5 %). Esimerkki. Perushoitajat ja lähihoitajat (Selvitys kunta-alan ja yleisten työmarkkinoiden palkkaeroista, Isco -ammattiluokka 51321 taulukko 5.5., s. 36), säännöllisen työajan kuukausiansio mukaan lukien työaikalisät (ei tulospalkkioita). Esimerkkiammattiluokassa vuonna vakioimaton keskipalkkojen suhde oli 0,981 eli muiden sektoreiden palkkataso oli 1,9 % matalampi kuin kuntasektorilla. Laatukorjausten (määräaikaisuus, ikä, koulutusvuodet) jälkeen suhdeluku oli 0,991 eli palkkataso oli enää 0,9 % matalampi. Vuonna ko. laatuvakioitu palkkataso oli muilla sektoreilla 3,7 % matalampi (suhdeluku 0,963). Vuonna ko. palkkataso oli muilla sektoreilla 5,1 % matalampi kuin kuntasektorilla (Vuoden liiteosa, liite 1.2., suhdeluku 0,949, s. 16). Vuodesta vuoteen kunta-alan suhteellinen palkkataso oli siis tässä ammattiluokassa parantunut 4,2 prosenttiyksikköä. Vastaavat ammatit Selvityksessä verrataan palkkatasoa eri työmarkkinasektoreilla siten, että palkkatasoon vaikuttavat tekijät otetaan vertailussa huomioon. Tärkein palkkatasoon vaikuttava tekijä on ammatti ja siihen liittyvät tehtävät. Ammatti otettiin huomioon Tilastokeskuksen ISCO -ammattiluokituksen avulla. Selvityksessä tarkastelun pääpaino on lisäksi ns. vastaavien ammattiluokkien palkkaeroissa. Vastaavilla ammateilla tarkoitetaan sellaisia ammattiluokkia, joiden voidaan olettaa sisältävän riittävän samankaltaisia tehtäviä eri työmarkkinasektoreilla. Ammattiluokka voi kuitenkin sisältää vaativuudeltaan erilaisia tehtävänimikkeitä, joten työtehtävien erilaisuus kyettiin ottamaan huomioon vain osittain.
Tulosten tilastollisen luotettavuuteen varmistamiseksi vaadittiin, että vastaavien ammattien ammattiluokassa oli vähintään noin 100 henkilöä sekä kuntasektorilla että yleisillä työmarkkinoilla. Kuitenkaan ei vaadittu, että vastaavissa ammateissa tietty osuus ammatin henkilöstöstä olisi sijoittunut eri työmarkkinasektoreille. Näin meneteltiin, koska haluttiin suorittaa palkkavertailu aina, kun se oli ylipäätään tilastollisesti mahdollista. Tehdyn ratkaisun mahdollinen heikkous on, että vastaavien ammattien joukkoon tuli myös ammatteja, joilla työllistyminen kuntasektorin ulkopuolella on hyvin marginaalista suhteessa koko ammatin työllisyyteen. Vastaavien ammattien valinnan teki Tilastokeskus käyttäen asiantuntija-apuna kunta-alan tilastoryhmää. Loppuja ammattiluokkia tarkasteltiin ns. ei-vastaavien ammattien ryhmässä, jossa työtehtävät eivät siis ole eri työmarkkinasektoreilla vertailukelpoisia tai henkilöstöä ei ole eri sektoreilla. Vastaaviin ammatteihin sijoittui tarkasteluvuosina kuntasektorin henkilöstöstä noin 71 prosenttia. Kuntasektorin ja muiden työmarkkinoiden henkilöstön ammattirakenteet eroavat selvästi toisistaan, sillä muiden työmarkkinasektoreiden henkilöstöstä vastaavat ammatit kattoivat vain noin 33 prosenttia. Kokonaistyövoimasta (kaikki työmarkkinasektorit) vastaavissa ammateissa oli noin 45 prosenttia. Vuonna kunta-alalla vastaavien ammattien henkilöstöstä 23 prosentilla oli korkeakouluasteen tutkinto, kun vastaava osuus on koko kunta-alalla noin 32 prosentilla. Tästä syystä monille kuntien tyypillisille korkeakoulutetuille erityisasiantuntija-ammateille ei löytynyt vertailuryhmää muilta työmarkkinasektoreilta. Esimerkiksi opetusalalta jäi peruskoulun aineenopetuksen, lukio-opetuksen sekä ammatillisen koulutuksen opetushenkilöstö pois tarkastelusta siitä syystä, ettei tilastoaineisto mahdollistanut riittävän vertailukelpoisten vertailuluokkien muodostamista. Ammattien eriytyminen eri sektoreilla on johtanut siihen, että monien vastaavien ammattien kuntahenkilöstöllä ei ole laajemmassa määrin tosiasiallista vaihtoehtoista työmarkkinasektoria. Kunnan mahdollisten palkkakilpailukykyongelmien kannalta palkkaerojen vaikutus onkin vähäisempi ko. ammateissa. Kunta-alan näkökulma Selvityksessä on käytetty ensisijaisesti ns. kuntasektorin näkökulmaa. Tällä tarkoitetaan sitä, että eri ammattiluokkien palkkaerot painotetaan yhteen kuntasektorin tosiasiallisen henkilöstörakenteen mukaisesti. Näkökulman valinta vaikuttaa selvityksen raportoimiin tuloksiin palkkaeroista, sillä 1) Kuntasektorin ammattirakenne poikkeaa selvästi muiden työmarkkinasektorien ammattirakenteesta sekä ammattiluokituksen pääluokkatasolla (ks. kuvio 1) että luokituksen tarkemmilla tasoilla. 2) Selvityksessä saadut (vakioidut) palkkaerot vaihtelevat selvästi ammattiluokan mukaan. Esimerkiksi Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät -luokassa palkat ovat säännöllisen työajan kuukausiansioilla mukaan lukien työaikalisät (ei tulospalkkioita) muilla työmarkkinasektoreilla 1,1 prosenttia kuntasektoria matalammat. Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijöillä palkat ovat muilla työmarkkinasektoreilla 21,9 prosenttia kunta-alaa korkeammat.
Kuvio 1. Vastaavien ammattien henkilöstö kunta-alalla ja muilla työmarkkinasektoreilla vuonna 250 000 200 000 Johtajat ja ylimmät virkamiehet 150 000 Erityisasiantuntijat Asiantuntijat Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät 100 000 50 000 Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät Maanviljelijät, metsätyöntekijät ym. Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät Prosessi- ja kuljetustyöntekijät Muut työntekijät 0 Kunta Muut työmarkkinasektorit Kuntasektorin näkökulman valinta korostaa palkkaeroja kuntasektorille tyypillisissä ammateissa. Koska eri työmarkkinasektorien henkilöstörakenteet poikkeavat toisistaan, saadaan myös näkökulmasta riippuen erilaisia tuloksia. Tämä johtuu siitä, että kuntasektorin ja yleisten työmarkkinoiden väliset palkkaerot ovat pääsääntöisesti pieniä juuri tyypillisissä kuntasektorin ammattiluokissa. Vastaavasti suurimmat palkkaerot ovat sellaisista ammattiluokista, jotka ovat kunta-alalla harvinaisempia ja muilla sektoreilla tyypillisempiä. Perusteluna näkökulman valinnalle oli halu tarkastella erityisesti välittömiä paikallisen kuntatyönantajan palkkakilpailukyky- ja työvoiman saatavuuskysymyksiä. Toisin sanoen kunta-alan suurten henkilöstöryhmien palkkakilpailukykyongelma on kunnan talouden ja kokonaiskilpailukyvyn kannalta erilainen haaste kuin pienillä ryhmillä. Kunnille epätyypillisten ammattien palkkaeroja ei kuitenkaan voi jättää laajemmassa tarkastelussa huomiotta, koska tuleva työvoima voi valikoitua pois kunta-aloilta, jos palkkaerot ovat kovin suuria. Kunta-alalle epätyypillisten ammattien huomattavasti korkeampi palkkataso verrattuna kunta-alalle tyypillisiin ammatteihin voisi johtaa siihen, että lähtökohtaisesti kunta-alan - ammattiin koulutettu henkilöstö hakeutuu toiseen ammattiin kuntasektorin ulkopuolelle. Pidemmällä aikavälillä yleisten työmarkkinoiden kunta-alaa korkeampi palkkataso saattaa vaikuttaa ylipäätänsä halukkuuteen kouluttautua kunta-alan ammatteihin.
Kunta-alan ja muiden sektorien palkkaero kaventunut vuosina Kunnan ja muiden työmarkkinasektoreiden keskimääräiset laatuvakioidut palkkaerot vastaavissa ammateissa kaventuivat vuosina ansiokäsitteestä riippuen vähimmillään 0,9 prosenttiyksikköä ja enimmillään 1,3 prosenttiyksikköä. Vuosina toteutettiin Kunnallisen palkkausjärjestelmän kehittämistoimenpiteistä tehty sopimus, ns. kuntien palkkaohjelma. Palkkaohjelman kustannusvaikutus oli 3,7 % kunta-alan palkkasummasta. Palkkaohjelmaa toteutettiin ko. vuosina voimassa olevien tulopoliittisten sopimusten lisäksi. Vuodesta vuoteen kaventui palkkaero vielä lisää enimmillään 0,4 prosenttiyksiköllä. Vuosien ja välillä palkkaero kaventui eniten kokonaisansiolla mitattuna, 1,6 % -yksiköllä ja vähiten säännöllisen työajan ansiolla tulospalkkioineen, 0,9 % -yksiköllä. Viimeiseen tarkastelujaksoon sisältyy siirtyminen liittokohtaisiin sopimusratkaisuihin eli sopimuskorotusten taso, korotusmuoto ja ajankohdat vaihtelevat sektoreittain ja toimialoittain. Kunta-alalla sopimusratkaisu sisälsi mm. samapalkkaisuuserän kohdentamisen naisvaltaisille ammattiryhmille sekä ns. Tehy-pöytäkirjan korotuksia. Eri ansiokäsitteiden (ansiokäsitteet 2 ja 3) mukaisista tuloksista selviää myös, että yksityisen sektorin maksamat tulospalkkiot lisäsivät palkkaeroa keskimäärin 0,4-0,6 % -yksikköä. Kuvio 2. Vastaavien ammattien palkkaero eri ansiokäsitteillä vuosina, ja kuukausiansio ilman työaikalisiä, tulospalkkioita ja opetusalan ylituntipalkkioita 3,6 3,6 4,9 kuukausiansio mukaan lukien työaikalisät (ei tulospalkkioita) 2,5 2,7 3,6 kuukausiansio tulospalkkioineen ja työaikalisineen 3,1 3,1 4,0 Kokonaistyöajan kuukausiansio ilman tulospalkkioita 0,6 1,0 2,2 0,0 1,0 2,0 3,0 4,0 5,0 Muiden työmarkkinasektoreiden ja kunta-alan kuukausiansion suhteellinen ero, %
Kunta-alan henkilöstörakenteen muutos ei vaikuttanut palkkaerojen kaventumiseen juuri lainkaan. Ts. erojen kaventuminen ei johtunut siitä, että pienten palkkaerojen ammattien suhteellinen osuus olisi kasvanut kuntasektorilla, vaan mm. muita sektoreita korkeammista palkankorotuksista. Palkkatasoselvityksen suhde ansiotasoindeksiin ja säännöllisen ansion indeksiin Verrattaessa palkkaeron kaventumista Tilastokeskuksen ansiotasoindeksin (ATI) lukuihin tulee muistaa, että ATI mittaa palkkakehitystä vakioiden ainoastaan toimialarakennetta virallisen toimialaluokituksen mukaan. Siksi ATI:n tulokset eroavat Tilastokeskuksen tätä raporttia varten tehdyistä tuloksista. Myös ATI:n mukaan kuntasektorin palkat ovat kehittyneet loppuvuodesta loppuvuoteen keskimäärin jonkin verran nopeammin kuin muilla työmarkkinasektoreilla. Koska ATI:ssa mm. ammattirakennetta ja työntekijöiden ominaisuuksia toimialoittain ei ole vakioitu, ansiotasoindeksin muutokset sisältävät myös toimialojen sisäisiä työtehtävä- ja työvoimarakennemuutoksia sekä muita tässä palkkatasoselvityksessä vakioituja tekijöitä. Palkkaerot vaihtelevat selvästi ammattiluokittain Vuonna yleisten työmarkkinoiden palkat olivat vastaavissa ammateissa kokonaistyöajan kuukausiansioilla ilman tulospalkkioita keskimäärin 0,6 prosenttia korkeammat kuin kuntasektorilla. Palkkaero oli suurin säännöllisen työajan kuukausiansiolla ilman työaikalisiä ja opetusalan ylituntipalkkioita keskimäärin 3,6 prosenttia. Taulukossa 1 ammattiryhmittäisessä tarkastelussa käytetään ansiokäsitteenä säännöllistä ansiota ilman tulospalkkioita, sillä se on yksi virallisista ansiokäsitteistä, jota käytetään yleisimmin muissa tilastoissa. ansioilla mukaan lukien työaikalisät (ei tulospalkkioita) oli palkkaero vuonna keskimäärin 2,5 prosenttia muiden työmarkkinasektoreiden hyväksi. Ammattiluokkien palkkaerot vaihtelivat paljon ja erityisesti sen mukaan, onko kyse tyypillisestä kunta-alan ammatista. Esim. lähes kaikissa taulukon ammateissa, joissa on kunta-alalla enemmän henkilöstöä kuin muilla työmarkkinasektoreilla, oli myös palkkataso muita työmarkkinasektoreita korkeampi. Palkkaero ei ole kaventunut vuosina, ja yhtä tasaisesti yksittäisissä ammattiluokissa kuin selvityksessä keskimäärin. Syynä tähän on osaltaan palkankorotusajankohtien eritahtisuus sekä palkkatekijöiden tilastoitumisongelmat vuosina ja. Myös ammattiluokituksen vertailukelpoisuusongelmat tuovat tuloksiin vuosittaista epävarmuutta. Ammattiluokitus on erityisen ongelmallinen esimiestason ja vastuullisten asiantuntijatehtävien osalta, sillä selvityksessä ei ole huomioitu organisaatiokokoa. Taulukossa 1 on 19 ammatin palkkaero eri vuosina. Ko. ammatit on valittu tähän palkkatasoselvityksen 89 vastaavan ammatin joukosta. Valinnassa on huomioitu lukumäärän lisäksi se, että esimerkit kattaisivat monipuolisesti eri sektoreita. Lähteet taulukon tietoihin ovat: Selvitys kunta-alan ja yleisten työmarkkinoiden palkkaeroista, liite 2.1 s. 108-112, liite 2.2 s.113-117, taulukko 5.5. s. 32-38 ja Selvitys kunta-alan ja yleisten työmarkkinoiden palkkaeroista, vuotta koskeva liiteosa, liite 1.2 s. 16-19.
Taulukko 1. Palkkaero eräissä vastaavissa ammateissa vuosina, ja säännöllisen työajan kuukausiansiot mukaan lukien työaikalisät (ei tulospalkkioita) Lukumäärä Muiden työmarkkinasektoreiden palkkataso kuntaan verrattuna Prosenttia (Prosenttia) Muut sektorit Kuntaala Ammattiluokka 1231 Talousjohtajat 1 094 5 187 38,3 % 34,7 % 37,4 % 1232 Henkilöstöjohtajat 322 868 63,3 % 57,1 % 54,9 % 2331 Luokanopettajat 13 901 221-1,9 % -11,7 % -5,5 % 2332 Lastentarhanopettajat 9 335 853 4,2 % -3,5 % -5,3 % 24461 Sosiaalityöntekijät 4 275 516 3,0 % -0,3 % -0,7 % 31121 Talonrakennuksen asiantuntijat 1 145 4 032 6,0 % 12,8 % 11,8 % 32311 Sairaanhoitajat 28 080 4 154-5,3 % -0,7 % -4,8 % 32312 Terveydenhoitajat 4 526 1 241 13,1 % 9,7 % 7,5 % 3431 Johdon sihteerit 6 805 9 585 19,6 % 24,1 % 24,7 % 34601 Sosiaalialan ohjaajat 5 331 3 403 0,9 % 3,7 % 4,7 % 4115 Sihteerit, tekstinkäsittelijät 9 817 22 058 11,9 % 12,3 % 13,5 % 51311 Lastenhoitajat 14 820 1 663-2,5 % -0,1 % -4,7 % 51312 Perhepäivähoitajat 11 410 1 588 2,6 % 2,0 % 9,5 % 51321 Perushoitajat ja lähihoitajat 23 416 10 151-0,9 % -3,7 % -5,1 % 51331 Kodinhoitajat, kotiavustajat 7 131 766-4,1 % -2,7 % -2,9 % 91321 Sairaala- ja hoitoapulaiset 11 146 2 298-0,1 % -2,2 % -2,1 % 91322 Siivoojat 7 223 14 683 1,9 % -2,7 % 0,0 % 91323 Keittiöapulaiset 5 728 2 052-1,0 % -2,8 % -1,3 % 9141 Kiinteistöhuoltomiehet 5 738 6 461 1,1 % 1,7 % 1,8 % Ei-vastaavat ammatit Noin 29 prosenttia kuntahenkilöstöstä jäi palkkatasoselvityksessä vastaavien ammattien ulkopuolelle. Näissä ns. ei-vastaavissa ammateissa esiintyy tehtäviä, joille ei löytynyt vertailuryhmää muilta työmarkkinasektoreilta tai vertailuryhmä oli liian vähälukuinen. Ei-vastaavien ammattien vakioitu palkkaero laskettiin muuten samoilla muuttujilla kuin vastaavilla ammateilla, mutta ammattiluokituksessa käytettiin vain luokituksen karkeimpia tasoja. Ei-vastaavien ammattien suurin yksittäinen ammattikunta on opetusala, josta vain luokanopettajat, lastentarhanopettajat sekä eräät muut opettajaryhmät voitiin sijoittaa vastaaviin ammatteihin. Tämä johtuu siitä, että ammattiluokitus ei pystynyt erittelemään opetusalaa tarpeeksi tarkasti. Opetusalan paino ei-vastaavissa ammateissa on noin 40 prosenttia. Kunta-alalle tyypillisistä ammateista myös kunnan- ja kaupunginjohtajat, sosiaali- ja terveydenhuoltoalan johtajat, eräät lääkäriryhmät, rakennus- ja palotarkastajat, palomiehet, eräät suuret hoitoalojen ammattiryhmät sekä maatalouslomittajat sisältyvät ei-vastaaviin ryhmiin. Em. ryhmiä lukuun ottamatta ei-vastaavat ammatit koostuvat pitkälti yksityiselle sektorille tyypillisistä ammateista (ks. Selvitys kunta-alan ja yleisten työmarkkinoiden palkkaeroista, s. 97).
Valtion sotilashenkilöstö ei sijoittunut edes ei-vastaaviin ammatteihin, koska heillä on oma ammattiluokituksen pääluokka, jossa ei ole muiden työmarkkinasektoreiden henkilöstöä lainkaan. Sotilashenkilöstö jäi siis kokonaan selvityksen ulkopuolelle. Kuvio 3. Ei -vastaavien ammattien palkkaero eri ansiokäsitteillä vuosina, ja. kuukausiansio ilman työaikalisiä, tulospalkkioita ja opetusalan ylituntipalkkioita 8,2 9,7 11,8 kuukausiansio mukaan lukien työaikalisät (ei tulospalkkioita) 4,9 7,0 8,5 kuukausiansio tulospalkkioineen ja työaikalisineen 6,2 8,6 9,6 Kokonaistyöajan kuukausiansio ilman tulospalkkioita 2,5 4,1 6,0 0,0 2,0 4,0 6,0 8,0 10,0 12,0 Muiden työmarkkinasektoreiden ja kunta-alan kuukausiansion suhteellinen ero, % Kaikilla ansiokäsitteillä mitattuna palkkaero oli kaventunut selvästi vuosina, mutta vuodesta vuoteen se oli taas kasvanut. Syynä on ilmeisesti yksityisen opetusalan sopimuskorotusten painottuminen vuodelle.
Kuvio 4. Ei-vastaavien ammattien henkilöstö kunta-alalla ja muilla työmarkkinasektoreilla vuonna 600000 500000 400000 300000 200000 100000 Johtajat ja ylimmät virkamiehet Erityisasiantuntijat Asiantuntijat Toimisto- ja asiakaspalvelutyöntekijät Palvelu-, myynti- ja hoitotyöntekijät Maanviljelijät, metsätyöntekijät ym. Rakennus-, korjaus- ja valmistustyöntekijät Prosessi- ja kuljetustyöntekijät Muut työntekijät 0 Kunta-ala Muut työmarkkinasektorit Kokonaisnäkökulma Painotettaessa ammattiluokittaisia palkkaeroja joillain muilla painoilla kuin kuntahenkilöstön painoilla saadaan jonkin verran erilaisia tuloksia kuin Kunta-alan näkökulmasta tarkasteltuna. Näkökulman valinnan vaikutuksen selvittämiseksi Tilastokeskukselta tilattiin täydennysosa, jossa suhteellisia palkkatasoja tarkastellaan painottamalla yhteen ammattiluokkakohtaisia palkkasuhteita sekä muilta työmarkkinasektoreilta että kunta-alalta johdetuilla painokertoimilla. Tällaista niin sanottu kokonaisnäkökulmaa käytettiin myös vuoden 2001 palkkatasoselvityksessä (ns. Kunpas selvitys), mutta koska menetelmät ovat muuten erilaisia, eivät tulokset ole vertailukelpoisia. Myös kokonaisnäkökulmasta tarkasteltuna palkkaero kaventui selvästi, vuosina ansiokäsitteestä riippuen 1,0-1,2 prosenttiyksiköllä. Sen sijaan keskimääräiset palkkaerot ovat kokonaisnäkökulmasta tarkasteltuna pääsääntöisesti korkeampia kuin kuntaalan näkökulmasta. Näkökulma vaikuttaa varsinkin ammattiluokituksen erityisasiantuntija ja asiantuntija -pääluokissa. Ansiokäsitteestä riippuen palkkaero oli 7,6 9,8 prosenttia muiden työmarkkinasektoreiden hyväksi. Ero kunta-alan näkökulmaan johtuu yksityiselle sektorille tyypillisten ammattien suuresta painosta palkkaerojen laskennassa. Kokonaisnäkökulmatarkastelua ei tehty vuodelta. 10
Muut palvelussuhteen ehdot Tilastokeskuksen selvitys koski ainoastaan tarkasteluvuosien tietyn poikkileikkauskuukauden (yleensä lokakuun) palkkaa. Muita palvelussuhteen ehtoja kuin palkkaa ei ole huomioitu. Näin ollen esim. eroja säännöllisissä viikkotyöajoissa, vuosiloman pituudessa, sairaus- ym. poissaolojen palkkaeduissa, työterveyspalveluissa sekä muissa henkilöstöeduissa ei ole kyetty sisällyttämään selvityksen palkkaerotarkasteluun. Pelkän palkkavertailunkin osalta on ongelmallista se, että pidempien vuosilomaoikeuksien tuomat korkeammat lomarahat ja lomakorvaukset jäivät pois tarkastelusta. Työajan perusteellinen huomioiminen olisi vaatinut vuositason tarkastelua eli vuosityöajan laskemista ainakin säännöllisen viikkotyöajan ja vuosilomien (tai vastaavien) perusteella eri työmarkkinasektoreilla. Tätä eivät käytettävissä olevat tilastotiedot mahdollista. Tilastojen (esim. Kuntasektorin työvoimakustannustutkimus) perusteella tiedetään kuitenkin, että työmarkkinasektoreittain ei ole juurikaan eroa keskimääräisessä säännöllisessä viikkotyöajassa. Sen sijaan kunta-alan vuosilomat ovat selvästi pitempiä kuin yksityisellä sektorilla. Myöskään palvelussuhdeturvaa ei ole huomioitu selvityksessä. Kunta-alalla on lomautuksia ja varsinkin irtisanomisia tuotannollisin tai taloudellisin perustein ollut selvästi muita sektoreita vähemmän. Palkkaerojen luotettava vertailu on vaikeaa Työmarkkinasektoreiden välisten palkkaerojen selvittäminen on osoittautunut monella tavalla ongelmalliseksi. Kunta-alalla tuttua tehtäväkohtaisen palkan käsitettä ei löydy vertailukelpoisesti muilta sektoreilta. Virallisten ansiokäsitteiden rakenne ja sisältö voivat poiketa ammateittain eri sektoreilla johtuen erilaisista palkkausjärjestelmistä tai työehtosopimuksista. Tilastokeskuksen Palkkarakennetilaston kokoaminen sektorikohtaisista sekä kuukausi- että tuntipalkkaisten palkkatilastoista sisältää tilastopuutteita ja virhemahdollisuuksia. Tehdyn palkkatasoselvityksen vakioinnissa on oletettu tiettyjen tekijöiden vaikuttavan palkkaukseen, mutta muita vaikuttavia tekijöitä on voinut jäädä huomioimatta. Työmarkkinasektoreiden välisessä vertailussa käytettävä ammattiluokitus (ISCO) sisältää tarkimmallakin luokitustasolla vaativuudeltaan ja sisällöltään erilaisia tehtäviä. Vuoden jälkeen eli tulopoliittisten sopimuskausien jälkeen liittokohtaisissa työehtosopimusratkaisuissa sopimuskaudet ja sopimuskorotusten ajankohdat vaihtelevat, joten vertailuvuosien valinta voi vaikuttaa tarkastelun lopputulokseen. Kunta-alan palkkatasoselvitys on tehty käytettävissä olevan tilastoaineiston perusteella. Se on kattavin kunta-alan työmarkkinaosapuolten teettämä selvitys ja tehty Tilastokeskuksen parhaalla mahdollisella ammattitaidolla. Selvityksen perusteella vuosien - palkkausjärjestelmän kehittämistoimenpiteet ovat kaventaneet keskimääräistä palkkaeroa muihin työmarkkinasektoreihin. Selvitys sisältää seuraavat osaraportit: 1. Selvitys kunta-alan ja yleisten työmarkkinoiden palkkaeroista (25.1.2010, korjattu 5.3.2010) 2. Selvitys kunta-alan ja yleisten työmarkkinoiden palkkaeroista vuotta koskeva liiteosa (29.1.2010) 3. Kunta-alan ansiot työmarkkinoiden kokonaisnäkökulmasta kunta-alan palkkaselvityksen täydennysosa (20.1.2010, korjattu 23.3.2010) 11