Oraakkeli-romaanin runot järjestyksessä Runo 1. Riekki itse urkkijaanne kiitti / Riekki itse Urkki-jäänne, kiitti! Sakeistani ylpee. / Säkeistäni ylpee. Ellei kelpaa, / Ellei kel` riita. / pää riitä, Etsiväin töistä / etsi vain Urkki jää. / toista urkkijaa! Kun lahden ylitin, / Kun lähden, ylitin kykyni. kykyni kysyit, mietit: / Kysyit, mietit: Mitat oisko miehen? / Mitätöiskö miehen? Esiin siis sakeet mietteeni: / Esiin siis säkeet, mietteeni: Etkö sinä itätuulesi / Et kosi, naita! länteen vääntäisi? / Tuulesi lanteen vaan taisi sekin Sekin välähti mieleeni: / Valahti - mieleeni: Isku vaaraan, mieheen! / isku väärään mieheen. Väitin öin, kuuntelit: / Vaiti noin kuuntelit: Kätke ränniin / Katkeran niin paatokses, / päätökses lahtaan. lähtään huipulle kiipeen! / Huipulle kiipeen! Laskin väärin, / Läskin vaarin paatoksesi jyrkkeni: / päätöksesi jyrkkeni: ensin lahtipenkki, / ensin lähti penkki, sitten vaara, mies. / sitten väärä mies.
Sakeistani sinulle risti. / Säkeistäni sinulle ristiriita: Riitä ei töistä / Ei!? Toista! minulle rästi. / Minulle rasti. Tärvelin, nään, / Tarve linnaan siis äiemmin / - siis aiemmin. havittelen tahtias. / Hävittelen tähtiäs rantaan. Räntään jatkan, / Jätkän nahkaas nähkääs: / säälistä räävin, Saalista raavin öisin / oisin - yksin, vältä! / yksinvalta. Väki vakinainen, tyydy! / Vakiväki, näin en tyydy! Senkös tänne kutsun, / Sen kostan, ne kutsun! Riekin, / Riekin Urkki urkkijalleen esiin? / jälleen esiin. Nähkääs, Riekki: / Nahkaas Riekki läimin! Laiminlöit uuden miehen! / Loit uuden miehen, Kuule, / kuule: ylin elin urkkijain, / Ylin elin Urkki, Riekki: / jäin! Sen elin, / Riekki se nelinkontin, köntin kärsin miehen. / karsin miehen!
Runo 2. Pellestä linjaa / Pelle Stalin jää Etsinnät siten kesken, / Etsin natsit. tule! / En kesken tule! Ostelin kuitenkin / Öst-elin kuitenkin aarin, uuskin tää! / äärinuuskintaa. Jäsen, miehemme: / Ja sen miehemme sinne kun matkaisit / sinne kun mätkäisit: lennellen / lennellen Jatka, asekaveri! / jätkää sekä veri. Pellestä linjaa? / Pelle Stalin jää! Ei! Vältä käteen- / Ei valta kateen, vääntösi väärä! / vaan tosi vaara! Itaran takin piirit / Itäräntäkin taakseen veti / piirittääkseen miehet. / veti miehet. Kärmeissäni löin / Karmeissani loin, känä vöin. / kanavoin Märkä näineen / markan aineen. manaan sään / Mä nään: säksättääksein. / saan Saksat taaksein. Söin saastaa lantin. / Soin säästää läntin. Nikkeli, nähkääs, / Nikkeli nahkaas pökkää / pokkaa! lanteenpainet. / Länteen päin et, Saven ajaa jätkä. / sä Venäjää jatka.
Runo 3. (1. Aparaatin kiva vihje / 2. Äpärää tinkivä vihje) 1. Aparaatin kiva vihje: Länteen päin eestä vaarin! syttyi. Siis saaren valintaan, tutki karttaa. Ei hänkään äkkää: Miten näistä? Pokkaa pelatenko? Viikseen vahan veti. Prinssi: Tuskin Kesti sitten huippupaatos: Jaappas vakinainen, ala tallaten! Ensin näiden Neitsytsaaret valtaisin Tyydyt taakseni! Hääräsi Prinssi: Paine, peli, amme Kustaa Toistasi, sekä väärän listin itsenäisen ristin. Lahtaan rantaan! 2. Äpärää tinkivä vihje: lanteenpaineesta väärin syttyi. Siis säären välin tään tutki, kärttää: Ei, hankaan akkaa! Miten naista pökkää, pelätenkö? Viikseen vähän veti prinssi. Tuskin kesti sitten huippu, päätös. Jääpäs väkinäinen, älä tälläten! Ensin naiden, neitsyt! Sääret vältä isin tyydyttääkseni haarasi. Prinssi päin epeliämme kus` tää töistäsi! Sekava-aran listin itse naisen ristin. Lähtään räntään!
Runo 4. SÖIN IKÄVÄLTÄIN / SOINI KAVALTAIN Perusjuttu niin harmaa, / Perusjuttu - niin Härmää: tilittääkseen läski: / tilit taakseen laski Söin ikävältäin. / Soini kavaltain. (Hällä itsekuri petti.) / Halla - itse Kuri - petti, Uteli kuitenkin: Miten, valista, / uteli kuitenkin: Miten välistä veti? vetimeni ei kiristäisi? / Meni ei (Mätti riistaa, ankkaa, / kiris taisi Matti riistää? änkkää. pämppäili. / Pamppaili jäsen, Ja sen viitta väille / viittä vaille melkein hengen loi.) / melkein hengen löi, hyytyy: Hyytyy siis naiden kaari, / Siis näiden kääri käteistä kateista etsien se poljin / etsien se pöljin, akkasi länkeen: hässi, vetele! / äkkäsi: lankeen valistaen halvensin. / Hassi! Vetele välistä en! (Kuitenkin säätävät läskin itse.) / Hälvensin kuitenkin saatavat, laskin itse Jyrinästä juttu, / Jyri: Nasta juttu! valahti ilme läskin jätkän. / välähti ilme, laskin: jatkan! Vaan taisi miehemme / Vääntäisi miehemme kärsi, nään. / karsinaan.
Runo 5. PÄÄSI KIVI Pääsi kivi, / Paasikivi jyrisee. / jyrisee: Idan kasken kesken käristää. / Idän käsken kesken karistaa. Ei ääriäkään, / Ei aariakaan! jylisee. / jylisee. Älliinsä tukien / Alliinsa tukien itkee nainen. / itkee: Näin en Uudet mietteet esiin: / Uudet mietteet esiin. Pääsi / Paasikivi: kivistä linjaa / Stalin jää, kasken, uuden miehen! / käsken uuden miehen Mölö tövin miettii: / - Molotovin! Päätöksel selkeel jatkan! / Miettii paatoksel selkeel jätkän: Känsän kärsin! / Kansan karsin. Hänkin: Uuden kärtän kasken! / Hankin uuden kartan. Paistajaiset keskelle tulen. / Käsken päistä jäiset keskelle tulen! Leimuu honka. / Leimuu hönkä! Häkä, ristimme, / Hakaristimme hengen riistää. / hengen riistaa. Vältä! / Valta Väärin älkää liekin / vaarin alkaa. hehkuun jääkö! / Liekin hehkuun jaako? Lasna kärsiikö viel enempi? / Läsnä karsiiko viel enempi?
Runo 6. EDUS TÄMÄN TAAJAMAN ÄKKIÄ Niin eteni suvi / Niin eteni Suvi haikailematon. / häikäilemätön, Viher taakseen siirtyi. / vihertääkseen. Uuteen syksyyn! / Siirtyi uuteen syksyyn. Näin enkö näppäis / Nainenko nappais hääviin kuviin / haaviin, kuviin miehen känsän? / miehen kansan edustaman? (edus tämän taajaman äkkiä esiin). / Tää jämänakkia esiin veti, sitten eteen! Veti sitten eteen täkkiä / Takkia valitti: (välitti Lammin / Lämmin, kuntaa, Ylihärmää, / kun tää yliharmaa pikkuisen karttaa venytti): / pikkuisen kärttää. Esinähkää: / Venytti esinahkaa: kurttuun meni, / Kurttuun meni, yhteen liitin! / yhteen liitin! Kuumeni kyyti, / Kuumeni kyyti, toinen mies peliin veti kateen: / töinen mies peliin veti (käteen); Kasi toista helmikuuhun! / käsitöistä helmi kuuhun Ilmeet suvihymyyn: / Ilmeet Suvi Hymyyn myy, Myy, kiris taisi siihen hyytyy! / kiristäisi: siihen hyytyy! Näitkö perästäsi vaarin? Oris karkas! / Naitko, Pera-Stasi, väärin? öris kärkäs. Miehis: Tavat väärät! / Miehistävät vaarat hameen hää-pään, sen kylkeen kärähdin. Hämeen haapaan, sen kylkeen karahdin! Miehen tärinä lehteen: / Miehen tarina lehteen, Variseeko? / väriseekö? Ei, tuskin: siementääkseen / Ei! `Känsää` ilkkuen. / Tuskin siemen taakseen, kansaa ilkkuen riihes jatkaa Riihes jätkää perintö verissä : / perin toverissa Maa raamistaan! / määräämistään mies tapista, Miestä pistä, etä-pistä valittamaan! / etapista välittämään. Kyl Vahanen itse! / Kylvä hänen itsesäälistään Saalistaan pienentävät, / pienen tavat: perskuta trallaa! / perskytät rällää.