Lääkintöneuvos Mikko Paunio Sosiaali- ja terveysministeriö Biomassojen kestävyyskriteereistä Biotalouden ja -energian näkymät ovat monin osin epävarmat Kasvien kyky varastoida auringonvalon energiaa on vähäinen, koska ne käyttävät suurimman osan elämänsä aikana yhteyttämästä energiasta omien elintoimintojen ylläpitoon. Tämä on johtanut bioenergiaa hyödynnettäessä jopa kymmenien miljoonien ihmisten nälänhätiin, koska viljelysmaata on kehitysmaissa raivattu bioenergian alkutuotantoon. Siitä myös perimmältään johtuu, että bioenergian potentiaali on rajallinen. Bioenergian perinteinen hyödyntäminen on sekä maailmanlaajuisesti että myös Suomen näkökulmasta erittäin merkittävä ympäristöhygieeninen ongelma ja sillä myös katsotaan olevan mustahiilipäästöjen myötä ilmastopakotevaikutus erityisesti arktisilla ja vuoristojäätikköalueilla. Kiertotalouspohdintoihin liittyvän bioenergian ympäristö- ja ympäristöterveysvaikutukset tulisi monipuolisesti sisällyttää näkökulmina biomassojen kestävyyskriteereihin päättäjiä informoitaessa. 20
Johdanto Terveyshaittojen huomioiminen ja ehkäisy kestävän kehityksen politiikkoja hahmoteltaessa on sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan vastuulla on huolehtia, että erilaisten altisteiden terveyshaittoja arvioidaan ja tuodaan tämä tieto kaikkien hallinnonalojen käyttöön. Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla on myös eri politiikkatoimien seurausten arvioiminen sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta. Sosiaalisen kestävyyden edistäminen on sosiaali- ja terveysministeriön strategian keskiössä. Sosiaaliseen kestävyyteen kiinteästi liittyvä hyvinvointivaltion rahoituksen turvaaminen valtiontalouden näkökulmasta on nyt huolenaiheena kaikkien huulilla. Sosiaali- ja terveysministeriö on osana hallitusohjelman toimeenpanoa hiljattain kommentoinut työ- ja elinkeinoministeriölle (TEM) EU 33 ympäristöjaostossa käsiteltävää strategista pohja-asiakirjaa eli E-kirjeluonnosta, jolla eduskuntaa informoidaan Suomen ennakoivasta kannanmuodostuksesta EU-komission ensi vuonna julkistamaa asiakirjaa kohtaan. Siinä mm. arvioidaan energiantuotantoon käytettävien biomassojen kestävyyden tarkastelua vuoden 2020 jälkeiselle ajalle osana kiertotaloutta. näkökulmasta merkittävin ympäristöaltiste tällä hetkellä ja puun pienpoltto taajamissa on merkittävin ihmisten pienhiukkasille altistumista aiheuttava toiminto. Sosiaali- ja terveysministeriö pitää tärkeänä, että viime vuosina taajamissa ilmastonmuutoksen hillintäpolitiikkojen myötä selvästi lisääntyneen puun pienpolton terveyshaitat tulee mainita sille kuuluvalla painoarvolla eduskuntaa informoitaessa. Perinteisen puun polton tai pienpolton osuus puun energiakäytöstä on E-kirjeluonnoksen mukaan vajaa viidennes. Se on ilmeisesti edelleen merkittävästä nousussa, mutta eduskunnalle annettavasta asiakirjaluonnoksesta ei selviä perinteisessä puun energiakäytössä tapahtuneet muutokset viime vuosilta. Mm. yksityismetsien laajan omistuspohjan ja sieltä helposti saatavan polttopuun vuoksi voidaan olettaa perinteisen puun polton säilyttävän merkittävän aseman taajamien pientaloalueiden lämmityksessä, ellei asiaan puututa eri keinoin. Terveydensuojelu puuttuu kokonaan kestävyystarkastelusta TEM:n asiakirjassa kiinteiden biomassojen kestävyyskriteereistä puuttuu terveydensuojelullinen tarkastelu kokonaan, vaikka terveyshaitat mainitaan lyhyesti biomassan perinteisen käytön (klapit) ongelmana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on tehnyt arvokasta työtä sekä kansallisesti että kansainvälisesti ympäristölääketieteen alueella. THL:n esittämien tutkimustulosten valossa pienhiukkaset ovat kansanterveyden Perinteisen puun polton tai pienpolton osuus puun energiakäytöstä on E-kirjeluonnoksen mukaan vajaa viidennes. 21
Myös ympäristöhaittatarkastelu puutteellinen Ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön välisissä keskusteluissa, joihin ovat myös osallistuneet ministeriöiden alaiset asiantuntijalaitokset, on pantu merkille puun pienpolton kasvu ja siitä aiheutuvat ongelmat. Näissä keskusteluissa on myös ilmennyt, että perinteisen puun käytön eräs keskeinen ympäristöongelma on ns. mustan hiilen ilmastopakotevaikutus. Tätä näkökulmaa ei myöskään TEM:n kommenteille lähetetyssä asiakirjassa ole tarkasteltu, vaikka Suomi on sitoutunut arktisessa yhteistyössä ilmastonmuutoksen hillintään myös tästä lähtökohdasta. TEM:n asiakirjassa todetaan asianmukaisesti, että energiasektorilla käytettävä biomassa tulee hyödyntää tehokkaasti, koska biomassa on rajallinen resurssi. Biomassan rajallisuus johtuu perimmältään siitä, että kasvit ovat hyvin huonoja varastoimaan yhteyttämäänsä energiaa, koska ne tarvitsevat suurimman osan elämänsä aikana yhteyttämästä energiasta omien elintoimintojen ylläpitoon. Esimerkiksi tehokkaaksi energiakasviksi mielletty ruokohelpi varastoi 80 kertaa vähemmän per pinta-alayksikkö auringon energiaa kuin aurinkokennot. Tämä kasvien tehoton kyky varastoida auringon energiaa on perimmäisenä syynä epäsuoriin maankäytön eli ILUC vaikutuksiin (ILUC tulee englanninkielisistä sanoista Indirect Land Use Change), joiden seurauksena mm. maapallon ruokaturvallisuus on paikoin merkittävästi heikentynyt, koska köyhissä maissa on raivattu viljelypinta-alaa rikkaiden maiden liikenteen bio-polttoaineiden raaka-ainetuotantoon. Kasvien tehoton kyky varastoida energiaa on ollut myös syy E-kirjeluonnoksen mainitseman ILUC-direktiivin säätämiseen. Energiakäyttöön tarvittavien biomassojen tuottamiseen vaaditaan näin valtavia maa-alueita. ILUC-direktiivin liitteessä 22 määritellään eri orgaanisten jätejakeiden kestävyyskriteerit. Epäsuorat maankäytön vaikutukset ovat näin olennainen osa kestävyystarkastelua, kun mietitään tietyn maapinta-alan kykyä varastoida energiaa tarkasteltavassa aikayksikössä. Sosiaali- ja terveysministeriö piti kommenteissaan valitettavana, että E-kirjeluonnoksessa ei anneta konkreettisia laskelmia siitä, kuinka paljon suomalaista metsäpintaalaa pitäisi valjastaa liikenteen toisen polven biopolttoaineiden tuotantoon, jos niiden osuutta nostettaisiin 40 %:iin hallitusohjelman mukaisesti vuoteen 2030 mennessä. Tällainen tarkastelu on välttämätöntä, ei ainoastaan luonnonsuojelun näkökulmasta, vaan se on myös tärkeää kansantalouden näkökulmasta. Sekä kemiallinen että mekaaninen puunjalostus ja perinteinen biojalostus kilpailevat Suomessa energiateollisuuden lisäksi puuraaka-aineista ja puun jatkojalostuksen sivuvirroista (mm. mäntyöljy). Strategisen yleiskuvan hahmottaminen ilmastopolitiikan kontekstissa vaikeaa Suomen kannanmuodostuksen E-kirjeluonnoksen perusteluiden eräs keskeinen ongelma on se, että asiaa tuntemattoman lukijan on lähes mahdoton saada yleiskuvaa muun kuin metsäteollisuuden sivuvirtojen suoran paikanpäällä tapahtuvan energiahyödyntämisen suuresta merkityksestä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Asiasta tuntuu vallitsevan epätietoisuutta arvovaltaisia tahoja myöden ja aika ajoin esitetään julkisuudessa tosina käsityksiä, että bioenergialla voitaisiin ilman turpeen käytön tai yhdyskuntajätteiden polton merkittävää lisäämistä vähentää merkittävästi tuontiriippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Asiat yksinkertaisesti hukkuvat yksityiskohtien sekaan ja päättäjien näyttää olevan vaikea saada käsitystä mm. E-kirjeluonnoksessa mainitun kaskadiperiaatteeseen pohjaavan strategian
tai biopolttoaineiden valmistuksen merkityksestä ilmastonmuutoksen hillinnässä. Ne eivät voi avautua ellei ensin systemaattisesti käydä läpi elinkaaritarkastelua ja bioenergian eri lähteiden potentiaalia, joka liittyy edellä mainittuun tarkasteluun kasvien kyvystä varastoida auringon energiaa per pinta-alayksikkö. Liikennepolttoaineiden kyky hillitä ilmastonmuutosta voi olla kyseenalainen Toisen sukupolven biopolttoaineiden edistäminen näyttää olevan TEM:n valmisteleman asiakirjan ehkä terävin kärki, vaikka ei ole varmuutta edes, että niillä kyettäisiin todellisuudessa edistämään hillintää. Liikenteen biopolttoaineiden kyvystä edistää ilmastonmuutoksen hillintää käydään kansainvälisesti vilkasta keskustelua, koska niiden tuottaminen vaatii energiaa. Suomen kannanmuodostukseksi ehdotetaan E-kirjeluonnoksessa: Suomessa tehtyjen arvioiden mukaan kestävällä tavalla tuotettujen liikenteen biopolttoaineiden käytön olennainen lisääminen on välttämätöntä, jotta EU:n nykyiset ja tulevat tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja uusiutuvan energian osuuden kasvattamiseksi voidaan saavuttaa. Sosiaali- ja terveysministeriön käsityksen mukaan jo nyt Suomi on saavuttanut 2020 tavoitteet ja neuvoston 2014 loppuvuoden päätös, johon E-kirjeluonnoksessakin viitataan, ei ole tämän jälkeen tavoitteita. E-kirjeluonnoksessa mainitusta komission valmisteluasiakirjasta ilmenee, että ILUCilmiön vuoksi biopolttoaineiden osuus uusiutuvan energian loppukulutuksesta on alenemassa koko EU:ssa. Tällä hetkellä vallitsee suuri epävarmuus muiden EUmaiden kiinnostuksesta edistää liikenteen biopolttoaineita Suomen tavoin, eikä Suomi ole saanut tukea muilta EU-mailta sen yrittäessä muuttaa jätedirektiivin kierrätyksen Liikenteen biopolttoaineiden kyvystä edistää ilmastonmuutoksen hillintää käydään kansainvälisesti vilkasta keskustelua, koska niiden tuottaminen vaatii energiaa. määritelmää siten, että liikenteen biopolttoaineiden valmistus olisi kierrätystä. Suomessa on jo 1996 VTT (Pipatti ja kumppanit) ja nyt uudelleen epäsuorasti Lappeenrannan Teknillisessä yliopistossa Sanni Väisäsen 2014 väitöskirjassa osoitettu, että kiinteiden tai nestemäisten biomassojen suora energiahyödyntäminen Vantaan energian uuden jätevoimalan tapaisissa yksiköissä (sähkön ja lämmön hyödyntäminen) antaa parhaan tuloksen ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta. Suoraan puuhakkeen energiahyödyntämiseen tähtäävä suuri pääkaupunkiseudulle valtion investointituilla rakennettavaksi kaavailtu laitos ei tuota kuin lämpöä, mikä olisi taka-askel ilmansuojelun kannalta. Helsingin yhdyskuntailman puhdisti pitkälti kivihiilellä tuotettu yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto (CHP), joka strategiana oltaisiin nyt hylkäämässä ympäristöperustaisen energiatukipolitiikan tehdessä yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon kannattamattomaksi. Helsingin yhdistetty lämmön ja sähkön tuotanto on saanut useita ympäristöpalkintoja ja esimerkiksi nyt Saksa yrittää voimakkaasti ohjata vihreää Energiakäännettä lisäämällä CHP-tuotantoa. Liikenteen biopolttoaineiden nettoenergiahyötyä ei tarkastella E-kirjeluonnoksessa asiakirjassa ei tarkas- 23
teltu liikenteen biopolttoaineiden tuottamisen elinkaaren myötä syntyviä nettohyötyjä, vaikka komission yllä mainittu asiakirja mm. suosittaa ilmastohyötyjen maksimoimiseksi, että minimoidaan prosessiketjun päästöjä edellyttämällä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna vähintään 70 % alhaisempia kasvihuonekaasupäästöjä. Metsäteollisuudessa valtion tukien varassa nyt tapahtuva biopolttoaineiden valmistus ei anna niitä suoria merkittäviä hyötyjä ilmastopolitiikan kannalta, jotka ovat seurausta orgaanisen sivutuotteen edellä mainitusta suorasta energiahyödyntämisestä sellu- ja paperitehtailla. Valmistettaessa biopolttoaineita energiaa kuluu eri vaiheissa ja biopolttoaineita tuotettaessa voi syntyä jätteiksi luokiteltavia sivuvirtojakin. Nämä voivat aiheuttaa esimerkiksi jätehuollon kustannuksia tai nettoenergiatarkastelussa paljastuu, että tuotteen tuottamiseen meni enemmän energiaa kuin mitä se luovuttaa, eli nettoenergiatase on negatiivinen. Myös E-kirjeluonnos asiakirja unohti nettoenergiakäsitteen, joka olisi kuitenkin edellytys, että voidaan tehdä tarkasteluja eri bioenergiamuotojen mahdollisuuksista edistää ilmastonmuutoksen hillintäpolitiikkoja. Vain nettoenergiatarkastelu yhdistettynä elinkaariajatteluun voi antaa riittävän tiedollisen pohjan hyville ilmastopoliittisille linjauksille. 24 Esimerkiksi toisen polven biodieselin valmistukseen tarvittava mäntyöljyn riittävyys koko maassa on vain noin 200 000 tonnia per vuosi. Tämä on vain murto-osa Suomen maanteillä kuluvasta polttoaineesta. Taloudellissosiaaliset vaikutukset huolettavat E-kirjeluonnoksessa ei annettu laskelmia, sen enempää energiapotentiaalin kuin fiskaalisen kestävyyden näkökulmasta Suomen mahdollisuuksia nostaa biopolttoaineiden osuus liikenteessä hallitusohjelman tavoittelemalle hyvin korkealle 40 %:n tasolle 2030 mennessä. Esimerkiksi toisen polven biodieselin valmistukseen tarvittava mäntyöljyn riittävyys koko maassa on vain noin 200 000 tonnia per vuosi. Tämä on vain murto-osa Suomen maanteillä kuluvasta polttoaineesta. Edelleen, samasta mäntyöljyraaka-aineesta biopolttoainevalmistuksen lisäksi on kilpailemassa tukea saamaton perinteinen korkeaan jalostusarvoon tähtäävä kannattava biojalostustoiminta. Valtion liikenteen biopolttoaineille antamien tukien on arvioitu vakavasti heikentävän tämän perinteisen tukea saamattoman biojalostustoiminnan kannattavuutta ja siitä saatavia työpaikkoja ja verotuloja. Korkeisiin valtion tuilla turvattuihin tuotantopanoksiin nojaava liikenteen biopolttoainetuotanto ei myöskään tuota järin korkean jalostusarvon tuotteita ja toivottu lisäarvokin, eli vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin, voivat kääntyä päälaelleen. Ensimmäisen polven liikenteen biopolttoaineiden perusraaka-aine on Suomeenkin tuotu aina Indonesiasta asti ja valmiin biopolttoaineen menekki USA:han on perustunut verohelpotuksiin, jotka luetaan E-kirjeluonnoksen mainitsemassa komission asiakirjassa osaksi yleiseen energian ympäristötukijärjestelmään. Näitä tukia tarkastellaan USA:n kongressissa vuosittain, eikä mikään takaa näiden tukien varmaa jatkuvuutta tai edes menekkiä nykyisen tukitason jatkuessakaan nyt kun fossiilisten polttoaineiden hinnat ovat romahtaneet ja hintatason arvioidaan pysyvän alhaisena pitkään.
Mikäli liikennepolttoaineiden osuutta todella nostettaisiin 40 %:iin merkitsisi se todennäköisesti biomassapohjaisen raakaainetuonnin voimakasta lisääntymistä johtuen em. kasvien tehottomasta kyvystä varastoida biomassaa, ellei sitten maamme ojitettujen soiden turvevaroja oteta laajaan käyttöön. Mikäli turpeen hyödyntämistä ei lisättäisi ja edelleen pyrittäisiin korkeaan biopolttoaineiden osuuteen liikenteessä, tämä voisi tietenkin vaikuttaa kielteisesti vaihtotaseeseen samoin kuin suomalaisten biopolttoaineiden menekin jostain syystä tapahtuva heikkeneminen maailmalla. Mikäli Vuosaareen rakennettaisiin valtion tuella vain lämpöä tuottava hakevoimala, sen tarvitsema polttoaine tuotaisiin ulkomailta joko Venäjältä tai USA:sta. Puuhakkeen tuotannon suuren mittakaavan kielteisistä ekologisista vaikutuksista USA:n eteläosille on käyty kiivasta keskustelua Isossa Britanniassa ja jopa vihreät ovat kääntyneet omaa ajatteluaan vastaan, eikä bioenergian edistäminen ole ollut viime vuosina enää suosittua Brysselissä. Työ- ja Elinkeinoministeriö on ilmeisesti kesällä 2015 luvannut investointiavustusta Helsingin Energialle, jos se valitsee polttoaineeksi puuhakkeen vain siis lämpöä tuottavalle voimalalle. Ruotsi tuo pääosan puuhakkeesta ulkomailta ja em. komission asiakirja mainitsee, että puuhakkeen tuonti 2020 mennessä kaksinkertaistuu Euroopan Unioniin. Sosiaali- ja terveysministeriö oli kommenteissaan huolissaan näin hahmotellun valtion ympäristöperustaisiin energiatukiin perustuvan politiikan vaikutuksista maan yhteisöverotulokertymään ja olettamat vaihtotaseeseenkin aiheutetuista positiivista vaikutuksista voivat olla kyseenalaiset puuhakkeen tuonnin lisääntyessä ja biopolttoaineiden kysynnän maailmalla hiipuessa. 25