Jättimäiset dinosaurukset Oppimistehtävät varhaiskasvatukseen 1
Oppimistehtävien tavoitteet: Tehtävät toimivat näyttelyn teemoihin orientoivina ja niitä syventävinä Heureka-käyntiä varten ja Heureka-käynnin jälkeen. Tehtävien avulla syvennetään tietoa dinosauruksista ja perehdytään paleontologin työhön. Oppimistehtävien soveltuvuus ja menetelmät: Tehtävät soveltuvat erityisesti esikoululaisille, mutta myös muille varhaiskasvatuksen lapsille. Tehtäviä tehdään yksilöinä, pareina ja ryhmässä. Tehtävien menetelmät ovat toiminnallisia ja tehtävien avulla kehitetään luovuutta. Ohjeita materiaalin käyttöön: Tehtävät sopivat tehtäväksi ennen näyttelykäyntiä tai näyttely-käynnin jälkeen. Seuraavia tehtäviä voi käyttää yksittäisinä tai tehtävistä voi koostaa monialaisesti dinosauruksia käsittelevän kokonaisuuden. Osaan tehtävistä kuuluu liitteitä, jotka löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta sivulta www.heureka.fi/jattimaiset-dinosaurukset-tehtavat 2
Ryhdy paleontologiksi Tavoite: Tehtävän tavoitteena on tutustua luovalla tavalla paleontologin työhön ja harjoitella parin/ ryhmän kanssa toimimista. Tarvittavat materiaalit: Fossilikuvakortit (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta) Tietokortit muinaisista eläimistä lastentarhanopettajalle (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta) Paperia, lyijykyniä, värikyniä, saksia Paleontologi tutkii esihistoriallisia eliöitä, joista on jäljellä lähinnä vain kivettyneitä jäänteitä eli fossiileja. Fossiileja voidaan tutkia erilaisin menetelmin. Koska monia muinaisia eläimiä ei enää ole olemassa, paleontologit koettavat fossiileista saatujen tietojen avulla päätellä, millaisia eläimiä ne ovat olleet ja miten ne ovat eläneet. Apuna käytetään tietoa tänä päivänä elävistä lajeista. Koska kaikkea ei tiedetä, täytyy tutkijan osata käyttää myös mielikuvitusta ja olla välillä taiteilija. Paleontologin työstä ja tutkimusmenetelmistä löytyy lisätietoa opettajan materiaaleista. 3
Tee näin: Jaa jokaiselle parille / pienryhmälle kortti, jossa on kuva löytyneestä fossiilista. Voit jakaa samoja fossiileita useille pareille, jolloin voidaan seurata, miten samanlaisia tai erilaisia rekonstruktioita niistä syntyy. Kerro lapsille, että he pääsevät nyt harjoittelemaan paleontologin työtä ja pohtimaan näiden vajavaisten fossiililöydösten perusteella, miltä kyseinen muinainen eläin on näyttänyt. Kehota lapsia tutkimaan eläimen kokoa, raajoja, hampaita ja kynsiä. Seuraavaksi lapset voivat pohtia ja keskustella seuraavista kysymyksistä: Millaisessa ympäristössä tämä muinainen eläin on elänyt? Miten se on liikkunut? Mitä se söi? Oliko se peto vai kasvinsyöjä? Oliko tällä muinaisella eläimellä vihollisia? Mitä nykypäivänä elävää lajia se on saattanut muistuttaa? Lue tietokorteista löytyvä kuvaus kunkin parin fossiilista. Seuraavaksi jokaisen parin/ryhmän tehtävänä on piirtää oma näkemyksensä siitä, miltä laji on voinut näyttää. Muistuta, että joillakin muinaisilla eläimillä oli suomuja, toisilla sulkia ja jotkut niistä olivat untuvan peitossa. Kerro myös, että varmaa vastausta kyseinen lajin ulkonäöstä ei ole tiedossa. Heidän näkemyksensä ja arvauksensa voivat osua hyvinkin oikeaan. Lopuksi jokainen paleontologipari/-ryhmä vertailee tuotoksiaan. Minkälaiset asiat ovat samanlaisia? Tilaan voidaan tehdä myös näyttely, jossa on esillä kaikkien paleontologien taiteelliset luomukset. Vinkki: näytettävä fossiilin kuva voi olla myös sama koko ryhmälle, jolloin voi vertailla erilaisia paleontologien taiteellisia luomuksia. 4
Näyttelyn dinosauruksiin tutustuminen Tavoite: Tehtävän tavoitteena on tutustua näyttelyn dinosauruksiin. Tehtävä toimii hyvänä alustuksena Heurekan Jättimäiset dinosaurukset -näyttelykäyntiä varten. Tarvittavat välineet: Jättimäiset dinosaurukset -kuvat tulostettuina (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta) Jättimäiset dinosaurukset -tietokortit ohjaajalle tiedoksi (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta Värikyniä Tee näin: Esittele Jättimäiset dinosaurukset -kuvat ja kerro lapsille dinosaurukseen liittyvää tietoa dinotietokortista. Voit kertoa myös dinosauruksen suomenkielisen nimen (nimen etymologiasta löytyy lisätietoa opettajan materiaaleista). Seuraavaksi jokainen lapsi saa yhden tulostetun dinosauruksen kuvan, jonka saa värittää haluamallaan tavalla. Näyttelyssä oman dinosauruksen voi sitten etsiä. Löytävätkö kaikki oman dinosauruksensa? Vinkki: Tehtävän voi tehdä myös näyttelyvierailun jälkeen ja värittämisen sijaan dinosaurukset voi askarrella värikkäistä askartelutarvikkeista tai muovailuvahasta. 5
Voiko dinosaurus ottaa toisen reppuselkään? Tavoite: Tehtävän tavoitteena on tarkastella luovuuden, kokeellisuuden ja havainnoinnin kautta eläimen koon vaikutusta kykyyn kannatella samankokoisia toisia eläimiä. Samalla harjoitellaan mittaamisen alkeita. Tarvittavat välineet: Muovailuvahaa, massaa, savea tai muuta muovailtavaa massaa Muovailualustoja Hammas- tai cocktailtikkuja Viivoittimia (Vaaka) Pieni koira jaksaa hyvin kantaa selässään toista koiraa. Muurahaiset puolestaan jaksavat kantaa painoaan paljon suurempaa taakkaa. Sen sijaan elefantti tai jättimäinen dinosaurus ei todennäköisesti pystyisi kantamaan toista lajitoveriaan selässään vaan ne lyyhistyisivät taakan alla. Seuraavien ohjeiden avulla tätä ilmiötä voidaan havainnoida kokeellisin menetelmin. Tee näin: Jaa lapset viiteen ryhmään ja anna kaikille riittävä määrä muovailumateriaalia. Jokaisen ryhmän tehtävänä on muovailla tietyn kokoisia dinosauruksia tai muita eläimiä. Ryhmä 1: Eläimen pituus 2-4 cm Ryhmä 2: Eläimen pituus 4-6 cm Ryhmä 3: Eläimen pituus 6-8 cm Ryhmä 4: Eläimen pituus 8-10 cm Ryhmä 5: Eläimen pituus 10-15 cm Kannattaa tehdä neljällä jalalla tukevasti seisovia otuksia, joilla on melko tasainen selkä. Jokainen ryhmässä muovailee ainakin yhden eläimen. Hammastikkuja voi käyttää apuna muovailussa ja eläimen koristelussa. Seuraavaksi jokainen ryhmä saa vuorollaan näyttää muille, kuinka monta muovailtua eläintä voi asettaa päällekkäin, ennen kuin alimmainen lysähtää kasaan. Aloitetaan pienimpiä eläimiä tehneestä ryhmästä ja merkitään taululle jokaisen ryhmän tulos. Lopuksi mitataan ja halutessa punnitaan eläimet ja kirjataan mittatulokset (lastentarhanopettaja voi auttaa tässä). Keskustellaan yhdessä, mitä mittaustuloksista voidaan päätellä. Selittävätkö ne pienten eläinten useamman eläimen tornit? 6
Tulevaisuuden paleontologit Tavoite: Tehtävän tavoitteena on ymmärtää paleontologin työn luonnetta ja haasteita fiktiivisen tarinan ja leikkimielisen tietokilpailun kautta. Tarvittavat materiaalit: Tulevaisuuden paleontologi -kuva tulostettuna tai heijastettuna (löytyvät Jättimäiset dinosaurukset tehtävien liitteet -tiedostosta) (Kyniä ja paperia) Tee näin: Jaa lapset 3-4 hengen ryhmiin. He ovat nyt tulevaisuuden paleontologeja ja voivat keksiä omalle tutkimusryhmälleen nimen. Keskustelkaa hetki siitä, mitä paleontologit tutkivat, ja millaisia ongelmia he työssään kohtaavat. Lue lapsille tarina Tulevaisuuden paleontologit. Lapset voivat sulkea silmänsä kuuntelun ajaksi. 7
Tulevaisuuden paleontologit On vuosi 380 716 485. Viiden hengen paleontologiryhmä työskentelee keskittyneesti helteisellä aavikolla suuren kivettyneen luurangon äärellä. Varoen he irrottavat ylimääräistä kiviainesta fossiloituneen eläimen ympäriltä. Pensselit sutivat irronnutta hiekkaa. Geologinvasarat nakuttavat lohkeilevaa kalkkikiveä. Kuuluu vain työkalujen ääniä ja kuumuuden uuvuttamien tutkijoiden raskasta hengitystä. Eläimen muoto alkaa vähitellen paljastua. Suuri ja sarvekas pää, neljä raajaa ja kaareutuva häntä ovat säilyneet kiven sisällä useita satoja tuhansia vuosia. Eläimen pää on alaspäin. Kenties se on kyyristynyt taisteluun juuri ennen kuin kohisten kiehuva laava on peittänyt sen alleen. Yksi tutkijoista, pitkä tumma nainen, kohottaa ruskettuneet kasvonsa kohti aurinkoa ja ottaa ison kulauksen vesileilistään. Ryhmän johtava tutkija ojentautuu seisomaan. Mikähän otus tämäkin on ollut? Kummallinen häntä ja erikoisen piikikäs selkä. hän pohtii. Kolmas, pieni iäkäs mies pyyhkii hikeä ohimoltaan ja toteaa reippaasti: Pianhan sen ulkonäkö selviää, kun pääsemme työpöydän ääreen tekemään siitä rekonstruktiokuvan. Hetkeä myöhemmin tutkijajoukko on palannut leiriinsä. Ilta on pimenemässä ja he asettuvat leirinuotion ympärille nauttimaan odotettua ateriaa. Yksi heistä, pystytukkainen nisäkästutkija aloittaa keskustelun: Eläin on selvästi jonkinlainen sorkkaeläin, kenties onttosarvisten heimosta. Sen voi päätellä eläimen isosta koosta ja sarvista. Nuori tutkijan alku katsoo häntä epäillen. Minusta luuranko vaikuttaa ennemminkin myskihirvien heimoon kuuluvalta. Mutta voinhan toki erehtyäkin hän sanoo. Vilkas keskustelu lähtee käyntiin ja sitä jatkuu pitkälle pimenevään yöhön. Osa tutkijoista uskoo eläimen eläneen yksin, toiset taas arvelevat sen olleen laumaeläin. Pitkä nainen aprikoi sarvia käytetyn taisteluvälineinä. Toiset puntaroivat, millaisia vihollisia tällä isolla eläimellä on saattanut olla. Kenenkään huomaamatta iäkäs tutkija poistuu hiljaa joukosta ja astelee mietteissään leirille rakennettuun laboratorioon. Nuotion viimeisen hiilloksen vielä lämmittäessä tutkijoiden pientä piiriä vanha mies astuu ulos laboratoriosta. Hänen innosta tuikkivat silmänsä katsovat hellittämättä kuvaa, jota hän pitelee käsissään. Nuori tutkija huomaa hänet ja katkaisee keskustelun. Kaikki kääntyvät katsomaan miehen piirtämää kuvaa. Kehota lapsia avaamaan silmänsä ja kerro, että nyt he saavat nähdä miehen tekemän piirroksen ja näytä Tulevaisuuden paleontologi -kuva. Minkä nykyään elävän eläimen luurangon nämä tulevaisuuden paleontologit ovat autiomaassa kaivaneet esille? Kaikki ryhmät saavat hetken pohtimisaikaa. Ryhmän mielestä oikean vastauksen voi piirtää paperille tai kertoa. 8
Kuvaa katsottaessa voidaan keskustella muun muassa siitä, että koska se on piirretty pelkkien luiden pohjalta, siitä voi puuttua monenlaista tai olla jotain liikaa. Se, miten paljon eläimellä on ollut lihaksia, rasvaa ja jänteitä missäkin kohtaa, koetetaan päätellä luiden sijainnin ja asennon pohjalta. Erilaisia pehmytkudoksesta muodostuvia osia kuten helttoja, harjoja tai vaikkapa tupsuja on melko mahdotonta arvata, kun niistä ei ole jäänyt minkäänlaista jälkeä. Myös korvien ja häntien muodot samoin kuin eläinten värit, mahdolliset sulka-, untuva- ja karvapeitteet, viikset, kulmakarvat ja koristekuviot eivät yleensä säily jäänteiden kivettyessä. Rekonstruktiota tehdessä on siis osattava käyttää mielikuvitusta, mikä pätee myös nykypaleontologeihin. Sitten katsotaan, kuinka monenlaisia arvauksia luokassa syntyi. Lopuksi lastentarhanopettaja paljastaa, että kyseessä on lehmä. Vinkki: Lisää nykyeläinten paleontologisia rekonstruktiokuvia voi etsiä esimerkiksi googlen kuvahausta hakusanalla all todays. Hakusana viittaa kirjaan All Yesterdays, joka pohtii liian luisevien ja värittömien dinosaurusrekonstruktioiden ongelmaa. kuvitukset: Ville Sinkkonen 9