- 1 - Suonteen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma II

- 1 - Suonteen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma II Pohjois-Savon kalatalouskeskus 2001

- 2 - Yhteenveto kalastuksen kehittämisestä, hoidon tavoitteista ja seurannan järjestämisestä Yhteistyö kalavesillä Suurien järvien kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito siirrettäisiin kalastusalueelle (KL 64 ). Myöhemmin sivuvesistöjen osakaskunnat voisivat liittyä mukaan. Järjestely voisi näin koskea koko aluetta. Viehekalastuksen kehittäminen Suonteen kalastusalueen virkistyskalastuslupa-alue palvelee vetouistelijoita, joilla yleensä on pyynnissä useampia vapoja. Suonenjoen lupa-alueen ylläpito jatkuu kalastusalueen toimesta vuoden 2002 loppuun, jolloin harkitaan jatketaanko toimintaa. Kalastusalue voi nostaa tarvittaessa kuhan- ja järvitaimenen alamittaa kalastusasetuksessa säädettyjä suuremmaksi, jotta ne selviäisivät lisääntymiskokoisiksi. Verkkokalastuksen säätely Yleisrajoitukset: Solmuväliltään 28-49 mm:n verkkojen käytön kieltämistä suositetaan suurilla järvillä Suontien selällä, Paasvedessä ja Kuvansissa. Solmuväliltään 28-44 mm:n verkkojen käyttöä muissa järvissä rajoitetaan, jos hoitolaji on siika. Alle 100 ha:n järvissä ei aina tarvita solmuvälirajoituksia. Muun vapaa-ajan kalastus ja ravustus Kalakantojen järkevän käytön mahdollistamiseksi ei tulisi rajoittaa kalastustapoja, jotka kohdistuvat myös vähäarvoisiin kalalajeihin. Ravustuksen tavoitteet: 1. Rapuvesien paras mahdollinen tuotto. 2. Jokirapukantojen suojelu. 3. Raputautien leviämisen estäminen. Kalastusmatkailun kehittäminen Kalastusalue tarjoaa monipuolisesti kalastuslupia. Lupia myydään myös tärkeimmissä matkailukohteissa. Suurille järville laaditaan kartta hyvistä ottipaikoista. Kalastuksen valvonta Kalastusalue asettaa tehtävään 3-4 asiansa osaavaa valvojaa. Valvonta-alue pyritään saamaan koko kalastusalueen kattavaksi. Kalastuksenvalvojat koulutetaan tietoisiksi lainsäädännöstä ja kalastusta koskevista päätöksistä. Kalastuksen valvontaan lisätään rahoitusta.

- 3 - Istutusten toteuttaminen ja suojaus Laatu. Istutukset pyritään toteuttamaan yhteisistutuksina. Samalla voidaan helpommin valvoa, että istutetaan 1-kesäisiä kuhanpoikasia lukuunottamatta Rautalammin reitin kantaa olevia kalanpoikasia ja ne ovat terveitä ja hyväkuntoisia. Yli 100 ha:n järvien tärkeimmät hoitolajit ovat kuha ja siika. Järvitaimenta voidaan istuttaa mikäli muikku tai kuorekannat ovat hyvät. Paras hoitolaji sivuvesistöihin on siika. Järvitaimenia ja kirjolohia istutettaessa on huolehdittava, että ne eivät joudu välittömästi kalastuksen kohteeksi. Keinoja ovat: kalastuksen kieltäminen istutuspaikan läheisyydestä määräajaksi ja istukkaiden levitys selkäalueille. Kalavesien kunnostukset Ennen kunnostuksen aloittamista tulee hajakuormituksen määrä selvittää ja tehdä suunnitelma sen vähentämiseksi. Vesikasvillisuutta poistetaan voimavarojen mukaan niittämällä ja tarvittaessa ruoppaamalla. Hoitokalastuksen aloittaminen tulee perustua harkintaan, koska se on kallista, vaatii kovasti työtä ja sen tulee tapahtua pitkäjänteisesti ja tehokkaasti riittävän hyvien tulosten aikaansaamiseksi. - Ahvenkantoja voidaan pienentää hyvinkin nopeasti voimakkaalla katiskapyynnillä (suuri määrä tiheitä katiskoita). Samalla ahventen keskikoko kasvaa. - Särkikalojen osalta pyynti voidaan toteuttaa isorysillä, tiheällä nuotalla ja katiskoilla. Parhaaksi tavaksi vähentää särkikalamassoja on osoittautunut syksyllä särkikalojen parveutumisaikaan syvänteistä tapahtuva nuottakalastus. Isorysillä hoitokalastus on tehokkainta alkukesästä. Seuranta Kalastusalue ja osakaskunnat järjestävät tarpeen mukaan kalakantojen, istutusten tuloksellisuuden, pyydysmäärien ja kalataloudellisten kunnostusten seurannan: - osakaskuntien toimintailmoitukset mm. pyydysmäärien selvittämiseksi - kalastustiedustelu, jonka yhteydessä voidaan tiedustella myös saaliita - koekalastuksella voidaan selvittää lajisuhteita järvessä esim. hoitokalastustarvetta selvitettäessä ja koeravustuksella rapuistutusten tuloksellisuutta - saalisnäytteet kalojen kasvun selvittämiseksi - merkintä kalojen vaellusten selvittämiseksi.

- 4 - Sisällysluettelo 1. Perustiedot kalastusalueesta 1 1.1 Johdanto..... 1 1.2 Lainsäädännöllinen perusta ja toiminnan rahoitus.... 1 1.2.1 Kalastusalueen toimintaa säätelevät sopimukset ja pöytäkirjat. 2 1.2.2 Toiminnan rahoitus. 3 1.3. Kalastusalueen yleiskuvaus.... 3 1.3.1 Vesistöt ja veden laatu.... 3 1.3.2 Kuormitus 4 1.3.3 Käyttö... 4 1.3.4 Vesialueiden omistus..... 5 1.4. Kalastus ja kalavesienhoito.... 5 1.4.1 Kalastajat. 5 1.4.2 Pyydystiedot ja kalastusrasitus... 6 1.4.3 Pyyntirajoitukset ja rauhoitusalueet. 7 1.4.4 Kalasto, kalakantojen nykytila ja rapukannat.... 7 1.4.5 Saalis... 8 1.4.6 Istutustoiminta ja kalanviljely..... 8 1.4.7 Istutusten rahoitus ja arvio kannattavuudesta.... 8 2. Kalastuksen kehittäminen ja hoidon tavoitteet... 9 2.1 Yhteistyö kalavesillä..... 9 2.2 Viehekalastus..... 10 2.3 Verkkokalastus... 10 2.4 Muu vapaa-ajan kalastus ja ravustus..... 11 2.4.1 Muu vapaa-ajan kalastus.. 11 2.4.2 Ravustus 11 2.5 Kalastusmatkailu... 12 2.6 Elinkeinokalastus..... 12 2.7 Kalastuksen valvonta ja pyydysten merkintä 13 2.8 Istutusten toteuttaminen..... 13 2.9 Kalavesien kunnostukset..... 14 3. Seuranta... 15 4. Oikeusapu ja aloitteet... 16 5. Koulutus ja tiedottaminen..... 16 6. Kirjallisuus..... 16 7. Kalastuksen- ja kalavesien hoidon osa-suunnitelmat.. 18 7.1 Suontienselkä.. 18 7.2 Paasvesi... 19 7.3 Kuvansi 19 7.4 Iso-Rasti.. 19 7.5 Jylänki.. 20 7.6 Kutunjärvi.... 20 7.7 Lylyjärvi.. 20 7.8 Saittajärvi.... 21 7.9 Suurijärvi.... 21 7.10 Varpanen ja Pieni-Varpanen.. 21 7.11 Viipperonjärvi. 22 7.12 Ylävesi... 22 7.13 Heinävesi. 22 7.14 Iso-Uuhijärvi 23 7.15 Kutu-Leväjärvi.. 23 7.16 Lahnavesi. 23 7.17 Iso-Lapinjärvi.. 24 7.18 Alle 50 ha järvet.. 24 7.19 Kutujoki... 24 7.20 Kutunjoki.... 25 7.21 Suonenjoki.. 25 LIITTEET

- 5 - Liite 1. Liite 2. Liite 3. Liite 4. Liite 5. Vedenlaatuluettelo Veden laadun tulkintaohje Kalastuskuntien ja yksityisten vesialueiden pinta-ala ja osoitetiedot. Kalastusalueen sidosryhmien osoitetiedot Vuonna 1999 käytössä olleet pyydykset ja pyydysyksiköt Kalastusalueella vuosina 1990-2000 tapahtuneet istutukset KARTTALIITE Kannen kuva: KKL arkisto. SUONTEEN KALASTUSALUEEN YHTEYSTIEDOT VUONNA 2001: PUHEENJOHTAJA: Esko Siikavirta Rantakatu 24 77600 Suonenjoki 017-510058, 017-513101(t) ISÄNNÖITSIJÄ: Ari Pyykkönen PL 1096, Puijonkatu14 70111 KUOPIO 017-5391162, 0400-251826

- 1-1. Perustiedot kalastusalueesta 1.1 Johdanto Suonteen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna 1988. Kalastusalueen kokous teki päätöksen käyttö- ja hoitosuunnitelma II-vaiheen laatimisesta marraskuussa 1998. Sen tuli sisältää päivitetyt perustiedot, ohjeet kalastuksen ja kalavesien hoidon kehittämiseksi, kalakantojen seurannan järjestämiseksi ja vesistökohtaiset suunnitelmat yli 100 ha järville ja virtavesille. Käyttö- ja hoitosuunnitelma II perustuu tiedusteluun sekä alueelta julkaistuihin raportteihin. Vastauksen antoi 30 yhteisen vesialueen osakaskuntaa (kalastuskunta) 42:sta, yksi yksityisvesialueen omistaja ja yksi alueella toimiva virkistyskalastusjärjestö. Käyttö- ja hoitosuunnitelma II pyrkii lisäämään yhteistyötä kalastusalueen ja osakaskuntien välillä unohtamatta muita vesialueiden omistajia ja kalastusalueella toimivia järjestöjä ja viranomaisia. Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisesta vastasi Pohjois-Savon kalatalouskeskus Suonteen kalastusalueen toimeksiannosta. Vastuullisena tekijänä oli kalatalousneuvoja Ari Pyykkönen. Suonteen kalastusalueen hallitus antoi asiantuntija-apua. 1.2 Lainsäädännöllinen perusta ja toiminnan rahoitus Kalastusalueiden perustamisesta säädettiin 1.1.1983 voimaan tulleessa kalastuslaissa. Kalastusalueet muodostettiin kalataloudellisesti yhtenäisistä vesialueista. Toimintaan tuli merkittävä muutos 1.1.1994 voimaan tulleen kalastuslain tarkistuksen myötä. Kalastusalueen valtuuskunta lakkasi olemasta ja uusiksi kalastusalueen toimielimiksi tulivat kalastusalueen kokous, hallitus ja isännöitsijä. Kalastusalueen jäseniä ovat (KL 71 ) kalastuskunnat, vesialueenomistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueella toimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt. Vuoden 1994 alusta tuli kalastuslakiin muutoksia, jotka lisäsivät kalastusalueiden hallinnollisia tehtäviä (taulukko 1). Päätäntävaltaa muutamissa asioissa siirrettiin lähemmäs kenttätasoa. Vuoden 1997 alusta voimaan tullut kalastuslain tarkistus muutti onginnan ja pilkinnän jokamiehen oikeudeksi ja vapautti 65 vuotta täyttäneet kalastuskortin lunastamisesta. Kalastuskunnan päätöksentekoa ja hallinnointia koskeva lainsäädäntö siirrettiin vuoden 2001 alusta kalastuslaista yhteisaluelakiin. Samalla poistettiin tilanne, jossa yhteisellä vesialueella oli kaksi osittain päällekkäistä organisaatiota; kalastuskunta ja yhteisen vesialueen osakaskunta. Käytännön kalastukseen ja kalaveden omistussuhteisiin ei tullut muutoksia. Kalastuslaissa (KL 286/82) tarkoitettuna kalastuskuntana toimii yhteisaluelain mukainen osakaskunta. Tästä johtuen käytetään jäljempänä kalastuskunnan sijaan nimeä yhteisen vesialueen osakaskunta (lyhyemmin osakaskunta).

- 2 - Taulukko 1. Lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvat hallinnolliset päätökset Asia KL 11 3 mom. mukainen pilkintä tai kyläläisen kotitarvekalastuskielto 6 kk:ksi. KL 16 2 mom. Vesialueen käyttämättä jättäminen. Aloite alioikeudelle käyttöön otosta. Pakkovuokraus. KL 26 2 ja 4 mom. Kalastuskielto tai helpotusten myöntäminen padon ala- tai yläpuolella. KL 32 2 ja 3 mom. perustuva tietyn kalastustavan tai välineen kieltäminen ja asetuksesta poikkeavan silmäkoon määrittäminen, jotta KL 1 :n ehdot täyttyvät. KL 35 2 mom. mukainen alamitan määrääminen. KL 37 2 mom. mukainen pyydys- ja kalastustapakielto. KL 43 ja 46 :n mukainen rauhoituspiirin perustaminen tai lakkauttaminen. KL 45. Rauhoituspiirin rajankäynnin hakeminen kiinteistötoimituksessa. KL 79 ja 81 : mukainen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta. KL 89 a ja 91 mukaisten omistajakorvausten- ja viehekalastusmaksujen jako. 1.2.1 Kalastusalueen toimintaa säätelevät sopimukset ja pöytäkirjat Isännöitsijän tehtävänä on päivittää ja säilyttää kalastusalueen asiakirjat. Toimintaa säätelevät mm. seuraavat sopimukset ja pöytäkirjat: kalastusalueen toiminta perustuu kalastusalueen ohjesääntöön, jonka Kuopion maaseutuelinkeinopiiri vahvisti 11.08.1994 vuosikokouksen pöytäkirjat hallituksen pöytäkirjat valtakirjat selvittelysopimukset muut (mm. vuokra-, isännöintisopimukset.) Kalastusalueen tulee kuulla ja tiedottaa riittävästi hallintomenettelylain (598/1982) edellyttämällä tavalla lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia päätöksiä tehtäessä (taulukko 1). Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 621/1999 edellyttää, että kalastusalueen kokouksen asiakirjat ovat kenen tahansa luettavissa.

- 3-1.2.2 Toiminnan rahoitus Kalastusalue voi saada rahoitusta toiminnasta aiheutuviin kuluihin mm. seuraavilta tahoilta: TE-keskuksen myöntämä toimintamääräraha kalastuskorttivaroista (perustuu kalastusrasitukseen) TE-keskuksesta anottava harkinnanvarainen avustus kalatalouden edistämiseen kalastuskorttivaroista alle 200 mk:n osuudet vesialueiden omistajille maksettavista korvauksista (omistajakorvaukset ja viehekalastusmaksupalautukset) vesialueen omistajien valtakirjalla myöntämät osuudet heille maksettavista korvauksista kalastusalueen järjestämistä kalastusluvista kalavesien omistajien toimeksiannoista muusta liiketoiminnasta muista avustuksista (mm. kunnat) välillisesti yhteistoiminnassa rahoitettavista hankkeista Kalastuskorttivarat muodostavat pääosan kalastusalueen toiminnan rahoituksesta. Onkijoiden ja pilkkijöiden sekä 65-vuotta täyttäneiden vapautus kalastuksenhoitomaksuvelvollisuudesta vuonna 1997 tapahtuneella kalastuslain muutoksella pienentää kalastusalueille tulevaa korttivarakertymää. 1.3 Kalastusalueen yleiskuvaus Suonteen kalastusalue sijaitsee Itä-Suomen läänissä, Suonenjoen ja Leppävirran kuntien alueella. Vesialue, jonka kokonaispinta-ala on 8 936 ha, kuuluu Kymijoen vesistön Rautalammin reittiin. Vedenjakajana toimii Kuivataipaleen kannas Kuvansin ja Paasveden välissä. Kuivataipaleen itäpuolelta vedet virtaavat Leppävirran reitille ja länsipuolelta Rautalammin reitille. Kalastusalueen kotipaikka on Suonenjoki, jossa asuu noin puolet alueen väestöstä. Tärkeimmät elinkeinot alueella ovat palvelut, maa- ja metsätalous, ja teollisuus. 1.3.1 Vesistöt ja veden laatu Suuret järvet Kalastusalueen keskusjärvi on Suontien selkä, joka yhdessä Paasveden ja Kuvansin kanssa muodostaa 62 % kokonaispinta-alasta. Tämä suurien altaiden kokonaisuus on tärkein kalastus- ja kalavedenhoidon alue.

1.3.2 Kuormitus 1.3.3 Käyttö - 4 - Yli 100 ha järvet Alueella on yhdeksän yli sadan hehtaarin järveä: Iso-Rasti, Jylänki, Kutunjärvi, Lylyjärvi, Saittajärvi, Suurijärvi, Varpanen - Pieni Varpanen, Viipperonjärvi ja Ylävesi. Alle 100 ha järvet ja lammet Alueella on noin 240 yli hehtaarin suuruista lampea tai järveä. Viime vuosina veden laatu on osakaskuntien antamien tietojen mukaan pysynyt ennallaan ja tietyillä alueilla heikentynyt. Osa vesistä on kirkkaita ja puhtaita, mutta osa pienistä lammista on tummia ja hajakuormituksen kuormittamia. Veden laatutiedot on koottu liitteeseen nro 1 ja perustuvat Pohjois- Savon ympäristökeskuksen veden laaturekisteriin. Liitteessä 2 on esitetty veden laadun tulkintaohje. Luvussa 7 on pyritty arvioimaan veden laatua kalavetenä yli 100 ha:n vesistöjen ja eräiden virtavesien osalta. Alueen järvien veden laatua voi yleisesti luonnehtia hyväksi. Alueen vesistöt eroavat veden laadun suhteen toisistaan. Hajakuormitus on tärkeä vesien tilaan vaikuttava tekijä alueella. Sitä aiheuttavat maatalous, metsätalous, turvetuotanto sekä haja-asutus. Se on viime vuosina vähentynyt maatalouden investointien (lietealtaat, suojavyöhykkeet ja lietelannanlevityksen lopettaminen pelloille keväällä) ja ojituksen vähenemisen myötä. Turvetuotanto on metsäojituksen ohella paikoin lisännyt suuresti kiintoaineksen määrää. Nuutilan suolta Suurjärvi-Lahnavesi alueelle aiemmin tullut kuormitus on vähentynyt Hepopuroon rakennetun selkeytysaltaan myötä. Veden laatu ei ole kuitenkaan seurannan mukaan parantunut (ympäristösihteeri Riitta Lappalainen suullinen tieto). Viitaselän suo kuormittaa Iso- ja Pientä Varpasta. Yksittäisistä kuormittajista on suurin Suonenjoen kaupungin keskuspuhdistamo, jolla on ravinnekuormittajana paikallinen merkitys. Alueella ei ole sellaista teollista toimintaa, joka erityisesti kuormittaisi vesistöä. Alueen vesistöt antavat veneilyyn hyvät mahdollisuudet. Keiteleen kanavan uskotaan lisäävän veneilyä Rautalammin reitillä. Leppävirralta Suonenjoelle on suunnitteilla Savon kanava. Suunnittelu on alkuvaiheessa ja rahoituksesta ei ole tätä kirjoitettaessa tietoa. Se mahdollistaisi vesiliikenteen Vuoksen vesistöstä Rautalammin reitille. Kuivataipaleen museokanava tulisi suunnitelmien mukaan osaksi Savon kanavaa. Alueelle suunniteltu vesiliikennereitti kulkisi pääasiassa suurilla järvialtailla. Sorsaveden ja Kuvansin välille on suunniteltu Kilpikosken sulku ja Suonenjoen Yläkosken ja Myllykosken kanavaan Suonenjoen sulku. Iisveden satamaan on viitoitettu reitti. Suonenjoki-Sorsakoski venereitin on Itä-Suomen vesioikeus määrännyt yleiseksi paikallisväyläksi. Venereitti on merkitty. Kunnan niemessä Iisveden rannalla on rakennettu rantautumispaik-

- 5 - ka, samoin Kimpanlammen päässä Suonenjoen reitillä. Suontien selän puolella Sointunlahdessa ja Suihkolan salmessa sillan lähellä on veneenlaskupaikka. Suihkolan salmi sijaitsee Pieksämäen kalastusalueella Jäppilän kunnan alueella, mutta siitä on vesiyhteys kalastusalueelle Paasveteen ja Puruveteen. Melontareitti kulkee Suontienselältä, Haapajärven, Savijoen, Savijärven, Kutujoen, Leväjärven ja Sikosalmen kautta Koskeloveteen, mistä on edelleen yhteys Miekkaveden, Nokisenkosken ja Iisveden kautta Suonenjoelle. Kesämökkiläiset muodostavat merkittävän osan alueen vapaa-ajan kalastajista. Mikäli loma-asuntojen rakentaminen alueelle kiinnostaa tulevaisuudessa tulevat heidän osuutensa kasvamaan. He ovat useimmiten myös osakaskunnan osakkaita. Suonenjoen kaupungin keräämien tietojen mukaan Suonenjoen kaupungin alueella oli vuonna 1985 583 ja vuonna 2000 851 vapaa-ajan asuntoa. Määrä on noussut edelleen tasaisesti noin 20:llä vuodessa. Pääosa Suonenjoen kaupungin vapaa-asunnoista on Iisveden ja Koskeloveden rannalla. Merkittävä osa kalastusalueella sijaitsevista vapaa-ajan asunnoista on sijoittunut Suontienselän alueelle. Iisveden ja Suontienselän alueille on suunnitteilla rantayleiskaava. Suomen Natura 2000 kohteista alueella sijaitsevat Kutunjoki ja Paasveden ja Puruveden suot ja metsät. Päätarkoituksena on suo- ja metsäluonnonsuojelu. Kalastusta ja ravustusta koskevia rajoituksia ei ole esitetty. Sen sijaan mm. pienriistan metsästys on kielletty joillakin alueilla. 1.3.4 Vesialueiden omistus Suonteen kalastusalueella on 45 järjestäytynyttä yhteisen vesialueen osakaskuntaa, jotka omistavat lähes kokonaan alueen kalastusoikeuden. Osakaskuntien vesipinta-ala vaihtelee alle 10-1500 ha, ja keskiarvo on 274 ha. Alueella on yksi yksityisvesialue (26 ha). Osakaskuntien ja yksityisvesialueiden pintaalat ja esimiestiedot on esitetty liitteessä 3. Osakaskuntien rajat on esitetty karttaliitteessä Viime vuosina muutamat osakaskunnat ovat sopineet yhteistyöstä kalavesien hoidossa ja kalastuksen järjestämisessä. Järjestelyllä on saatu aikaiseksi hieman laajempi lupa-alue vapaa-ajan kalastukseen erityisesti verkko- ja katiskakalastukseen. 1.4 Kalastus ja kalavesien hoito Nykyisin luokitellaan vapaa-ajan kalastajiksi kaikki muut kalastusta harrastavat paitsi elinkeinokalastajat (ammattikalastajat). Käsitteet eivät vastaa kalastuslainsäädännössä esitettyä jaottelua, virkistyskalastajat, kotitarvekalastajat ja ammattikalastajat. Tässä käyttö- ja hoitosuunnitelmassa on käytetty uutta jaottelua. 1.4.1 Kalastajat Vuonna 1997 Suonteen kalastusalueella oli 6805 henkilöä (3934 ruokakuntaa), jotka harrastivat vapaa-ajan kalastusta (Riista- ja kalantutkimus 1998). Päätoimisia elinkeinokalastajia alueella oli yksi (verotettava kalastus tulo yli 30 % kokonaistuloista).

- 6-1.4.2 Pyydystiedot ja kalastusrasitus Kalastuksen järjestelyä koskevassa lainsäädännössä on tapahtunut aivan viime vuosina muutoksia. Onginta- ja pilkintä ovat nykyisin jokamiehen oikeuksia ja lunastamalla läänikohtainen viehekortti voidaan uistelua harjoittaa 1 kelalla, vavalla ja vieheellä käyttäen lisäksi yhtä painoviehettä tai syvääjää (KL 8 1 mom.). Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet on vapautettu maksuista kalastettaessa viehekortilla. Edellä mainitut oikeudet eivät koske lohija siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja eivätkä kalavesiä, joihin erityisistä syistä on myönnetty kalastuslain 11 mukainen onginta-, pilkintäja viehekalastuskielto TE-keskuksen kalatalousyksikön toimesta (päättyy Suonenjoella 6.4.2003). Kalastusrasituksen arviointi ja vertaaminen edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman tietoihin on vaikeaa edellä mainittujen yleiskalastusoikeuksia koskeneiden muutosten takia. Vapaa-ajan kalastajien kalastuspäivistä alueella kului vuonna 1997 noin 45 % ongintaan ja pilkintään, 15 % heitto- ja vetouistelukalastukseen ja 40 % pääasiassa verkko- ja katiskakalastukseen. Jokamiehen pilkintä- ja ongintaoikeudella kalastaneiden määrää ei voida luotettavasti arvioida. Kyseessä on kuitenkin huomattava joukko, jonka aiheuttama kalastusrasitus kohdistuu vähäarvoisiin kalalajeihin. Yhteensä voidaan arvioida, että Suonteen kalastusalueella kalasti vieheellä vuonna 1999 noin 400 henkilöä. Osakaskuntien luvanmyynnin perusteella voidaan päätellä, että ne möivät vuonna 1999 noin 100 kalastuslupaa, jotka sisälsivät viehekalastusoikeuden. Suonteen kalastusalue on myynyt lisäksi vuosittain n. 10-50 yhteisviehelupaa Kuvansin, Paasveden ja Suontienselän lähes kokonaan kattavalle järvialueelle. Suonteen kalastusalueen osuus viehekalastusmaksuvaroista oli vuonna 1999 19 111,48 markkaa. Jakamalla summa läänikohtaisen viehekortin hinnalla 150 mk/vuosi voidaan arvioida, että läänikohtaisella viehekortilla kalasti kalastusalueella tuolloin noin 130 henkilöä. Suonenjoesta tehtiin 90-luvulla erityiskalastuspaikka heittokalastukseen kalastusalueen ja osakaskuntien välisillä sopimuksilla on. Vuosittain siellä on kalastanut 150-200 henkilöä. Samalla periaatteella muodostettiin Suonenjoen kaupungin taajaman tuntumassa sijaitsevasta Kokkolammesta istuta ja ongi -kalastuspaikka. Se sai kohtalaisen suosion, mutta toiminta jouduttiin lopettamaan vuonna 1998. Syynä olivat hapenpuutteen aiheuttamat kalakuolemat. Lisäksi alueella ovat toimineet Aluslammen - ja Valkeislammen kalastuspaikat. Suonteen kalastusalue kerää vuosittain osakaskunnilta toimintailmoitukset, joista ilmenevät mm. käytetyt pyydykset (liite 4). Kokonaispyydysyksikkömäärä on alueella osakaskuntien sääntöjen mukaan noin 16 000 kpl, josta oli käytössä vuonna 1999 noin 6 300 kpl. Verrattuna vuoteen 1986 ovat pyydysyksikkömäärät laskeneet. Keskiarvo oli tuolloin 1,02 pyydysyksikköä /ha. Vuonna 1999 oli keskiarvo 0,7 pyydysyksikköä/ha. Edelleen kalastus oli tehokkainta Sydänmaan kalastuskunnan vesialueilla. Siellä oli käytössä noin puolet alueen rapumerroista (550 kpl/1050 kpl). Rapumertojen määrä oli vuonna 1988 noin 750 kpl. Rapukuolemien eteneminen Kutunjoen alueella tulee lähivuosina vähentämään ravustusta alueella.

- 7 - Harvoja verkkoja (n. 1700 kpl) ja katiskoita (1350 kpl) oli käytössä selvästi muita pyydyksiä enemmän. Tässä suhteessa tilanne ei ole muuttunut kymmenessä vuodessa. Näillä pyydyksillä kalastus on jonkin verran vähentynyt. Vain joka kolmas osakaskunta ilmoitti hinnoittelevansa kalastusluvat. Tältä osin tilanne on parantunut vain hieman kymmenessä vuodessa. Lupia myyvät osakaskunnat myyvät niitä myös ulkopuolisille. Pyydysyksikön hinta oli keskimäärin 7 markkaa/pyydysyksikkö/ osakas ja 12 markkaa/pyydysyksikkö/ ei osakas. Kalastusmääräykset vaihtelevat runsaasti osakaskunnittain. Metsästysluvan keskimääräinen hinta oli 50 mk ja se perittiin yleensä vain ei osakkailta. Osakaskuntien kalastuslupatulot olivat vuonna 1999 yhteensä noin 39 000 mk ja metsästyslupatulot 2 000 mk. Luvanmyyntituloissa ei ole mukana omistajakorvauksia, eikä läänikohtaisen viehekalastusmaksun palautuksia. Vain 65 % alueen pinta-alasta on osakaskuntien luvanmyynnin piirissä ja kalastus on siten osalla alueesta täysin vapaata. Elinkeinokalastus tapahtuu yhden kalastajan toimesta. Yrityksen toiminta sisältää Suontienselällä tapahtuvan troolauksen lisäksi pienimuotoista kalanjalostusta. Muikun lisäksi varsinkin keskikesällä on suuri osa saaliista muodostunut toisarvoisista lajeista mm. särjestä. Nuottakalastus lienee luonteeltaan sivutoimista tai harrastustoimintaa. Osakaskuntien mukaan alueella on 3 nuottaa, joilla kalastetaan Suontienselän, Lahnaveden ja Puruveden apajilla. 1.4.3 Pyyntirajoitukset ja rauhoitusalueet Pyyntirajoitukset vaihtelevat runsaasti Viisitoista osakaskuntaa rajoittaa myytävien verkkolupien määrää ja solmuväliä. Yleisin rajoitus on on 28-44 mm:n verkkojen käytön kieltäminen Ravustus on yleensä sallittu vain osakkaille. Suonenjoki luetaan Pohjois-Savon TE-keskuksen päätöksen mukaan lohi- ja siikapitoiseksi vesistöksi, jonka koski- ja virtapaikoissa on koukkukalastus matosyöttiä käyttäen kielletty kalastuslain nojalla. Samoin on kielletty kalastuslain 8 :n tarkoittama jokamiehen onkiminen, pilkkiminen ja läänikohtaisella viehekalastusluvalla kalastaminen erikseen haetulla kiellolla. Osakaskuntien asettamia rauhoitusalueita ei ole ollut (tiedustelu). Aiemmin kutulahdista on ollut rauhoitettuna Suontien selällä Laakonlahti ja Levälahti. Lahnan kuturauhoituksella on suullisten tietojen mukaan saatu lahnakanta elpymään. Muissakin järvissä on hyviä kalan lisääntymis- ja poikastuotantoalueita, kuten Ryönänlahti Kuvansissa. 1.4.4 Kalasto, kalakantojen nykytila ja rapukannat Suonteen kalastusalueella tavataan lähes kaikki maamme sisävesissä esiintyvät kalalajit. Alueen kalaston valtalajit ovat ahven, hauki, made, lahna, muikku ja siika. Kalastusalueella on muikkua myös pienemmissä järvissä, mm. Kutunjärvessä ja Jylängissä. Vuosina 1989-1999 ovat osakaskuntien antamien tietojen mukaan kuha-, lahna-, siika-, särkikannat lisääntyneet. Taimenkannat ovat hieman lisääntyneet. Ahven, hauki, made ja muikkukannat ovat pysyneet ennallaan. Rapukanta on selvästi heikentynyt.

- 8 - Särkikannat ovat runsaat ja rapu-, järvitaimen ja säynekannat heikot kalakantojen nykytilanteessa. Muiden kalalajien kantojen tila on kohtalainen. Viime vuosina rapukuolemia on havaittu Jylängissä, Kutunjärvessä, -joessa ja Iso-Uuhijärvessä. Pyydettävä rapukanta on edelleen Iso-Rastissa, Jauhojärvessä, Kourujärvessä ja joessa, Kutujärvessä ja joessa, Kivi Hakkaraisessa, Saittajärvessä, Ylävedessä, Viipperossa ja Varpasessa. 1.4.5 Saalis Suonteen kalastusalueen vapaa-ajan kalastajien kokonaissaaliiksi voidaan arvioida vuonna 1997 noin 149 000 kg eli 16,7 kg/ha (Riistan- ja kalantutkimus 1998). Vuonna 1987 osakaskuntakyselyn mukainen arvio kokonaissaaliista oli noin 52 000 kg eli alueella noin 6 kg/ha ja Suontienselällä 11 kg/ha. Kokonaissaaliista kohottaa erityisesti muikun pyynti, jonka osuus kokonaissaaliista oli kolmannes. Vapaa-ajan kalastajien saalista noin 79 % oli muikkua, ahventa ja haukea ja 71 % siitä saatiin verkoilla. 1.4.6 Istutustoiminta ja kalanviljely Kalastusalueen istutuksissa on viime vuosina noudatettu periaatetta, jonka mukaan vuorovuosin suuriin järvialtaisiin on istutettu kuhaa ja järvitaimenta ja pienempiin järviin kalastuskuntien toimeksiantojen tai anomusten mukaisesti siikaa ja vähemmässä määrin kuhaa. Planktonsiikoja on istutettu myös Suontienselälle, mutta pääasiassa pienempiin järviin. Suonenjokeen on istutettu kirjolohta ja vähäisessä määrin harjusta. Itä-Suomen vesioikeus (21.6.1996 nro 32/95/1) ja Vesiylioikeus (27.12.1995 nro 209/1995) määräsivät Suonenjoen kaupungille kalatalousmaksun, joka on 5000 markkaa vuodessa. Maksu on käytettävä Suonenjoen kalastusoloja turvaaviin toimenpiteisiin. TE-keskuksen kalatalousyksikön päätöksen mukaisesti kalatalousmaksu on käytetty Suonenjoen kirjolohi-istutuksiin. Päätös on voimassa vuoden 2001 loppuun. Yksikesäiset kuhat, eri ikäiset järvitaimenet ja yksikesäiset planktonsiiat ovat olleet päälajeja istutuksissa (liite 8). 1.4.7 Istutusten rahoitus ja arvio kannattavuudesta Istutusten rahoituksesta on vastannut pääasiassa kalastusalue. Kalastusalue on rahoittanut istutukset kalastuskorttivaroista, kalastuskuntien toimeksiannoista ja virkistyskalastuslupatuloista. Kalastuskunnat ovat käyttäneet istutustoimintaan lupatulojaan, kalastuskorttivaroista palautettavia omistajakorvauksia (korvaus vesialueen omistajalle onginta- ja pilkintäoikeuden menetyksestä) ja palautettuja läänikohtaisia viehekalastusmaksuja. Kalastusalueen kuluista 80 % kohdistui vuonna 1999 istutustoimintaan. Istutusten kannattavuus Istutusten kannattavuutta on vaikeata arvioida. Saatu saalis ei yksin kuvaa kannattavuutta vaan sitä täytyy verrata saadun saaliin arvoa istutus- ja kalastuskustannuksiin.

- 9 - Taulukko2. Arvio istutuslajien saaliin arvosta vuonna 1997. Laji kg kalastajahinta saaliin arvo mk 1997 Kuha 2000 16,60 33200 Siika 6000 12,50 75000 Kirjolohi 1000 11,70 11700 Järvitaimen 300 11,70 3510 yhteensä 9300 123410 Esimerkki. Vuosittain on istutettu kaloja keskimäärin noin 50 000 markan arvosta. Arvioon istutuskustannuksista on lisättävä noin 30 % kalastuskustannuksia (Salojärvi ja Huusko 1987), jolloin keskimääräisiksi vuosikustannuksiksi muodostuu noin 65 000 markkaa. Vertaamalla arvioon istutuslajien saaliin arvosta vuonna 1997 (taulukko 2) voidaan pitää edeltäneitä istutuksia kannattavina olettaen, että saaliiksi saadaan pelkästään istutettuja kaloja. Todennäköisyys saada saaliiksi istutettu arvokalalaji on pieni. Hoitolajien (kuha, järvitaimen ja siika) osuus saaliista oli Suonteen kalastusalueella noin 6 % vuonna 1997. 2. Kalastuksen kehittäminen ja hoidon tavoitteet Yhteisviehelupa suurille järvialtaille ja erityiskalastuspaikat on saatu palveluksi vetouistelijoille. Istutukset tapahtuvat pääasiassa kalastusalueen toimesta. Kyselyyn vastanneista 32 kalastuskunnista noin 70 % kannattaa yhteisistutuksia kalastusalueen suorittamana. Kalastuksen valvontaa on keskitetty kalastusalueelle. Kalastuskunnista noin 30 % kannattaa laajempaa lupaaluetta myös verkko, katiska ym. kalastukseen. Laajempi alue elinkeinokalastukseen sai yhtä suuren kannatuksen. Yleisesti kalastusta voidaan lisätä nykyisen kalastusrasituksen perusteella. Kalastusrasitus on kuitenkin pienentynyt erilaisten yhteiskunnassa tapahtuvien muutosten seurauksena. Kalastajat asuvat nykyisin maaseudun sijaan kaupungeissa ja usein kaukana kalavesistä. Mökkiläisten kalastus ei ole ympärivuotista vaan tapahtuu etupäässä vuosiloman aikana. Tulevien vuosien haaste on luoda edellytykset kalastukselle niin, että kalastajien määrä ei enää laskisi. 2.1 Yhteistyö kalavesillä Suurien järvien kalastuksen järjestäminen ja kalavesien hoito siirrettäisiin kalastusalueelle (KL 64 ). Myöhemmin sivuvesistöjen osakaskunnat voisivat liittyä mukaan. Järjestely voisi näin koskea koko aluetta. Osakaskunnat tekisivät kokouksessaan päätöksen määräajaksi tai toistaiseksi ja se katsottaisiin valtuutukseksi, jonka perusteella kalastusalue voi hoitaa osakaskunnan asioita. Kalastusalueen ja osakaskuntien kesken tehtäisiin selvittely, jossa päätetään tehtävien rajaamisesta ja suorittamistavasta sekä tulojen ja kustannusten jakamisesta. Kalastusalueen tulee ottaa siirrettäviksi päätetyt tehtävät suorittaakseen, mikäli se kalastusalueen hoidon kannalta on tarkoituksenmukaista. Kalastusalue noudattaa toiminnassa käyttö- ja hoitosuunnitelmaa.

2.2 Viehekalastus 2.3 Verkkokalastus - 10 - Osakaskunnat voisivat edelleen myydä kalastuslupia omalle alueelleen mikäli haluavat. Osakaskunnat hoitaisivat edelleen ravustuksen ja metsästyksen järjestämisen ja huolehtisivat muista yhteisistä etuuksista. Erityisistä syistä voitaisiin vesialueita jättää pois. Kalastuksessa ei tarvitsisi välittää vesialueen osakaskuntien rajoista ja villit alueet saataisiin järjestetyn kalastuksen ja kalavesien hoidon piiriin Suonteen kalastusalueen virkistyskalastuslupa-alue suurilla järvillä palvelee vetouistelijoita, joilla yleensä on pyynnissä useampia vapoja. Heille lupa-alue on tarpeellinen. Suonenjoen lupa-alueen ylläpito jatkuu kalastusalueen toimesta vuoden 2002 loppuun, jolloin harkitaan jatketaanko toimintaa. Jatkossa selvitetään mahdollisuudet perustaa Suonenjoen kaupungin tuntumassa sijaitsevan Jauhojärven ( 45 ha) lupa-alue. Kalastusalue voi nostaa tarvittaessa kuhan- ja järvitaimenen alamittaa kalastusasetuksessa säädettyjä suuremmaksi, jotta ne selviäisivät lisääntymiskokoisiksi. Osakaskuntien tai kalastusalueen toimesta säädellään verkkokalastusta rajoittamalla myytävien lupien määrää, verkkojen solmuväliä ja rauhoitusalueilla. Verkkokalastuksen säätelyllä pyritään turvaamaan kalan kasvu lisääntymiskokoon saakka. Huomattavaa on, että vain kahdeksan osakaskuntaa ilmoitti säätelevänsä verkon solmuväliä. Osakaskunnat toivoivat suurille järville alle 50 mm verkkojen käytön kieltoa niin, että pienen järvisiian pyynti sallittaisiin 27 mm:n verkoilla syksyllä. Kuhan kalastuksen sesonki ajoittuu syyskuusta helmikuulle. Parhaiten kuhia saadaan verkoilla ensijäiltä syvänteiden rinteiltä. Ne hakeutuvat sinne jo sulan veden aikaan vesien jäähdyttyä ja saaliit paranevat. Kuha takertuu helposti verkkoon ja esimerkiksi 45 mm:n verkolla saadun kuhan pituus voi vaihdella 25-45 cm. Suurin osa saaliskaloista on kuitenkin keskiarvokaloja noin 40 cm/600 g, joten solmuvälisäätelyllä voidaan vaikuttaa saaliskalan kokoon. 50 mm:n verkolla saatu kuha painaa keskimäärin 800 g ja on 45 cm pitkä ja 55 mm:n verkolla 1000 g tai hieman yli ja on 47-50 cm pitkä. Riistan- ja kalantutkimus on laatinut Rautalammin reitille taimenkantojen hoito-ohjelman. Siinä esitetään, että rautalammin reitin järvitaimenen suojelu edellyttää solmuväliltään 31-54 mm:n verkkojen käytön rajoittamista. Yleisrajoitukset: Solmuväliltään 28-49 mm:n verkkojen käytön kieltämistä suositetaan Suurillä järvillä Suontienselällä, Paasvedessä ja Kuvansissa. Sivuvesistöissä, joissa hoitolaji on siika rajoitetaan 28-44 mm:n verkkojen käyttöä. Kaikkein pienimmissä järvissä (alle 100 ha) ei tarvita solmuvälirajoituksia. Solmuvälisuositukset on tarkemmin esitetty osassa 7.

- 11 - Suullisten tietojen Suonenjoen suussa on kalastettu myös kalaväylässä kalastuslain 5 luvun 23,24 ja 25 :n vastaisesti. KL 24 2 mom. sanotaan: Missä joki yhtyy mereen tai järveen, valtaväylän jatkeena on kalaväylä, joka käsittää syvimmällä kohdalla kolmanneksen kysymyksessä olevan vesialueen leveydestä ja ulottuu niin kauaksi selkäveteen, että kalankulku on turvattu,. Vesialueenomistajat alueella ovat pieniä ja eivät ole järjestäneet toimintaansa, kuten kalastuksen valvontaa. Kalaväylän kapeuden huomioon ottaen rauhoitusalue voisi olla laajempi kuin kalastuslaissa määritetty kalaväylä. Mikäli kalastuskieltoalue halutaan ulottaa esimerkiksi kalastusalueen rajaan asti: 1) voi kalastusalue mikäli KL 1 :ssä säädettyjen tavoitteiden saavuttaminen sitä erityisesti vaatii, kieltää määräajaksi muunkin kuin langasta kudotun, muutoin luvallisen pyydyksen käyttämisen tai sitä rajoittaa (KL 32 2 ja 3 mom.) 2) käyttökelpoinen, mutta raskas ja kallis malli on hakea kalastusalueen toimesta alueelle maanmittaustoimituksessa perustettavaa rauhoituspiiriä. 3) osakaskunnat voivat kieltää muun kuin joka miehen onginta- ja pilkintäoikeudella ja läänikohtaisella viehekortilla tapahtuvan kalastuksen. 2.4 Muun vapaa-ajan kalastus ja ravustus 2.4.1 Muu vapaa-ajan kalastus 2.4.2 Ravustus Erityisesti isorysä-, nuotta- ja troolikalastuksen sivusaaliina tulee runsaasti vähäarvoista kalaa. Katiskapyyntiä tulisi suosia ja pyyntikulttuuria elvyttää. Kalakantojen järkevän käytön mahdollistamiseksi ei tulisi rajoittaa kalastustapoja, jotka kohdistuvat myös vähäarvoisiin kalalajeihin. Kalataloushallinnossa on laadittu rapustrategia (MMM 2000), jonka tavoitteena on: 1. rapuvesien paras mahdollinen tuotto, 2. jokirapukantojen suojelu, 3. raputautien leviämisen estäminen, 4. täpläravun hallittu kotiuttaminen. Ohjeita edellä mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi alueella: Siirtoistutukseen kuten myös uuden lajin istuttamiseen on aina oltava TEkeskuksen lupa (KL 121 ). Täpläravun istuttaminen Suonteen kalastusalueelle ei ole kalataloushallinnon rapustrategian mukaan mahdollista, koska alueen vesistöissä vielä esiintyy jokirapua. Täpläravun välityksellä saattaa rapurutto tarttua myöskin jokirapuun, jolle se yleensä aiheuttaa kuoleman. Istutukseen saa käyttää ainoastaan jokirapuja, jotka ovat terveitä. Istutukseen tarkoitetuista ravuista tulee lähettää tarpeellinen määrä tutkittavaksi lähimpään EELA.:n laboratorioon. Tutkimustulosten tulee olla selvillä ennen istutusta. Tämä koskee myös vesistöissä varastoitavia rapuja. Täpläravun viljely alueella on selvä riski. Havaintojen mukaan ravunviljelylaitoksilta pääsee karkaamaan rapuja alapuoliseen vesistöön ja on olemassa vaara, että sinne syntyy kanta. Rapuja ja ravustus- tai kalastusvälineitä ei saa siirtää raputautialueelta.

- 12 - Ravustukseen sopivien pyydykset tai pyyntilaitteet tulee desinfioida ennen käyttöönottoa. Osakaskunnan tulee valvoa, että desinfiointi on hoidettu asianmukaisesti tai järjestää desinfiointi piste. Seuraavassa muutamia rapupyydysten desinfiointiohjeita: - Rapuruttoa levittävät itiöt kuolevat mikäli pyyntivälineitä pidetään alle - 10 C pakkasessa vähintään vuorokausi. Yksinkertaisinta on säilyttää pyydykset talven yli ulkotilassa. - Kuivaaminen auringossa tai pitäminen saunassa + 80 C lämmössä muutaman tunnin ajan ovat yksinkertaisia tapoja desinfioida pyyntivälineet ja pyydykset. - Keittäminen vähintään 5 min., mikäli pyydykset kestävät keittämistä. - Formaliinikäsittely 4 % liuoksessa vähintään 20 minuuttia Kontrolloimaton ravustus on riski. Osakaskuntien tulee määrää ravustukseen myytävien pyydysyksikköjen määrä. Ravustuksen tulisi tuottaa osakaskunnalle niin paljon tuloja, että voidaan järjestää riittävä valvonta ja rapukannan hoito. 1. Rapuvesien paras mahdollinen tuotto, 2. jokirapukantojen suojelu ja 3 raputautien leviämisen estäminen ovat tärkeitä tavoitteita alueella. 2.5 Kalastusmatkailu Kalastusalueen mahdollisuudet kehittää kalastusmatkailua: Kalastusalue on mukana tarkoitukseen sopivissa kalapaikkaoppaissa ja kalastusmatkailuprojekteissa. Kalastusalue opastaa ja auttaa tarpeen mukaan matkailuyrittäjiä palveluiden ja edellytysten luomisessa kalastusmatkailuun. Kalastusalue tiedottaa matkailuyrittäjiä ja luvanmyyntipisteitä kalastukseen, ravustukseen ja vesialueella tapahtuvaan metsästykseen tarvittavista luvista. Parannetaan opastusta veneenlaskupaikoille ja selvitetään uusien veneenlaskupaikkojen tarve. Suurilla järvillä tavoitteeksi asetetaan vähintään yksi paikka, jossa laituriin voi tulla suuremmallakin aluksella. Laituripaikkojen palveluita tulee kehittää. Voidaan kartoittaa ottipaikat ja laatia ohje miten suurilla järvillä kannattaa kalastaa vuoden ajat huomioon ottaen. Esimerkiksi elinkeinokalastuksen yhteyteen voitaisiin järjestää maksullisia ohjelmapalveluja kalastusmatkailijoille. Siihen voisi sisältyä kalastuksen lisäksi muutakin ohjelmaa kuten rantakalan syömistä. Ohjelmapalvelut voisivat olla tilattavissa alueen matkailuyrittäjiltä. Kalastusalue tarjoaa monipuolisen perustan kalastukselle ylläpitämällä erilaisia kalastuslupia. Lupia myydään tärkeimmissä matkailukohteissa. 2.6 Elinkeinokalastus Kalastusalueen elinkeinokalastusluvan lupaehdoiksi asetettaisiin kuuluminen Pohjois-Savon TE-keskuksen ammattikalastajarekisteriin ja myöhemmin määritettävällä tavalla vähäarvoisen kalan kalastusvelvollisuus. Luvan myynnistä vastaisi kalastusalue, joka haluttaessa palauttaisi mahdollisista lu-

- 13 - pa-tuloista kertyvät varat mukana oleville osakaskunnille tai käyttäisi kalavesien hoitoon vähennettynä luvan myynnistä ja hallinnoinnista aiheutuvilla kuluilla esimerkiksi 20 % lupatuloista. Kalastusalue voisi ottaa huolehtiakseen myös elinkeinokalastuksen järjestämisen Suurilla järvillä. 2.7 Kalastuksen valvonta ja pyydysten merkintä Kalastuslain 101 :ssä on rajattu vesialueen omistajan, osakkaan tai kalastusoikeuden haltijan valvontaoikeus. Heillä on oikeus ottaa verekseltä talteen luvaton pyydys, sekä saatu saalis tai vene mikäli kyseisessä tapauksessa joku kalastaa ilman asianomaista lupaa tai luvan osoittamaa oikeutta kalastaa ylitetään. On muistettava, että vain valan tehneellä valvojalla on lain suomat täydet oikeudet valvoa kalastusta kalavesillä. Tulostavoitteeksi voidaan asettaa, että 5 % Suonteen kalastusalueella saatavista kalastusalueen ja osakaskuntien lupatuloista käytetään kalastuksen valvonnasta aiheutuviin kuluihin. Samalla valvojat velvoitetaan pitämään valvontapäiväkirjaa, jonka perusteella kulukorvaukset maksetaan. Yleisen kulkuväylän ulkopuolella olevan selvästi merkityn pyydyksen yli kulkeminen on kielletty. Lisäksi konevoimalla varustetulla aluksella ei saa tulla 50 metriä lähemmäksi selvällä merkillä varustettua pyydystä. Selvänä merkkinä pidetään vähintään 1,5 m vedenpinnasta nousevaan salkoon kiinnitettyä neliönmuotoista vähintään 30 cm korkeaa ja leveää lippua. Veden pintaan lasketun tai pinnan läheisyyteen ulottuvan ankkuroidun pyydyksen uloimman pään merkkisalko ja ajoverkkojadan molempien päiden merkkisalot on kuitenkin varustettava kahdella päällekkäisellä edellä tarkoitetulla lipulla (KL 33 ja KA 16 ). Kalastusalue asettaa tehtävään 3-4 valan tehnyttä valvojaa. Valvonta-alue pyritään saamaan koko kalastusalueen kattavaksi. Kalastuksenvalvojat koulutetaan tietoisiksi lainsäädännöstä ja kalastusta koskevista päätöksistä. Kalastuksenvalvontaan lisätään rahoitusta. 2.8 Istutusten toteuttaminen Yli 100 ha:n järvien tärkeimmät hoitolajit ovat kuha ja siika. Järvitaimenta voidaan istuttaa mikäli muikku- tai kuorekannat ovat hyvät. Ohjeelliset istutusmäärät ovat: laji ikä istutustiheys kuha 1-kes. 5-10 kpl /ha siika 1-kes. 10-20 kpl/ha järvitaimen 0-v. 1-2 kpl/m² koskialueille järvitaimen 1-v. 2 kpl/10/m² koskialueille järvitaimen 2-3 v. 0,5 kpl/ha järvialueille hauki esikesäinen 1 kpl/10 rantametriä järviharjus 1-kes. 10-20 kpl/ha järvialueille jokiharjus 1-kes. 3-5 kpl/10 m² koskialueille rapu 1-kes. 200 kpl erä /10 rantametriä rapu emorapu (6-9 cm) 200 kpl erinä ranta-alueille

- 14 - Paras hoitolaji alle 100 ha:n järviin on siika. Myös planktonsiialla on saatu hyviä kasvutuloksia pienvesissä. Haukea ei kannata istuttaa, jos vesistössä tapahtuu luontaista lisääntymistä. Jokivesiin istutetaan 0-v. tai 1-v. järvitaimenia ja harjusta. Jokirapua voidaan istuttaa hoitoaluekohtaisessa suunnitelmassa esitettyihin kohteisiin. Tarkoitukseen olisi parasta käyttää emorapuja ( 6-9 cm). Kuhat, siiat ja järvitaimenet istutetaan tankkikuljetuksena kovahkolle rannalle kumisaapas syvyyteen syvänteiden tuntumaan. Kuhat, siiat, hauet ja säyneet voidaan kuljettaa lyhytaikaisesti myös happipakkauksessa. Säyneet ja hauet istutetaan ruohikoiden tuntumaan. Ravut voidaan kuljettaa mm. kalalaatikoissa ilman vettä ja istutetaan sopiville ranta-alueille, joilla on niille luontaisia suojapaikkoja, kuten pohjapuita ja kivenkoloja. Istutukset pyritään toteuttamaan yhteisistutuksina. Samalla voidaan helpommin valvoa, että istutetaan 1-kesäisiä kuhia lukuun ottamatta Rautalammin reitin kantaa olevia kalanpoikasia ja ne ovat terveitä ja hyväkuntoisia Lohikalojen istutusten suojaus Järvitaimenia ja kirjolohia istutettaessa on huolehdittava, että ne eivät joudu välittömästi kalastuksen kohteeksi. Hyviä keinoja istutusten suojaamiseksi ovat kalastuksen kieltäminen istutuspaikoilta, joka on kuvattu kappaleessa 2.3. tai vaihtoehtoisesti kalanpoikasten levitys selkäalueille. 2.9 Kalavesien kunnostukset Kunnostustoimet ovat yleensä kalliita. Niittokustannukset ovat olleet aiemmin 500-3000 mk/ha/vuosi ja ruoppaus 10-60 mk/poistettava sedimenttikuutio. Tehdyissä hoitokalastuksissa kustannukset ovat olleet noin 200 mk/ha/vuosi ja 2-3 mk/saaliskilo. Näissä kustannuksissa ei ole mukana talkootyön arvoa. Rahoitusta voidaan hakea mm. Te-keskuksesta, ympäristökeskuksista ja kunnista. Pienemmät hankkeet kuten pienimuotoiset virtavesien kiveämiset tai veneestä tapahtuva ruohikon niitto voidaan toteuttaa kalastusalueen tai osakaskuntien toimesta. Laajempi sedimentin poisto ruoppaamalla, vedenpinnan nosto ja virtauksen muuttaminen vaativat ympäristölupaviraston luvan. Lupa on aina kysyttävä ennen hankkeen aloittamista vesialueen omistajalta. Kasvillisuuden poistoa ei tarvitse tehdä avohakkuuperiaatteella, vaan kasvillisuuden joukkoon tehdään muutaman metrin levyisiä käytäviä veden virtausolojen parantamiseksi. Tulee muistaa, että kasvillisuusmassat tulee siirtää koneellisesti kuivalle maalle. Vesikasvuston poisto Suontien selän Laakonlahdelta on tullut esille Suurien järvien kunnostuskohteista. Ison- ja Pienen Kolunpohjan kunnostus palauttamalla vedenpinta entiselle tasolle rakentamalla pohjapato Kutunjoen luusuaan on ollut esillä vuosia ja tulisi mahdollisuuksien mukaan toteuttaa. Erilaisia kunnostuskohteita on myös pienissä järvissä.

- 15 - Hoitokalastukset Hoitokalastus on yksi tapa rehevöityneiden usein särkikalavaltaisten järvien kunnostamiseksi. Onnistuneella hoitokalastuksella voidaan vähentää järven sisäistä kuormitusta. Se voi särkikalojen vähennyttyä johtaa veden laadun paranemiseen. Hoitokalastuksen lisäksi suositellaan petokalaistutuksia samanaikaisesti hoitokalastuksen kanssa ja oikein mitoitettuja esimerkiksi siikaistutuksia onnistuneen hoitokalastuksen jälkeen. Hoitokalastus vaatii asianosaisten useamman vuoden sitoutumisen lisäksi yleensä talkootyötä onnistuakseen mahdollisesti myös ammattikalastajien saamista mukaan hoitokalastukseen riittävän tehokkaan kalastuksen aikaansaamiseksi. Ensimmäisen tehokkaan kalastusvuoden jälkeen särki pyrkii tehostamaan lisääntymistään kannan pienennyttyä. Tästä syystä tehokalastuksen on oltava pitkäkestoista. Ongelmaksi tulee, kuinka vähäarvoisen kalan kalastus tehostetaan näin voimakkaasti ja kuinka saalis markkioidaan (saadaan rannasta pois). Kun päätetään ryhtyä hoitokalastukseen laaditaan hoitokalastussuunnitelma. Saalistavoitteeksi voidaan asettaa esimerkiksi 100 kg särkikaloja/ha, josta kalastetaan 50 kg /ha ensimmäisenä vuonna ja loput seuraavina vuosina. Särkikalat eivät aiheuttane voimakasta rehevöitymistä Suurissa järvissä. Sen sijaan eräissä pienissä järvissä on hoitokalastustarvetta ja siellä voidaan helpommin saada aikaan merkittäviä tuloksia. Särkikalojen osalta pyynti voidaan toteuttaa isorysillä, tiheällä nuotalla ja katiskoilla. Parhaaksi tavaksi vähentää särkikalamassoja on osoittautunut syksyllä särkikalojen parveutumisaikaan syvänteistä tapahtuva nuottakalastus. Isorysillä hoitokalastus on tehokkainta alkukesästä. Ahvenkantoja voidaan pienentää hyvinkin nopeasti voimakkaalla katiskapyynnillä (suuri määrä tiheitä katiskoita). Samalla ahventen keskikoko kasvaa. Hoitokalastuksen aloittaminen tulee perustua harkintaan, koska se on kallista, vaatii kovasti työtä ja sen tulee tapahtua pitkäjänteisesti ja tehokkaasti riittävän hyvien tulosten aikaansaamiseksi. Ennen hoitokalastuksen aloittamista tulee hajakuormitus selvittää ja laatia suunnitelma sen vähentämiseksi. 3. Seuranta Kalavesien hoidossa istutustoiminta on tärkein osa-alue. Tietoja istutusten tuloksellisuudesta tarvitaan mm. istutussuunnitelmia sekä käyttö- ja hoitosuunnitelmaa tehtäessä. Kalataloudellisten kunnostusten vaikutusten seuranta pyritään järjestämään. Muu kalavesienhoitojärjestelmä tarvitsee myös tietoja kalakannoista ja veden laadusta. Suonteen kalastusalueella on kerätty tietoja pyydysmääristä perustuen kalastuskuntien ja kalastusalueen luvanmyyntiin. Toimintaa jatketaan. Alueelle tehdään kalastustiedustelu tarpeen vaatiessa. Se voi perustua luvanmyynnin yhteydessä saatuihin kalastajatietoihin. Tarpeen mukaan voidaan tehdä koekalastuksia, kerätä saalisnäytteitä lajin- ja iänmääritystä varten ja merkitä kaloja mm. vaellusten selvittämiseksi. Rapuistutusten tuloksellisuutta tulee seurata vesialueen osakaskuntien järjestämin koeravustuksin.

- 16-4. Oikeusapu ja aloitteet Kalatalousedunvalvonta pitäisi nähdä yhdistävänä tekijänä. Kalastusalue voi muistuttaa osakaskuntia meneillään olevista hankkeista (mm. ympäristölupaasiat, kaavoitus) ja tarvittaessa auttaa vastineiden laatimisessa. Esimerkiksi turvetuotanto on metsäojituksen ohella paikoin lisännyt suuresti kiintoaineksen määrää. Turvetuotannolta tulee vaatia riittävät vesiensuojelutoimet. Aloitteiden teossa kalastusalue on luonnollinen yhteistyöelin, koska kaikki kalataloudelliset toimijat kalastusalueella ovat siinä edustettuina. Tavallisimpia ovat hanke- ja rahoitusaloitteet 5. Koulutus ja tiedottaminen 6. Kirjallisuus Kalastusalueella on vakiintunut koulutusjärjestelmä. Kalastusalue kouluttaa osakaskuntia vuosittain helmikuussa yhdessä Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen kanssa. TE-keskuksen kalatalousyksikkö järjestää Pohjois-Savon kalastusalueiden toimihenkilöille koulutusta vuosittain yleensä lokakuussa ennen vuosikokouksia. Vuosikokouksien yhteydessä marraskuussa on ollut koulutusta Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen ja TE-keskuksen toimesta. Kalastusalue on osallistunut usein Kalatalouden Keskusliiton järjestämille valtakunnallisille kalastusaluepäiville. Kalastusalueen hallitus opintoretkellä. Kalastuksen valvojille järjestetään tarvittaessa koulutusta ja yhteispalaveri. Vuosittain lähetetään 2-3 jäsentiedotetta. Kokousasiakirjat toimitetaan etukäteen. Pääasiallinen tapa tiedottaa yleisölle on paikallislehti. Hammar, T. 1999: Vesistöjen veden laatu talvella 1999 Juurusveden, Vuotjärven ja Syvärin alueilla. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen moniste 21. Joensuu,O. Ja Sarajärvi K. 1986: Tunne ja hoida kalavetesi. Gummerus. Jussila.J. 1988: Suonteen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma. Kilpinen, K. 1988: Kalaveden hoito, opas kalastuskuntia varten. - Kalatalouden keskusliitto No 88. Pyykkönen, A.1998: Pohjois- Savon kalastusalueiden toiminta-analyysi, Kala- ja riistahallinnon julkaisuja nro 33. Vesi- ja ympäristöhallitus, Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri 1992: Rautalammin reitti - Kansallisvesi, kehittämissuunnitelma. Vesi- ja ympäristöhallituksen julkaisusarja - sarja A. Valkeajärvi, P ym. 1997: Rautalammin reitin taimen tulee takaisin, kalantutkimuksia 134, Riistan- ja kalantutkimus Riistan- ja kalantutkimus 1998: Kuinka Suomi kalastaa: Osaraportti 1. Kalas-

- 17 - tusrasitukset kalastusalueittain. Kala- ja riistaraportteja nro 121. Riistan- ja kalantutkimus 1998: Kuinka Suomi kalastaa: Osaraportti 2. Saaliit ja viehekalastusjärjestelmän käytännön toimivuus kalastusalueittain, Kala- ja riistaraportteja nro 131. Suomen kalastuslehti nro 7/98: Tehokalastusten ja järvien kunnostusten teema nro, Kalatalouden keskusliitto. TE-keskusten työryhmä 2000: Kalataloushallinnon rapustrategia, Kala- ja riistahallinnon julkaisuja nro 47.

- 18-7. Kalastuksen- ja kalavesien hoidon osa-suunnitelmat Seuraavassa esitetään yli 50 ha järvien ja tärkeimpien virtavesien osa-suunnitelmat. Vedenlaatutiedot löytyvät liitteestä 1 ja tulkintaohje löytyy liitteestä 2. Kevättalvella veden laatu on huonoimmillaan kaloille, joten tiedot on koottu kevättalvella otetuista pinta- ja pohja näytteistä. Suuret järvet( 7.1-7.3) Kalastusalueen keskusjärvi on Suontien selkä, joka yhdessä Paasveden ja Kuvansin kanssa muodostaa 62 % kokonaispinta-alasta. Tämä suurien altaiden kokonaisuus on tärkein kalastus- ja kalavedenhoidon alue. Yli 100 ha järvet (7.4-7.12) Alueella on yhdeksän yli sadan hehtaarin järveä: Iso-Rasti, Jylänki, Kutunjärvi, Lylyjärvi, Saittajärvi, Suurijärvi, Varpanen - Pieni Varpanen, Viipperonjärvi ja Ylävesi. 50-100 ha järvet (7.13-7.17) Kalataloudellisesti merkittäviä 50-100 ha järviä ovat: Heinävesi, Iso-Uuhijärvi, Kutu- Leväjärvi, Lahnavesi ja Iso Lapinjärvi. Alle 50 ha järvet (7. 18) Näille on laadittu yleisohjeet. Virtavesiä (7.19-7.21) Tärkeimpiä virtavesiä ovat Kutunjoki, Kutujoki, Suonenjoki 7.1. Suontienselkä Nro kartalla: 105 Vesialueen omistus: Saalislajit: Istutussuositukset : Kalataloudelliset kunnostukset: Muuta: Pinta-ala: 2916 ha (Suonteen ka) Kok.syvyys: 73,7 m Näkösyvyys: 6,3 m Herrala I, Herrala II, Hulkkola, Hynylä, Jalkala, Joroisten järvikylä, Jäppilän järvikylä, Kröger, Koivusaari, Nuutila, Sormula, Suonenjoen Eteläinen, - Itäinen, Vauhkola II, osa järvestä (noin 700 ha) Pieksämäen kalastusalueella Happi: erinomainen/hyvä P ja N: karu ph: Neutraali Väri: kirkas, erinomainen Yhteenveto: Erinomainen kalavesi, joka sopii hyvin myös lohikaloille. Yleiset järvikalat, tärkeimmät muikku, hauki ja ahven. Istutuskaloista kuha ja järvitaimen. - Kuha 1-kes 15 000-30 000 kpl/vuosi. - Siika 1-kes tai järviharjus 1-kes. 30 000 kpl/vuosi harkinnan jälkeen. - Järvitaimen 2-3 v. 1500 kpl/vuosi muikkukannan ollessa hyvä, muutoin istutetaan kookkaampana. Laakonlahden kunnostus vesikasvustoa poistamalla. Toimella pyritään parantamaan mm. kevätkutuisten kalojen lisääntymismahdollisuuksia. - Suositetaan solmuväliltään 28-49 mm verkkojen käytön kieltämistä. - Kuhan kalastuksessa talviaikana olisi syytä siirtyä käyttämään 55 mm tai harvempia verkkoja. - Verkon solmuväli on vapaa 15.6-15.7 välisenä aikana istutussiian syvännepyynnin mahdollistamiseksi. - Kalastusalue nostaa päätöksellään tarvittaessa kuhan ja järvitaimenen alamittaa. - Nuotta-apajien kunnostus. - Rantautumispaikkojen rakentaminen sekä etelä että pohjoisselälle. - Ottipaikkakartta.