Ari Pyykkönen. Koskelo-Konneveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma

Transkriptio

1 Ari Pyykkönen Koskelo-Konneveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma Pohjois-Savon kalatalouskeskus 2007

2 Sivu 2 / 91 Sisällysluettelo KUVAILULEHTI... 4 A. YLEISSUUNNITELMA JOHDANTO KOSKELO-KONNEVEDEN KALASTUSALUE KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET VESIALUEIDEN OMISTUS KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA KALATALOUDELLINEN KEHITYS KOSKELO-KONNEVEDEN KALASTUSALUEELLA KALAKANTOJEN NYKYTILA SAALIS PYYDYSTIEDOT JA KALASTUSRASITUS KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA VALVONTA KALAVESIEN HOITO JA KUNNOSTUKSET B. TOIMENPIDESUUNNITELMA TAVOITTEET KALASTUSALUEEN VISIO KALATALOUDELLINEN SWOT ANALYYSI KALATALOUDELLISET KEHITTÄMISTAVOITTEET TOIMENPITEET PYYDYSYKSIKÖT KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN KALAVAROJEN TEHOKKAAN TALTEENOTON KANNALTA TÄRKEÄT TOIMENPITEET KALAVESIEN HOITO ISTUTUKSET KALAVESIEN KUNNOSTUKSET KALASTUSALUEEN TOIMINNAN KEHITTÄMINEN KEHITTÄMISHANKKEET KIRJALLISUUS C. HOITO-ALUEKOHTAISET SUUNNITELMAT KEITELE (myös Vesijärvet ja Horonjärvi) POHJOIS-KONNEVESI (myös Iso-Ahveninen ja Pohjainvesi) ETELÄ-KONNEVESI (myös Vahvanen)... 47

3 Sivu 3 / KOSKELOVESI-HANKAVESI REITTI MYHIN REITTI PIENVEDET LIITE 1. Luonnehdinta veden laadusta LIITE 2. Veden laatutietoja alueen järvistä LIITE 3. Veden laadun tulkintaohje LIITE 4. Muutoksia saaliissa LIITE 5. Etelä-Konneveden yksikkösaalis (g/kokemiskerta, n=kokemiskerrat) pyydyksittäin ja lajeittain vuosina LIITE 6. Solmuvälirajoitukset LIITE 7. Ohje osakaskunnille ravustuksen järjestämiseksi LIITE 8. Järven istutustiedot ajalta LIITE 9. Istutustoiveet eri vesistöihin LIITE 10. Osakaskuntien yhteystiedot, kiinteistötunnukset ja pinta-alat KARTTALIITE Kuva. Juha Knuutinen

4 Sivu 4 / 91 KUVAILULEHTI KOSKELO - KONNEVEDEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA Nimi Kotipaikka Pinta-ala (km²) Lääni Kunta TE-keskus Suunnitteluvedet/hoitoalueet (karttaliite 1) Viereiset kalastusalueet Muut suunnitelmaasiakirjat Liitteet 514 Koskelo - Konneveden kalastusalue Rautalampi Yhteensä 24,8 km², josta Konnevesi noin 10,6 km², Keitele noin 5,2 km² ja muut vesistöt n. 9 km² Itä-Suomen lääni Rautalampi, Suonenjoki, Vesanto Pohjois-Savo Keitele (myös Vesijärvet ja Horonjärvi) noin 6,3 km², Pohjois-Konnevesi (myös Iso-Ahveninen ja Pohjainvesi) noin 5,1 km², Etelä-Konnevesi (myös Vahvanen) noin 6,1 km², Koskelovesi - Hankavesi reitti noin 5 km², Myhin reitti noin 1,7 km² ja pienvedet noin 0,6 km². 520 Suonteen kalastusalue, 515 Niiniveden kalastusalue, 453 Pohjois-Keiteleen kalastusalue, 454 Ala- ja Keski-Keiteleen kalastusalue, 460 Konnevesi - Kuusveden kalastusalue, 461 Hankasalmen kalastusalue, 602 Pieksämäen kalastusalue Koskelo - Konneveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 1991 (Savolainen,T.) ja Koskelo - Konneveden kalastusalueen käyttö ja hoitosuunnitelma II 1998 (Koivurinta, M.) sisältävät osittain alueen perustietoja, joita ei käsitellä tässä suunnitelmassa. Keiteleen alueen kalastusalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmat ja Konnevesi - Kuusvesi kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma 2007 (Jokivirta, J.) LIITTEET: 1. Osakaskuntien arvio veden laadun muutoksista, 2. Vedenlaatu- ja vesistöluettelo, 3. Vedenlaadun tulkintaohje, 4. Muutoksia saaliissa viime vuosina eri järvissä, 5. Etelä-Konneveden yksikkösaalis , 6. Osakaskuntien asettamat solmuvälirajoitukset, 7. Ohje ravustuksen järjestämiseksi, 8. Istutukset järvittäin, 9. Mitä lajeja tulisi istuttaa eri vesistöihin, 10. Osakaskuntien ja yksityisvesialueiden yhteystiedot, kiinteistötunnukset ja pinta-alat, KARTTALIIT- TEET 1 kpl. Voimassaolo Nähtävillä/saatavissa Kalastusalueen isännöitsijä, osakaskunnat, Pohjois-Savon TE-keskus, Kalatalouden keskusliitto/ Tekijä Pohjois-Savon kalatalouskeskus ry, Ari Pyykkönen, Visio Rautalammin reitin taimen tulee takaisin. Kuhan merkitys talouskalana kasvaa. Tiivistelmä Yhtenäiskalastuslupa-alue viehekalastukseen Lisätietoja; isännöitsijä, Pohjois- Savon kalapaikkaopas, ja www. muikkusuomi.fi

5 Sivu 5 / 91 Yhtenäiskalastuslupa-alue pyydyskalastukseen Tavoite: Muodostetaan Konnevedelle ja Hankavedelle. Toiminta pyritään käynnistämään vuoteen 2018 mennessä. Kalastusalueen antamat kalastusta koskevat määräykset ja kiellot Nykyiset: - asetuksen mukaiset alamitat - Konnevesi, Keitele ja pohjoiset pienvedet: Osakaskunnat kieltäneet verkkopyynnin solmuväliltään mm verkoilla. - Koskelovesi - Hankavesi reitti: Osakaskunnat kieltäneet verkkopyynnin solmuväliltään mm verkoilla. - Myhin reitti: Osakaskunnat kieltäneet verkkopyynnin solmuväliltään mm verkoilla. - Pienvedet: Ei rajoituksia. Virtavedet: erikoisluvilla. Suunnitelman mukaiset : Toimenpide 1. Verkkokalastuksen säätelyllä pyritään turvaamaan erityisesti kalan kasvu alamittaan saakka, samalla saalis (kg) paranee ja istutuksista saadaan parempi tuotto. Tavoitteen toteuttamiseksi kalastusalue ensisijaisesti suosittaa osakaskunnille ja tarvittaessa päättää kalastuslain 37 :n mukaisesti kokouksessaan kieltää solmuväliltään mm verkkojen käytön kalastuksessa ja pintapyynnissä mm verkkojen käytön reittivesillä Keiteleessä, Vesijärvillä, Horonjärvessä, Pohjois-Konnevedessä, Iso-Ahvenisessa, Etelä- Konnevedessä, Koskelovesi- Hankavesi reitillä, Myhinjärvessä, Pienessä Myhissä, Mehtiönjärvessä ja Ahvenisessa. Toimenpiteellä pyritään turvaamaan mahdollisimman monen järvitaimenen ja kuhan lisääntyminen ja mahdollistetaan samalla pienempien kalojen siian ja ahvenen hyödyntäminen. Toimenpide 2. Kalojen alamitan säätelyllä pyritään saamaan istutuksista parempi tuotto ja mahdollistamaan yhden kutukerran periaate erityisesti järvitaimenelle ja kuhalle. Tavoitteen toteuttamiseksi kalastusalue ensisijaisesti suosittaa ja tarvittaessa päättää kalastuslain 35 :n mukaisesti kokouksessaan noudatettavaksi seuraavia kalastusasetuksen 19 :n määräyksistä poikkeavia korkeampia alamittoja: Järvitaimen ja kuha 45 cm. Koskikohteissa järvitaimenen alamitaksi suositellaan 40 cm, koska istutuksin hoidettaviin kohteisiin on vaikea saada yli 40 cm istukkaita. Toimenpide 3. Järvitaimenen istutuspaikkojen läheisyydessä verkkopyynti voidaan kieltää tilapäisesti. Tällaisia paikkoja ovat Konnevevedessä: Kartturanta ja Kivisalmi, Keiteleessä Harinkaa ja Horonkylän laituri ja Hankavedessä Toholahti ja Nipurin ranta. Alukselta tapahtuvaa istuttamista jtketaan mm. Konnevedellä. Lisätietoja: Isännöitsijä, kalastusalue tiedottaa ja kuulee asianosaisia lainsäädännön edellyttämällä tavalla. - Pienvedet: Ei rajoituksia. Virtavedet: erikoisluvilla.

6 Sivu 6 / 91 Kalavesien hoito Istutukset Velvoitteet: Savon Taimen Oy, ISYLV nro 23/03/1 600 kpl 3-vuotiaita järvitaimenia (300 kpl Hankavesi, 300 kpl Lonkari- Äijävesi) kpl 1-kes. kuha (6000 kpl Hankavesi, 2000 kpl Lonkari, 2000 kpl Äijävesi) tarkkailtava jätevesien johtamisen vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen uusi lupahakemus jätettävä mennessä. Vapo Oy, Heinsuon ja Lotakonsuon turvetuotanto, ISYLV nro 12/07/2 maksettava 150 euroa kalatalousmaksua vuosittain käytettäväksi kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi Rautalammessa uusi lupahakemus jätettävä mennessä. Vapo Oy, Multaharjunsuon turvetuotanto ISVEO nro 2/94/ 1500 kpl 1-kes. kuhia (Lonkari) uusi lupahakemus jätettävä mennessä. Vapo Oy, Rastunsuon turvetuotanto, ISVEO nro 1/94/ kpl 1-kes. kuhia (Lonkari) uusi lupahakemus jätettävä mennessä. Muut istutukset: Pääasiassa istutuksen rahoittaa osakaskunta tai kalastusalue. Arvo yhteensä noin /a noin 1 /ha (velvoitteet mukaan lukien). Järvitaimen noin /a, kuha noin /a ja siika noin /a. Varoja voidaan käyttää myös kunnostuksiin. Kunnostettavat kohteet Kuormituksen vähentäminen ja paikallisen tarpeen mukaan tehtävän suunnitelman mukaan lahtivesissä ja pienvesissä kasvillisuuden ja /tai sedimentinpoisto ja/tai hoitokalastus tai muu toimenpide. Suunnitellut kehittämishankkeet 1. Rautalammin taimenkannan elvyttäminen. 2. Kalataloudellista tutkimus- ja kehittämistoimintaa jatketaan; kirjanpitokalastus jatkuu, kalastustiedustelu tehdään Osakaskuntien toiminnan aktivointi, yhteistyön lisääminen ja toimintatapojen uudistaminen Lupa-alueiden laajentaminen. 4. Kalastusalueen palveluiden - ja tiedotuksen kehittäminen; mm. kalastusluvat, valvonnan järjestäminen, istutusten turvaaminen.

7 Sivu 7 / 91 A. YLEISSUUNNITELMA JOHDANTO Kalastusalueen tehtävänä on toimialueellaan kalatalouden edistäminen, kalastuslain 1 :ssä mainittujen tavoitteiden toteuttaminen, kalastuslaista ja sen nojalla annetuissa säädöksissä ja määräyksissä ja kalastusalueen ohjesäännössä mainittujen tehtävien hoitaminen sekä käyttö- ja hoitosuunnitelman toteutumisen seuranta. Tehtävänä on myös kalastusalueen jäsenten kalastusalueelle antamien toimeksiantojen toteuttaminen. Edellinen Koskelo - Konneveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma valmistui vuonna Alueen kalataloudessa on tapahtunut joitakin merkittäviä muutoksia edellisen käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisen jälkeen. Muikku-, ahven- ja kuhakannat ovat runsastuneet. Rautalammin reitti on ollut kuuluisa hyvästä taimenkannastaan ja runsaista saaliistaan. Nykyisin kannan säilyminen luonnonvaraisena alkuperäisellä esiintymisalueellaan on kuitenkin voimakkaasti vaarantunut luvun puolivälissä kannan luontainen lisääntyminen havaittiin ainakin paikoin lähes loppuneeksi (Valkeajärvi ym. 1997). Taimen on saanut uuden mahdollisuuden vahvistua 1990 luvun puolivälistä lähtien. Tällöin aloiteltiin reitin ensimmäisiä koskikunnostus- ja kalatiehankkeita (Keski-Suomi). Nyt kalastusalueen virtavedet on kunnostettu ja Kuorekosken kalatie mahdollistaa taimenen nousun myös Myhin reitille. Muuttuneessa tilanteessa katsottiin, että edellinen käyttö- ja hoitosuunnitelma on monilta osin vanhentunut. Koskelo - Konneveden kalastusalue toteutti Pohjois-Savon TE-keskuksen rahoituksella osakaskuntatiedustelun ja käynnisti käyttö- ja hoitosuunnitelman muuttamisen vuonna Kalastusalueen perustiedot ja kalataloudellinen kehitys päivitettiin nykytilaan yleissuunnitelmassa (A osa) ja mietittiin samalla niihin liittyviä ongelmia. A osaan koottiin osakaskuntien antamat tiedot ja kehittämistoiveet sekä tehtyjen tiedustelujen tuloksia. Niistä syntyi luotettava perusta tavoitteiden ja toimenpiteiden asettamiselle, jotka kirjattiin toimenpidesuunnitelmaan (B osa). Yksityiskohtaisemmat kalavesienhoitoa ja kalastuksen järjestämistä koskevat ohjeet ja määräykset sisältyvät hoitoaluekohtaiseen suunnitelmaan (C osa). Tämän käyttö- ja hoitosuunnitelman laatimisesta vastasi Pohjois-Savon kalatalouskeskus Koskelo - Konneveden kalastusalueen toimeksiannosta. Vastuullisena tekijänä toimi kalatalousneuvoja Ari Pyykkönen. Laatimistyössä käytettiin alueelta julkaistuista raporteista saatuja tietoja, joita täydennettiin myös kuulemistilaisuudessa ja hyväksymiskokouksessa. Kalastusalueen hallitus kattaa hyvin koko kalastusalueen ja kokoontui useita kertoja asiantuntevaan valmistelutyöhön. Erittäin suuret kiitokset erityisesti Konneveden kalakantojen tilaa koskevien tietojen luovuttamisesta ja yhteenvedon kirjoittamisesta kuuluvat tutkija Pentti Valkeajärvelle. Kiitokset hyvästä yhteistyöstä kuuluvat Keski-Suomen kalatalouskeskukselle sekä Konnevesi - Kuusvesi kalastusalueelle. 2. KOSKELO - KONNEVEDEN KALASTUSALUE KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS Koskelo - Konneveden kalastusalue sijaitsee Itä-Suomen läänin länsiosassa Rautalammin ja Vesannon kuntien sekä Suonenjoen kaupungin alueella. Kalastusalueella asuu n asukasta, joista Rautalammin kunnan puolella noin 2850 ja Vesannolla noin 200. Palvelut työllistävät alueen ihmisiä eniten, seuraavaksi tärkein elinkeino on maa- ja metsätalous ja taajamissa on myös teollisuutta.

8 Sivu 8 / 91 Kalastusalueen vesipinta-ala on noin ha, josta Konneveden osuus on noin ha (42 %), Keiteleen osuus ha (21 %) ja muiden järvien osuus noin ha (37 %). Konnevedestä noin 56 % sijaitsee kalastusalueella. Kalastusalueen vesistöt ovat Kymijoen vesistöä ja kuuluvat pääasiassa Rautalammin reittiin. Keitele ja siihen laskevat vesistöt kuuluvat Viitasaaren reitin vesistöalueeseen. Pinta-alaltaan yli 1 km² järviä on alueella 25 kpl, joista 8 kuuluu vain osittain alueeseen. Alueen suurin järvi Konnevesi jakautuu Etelä- ja Pohjois-Konneveteen. Etelä-Konneveden pinta-ala on noin ha ja keskisyvyys 12,5 m. Pohjois-Konneveden pinta-ala on noin ha ja keskisyvyys on noin 7,5 m. Pohjois-Konneveteen laskevat vedet Horonjärvestä Läämingin kautta ja Iso-Ahvenisesta Pohjainveden kautta. Etelä-Konneveteen laskevat etelästä Vahvanen ja idästä Kalaja. Idästä laskevat alueen järvistä vetensä Konnekosken ja Karinkosken kautta Etelä-Konneveteen myös Miekkavesi, Koskelovesi, Tyyrinvirta, Lonkari, Kattilavirta, Äijävesi, Tallivirta ja Hankavesi. Tyyrinvirta, Konnekoski ja Karinkoski on kunnostettu. Myhin reitin järvet Korppinen, Vihtanen, Pieni Myhi, Mehtiö, Ahveninen, Pieni Ahveninen ja Iso-Tervanen ja Myhinkoski sekä Mehtiönkoski - Kuorekoski laskevat vetensä Myhinjärven kautta Hankaveteen. Tyyrinvirran toinen kunnostus valmistui 2007 kuten myös Kuorekoskeen rakennettu kalatie. Myhinkoski ja Mehtiönkoski on entisöity uiton jäljiltä. Alle 1 km² järviä ja lampia on eniten Etelä-Konneveden kaakkoispuolella ja Myhin reitin alueella. Inventoiduista puroista (Käkelä 2001) kalataloudellisesti tärkeimpiä lienevät Vahvasenpuro, Savonjoki, Syväjärven puro, Kaipiolammen puro ja Iso-Säyneisen puro. Kalastus on pääasiassa kotitarve- ja virkistyskalastusta. Muikkukantojen elvyttyä ammattikalastusta on taas harjoitettu nuotalla, troolilla, verkoilla ja rysillä. 2.2 TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSET Veden laatu Hajakuormitus on suurin vesien tilaan vaikuttava tekijä alueella. Sitä aiheuttavat maatalous, metsätalous, turvetuotanto ja haja-asutus. Hajakuormitus on viime vuosina vähentynyt mm. maatalouden ympäristönsuojelutoimenpiteiden ja ojituksen vähenemisen myötä. Rautalammin kirkonkylän jätevedet ja kalanviljely aiheuttavat kuormitusta, joka näkyy paikoitellen rehevyystason nousuna Koskelovesi - Hankavesi reitillä. Luonnehdinta veden laadusta ja osakaskuntien arvio muutoksista viime vuosina esitetään liitteessä 1. Veden laatu on pääasiassa pysynyt ennallaan tai parantunut. Karut ja kirkasvetiset järvet Keitele ja Konnevesi ovat pysyneet ennallaan, Koskelovesi - Hankavesi reitillä veden laadussa on tapahtunut jopa paranemista veden kirkastumisena. Myhin reitin lievästi rehevät, tummat vedet ovat pysyneet ennallaan. Muutamissa pienvesissä kuten Sääksjärvessä (Pappilan ok) veden laatu on heikentynyt. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kerättyjä vedenlaatutietoja on esitetty liitteessä 2. Veden laatua on tarkasteltu myös Koskelo - Konneveden kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmassa II (Koivurinta 1998). Loma-asutus, muu virkistyskäyttö, kaavoitus ja suojelualueet Loma-asuntojen rakentaminen on tapahtunut alueella pääasiassa vuoteen 1990 mennessä. Loma-asuntoja on yli Tarkemmat määrät ja uudet rakentamispaikat määrät selviävät alueen osa- tai rantaosayleiskaavoista. Mökkiläisten merkitys kalastajina on suuri, koska mökkien määrä verrattuna ympäri vuoden asuvaan väestöön on suuri. Pysyvän väestön määrä laskee hitaasti, mutta kaavoitus antaa mahdollisuuden loma-asumisen lisäämiseen nykyisestä.

9 Sivu 9 / 91 Kaavoissa on annettu tarkemmat ohjeet ja määräykset mm. rantarakentamisesta, veneväylistä, -satamista ja valkamista, ympäristönsuojelusta ja maisemanhoidosta. Vesiliikennettä ohjaavat Neiturin ja Kiesimän kanavat, jotka yhdistävät Keiteleen, Konneveden sekä Rautalammin reitin yläosan vesistöt. Veneilyreittejä on Keiteleellä, Konnevedellä sekä Koskelovesi-Hankavesi reitillä. Veneily lienee lisääntynyt. Uittomäärät ovat laskeneet. Veden korkeuden säännöstelyä ei alueella ole. Konnevedellä on palvelusatama Kivisalmessa ja venevalkama Neiturin kanavan suulla. Rautalammin kylällä on venesatama Hankaveden Pitkässälahdessa. Keiteleen Harinkaassa on venesatama. Kaavoihin on pyritty tekemään varauksia uusille venevalkamille, mutta rakentaminen on vaikeaa, koska yksityisomistuksessa oleville rannoille ei yleensä haluta venevalkamaa rasitteeksi (taulukko 1). Venevalkamista lisätietoja antavat kunnat ja ympäristökeskus. TAULUKKO 1. Osakaskuntien mukaan kalastusalueelle tarvitaan lisää veneenlasku- ja rantautumispaikkoja. Järvi tai virtavesi Paikka Keitele Hankavesi Myhinjärvi Ahveninen Pienvedet Rautalampijärvi Harinkaanlahden sataman kunnostus Niittylahti, Hankamäen puoleinen ranta Iso-Myhi, Tolmusenlahti Hiekkapelto Kirkonkylälle Koskelo-Konneveden kalastusalueella on vahvistettu seuraavat osa- tai rantaosayleiskaavat (Pohjois-Savon liitto): Rautalampi 1. Toholahden osayleiskaava 2. Etelä-Konneveden rantayleiskaava 3. Pohjois-Konneveden rantaosayleiskaava 4. Ahvenisen osayleiskaava Vesanto 5. Keitele-Vesijärvi rantaosayleiskaava 6. Pohjois-Konneveden ja kunnan luoteisosan järvien ja lampien osayleiskaava Suonenjoki 7. Ahvenisen, Iso-Tervasen ym. osayleiskaava. Tekeillä on Rautalammilla: 8. Hankavesi-Kalajanjärvi osayleiskaava Osakaskunta ja yksityinen vedenomistaja voi vaatia kaavoihin: jättämään merkittävien kutu- ja apajapaikkojen kohdat vapaaksi rakentamiselta; jättämään rakennuspaikan ja merkittävän kutu- ja apajapaikan väliin riittävän vapaan alueen; jättämään kalastajille rantautumismahdollisuuksia; että kaavamääräyksiin asetetaan vaatimus alimmista rakentamiskorkeuksista ja tehokkaista jätevesien puhdistusratkaisuista Kaavoituksesta lisätietoja antavat kunnat.

10 Sivu 10 / 91 Rautalammin alueelta kuuluvat Natura 2000 ohjelmaan mm. Konnevesi - Kalaja - Niinivuori alue ja Vesannolta Keiteleen Listonniemi. Suojelu ei yleensä estä rantautumista, jokamiehenoikeuksien käyttöä eikä metsästystä kulloinkin voimassa olevan metsästyslainsäädännön mukaisesti. Rantojensuojeluohjelmaan kuuluu alueita Etelä-Konnevedestä sekä Vuori - Kalaja, Pikku - Kalaja ja Kitulampi. Muita suojelukohteita ovat mm. Tyyrinvirta ja Konnekoski maisemansa puolesta. Rauhoituspäätökset ovat tapauskohtaisia. Suojelualueista saa lisätietoja ympäristökeskuksesta. Kalanviljely Suomen suurin sisävesien kalanviljelylaitos Savon Taimen sijaitsee Tyyrinvirran tuntumassa Koskeloveden ja Lonkarin välillä. Alueella on kaksi luonnonravintolammikkoa, joissa on kasvatettu 1-kesäisiä kuhanpoikasia. 2.3 VESIALUEIDEN OMISTUS Koskelo - Konneveden kalastusalueella on 51 yhteisen vesialueen osakaskuntaa. Yksityisiä vesialueita on 11. Osakaskuntien ja yksityisvesialueiden pinta-alat ja tiedossa olevat yhteystiedot on esitetty liitteessä 10 ja rajat karttaliitteessä 1. Aktiivisia osakaskuntia on kyselyn perusteella noin 30. Osakaskuntien kesken on tehty useita kalastusvuokrasopimuksia. Pyysalon osakaskunta 10 osakaskunnan kanssa, Koskeloveden osakaskaskunta neljän osakaskunnan kanssa, Tyyrinmäen -, Rajalanniemen - ja Viipperon osakaskunnat Jauhomäen osakaskunnan Suonenjoelta kanssa ja Pakarilan - ja Paljakan- sekä Totolahden - ja Pappilan - sekä Nurmiahon - ja Särkisalon osakaskunnat keskenään. Näin ollen 20 osakaskuntaa on siirtänyt kalastuksen järjestämisen ja kalavesien hoidon toisen osakaskunnan tehtäväksi ja on syntynyt laajempia lupa-alueita. Yhdistämistarvetta on kuitenkin edelleen. Kalastuskunnan päätöksentekoa ja hallinnointia koskeva lainsäädäntö siirrettiin vuoden 2001 alusta kalastuslaista yhteisaluelakiin. Samalla poistettiin tilanne, jossa yhteisellä vesialueella oli kaksi osittain päällekkäistä organisaatiota; kalastuskunta ja yhteisen vesialueen osakaskunta. Käytännön kalastukseen ja kalaveden omistussuhteisiin ei tullut muutoksia. Kalastuslaissa (KL 286/82) tarkoitettuna kalastuskuntana toimii yhteisaluelain mukainen osakaskunta. Tästä johtuen käytetään jäljempänä kalastuskunnan sijaan nimeä yhteisen vesialueen osakaskunta (lyhyemmin osakaskunta). Yhteisaluelaki antaa pienille osakaskunnille mahdollisuuden kokoontua tarvittaessa osakkaan koolle kutsumana päättämään kalavetensä käytöstä esimerkiksi kalastusoikeuden vuokrasopimuksen tekemiseksi. Osakaskuntatoiminnan ongelma on nyt ja tulevaisuudessa aktiivitoimijoiden ikääntyminen ja sekä osalla alueesta osakaskunnan pieni koko ja sen myötä passiivisuus. Tämä vaikuttaa myös kalastusalueen toimintaan, koska jäsenet ovat pääasiassa osakaskuntia. Osakaskuntien keskinäistä ja toisaalta yhteistyötä kalastusalueen kanssa tulee lisätä. 2.4 KALASTUSALUEEN TOIMINNAN NYKYTILA Toimintaan tuli merkittävä muutos voimaan tulleen kalastuslain tarkistuksen myötä. Kalastusalueen valtuuskunta lakkasi olemasta ja uusiksi kalastusalueen toimielimiksi tulivat kalastusalueen kokous, hallitus ja isännöitsijä. Kalastusalueen jäseniä ovat (KL 71 ) osakaskunnat, vesialueenomistajat, kalastusalueella toimivat ammattikalastajien järjestöt ja kalastusalueella toimivat virkistyskalastajien eduista huolehtivat järjestöt.

11 Sivu 11 / 91 TAULUKKO 2. Lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvat hallinnolliset päätökset. Asia KL 11 3 mom. mukainen pilkintä tai kyläläisen kotitarvekalastuskielto 6 kk:ksi. KL 16 2 mom. Vesialueen käyttämättä jättäminen. Aloite alioikeudelle käyttöön otosta. Pakkovuokraus. KL 26 2 ja 4 mom. Kalastuskielto tai helpotusten myöntäminen padon ala- tai yläpuolella. KL 32 2 ja 3 mom. perustuva tietyn kalastustavan tai välineen kieltäminen ja asetuksesta poikkeavan silmäkoon määrittäminen, jotta KL 1 :n ehdot täyttyvät. KL 35 2 mom. mukainen alamitan määrääminen. KL 37 2 mom. mukainen pyydys- ja kalastustapakielto. KL 43 ja 46 :n mukainen rauhoituspiirin perustaminen tai lakkauttaminen. KL 45. Rauhoituspiirin rajankäynnin hakeminen kiinteistötoimituksessa. KL 79 ja 81 :n mukainen päätös käyttö- ja hoitosuunnitelmasta. KL 89 a ja 91 mukaisten omistajakorvausten ja viehekalastusmaksujen jako. Vuoden 1994 alusta tuli kalastuslakiin muutoksia, jotka lisäsivät kalastusalueiden hallinnollisia tehtäviä (taulukko 2). Näitä päätöksiä ei kalastusalueella ole tehty. Vuoden 1997 alusta voimaan tullut kalastuslain tarkistus muutti onginnan ja pilkinnän jokamiehen oikeudeksi ja vapautti 65 vuotta täyttäneet kalastuskortin lunastamisesta. Samalla tuli mahdolliseksi lunastaa läänikohtainen viehekortti. Kalastusalueen tulee kuulla ja tiedottaa riittävästi hallintolain (434/2003) edellyttämällä tavalla lainsäädännön perusteella kalastusalueen toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia päätöksiä tehtäessä (taulukko 2). Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 621/1999 edellyttää, että kalastusalueen kokouksen asiakirjat ovat kenen tahansa luettavissa. Kalastuskorttivarat (omistajakorvaukset ja viehemaksut alle 30 ja valtakirjalla ja korttivarat) muodostavat pääosan kalastusalueen toiminnan rahoituksesta. Korttivarojen määrä on vaihdellut huomattavasti riippuen kalastuskortin lunastusmäärästä ja hinnasta. Tilikauden tulos oli vuosina selvästi alijäämäinen, koska tuolloin tehtiin rästiin jääneitä kalavedenhoitotoimia. Muutoin tulot ja kulut ovat vastanneet toisiaan. Kalastusalueen oma pääoma on viime vuosina ollut tyydyttävällä tasolla ja maksuvalmius on ollut hyvä koko ajan (taulukko 3).

12 Sivu 12 / 91 TAULUKKO 3. Koskelo - Konneveden kalastusalueen talouslukuja (sis. alv 22 %) Tuloslaskelma Tuotot Omistajakorvaukset ja viehemaksut 4953, , , , ,32 alle 30 ja valtakirjalla Viehelupatuotot 2453, , , , ,73 Muut tuotot 154,03 75,46 63,70 150,34 168,89 Tuotot yhteensä 7560, , , , ,94 Kulut Kokous ja koulutuskulut -198,80-383,50-309,50-706,50-367,62 Hallituksen kulut -733,25-930,26-964,60-820,61-944,81 Henkilöstökulut -1425, , , , ,75 Toimistokulut -459,35-831,26-946,15-891, ,69 Istutuskulut , , , , ,64 Viehelupakulut -227,40-71,25-99,55-149,61-109,92 Muut kulut -836, ,05-416,00-117,60-120,60 Kulut yhteensä , , , , ,26 Tuotto-/Kulujäämä -6772, , , , ,32 Toimintamääräraha 3813, , , , ,51 Edistämismääräraha 310, ,95 840, ,00 Korttivarat ka. toimintaan yhteensä 4123, , , , ,51 (sis. alv 0 %) Tilikauden tulos , ,23-131,97-219,31 72,19 Oma pääoma , , , , ,27 3. KALATALOUDELLINEN KEHITYS KOSKELO-KONNEVEDEN KALASTUSALUEEL- LA 3.1 KALAKANTOJEN NYKYTILA Viime vuosina olivat runsastuneet (osakaskuntatiedustelu): lahna 16 järvessä, hauki 14 järvessä, kuha 14 järvessä, ahven 11 järvessä, muikku 9 järvessä ja rapu pohjoisissa pienvesissä (n= 21 järveä). Made väheni 17 järvessä, taimen 10 järvessä ja virtavesissä, siika 10 järvessä ja Konnakoskessa. Huolestuttavaa on erityisesti taimensaaliin väheneminen (liite 4). Taimen (mukailtu Pentti Valkeajärven tekstistä) Rautalammin reitti on ollut kuuluisa hyvästä taimenkannastaan ja runsaista saaliistaan 1500 luvulta lähtien luvun alussa taimenia oli reitillä vielä runsaasti. Luonnonvaraisen kannan jyrkin taantuminen on tapahtunut 1970 luvulla ja heikkeneminen jatkunut vielä 1980-luvulla luvun puolivälissä kannan luontainen lisääntyminen havaittiin ainakin paikoin lähes loppuneeksi (Valkeajärvi ym. 1997). Taimen on elänyt reitin pääväylän kaikissa koskissa kookkaimpien yksilöiden ollessa lähes 15 kilon painoisia (Eloranta ym. 2000). Alkuperäisestä taimenen vaellusreitistä ei ole tarkkaa käsitystä, mutta viitteitä taimenten kutuvaelluksista Päijänteestä jopa Siikakoskeen saakka on olemassa. Vaellustaimenen lisäksi koskissa elää myös vaeltamaton tai vain lyhyitä vaelluksia tekevä paikallinen taimen, tammukka. Luontainen taimenkanta romahti reitin virtavesissä ihmistoiminnan seurauksena. Kannan romahtamiseen ovat vaikuttaneet vesialueiden patoamiset, vesien likaantuminen sekä itse koskialueen voimakkaat ruoppa-

13 Sivu 13 / 91 ukset (Eloranta ym. 2000). Myös Rautalammin reitin taimenen perinnöllinen tila on heikko. Täysin puhtaita, alkuperäisiä Rautalammin reitin taimenkantoja ei enää ole (mm. Valkeajärvi ym. 1997, Eloranta ym. 2000). Tähän vaikuttivat kalanviljely- ja istutustoiminnan muutokset. Kanta ei enää ole puhdas rautalampilainen eri alkuperää olevien istukkaiden tuotua oman lisänsä geenipohjaan. Kyse on kuitenkin arvokkaasta keskisuomalaisesta kannasta. Taimen on saanut uuden mahdollisuuden vahvistua 1990 luvun puolivälistä lähtien. Tällöin aloiteltiin reitin ensimmäisiä koskikunnostus- ja kalatiehankkeita. Nykyisin kannan säilyminen luonnonvaraisena alkuperäisellä esiintymisalueellaan on kuitenkin voimakkaasti vaarantunut lähinnä liian tehokkaan ja nuoriin yksilöihin kohdistuvan kalastuksen johdosta (Valkeajärvi ym. 1997). Tätä silmällä pitäen on reitille suunniteltu laaja-alainen taimenen koko elinkierron huomioiva istutus- ja kalastuksen säätelyohjeisto (ks. Valkeajärvi ym. 1997). Tämän jälkeen on säätelykäytäntöjä edelleen tarkennettu erillisen järvitaimenhankkeen yhteydessä (Airaksinen ym. 2006). Rautalammin reitti on taimenen kannalta edelleen yksi arvokkaimmista ja merkittävimmistä vesireiteistä. Reitillä ei ole vaellusesteitä, ja taimenen lisääntymiselle ja kasvulle on hyvät luontaiset edellytykset. Reittiä voidaan pitää myös koko eteläisen Suomen merkittävimpänä vaeltavan järvitaimenen elinalueena. Rautalammin reitin taimenella on myös suuri merkitys taimenen viljelyssä, sillä reitin taimen on maassamme eniten istutuksiin käytetty taimenkanta. Viljelyn aika ajoin tarvitsemaa luonnon geeniainesta on ollut vaikea saada 1970-luvun jälkeen, mikä osaltaan korostaa taimenkannan hoidon tärkeyttä. Potentiaalinen taimenen poikastuotanto on Rautalammin reitillä huomattava. Koskipinta-alaa on yhteensä 44 ha, josta Koskelo - Konneveden kalastusalueella 14,8 ha. Sellaista koskipinta-alaa, jossa myös yksikesäiset taimenenpoikaset viihtyvät on koko reitillä 7,3 ha, josta kalastusalueella 1,6 ha. Vuosina kesänvanhojen poikasten (0+) tiheys oli Rautalammin reitin alaosalla keskimäärin 9,4 yks/100 m 2 ja vähintään 1+ -ikäisten taimenten 2,0 yks/100 m 2. Taimenen kasvu Vuonna 2004 Konneveden saalistaimenista 60 % oli vähintään kilogramman painoisia vallitsevan kokoluokan ollessa 1 1,5 kg (kuva 1). Vuonna 1986 kilogramman painoisia oli saaliista vain 30 % ja alle puolikiloisten kokoluokka oli suurin (Valkeajärvi 1993). Tähän positiiviseen kehitykseen lienee vaikuttanut kalastusalueen vuodesta 1998 voimassa ollut välikoon verkkojen käyttörajoitussuositus sekä luvun alun vahvempi muikkukanta eli parempi ravintotilanne (Airaksinen ym. 2006). % < 0,5 0, ,5 1, > 4 Taimenen koko, kg Kuva 1. Saalistaimenten kokojakauma Konnevedessä vuosina 1986 ja 2004 (Airaksinen ym. 2006).

14 Sivu 14 / Keskimassa, g 2500 Konnevesi Siikakoski Taikinainen 2217 N= N=10 N= Palautusvuosi Kuva 2. Keväällä 2004 Carlin-merkittyjen ja Etelä-Konneveteen, Siikakoskeen ja Taikinaiseen istutettujen 2- vuotiaiden taimenten massan keskimääräinen kasvu kolmen istutuksen jälkeisen vuoden aikana. Pallukat ja lukuarvot niiden päällä ilmaisevat Konneveden istukkaiden massan kasvukauden lopussa grammoina. Keskipituus, mm Konnevesi Siikakoski 545 Taikinainen Palautusvuosi Kuva 3. Keväällä 2004 Carlin-merkittyjen ja Etelä-Konneveteen, Siikakoskeen ja Taikinaiseen istutettujen 2- vuotiaiden taimenten pituuden keskimääräinen kasvu kolmen istutuksen jälkeisen vuoden aikana. Pallukat ja lukuarvot niiden päällä ilmaisevat Konneveden istukkaiden pituuden kasvukauden lopussa millimetreinä.

15 Sivu 15 / 91 Kuvat 4-7. Kuhan pituuskasvu ja paino Kuusvedellä ja Kynsivedellä Vuonna 2004 Carlin-merkittyjen taimenten massan ja pituuden kasvu on esitetty kuvissa 2 ja 3. Kasvukauden keskiarvo on selvästi pienempi kuin massa kasvukauden päättyessä. Tilanne kuvaa vahvan muikkukannan kasvua, jollainen Konnevedessä on vallinnut koko 2000-luvun. Kaksivuotiaat istukkaat ovat painaneet kahden kasvukauden jälkeen keskimäärin 2200 g ja olleet pituudeltaan 55 cm. Siikakoskeen ja Taikinaiseen istutetut taimenet ovat kasvaneet selvästi huonommin, jopa negatiivisesti, mikä johtuu näytemäärän (palautusten) pienuudesta. Päätelmä tästä on selvä, että kaksivuotiaita taimenia ei kannata istuttaa virtapaikkoihin. Kuha kasvaa kalastusalueen lähijärvillä Kuusvedellä ja Kynsivedellä alamittaan 37 cm 4-5 vuodessa (Jokivirta 2007). Myös Ahvenisen kuhat kasvavat samaa tahtia (Pulkkinen 2006). Tuolloin kuhat ovat noin g painoisia. Kalastuksen aloittaminen vasta 7-vuotiaista kuhista turvaisi ainakin yhden kutukerran kaikille kuhille järvissä, jossa kasvu on yhtä nopeaa kuin Kuusvedessä ja Kynsivedessä tai saman leveysasteen Etelä- Kallavedessä (Keskinen 2006). Tuolloin kuhat ovat noin 50 cm pituisia ja painavat noin 1,5 kg (kuvat 4-7). 3.2 SAALIS (mukailtu Pentti Valkeajärven tekstistä) (taulukot 4 ja 5) Valkeajärvi ym. ovat arvioineet Rautalammin koko reitin vuotuiseksi taimensaaliiksi 1990 luvun puolivälissä noin kg. Koskikalastuksen saalisosuudeksi on arvioitu noin. 20 %. Suurin osa taimenista pintaalaan nähden on saatu reitin alaosasta (pääasiassa Konnevesi). Konneveden kalastustiedustelun mukaan (Valkeajärvi & Salo 2006) merkittävä osa taimenen, hauen, kuhan ja mateen saaliista pyydettiin vuosina ( ) solmuväliltään millimetrin verkoilla. Madesaaliin kohdalla osuus oli 75 % ja taimenen kohdalla 43 %. Uistimella saatiin taimenista 18 % (kuva 8). Kuhan saalisjakauma muistutti huomattavasti taimenen jakaumaa. Kielletyillä verkoilla (31-54 mm) ei petokaloja ole paljoa pyydetty.

16 Sivu 16 / 91 % Taim en Hauki Kuha Made Nuotta Perhovapa Heittovapa Uistelu yli 60 mm mm mm mm mm Muikkuverkot Kuva 8. Taimenen, hauen, kuhan ja mateen saaliin jakautuminen pyydyksittäin Konnevedessä vuosina (Valkeajärvi & Salo 2006). TAULUKKO 4. Saalis (kg) Pohjois-Konnevedellä (puuttuu nuottasaalis) Pyydys Taimen Hauki Muikku Siika Ahven Särki Lahna Made Kuha Kuore Muut Yhteensä Muikkuverkot mm mm mm mm yli 60 mm Katiska Rysä Vetouistin Virveli Perhovapa Pitkäsiima Syöttikoukku Muut Summa TAULUKKO 5. Saalis (kg) Etelä-Konnevedellä (puuttuu nuottasaalis, jonka liitän tähän myöhemmin). Pyydys Taimen Hauki Muikku Siika Ahven Särki Lahna Made Kuha Kuore Muut Yhteensä Muikkuverkot mm mm mm mm yli 60 mm Katiska Rysä Vetouistin Virveli Perhovapa Pitkäsiima Syöttikoukku Muut Summa

17 Sivu 17 / 91 Konneveden kalakannat yksikkösaaliiden valossa Konneveden kalakantoja on seurattu kalastustiedusteluin, koekalastuksin tai kalastuskirjanpidon avulla yhtäjaksoisesti vuodesta 1969 lähtien. Vuodesta 1978 alkaen kalastuskirjanpito on ollut tärkein kalakantojen tilan mittari (mm.valkeajärvi 1995, Valkeajärvi & Marjomäki 2004). Seuraavassa on tarkasteltu tärkeimpien saalislajien kantojen kehitystä viimeksi kuluneen lähes kahdenkymmenen vuoden aikana. Konneveden muikkukannalle on ollut ominaista voimakkaat vaihtelut ajan saatossa luvun alun vahvojen vuosiluokkien jälkeen seurasi yhdentoista vuoden mittainen muikkukato, jona aikana muikun rekrytointi oli erittäin vähäistä eikä muikkua juurikaan kalastettu (kuva 9). Muikkukadon aikana ahvenen, siian ja kuoreen kannat vahvistuivat tai ainakin niiden osuudet vähäisessä nuottasaaliissa lisääntyivät. Yksittäisistä muikkukatoon vaikuttaneista tekijöistä lienee merkittävin ahvenen muikunpoikasiin kohdistama saalistus. Ahvenen kanta vahvistui samoihin aikoihin, kun muikkukanta alkoi taantua. Myös taimenen istutukset olivat tuolloin melko voimakkaita. Ilmeisesti predaatiopaine kokonaisuudessaan oli muikun kannalta liian voimakas, ja piti yllä pitkään kestänyttä katoa (Valkeajärvi & Marjomäki 2004). Vuodesta 1996 alkaen Etelä-Konnevedessä on syntynyt vahva muikkuvuosiluokka joka toinen vuosi. Myös vuosiluokka 2006 oli erittäin vahva, syksyn kaikuluotausten perusteella mahdollisesti seuranta-ajan vahvin (Marjomäki, suullinen tiedonanto). Koska rekrytointi on ollut tehokasta ja kalastus resursseihin nähden melko vähäistä, muikut ovat kasvaneet hitaasti. Kesänvanhat muikut ovat olleet viime vuosina 7-8 senttimetrin pituisia. Kanta olisi kestänyt huomattavasti voimakkaamman kalastuksen, mutta pienelle muikulle ei ole ollut markkinoita. Saalis g/veto Yksikkösaalis nuottapyynnissä Etelä-Konnevedessä Siika Kuore Muikku Ahven Kuva 9. Muikun, siian, ahvenen ja kuoreen yksikkösaalis nuottapyynnissä (g/veto) Konneveden kalastuskirjanpitäjien mukaan vuosina Viime vuosina siikakanta (murokas) on verkon yksikkösaaliiden perusteella pysytellyt keskimääräisellä tasolla (liite 5), vaikka nuottasaalissa siikoja ei juuri ole näkynyt. Planktonia ravinnokseen pääasiassa käyttävät siiat väistävät tiheitä muikkuparvia. Ahvenkannassa on selvästi havaittavissa kookkaiden yksilöiden runsastuminen, mihin muikkukannan vahvuus on suuresti vaikuttanut. Kalastajien kertoman mukaan ahventen mahat ovat täynnä pieniä muikkuja, ja kookkaat kilon ahvenetkaan eivät ole harvinaisia. Hauen yksikkösaalis on vaihdellut seurannan aikana melko voimakkaasti, mutta selvää trendiä ei ole havaittavissa. Taimenen kohdalla vaihtelut johtuvat lähes yksinomaan istutusmäärien vaihteluista.

18 Sivu 18 / Mateen yksikkösaalis yli 40 mm verkoissa Konnevedessä g/verkko/koku P-K E-K Kuva 10. Mateen yksikkösaalis yli 40 millimetrin verkoissa (g/koku/verkko) Konneveden kalastuskirjanpitäjien mukaan vuosina Konneveden kalastoa on seurattu verkkokoekalastuksin (Konnevesi-sarja) ja kalastuskirjanpidoin vuosina (Puttonen & Valkeajärvi 2000). Tänä ajanjaksona koeverkkokalastusten kaksi runsainta saalislajia olivat muikku (päällysvesikerroksessa) ja ahven (taulukko 6). Muikkukannan ollessa heikko, ahven oli valtalajina pinta- ja pohjapyynnissä. Särkisaaliit olivat koko ajan alhaiset (max. 7,6 % kokonaissaaliista). TAULUKKO 6. Konnevesi koeverkkosarjan prosentuaaliset saalisosuudet Konnevedessä (Puttonen & Valkeajärvi 2000) Vuosi Muikku Ahven Särki Kuore Siika Muut ,1 27,8 1,2 0, ,7 18,0 0 1, ,8 48,7 0 0,2 0, ,3 15,1 0 0, ,6 17,1 0,6 1, ,6 46,8 0 0, ,9 52,7 2,1 1, ,3 12,0 1,1 1, ,8 5,5 0 0,4 0, ,8 9, , ,2 16,4 7,6 0,3 1,3 1, ,1 88,0 6,8 0 0,7 0, ,5 74,5 2,1 0 0,5 0,4 Keskiarvo 63,4 33,2 1,7 0,8 0,3 0,2 % Puttosen & Valkeajärven (2000) mukaan Nuotan yksikkösaaliit ja lajisuhteet vaihtelivat huomattavasti tutkimusjakson (v ) aikana. Muikku oli pääasiallinen saaliskala vuodesta 1978 vuoteen Vuon-

19 Sivu 19 / 91 na 1984 muikku- ja siikasaaliit olivat lähes samansuuruiset. Nuottasaaliin mukaan ahven ja siikakannat vahvistuivat muikkukadon (v ) aikana. Särki oli lähes kadoksissa vuoteen 1989 asti. Puttosen & Valkeajärven (2000) mukaan muikun yksikkösaalis muikkuverkoissa kehittyi myös samalla tavalla kuin nuotassa mm verkkojen saaliissa siika esiintyi ahventa huomattavasti runsaammin johtuen todennäköisesti siitä, että ko. verkot on useimmiten laitettu siikapaikoille. Yli 40 mm verkkojen kaikkien lajien yksikkösaalis (g / kokemiskerta) jäi alle yhden kilon. Yleisin saalislaji oli made. Hauen yksikkösaalis vaihteli huomattavasti taimenten osuuden ollessa aina alhainen. Mm. edellä esitettyjen koekalastus - ja kalastuskirjanpitotietojen mukaan Konneveden selkävesien yleisimmiksi saaliskalalajeiksi ko. ajanjaksolla voidaan todeta muikku ja ahven. Ahven ja siikakannat ovat runsastuneet yleensä muikkukannan heikentyessä. Taimensaaliit olivat alhaiset. 3.3 PYYDYSTIEDOT JA KALASTUSRASITUS Pyydysyksiköt Vuonna 1996 käytössä oli noin pyydysyksikköä eli 0,7 py/ha. Pyydysyksiköiden määrä on pienentynyt kymmenessä vuodessa noin 23 % (taulukko 7). Kalastusrasitus on siis vähentynyt ja käytössä olevista pyydysyksiköistä on käyttämättä noin 1,5 py/ha. Tiedot täydennetään kalastusalueen kokoukseen mennessä osakaskunnilta kerättävällä toimintailmoituslomakkeella vuosittain. TAULUKKO 7. Kalastusalueella käytössä olleet kalastusvälineet 2006 Myyty yhteensä pyydysyksikköä Laskennallisesti käytössä Keskimäärin pyydysyksiikköä 0,54 py/ha Pyydys kpl Pyydys kpl Pyydys kpl Trooli 3 Verkko 4657 Viehe 550 Nuotta 18 Katiska 977 Rapumerta 365 Isorysä 2 Pyydystiedot antoi 33 osakaskuntaa 78,26 % pinta-alasta Pyydyslupa Viisi osakaskuntaa kannatti ajatusta kalastusalueen myymästä laajemmasta pyydysluvasta (n=36 osakaskuntaa). Mahdollisia lupa-alueita voisivat olla Konnevesi ja Hankavesi. Kalastuslupatulot Osakaskuntien kalastuslupatulot olivat vuonna 2003 yhteensä noin ja metsästyslupatulot 360. Luvanmyyntituloissa ei ollut mukana omistajakorvauksia, eikä läänikohtaisen viehekalastusmaksun palautuksia (taulukko 8).

20 Sivu 20 / 91 TAULUKKO 8. Osakaskuntien lupatulot 2006 (n= 36) Ryhmät % Osakkaat Ulkopuoliset Metsästys Yhteensä Vapaa-ajan kalastus Vuonna 2005 oli kalastusalueella noin 47 % pyydyspäivistä kalastettu kalavesien omistajan luvalla (verkko, katiska, rysä ym.), 33 % jokamiehen onginta ja pilkintäoikeudella, 10 % kalavesien omistajan vieheluvalla (kalastusalue ja osakaskunnat), 5 % läänikohtaisella viehekalastusluvalla ja 5 % ikään perustuvalla viehekalastusoikeudella (RKTL 2006). Koskelo - Konneveden kalastusalueella on käytössä virkistyskalastukseen tarkoitettu yhtenäislupa-alue. Kuusveden - Konneveden kalastusalueen kanssa yhteinen alue käsittää koko Pohjois- ja Etelä-Konneveden sekä muut järvet ja kattaa näin yli ha alueen. Lupia on myyty vuosittain kpl (arvio molemmat alueet yhteensä). Lupatulot ovat olleet viime vuosina yhteensä noin /a. Keiteleessä Lavian selän vedet kuuluvat Keiteleen viehekalastuslupaan (Ala- ja Keski Keitele ja Pohjois-Keitele). Keiteleen lupia, joilla jotkut kalastivat myös Lavianselällä, myytiin kpl (suullinen tieto Jokivirta J.) Virtavesikalastusta harjoitetaan lähinnä Konnekoskessa sekä Myhinkoskessa ja Mehtiönkoskessa, joihin kaikkiin osakaskunta tai vesialueen vuokraaja myyvät koskikalastuslupia. Tyyrinvirtaan ei myydä lupia. Lisäksi alueella on joitakin onkilammikoita. Elinkeinokalastus Sekä Keiteleellä, että Konnevedellä on rekisteröity ammattikalastajia. Kalastus tapahtuu kesä- ja talvinuotalla, troolilla, verkoilla ja katiskalla. Siirtymistä ammattimaisempaan suuntaan on tapahtunut troolikalastuksen alettua Etelä-Konnevedellä. Keiteleellä kalastusalueen puolella on viime vuosina troolannut 2-3 troolikuntaa. Myös muikun ja ahvenen isorysäkalastus on tullut Konnevedelle. Kannattavuus on täysin riippuvainen muikkukannan koosta ja viimevuosina runsaan kannan vallitessa pieni koko on haitannut saaliiden markkinointia. Konnevedellä on pitkät perinteet nuottakalastuksessa. Vuonna 1991 tehdyssä apajapaikka kartoituksessa saatiin selville yhteensä 732 nuotta-apajaa, joista 11 sijaitsi Pohjois-Konnevedellä ja 621 Etelä-Konnevedellä (Valkeajärvi ym. 1991). 3.4 KALASTUKSEN JÄRJESTÄMINEN JA VALVONTA Kalastajien näkemys verkkokalastuksen säätelystä (mukailtu Pentti Valkeajärven tekstistä) Vuonna 2004 tehdyssä Konneveden kalastustiedustelussa selvitettiin kalastajien suhtautumista verkkokalastuksen säätelyyn ja taimenen alamittaan (Valkeajärvi & Salo 2006). Sen mukaan Konneveden yleiskalastajista (kalastivat verkoilla ja vavoilla) 68 % pitää silloista kalastusalueen verkkorajoitusta (31-54 mm kielletty) sopivana (kuva 11). Laajempaa väliharvuuskieltoa (31-64 mm) kannatti 11 % kalastajista, 3 % ei halunnut lainkaan rajoituksia ja 18 % esitti oman ehdotuksensa verkkokalastuksen ohjaamiseksi. Vastanneista siis 79 % oli nykyisen tai voimakkaamman säätelyn kannalla. Lisäksi oma-aloitteisesti verkon solmuväliä oli jo harventanut 15 % vastanneista kalastaen taimenta ja kuhaa yli 55 millin verkoilla. Vapakalastajat suhtautuivat odotetusti verkkokalastajia hiukan myönteisemmin verkkorajoituksiin.

21 Sivu 21 / 91 Yleiskalastajat Väliharvuuksien mm kielto sopiva Vapakalastajat Väliharvuuksien mm kielto sopiva En halua verkkorajoituksia Verkkokalastaj at Oma ehdotus verkkokalastuksen ohjaamiseksi % Kuva 11. Kalastajien mielipiteiden jakauma verkkokalastuksen säätelyä koskeneessa kysymyksessä (palkeissa prosentit) (Valkeajärvi & Salo 2006). Kalastajien näkemys taimenen alamitasta (mukailtu Pentti Valkeajärven tekstistä) Vuonna 2004 tehdyssä Konneveden kalastuskyselyssä (Valkeajärvi & Salo 2006) tiedusteltiin kalastajien suhtautumista taimenen alamittaan seuraavasti: Järvitaimen saavuttaa sukukypsyyden järvessä 1,5-2 kilon painoisena ja senttimetrin pituisena. Mielestäni (1) nykyinen lakisääteinen alamitta (40 cm) on sopiva, (2) alamitta tulisi nostaa "Järvitaimen Keski-Suomessa hankkeen" esityksen mukaisesti vähintään 50 senttimetriin, (3) oma ehdotus taimenen alamitaksi. Konneveden kaikista kysymykseen vastanneista kalastajista 44 % kannatti lakisääteistä 40 senttimetrin alamittaa, 46 % oli 50 senttimetrin kannalla ja 10 % antoi oman ehdotuksensa (kuva 12). Kun oman ehdotuksen mediaani oli 52 cm (vaihtelu cm), voidaan todeta, että 56 % Konneveden kalastajista kannatti alamitan nostoa vähintään 10 senttimetrillä. Vapakalastusta pääasiallisesti harrastavat henkilöt kannattivat hiukan enemmän alamitan nostoa kuin verkkokalastajat. Oma ehdotus 10 N = 258 Sopiva 50 cm 46 Sopiva 40 cm % Kuva 12. Konneveden kalastajien suhtautuminen taimenen alamitan erilaisiin vaihtoehtoihin (40 cm, 50 cm ja oma ehdotus). Prosenttiarvo on esitetty myös palkissa.

22 Sivu 22 / 91 Kalastusrajoitukset Solmuvälit Osakaskunnat olivat kieltäneet mm verkkojen käytön koko kalastuskauden ajaksi Konnevedessä, Keiteleessä ja pohjoisissa pienvesissä. Muissa vesistöissä sallittiin myös solmuväliltään mm verkkojen käyttö. Muutamilla reittivesien osakaskunnilla ja pienvesissä ei ollut verkkorajoituksia lainkaan (liite 6). Osakaskuntien ehdotukset kalastusalueen asettamaksi solmuvälirajoitukseksi noudattivat pääasiassa niiden omia päätöksiä. Osakaskunnat ilmoittivat rauhoitusalueita 30 hehtaaria. Lahnan kutu oli syynä Pakarilan osakaskunnan rauhoituspäätökseen. Haapasalmi ja Liimattalansalmi oli rauhoitettu kalan kulun varmistamiseksi ja Vesijärven osakaskunta oli kieltänyt ravustuksen. Kalastusalueella on myös lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikkoja, joissa jokamiehen oikeuteen perustuva onkiminen ja pilkkiminen sekä läänikohtaisella viehekortilla kalastaminen on kielletty (KL 8 ). Kohteet ovat Koskeloveden ja Hankaveden väliset koski- ja virta-alueet, Karinkoski (Vasikkalahti- Lapinkari), Konnekoski, Ahvenisen ja Hankaveden väliset koski- ja virta-alueet sekä Myhinpäänpuro. Kalastuslain 11 :n mukainen onginta-, pilkintä- ja viehekalastuskielto on kalastusalueella voimassa Valkeisenlammessa. Kalastusoikeuden haltijat ovat asettaneet kohteisiin tarkempia määräyksiä. Koskipaikoissa saa yleensä kalastaa erikoisluvalla. Kalastus saattaa olla kielletty merkityillä alueilla. Tyyrivirtaan ei myydä erikoislupia. Alamitat Osakaskunnat eivät osanneet sanoa ehdotusta kalastusalueen asettamaksi kalastusasetuksesta poikkeavaksi taimenen, kuhan ja harjuksen alamitaksi (35 vast.). Muutamat kannattivat lakisääteisiä alamittoja (7 vast.) ja 50 cm alamitan määräämistä järvitaimenelle (5 vast.) (n=52 vast.). Kalastuksen valvonta Pyydysmerkkien käyttö on vakiintunut helpottaen passiivisten pyydysten valvontaa. Kalastuksen valvonnan on järjestänyt enemmistö toimivista osakaskunnista ja osakaskunnat eivät tarvitse valvonta-apua (taulukko 9). Luvatonta kalastusta esiintyy, joten valvontaa tarvitaan. TAULUKKO 9. Valvonta ja pyydysmerkkien käyttö osakaskunnissa (n=36) Asia kyllä ei Pyydysmerkki 31 5 Valvonta 29 7 Valvonta-avun tarve 0 36 Valan tehneitä valvojia 44 henkilöä 3.5 KALAVESIEN HOITO JA KUNNOSTUKSET Istutukset Koskelo - Konneveden kalastusalueelle istutettiin vuosina yhteensä noin 1,5 milj. eri- ikäistä kalanpoikasta yhteensä noin eurolla (taulukko 10 ja liite 8). Summassa on mukana myös Ala- ja Keski-Keiteleen ja Pohjois-Keiteleen kalastusalueille Keiteleen Lavianselälle ja Konneveteen istutetut ja Kuusvesi - Konnevesi kalastusalueelle Konneveteen istutetut kalanpoikaset (P-S ja K-S TE - keskusten istutusrekisterit).

23 Sivu 23 / 91 Eri-ikäistä järvitaimenta istutettiin noin kpl (kuva 13). Taimenistutusten arvo oli kaikkein korkein eli noin Yksivuotiaita ja kaskivuotiaita poikasia istutettiin taimenista eniten. Onkilammikoihin istutettavan kirjolohen arvo oli noin Kesänvanhoja kuhan poikasia istutettiin noin 1 milj. kpl. Määrä oli suurempi kuin kooltaan suurempana istutettavilla taimenilla, mutta arvo oli taimenen jälkeen toiseksi suurin noin Siikaa istutettiin noin kpl, arvoltaan noin (kuva 14). Muiden lajien istutus oli vähäisempää Kuva 13. Eri ikäiset järvitaimenten istutukset kpl ja Koskelo-Konneveden kalastusalueella kpl mspa vk 1k 1v 2k 2v 3k 3v 4k 4v 5k 5v 6k kpl Kuva 14. Luonnonravintolammikkopoikasten istutukset Koskelo- Konneveden kalastusalueelle (TE-keskuksen istutustrekisteri) kpl 0 harjus 1k harjus 1v hauki ek. kuha 1k lahna 1k planktonsi ika 1k säyne 1k kpl Istutusten rahoitus Kalastusalueen varoista suurin osa on käytetty istutustoimintaan. Kalastusalue rahoittaa istutukset lupatuloista, alueelle jäävistä omistajakorvauksista ja viehekalastusmaksuista sekä kalastuksenhoitomaksuista. Osakaskunnat käyttävät istutustoimintaan lupatulojaan, kalastuksenhoitomaksuista palautettavia omistajakorvauksia ja palautettuja läänikohtaisia viehekalastusmaksuja. Kalastusalueet ja osakaskunnat käyttivät tulojaan istutuksiin keskimäärin noin /v (noin 1 /ha/v). Muut tahot, onkilammikkoyrittäjät ja

24 Sivu 24 / 91 kalastusseurat istuttivat kaloja lähinnä virtavesiin huomattavalla panoksella. Erityisesti Savon Taimen on mainittava. Velvoiteistutukset olivat myös huomattavat. Istutusten arvo oli suurin Konnevedessä kun huomioidaan Kuusvesi - Konnevesi kalastusalueen istutukset, toiseksi suurin Tyyrinvirrassa, kolmanneksi suurin Hankavedessä ja neljänneksi suurin Keiteleessä. TAULUKKO 10. Istutusten rahoitus Koskelo - Konneveden kalastusalueella lisättynä Keiteleen Lavianselälle ja Konneveteen Keski-Suomesta istutetut kalat (Pohjois-Savon ja Keski-Suomen TE- keskus, istutusrekisteri). Rahoittaja /v % velvoite ,4 valtion kalanviljely ,8 osakaskunnat ,2 kalastusalue ,6 kalastuksenhoitomaksu* ,7 muu ,3 yhteensä * usein istutuksen tehnyt kalastusalue Velvoitteet: Savon Taimen Oy, ISYLV nro 23/03/1 600 kpl 3-vuotiaita järvitaimenia (300 kpl Hankavesi, 300 kpl Lonkari-Äijävesi) kpl 1-kes. kuha (6000 kpl Hankavesi, 2000 kpl Lonkari, 2000 kpl Äijävesi) tarkkailtava jätevesien johtamisen vaikutuksia kalakantoihin ja kalastukseen uusi lupahakemus jätettävä mennessä Vapo Oy, Heinsuon ja Lotakonsuon turvetuotanto, ISYLV nro 12/07/2 maksettava 150 euroa kalatalousmaksua vuosittain käytettäväksi kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi Rautalammessa uusi lupahakemus jätettävä mennessä Vapo Oy, Multaharjunsuon turvetuotanto ISVEO nro 2/94/1 500 kpl 1-kes. kuhia (Lonkari) uusi lupahakemus jätettävä mennessä Vapo Oy, Rastunsuon turvetuotanto, ISVEO nro 1/94/ kpl 1-kes. kuhia (Lonkari) uusi lupahakemus jätettävä mennessä Yhteisistutukset Kalastusalueella on pyritty pitkään yhteisistutuksiin. Lohikaloilla tapahtuvat istutukset ovat arvokkaita ja tapahtuvat suurina erinä sovituille paikoille hoitoalueittain kalastusalueen ja suurimpien osakaskuntien kesken alueen hoitaessa tilaukset ja istukkaiden laadun valvonnan yhdessä Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen kanssa. Aivan yhtä perusteltua olisi toimia samoin kuha ja siikaistutuksissa. Kolmekymmentäkuusi osakaskuntaa halusi tehdä istutukset yhteisistutuksina kalastusalueen ja/tai muiden osakaskuntien kanssa (n=44). Konneveden istutukset on pyritty levittämään aluksella laajemmalle alueelle. Tällä on yritetty vähentää poikasten joutumista pyydyksiin istutuspaikalla ja petokalojen niihin kohdistuvaa saalistusta.