TIETOVERKKORIKOSTYÖRYHMÄN MIETINTÖ Asianajaja Satu Tiirikan eriävä mielipide 16.6.2003 1 Myös datan kopioinnin tulee olla takavarikko 1.1 Ehdotettua pakkokeinolain 4 luvun 4 a :n 3 momenttia ei tule hyväksyä Työryhmän ehdotukseen sisältyvän pakkokeinolain 4 luvun 4 a :n 3 momentin mukaan datan kopiointi ja tallentaminen toiselle tallennusalustalle ei ole takavarikointia. Työryhmän ehdottamaa kantaa ei tule hyväksyä, vaan myös datan kopiointiin tulee soveltaa takavarikkoa koskevia säännöksiä seuraavilla perusteilla. 1.2 Asianosaiselle vain datan sisältämän informaation haltuun saamisella on merkitystä Työryhmä esittää perusteluna datan kopioinnin erilaiseen kohteluun verrattuna datan poistamiseen tai sen käytön estämiseen, että toimenpiteiden merkitys on niiden kohteena olevan henkilön kannalta erilainen. Datan poistaminen merkitsee tuntuvampaa kajoamista epäillyn oikeuksiin kuin pelkkä datan kopioiminen. Lähes poikkeuksetta asianosaiselle ei kuitenkaan ole mitään merkitystä sillä, onko esitutkintaviranomaisen hallussa alkuperäinen data vai sen kopio. Pääsääntöisesti tärkeätä on vain datan sisällön, informaation, haltuun saaminen eikä sen konkreettinen hallussapito. Nykyaikana myöskään esitutkintaviranomaiselle ei itse tutkinnan suorittamisen kannalta ole yleensä mitään merkitystä sillä, onko sen hallussa alkuperäinen data vai sen kopio.
Kun tutkintaviranomainen voi myös käyttää dataa muun muassa tutkinnan ohjaamiseen ns. vihjetietona aivan samalla tavoin olipa sen hallussa alkuperäinen data tai sen kopio, ei tältäkään kannalta ole syytä tehdä eroa alkuperäisen datan ja kopion suhteen. 1.3 Poikkeamiseen korkeimman oikeuden kannasta ei ole perustetta Esityksessä on viitattu korkeimman oikeuden ratkaisuun 2002:85, jossa on todettu, että kiintolevyn kopiointia on oikeudellisesti pidettävä takavarikkona. Esityksen perusteluissa myös todetaan, että Ehdotettu säännös poikkeaa korkeimman oikeuden ratkaisusta siten, että pelkkää kopiointia ei vielä säännöksen mukaan pidettäisi takavarikkona. Perustetta sille, miksi korkeimman oikeuden ratkaisusta tulisi nimenomaan poiketa ei ole, kun perusteena ei voi olla datan kopioinnin erilainen merkitys haltijalle verrattuna sen poistamiseen tai sen käytön estämiseen. Korkeimman oikeuden kannasta ei myöskään voi olla epäselvyyttä, sillä korkein oikeus on em. ratkaisunsa 2002:85 perusteluissa vielä viitannut samassa asiassa aikaisemmin antamaansa ratkaisuun 2001:39, jossa se oli jo todennut, että datan kopiointiin tulee soveltaa takavarikkoa koskevia säännöksiä. 1.4 Takavarikon kohteen suojaksi säädettyjä lainsäännöksiä tulee noudattaa myös kopion osalta On myös muistettava, että ellei datan kopiointi olisi takavarikko, ei kopion osalta tarvitsisi noudattaa muun muassa pakkokeinolain 4 luvun seuraavia säännöksiä:
- 5 takavarikoimisesta päättävä viranomainen, - 7 ilmoitusvelvollisuus, - 9 pöytäkirja ja todistus, - 11 takavarikon kumoaminen ja noudatettavat määräajat sekä - 13 takavarikon saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi. Kun nämä lainkohdat on säädetty nimenomaan takavarikon kohteen oikeusturvan varmistamiseksi, ei säännöksillä ole juuri merkitystä, jos ehdotus hyväksytään. 1.5 Myös asiakirjan osalta tulee noudattaa samaa käytäntöä Perusteena sille, ettei kopiointi ole takavarikko, on esityksessä viitattu myös paperimuodossa olevan asiakirjan takavarikossa noudatettuun käytäntöön. Tältä osin on todettava, että takavarikkosäännösten soveltaminen myös asiakirjan kopioon tulee nykytekniikan aikana olla itsestään selvyys. 2 Takavarikkokiellon alaisen materiaalin salassapito on turvattava 2.1 Takavarikkokiellon alainen materiaali tulee erottaa jo kopiointivaiheessa Työryhmän perusteluiden mukaan esitutkintaviranomainen voi kopioida esimerkiksi koko kovalevyn, vaikka tutkinnan kohteena oleva henkilö väittäisi, että materiaalissa on takavarikkokiellon eli pakkokeinolain 4 luvun 2 :n 2 momentin alaista materiaalia. Perusteluna työryhmä on viitannut korkeimman oikeuden ratkaisuun 2002:85, jonka mukaan poliisi oli voinut ottaa kovalevyn haltuunsa ja kopioida kiintolevyn kokonaisuudessaan takavarikoitavan aineiston löytämiseksi ja vasta kopiota tarkastettaessa ollut ve l- vollinen tutkimaan, onko kiintolevyllä takavarikkokiellon alaista tietoa.
Jotta pakkokeinolain mukainen takavarikkokielto toteutuisi, tulee esitutkintaviranomaisen kuitenkin jo kopiointivaiheessa eikä vasta myöhemmin kopiota tutkimalla selvittää, onko kovalevyllä takavarikkokiellon alaista aineistoa. Takavarikkokiellon alainen materiaali tulee myös välittömästi poistaa. Takavarikon toteuttamiseen liittyvät tekniset syyt ja esitutkintaviranomaisen käytännön tarpeet eivät siten voi oikeuttaa poikkeamaan sen selvittämisestä, onko kovalevyllä takavarikkokiellon alaista materiaalia. Esitutkinnassa tulee noudattaa pakkokeinolaissa säädettyä takavarikkokieltoa. 2.2 Salassapidon toteutuminen takavarikkotilanteessa tulee varmistaa Jotta salassapito toteutuisi takavarikkotilanteessa pakkokeinolain 4 luvun 2 :n 2 momentissa edellytetyllä tavalla, tulee oikeusturvaa takavarikkotilanteessa nimenomaan parantaa. Siten takavarikossa on käytettävä virkaapuna toista salassapitovelvollista, jotta salassapidolla suojeltava taho (potilaat ja asiakkaat) eivät joutuisi uhratuiksi. Oikeusturvan parantaminen voidaan toteuttaa esimerkiksi siten, että lääkärin potilas- tai asianajajan asianajosalaisuudet erottelisi samassa asemassa oleva ulkopuolinen lääkäri/asianajaja tai siten, että esitutkintaviranomainen joutuisi lisäksi hakemaan tuomioistuimelta etukäteen kotietsintä- ja takavarikkoluvan silloin, kun etsintä toteutetaan lääkärin tai asianajajan luona tai esimerkiksi lehden toimituksessa (lähdesuoja). Tuomioistuin voisi tällöin antaa luvan esimerkiksi sillä ehdolla, että sen nimeämä asianajaja/lääkäri on paikalla ja varmistaa sen, ettei muihin kuin etsittyihin asiakirjoihin puututa.
2.2.1 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanta Syyskuun 19 päivänä 2002 annetussa englantilaisessa ihmisoikeustapauksessa Tamosius v. UK, jossa oli kyse talousrikostutkinnasta asianajajan luona, katsottiin valitus ilmeisen perusteettomaksi, kun käytössä oli ollut riittävät oikeussuojakeinot eli - etukäteinen tuomioistuimen lupa, - epäillyllä oli tehokas muutoksenhakukeino, jonka ajan takavarikoitu aineisto oli sinetöitynä ja - etsinnässä oli ollut paikalla oikeuskanslerin määräämä riippumaton asianajaja. Tapaus löytyy osoitteesta http://www.finlex.fi/oikeus/ey/feit/feit_1450.html Seuraavassa on referoituna tapauksen Finlex-seloste: Kysymys siitä, liittyikö asianajajan toimistossa toimitettuun etsintään ja asiakirjojen takavarikkoon riittäviä prosessuaalisia takeita. TOSISEIKAT: Valittaja on asianajaja. Vuodesta 1996 lähtien veroviranomaiset ovat tehneet tarkastuksia hänen yhden asiakkaansa kohdalta. Vuonna 1998 verottaja pyysi kotietsinnän toimittamista valittajan toimistossa. Hän vetosi asianajajan salassapitovelvollisuuteen eräiden asiakirjojen kohdalta. Vuonna 1999 em. asiakasta vastaan nostettiin rikosjuttu veropetoksen johdosta. Samana vuonna verottaja sai oikeudelta vastapuolta kuulematta annetun päätöksen, jolla verottaja oikeutettiin toimituttamaan valittajan toimitiloissa etsintä hänen päämiestensä tekemiksi epäiltyjä törkeitä veropetoksia osoittavien asiakirjojen löytämiseksi. Verottaja epäili valittajan itsensäkin syyllistyneen sellaisiin rikoksiin olemalla mukana järjestelyissä ja salaamalla järjestelyjä verottajalta. - - - Takavarikoida ei kuitenkaan saanut asianajajan salassapitovel-
vollisuuden käsittämiä asiakirjoja. Valittaja sai päätöksen osalta valitusluvan. Samalla määrättiin, että toimitiloista otettava aineisto oli sinetöitävä eikä sitä saanut tarkastaa ennen valituksen käsittelyä. - - - uusi päätös pantiin täytäntöön vuonna 1999. Tällöin takavarikoitiin vajaat 70 asiakirjaa. Menettely oli seuraava: Takavarikon toimittajat hakivat asiaan liittyvää aineistoa. Kun sellaista katsottiin löytyneen, aineiston tarkasti oikeuskanslerin määräämä asianajaja lausuakseen siitä, oliko se salassapitovelvollisuuden alaista. Kaikki salassa pidettävät asiakirjat annettiin takaisin valittajan asianajajalle. EIT lausui, että kun - etsintä oli toimitettu tuomarin antaman päätöksen nojalla, - etsintää oli lisäksi valvonut asianajaja, jonka oli tullut osoittaa ne salassa pidettävät asiakirjat, joita ei saanut takavarikoida, ja kun - oikeuskanslerin määräämä sianajaja oli toiminut itsenäisesti ja hän oli antanut riippumattoman lausunnon, etsintä ei toimitetun kaltaisena ollut suhteetonta tavoitteisiinsa nähden ja etsintään oli liittynyt riittäviä prosessuaalisia takeita. Siten EIT totesi, että valitus oli ilmeisen perusteeton. 2.2.2 Pakkokeinolain takavarikkokieltosäännös tulee yhdenmukaistaa EIT:n kannan kanssa Pakkokeinolain 4 luvun 2 :n 2 momentti tulee muuttaa vastaamaan edellä selostettua Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä.
Helsingissä kesäkuun 16 päivänä 2003 Satu Tiirikka Asianajaja