Leikin kulku: Suurin osa leikkijöistä nimetään särjiksi. Särjet aloittavat leikin juoksemalla leikkialueella ja keräämällä niin paljon planktonia pussiinsa kuin ehtivät. Hieman myöhemmin (esim. 30 s.) päästetään kuhat (2-3 henkeä) mukaan leikkiin. Kuhat yrittävät pyydystää särkiä koskettamalla. Jos kuha saa särjen kiinni, tämä joutuu luovuttamaan planktonpussinsa kuhalle ja poistumaan leikkialueelta. Särjet jatkavat planktonin keräämistä, mutta joutuvat samalla väistelemään kuhia. Leikinjohtaja päättää leikin sopivassa vaiheessa, kun kaikki särjet eivät vielä ole tulleet syödyiksi. Leikin jälkeen avataan pussit. Leikin voittajia ovat eniten planktonia pussiinsa keränneet. Kuhat ja särjet -liikuntaleikki Tavoite: - havainnollistaa ravintoketjun toimimista. Tarvikkeet: - runsaasti palloja, legopalikoita, pelinappuloita, kartonkipaloja tms. pieniä esineitä planktoniksi; pusseja kaikille leikkijöille Valmistelu: Leikkiä voi leikkiä liikuntasalissa, urheilukentällä tai koulun pihalla. Leikkialueeksi rajataan viivoilla riittävän suuri alue. Plankton sirotellaan sinne tänne leikkialueelle.
Ilmansuuntaleikki Länsi Pohjoinen Etelä Itä Voimistelusaliin tai koulun kentälle merkitään neljä ympyrää kuvaamaan pääilmansuuntia. Oppilaat seisovat keskellä leikkitilaa. Leikinvetäjä huutaa jonkin ilmansuunnan nimen, ja oppilaat juoksevat tähän ympyrään. Viimeinen ympyrässä putoaa leikistä joka kierroksella.
Kosketa puuta leikki Näkevä pari kuljettaa sokean jonkin puun luo. Sokea saa kosketella ja tunnustella puuta silmät kiinni. Sitten hänet kuljetetaan pois nimikkopuun luota. Sokea saa avata silmät ja kertoa miltä puu tuntui. Lopuksi parit etsivät puun yhdessä ja tarkastavat puun. Parit vaihtavat paikkoja.
Tunnista koskemalla Kerätään käpyjä, sammalia, havuja yms. pussiin. Lapset saavat vuorotellen laittaa kätensä pussiin ja tunnistaa koskettelemalla jotain ja sen jälkeen näyttää sen muille. Voidaan leikkiä myös niin, että lapset laittavat kätensä selän taakse ja ohjaaja laittaa käsiin tunnusteltavaksi ja arvattavaksi jotain pussista. Voidaan myös laittaa jokainen luontoesine omiin pusseihinsa ja lapset saavat koskettamalla tunnistaa esineen.
Mikä puuttuu? Alustalle on asetettu luontonäytteitä. Ryhmä painaa mieleensä, mitä on esillä. Toisten odottaessa silmät suljettuina yksi leikkijöistä poistaa alustalta yksi/kaksi näytettä tai vaihtaa niiden paikkaa. Merkin kuultuaan leikkijät muistelevat, mikä puuttuu.
Veden tutkimistehtäviä HAJU: Sulje vesinäytepurkki huolellisesti ja ravista sitä voimakkaasti. Avaa purkki ja haistele vettä. Arvioi, tuntuuko hajua. Mille vesi haisee? Arvioi seuraavilla sanoilla: mudalle / suolle / kalalle / pilaantuneelle kalalle / mädälle kananmunalle / öljylle / jollekin muulle, mille? Miten voimakas haju on? Arvioi seuraavalla asteikolla: ei hajua / heikko / selvästi havaittavissa / voimakas Taustaksi opastajalle: Veden haju ja sen voimakkuus kertovat muun muassa veden rehevyydestä: mitä enemmän vedessä on biomassaa eli eloperäistä ainesta, sitä voimakkaampi haju on biomassalla itsellään (esim. kalaisuuden vuoksi), sen hajoamistuotteilla sekä hajoamiseen liittyvillä kemiallisilla prosesseilla, kuten hapettomien pohjien rikkivety-yhdisteillä. Kaikilla vesillä, niin makeilla kuin suolaisillakin, on myös oma ominaistuoksunsa, johon vaikuttavat muun muassa suola- ja happipitoisuus, alueelle ominaiset luonto- ja maaperätyypit sekä ranta- ja vesieliöstö. Vuodenaikojen kierto muuttaa vesien olosuhteita monitahoisesti ja vaikuttaa samalla myös veden hajuun. Tämän huomaa erityisesti esimerkiksi jokivesissä, joissa maa-aineshiukkaset tuoksuvat voimakkaasti kevättulvien ja syyssateiden aikaan. VÄRI: Aseta purkki valkoisen paperin päälle. Katso paperia ylhäältä päin veden läpi. Minkä väristä vesi on? Arvioi seuraavalla asteikolla: sinivihreä / vihreä / kellanvihreä / kellanruskea/ ruskea / tummanruskea Taustaksi opastajalle: Veden väri kertoo ennen muuta humuksen eli osittain hajonneen kasvi- ja eläinperäisen aineksen määrästä vedessä. Mitä ruskeampi veden väri on, sitä enemmän siinä on humusta. Mitä enemmän vedessä taas on humusta, sen rehevämmäksi vesi voi kehittyä. Humuksen hajotessa lopullisesti vapautuu nimittäin ravinteita kasveille, vesissä etenkin kasviplanktoneille ja bakteereille, tuotantoketjun alkupäälle. Veden väri vaihtelee valumaolojen, eli sekä valumaalueen ominaispiirteiden että vuodenaikojen mukaan: keväällä ja runsassateisten jaksojen jälkeen humusta on enemmän. Keskikesällä humus vähenee myös siksi, että auringon ultraviolettisäteily hajottaa humusta. SAMEUS: Piirrä valkoiselle paperille pieni musta rasti. Aseta vesinäytepurkki rastin päälle. Katso paperilla olevaa rastia ylhäältä päin veden läpi. Miten sameaa vesi on? Arvioi seuraavalla asteikolla: kirkas / hieman samea / samea / erittäin samea Taustaksi opastajalle: Veden sameus muodostuu vedessä olevista humus-, maa-aines-, planktonlevä- ja siitepölyaineksista. Mitä sameampaa vesi on, sitä enemmän siinä on mainittuja aineksia. Jokivedet ovat yleensä järvi- ja merivesiä sameampia, koska eroosio eli maan kuluminen on voimakkaampaa jokiuomien rinteillä. Sameus vaihtelee samassakin näytepaikassa vuodenajan ja sademäärien mukaan: kevättulvien ja runsaiden sademäärien aikaan sameus lisääntyy. Keväällä ja loppukesästä myös kasviplanktonin määrä on suurimmillaan. ph ELI HAPPAMUUS: Happamuuden mittaaminen soveltuu etenkin järvi- ja jokivesiin (meriveden ph on nimittäin verrattain vakio, noin 8). Mittaamiseen tarvitaan phliuskoja, joita voi ostaa apteekista. Mikä on veden happamuus? Pidä ph-liuskan päätä vedessä noin minuutin ajan. Vertaa liuskan värejä malliin, josta näet veden ph-arvon. Taustaksi opastajalle ph eli happamuus kertoo siitä, miten paljon vedessä on vety- eli H+ -ioneja. Neutraalin liuoksen ph on 7. Mitä pienempi ph-arvo on, sitä happamampaa liuos on. Useimpien suomalaisten järvien ph on luonnostaan hieman hapan, ph noin 6,5 6,8. Happamoitumisilmiöllä tarkoitetaan laajasti happaman laskeuman ja happosateiden aiheuttamaa vesistön ja maaperän ph:n laskua. Tarkkaan ottaen viitataan siihen, että veden kyky vastustaa hapanta laskeumaa heikkenee. Happamoitumisen syynä ovat teollisuuden ja liikenteen tuottamat ilmansaasteet, typen ja rikin oksidit, jotka muuntuvat typpi- ja rikkihapoiksi yhdistyessään veteen. Vesistön merkittävästä happamoitumisesta seuraa monentasoista karuuntumista: Vesi kirkastuu, koska kasvi- ja eläinplankton kuolee. Kalkki-kuoriset eläimet, kuten simpukat ja kotilot, sekä näiden lisäksi myös kalat, pieneliöt ja linnut vähenevät. Vesistössä ja sen ympäristössä olevat vaaralliset aineet, kuten raskasmetallit, voivat liueta ja myrkyttää eliöstöä. Normaalisti ph on talvella hieman alhaisempi kuin kesällä. Kesäaikana levätuotanto kohottaa lievästi päällysveden ph-tasoa. Päällysveden ph on yleensä korkeampi kuin alusveden. Merivesissä ei happamoitumisongelmaa ole suolaisuudenvuoksi.
Vedenkantoa ryhmähengen nostamiseksi: Leikkijät jaetaan muutaman hengen ryhmiin. Jokaiselle leikkijälle jaetaan pienet lääkekupit ja jokaisella ryhmällä yksi samankokoinen on oma pesuvati, kuuppa tai muu noin parin litran vetoinen astia. Ryhmien tehtävä on täyttää astia kantamalla pienillä lääkekupeilla vettä järvestä, lammesta tai isosta saavista. Ensimmäisenä astiansa täyttänyt ryhmä voittaa.
Vesien suojelua: Suomi on tuhansien järvien maa. Siksi monet Suomen kaupungit sijaitsevat järvien rannoilla, jokien varsilla tai kosken partaalla. Useimmissa kaupungeissa on myös sorsalampia ja puroja, jotka kiemurtelevat järviin tai jokiin ja edelleen meriin. Purojen varsilla asustelee monenlaisia kasveja. Pensaikoissa puronvarsilla asustelee erilaisia laulajia, kuten pensaskerttu ja satakieli, ja muutkin eläimet löytävät ravintoa puronvarsilta. Keväisin ojissa ja purojen hiljaisissa poukamissa lilluu sammakonkutua. Sammakot kutevat vuodesta toiseen samassa paikassa. Myös hyttysentoukat saavat alkunsa vesilätäköissä ja muissa seisovissa vesissä. Vesistöt ovat monen eläimen koti. Erittäin tärkeää olisi pitää vesistöt puhtaina, jotta jokainen metsän eläin sekä ihmisetkin voisivat nauttia puhtaista uimavesistä. Millaisilla toimenpiteillä jokainen voi suojella vesistöjä? Tutki Vesijärvisäätiön yhdessä Suomen Luonnonsuojeluliiton kanssa tekemä Jokamiehen vesiensuojeluopas.
Jokamiehen oikeudet luonnossa Saat: liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka voivat vahingoittua kulkemisesta; oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua - voit esimerkiksi telttailla suhteellisen vapaasti, kunhan pidät huolen riittävästä etäisyydestä asumuksiin; poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia; onkia ja pilkkiä sekä veneillä, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä Jokamiehenoikeuksilla tarkoitetaan jokaisen Suomessa oleskelevan mahdollisuutta käyttää luontoa siitä riippumatta, kuka omistaa alueen tai on sen haltija Jokamiehenoikeuksista nauttimiseen ei tarvita maanomistajan lupaa eikä siitä tarvitse maksaa Jokamiehenoikeutta käyttämällä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä Ohjaaja kertoo lyhyesti, mitä jokamiehen oikeuksilla tarkoitetaan Miettikää yhdessä mitä oikeuksia ja velvollisuuksia luonnossa liikkujalla on Ohjaaja esittelee alla olevia lauseita sekalaisessa järjestyksessä ja leikkijät valitsevat, saako niin tehdä va ei Et saa: aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille; häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia; häiritä poroja ja riistaeläimiä; kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta; tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta; häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia tai meluamalla; roskata ympäristöä; ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa ja kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia
Luonnon äänien kuunteleminen - Kahden minuutin hiljaisuus KUUNTELE (puiden humina, veden solina, lintujen ääntely, liikenteen ääniä ) Kirjaa ylös. Mitä kaikkea kuulit?
Jätteenvälttämisleikki Tarkoituksena on miettiä, miten kertakäyttötuotteita korvataan kestotuotteilla. Tarvitaan esimerkiksi: posliinilautanen - kertakäyttölautanen, metallinen veitsi tai lusikka kertakäyttöaterin täytettävä retkipullo- pillimehutetra, retkimuki - paperimuki, kankainen lautasliina - paperinen lautasliina, kestokassi - muovikassi, kankainen pöytäliina - kuitukangasliina Aluksi katetaan pöytä kertakäyttötuotteilla ja käydään läpi, mitä ne ovat. Sen jälkeen leikkijät peittävät silmänsä ja aikuinen ottaa yhden esineen pois. Avataan silmät ja katsotaan, mikä puuttuu. Samalla mietitään, millä kestotuotteella puuttuvan esineen voisi korvata. Otetaan kyseinen kestotuote esiin ja laitetaan se kertakäyttötuotteen tilalle