Ympäristökerho. Sini Salonen Päijät-Hämeen LUMA-keskus Kerho-ohjaajakoulutus

Transkriptio

1 Sini Salonen Päijät-Hämeen LUMA-keskus Kerho-ohjaajakoulutus Ympäristökerho Kerho on suunniteltu 1-2 luokkalaisille. Yhden kerhokerran pituus kokonaisuudessaan on kaksi tuntia. Paras aika kerhon järjestämiselle olisi syksy, jolloin pystyisi ulkoilemaan kerhossa ja hyödyntämään luonnon tarvikkeita tarpeen mukaan. Kerhon tavoitteena on saada koulun pienimmät oppilaat mukaan kerhotoimintaan ja antaa heille luontoelämyksiä sekä tietoa omasta ympäristöstään. Kerhossa on tarkoitus olla mahdollisimman paljon pihalla ja käydä kerhoaiheita läpi myös leikin avulla. Kerhokertojen aiheet: 1. Tutustuminen, säännöt, luontoleikkejä 2. Linnut 3. Suomen eläimiä ja ravintoketjut/verkot 4. Kierrätys ja jokamiehenoikeudet 5. Luontopolku Kerhokerroille on hyvä varata lisä tekemistä jos suunniteltu ohjelma meneekin nopeammin läpi kuin ajateltu tai jos joku ryhmässä on hyvin nopea tekemään tehtäviä ja tarvitsee lisäpuuhaa. Leikkejä, ristikoita, sanasokkeloita ja paljon muuta puuhaa löytyy hyvin internetistä.

2 Ensimmäinen kerhokerta - tutustuminen, säännöt ja luontoleikit Aloitetaan tutustuminen Oma-alkukirjaimeni leikillä. Ensin kerholaiset etsivät joukostaan samalla alkukirjaimella alkavat kerholaiset ja järjestäytyvät ryhmiksi. Sitten ryhmä kirjoittaa ryhmäläisten nimet paperille ja miettii 5-10 luontoon/ympäristöön liittyvää asiaa samalla kirjaimella. Esimerkiksi Paula, Pasi ja Pirkko muodostavat ryhmän, kirjoittavat omat nimensä paperiin ja miettivät luontoon liittyen asioita esimerkiksi puro, peippo, pupu, puu ja pöllö. Sitten ryhmät esittelevät itsensä ja kertovat minkälaisia asioita he ovat keksineet ja niitä mietitään myös yhdessä. Jos jollakulla on vaikea nimen alkukirjain, kuten Casper voidaan kaikki yhdessä miettiä sanoja ja tai kerholainen voidaan liitää vaikka K-kirjainten seuraan. Samoin jos on paljon yhdenhengen ryhmiä niin heitä voi yhdistellä, jos tehtävä tuntuu liian vaikealta suorittaa yksin. Toisena tutustumisleikkinä on leikki, jossa leikkijät istuvat piirissä. Leikinohjaaja mainitsee jollekin henkilölle tyypillisen asian, esimerkiksi sinipunaraitaiset sukat, jolloin sellaiset omistava huutaa: "Minä" ja sanoo oman nimensä. Seuraavaksi tämä leikkijä sanoo jotakin erikoista jostakin toisesta. Leikki jatkuu kunnes kaikki leikkijät on käyty ainakin kertaalleen läpi. Seuraavana on vuorossa kerhon sääntöjen sopiminen yhdessä. Sovitaan mitä kerhossa ei saa tehdä ja mitä saa, esimerkiksi ei saa lähteä kesken kerhon pois, ei saa kiusata, omat jäljet siivotaan, saa kysyä tai vaikkapa saa pitää hauskaa. Lapset saavat itse miettiä sääntöjä pienissä ryhmissä. Ryhmissä lapset kirjoittavat neljä ei saa tehdä -sääntöä punaiselle tarralapulle ja neljä saa tehdä sääntöä vihreille lapuille. Tämän jälkeen käydään yhdessä säännöt läpi ja laput kiinnitetään ohjaajan johdolla ylös vaikkapa isolle paperille eli sääntötauluun. Lisäksi voidaan miettiä vielä yhdessä täydentäviä sääntöjä, jotka lisätään sääntötauluun. Tutustumisen ja sääntöjen laadinnan jälkeen lähdetään ulos. Katsellaan yhdessä miltä lähiympäristö näyttää ja sovitaan rajat millä alueella kerholaisten tulee suorittaa ulkotehtäviä ympäristökerhossa.

3 Ulkona leikkiminen aloitetaan keräilyleikillä, jota voi leikkiä ryhmässä tai yksin. Sovitaan paikka mihin tuodaan ohjeiden mukaan asioita luonnosta: 1 sammal 2 risua 3 kiveä 4 kukkaa 5 mustikan lehteä 6 kuusenkäpyä 7 kuusen neulasta 8 männynkäpyä 9 männynneulasta 10 koivunlehteä Asioita, joita kerätään voi vaihdella toteutettavan ympäristön mukaan. Jos ei ole vaikkapa kuusia vaan vaahteroita niin hyödynnetään niitä. Etsittävät asiat kannattaa valita niin että ne ovat kerholaisille suhteellisen tuttuja ja helposti löydettävissä. Toisena leikkinä on ihan samanlainen. Tämänkin leikin voi toteuttaa joko yksilönä tai ryhmässä. Kerho-ohjaaja kerää luonnosta asioita esimerkiksi oksan, kivien, puolukanvarvun tai jonkin vastaavan, jonka jälkeen leikkijöillä on muutama minuutti per asia aikaa etsiä mahdollisimman samanlainen. Se, jonka löytö on samanlaisin saa pisteen. Lopuksi katsotaan kuka/mikä ryhmä löysi eniten samanlaisia asioita. Jos jää aikaa niin kerholaiset voivat leikkiä etsityillä asioilla kim-leikkiä. Tässä leikissä laitetaan tietty määrä erilaisia luonnosta löytyneitä asioita esille, joita leikkijät saavat tarkastella hetken aikaa ja painaa ne mieleensä. Sitten leikkijät peittävät silmänsä ja leikinohjaaja ottaa yhden tai useamman asian pois ja leikkijöiden tulee muistaa mikä on hävinnyt joukosta. Lopuksi voidaan puhua vielä siitä, että seuraavalla kerhokerralla käsitellään lintuja ja kerholaiset voisivat tarkkailla seuraavaa kerhokertaa varten millaisia lintuja he näkevät omassa lähiympäristössään.

4 Toinen kerhokerta - Linnut Mietitään yhdessä ensin millaisia linnut ovat, miten ne pystyvät lentämään ja miksi ne laulavat. Mietitään suomen ja muun maailman lintuja, mitä lintuja lapset tietävät. Sitten voidaan miettiä yhdessä, että mikä olisi maailman suurin lintu esimerkiksi siipiväliltään, ja kun asia on selvinnyt tehdään vaikka maalarin teipillä mittaa apuna käyttäen lattiaan linnun siipiväli. Voidaan lisäksi miettiä minkä kokoinen on maailman suurin lintu tai pienin lintu ja havainnollistaa niitä jollakin vastaavalla tavalla. Sitten siirrytään suomen lintuihin ja mietitään mikä on suomen suurin ja pienin lintu ja havainnollistetaan niitä. Ohjaajalla voi olla vaikka hippiäisen painon veroinen asia, joka selkiyttää linnun pientä painoa. Tämän jälkeen aletaan tunnistamaan suomessa esiintyviä helppoja/tuttuja lintuja. Kerho-ohjaaja valitsee linnut, joita tunnistetaan, esimerkiksi naakka, harakka, varis, talitiainen, naurulokki, huuhkaja, käpytikka, joutsen, kurki, kyyhkynen. Näistä linnuista ohjaaja on tehnyt selkeät kuvat ja ne on laitettu näytille. Lisäksi kerholaisille on tehty lintujen kuvilla varustetut vastauslomakkeet. Jaetaan kerholaiset noin 3-4 hengen ryhmiin, niin että ryhmässä on kumpaakin luokka-astetta. Ryhmien muodostamisessa tietynlaisiksi voidaan käyttää apuna kuvioiden kiinnittämistä leikkijöiden selkään, joiden perusteella ryhmät muodostuvat. Samoja kuvioita on kolme tai neljä halutun ryhmän koon mukaan. Leikin alussa kaikki seisovat piirissä kuviot selkään kiinnitettynä eikä kukaan tiedä omaa kuviotaan. Alkumerkin jälkeen kukin leikkijä lähtee etsimään niitä, joilla on sama kuvio selässään kuin itsellä. Ryhmän etsimisessä ei saa käyttää puhetta. Ryhmät voivat nimetä tunnistamansa linnut lapulle. Kun nimeäminen on tehty käydään yhdessä linnut läpi niin, että kaikille tulee kuvien linnut ja niiden perustuntomerkit tutuiksi. Tämän jälkeen koitetaan yhdistää linnun laulu oikeaan lintuun. Ohjaaja soittaa linnun ääntä ja kerholaisten tulee pistää lappuunsa merkki minkä linnun laulusta/äänestä on kyse. Tarkistetaan yhdessä mikä ääni kuului millekin linnulle. Tämän jälkeen voidaan lähteä ulos katsomaan millaisia lintuja lähiympäristössä näkyy. Jos mahdollista niin käytetään kiikareita ja/tai kaukoputkea apuna lintujen katselemisessa.

5 Kolmas kerhokerta - Suomen eläimiä ja ravintoverkot Eläimet joita kerhokerralla käsitellään voi olla jokin tietty ryhmä esimerkiksi hyönteiset tai vain yleisesti helposti tunnistettavia suomalaisia eläimiä. Käydään ensin yhdessä läpi kerhokerralla käsiteltäviä eläimiä, niiden tuntomerkkejä ja tapoja. Tämän jälkeen tehdään erilaisia tunnistus-, yhdistämis- ja kysymystehtäviä. Hyviä valmiita tehtäviä löytyy esimerkiksi suomen suurpedoista Luontoliiton lasten suurpeto-oppaasta. Turun biologisen museon luontotehtäviä koululaisille 1ja 2 löytyy myös hyviä mallia antavia kysymyksiä ja täydennystehtäviä, joista voi ottaa mallia kerhossa suoritettaviin tehtäviin. Eläimiä käsiteltäessä voidaan puhua myös ravintoketjuista ja verkoista. Mitä ne tarkoittavat ja miten ne muodostuvat. Kerholaiset voivat hahmotella omia ravintoketjuja/verkkoja kuvien ja nuolien avulla isolle paperille. Kerho-ohjaaja on tulostanut nuolia ja kuvia esimerkiksi erilaisista kasveista, hyönteisistä, linnuista, kasvinsyöjistä ja pedoista. Näistä kuvista kerholaiset voivat sitten ryhmissä rakennella omia näkemyksiään kuka syö mitäkin periaatteella. Ohjaaja voi käydä heitä auttamassa tarpeen mukaan. Jos kerhokerralla jää aikaa voidaan mennä ulos leikkimään vaikka ravintoverkkohippaa ja/tai katsomaan näkyykö ulkona millaisia eläimiä tai merkkejä niiden läsnäolosta.

6 Neljäs kerhokerta - Kierrätys ja jokamiehenoikeudet Tällä kehokerralla käydään läpi pääpiirteittäin jokamiehenoikeuksia. Netistä löytyy hyvin tietoa ja havainnollistavia kuvia/videoita aiheesta joita voi hyödyntää. Esimerkiksi luontoliiton sivuilta löytyy jokamiehenoikeudet lyhyesti: Saat liikkua luonnossa jalan, hiihtäen tai pyöräillen muualla kuin pihamaalla tai kasvavilla viljelyksillä leiriytyä tilapäisesti alueilla, joilla liikkuminenkin on sallittua poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia onkia ja pilkkiä veneillä ja uida vesistössä sekä kulkea jäällä Et saa aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille ihmisille häiritä tai vahingoittaa eläimiä kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita (esimerkiksi repiä tuohta) tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta roskata ympäristöä ajaa moottoriajoneuvolla (esimerkiksi mönkijällä) maastossa Luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa on omat säännöt. Siellä jokamiehenoikeudet eivät ole voimassa. Mietitään yhdessä mikä on luonnonsuojelualue ja kansallispuisto sekä mistä löytyy lähin sellainen alue. Voidaan käyttää karttaa apuna alueiden sijainnin ja koon määrittämisessä. Leikitään jokamiehenoikeudet leikkiä. Leikin voi suorittaa joko isossa tilassa (sali) tai pihalla. Tehdään kaksi isoa ympyrää joista toinen kuvastaa saa tehdä ja toinen ei saa tehdä. Isojenympyröiden väliin piirretään viiva. Kerholaiset asettuvat viivalle ja leikinohjaaja huutaa erilaisia väittämiä jokamiehenoikeuksiin. Kerholaiset juoksevat mielestään oikeaan ympyrään. Kysymysten välillä leikkijät palaavat aina keskiviivalle odottamaan uutta väitettä. Leikin aikana

7 voidaan samalla käydä läpi vielä lisää jokamiehenoikeuksia ja jos ryhmäläisten mielipiteissä tulee eroja käydään läpi hyvin yhdessä mikä on oikea vastaus väittämään ja millä perusteella. Samassa tilassa voidaan jokamiehenoikeuksien jälkeen käydä läpi kierrätystä. Ensin voidaan miettiä mitä voidaan kierrättää ja miten. Sitten voidaan käydä jätteiden lajittelua yksityiskohtaisemmin läpi. Jos on saatavilla leikki jäteastioita ja jätteitä niin niitä voi hyödyntää. Tällaista materiaalia saattaa olla esimerkiksi Lahden ympäristöpalvelujen ekopakussa. Kierrätysteemaa voi myös toteuttaa niin, että on tehnyt papereille eri kierrätys/jätelaatikot ja paperisia kuvia jätteistä joita sijoitetaan sitten oikeaan paikkaan yhdessä kerholaisten kanssa miettien. Jätteiden lajitteluharjoituksen jälkeen mietitään vielä miten jätettä voisi omalta osalta vähentää ja mikä olisi tärkeää huomioida omassa jätteentuottamisessa ja niiden kierrätyksessä/lajittelussa. Jäljellä olevan kerhoajan perusteella tehdään pihalla jäteteemaan liittyen roskabongaus tai roskaruutu testi. Kummasakin tehtävässä kerholaiset jaetaan 3-4 hengen ryhmiin. Roskabongaus tehtävässä kerholaisille kerrotaan reitti joka heidän tulee kulkea rauhassa ja kirjata mukana olevaan taulukkoon mitä roskia he matkalla näkivät. Roskaruutu testissä jokainen ryhmä saa neljä noin 5 metrin pituista narunpätkää. Ryhmäläiset rajaavat naruilla neliön muotoisen alueen jolta he tarkastelevat roskia. Vastaukset merkitään valmiiseen taulukkoon. Valmis taulukko ohjeineen löytyy ympäristökeskuksen Eko-Elmerioppaasta. Lopuksi käydään yhdessä tulokset läpi ja keskustellaan esimerkiksi mitä roskia oli eniten, miksi, mikä roska häviää viimeisenä luonnosta jos niitä ei kerätä pois maasta, mistä kohtaa löytyi eniten roskia ja miksi tai oliko reitillä/alueen lähellä tarpeeksi roska-astioita.

8 Viides kerhokerta - Luontopolku Viimeisellä kerhokerralla käydään läpi luontopolku ryhmissä. Polku voi olla perinteinen, seurataan jotain tiettyä reittiä esimerkiksi pururataa tai reitti on merkitty hyvin vaikkapa lippunauhoilla. Luontopolun voi toteuttaa myös valokuvasuunnistuksen avulla. Valokuvasuunnistuksessa kerholaisille annetaan lähialueelta kuvia joiden perusteella heidän tulee löytää kysymyspaikalle. Valokuvasuunnistus toteutuu parhaiten esimerkiksi koulun pihamaastossa. Luontopolulla voi olla esimerkiksi kysymyksiä, joissa on väittämä ja kolme vastausvaihtoehtoa, joista tulee valita oikea. Kysymyslappu on kiinnitetty esimerkiksi kuuseen ja kysymys kuuluu Onko tämä puu A) mänty B) kuusi C) kataja tai kysymyslappuun on liimattu talvisella hangella olevista eläimen jäljistä kuva ja kysymys on Kulkiko tästä A) orava B) myyrä C) jänis. Jonkin pisteen tehtävä voi olla toiminnallinen, esimerkiksi jonkin tietyn asian löytäminen ympäristöstä, tuokaa mukananne koivun ja vaahteran lehti tai mitatkaa tämän puun paksuin kohta. Luontopolun jälkeen tarkistetaan oikeat vastaukset kysymyksiin yhdessä. Keskustellaan mitä mieltä kerholaiset ovat olleet ympäristökerhosta ja he voivat kertoa mikä oli heidän mielestään kerhossa mukavinta ja onko ajatuksia mitä kerhossa olisi voinut vielä tehdä lisää. Jos jää aikaa voidaan vielä leikkiä yhdessä luontoaiheisia leikkejä.

9 Kerhosuunnitelman laadinnassa käytettyjä lähteitä Pelejä ja leikkejä sekä yleistietoa luonnosta Eläinaiheisia tehtäviä Turun biologisen museon luontotehtäviä koululaisille 1 ja Luontoliiton Lasten suurpeto-opas Jokamiehenoikeuksista Jäteneuvontamateriaali Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, Eko-Elmeri-oppimateriaali