KULTTUURI KUULUU KAIKILLE! Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa -neuvontahankkeen päätösjulkaisu 1
Sisällys Lukijalle Emma Susi, kulttuurituottaja KUVA Pia Rauhalammi kulttuuri saavutettavaksi satakunnassa porin kulttuuritoimi veturina 2011-2012 toim. emma susi hanketta koordinoi porin kaupungin kulttuuriasiankeskus. hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. taitto: tiina laakso paino: ai-ri offset ky logosuunnittelu ja graafinen ilme: kallo works osk., eveliina pakarinen kannen kuvat: tiina laakso ja eetu henttonen julkaisija: porin kaupungin kulttuuriasiainkeskus 2012 Hankkeen ohjausryhmä 3 Lukijalle 4 Maahanmuuttajat & kulttuuripalvelujen saavutettavuus 8 Kehitysvammaiset ja taiteen tekeminen 10 Etsivä kulttuurityö - mitä se on? 12 Selkokielisyys kulttuuripalveluissa 14 Ajatuksia Pori Folk -kaupunkifestivaalin saavutettavuudesta 18 Ystäväpassi tukee erityisryhmiä kulttuuripalveluissa 19 Lisälukemisto Jyrki Uusitalo, Porin vammaisneuvoston pj., ohjausryhmän pj. Timo Klimoff, yrityspalveluasiantuntija, Satakunnan ELY-keskus, luovien alojen ja kulttuuriyrittäjyyden yhteyshenkilö Jemi Heinilä, opiskelija, Porin nuorisovaltuuston pj., Porin teatterinuoret ry:n johtokunnan jäsen Anastassia Joukovskaia, Satakunnan Monikulttuuriyhdistys ry (SMY) vpj. Sirpa Kynäslahti, hyvinvointikoordinaattori, Porin Perusturvakeskus, Porin Terve Kunta-verkosto Anne Leppänen, nuorisoyksikön esimies, Porin kaupungin vapaa-aikavirasto, Porin kaupungin lapsi- ja nuorisopoliittinen johtoryhmä Carita Tulkki, museolehtori, Satakunnan Museo, Porin kaupungin kulttuuritoimen ja perusturvan seniorityöryhmä Emma Susi, kulttuurituottaja, Porin kaupunki, Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa hankkeen vetäjä Pori Folk -kaupunkifestivaalin avajaisissa eräs naishenkilö otti minua kädestä kiinni ja tuli kiittämään. Hän kiitti festivaalia siitä, että maksuton ja hyvistä esiintyjistä koostuva avajaiskonsertti järjestettiin alkuillasta. Eli siihen aikaan, kun lapsien kanssa kehtaa vielä pörrätä kaupungilla perjantaina. Tämä lämmitti festivaalin päätuottajan sydäntä. Tämä on festivaalin saavutettavuutta ja tasa-arvoista palvelua. Kulttuurin saavutettavuudesta on puhuttu Satakunnassa viimeisen vuoden aikana tavanomaista enemmän. Porin kaupungin kulttuuriasiainkeskus on hallinnoinut neuvontahanketta nimeltä Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa Porin kulttuuritoimi veturina. Hanketta rahoitti opetus- ja kulttuuriministeriö. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on ollut tarjota koulutusta satakuntalaisille kulttuuri- ja taidealojen parissa työskenteleville henkilöille ja yhteisöille. Koulutukset suunniteltiin yhdessä Kulttuuria kaikille -palvelun asiantuntijoiden kanssa. Vuoden aikana järjestettiin viisi maksutonta, koko päivän kestävää koulutusta Porissa ja sen lähikunnissa. Koulutuksissa käsiteltiin eri näkökulmista kulttuurin saavutettavuutta ja miten jokainen toimija voi työskennellä siten, että toiminta olisi kaikille kävijäryhmille saavutettavampaa - miten kulttuuri saadaan kaikkia kansalaisia lähelle. Tekojen ei tarvitse olla suuria ja kalliita. Esimerkiksi omaa ilmaisuaan voi miettiä uudemman kerran: ymmärtävätkö asiakkaat oikeasti, mitä olemme tekemässä? KULTTUURI KUULUU KAIKILLE! on pieni julkaisu, joka sisältää suuria ajatuksia. Hankkeen aikana syntyneitä ajatuksia haluttiin koota yksien kansien väliin. Koulutusta on antanut useat eri alojen asiantuntijat, joista tähän julkaisuun on kirjoittanut vain murto-osa. Mukana on tekstejä, jotka kertovat paikallisista teoista. Lisäksi olemme saaneet artikkeleja asiantuntijoilta Satakunnan ulkopuolelta. Julkaisun tehtävänä on paitsi kertoa kulttuurin ja taiteen saavutettavuudesta myös muistuttaa meitä kaikkia oman toiminnan merkityksestä isotkin muutokset lähtevät pienistä teoista. Hankkeen päätyttyä kulttuurin saavutettavuuden teemoja Porissa ylläpitää ja koordinoi kaupungin kulttuuriasiainkeskus. Ottamalla meihin yhteyttä, voimme yhdessä jatkaa keskustelua siitä, miten juuri sinun tapahtumastasi tai teoksestasi saataisiin vielä saavutettavampi. Myös julkaisun lopusta löytyvä lisälukemisto auttaa lukijaa tiellä kohti tasa-arvoisempaa kulttuurielämystä! Emma Susi on Porin kaupungin kulttuurituottaja ja Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa hankkeen vetäjä. Isotkin muutokset lähtevät pienistä teoista. 2 3
Maahanmuuttajat & kulttuuripalvelujen saavutettavuus Ahmed Al Nawas, Kulttuuria kaikille -palvelu KUVAT Eetu Henttonen Kenestä puhumme, kun puhumme maahanmuuttajista? Entä minkälaisia kulttuuripalveluiden kuluttamiseen ja tuottamiseen liittyviä esteitä maahanmuuttajat yleisemmin kohtaavat Suomessa? M aahanmuuttajien historia on varsin lyhyt vaikka maassamme on ollut jo vuosikymmeniä, ellei vuosisatoja erilaisia etnisiä ja kulttuurisia vähemmistöryhmiä. Suomen yhteiskunnan etniset ja kulttuuriset rakenteet ovat viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana muuttuneet huomattavasti eteenkin suuremmissa kaupungeissa sekä Kaakkois-Suomessa. Suomen yhteiskunnan demograafisen muutoksen aiheuttama työvoimapula lisää ulkomaisen työvoiman tarvetta. Globalisaatio ja maailman kriisit näkyvät myös Suomeen maahanmuutossa. Käytännös- Maahanmuuttajan kotoutuminen nähdään usein edellytyksenä taideja kulttuuripalvelujen aktiiviseen käyttämiseen. sä tämä tarkoittaa, että Suomen etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus lisääntyy. Pääkaupunkiseudulla asukkaiden monimuotoisuus näkyy selvemmin. Vuonna 2011 jopa 11% helsinkiläisistä ovat muunkielisiä. Näistä 14% on 7-15-vuotiaita lapsia ja nuoria. Kun puhutaan maahanmuuttajista ja kulttuuripalveluista, sekä kotoutumisesta ylipäänsä, mieleeni nousee kysymyksiä: ketä tarkoitamme kun puhumme maahanmuuttajista? Mikä on maahanmuuttajien suhde kulttuuripalveluihin? Entä miten saavutetaan maahanmuuttajayleisö? Tässä artikkelissa en vastaa näihin kysymyksiin, sillä vastaukset vaihtelevat 4 alueen ja ajankohdan mukaan. Vastausten sijaan tuon esiin yleisiä Suomeen muuttaneiden kohtaamia esteitä. Lisäksi kerron, miten uudet etniset ja kulttuurivähemmistöt on huomattu eri taide- ja kulttuuritoimijoiden tasoilla. Esteet Suomeen muuttaneiden ja uusiin vähemmistöryhmiin kuuluvien ihmisten edellytykset osallistua suomalaiseen taide- ja kulttuurielämään ovat periaatteessa samat kuin kantaväestöön kuuluvilla. Järjestelemä noudattaa Suomen yhdenvertaisuuslakia eikä muodollisesti syrji ketään esim. kielen, kansallisuuden tai etnisen taustan perusteella. Suomeen muuttaneiden urakehitystä ja palvelujen käyttöä haittaavat kuitenkin sellaiset esteet, jotka eivät samalla tavalla häiritse kantaväestöön kuuluvien elämää. Kyse on usein tiedonsaannin vaikeuksista, kielitaidon puutteista ja olennaisten sosiaalisten verkostojen vähäisyydestä, jossain tapauksissa myös arvo- ja kulttuurijärjestelmän eroista. Syrjintä voi olla myös epäsuoraa, rakenteellista ja tiedostamatonta. Maahanmuuttajan kotoutuminen nähdään usein edellytyksenä taide- ja kulttuuripalvelujen aktiiviseen käyttämiseen. On muistettavaa että kotoutuminen on moniulotteinen ilmiö, johon vaikuttaa Suomeen muuttaneen henkilön yksilölliset, yhteisölliset sekä Suomen yhteiskunnalliset taustatekijät. Kotoutuminen taiteen ja kulttuurin kentälle ei välttämättä ole lainkaan samanlaista kuin oman paikkansa löytäminen esimerkiksi työmarkkinoilla. Myös taide- ja kulttuuritoimijoiden asenteet voivat olla esteinä maahanmuuttajayleisön mukaan ottamiselle. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cuporen Tulossa on jotain juttuja - kyselytutkimus pääkaupunkiseudun taide- ja kulttuuritoimijoiden suhteesta maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen -selvityksen mukaan kantaväestöä edustavat taide- ja kulttuuritoimijat puhuvat maahanmuuttajista miltei poikkeuksetta erittelemättömästi esimerkiksi kasvavana väestöryhmänä tai yhtenä kohderyhmänä. Kyse on hyvin kirjavasta kokonaisuudesta erilaisia elämänhistorioita, sosioekonomisia taustoja sekä muuttamisen ja Suomeen asettumisen motiiveja. Eri ryhmiin kuuluvien ihmisten erilaiset kokemukset, toiveet, odotukset ja valmiudet voivat poiketa toisistaan suuresti. Uusien etnisten- ja kulttuurivähemmistöjen huomioiminen taiteen kentällä Suomelle uusi etninen ja kulttuurinen monimuotoisuus ja sen ajankohtaisuus on pyritty huomiomaan taide- ja kulttuuripolitiikassa. Opetusministeriö on vuoteen 2015 ulottuvassa maahanmuuttopoliittisessa strategiassaan linjannut tavoitteekseen turvata mm. uusien kieli- ja kulttuurivähem- mistöjen mahdollisuudet osallistua kulttuuriin ja tuoda tasa-arvoisesti esiin omaa luovuuttaan. Lisäksi strategian taide- ja taiteilijapoliittisen ohjelman tavoitteina on varmistaa taide- ja kulttuurilaitosten tarjonnan saavutettavuus ja esteettömyys. Aikaisempia toimenpiteitä maahanmuuttajien ja uusien kulttuurivähemmistöjen huomaamisesta kulttuuripoliittisella tasolla ovat olleet esimerkiksi vähemmistökulttuurien tukemiseen ja rasismin vastaiseen työhön tarkoitetut määrärahat sekä maahanmuuttaja-taiteilijoiden ja heidän järjestöjensä toiminnan tukemisen erillisavustukset. Myös paikallisella ja kansallisella tasolla on ollut huomattavia toimenpiteitä. Isoissa kaupungeissa, joihin maahanmuuttajia on asettunut viimeisten 30 vuoden aikana, on perustettu monikulttuurisia ja kansainvälisiä keskuksia ja kohtaamispaikkoja. Uusien vähemmistökulttuuriyhdistyksien määrä on myös lisääntynyt, ja taidekentälle on ilmestynyt osallistavia ja kotouttamista Kalinka-lauluyhtye esiintyi Pori Folkissa 2012. Ohjelmistoon kuului klassisia romansseja ja perinteisiä kansanlauluja, joiden alkulähteet juontuvat muinaisvenäjän elämäntavoista ja kulttuurista. 5
Kulttuuri kuuluu kaikille -koulutuspäivää vietettiin Eurajoella helmikuussa 2012. Eurajoki on Olkiluodon -ydinvoimalatyömaan ansiosta Satakunnan monikulttuurisin kunta. Päivän aikana pohdimme, miten maahanmuuttajat huomioidaan satakuntalaisessa kulttuurikentässä. Ahmed Al-Nawas Kulttuuria kaikille palvelusta oli yksi päivän asiantuntijoista. 6 Uusien vähemmistökulttuuriyhdistyksien määrä on myös lisääntynyt, ja taidekentälle on ilmestynyt osallistavia ja kotouttamista edistäviä taidehankkeita maahanmuuttajayleisölle. edistäviä taidehankkeita maahanmuuttajayleisölle. Näiden toimenpiteiden haasteet ovat rahoituksen niukkuus ja hankkeiden lyhytjänteinen rakenne. Lyhyissä hankkeissa ongelmana on, että toiminta loppuu ennen kuin se tuottaa tulosta. Toisaalta taide- ja kulttuurilaitosten maahanmuuton ja monikulttuurisuuden huomioimista ei koeta hyvin merkittävänä. Cuporen selvityksen (2007) mukaan monikulttuurisuustyö taide- ja kulttuurilaitoksilla on yleensä enemmän harkinnan ja suunnittelun kuin jo käynnissä olevan toiminnan tasolla. Työstä puuttuu usein maahanmuuton ja etnis-kulttuurisen monimuotoistumisen huomioon ottaminen. Selvityksen mukaan keskeiset syyt laitosten toimenpiteiden vähäisyyteen ovat taloudellisten resurssien puute ja taide- ja kulttuurikentän periaatteelliset asenteet. Vaikka laitokset korostavat taiteellisen ja/tai kulttuurisen tarjonnan ja toiminnan ole- van kaikille avointa ja samanlaista riippumatta etnisestä, kulttuurisesta tai kansallisesta taustasta, hyväksyttäviä toimenpiteitä tehdään ainoastaan laadun ja taide- tai kulttuuriinstituution omien jaottelukriteerien perusteella. Tämän Cuporen vuoden 2007 selvitys määrittelee normaalipalveluperiaatteeksi. Asia ei edistä maahanmuuttajien kulttuuristen erityistarpeiden huomioimista taide- ja kulttuuritarjonnassa tai tiedotuksessa. Näihin liittyvien palveluiden nähdään olevan pääasiassa maahanmuuttajien omien yhteisöjen, järjestöjen ja kulttuurikeskusten (esimerkiksi Helsingissä Kulttuurikeskus Caisa, Kassandra ja Moniheli ry) vastuulla. Ahmed Al Nawas on helsinkiläinen monikulttuurisuusasiantuntija, joka työskentelee Kulttuuria kaikille -palvelussa. lähteet: helsingin kaupungin tietokeskus 2011: helsingin ulkomaalaisväestö vuonna 2011. verkkojulkaisu. opetusministeriö 2003: opetusministeriön strategia 2015. opetusministeriön verkkojulkaisu 2003:11 pasi saukkonen 2010: kotouttaminen ja kulttuuripolitiikka: tutkimus maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta suomalaisella taiteen ja kulttuurin kentällä. cuporen julkaisuja 19. pasi saukkonen, minna ruusuvirta ja tuula joronen 2007: tulossa on jotain juttuja kyselytutkimus pääkaupunkiseudun taide- ja kulttuuritoimijoiden suhteesta maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen. cupore ja helsingin kaupungin tietokeskus. cuporen verkkojulkaisuja 2. (pdf-julkaisu) 7
Kehitysvammaiset ja taiteen tekeminen Kehitysvammaiset taiteilijat ovat nousseet Suomessa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana näkyvästi esille. Vaikka nämä taiteen tekijät toimivatkin yhä taidekentän laitamilla, voi heidän teoksiinsa törmätä joka puolella Suomea erilaisissa näyttelyissä ja tapahtumissa. Kehitysvammaisten taiteen aitous ja alkuvoima rikkoo rajoja, saaden samalla osakseen jatkuvasti kasvavaa kiinnostusta. Ilmiön taustalta voi poimia muutamia yksittäisiä merkittäviä tapahtumia, kuin myös yleisessä ajattelutavassa ja toimintakulttuurissa tapahtuneita muutoksia. Maassamme toimivat kehitysvammaisten taidekeskukset tai alan koulutusta tarjoavat oppilaitokset ovat käytännössä kaikki aloittaneet toimintansa 1990-2000 luvuilla. Taiteen alan suomalaista kirjallisuuttakin löytyy tällä hetkellä jo runsaasti, vaikka tilanne vielä kymmenisen vuotta sitten oli päinvastainen. Muutamissa Euroopan maissa kuten Hollanti, Belgia, Saksa ja Tanska kehitysvammaisten taidetoiminta on ollut aktiivista jo vuosikymmenten ajan. Valtakunnallisen Taidekeskus Kettukin käynnistäessä toimintaansa vuonna 2006 oli yhtenä keskeisenä päämääränä saada nostettua kehitysvammaisten taiteilijoiden asemaa Suomessa edelläkävijämaiden tasolle. Viime vuosina ulkomainen yhteistyö on ollut vilkasta. Suomalaiset ovat osallistuneet kansainvälisiin taidefoorumeihin ja tutustuneet samalla Eurooppalaisten taidekeskusten toimintaan. Myös yhteistyö Suomessa toimivien alan keskusten välillä on kasvanut. Suomalaisten aktiivisuus on huomattu muuallakin ja useiden suomalaisten taidekeskusten tai järjestöjen toiminta on saanut kansainvälistä tunnustusta. Kehitysvammainen taiteilija tarvitsee tukea Kehitysvammaiset taiteen tekijät eroavat muista taiteilijoista siinä, että he tarvitsevat tukea ja ohjausta toiminnassaan. Taiteilijat työskentelevätkin usein ryhmissä, joiden ohjaajana toimii ammattitaiteilija. Ohjaaja huolehtii välineiden ja materiaalien hankinnasta sekä neuvoo ja opastaa taiteilijoita aina tarvittaessa. Kun taiteesta kiinnostuneet kehitysvammaiset ovat saaneet työssään ammattimaista ohjausta, Esa Vienamo, projektipäällikkö, Taidekeskus Kettuki KUVA Esa Vienamo Kun taiteesta kiinnostuneet kehitysvammaiset ovat saaneet työssään ammattimaista ohjausta, ovat tulokset olleet sekä taiteen tason että taiteilijoiden hyvinvoinnin näkökulmista poikkeuksellisen hyviä. ovat tulokset olleet sekä taiteen tason että taiteilijoiden hyvinvoinnin näkökulmista poikkeuksellisen hyviä. Vaikka kehitysvammaisten mahdollisuudet harrastaa kuvataidetta ovat 1990-luvun alusta lähtien voimakkaasti kasvaneet, ei alan kehitys ole vielä päässyt leviämään kaikkialle Suomeen. Suurimmassa osassa maamme kunnista ei kehitysvammaisilla edelleenkään ole mahdollisuutta saada ammattimaista ohjausta taideharrastuksessaan. Taidetoiminnasta saadut myönteiset kokemukset ovat kuitenkin osoittaneet, että työtä taiteen tekijöiden yhdenvertaisuuden ja tasa-arvoisuuden saavuttamiseksi koko Suomessa kannattaa aktiivisesti jatkaa. Taidekeskuksia ja koulutusta Vanhin maassamme toimivista kehitysvammaisten taidekeskuksista on Nastolan Villähteellä toimiva Kaarisilta, joka aloitti toimintansa 1987. Kaarisiltaa voidaankin pitää taidepainotteisen päivätoiminnan uranuurtajana Suomessa. Kaarisilta käynnisti vuonna 2003 ensimmäisenä Suomessa kuvataiteen ja musiikin ammatillisen erityisopetuksen. Kaarisillan galle- riatoiminta alkoi vuonna 2007, jolloin Sanomatalossa Helsingissä avattiin oma näyttelytila Art Kaarisilta. Gallerian tarkoituksena on kiinnostavan taiteen esittelyn lisäksi edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa taiteilijoiden välillä. Lieksassa toimiva Kirsikoti on 1990-luvun alusta lähtien kerännyt julkisuutta sekä toimintamallillaan että ainutlaatuisella ilmapiirillään. Kirsikoti on kahdeksan kehitysvammaisen taiteilijan yhteisö ja asuinpaikka, ja se sijaitsee Saarivaaran entisellä kansakoululla noin 15 km Lieksan keskustasta. Kirsikoti tunnetaan korkeatasoisen taiteensa lisäksi aktiivisesta julkaisutoiminnastaan sekä erilaisista taiteeseen pohjautuvista taideteollisista tuotteistaan. Vuonna 2002 nähtiin Kiasmassa Kirsikodin taiteilijoiden näyttely Hännätön Kissa, mitä voidaan pitää yhtenä taiteen alan kehityksen merkkipaaluna. Viime vuosina Kirsikodin taiteilijat ovat työskennelleet osan kesistään Italian Toscanassa. Taidekeskus Kettuki käynnisti toimintansa Hämeenlinnassa vuonna 2006. Valtakunnallisesti toimivan keskuksen tavoitteena on tehdä kehitysvammaisten taidetta tunnetuksi ja pyrkiä kohottamaan sen arvostusta. Keskus pyrkii myös parantamaan kehitysvammaisten mahdollisuuksia opiskella ja harrastaa taidetta sekä työskennellä taiteen alalla. Eräs Kettukin keskeisistä tehtävistä on ylläpitää kehitysvammaisten taiteen valtakunnallista verkostoa ja kehittää taidetoimintaa harjoittavien toimintakeskusten yhteistyötä. Omat internet -kotisivut osoitteessa www. kettuki.fi sekä säännöllisesti ilmestyvä Hattulalaisen Jukka Sunin Vihainen Tirehtööri oli ainoana pohjoismaisena teoksena mukana Münchenissä 2010 järjestetyssä Euroopan laajuisessa Euward -näyttelyssä. tiedotuslehti välittävät tietoa alan tapahtumista maanlaajuisesti. Kettuki on järjestänyt viime vuosina kaikkiaan neljä valtakunnallista verkostotapaamista, missä alan toimijat pääsevät kertomaan toiminnastaan sekä tutustumaan toisiinsa ja alan viimeisiin kuulumisiin. Kettukilla on myös oma valtakunnallinen taidekokoelma, mikä toimii erinomaisena perustana aktiiviselle näyttelytoiminnalle. Vuonna 2011 Taidekeskus Kettuki julkaisi kehitysvammaisten taiteen suomalaisen hakuteoksen Löytöjä Outsider Art from Finland. Kirjassa esitellään 13 Suomessa toimivaa taidekeskusta, maan tunnetuimmat kehitysvammaiset taiteilijat sekä alan opiskelupaikat. Kirjasta löytyy myös tietoa kehitysvammaisten taiteen suomalaisesta kirjallisuudesta ja tutkimuksista. Esa Vienamo on Iittalassa sijaitsevan Taidekeskus Kettukin entinen toiminnanjohtaja. Tällä hetkellä hän toimii Iittalan taidetalo -hankkeen projektipäällikkönä. Kulttuuri kuuluu kaikille -koulutuspäivää vietettiin Eurajoella helmikuussa 2012. Monikulttuurisuuden tuomien haasteiden lisäksi päivän aikana käsiteltiin kehitysvammaisten tekemää taidetta ja miten kehitysvammaiset tulisi huomioida nykyistä paremmin kulttuurin ja taiteen kentällä. Esa Vienamo Taidekeskus Kettukista oli yksi päivän asiantuntijoista. 8 9
Tiina Laakso, medianomiopiskelija sekä Emma Susi, kulttuurituottaja KUVAT Eetu Henttonen, Tiina Laakso Etsivää kulttuurityötä voidaan tarkastella kahdesta näkökulmasta: Vaikeammin tavoitettavien kulttuuripalveluiden saavutettavuutta voidaan parantaa, tai voidaan tuottaa kokonaan uusia kulttuurielämyksiä tietylle kohderyhmälle. E tsivän kulttuurityön lähtökohtana voidaan pitää kulttuurin merkitystä hyvinvoinnille. Kulttuurin kokeminen ja tekeminen voimauttaa ja ehkäisee syrjäytymistä. Kulttuuripalveluiden tulisikin olla kaikkien tavoitettavissa. Yksi suurimmista ongelmista etsivän kulttuurityön parissa on palveluiden ja tukirakenteiden kohtaamattomuus. Kulttuurin tuottajilla on usein halua viedä palveluitaan sinne, missä niitä usein kipeimmin kaivataan (hoitolaitokset, vanhainkodit, lastenkodit), mutta rahoituksen etsimiseen ei ole resursseja. Ihmisten vapaa-ajasta taisteleminen lisääntyy, ja uusien asiakkaiden löytäminen vaikeutuu kulttuurialalla. Kulttuuripalveluita tuottavilla rahoitus ja työvoima eivät yleensä riitä saavutettavuuden parantamiseen ja kehittämiseen. Etsivää kulttuurityötä tehdään jatkuvasti, vaikka sitä ei sillä nimellä kutsuttaisikaan. Kulttuuripalveluita tarjotaan esim. vanhainkoteihin, mutta kustannukset jäävät nykytilanteessa usein kulttuuripalvelun tarjoajan maksettavaksi. Sosiaali- ja terveysala voisivat tulla tässä kulttuurin tekijöitä vastaan, sillä kyse on ihmisten hyvinvointiin panostamisesta. Kuinka edistää kulttuurin saavutettavuutta? Yhdistykset tekevät arvokasta työtä kulttuurin saralla, ja erilaisia kulttuuritapahtumia ja palveluita järjestetään usein vapaaehtoisvoimin. Yhdistysten järjestämät kulttuuripalvelut säästävät kaupungin varoja, jolloin kaupunki voisi tukea tällaista kulttuurityötä avustusten lisäksi esimerkiksi työntekijällä, joka avustaa hankkeissa. Etsivälle kulttuurityölle on tarvetta niin lasten, nuorten, aikuisten kuin vanhustenkin parissa. Kulttuurin parista pudonneita on kuitenkin vaikeaa löytää. Etsimiseen kuluu aikaa 10 ja myös rahaa, jonka vuoksi etsivän kulttuurityön kannattavuus herättää kysymyksiä. Onko tarkoitus auttaa esimerkiksi syrjäytyneitä takaisin yhteiskuntaan ja kuinka koko etsivän kulttuurityön konsepti määritellään? Kulttuurin kokeminen ja tekeminen toimii tärkeänä osana syrjäytymisen ehkäisytyötä. Kulttuurihankkeiden ja projektien ongelmana ovat kuitenkin pätkätyöt. Esimerkiksi työttömän osallistuminen projektiluontoisiin töihin voi olla haasteellista. Jos projekti tai hanke ei ole riittävän pitkä, työtön joutuu jälleen karenssiin. Näissä tapauksissa osallistuminen ei kannata, vaikka halua siihen olisi. Kulttuurin saavutettavuutta voitaisiin parantaa esimerkiksi yrityskummitoiminnalla. Yritys voisi valita sopivan kummikohteen, kuten lastenkodin tai vanhainkodin, jolle tarjottaisiin tietty määrä kulttuuripalveluita tai tapahtumia vuodessa. Näin esimerkiksi vanhainkodin asukkaat pääsisivät nauttimaan musiikkiesityksestä omissa tiloissaan. Tämänkaltaiseen toimintaan tarvittaisiin oma työntekijä, joka etsisi sopivia yrityksiä ja avustuskohteita mukaan toimintaan. Kaupunki voisi tarjota kouluille kulttuuriseteleitä, joiden avulla lapset ja nuoret voisivat kokeilla vaikkapa elokuvan tekemistä. Myös yhdistykset voisivat tukea nuoria rahoittamalla osan koululaisten kulttuurielämyksistä, jolloin osallistumisen kynnyskin madaltuisi. Hankkeita Nuorten kulttuuriharrastusta Porissa tuetaan syksyllä 2012 lanseeratun Tiäksää passin avulla. 7.-luokkalaisille annettava passi päästää maksutta 15 tapahtumaan. Jatkossa passista löytyy omat etunsa myös kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisille. SAMKissa on meneillään pilottivaiheessa oleva Ystäväpassi-hanke, mikä pyrkii edistämään esteetöntä pääsyä kulttuuri- ja taidepalvelujen pariin Satakunnan alueella. Ystäväpassin haltija voi ottaa kenen tahansa mukaansa kulttuuritapahtumiin, jolloin ystävän tai avustajan ei tarvitse maksaa sisäänpääsylippua. Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa hanke oli mukana Pori Folkin päätöskonsertissa Teljän kirkossa. Vapaaehtoisesta ohjelmamaksusta saadut varat ohjattiin Porin lasten ja nuorten ensi -ja turvakotiin. Lahjoituksilla tuodaan kulttuurielämyksiä turvakodin asukkaiden luo, jolloin kaikilla on mahdollisuus päästä seuraamaan esimerkiksi nukketeatteriesitystä. Tiina Laakso on Satakunnan ammattikorkeakoulun medianomiopiskelija, joka työskenteli kesän 2012 Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa -hankkeen ja Pori Folkin viestinnän parissa. Kulttuurin kokeminen ja tekeminen toimii tärkeänä osana syrjäytymisen ehkäisytyötä. Etsivän kulttuurityön koulutuspäivä pidettiin Nakkilassa Villilä studioilla huhtikuussa 2012. Päivän aikana kuulimme esimerkkejä Tampereelta ja Porista sekä paneuduimme syrjäytymisen käsitteeseen. Pohdimme myös etsivän nuorisotyön suhdetta kulttuurikenttään. Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa hanke päätti järjestää kesäkuussa vapaamuotoisen keskustelutilaisuuden, jonka tavoitteena oli Etsivän kulttuurityön käsitteen avaaminen. Etsivä kulttuurityö mitä se on? -raportti syntyi kulttuurialan toimijoiden keskustelun pohjalta. Etsivä kulttuurityö mitä se on? 11
Selkokielisyys kulttuuripalveluissa Jos keskustelukumppanisi sanoo jotain, jota et ymmärrä, saatat pyytää, että hän sanoisi saman selkokielellä. Silloin todennäköisesti tarkoitat, että hän sanoisi asiansa yleisesti ymmärrettävällä tavalla tai selkeämmin ilmaistuna. Selkokieli on kuitenkin myös yksi määritelty suomen kielen muoto. Se on mukautettu yleiskieltä luettavammaksi ja ymmärrettävämäksi sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan. Selkokieli on suunnattu erityisesti ihmisille, joilla on vaikeuksia lukea tai ymmärtää yleiskieltä. Strategia: Meidän viestimme tulee ymmärretyksi Tilanteissa, joissa viesti pitää ymmärtää nopeasti tai se on suunnattu laajalle yleisölle, selkokieli voi olla hyvinkin käyttökelpoista: verkkosivuilla, tiedotteissa, kylteissä, museoiden seinäteksteissä, viranomaistiedotteissa ja käyttöohjeissa. Mutta myös selkokielellä voi houkuttaa, innostaa, ilmaista tunteita, pohtia ja olla vivahteikas. Hyvä selkokieli on rikasta suomen kieltä, jota on helppo seurata: kirjoittaja on miettinyt sisällön punaisen langan ja tietää tarkalleen, mitä ja missä järjestyksessä haluaa viestiä. Selkokielen ohjeissa korostetaan vuorovaikutusta. Puhujan tai kirjoittajan on tärkeintä tietää, kenelle, mitä ja miksi on viestimässä ja miten muotoilla viesti siten, että se on looginen ja helposti ymmärrettävä. Mainosalalla on osattu jo kauan muotoilla yksinkertainen viesti niin, että se ymmärretään kuten mainostaja haluaa. Me kulttuuripalveluiden tuottajat ja tarjoajat ja haluamme myös viestimme perille. Haluamme lisää konserttikävijöitä, kirjoja lukevia lapsia, taiteenharrastajia ja tanssijoita. Tiedämme, että meillä on hyvä tuote, jossa on myös sisältöä. Joskus kuitenkin meihin iskee filosofisen monisanaisuuden ihanne, ja päästämme käsistämme tekstejä ja tulkintoja, joiden koukeroisuus ei ehkä avaudu tarkkaan itsellemmekään. Jos tällainen teksti tiedottaa tai kutsuu vaikkapa taidenäyttelyyn, olemme jo asettaneet yhden Satu Itkonen, FM, tietokirjailija ja museopedagogi Oletko joskus ollut kuuntelemassa puheenvuoroa, josta et ole ymmärtänyt paljoakaan, mutta et ole kehdannut kysyä tai keskeyttää puhujaa? Entä onko sanoma- tai aikakauslehden teksti, käyttöohje tai viranomaisteksti joskus ollut vaikeasti ymmärrettävää? Ehkä olet joskus epäillyt, että kohtaamasi teksti tai puhe ei olekaan lopulta kovin viisasta tai loogista? 12 Hyvä selkokieli on rikasta suomen kieltä, jota on helppo seurata. esteen. Moni kokee nopeaan, että tämä ei ole minua varten. Sellainen kokemus on voimakas ja pitkäkestoinen. En tietenkään tarkoita, että pohdiskeleva, vaikea ja haastava ilmaisu olisi kiellettävä, sille on omat fooruminsa, ja taiteen luonteeseenkin kuuluu monitulkintaisuus ja asioiden hidas pureskelu. Yhtenä yleisötyön staregiana voisi olla selkokielisyys etenkin tiedottamisessa ja viestinnässä. Kulttuurilaitos voisi olla ylpeä siitä, että sen viesti tulee ymmärretyksi vai olisiko se suorastaan sen velvollisuus? Miten selkokieltä kirjoitetaan ja puhutaan? Selkokieltä kirjoitettaessa suositaan yleistä sanastoa ja vältetään kovin pitkiä, hankalia ja vierasperäisiä erityissanoja. Jos erityissanoja on käytettävä, ne pitää selittää. Lauseet ovat melko lyhyitä, passiivin ja hankalien lauserakenteiden käyttöä vältetään. Teksti pyritään kiinnittämään konkreettiseen aikaan ja paikkaan. Ulkoasussa pyritään helppoon luettavuuteen: tekstin kirjainkoko on isohko, rivien välit sopivan suuret ja rivin pituus lyhyempi kuin yleensä. Rivijako on myös mietitty: usein lause katkaistaan luontevasta hengähdyskohdasta ja sanojen katkaisua riviltä toiselle vältetään. Erityisen tärkeää on tekstin looginen ja sidosteinen eteneminen. Kirjoittaja ei voi piiloutua tekstinsä Selkokieli voi pelastaa väärinymmärryksiltä ja madaltaa kulttuuripalveluiden käytön kynnystä. taakse ajattelun kulku on selkeästi näkyvissä. Selkokielisessä vuorovaikutuksessa yksittäisten sanojen valinta ei ole aina mahdollista, vaan oman puheilmaisun selkeys, asiasisältöä tukevat painotukset ja elehdintä, luontevuus ja puhekumppanin rauhallinen ja aito huomioonottaminen ovat tärkeimmät asiat. Kenelle ja miksi? Selkokielen tarvetta on tutkittu, ja siitä on todettu olevan hyötyä monille ihmisille: osalle kehitysvammaisista ja muista vammaisryhmiin kuuluvista, osalle muistisairaista, lukihäiriöisistä tai muilla tavoin oppimisvaikeuksia omaaville ihmisille. Myös henkilöille, joiden äidinkieli on muu kuin suomi, selkokieli on hyvä apu kielenoppimisen alkuvaiheissa. Selkokielen kirjoittamisen ohjeisiin tutustumisesta on mielestäni hyötyä kaikille, jotka työssään kirjoittavat tekstejä, jotka on tarkoitettu muillekin kuin kirjoittajalle itselleen. Selkokielisen vuorovaikutuksen ohjeet puolestaan varmasti auttavat monenlaisissa kiinnostuitko? jos innostuit aiheesta, voit aloittaa selkokieleen tutustumisen selkokeskuksen verkkosivuilla www.selkokeskus.fi. kehitysvammaliiton osana toimiva selkokeskus edistää selkokielen tutkimusta ja opetusta. se julkaisee selkosanomat -lehteä, selkokielen teoriakirjoja, selkoesitteitä, levittää selkokielistä kirjallisuutta sekä välittää selkokielen kouluttajia. suositeltavaa teoriakirjallisuutta: hannu virtanen: selkokielen käsikirja. oppimateriaalikeskus opike 2009. johanna kartio: selkokieli ja vuorovaikutus. oppimateriaalikeskus opike 2009. kommunikoinnin tilanteissa. Selkokielen ohjeet ovat järkeenkäyviä, selkeitä, helppoja ja mikään niissä ei ole ristiriidassa kielenkäytön muiden ohjeiden kanssa. Lopuksi Selkokieli voi pelastaa väärinymmärryksiltä ja madaltaa kulttuuripalveluiden käytön kynnystä. Puoli ruokaa olisi kuitenkin jo se, että viestin muotoilija tutustuisi selkokielen periaatteisiin ja käyttäisi hetken oman ilmaisunsa miettimiseen, vaikkei varsinaisen selkokielen käyttämiseen päätyisikään. Väitän, että tähän käytetty aika palkitsee: oman ilmaisun tiivistäminen ja selkeyttäminen toimii samalla tavoin kuin sotkuisen työpöydän järjestäminen: asiat näyttävät selkeämmiltä, helpommin jäsennettäviltä ja hallittavilta. Satu Itkonen on helsinkiläinen museopedagogi ja tietokirjailija, joka on julkaissut useita selkokielisiä kirjoja mm. Suomen taidehistoriasta ja nykytaiteesta. Kulttuuria selkokielellä koulutuspäivää vietettiin Satu Itkosen johdolla Harjavallassa huhtikuussa 2012. Koulutuspäivässä käsiteltiin selkokielistä viestintää ja kuvailutulkkauksen periaatteita. Kouluttajina oli myös kuvailutulkki Marika Leinonen-Vainio sekä selkokieliasiantuntija Pertti Rajala. 13
Ajatuksia Pori Folk -kaupunkifestivaalin saavutettavuudesta Reetta-Kaisa Vento, fysioterapian opiskelija KUVAT Reetta-Kaisa Vento, Tiina Laakso Pääseekö pyörätuolilla konsertteihin? Löytyykö pääsymaksuista jokaisen kukkarolle sopiva hinta? Ovatko tapahtumapaikat helposti löydettävissä? P ori Folk on kaupunkifestivaali, joka järjestettiin tänä vuonna jo 13 kerran. 17.-19.8.2012 järjestetyillä festivaaleilla kuultiin perinteistä kansanmusiikkia modernilla otteella. Festivaaleilla nautittiin tanssista, laulusta ja käsitöistä. Tapahtumapaikkoja oli yhdeksän ympäri Porin keskustaa. Kaikilla tulisi olla oikeus nauttia kulttuurista. Saavutettavuuteen ja esteettömyyteen on alettu kiinnittämään huomiota enenevissä määrin. Kulttuuria Kaikille -palvelu tarjoaa tietoa kulttuuripalvelujen saavutettavuudesta. Se tarjoaa myös työkaluja, joilla saavutettavuuden lisääminen omaan tapahtumaan on helppoa. Internetsivuilta saa ladattua tarkistuslistoja, joilla työntekijän on helppo perehtyä aiheeseen ja tarkistaa onko oma tapahtuma saavutettava. Turussa järjestettävä Ruisrock panosti kesällä 2012 saavutettavuuteen tekemällä keväällä kyselyn festivaalin aikaisempien vuosien kävijöille. Kyselyn tuloksia hyödynnettiin kesän tapahtuman suunnittelussa, ja huomioon otettiin mm. festivaalialueelle saapuminen, valaistuksen määrä, yleiset avustajat alueella sekä internetsivujen viestintä. Opinnäytetyön aihetta metsästämässä Opiskelen fysioterapiaa Satakunnan Ammattikorkeakoulussa. Fysioterapeutin näkökulmasta esteettömyyttä ajatellaan usein fyysisen esteen eli liikuntarajoitteen kautta. Olen ollut kiinnostunut esteettömyydestä koko opiskeluaikani. Kahtena kesänä henkilökohtaisena avustajana työskennellessäni pyörätuoliluiskat ja invataksit ovat tulleet tutuiksi. Opiskelun 14 aikana olen kiertänyt pyörätuolissa istuen kaupungilla eri kohteita läpi ja arvioinut kuinka esteettömyys on toteutunut. Saavutettavuudessa on kuitenkin kyse myös muustakin kuin fyysisen esteen olemassaolosta. Esimerkiksi sosiaalisten tai kielellisten esteiden vuoksi Kaikilla tulisi olla osallistuminen johonkin kult- oikeus nauttia tuuritapahtumaan saattaa jäädä. Teatteriin, taidenäyttelyyn, kulttuurista. konserttiin tai vaikka museoon meneminen voi olla haastavaa jollekin, jos tietoa ei ole etukäteen selkokielellä tai jos tila ei ole helposti löydettävissä. Satakunnan ammattikorkeakoulun hanke Kaikkien Yyteri voitti huhtikuussa 2012 Design for All kilpailun. Voitto oli hieno uutinen ja herätti minun mielenkiinnon opinnäytetyön aiheeseen. Keväällä otin yhteyttä projektityöntekijä Riikka Tupalaan ja hän kertoi, että Pori Folk olisi halukas tilaamaan kartoitusta tapahtumansa esteettömyydestä ja saavutettavuudesta. Aihe oli juuri sopiva minulle ja tartuin tilaisuuteen heti. Palaveri Porin kaupungin kulttuurituottajan Emma Suden kanssa meni hyvin ja aloin hommiin. Etsin tietoa ja suunnittelin miten aikoisin kartoituksen toteuttaa. Esteettömyyskartoituksia on monenlaisia. Oma tutkimukseni on ns. osallistuvaa havainnointia. En kulje kaltevuusmittarin tai mittanauhan kanssa kohteissa, vaan silmämääräisesti kartoitan ympäristöä havainnoimalla. Laadin kartoituskaavakkeen, jonka avulla olisi helppo tarkistaa mm. onko tapahtumapaikkaan esteetön sisäänpääsy, löytyykö 15
Otteita opiskelijan päiväkirjasta Pori Folk lähestyy ja kamera on ladattu sekä punakynä on valmiina merkintöjen tekemiseksi. Ennen tapahtumaviikonloppua Satakunnan Kansa otti yhteyttä ja pyysi haastattelua. Sovin tapaamisen toimittajan kanssa. Jännitti aika lailla! On hienoa, että esteettömyys ja saavutettavuus kiinnostavat ja asiaa nostetaan esille maakunnan lehdessä. Pe 17.8.2012: Korsmanin piha, Pelimannisoitot ja käsityöläistori Aurinko paistaa ja lämpömittari näyttää +23 astetta. Puutaloalueen pihalta kuuluu iloista pelimannimusiikkia. Piha muodostuu neljästä hirrestä rakennetusta asuinrakennuksesta ja ulkorakennuksesta 1800-luvulta. Kierrän ensin aluetta katsellen käsityöläistorin myyntipöytiä. Tarjolla on mm. käsintehtyä saippuaa, pärekoreja, värjättyjä lankoja ja käsitöitä. Kierroksen jälkeen kaivan esiin kartoituslomakkeen ja kameran. Kynä alkaa sauhuta ja merkintöjä syntyy. Alueella on paljon penkkejä, infopisteeltä löytyy tietoa myös englanniksi ja ruotsiksi ja ohjelma on selkeästi esillä, mutta rakennuksiin ei pääse esteettömästi. Kyseessä on kulttuurihistoriallisesti merkittävä kohde ja aina ei ole mahdollista muokata kohteita kaikkien tarpeita vastaavaksi. Otin paljon kuvia ja jutustelin ihmisten kanssa. Folk-väki nautti kesäsäästä ja perinnemusiikista. La 18.8.2012: Kulttuuritehdas Kehräämö Lasten Folk ja Lauantai-illan tanssit Kehräämön pihasta kuuluu afrikkalaisten rumpujen pärinää. Musiikki ja Kehräämöön johtavat katumaalausmerkit johdattelevat pikku folkkaajat perille. Kulttuuritehdas Kehräämö on vanha tehdasrakennus ja sijaitsee Porin Puuvillan sisäpihalla. Kehräämössä on lapsiperheet otettu hyvin huomioon. Vessasta löytyy mm. pottia ja hoitopöytä, ulkona on vaunuparkki ja kahvin lisäksi myydään mehua ja maitoa. Lavan eteen on kasattu erivärisiä tyynyjä, joilla lapset voivat istua. Lapset pääsevät kokeilemaan mm. huovutusta ja kankaanpainantaa. Illalla tunnelma Kehräämössä on muuttunut. Jorma Uotinen toimii Lauantai-illan tanssien isäntänä. Valaistus on hämärämpi ja tilaa on raivattu, jotta tanssiparit pääsevät vauhtiin. Syksyn aikana käyn koko materiaalin läpi ja kirjaan tarkat tulokset. Aihe on ollut mielenkiintoinen ja toivon, että työni kautta esteettömyyttä ja saavutettavuutta parannetaan taas vähän kerralla. Reetta-Kaisa Vento on Pori Folkfestivaalille lopputyötään tekevä fysioterapian opiskelija Satakunnan ammattikorkeakoulusta. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi hyvin järjestetty ja onnistunut tapahtuma. Vanhoihin rakennuksiin ei aina pääse esteettömästi. Saavutettiinko saavutettavuus? Myös nuoremmat folkkaajat ylettyivät asioimaan palvelupisteellä Lasten Folkissa. 16 Materiaali opinnäytetyötä varten on nyt kerätty ja jäljellä on tulosten kirjoittaminen. Kuinka Pori Folk onnistui saavutettavuudessa? Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi hyvin järjestetty ja onnistunut tapahtuma. Internetsivuilla oli informoitu tapahtumista selkokielellä, suomeksi, ruotsiksi ja myös kuvailutulkkaamalla. Sivuja oli myös mahdollista lukea apulaitteilla. Korsmanin pihaan ja Kehräämöön oli esteetön pääsy. Eri kohdeyleisöt oli myös otettu hyvin huomioon. Maalaukset kadulla johdattelivat Eetunaukiolta Kulttuuritehdas Kehräämöön. Pori Folk kaupunkifestivaali nosti saavutettavuuden vuoden 2012 tärkeäksi teemaksi. Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa hankkeen tuella festivaalin kotisivuille luotiin saavutettavuussivusto, josta löytyivät mm. tapahtumapaikkojen kuvailutulkkaukset ja selkokielinen ohjelma. Lisäksi jokaisesta yhdeksästä tapahtumapaikasta laadittiin esteettömyysinfo ja mm. opasteiden määrää lisättiin ja informatiivisuutta parannettiin. Hankkeen ohjelma löytyi myös englanniksi ja ruotsiksi. alueelta opasteita, onko liikuntaesteisille sopivia wc-tiloja ja ovatko tapahtuman hinnat kohtuullisia. Otan myös valokuvia kohteista, jotta raportoiminen olisi helpompaa. Teen kartoituksen kahdesta tapahtumapaikasta: Korsmanin pihasta ja Kulttuuritehdas Kehräämöstä. Korsmanin pihassa on folkattu aikaisempinakin vuosina, mutta Kehräämö on Pori Folkin tapahtumapaikkana uusi. 17
Ystäväpassi tukee erityisryhmiä kulttuuripalveluissa Tuuli Saarni, Yamk opiskelija Ystäväpassi-hanke pyrkii edistämään esteetöntä pääsyä kulttuuri- ja taidepalvelujen pariin Satakunnan alueella. Ystäväpassin avulla avustaja pääsee maksutta kulttuuritapahtumiin avustamaan passin haltijaa. Lisälukemisto Hankkeet Avara museo: http://www.museoliitto.fi/avaramuseo Kulttuuri saavutettavaksi Satakunnassa Porin kulttuuritoimi veturina: http://www.pori.fi/kulttuuri/kulttuurisaavutettavaksisatakunnassa-hanke.html Ajatus Ystäväpassista nousi Kulttuuri saavutettavaksi -hankkeesta syksyllä 2011. Idea eteni nopeasti Porin kaupungin kulttuuritoimen ja Satakunnan ammattikorkeakoulun yhteistyössä. Satakunnan taidetoimikunta myönsi Ystäväpassi-hankkeelle apurahan, ja toiminta aloitettiin toukokuussa. Hanke päättyy elokuun loppuun 2012. Pilottihankkeessa haettiin erilaisia käyttäjäryhmiä yhteistyökumppaneiksi ja jonkin verran alueen kulttuuripalvelujen tuottajia mukaan. Ystäväpassin käyttäjäryhmiksi valittiin mielenterveyskuntoutujat, kehitysvammaiset, työperäiset maahanmuuttajat sekä SAMDY ry:n jäsenet, joita ovat mm. autistit, dysfaatikot ja lukivaikeushenkilöt. Näillä kohderyhmillä on erilaisia esteitä tarjolla olevien kulttuuripalvelujen käyttämisessä, joten yhteistyökumppanit ovatkin olleet erittäin innostuneita hankkeesta ja huomanneet ystäväpassin tarpeellisuuden. Erityisryhmiksi mielletään helposti apuvälineiden kanssa liikkuvat henkilöt, mutta esimerkiksi voimakas lukihäiriö voi olla liian korkea kynnys lähteä kulttuuritapahtumiin yksin. Satakunnan alueella kulttuuripalvelujen tarjontaa on runsaasti, ja erityisesti kesällä saa nauttia monipuolisesti mm. kesäteatterista ja konserteista ympäri maakunnan. Yhteydenottoja kulttuuri- ja taidepalvelujen järjestäjiin tehtiin useita kymmeniä. Erityisesti pienet kesäteatterit lähtivät avoimin mielin hankkeeseen mukaan, yhdestä jopa otettiin itse yhteyttä passitoiminnan suunnittelijoihin, jotta pääsevät mukaan. Hankeaika rajoitettiin kesäaikaan, joten osa kulttuuri- ja taidepalveluista jäi pois lomakauden vuoksi. Erittäin merkittävä asia oli Porin kaupungin kulttuuripalvelujen mukaan saaminen. Suuret tapahtumajärjestäjät olivat kiinnostuneita 18 hankkeesta, mutta aika ja organisointi rajoittivat heitä. Monilla potilasjärjestöillä on myös omia avustajapasseja käytössä joihinkin tapahtumiin, myös moni kulttuuri- ja taidepalvelujen tuottaja kertoi jo toimivansa ystäväpassihengen mukaisesti eli avustaja on päästetty veloituksetta. Satakunnan Ammattikorkeakoulun viestintä- ja projektisihteeri Maija Hannukainen teki Ystäväpassi-hankkeesta posterin Tampereella pidetyille TerveSos-messuille, jossa fysioterapiaopiskelijat kävivät hanketta esittelemässä. Posteri valittiin messujen yleisöäänestyksessä parhaaksi ja se palkittiin Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen kirjapalkinnolla. Ylemmän ammattikorkeakoulun opiskelija tutkii opinnäytetyönään Ystäväpassi-hanketta ja sen hyvinvointivaikutuksia. Opinnäytetyössä kerätään tietoa passin käyttäjiltä sekä palvelujen tarjoajilta. Saadun tiedon perusteella luodaan maakunnallinen toimintamalli Ystäväpassista, mikä palvelee laadukkaasti käyttäjiään ja palvelun tarjoajia. Ystäväpassi-hankkeen päättyessä saadaan kerättyä käyttäjien ja palveluntuottajien kokemuksia passin käytöstä ja toimivuudesta. Kiinnostavaa on, paljonko passia on kesän aikana käytetty ja mitä mahdollisia kehittämiskohteita sen käytössä on havaittu. Hankkeella on mahdollisuus jatkossa toimia laajemmin sekä käyttäjäryhmien että palvelutarjonnan suhteen, jos sopiva jatkaja tai rahoitus toiminnalle löydetään. Valtakunnallinen Vammaisneuvosto on jo ilmaissut kiinnostuksensa toimintaan. Tuuli Saarni on Satakunnan ammattikorkeakoulun ylemmän amk-tutkinnon opiskelija, joka tutustui Ystäväpassi-hankkeeseen opintoihin liittyvän esteettömyys-kurssin aikana. Tunnemyrsky: http://www.sekk.fi/tunnemyrsky.htm Ystäväpassi : http://www.samk.fi/ystavapassi Julkaisut ja tietopankit Malmivirta, Helena & Taivainen, Anu (toim.) 2012: Merkittävien ihmisten yhteiskunta. Hymykuopat-hanke kunnan tarpeisiin vastaajana. http://www.salo.fi/attachements/2012-05-28t11-30-2692.pdf Kulttuuria kaikille tietopalvelu http://www.kulttuuriakaikille.info/ Pori Folk kaupunkifestivaalin saavutettavuus 2012 http://www.pori.fi/kulttuuri/porifolk/saavutettavuus.html Saavutettava.fi sivuston kirjoituksia saavutettavuudesta ja web-standardeista http://saavutettava.fi/ Saavutettavuus, tietopaketit ja oppaat (sivusto sisältää useita julkaisuja kulttuuripalveluiden saavutettavuudesta) http://www.kulttuuriakaikille.info/saavutettavuus_tietopaketit_ja_oppaat Satakunnan tietopankki, tietoa maahanmuuttajille http://www.satainfo.fi/ 19
20 Porin kaupungin kulttuuriasiainkeskus, Hallituskatu 9A, 28100 Pori kulttuuri@pori.fi, www.pori.fi/kulttuuri