1 Leena Lindell JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTALO Rakennushistoriallinen selvitys
2 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO 4 Rakennushistoriaselvitys 5 Aikaisempi tutkimus 5 Lähteet ja aineisto 6 Arkistolähteet 6 Kirjallisuus 7 Työmenetelmät 7 Termistöstä: Kaupungintalo vai Kunnallistalo? 8 2. KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT 10 Arkkitehti Karl Viktor Reinius (1862 1936) 10 Koulutus ja ura 10 Lääninarkkitehtijärjestelmä 1800-luvulla 11 Opintomatkat ja vaikutteet 11 Uran loppuvaiheet 12 Arkkitehtuuri 13 Suunnittelukohteita 14 Rakennusmestari Anders Viktor Grönhag (1861 1921) 16 Koristemaalari Emil Edvard Sanmark (1870 1900) 16 3. SUOMEN KAUPUNGINTALOT 1800-LUVULLA 18 4. KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI 1895 2000 20 Kunnallistalon varhaisvaiheet 20 Kunnallistalon rakentaminen 22 Yrjö Blomstedtin kritiikki 24 Ensimmäiset vuosikymmenet 1900 1930 25 Kaupungintalon sota-aika 31 1950-luvun muutokset 34 1960 1980-luvut 34 Kaupungintalon entistävä peruskorjaus 1979 1981 36 1990 2000-luvut 38 5. YMPÄRISTÖN MUUTOKSET 40 Kirkkopuisto ja Hallintokortteli 1837 2009 40 Kaupungintalon tontti 43 Kaupungintalon tontin muiden rakennusten vaiheita 45 Graafinen suunnittelu Jussi Jäppinen Tulostus Kopijyvä 2010
6. KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 49 Jyväskylän Kunnallistalo, arkkitehti Karl Viktor Reinius 1896 49 Julkisivut 50 Sisätilat 55 Kustannuslaskelmat 1897 60 Työselitys 18.11.1897 64 Rakennustöiden välitarkastus 1898 67 Kunnallistalon lopputarkastus 27.10.1899 68 Laskut ja kirjanpito 1897 1899 69 Ensimmäiset korjaukset, 1900-luvun alku 74 Kaupungintalon muutokset 1920-luvulla 77 Kaupungintalon muutokset 1930-luvulla 78 Kaupungintalon muutokset 1940-luvulla 84 Kaupungintalon muutokset 1950-luvulla 92 Kaupungintalon muutokset 1960-1970-luvuilla 97 Kaupungintalon peruskorjaus 1979 1980 102 Valtuustosali 106 Sisätilojen koristemaalaukset 108 Maalarimestari Voitto Nurmelan haastattelu 1998 111 Kalusteet 113 Muut työt ja materiaalit 115 Julkisivut ja ulkopuoliset työt 117 1990 2000-lukujen muutostyöt 118 7. SÄILYNEISYYSANALYYSI 120 Julkisivut 120 Sisätilat 122 1890-luvun säilyneet rakenneosat 123 Koristemaalaukset 126 Muita huomioon otettavia seikkoja 133 1940 1950-lukujen rakennusosat 133 Kalusteet ja irtaimisto tulevan remontin aikana 133 8. LÄHTEET 134 Haastattelut ja tiedonannot 134 Arkistolähteet 134 Lehdet 134 Painamattomat lähteet 135 Painetut lähteet ja kirjallisuus 135 www-sivustot ja tietokannat 136 9. PIIRUSTUKSET 136 3
4 1. JOHDANTO Jyväskylän Kaupungintalo (entinen Kunnallistalo) valmistui vuonna 1899 Vaasan lääninarkkitehti Karl Wilhelm Reiniuksen suunnitelmien mukaan Kirkkopuiston etelälaidalle. Aikakaudelleen yleistä uusrenesenssityyliä edustava kivitalo on toiminut historiansa aikana kaupungin hallinnollisena keskuksena, yhdistysten ja seurojen tilana, sekä erilaisten kulttuuritapahtumien näyttämönä. Kaupungintalon vaiheet liittyvät kiinteästi Jyväskylän kaupungin historiaan: alueiden ja väestömäärän kasvuun, sotavuosiin ja kunnallishallinnon muutoksiin. Kaupungintalo on osa valtakunnallisesti merkittävää Jyväskylän Kirkkopuiston ja hallintokeskuksen aluetta. (Museovirasto, Rakennettu kulttuuriympäristö 1993 ja VAT 2000/ Rakennettu kulttuuriympäristö). Alueen nykyinen asemakaava on vahvistettu 5.10.1998 ja Kaupungintalo on suojeltu kaavassa sr-merkinnällä. Rakennuksessa ei saa suorittaa muutostöitä, jotka turmelevat julkisivujen ja sisätilojen kulttuurihistoriallista tai rakennustaiteellista arvoa tai tyyliä. (Ajantasa-asemakaava) Jyväskylän Kaupungintalo ja kauppatori 1920-luvulla. Valokuvaamo Päijänne, Keski-Suomen museon kuva-arkisto.
JOHDANTO 5 Rakennushistoriaselvitys Rakennushistoriaselvitys on perusselvitys, joka tulee tehdä ennen suojelurakennuksessa tehtävien muutos- ja korjaustöiden suunnitteluvaihetta. Se tarjoaa perustietoa rakennuksen historiasta muutosten, käytön ja säilymisen suhteen. Rakennushistoriaselvityksen tarkoituksena on tuoda rakennuksen omistaja-, käyttäjä- ja suunnittelijatahoille tietoa rakennuksen ylläpitoa, korjausta ja varjelua varten. Jyväskylän Tilapalvelu tilasi Kaupungintalon rakennushistoriaselvityksen Keski-Suomen museolta keväällä 2009. Tarkoituksena oli tehdä perusselvitys Kaupungintalon tulevaa peruskorjausta varten. Työn tilasi Jyväskylän kaupungin Tilapalvelut. Rakennushistoriaselvityksen tekoa varten varattiin 2,5 kuukautta ja selvityksen teki Keski-Suomen museon projektitutkija HuK Leena Lindell. Ohjausryhmään kuuluivat Keski-Suomen museolta museonjohtaja Heli-Maija Voutilainen ja amanuenssi Päivi Andersson. Arkkitehti Tuija Ilves arkkitehtitoimisto ARK-Kantosesta oli mukana rakennushistoriaselvitystyön eri vaiheissa. Rakennushistoriaselvityksen teko aloitettiin 4.5.2009. Selvityksen valmistuminen viivästyi alkuperäisestä aikataulusta aineiston ja tehtävän ennakoimattoman laajuuden ja lomakauden takia. Valmis työ luovutettiin Jyväskylän Tilapalveluille lokakuussa 2009. Aikaisempi tutkimus Kaupungintalo on yksi Jyväskylän kaupungin merkittävimmistä julkisista rakennuksista. Se on esiintynyt useissa kaupungin historiaa ja rakennettua ympäristöä kartoittavissa tutkimuksissa ja julkaisuissa. Keski-Suomen museo on inventoinut Kaupungintalon osana keskusta-alueen rakennusinventointeja vuosina 1983 ja 1996 (Päivi Andersson). Vuosina 1998-1999 Keski-Suomen museon amanuenssi Päivi Andersson kokosi Kunnallistalon 100-vuotisjuhlien esitettä varten laajan tausta-aineiston henkilöhaastatteluin ja arkisto-, kirjallisuus- ja kuvalähteitä käyttäen. Nyt tehtävä rakennushistoriaselvitys pohjaa suurelta osin tähän aineistoon. Arkkitehti Tuija Ilves on selvittänyt rakennuksen vaiheita vuosina 2007 2008 Kaupungintalon sisustuksen uusimista ja peruskorjaushanketta varten. Insinööritoimisto Mittatyö on tehnyt
6 rakennuksessa rakennetutkimuksia, kosteus- ja sisäilmamittauksia vuosien 1996-2008 aikana ja Jouni Juuri-Oja on tehnyt asbestikartoituksen vuonna 1995. Vuonna 1979 1980 toteutettua peruskorjausta ja osittaista entisöintiä varten tehtiin joitain tutkimuksia koskien rakennuksen sisätiloja. Peruskorjausta tai tutkimuksia ei tuolloin kuitenkaan dokumentoitu kovin tarkasti. Kaupungintalon entisöimis- ja perusparannustyöryhmän kokouspöytäkirjoista vuosilta 1978 1981 löytyy kuitenkin mainintoja tehdyistä selvitystöistä. Muun muassa Keski-Suomen museon silloinen johtaja Sirkka Valjakka teki tällöin todennäköisesti selvitystyötä rakennuksen historiallisista vaiheista ja sisätilojen alkuperäisestä asusta, mutta tutkimustyön tuloksia ei ole todennäköisesti säilynyt. Museoviraston asiantuntijana hankkeessa toiminut konservaattori Pentti Pietarila teki myös tutkimussuunnitelman entisöintityötä varten sekä katselmuksen valmiissa rakennuksessa vuosina 1978 ja 1980, mutta näistä käynneistä on jäänyt kaupunginarkistoon vain lyhyet muistiot. Museoviraston arkistosta ei löytynyt näiden lisäksi muita dokumentteja. Kaupungintalosta ei ole aiemmin tehty varsinaista rakennus- tai arkkitehtuurihistoriallista tutkimusta. Lähteet ja aineisto Arkistolähteet Rakennushistoriaselvityksen arkistolähteitä ovat Jyväskylän kaupunginarkiston rakennuspiirustukset 1890-1940-luvuilta, kaupunginvaltuuston kokouspöytäkirjat ja muu rakennusvaiheeseen liittyvä asiakirja-aineisto 1800-luvun loppupuolelta sekä Kaupungintalon peruskorjaukseen liittyvät kokouspöytäkirjat 1970 1980-lukujen taitteesta. Rakennusvalvontaosaston arkistosta on käytetty rakennuslupa-asiakirjoja ja piirustuksia 1950 2000-luvuilta. Näiden pohjalta on kartoitettu rakennuksen alkuperäistä, rakennusaikaista asua sekä tapahtuneita muutoksia. Keski-Suomen museon kuva-arkiston kuvia on käytetty julkisivujen ja sisätilojen eri aikaisten ulkoasujen hahmottamiseen ja rakennustutkimusarkistoon kerättyjä inventointi- ja haastatteluaineistoja rakennuksen muutosten kartoittamiseen.
JOHDANTO 7 Kirjallisuus Jyväskylän kaupungin kunnalliskertomuksissa on käsitelty Kunnallistalon, sittemmin Kaupungintalon rakennus- ja muutoshankkeita. Painettuja kunnalliskertomuksia on 1910-luvulta eteenpäin. Tätä aikaisemmat tiedot Kunnallistalon rakentamisesta ja sen ensimmäisistä muutoksista 1900-luvun alkuvuosilta ovat Jyväskylän kaupungin valtuuston asiakirjoista. Vuonna 2000 ilmestyi julkaisu Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitoksella tehdystä tutkimuksesta Kirkkopuiston ja sitä ympäröivien kortteleiden muutoksista, joka sivuaa osuvasti myös Kaupungintalon ympäristön kokemia muutoksia. Jussi Jäppinen ja Heli-Maija Voutilainen ovat sivunneet Kaupungintaloa useissa julkaisuissaan. Jyväskylän kaupungin historiaa valottavissa teoksissa mainitaan myös Kaupungintalo useaan otteeseen. Työmenetelmät Rakennushistoriaselvityksen teko alkoi tutustumisella lähdeaineistoon. Selvityksen historiatiedot koottiin rakennustutkimusarkiston tiedoista ja kirjallisuudesta. Historiarungon avulla määritettiin arkistojen piirustus- ja rakennuslupa-aineistot sekä muut lähteet, joiden perusteella kartoitettiin rakennuksen kokemat myöhemmät muutokset. Kaupungintalon julkisivut ja sisätilat inventoitiin ja dokumentoitiin valokuvaamalla. Sisätiloista oli tarkoitus täyttää huonekohtaiset kortit, joihin merkittiin muun muassa pintamateriaalit, ovien, ikkunoiden, listojen, karmien jne. säilyneisyys ja silmämääräisesti merkintä huonejaon mahdollisesta alkuperäisyydestä. Rakennuksen neljässä kerroksessa sijaitsee noin 151 erilaista inventoinnin piiriin kuuluvaa huonetilaa, joihin kuuluvat toimisto- ja kokoushuoneet, käytävät, eteisaulat ja portaikot, holvit, WC-tilat ja siivouskomerot sekä asunto- ja konehuonetilat. Kaikki tilat ehdittiin rakennushistoriaselvityksen puitteissa kuvata ja järjestää nykyisen huonenumeroinnin mukaisesti. Huonekorttimalli tehtiin Kaupungintalon rakennushistoriaselvitystä varten. Niiden pohjana oli arkkitehti Tuija Ilveksen ja tutkija Riikka Mäkipelkolan Jyväskylän yliopiston Seminarium-rakennuksen korjaustöiden yhteydessä kehittämä huonekorttipohja (Seminariumin rakennushistoriaselvitys 2007). Vaikka selvityksessä kartoitettiin kortteihin kirjattavat taustatiedot, korttien
8 täyttäminen jouduttiin jättämään aikataulun tiukkuuden vuoksi. Sisätilainventoinnin aineistona ovat inventointikuvat ja inventoinnin tuloksia on käyty läpi analyysiosiossa. Rakennuksen vanhoja kuvia eri aikakausilta verrattiin nykytilanteeseen julkisivujen ja sisätilojen muutosten kartoittamiseksi. Rakennuksen huonetilojen muutokset havainnollistettiin pohjakaavoin, joihin merkittiin arkistolähteistä saadut myöhemmät muutokset sisätiloissa ja huonejaoissa eri värein ja symbolein. Näin rakennuksen muutoksia oli helpompi havainnoida. Aineisto työstettiin tekstimuotoon rakennushistoriaselvitykseksi. Selvityksen kuvituksena käytettiin kuva-arkiston materiaalia, inventointikuvia ja vanhoja rakennuspiirustuksia, säilyneisyysanalyysin pohjakaavat ovat selvityksen liitteinä. Termistöstä: Kaupungintalo vai Kunnallistalo? Rakennushistoriaselvityksen kohteena olevaa rakennusta on kutsuttu eri aikoina Kaupungintaloksi tai Kunnallistaloksi. Rakennuspiirustukset laatinut Vaasan lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius kutsui luomustaan sujuvasti vuoroin molemmilla nimillä. (kts. Jyväskylän kaupungin Kunnallistalon piirustukset 1896, Jyväskylän Kaupungintalon katselmuspöytäkirja 4.11.1898) Vuonna 1899 valmistunutta rakennusta kutsuttiin ensimmäiset 28 vuotta Kunnallistalon nimellä, kunnes vuoden 1927 kunnallislain myötä Jyväskylän kaupungille tuli valita kaupunginjohtaja ja Kunnallistaloakin alettiin nimittää Kaupungintaloksi. (Varatuomari Veikko Hyytiäisen haastattelu 9.10.1998) Myöhemmin rakennuksen julkisivusta peitettiin vanha Kunnallistalo-teksti. Toisen maailmansodan jälkeen rakennuksen luonne muuttui selkeämmin yhdistysten ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikasta hallintorakennukseksi, vaikka juhlasalia edelleen käytettiin erilaisten juhlien ja esitysten näyttämönä. Vuosina 1979 1980 toteutetun peruskorjauksen aikaan haluttiin vanha Kunnallistalo-nimitys ottaa uudestaan käyttöön ja teksti maalattiin takaisin rakennuksen julkisivuun korjaustöiden yhteydessä. Katsottiin, että rakennuksen varhaishistoria kunnallishallinnon, seurojen, tapahtumien ja liiketoiminnan tyyssijana vaati vanhan, rakennuksen alkuperäisiä toimintoja kuvaavan nimen ottamista takaisin käyttöön. Kaupungintalo-nimi viittaisi pelkästään rakennuksen virastolaitoksen rooliin. Päätös nimestä ei ollut tällöinkään yk-
JOHDANTO 9 simielinen: kaupunginhallitus puolsi Kaupungintalo-tekstiä, kun taas kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen oli Kunnallistalo-nimityksen kannalla. Asiaa kartoitettiin myös Suur-Jyväskylän lehdessä ilmestyneellä kyselyllä (rakennustoimikunnan kokouspöytäkirja 27.2.1980). Erilaiset näkemykset rakennuksen nimestä ovat aiheuttaneet sekavuutta rakennuksen nimityskäytännössä. Kaupunkilaiset ja rakennuksessa työskentelevät kaupungin työntekijät käyttävät rakennuksesta yhä Kaupungintalon nimeä ja sillä se tunnetaan myös virallisissa yhteyksissä. Kunnallistalo esiintyy rakennuksen historiaan viittaavissa teksteissä ja sitä käytetään lähinnä museaalisissa yhteyksissä. Tämän rakennushistoriaselvityksen osalta katson, että rakennuksen käyttöhistorian takia on mielekkäämpää käyttää rakennuksesta Kaupungintalo-nimeä, sillä se kuvaa paremmin sen yli 80-vuotista käyttöhistoriaa kaupungin hallinnon ja kaupunkilaisten toimintojen keskuksena.
10 2. KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT Arkkitehti Karl Viktor Reinius (1862 1936) Vaasan lääninarkkitehtina toimineesta Karl Viktor Reiniuksesta ei ole kirjoitettu paljoakaan alan julkaisuissa, usein hänet vain mainitaan jonkin rakennuksen arkkitehtina. Karl Viktor Reinius signeerasi valtaosan suunnitelmistaan muodossa K. V. Reinius, mikä on osaltaan ehkä aiheuttanut sekaannuksia hänen etunimiensä kirjoitusmuodoissa. Eri lähteissä arkkitehti mainitaan nimillä A. Reinius, K. W. Reinius tai Karl Wilhelm Reinius. 1900-luvun alkupuolella on vaikuttanut myös arkkitehti I. Reinius, jonka yhteyttä Karl Viktor Reiniukseen ei ole tiedossa. Karl Viktor Reinius itse toimi arkkitehdin toimessa vielä 1900-luvun alussa, todennäköisesti vuoteen 1910 asti. (Wasabladet 5.5.1936, nro 102: K.V. Reinius erosi virastaan vuonna 1910. ) Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen elämästä ja tuotannosta ovat kirjoittaneet ainakin tutkijat Helena Soiri-Snellman, sekä Åsa von Weissenberg, joka on tehnyt aiheesta sivulaudaturin Åbo Akademin taidehistorian oppiaineeseen (Arkitekt Karl Viktor Reinius 1862 1936, 1994). Teosten huonon saatavuuden vuoksi katson, että arkkitehdin vaiheita ja elämää on syytä käsitellä laajemmin myös tämän selvityksen puitteissa. Tiedot perustuvat suurilta osin vuonna 1992 ilmestyneeseen Helena Soiri-Snellmanin teokseen Brankku 100 vuotta. Turun vapaaehtoisen palokunnan talon rakennusvaiheet. Koulutus ja ura Arkkitehti Karl Viktor Reinius syntyi vuonna 1862 vaasalaisen nimismiehen perheeseen. Hän valmistui vuonna 1883 Helsingin polyteknillisestä instituutista arkkitehdiksi. Koulussa opetettiin klassista renessanssiarkkitehtuuria, minkä vaikutukset näkyivät voimakkaasti myös nuoren arkkitehdin omassa suunnittelutyössä. Arkkitehtuurihistorian opettajana toimi tuolloin tunnettu helsinkiläisarkkitehti Frans Anatolius Sjöström (1840 1885), jonka arkkitehtuuria silloisen Rakennushallituksen virkamiehet vastustivat. Tästä huolimatta Karl Viktor Reinius työskenteli jo ennen loppututkintoaan Rakennushallituksessa ja valmistuttuaan valvoi melkein koko 1880-luvun erilaisia raken-
KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT 11 nustöitä Helsingissä ja Uudenmaan läänin alueella. Vuonna 1887 Karl Viktor Reinius siirtyi Turkuun ja toimi Rakennushallituksen Turun lääninkonttorissa vuosina 1887 1891. Vuonna 1890 hänet nimettiin Rakennushallituksen ylimääräiseksi arkkitehdiksi ja vuonna 1893 kolmanneksi arkkitehdiksi ja samalla Vaasan lääninkonttorin esimieheksi. (Soiri-Snellman 1992, s. 22 29) Arkkitehti Karl Viktor Reinius joutui Turun lääninkonttorin arkkitehtina työskennellessään lähinnä suunnittelemaan varastorakennuksia, valvomaan toisten arkkitehtien suunnitelmia tai tekemään korjausehdotuksia, kuten esimerkiksi Turun linnan korjaussuunnitelmat vuonna 1887. Merkittävimmät ja itsenäisimmät työnsä arkkitehti Karl Viktor Reinius teki yksityisarkkitehtina. Hän oli perustanut arkkitehtitoimiston Turkuun yhdessä arkkitehti, rakennusurakoitsija Carl Gustaf Hjort af Ornäsin (1845 1900) kanssa. Karl Viktor Reinius vaikutti Turussa vain muutaman vuoden, sillä marraskuussa 1891 hän matkusti vuodeksi ulkomaille harjoittamaan arkkitehtuuriopintoja. Palattuaan hän siirtyi Vaasan lääninkonttoriin vuonna 1892. (Soiri-Snellman 1992, s. 22 29; Carl Gustaf Hjort af Ornäsistä SKS:n Kansallisbiografiakeskuksen verkkopalvelussa.) Lääninarkkitehtijärjestelmä 1800-luvulla Yleisten rakennusten ylihallituksen (myöhemmin Rakennushallituksen) alainen lääninarkkitehtijärjestelmä luotiin Suomeen vuonna 1848, tällöin Jyväskylän kaupunki kuului vielä Vaasan läänin piiriin. Lääninarkkitehtijärjestelmän tarkoituksena oli hajauttaa alan asiantuntemusta Helsingin ja Turun ulkopuolelle, sillä arkkitehdin koulutuksen saaneet ammattilaiset olivat maassa vielä harvinaisia ja he keskittyivät pääasiassa julkisten rakennusten ja asemakaavojen suunnitteluun. Lääninarkkitehtien tehtäviin kuului johtaa julkista rakentamista, avustaa lääniin piiriin kuuluvia kaupunkeja ja antaa lausuntoja maaherralle, joka vahvisti kaupungin kunnallisten ja yksityisten rakennusten piirustukset. (Jäppinen 2005, s. 67) Opintomatkat ja vaikutteet Arkkitehti Karl Viktor Reinius vietti vuoden 1891 1892 opintomatkalla, jonka tiedetään suuntautuneen ainakin Wieniin. Wien oli 1800-luvulla Euroopan sydän ja sen arkkitehtuuri oli vaikuttanut moniin kaupunkiin matkanneiden
12 suomalaisarkkitehtien töihin. Karl Viktor Reinius lienee nähnyt ainakin wieniläisten arkkitehtien Heinrich von Ferstel, Theophilus von Hansen ja Gottfried Semper suunnittelemia, palatsimaisia kaupunkirakennuksia. Opintomatkan jälkeen Karl Viktor Reiniuksen rakennukset alkoivat ainakin yhä enemmän muistuttaa wieniläistyyppisiä palatseja. Esimerkkinä vuonna 1896 signeeratut Vaasan Finnilän talon ja Jyväskylän kaupungintalon suunnitelmat, jotka muistuttivat julkisivuiltaan koristeellista wieniläistä palatsiarkkitehtuuria. Huhtikuussa 1892 arkkitehti Karl Viktor Reinius sai Turun lääninkansliasta viiden vuoden ulkomaanpassin. Hän tutustui eurooppalaiseen arkkitehtuuriin laajoillaan opintomatkoillaan, jotka suuntautuivat Itävaltaan, Tanskaan, Englantiin, Saksaan, Ranskaan, Italiaan ja Kreikkaan. Matkoiltaan hän sai vaikutteita kauan vallalla olleesta uusrenessanssityylistä, vaikka Euroopan pääkaupungeissa puhalsivat jo tuolloin uudet tuulet. Jugend- tai art nouveautyyliksi kutsutun uuden arkkitehtuurin vaikutteet alkoivat näkyä Karl Viktor Reiniuksen tuotannossa vasta 1900-luvun alkupuolella. Rakennushallituksen traditioita kannattavana arkkitehtina hän suhtautui todennäköisesti varovasti uusiin vaikutteisiin. Esimerkkeinä Karl Viktor Reiniuksen jugend-vaikutteista ovat Kokkolan seminaarin normaalikoulun suunnitelmat ja arkkitehdin oma talo Vaasan Rantakadulla, joka on vuonna 1903 suunniteltu kolmikerroksinen esikaupunkimainen jugendhuvila. Samantyylisiä rakennuksia näkee ajan berliiniläisissä ja wieniläisissä mallikirjoissa. Vuonna 1905 suunniteltu Vaasan maaherrantalon ja teollisuuskompleksin rakennukset edustavat jo erilaista tyyliä: piirustuksissa on suuri, romanttisen goottilaisen ritarilinnan näköinen kaksikerroksinen kreneloitu tiilirakennus torneineen ja ulokkeineen. (Soiri- Snellman 1992, s. 22 29.) Uran loppuvaiheet Vaasan lääninarkkitehtina Karl Viktor Reinius oli hyvin tuottelias. Valtion tarkastuskohteita riitti ja tarkastusmatkat olivat pitkiä. Tästä huolimatta useilla Rakennushallituksen johtavilla virkamiehillä oli sivuvirkoja. Yksityisen arkkitehtitoimiston ja rakennustarvikeliikkeen lisäksi Karl Viktor Reinius toimi Vaasan Puunjalostus Oy:n (Wasa Trädförädlings Aktiebolag) toimitusjohtajana sen perustamisesta lähtien, vuodet 1896 1906. Liikkeen konkurssin myötä hän joutui oikeuteen ja sai tuomion konkurssirikoksesta. Liikkeen kirjanpitäjä, joka
KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT 13 oli ilmeisesti Karl Viktor Reiniuksen tietämättä pitänyt väärennösten avulla konkurssikypsää yritystä pystyssä, oli sillä välin kadonnut tietymättömiin. Karl Viktor Reinius tuomittiin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, joista hän kärsi kolme vuotta Turussa. Lisäksi hän menetti lääninarkkitehdin virkansa, sekä kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi. (Soiri-Snellman 1992, s. 22 29.) Vankeusaikansa arkkitehti Karl Viktor Reinius kesti oletettavasti taideharrastuksensa avulla, sillä hän oli taitava piirtäjä ja harrasti maalausta. Arkkitehtimaailma hylkäsi tuomitun jäsenensä, eikä nekrologeissa mainittu hänen ammatillisia ansioitaan. Ainoastaan vaasalainen paikallislehti Wasabladet kirjoitti 5.5.1936, että 74-vuotias entinen lääninarkkitehti oli kuollut Otto Finnilän vanhainkodissa edellisenä lauantai-iltana. Hänen mainittiin eronneen virastaan vuonna 1910 ja omistautuneen sen jälkeen yksityiseen toimintaan. Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksella oli myös perhe, sillä lehden mukaan häntä jäivät suremaan vaimo ja tytärpuoli. (Wasabladet 5.5.1936, nro 102; Soiri- Snellman 1992, s. 22 29.) Arkkitehtuuri Arkkitehti Karl Viktor Reinius oli elämänkohtalostaan huolimatta yksi 1800-luvun loppupuolen merkittävistä arkkitehdeista Suomessa. Suuri osa Karl Viktor Reiniuksen jäljelle jääneistä rakennuksista on tällä hetkellä asemakaavalla tai rakennussuojelulailla suojeltuja, sekä osana valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen kokonaisuuksia. (kts. Museoviraston rakennusperintöportaali, Rakennettu kulttuuriympäristö 1993, VAT Rakennettu Kulttuuriympäristö, Rakennusperintörekisteri.) Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen tuotannon pääosa osuu 1880 1890-luvuille, jolloin hän lääninarkkitehdin virkansa ja yksityisen arkkitehtitoimistonsa puitteissa suunnitteli julkisia rakennuksia, kouluja, liike- ja tehdasrakennuksia, hallinnon- ja sairaanhoidon rakennuksia sekä komeita yksityis- ja asuinkerrostaloja. Hän suunnitteli myös vanhojen kirkkojen peruskorjauksia ja pappiloita. Rakennuksia kohosi Keski-Suomen lisäksi muun muassa Helsingin, Vaasan ja Turun seuduille. Arkkitehtuuriltaan rakennukset edustivat pääosin 1880 1890-luvuilla muodissa olleita kertaustyylejä: kirkollisissa rakennuksissa käytettiin uusgoottilaisia tyylipiirteitä ja varsinkin julkisiksi tiloiksi suunnitelluissa liike- ja hallintorakennuksissa uusrenessanssityyliä.
14 1900-luvun alussa mukaan tulivat jugend-vaikutteet. Rakennusmateriaalina käytettiin pääasiassa rappaamatonta punatiiltä, pienemmät puurakennukset lautavuorattiin uusrenessanssityyliin erisuuntaista laudoitusta ja koristeellisia listoja käyttäen. Yksi harvinaisimpia rakenteita oli Vaasan Sokeritehtaan asuinrakennukseksi valmistunut rakennus, jossa oli tiilivuorattu hirsirunko. (Museoviraston lausuntoja-tiedote 4/2006.) Varsinkin Turun seudulla kaupunkikeskustaan suunniteltuja liikerakennuksia myös rapattiin ja maalattiin. Suunnittelukohteita Joidenkin tietojen mukaan arkkitehti Karl Viktor Reinius olisi suunnitellut Jyväskylään Kunnallistalon lisäksi myös aiemmin tullikamarin ja joitakin Seminaarin lisärakennuksista 1900-luvun alussa. (muun muassa Täydennysinventointikortti, Päivi Andersson 1996; Soiri-Snellman 1992, s. 25.) Teollisuusrakennussuunnitelmiin kuuluvat muun muassa Vaasan Höyrymyllyn elevaattoritornit vuodelta 1908, Vaasan Sokeritehtaalle laaditut tehdas-, toimisto- ja varastorakennusten piirustukset, toteutunut tehtaan asuinrakennus vuodelta 1898, aikakautensa komeimpana ruukinkartanonrakennuksena pidetty Ähtärin Inhan ruukin patruunan asuinrakennus vuodelta 1899, sekä Turun Rettigin Tupakkatehtaan laajennusrakennukset vuosilta 1886 1889. Ansioluettelossa on mainittu myös Vaasan puunjalostustehdas, Ylistaron tiilitehdas ja osa Pietarsaaren tupakkatehtaasta. (muun muassa Soiri-Snellman 1992, s. 22 29; Majaneva-Virkkolan tiedonanto.) Sairaaloita arkkitehti Karl Viktor Reinius suunnitteli ainakin Turkuun, jonne valmistuivat Heidekenin synnytyslaitoksen uusrenessanssityyliä edustaneet puurakennukset 1890-luvun alkupuolella. Vaasan kunnallinen sairaala tai jokin sen lisärakennuksista on mainittu myös Karl Viktor Reiniuksen suunnittelemaksi. (muun muassa Soiri-Snellman 1992, s. 22 29.) Koulurakennuksista arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen käsialaa ovat ainakin Ilmajoen entinen, vuonna 1887 valmistunut puukoulu. Vuosina 1903 1905 hän laati Kokkolan seminaarin normaalikoulun kivirakennuksen ja Jyväskylän seminaarin lisärakennusten piirustukset. Kristiinankaupunkiin ja Pietarsaareen suunnittelemansa koulut Karl Viktor Reinius mainitsee ansioluettelossaan. (muun muassa Soiri-Snellman 1992, s. 22 29.) Liikerakennussuunnitelmiin kuuluivat ainakin Turun Eerikinkadulle vuonna
KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT 15 1891 valmistunut Antintalo (julkisivu säilynyt), joka oli ruukinpatruuna Ulrik Palmun toimesta suunniteltu Turun ensimmäinen niin sanottu kauppabasaari, Vaasan Kauppatorin varrelle vuonna 1896 valmistunut kaksikerroksinen pieni liikepalatsi ja Wasa Aktie Bankin rikkaasti koristeltu, isokokoinen puurakennus Kaskisissa vuodelta 1899. (muun muassa Soiri-Snellman 1992, s. 22 29; Majaneva-Virkkolan tiedonanto.) Kirkollisiin rakennuksiin lukeutuvat muun muassa vuosien 1898-1904 aikana valmistunut Saarijärven Kolkanniemen uusgoottilainen pappilarakennus, Saarijärven Tarvaalan pappila 1800-luvun loppupuolelta, Siikaisten kirkko vuodelta 1889 ja Turun vapaakirkollinen Immanuel-kappeli vuodelta 1891 (purettiin vuonna 1981). Vanhojen kirkkorakennusten muutos- ja korjaussuunnitelmiin kuuluvat Konginkankaan kirkon muutostyöt vuodelta 1899 ja alun perin 1700-luvulla rakennetun Multian kirkon muutostyöt vuodelta 1900. Arkkitehti Karl Viktor Reinius laati myös Kurikan ja Laukaan kirkkojen muutostyösuunnitelmia 1800-luvulla ja 1900-luvun puolella tulivat muun muassa Isonkyrön, Alahärmän, Ilmajoen, Kauhajoen ja Jalasjärven kirkkojen, sekä todennäköisesti Ähtärin kirkon muutostyöt. (muun muassa Soiri-Snellman 1992, s. 22 29.) Arkkitehti Karl Viktor Reinius suunnitteli myös erilaisia yhdistysten ja seurojen taloja, kuten vuonna 1892 käyttöön otetun Turun VPK-talon, joka on kaksikerroksinen uusrenessanssipalatsi Turun keskustassa. (Soiri-Snellman 1992, s. 22 29.) Yksityisiä asuinrakennuksia ja asuinkerrostaloja arkkitehti Karl Viktor Reinius suunnitteli Turkuun ja Vaasaan. Näistä tiedetään ainakin vuonna 1890 suunnitellut Turun Juseliuksen talo ja Lindblomin talo, sekä arkkitehdin ansioluettelossaan mainitsema Kaleniuksen talo. Lindblomin talo purettiin torin varrelta vuonna 1956, mutta Juseliuksen kolmikerroksinen uusrenessanssipalatsi säilyi Uudenmaankadulla. Vaasan hän suunnitteli vuonna 1896 Finnilän kauppiastalon ja oman kotitalonsa Rantakadulle vuonna 1903. Arkkitehti Karl Viktor Reinius suunnitteli Ruissaloon tiettävästi ainakin kaksi huvilaa, joista kahden muun arkkitehdin kanssa suunniteltu arkkitehtihuvila Auringonsuomus, eli Pirunkirkko on 1890-luvun alusta. Toinen oli pormestari August Juseliuksen huvila Villa Sätern (Soiri-Snellman 1992, s. 22 29; Majaneva-Virkolan tiedonanto).
16 Rakennusmestari Anders Viktor Grönhag (1861 1921) Jyväskylän Kunnallistalon rakennusurakoitsijaksi valittu Anders Viktor Grönhag oli vaimonsa Amanda Grönhagin (1865 1939, omaa sukua Poussa) kanssa kotoisin alun perin Satakunnasta. Anders Viktor Grönhagin köyhään maalaisväestöön kuulunut isä oli aiemmin isännöinyt sotilasvirkataloa, mutta menetettyään talon hän joutui perheineen mäkitupalaiseksi Kaakkuun. Anders Viktor Grönhag valmistui Tampereen Teollisuuskoulusta rakennusmestariksi ja muutti vaimoineen Helsinkiin 1890-luvun alussa. (SKS Kansallisbiografiapalvelu.) Työnjohtajina, suunnittelijoina ja urakoitsijoina toimineet rakennusmestarit olivat tuolloin vielä melko uusi ammattikunta, sillä muodollinen rakennusmestarikoulutus oli aloitettu Suomessa vasta 1880-luvulla (Viljo 1989, s. 78). Vuosikymmenen loppupuolella Helsingissä alkoi vireä rakennuskausi ja töitä riitti hyvin. Vuonna 1906 Grönhagenin perheen nimi vaihdettiin Wiherheimoksi suomalaisuusaatteen mukaisesti. Perheeseen syntyi kuusi lasta, joista kaksi kuoli pieninä. Suhdannevaihtelut epävarmalla rakennusalalla johtivat rakennusmestari Anders Viktor Wiherheimon rakennusliikkeen konkurssiin vuonna 1917. Hän kuoli itse neljä vuotta myöhemmin vuonna 1921. Tunnetuimmat Grönhagin lapsista ovat ehkä Kotilieden ensimmäinen päätoimittaja Alli Wiherheimo ja kansanedustajana ja ministerinä toiminut Toivo Wiherheimo. (Metso 2005, s. 44; SKS Kansallisbiografiapalvelu) Koristemaalari Emil Edvard Sanmark (1870 1900) Tiedot Kunnallistaloon vuosien 1898 1899 aikana koristemaalauksia tehneen maalari Emil Edavrd Sanmarkin elämästä ovat varsin niukkoja. Hän syntyi 27.8.1870 Tammelassa, isä oli nimeltään Karl Sanmark. Emil Edvard Sanmark osallistui Jyväskylässä muun muassa nuorisoseuratoimintaan ja lauloi perustajajäsenenä mieskuoro Sirkkojen riveissä vuosina 1899-1900. Hänellä oli maalarinliike Jyväskylässä ja näkyvimmäksi työksi jäi intendentti Erkki Fredriksonin mukaan Kunnallistalon juhlasalin ja porrastilojen kattomaalaukset ja friisit. Maalarinliike toteutti myös muutamien yksityistalojen koristemaalauksia. (Mieskuoro Sirkat 1949, s. 160; Fredrikson Erkki 1984.) Kirjassa Loisto & Lyhty Heli-Maija Voutilainen mainitsee, että Sanmark olisi
KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT 17 myös osallistunut Jyväskylän Nikolainkulman ullakkokabinetin maalausten tekoon, joka oli 1800-luvun loppupuolella mieskuoro Sirkoille omistettu kokoontumistila. (Jäppinen ja Voutilainen 2006, s. 18, 34 35.) E. Sanmarkin maalariliike ilmoitteli toiminnastaan ainakin sanomalehti Keski-Suomessa vuonna 1899 ja vielä vuoden 1900 alussa. Lehdessä julkaistiin 8.3.1900 kuolinilmoitus, jonka mukaan koristemaalari Emil Edvard Sanmark kuoli tulipaloon tukehtuneena 4.3.1900. Hän oli tuolloin vielä 29 vuoden ikäinen. Ilmoituksen julkaisi surkutteleva, kaipaava ystäväpiiri, maalarilla ei siis ollut kaupungissa perhettä. Emil Edvard Sanmark asui tuolloin Kirkkopuiston varrella sijainneen Blombergin perillisten talon piharakennuksessa, siis melko lähellä vasta valmistunutta Kaupungintaloa. Ohikulkija oli huomannut kello puoli viiden aikaan aamulla rakennuksen olevan ilmiliekeissä, mutta asukasta ei saatu pelastettua. Palo oli ilmeisesti alkanut asunnon lautarakenteisesta ulkokuistista ja 6.3.1900 julkaistussa uutisessa kuvailtiin dramaattisesti, kuinka kaupunkilaisten kaipaaman maalarin hiiltynyt ruumis löydettiin sammutustöiden jälkeen asunnon uloskäynnin edestä, josta hän oli pyrkinyt ulos ja kohdannut siten liekkimeren. (Keski-Suomi 6.3.1900, 8.3.1900.)