JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTALO

Transkriptio

1 1 Leena Lindell JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTALO Rakennushistoriallinen selvitys

2 2 3 Sisällysluettelo 6. KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 49 Jyväskylän Kunnallistalo, arkkitehti Karl Viktor Reinius Julkisivut JOHDANTO 4 Rakennushistoriaselvitys 5 Aikaisempi tutkimus 5 Lähteet ja aineisto 6 Arkistolähteet 6 Kirjallisuus 7 Työmenetelmät 7 Termistöstä: Kaupungintalo vai Kunnallistalo? 8 2. KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT 10 Arkkitehti Karl Viktor Reinius ( ) 10 Koulutus ja ura 10 Lääninarkkitehtijärjestelmä 1800-luvulla 11 Opintomatkat ja vaikutteet 11 Uran loppuvaiheet 12 Arkkitehtuuri 13 Suunnittelukohteita 14 Rakennusmestari Anders Viktor Grönhag ( ) 16 Koristemaalari Emil Edvard Sanmark ( ) SUOMEN KAUPUNGINTALOT 1800-LUVULLA KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI Kunnallistalon varhaisvaiheet 20 Kunnallistalon rakentaminen 22 Yrjö Blomstedtin kritiikki 24 Ensimmäiset vuosikymmenet Kaupungintalon sota-aika luvun muutokset luvut 34 Kaupungintalon entistävä peruskorjaus luvut YMPÄRISTÖN MUUTOKSET 40 Kirkkopuisto ja Hallintokortteli Kaupungintalon tontti 43 Kaupungintalon tontin muiden rakennusten vaiheita 45 Graafinen suunnittelu Jussi Jäppinen Tulostus Kopijyvä 2010 Sisätilat 55 Kustannuslaskelmat Työselitys Rakennustöiden välitarkastus Kunnallistalon lopputarkastus Laskut ja kirjanpito Ensimmäiset korjaukset, 1900-luvun alku 74 Kaupungintalon muutokset 1920-luvulla 77 Kaupungintalon muutokset 1930-luvulla 78 Kaupungintalon muutokset 1940-luvulla 84 Kaupungintalon muutokset 1950-luvulla 92 Kaupungintalon muutokset luvuilla 97 Kaupungintalon peruskorjaus Valtuustosali 106 Sisätilojen koristemaalaukset 108 Maalarimestari Voitto Nurmelan haastattelu Kalusteet 113 Muut työt ja materiaalit 115 Julkisivut ja ulkopuoliset työt lukujen muutostyöt SÄILYNEISYYSANALYYSI 120 Julkisivut 120 Sisätilat luvun säilyneet rakenneosat 123 Koristemaalaukset 126 Muita huomioon otettavia seikkoja lukujen rakennusosat 133 Kalusteet ja irtaimisto tulevan remontin aikana LÄHTEET 134 Haastattelut ja tiedonannot 134 Arkistolähteet 134 Lehdet 134 Painamattomat lähteet 135 Painetut lähteet ja kirjallisuus 135 www-sivustot ja tietokannat PIIRUSTUKSET 136

3 4 JOHDANTO 5 1. JOHDANTO Rakennushistoriaselvitys Jyväskylän Kaupungintalo (entinen Kunnallistalo) valmistui vuonna 1899 Vaasan lääninarkkitehti Karl Wilhelm Reiniuksen suunnitelmien mukaan Kirkkopuiston etelälaidalle. Aikakaudelleen yleistä uusrenesenssityyliä edustava kivitalo on toiminut historiansa aikana kaupungin hallinnollisena keskuksena, yhdistysten ja seurojen tilana, sekä erilaisten kulttuuritapahtumien näyttämönä. Kaupungintalon vaiheet liittyvät kiinteästi Jyväskylän kaupungin historiaan: alueiden ja väestömäärän kasvuun, sotavuosiin ja kunnallishallinnon muutoksiin. Kaupungintalo on osa valtakunnallisesti merkittävää Jyväskylän Kirkkopuiston ja hallintokeskuksen aluetta. (Museovirasto, Rakennettu kulttuuriympäristö 1993 ja VAT 2000/ Rakennettu kulttuuriympäristö). Alueen nykyinen asemakaava on vahvistettu ja Kaupungintalo on suojeltu kaavassa sr-merkinnällä. Rakennuksessa ei saa suorittaa muutostöitä, jotka turmelevat julkisivujen ja sisätilojen kulttuurihistoriallista tai rakennustaiteellista arvoa tai tyyliä. (Ajantasa-asemakaava) Jyväskylän Kaupungintalo ja kauppatori 1920-luvulla. Valokuvaamo Päijänne, Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Rakennushistoriaselvitys on perusselvitys, joka tulee tehdä ennen suojelurakennuksessa tehtävien muutos- ja korjaustöiden suunnitteluvaihetta. Se tarjoaa perustietoa rakennuksen historiasta muutosten, käytön ja säilymisen suhteen. Rakennushistoriaselvityksen tarkoituksena on tuoda rakennuksen omistaja-, käyttäjä- ja suunnittelijatahoille tietoa rakennuksen ylläpitoa, korjausta ja varjelua varten. Jyväskylän Tilapalvelu tilasi Kaupungintalon rakennushistoriaselvityksen Keski-Suomen museolta keväällä Tarkoituksena oli tehdä perusselvitys Kaupungintalon tulevaa peruskorjausta varten. Työn tilasi Jyväskylän kaupungin Tilapalvelut. Rakennushistoriaselvityksen tekoa varten varattiin 2,5 kuukautta ja selvityksen teki Keski-Suomen museon projektitutkija HuK Leena Lindell. Ohjausryhmään kuuluivat Keski-Suomen museolta museonjohtaja Heli-Maija Voutilainen ja amanuenssi Päivi Andersson. Arkkitehti Tuija Ilves arkkitehtitoimisto ARK-Kantosesta oli mukana rakennushistoriaselvitystyön eri vaiheissa. Rakennushistoriaselvityksen teko aloitettiin Selvityksen valmistuminen viivästyi alkuperäisestä aikataulusta aineiston ja tehtävän ennakoimattoman laajuuden ja lomakauden takia. Valmis työ luovutettiin Jyväskylän Tilapalveluille lokakuussa Aikaisempi tutkimus Kaupungintalo on yksi Jyväskylän kaupungin merkittävimmistä julkisista rakennuksista. Se on esiintynyt useissa kaupungin historiaa ja rakennettua ympäristöä kartoittavissa tutkimuksissa ja julkaisuissa. Keski-Suomen museo on inventoinut Kaupungintalon osana keskusta-alueen rakennusinventointeja vuosina 1983 ja 1996 (Päivi Andersson). Vuosina Keski-Suomen museon amanuenssi Päivi Andersson kokosi Kunnallistalon 100-vuotisjuhlien esitettä varten laajan tausta-aineiston henkilöhaastatteluin ja arkisto-, kirjallisuus- ja kuvalähteitä käyttäen. Nyt tehtävä rakennushistoriaselvitys pohjaa suurelta osin tähän aineistoon. Arkkitehti Tuija Ilves on selvittänyt rakennuksen vaiheita vuosina Kaupungintalon sisustuksen uusimista ja peruskorjaushanketta varten. Insinööritoimisto Mittatyö on tehnyt

4 6 JOHDANTO 7 rakennuksessa rakennetutkimuksia, kosteus- ja sisäilmamittauksia vuosien aikana ja Jouni Juuri-Oja on tehnyt asbestikartoituksen vuonna Vuonna toteutettua peruskorjausta ja osittaista entisöintiä varten tehtiin joitain tutkimuksia koskien rakennuksen sisätiloja. Peruskorjausta tai tutkimuksia ei tuolloin kuitenkaan dokumentoitu kovin tarkasti. Kaupungintalon entisöimis- ja perusparannustyöryhmän kokouspöytäkirjoista vuosilta löytyy kuitenkin mainintoja tehdyistä selvitystöistä. Muun muassa Keski-Suomen museon silloinen johtaja Sirkka Valjakka teki tällöin todennäköisesti selvitystyötä rakennuksen historiallisista vaiheista ja sisätilojen alkuperäisestä asusta, mutta tutkimustyön tuloksia ei ole todennäköisesti säilynyt. Museoviraston asiantuntijana hankkeessa toiminut konservaattori Pentti Pietarila teki myös tutkimussuunnitelman entisöintityötä varten sekä katselmuksen valmiissa rakennuksessa vuosina 1978 ja 1980, mutta näistä käynneistä on jäänyt kaupunginarkistoon vain lyhyet muistiot. Museoviraston arkistosta ei löytynyt näiden lisäksi muita dokumentteja. Kaupungintalosta ei ole aiemmin tehty varsinaista rakennus- tai arkkitehtuurihistoriallista tutkimusta. Lähteet ja aineisto Arkistolähteet Rakennushistoriaselvityksen arkistolähteitä ovat Jyväskylän kaupunginarkiston rakennuspiirustukset luvuilta, kaupunginvaltuuston kokouspöytäkirjat ja muu rakennusvaiheeseen liittyvä asiakirja-aineisto 1800-luvun loppupuolelta sekä Kaupungintalon peruskorjaukseen liittyvät kokouspöytäkirjat lukujen taitteesta. Rakennusvalvontaosaston arkistosta on käytetty rakennuslupa-asiakirjoja ja piirustuksia luvuilta. Näiden pohjalta on kartoitettu rakennuksen alkuperäistä, rakennusaikaista asua sekä tapahtuneita muutoksia. Keski-Suomen museon kuva-arkiston kuvia on käytetty julkisivujen ja sisätilojen eri aikaisten ulkoasujen hahmottamiseen ja rakennustutkimusarkistoon kerättyjä inventointi- ja haastatteluaineistoja rakennuksen muutosten kartoittamiseen. Kirjallisuus Jyväskylän kaupungin kunnalliskertomuksissa on käsitelty Kunnallistalon, sittemmin Kaupungintalon rakennus- ja muutoshankkeita. Painettuja kunnalliskertomuksia on 1910-luvulta eteenpäin. Tätä aikaisemmat tiedot Kunnallistalon rakentamisesta ja sen ensimmäisistä muutoksista 1900-luvun alkuvuosilta ovat Jyväskylän kaupungin valtuuston asiakirjoista. Vuonna 2000 ilmestyi julkaisu Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitoksella tehdystä tutkimuksesta Kirkkopuiston ja sitä ympäröivien kortteleiden muutoksista, joka sivuaa osuvasti myös Kaupungintalon ympäristön kokemia muutoksia. Jussi Jäppinen ja Heli-Maija Voutilainen ovat sivunneet Kaupungintaloa useissa julkaisuissaan. Jyväskylän kaupungin historiaa valottavissa teoksissa mainitaan myös Kaupungintalo useaan otteeseen. Työmenetelmät Rakennushistoriaselvityksen teko alkoi tutustumisella lähdeaineistoon. Selvityksen historiatiedot koottiin rakennustutkimusarkiston tiedoista ja kirjallisuudesta. Historiarungon avulla määritettiin arkistojen piirustus- ja rakennuslupa-aineistot sekä muut lähteet, joiden perusteella kartoitettiin rakennuksen kokemat myöhemmät muutokset. Kaupungintalon julkisivut ja sisätilat inventoitiin ja dokumentoitiin valokuvaamalla. Sisätiloista oli tarkoitus täyttää huonekohtaiset kortit, joihin merkittiin muun muassa pintamateriaalit, ovien, ikkunoiden, listojen, karmien jne. säilyneisyys ja silmämääräisesti merkintä huonejaon mahdollisesta alkuperäisyydestä. Rakennuksen neljässä kerroksessa sijaitsee noin 151 erilaista inventoinnin piiriin kuuluvaa huonetilaa, joihin kuuluvat toimisto- ja kokoushuoneet, käytävät, eteisaulat ja portaikot, holvit, WC-tilat ja siivouskomerot sekä asunto- ja konehuonetilat. Kaikki tilat ehdittiin rakennushistoriaselvityksen puitteissa kuvata ja järjestää nykyisen huonenumeroinnin mukaisesti. Huonekorttimalli tehtiin Kaupungintalon rakennushistoriaselvitystä varten. Niiden pohjana oli arkkitehti Tuija Ilveksen ja tutkija Riikka Mäkipelkolan Jyväskylän yliopiston Seminarium-rakennuksen korjaustöiden yhteydessä kehittämä huonekorttipohja (Seminariumin rakennushistoriaselvitys 2007). Vaikka selvityksessä kartoitettiin kortteihin kirjattavat taustatiedot, korttien

5 8 JOHDANTO 9 täyttäminen jouduttiin jättämään aikataulun tiukkuuden vuoksi. Sisätilainventoinnin aineistona ovat inventointikuvat ja inventoinnin tuloksia on käyty läpi analyysiosiossa. Rakennuksen vanhoja kuvia eri aikakausilta verrattiin nykytilanteeseen julkisivujen ja sisätilojen muutosten kartoittamiseksi. Rakennuksen huonetilojen muutokset havainnollistettiin pohjakaavoin, joihin merkittiin arkistolähteistä saadut myöhemmät muutokset sisätiloissa ja huonejaoissa eri värein ja symbolein. Näin rakennuksen muutoksia oli helpompi havainnoida. Aineisto työstettiin tekstimuotoon rakennushistoriaselvitykseksi. Selvityksen kuvituksena käytettiin kuva-arkiston materiaalia, inventointikuvia ja vanhoja rakennuspiirustuksia, säilyneisyysanalyysin pohjakaavat ovat selvityksen liitteinä. Termistöstä: Kaupungintalo vai Kunnallistalo? Rakennushistoriaselvityksen kohteena olevaa rakennusta on kutsuttu eri aikoina Kaupungintaloksi tai Kunnallistaloksi. Rakennuspiirustukset laatinut Vaasan lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius kutsui luomustaan sujuvasti vuoroin molemmilla nimillä. (kts. Jyväskylän kaupungin Kunnallistalon piirustukset 1896, Jyväskylän Kaupungintalon katselmuspöytäkirja ) Vuonna 1899 valmistunutta rakennusta kutsuttiin ensimmäiset 28 vuotta Kunnallistalon nimellä, kunnes vuoden 1927 kunnallislain myötä Jyväskylän kaupungille tuli valita kaupunginjohtaja ja Kunnallistaloakin alettiin nimittää Kaupungintaloksi. (Varatuomari Veikko Hyytiäisen haastattelu ) Myöhemmin rakennuksen julkisivusta peitettiin vanha Kunnallistalo-teksti. Toisen maailmansodan jälkeen rakennuksen luonne muuttui selkeämmin yhdistysten ja kulttuuritilaisuuksien pitopaikasta hallintorakennukseksi, vaikka juhlasalia edelleen käytettiin erilaisten juhlien ja esitysten näyttämönä. Vuosina toteutetun peruskorjauksen aikaan haluttiin vanha Kunnallistalo-nimitys ottaa uudestaan käyttöön ja teksti maalattiin takaisin rakennuksen julkisivuun korjaustöiden yhteydessä. Katsottiin, että rakennuksen varhaishistoria kunnallishallinnon, seurojen, tapahtumien ja liiketoiminnan tyyssijana vaati vanhan, rakennuksen alkuperäisiä toimintoja kuvaavan nimen ottamista takaisin käyttöön. Kaupungintalo-nimi viittaisi pelkästään rakennuksen virastolaitoksen rooliin. Päätös nimestä ei ollut tällöinkään yksimielinen: kaupunginhallitus puolsi Kaupungintalo-tekstiä, kun taas kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen oli Kunnallistalo-nimityksen kannalla. Asiaa kartoitettiin myös Suur-Jyväskylän lehdessä ilmestyneellä kyselyllä (rakennustoimikunnan kokouspöytäkirja ). Erilaiset näkemykset rakennuksen nimestä ovat aiheuttaneet sekavuutta rakennuksen nimityskäytännössä. Kaupunkilaiset ja rakennuksessa työskentelevät kaupungin työntekijät käyttävät rakennuksesta yhä Kaupungintalon nimeä ja sillä se tunnetaan myös virallisissa yhteyksissä. Kunnallistalo esiintyy rakennuksen historiaan viittaavissa teksteissä ja sitä käytetään lähinnä museaalisissa yhteyksissä. Tämän rakennushistoriaselvityksen osalta katson, että rakennuksen käyttöhistorian takia on mielekkäämpää käyttää rakennuksesta Kaupungintalo-nimeä, sillä se kuvaa paremmin sen yli 80-vuotista käyttöhistoriaa kaupungin hallinnon ja kaupunkilaisten toimintojen keskuksena.

6 10 KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT nustöitä Helsingissä ja Uudenmaan läänin alueella. Vuonna 1887 Karl Viktor Reinius siirtyi Turkuun ja toimi Rakennushallituksen Turun lääninkonttorissa vuosina Vuonna 1890 hänet nimettiin Rakennushallituksen ylimääräiseksi arkkitehdiksi ja vuonna 1893 kolmanneksi arkkitehdiksi ja sa- Arkkitehti Karl Viktor Reinius ( ) malla Vaasan lääninkonttorin esimieheksi. (Soiri-Snellman 1992, s ) Vaasan lääninarkkitehtina toimineesta Karl Viktor Reiniuksesta ei ole kirjoitettu paljoakaan alan julkaisuissa, usein hänet vain mainitaan jonkin raken- työskennellessään lähinnä suunnittelemaan varastorakennuksia, valvomaan Arkkitehti Karl Viktor Reinius joutui Turun lääninkonttorin arkkitehtina nuksen arkkitehtina. Karl Viktor Reinius signeerasi valtaosan suunnitelmistaan muodossa K. V. Reinius, mikä on osaltaan ehkä aiheuttanut sekaannukmerkiksi Turun linnan korjaussuunnitelmat vuonna Merkittävimmät ja toisten arkkitehtien suunnitelmia tai tekemään korjausehdotuksia, kuten esisia hänen etunimiensä kirjoitusmuodoissa. Eri lähteissä arkkitehti mainitaan itsenäisimmät työnsä arkkitehti Karl Viktor Reinius teki yksityisarkkitehtina. nimillä A. Reinius, K. W. Reinius tai Karl Wilhelm Reinius luvun Hän oli perustanut arkkitehtitoimiston Turkuun yhdessä arkkitehti, rakennusurakoitsija Carl Gustaf Hjort af Ornäsin ( ) kanssa. Karl Vik- alkupuolella on vaikuttanut myös arkkitehti I. Reinius, jonka yhteyttä Karl Viktor Reiniukseen ei ole tiedossa. Karl Viktor Reinius itse toimi arkkitehdin tor Reinius vaikutti Turussa vain muutaman vuoden, sillä marraskuussa 1891 toimessa vielä 1900-luvun alussa, todennäköisesti vuoteen 1910 asti. (Wasabladet , nro 102: K.V. Reinius erosi virastaan vuonna ) tuaan hän siirtyi Vaasan lääninkonttoriin vuonna (Soiri-Snellman 1992, hän matkusti vuodeksi ulkomaille harjoittamaan arkkitehtuuriopintoja. Palat- Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen elämästä ja tuotannosta ovat kirjoittaneet s ; Carl Gustaf Hjort af Ornäsistä SKS:n Kansallisbiografiakeskuksen ainakin tutkijat Helena Soiri-Snellman, sekä Åsa von Weissenberg, joka on verkkopalvelussa.) tehnyt aiheesta sivulaudaturin Åbo Akademin taidehistorian oppiaineeseen (Arkitekt Karl Viktor Reinius , 1994). Teosten huonon saatavuuden vuoksi katson, että arkkitehdin vaiheita ja elämää on syytä käsitellä laa- Yleisten rakennusten ylihallituksen (myöhemmin Rakennushallituksen) alai- Lääninarkkitehtijärjestelmä 1800-luvulla jemmin myös tämän selvityksen puitteissa. Tiedot perustuvat suurilta osin nen lääninarkkitehtijärjestelmä luotiin Suomeen vuonna 1848, tällöin Jyväskylän kaupunki kuului vielä Vaasan läänin piiriin. Lääninarkkitehtijärjestel- vuonna 1992 ilmestyneeseen Helena Soiri-Snellmanin teokseen Brankku 100 vuotta. Turun vapaaehtoisen palokunnan talon rakennusvaiheet. män tarkoituksena oli hajauttaa alan asiantuntemusta Helsingin ja Turun ulkopuolelle, sillä arkkitehdin koulutuksen saaneet ammattilaiset olivat maassa Koulutus ja ura vielä harvinaisia ja he keskittyivät pääasiassa julkisten rakennusten ja asemakaavojen suunnitteluun. Lääninarkkitehtien tehtäviin kuului johtaa julkista Arkkitehti Karl Viktor Reinius syntyi vuonna 1862 vaasalaisen nimismiehen perheeseen. Hän valmistui vuonna 1883 Helsingin polyteknillisestä instituutista arkkitehdiksi. Koulussa opetettiin klassista renessanssiarkkitehtuuria, maaherralle, joka vahvisti kaupungin kunnallisten ja yksityisten rakennusten rakentamista, avustaa lääniin piiriin kuuluvia kaupunkeja ja antaa lausuntoja minkä vaikutukset näkyivät voimakkaasti myös nuoren arkkitehdin omassa piirustukset. (Jäppinen 2005, s. 67) suunnittelutyössä. Arkkitehtuurihistorian opettajana toimi tuolloin tunnettu helsinkiläisarkkitehti Frans Anatolius Sjöström ( ), jonka arkkitehtuuria silloisen Rakennushallituksen virkamiehet vastustivat. Tästä huolimat- Arkkitehti Karl Viktor Reinius vietti vuoden opintomatkalla, jon- Opintomatkat ja vaikutteet ta Karl Viktor Reinius työskenteli jo ennen loppututkintoaan Rakennushallituksessa ja valmistuttuaan valvoi melkein koko 1880-luvun erilaisia raken- sydän ja sen arkkitehtuuri oli vaikuttanut moniin kaupunkiin ka tiedetään suuntautuneen ainakin Wieniin. Wien oli 1800-luvulla Euroopan matkanneiden

7 12 KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT 13 suomalaisarkkitehtien töihin. Karl Viktor Reinius lienee nähnyt ainakin wieniläisten arkkitehtien Heinrich von Ferstel, Theophilus von Hansen ja Gottfried Semper suunnittelemia, palatsimaisia kaupunkirakennuksia. Opintomatkan jälkeen Karl Viktor Reiniuksen rakennukset alkoivat ainakin yhä enemmän muistuttaa wieniläistyyppisiä palatseja. Esimerkkinä vuonna 1896 signeeratut Vaasan Finnilän talon ja Jyväskylän kaupungintalon suunnitelmat, jotka muistuttivat julkisivuiltaan koristeellista wieniläistä palatsiarkkitehtuuria. Huhtikuussa 1892 arkkitehti Karl Viktor Reinius sai Turun lääninkansliasta viiden vuoden ulkomaanpassin. Hän tutustui eurooppalaiseen arkkitehtuuriin laajoillaan opintomatkoillaan, jotka suuntautuivat Itävaltaan, Tanskaan, Englantiin, Saksaan, Ranskaan, Italiaan ja Kreikkaan. Matkoiltaan hän sai vaikutteita kauan vallalla olleesta uusrenessanssityylistä, vaikka Euroopan pääkaupungeissa puhalsivat jo tuolloin uudet tuulet. Jugend- tai art nouveautyyliksi kutsutun uuden arkkitehtuurin vaikutteet alkoivat näkyä Karl Viktor Reiniuksen tuotannossa vasta 1900-luvun alkupuolella. Rakennushallituksen traditioita kannattavana arkkitehtina hän suhtautui todennäköisesti varovasti uusiin vaikutteisiin. Esimerkkeinä Karl Viktor Reiniuksen jugend-vaikutteista ovat Kokkolan seminaarin normaalikoulun suunnitelmat ja arkkitehdin oma talo Vaasan Rantakadulla, joka on vuonna 1903 suunniteltu kolmikerroksinen esikaupunkimainen jugendhuvila. Samantyylisiä rakennuksia näkee ajan berliiniläisissä ja wieniläisissä mallikirjoissa. Vuonna 1905 suunniteltu Vaasan maaherrantalon ja teollisuuskompleksin rakennukset edustavat jo erilaista tyyliä: piirustuksissa on suuri, romanttisen goottilaisen ritarilinnan näköinen kaksikerroksinen kreneloitu tiilirakennus torneineen ja ulokkeineen. (Soiri- Snellman 1992, s ) Uran loppuvaiheet Vaasan lääninarkkitehtina Karl Viktor Reinius oli hyvin tuottelias. Valtion tarkastuskohteita riitti ja tarkastusmatkat olivat pitkiä. Tästä huolimatta useilla Rakennushallituksen johtavilla virkamiehillä oli sivuvirkoja. Yksityisen arkkitehtitoimiston ja rakennustarvikeliikkeen lisäksi Karl Viktor Reinius toimi Vaasan Puunjalostus Oy:n (Wasa Trädförädlings Aktiebolag) toimitusjohtajana sen perustamisesta lähtien, vuodet Liikkeen konkurssin myötä hän joutui oikeuteen ja sai tuomion konkurssirikoksesta. Liikkeen kirjanpitäjä, joka oli ilmeisesti Karl Viktor Reiniuksen tietämättä pitänyt väärennösten avulla konkurssikypsää yritystä pystyssä, oli sillä välin kadonnut tietymättömiin. Karl Viktor Reinius tuomittiin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen, joista hän kärsi kolme vuotta Turussa. Lisäksi hän menetti lääninarkkitehdin virkansa, sekä kansalaisluottamuksensa 10 vuodeksi. (Soiri-Snellman 1992, s ) Vankeusaikansa arkkitehti Karl Viktor Reinius kesti oletettavasti taideharrastuksensa avulla, sillä hän oli taitava piirtäjä ja harrasti maalausta. Arkkitehtimaailma hylkäsi tuomitun jäsenensä, eikä nekrologeissa mainittu hänen ammatillisia ansioitaan. Ainoastaan vaasalainen paikallislehti Wasabladet kirjoitti , että 74-vuotias entinen lääninarkkitehti oli kuollut Otto Finnilän vanhainkodissa edellisenä lauantai-iltana. Hänen mainittiin eronneen virastaan vuonna 1910 ja omistautuneen sen jälkeen yksityiseen toimintaan. Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksella oli myös perhe, sillä lehden mukaan häntä jäivät suremaan vaimo ja tytärpuoli. (Wasabladet , nro 102; Soiri- Snellman 1992, s ) Arkkitehtuuri Arkkitehti Karl Viktor Reinius oli elämänkohtalostaan huolimatta yksi 1800-luvun loppupuolen merkittävistä arkkitehdeista Suomessa. Suuri osa Karl Viktor Reiniuksen jäljelle jääneistä rakennuksista on tällä hetkellä asemakaavalla tai rakennussuojelulailla suojeltuja, sekä osana valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen kokonaisuuksia. (kts. Museoviraston rakennusperintöportaali, Rakennettu kulttuuriympäristö 1993, VAT Rakennettu Kulttuuriympäristö, Rakennusperintörekisteri.) Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen tuotannon pääosa osuu luvuille, jolloin hän lääninarkkitehdin virkansa ja yksityisen arkkitehtitoimistonsa puitteissa suunnitteli julkisia rakennuksia, kouluja, liike- ja tehdasrakennuksia, hallinnon- ja sairaanhoidon rakennuksia sekä komeita yksityis- ja asuinkerrostaloja. Hän suunnitteli myös vanhojen kirkkojen peruskorjauksia ja pappiloita. Rakennuksia kohosi Keski-Suomen lisäksi muun muassa Helsingin, Vaasan ja Turun seuduille. Arkkitehtuuriltaan rakennukset edustivat pääosin luvuilla muodissa olleita kertaustyylejä: kirkollisissa rakennuksissa käytettiin uusgoottilaisia tyylipiirteitä ja varsinkin julkisiksi tiloiksi suunnitelluissa liike- ja hallintorakennuksissa uusrenessanssityyliä.

8 14 KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT luvun alussa mukaan tulivat jugend-vaikutteet. Rakennusmateriaalina käytettiin pääasiassa rappaamatonta punatiiltä, pienemmät puurakennukset lautavuorattiin uusrenessanssityyliin erisuuntaista laudoitusta ja koristeellisia listoja käyttäen. Yksi harvinaisimpia rakenteita oli Vaasan Sokeritehtaan asuinrakennukseksi valmistunut rakennus, jossa oli tiilivuorattu hirsirunko. (Museoviraston lausuntoja-tiedote 4/2006.) Varsinkin Turun seudulla kaupunkikeskustaan suunniteltuja liikerakennuksia myös rapattiin ja maalattiin. Suunnittelukohteita Joidenkin tietojen mukaan arkkitehti Karl Viktor Reinius olisi suunnitellut Jyväskylään Kunnallistalon lisäksi myös aiemmin tullikamarin ja joitakin Seminaarin lisärakennuksista 1900-luvun alussa. (muun muassa Täydennysinventointikortti, Päivi Andersson 1996; Soiri-Snellman 1992, s. 25.) Teollisuusrakennussuunnitelmiin kuuluvat muun muassa Vaasan Höyrymyllyn elevaattoritornit vuodelta 1908, Vaasan Sokeritehtaalle laaditut tehdas-, toimisto- ja varastorakennusten piirustukset, toteutunut tehtaan asuinrakennus vuodelta 1898, aikakautensa komeimpana ruukinkartanonrakennuksena pidetty Ähtärin Inhan ruukin patruunan asuinrakennus vuodelta 1899, sekä Turun Rettigin Tupakkatehtaan laajennusrakennukset vuosilta Ansioluettelossa on mainittu myös Vaasan puunjalostustehdas, Ylistaron tiilitehdas ja osa Pietarsaaren tupakkatehtaasta. (muun muassa Soiri-Snellman 1992, s ; Majaneva-Virkkolan tiedonanto.) Sairaaloita arkkitehti Karl Viktor Reinius suunnitteli ainakin Turkuun, jonne valmistuivat Heidekenin synnytyslaitoksen uusrenessanssityyliä edustaneet puurakennukset 1890-luvun alkupuolella. Vaasan kunnallinen sairaala tai jokin sen lisärakennuksista on mainittu myös Karl Viktor Reiniuksen suunnittelemaksi. (muun muassa Soiri-Snellman 1992, s ) Koulurakennuksista arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen käsialaa ovat ainakin Ilmajoen entinen, vuonna 1887 valmistunut puukoulu. Vuosina hän laati Kokkolan seminaarin normaalikoulun kivirakennuksen ja Jyväskylän seminaarin lisärakennusten piirustukset. Kristiinankaupunkiin ja Pietarsaareen suunnittelemansa koulut Karl Viktor Reinius mainitsee ansioluettelossaan. (muun muassa Soiri-Snellman 1992, s ) Liikerakennussuunnitelmiin kuuluivat ainakin Turun Eerikinkadulle vuonna 1891 valmistunut Antintalo (julkisivu säilynyt), joka oli ruukinpatruuna Ulrik Palmun toimesta suunniteltu Turun ensimmäinen niin sanottu kauppabasaari, Vaasan Kauppatorin varrelle vuonna 1896 valmistunut kaksikerroksinen pieni liikepalatsi ja Wasa Aktie Bankin rikkaasti koristeltu, isokokoinen puurakennus Kaskisissa vuodelta (muun muassa Soiri-Snellman 1992, s ; Majaneva-Virkkolan tiedonanto.) Kirkollisiin rakennuksiin lukeutuvat muun muassa vuosien aikana valmistunut Saarijärven Kolkanniemen uusgoottilainen pappilarakennus, Saarijärven Tarvaalan pappila 1800-luvun loppupuolelta, Siikaisten kirkko vuodelta 1889 ja Turun vapaakirkollinen Immanuel-kappeli vuodelta 1891 (purettiin vuonna 1981). Vanhojen kirkkorakennusten muutos- ja korjaussuunnitelmiin kuuluvat Konginkankaan kirkon muutostyöt vuodelta 1899 ja alun perin 1700-luvulla rakennetun Multian kirkon muutostyöt vuodelta Arkkitehti Karl Viktor Reinius laati myös Kurikan ja Laukaan kirkkojen muutostyösuunnitelmia 1800-luvulla ja 1900-luvun puolella tulivat muun muassa Isonkyrön, Alahärmän, Ilmajoen, Kauhajoen ja Jalasjärven kirkkojen, sekä todennäköisesti Ähtärin kirkon muutostyöt. (muun muassa Soiri-Snellman 1992, s ) Arkkitehti Karl Viktor Reinius suunnitteli myös erilaisia yhdistysten ja seurojen taloja, kuten vuonna 1892 käyttöön otetun Turun VPK-talon, joka on kaksikerroksinen uusrenessanssipalatsi Turun keskustassa. (Soiri-Snellman 1992, s ) Yksityisiä asuinrakennuksia ja asuinkerrostaloja arkkitehti Karl Viktor Reinius suunnitteli Turkuun ja Vaasaan. Näistä tiedetään ainakin vuonna 1890 suunnitellut Turun Juseliuksen talo ja Lindblomin talo, sekä arkkitehdin ansioluettelossaan mainitsema Kaleniuksen talo. Lindblomin talo purettiin torin varrelta vuonna 1956, mutta Juseliuksen kolmikerroksinen uusrenessanssipalatsi säilyi Uudenmaankadulla. Vaasan hän suunnitteli vuonna 1896 Finnilän kauppiastalon ja oman kotitalonsa Rantakadulle vuonna Arkkitehti Karl Viktor Reinius suunnitteli Ruissaloon tiettävästi ainakin kaksi huvilaa, joista kahden muun arkkitehdin kanssa suunniteltu arkkitehtihuvila Auringonsuomus, eli Pirunkirkko on 1890-luvun alusta. Toinen oli pormestari August Juseliuksen huvila Villa Sätern (Soiri-Snellman 1992, s ; Majaneva-Virkolan tiedonanto).

9 16 KAUPUNGINTALON SUUNNITTELIJAT JA RAKENTAJAT 17 Rakennusmestari Anders Viktor Grönhag ( ) Jyväskylän Kunnallistalon rakennusurakoitsijaksi valittu Anders Viktor Grönhag oli vaimonsa Amanda Grönhagin ( , omaa sukua Poussa) kanssa kotoisin alun perin Satakunnasta. Anders Viktor Grönhagin köyhään maalaisväestöön kuulunut isä oli aiemmin isännöinyt sotilasvirkataloa, mutta menetettyään talon hän joutui perheineen mäkitupalaiseksi Kaakkuun. Anders Viktor Grönhag valmistui Tampereen Teollisuuskoulusta rakennusmestariksi ja muutti vaimoineen Helsinkiin 1890-luvun alussa. (SKS Kansallisbiografiapalvelu.) Työnjohtajina, suunnittelijoina ja urakoitsijoina toimineet rakennusmestarit olivat tuolloin vielä melko uusi ammattikunta, sillä muodollinen rakennusmestarikoulutus oli aloitettu Suomessa vasta 1880-luvulla (Viljo 1989, s. 78). Vuosikymmenen loppupuolella Helsingissä alkoi vireä rakennuskausi ja töitä riitti hyvin. Vuonna 1906 Grönhagenin perheen nimi vaihdettiin Wiherheimoksi suomalaisuusaatteen mukaisesti. Perheeseen syntyi kuusi lasta, joista kaksi kuoli pieninä. Suhdannevaihtelut epävarmalla rakennusalalla johtivat rakennusmestari Anders Viktor Wiherheimon rakennusliikkeen konkurssiin vuonna Hän kuoli itse neljä vuotta myöhemmin vuonna Tunnetuimmat Grönhagin lapsista ovat ehkä Kotilieden ensimmäinen päätoimittaja Alli Wiherheimo ja kansanedustajana ja ministerinä toiminut Toivo Wiherheimo. (Metso 2005, s. 44; SKS Kansallisbiografiapalvelu) myös osallistunut Jyväskylän Nikolainkulman ullakkokabinetin maalausten tekoon, joka oli 1800-luvun loppupuolella mieskuoro Sirkoille omistettu kokoontumistila. (Jäppinen ja Voutilainen 2006, s. 18, ) E. Sanmarkin maalariliike ilmoitteli toiminnastaan ainakin sanomalehti Keski-Suomessa vuonna 1899 ja vielä vuoden 1900 alussa. Lehdessä julkaistiin kuolinilmoitus, jonka mukaan koristemaalari Emil Edvard Sanmark kuoli tulipaloon tukehtuneena Hän oli tuolloin vielä 29 vuoden ikäinen. Ilmoituksen julkaisi surkutteleva, kaipaava ystäväpiiri, maalarilla ei siis ollut kaupungissa perhettä. Emil Edvard Sanmark asui tuolloin Kirkkopuiston varrella sijainneen Blombergin perillisten talon piharakennuksessa, siis melko lähellä vasta valmistunutta Kaupungintaloa. Ohikulkija oli huomannut kello puoli viiden aikaan aamulla rakennuksen olevan ilmiliekeissä, mutta asukasta ei saatu pelastettua. Palo oli ilmeisesti alkanut asunnon lautarakenteisesta ulkokuistista ja julkaistussa uutisessa kuvailtiin dramaattisesti, kuinka kaupunkilaisten kaipaaman maalarin hiiltynyt ruumis löydettiin sammutustöiden jälkeen asunnon uloskäynnin edestä, josta hän oli pyrkinyt ulos ja kohdannut siten liekkimeren. (Keski-Suomi , ) Koristemaalari Emil Edvard Sanmark ( ) Tiedot Kunnallistaloon vuosien aikana koristemaalauksia tehneen maalari Emil Edavrd Sanmarkin elämästä ovat varsin niukkoja. Hän syntyi Tammelassa, isä oli nimeltään Karl Sanmark. Emil Edvard Sanmark osallistui Jyväskylässä muun muassa nuorisoseuratoimintaan ja lauloi perustajajäsenenä mieskuoro Sirkkojen riveissä vuosina Hänellä oli maalarinliike Jyväskylässä ja näkyvimmäksi työksi jäi intendentti Erkki Fredriksonin mukaan Kunnallistalon juhlasalin ja porrastilojen kattomaalaukset ja friisit. Maalarinliike toteutti myös muutamien yksityistalojen koristemaalauksia. (Mieskuoro Sirkat 1949, s. 160; Fredrikson Erkki 1984.) Kirjassa Loisto & Lyhty Heli-Maija Voutilainen mainitsee, että Sanmark olisi

10 18 SUOMEN KAUPUNGINTALOT 1800-LUVULLA SUOMEN KAUPUNGINTALOT 1800-LUVULLA Suomen kunnan- ja kaupungintaloilla on keskiaikaan ulottuva historia. Näiden edeltäjiä, raatihuoneita rakennettiin porvaristosta koostuvien raatien käyttöön, jotka vastasivat kaupunkien hallinnosta. Vuoden 1875 kunnallislain myötä raatien sijaan tulivat kaupunginvaltuustot, joilla oli enemmän hallinnollisia tehtäviä ja virkamiesten määrä lisääntyi. Raatihuoneet eivät enää vastanneet kasvaneen hallinnon tilantarpeita ja syntyi uusi rakennustyyppi, kaupungintalo (muun muassa Virtala 2009, s. 4; Viljo 1989 s ). Saman rakennuksen suojiin koottiin monia kaupungin kannalta tärkeiksi koettuja toimintoja. Raatihuone, rahatoimikamari, valtuusto ja maistraatti palvelivat kaupungin hallintoa ja oikeuslaitosta, erilaiset juhla-, ravintola- ja kokoustilat seurojen ja kaupunkilaisten tarpeita. Rakennuksiin varattiin usein tiloja myös kaupunkiporvariston vanhastaan ylläpitämille palveluille, kuten palolaitos, huutokauppakamari, poliisi ja opetustoimi. Usein kaupungintaloihin varattiin liiketiloja, jotka palvelivat kaupunkiporvariston osin henkilökohtaisiakin tarpeita. Liikeja juhlatilojen tuotolla saatettiin varsinkin pienemmillä paikkakunnilla kattaa kalliiden monumentaalirakennusten kustannuksia. Aikakauden hallintokulttuuriin kuului, että kaupungin asioiden hoidosta vastanneet porvarit liittivät yhteisiin hankkeisiin usein omia intressejään, jotka nykyään katsottaisiin yksityisiksi. Näin saatettiin myös turvata palveluita kaupungeissa, joissa ei ollut yksityisyrittäjiä niitä hoitamaan. Varsinkin seuraelämä ja majoitustoimi olivat usein kytköksissä kaupungintalojen rakentamiseen. (Viljo 1989 s ) Rakentamisen huippukautta olivat varsinkin luvut, jolloin uusia kaupungintaloja rakennettiin Jyväskylän lisäksi Vaasaan, Kuopioon, Sortavalaan, Naantaliin, Hämeenlinnaan, Tampereelle ja Porvooseen. Keskeiselle paikalle, usein torin varrelle pystytetty kivitalo oli toimintojensa lisäksi myös kaupunkilaisten identiteetin symboli, arvorakennus. Rakennukset noudattivat julkisen rakennuksen perustyyppiä: kaksikerroksisen rakennuksen keskiosa korostui ja sinne sijoitettiin usein näyttävimmät, tärkeimmät tilat: pääsisäänkäynti aulahalleineen, paraatiportaikko ja juhlasali. Muut toiminnot sijoitettiin rakennuksen sivuosiin. Pääjulkisivu eli fasadi oli torin suuntaan, jonne avautui myös näköala toisen kerroksen juhlasalin ikkunoista. Vanhoja julkisia rakennuksia myös muutettiin kaupungintaloiksi, esimerkiksi Turussa ja Torniossa. (Viljo 1989 s ; muun muassa Virtala 2009, s. 4; Lilius 1989, s ) Komeat kaupungintalot osoittivat vahvojen maakuntakaupunkien merkityksen kasvua Suomessa 1800-luvun lopulla. Monumentaaliset rakennukset olivat osoitus porvariston vahvasta omakuvasta ja mallia haettiin Euroopan pääkaupunkien komeista kaupungintaloista. (Kolbe 2009 s ) Suomen 1800-luvun kaupungintalot liittyvät eurooppalaiseen arkkitehtuuriperinteeseen, jolla on monisatavuotisen juuret kaupunkien kehityshistoriassa. Kaupungintalot ja raatihuoneet ovat aina olleet paikallisvallan, politiikan ja hallinnon keskuksia. Komeimmat esimerkit löytyvät Alankomaista, Saksasta, Välimeren maista ja Englannista. Kaupungintalo rakennustyyppinä on kehittynyt eri tavoin eri alueilla, mutta yhteistä on kaupunkiyhteisön eri toimintojen tuominen saman katon alle. Näitä ovat hallinto, oikeuslaitos, juhla-, edustus- ja kokoustilat, sekä kaupalliset tilat. Uudella ajalla kaupungintalot saivat käytännöllisen merkityksensä lisäksi myös symbolisia arvoja: niiden tuli ilmentää porvariston vaurautta ja jatkuvuutta. Mallia haettiin historiasta ja paikallisuudesta ja koristeluun sekä sisustamiseen kiinnitettiin erityisesti huomiota luvulla kaupunkitoimintojen ja hallintoelimien kehittyminen vaati suurempia tilaohjelmia ja mahtipontisiin rakennussuunnitelmiin haettiin esikuvia historiasta. Euroopan suurkaupunkeihin nousi 1860-luvulta lähtien uudenaikaisia kaupungintaloja muun muassa Berliiniin Wieniin, Ateenaan, Hampuriin Müncheniin, Prahaan ja Moskovaan lukujen taitteessa pohjoismaiden suuret kaupungintalohankkeet lähtivät käyntiin Kööpenhaminassa, Oslossa ja Tukholmassa. Eurooppalaiset kaupungintalot toimivat esikuvina, kun suomalaisiin kaupunkeihin alettiin suunnitella kaupungintaloja 1870-luvulta lähtien. (Kolbe 2009 s )

11 20 KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI Kunnallistalon varhaisvaiheet Vuonna 1837 perustetun Jyväskylän kaupungin asemakaavan laati arkkitehti Carl Ludvig Engel. Siinä kaupungin keskustaan, torin laidalle oli varattu tontti kaupungin raatihuonetta varten, mutta rakennus valmistui vasta vuonna 1899 pitkällisten vaiheiden jälkeen. Nuoren kaupungin toiminnalliseen keskustaan noussut rakennus oli pienen kaupungin voimavaroihin nähden valtava rakennushanke. Vuonna 1837 laaditun Jyväskylän kaupungin asemakaavan mukaan raatihuoneelle oli varattu paikka keskeltä korttelia, vastapäätä torin keskelle kaavailtua kirkkorakennusta. Nykyiselle paikalleen, Vapauden- ja Torikatujen kulmaan Kunnallistalo merkittiin vasta vuonna 1899 vahvistetussa uudessa asemakaavassa, hieman rakennuksen valmistumisen jälkeen. Vuonna 1839 kaupunki osti kauppias Daniel Tornbergiltä raatihuonetontin vierestä kadun kulmassa sijaitsevan tontin, jolle oli tarkoitus rakentaa markkinapuotirakennuksia. Toimeen päästiin vasta vuonna 1849, jolloin kaupunki antoi 10 markkinapuodin rakentamisurakan nyt tehtailijana toimineelle Daniel Tornbergil- Markkinapuodit Vapaudenkadun varrella ennen vuotta Keski-Suomen museon kuvaarkisto. le. Alkuperäissuunnitelmista poiketen ilmeisesti vain kaksi yksikerroksista puotia valmistui torin alalaitaan saman vuoden aikana. Viereiselle, korttelin keskellä sijainneelle raatihuoneen tontille oli valmistunut jo vuonna 1846 puurakenteinen vankilarakennus tontin takaosaan ja markkinapuotien taakse kaupungin ruiskuhuone (paloasema). (Jäppinen 2005, s ) Kaupunginvaltuusto suunnitteli kaupungintalon rakentamista jo 1880-luvun alussa. Hanke eteni niin pitkälle, että insinööri Oskar Ferdinand Lindberg ( ) laati vuonna 1883 ensimmäiset piirustukset, mutta suunnitelma jäi kuitenkin toteutumatta. (Brummer 1916, s ; Tommila 1970 s. 45.) Alkuun kaupungin toimintoja varten vuokrattiin tiloja muualta. Kaupunki joutui ostamaan Jyväskylän seminaaria varten kauppias Theodor Häggmanin talon Kauppakadun varrelta. Raatihuoneen toiminnot siirtyivät rakennukseen vuonna 1883 seminaarin muutettua omiin, vasta valmistuneisiin rakennuksiinsa. Kunnallistalon valmistumisen jälkeen niin kutsuttuun vanhaan raatihuoneen taloon muutti tyttölukio. (Tommila 1972, s ; Täydennysinventointikortti, Päivi Andersson 1996) 1890-luvun taitteessa Anniskeluyhtiön johtokunta teki Työväenyhdistyksen innoittamana aloitteen kaupungille, että seuroille ja yhdistyksille tulisi rakentaa oma toimitalo. Vasta perustettu Työväenyhdistys halusi pitää kokouksensa muualla kuin ravintoloissa. Kaupunginvaltuusto hyväksyi Anniskeluyhtiön ehdotuksen rahaston perustamisesta seuraintaloa varten. Vuonna 1892 myös anniskeluvoittovaroista syntynyt, niin sanottu lukusalirahasto yhdistettiin seuraintalorahastoon. Ehtona oli, että Jyväskylän kaupungin kirjasto ja lukusali saisivat rakennettavasta talosta toimitilat, sillä vuonna 1880 perustettu Jyväskylän kaupungin kirjasto toimi tällöin vuokratuissa tiloissa. Myöhemmin kaupunginvaltuuston asettama valiokunta esitti edullisempana vaihtoehtona varsinaisen kaupungintalon rakentamista, johon tulisi tilat seuroille. Myös Suomen Pankki toivoi konttoritiloja uudesta rakennuksesta ja tarjosi sitä vastaan lainaa. Suunnitelmat laajenivat käsittämään nyt seurojen, raatihuoneen ja pankin toiminnot yhdistävään Kunnallistaloon. Rakennukseen tulisi myös juhlahuoneisto kaupunkilaisten ja hallinnon käyttöön. Tätä ennen kaupungissa oli vain yksi suurempi juhlasali Seminaarin rakennuksissa. (Tommila 1972, s ; Lahtinen 1963, 23 30; JKK 1908, 56; Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.)

12 22 KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI Vaasan lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius laati ensimmäiset piirustukset Yhdistysten taloa eli seurahuonetta varten jo vuonna Sen mukaan kaksikerroksisen tiilirakennukseen olisi tullut 50 lämmitettyä huonetta ja varastotiloja. Rakennukseen varattiin omat tilat raastuvalle, valtuusmiehille, rahatoimi-, poliisi- ja huutokauppakamarille. Suomen Pankin lisäksi rakennukseen kaavailtiin myös toista pankin huoneistoa, ravintolaa, sekä vahtimestarien ja ravintolan pitäjän asuntoja. Juhlasalin ja pankki- ja ravintolatilojen laskettiin tuottavan vuokratuloja ja kuolettavan rakennuskustannuksia. Kaupungintalosta piti siten tulla kaupungintalo, seurojentalo ja pankkitalo. Arvioidut kokonaiskustannukset nousivat silloiseen markkaan. Asia jäi pöydälle monissa valtuuston kokouksissa ja se päätettiin lopulta antaa yleisön nähtäväksi. Asia nostatti voimakasta keskustelua ja riitoja, myös lehdet kirjoittivat kunnallistaloasiasta kärkkäästi puolesta ja vastaan. (Brummer 1916, s ; Täydennysinventointikortti, Päivi Andersson 1996.) Kauppiaskäsityöläiset puolsivat vaatimattomamman seurojentalon rakentamista, kun taas lehtoreista ja suuryrittäjistä koostuva, valtuustossakin enemmistöä pitänyt ryhmä puolsi tilaohjelmaltaan laajaa kunnantaloa. (Brummer 1916, s ; Tommila 1972, s ) Ratkaisuun päästiin lopulta valtuuston kokouksessa , jossa päädyttiin äänin 12-7 kaupungintalon rakentamiseen. Vaasan lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius oli laatinut samana vuonna uudet suunnitelmat, joissa kustannuksia ja tilaohjelmaa oli karsittu, muun muassa pankkihuoneistoja oli vain yksi. Kokonaiskustannukset olivat markkaa. Liian kalliina pidetystä hankkeesta valitettiin tuloksetta senaattiin ja rakentaminen alkoi vihdoin vuonna (Brummer 1916, s ; Tommila 1972, s ) Kunnallistalon rakentaminen Kunnallistalon tammikuussa vuonna 1897 perustettuun rakennustoimikuntaan kuuluivat pormestari Frans Alfrid Aejmelaeus, insinööri Uno Gylling, kauppaneuvos Julius Johnson, ylimetsänhoitaja ja hovineuvos Adolf Wilhelm von Zweygberg ja tehtailija, seppä Herman Toivola. Vastaavaksi rakennusmestariksi tuli Anders Viktor Grönhag ja loppuvaiheessa, ilmeisesti edellisen mentyä konkurssiin rakennusmestari August Tikka. Maalaustyöt teki maalari Kaupungintalon rakentamispäätöksen tehnyt Jyväskylän kaupunginvaltuusto vuodelta Vasemmalta apteekkari Frans Kiljander, Kuokkalan sahan omistaja kauppaneuvos Julius Johnson, lyseonlehtori Juuso Hedberg, ylimetsänhoitaja Adolf Wilhelm von Zweygberg, asioitsija ja kaupungin tilintarkastaja Tollef Johnsen Wiik, insinööri Uno Alexander Gylling, pormestari Frans Alfrid Aejmelaeus, oikeusneuvosmies Johan Castrén, kauppias Fredrik Thure Wessman, Anniskeluyhtiön ja Suomen Yhdyspankin johtaja kauppias Anton Henrik Fredrikson, Suomen Pankin kasööri Olli (Arthur Olof) Pesonius, kauppias Jussi (Karl Johan) Sorsa, kauppias Robert Ruth, asioitsija Anton Fagerholm, seppä ja tehtailija Herman Toivola. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Eemil Edvard Sanmark. (Ote Jyväskylän kaupungin valtuusmiesten pöytäkirjasta Rakennusvaliokunnan perustaminen; Ote A.V. Grönhagin konkurssipesälle tulleesta laskusta ; Brummer 1916, s ; Täydennysinventointikortti, Päivi Andersson 1996.) Suomen Pankki esitti toivomuksen sille osoitettavista tiloista uusien suunnitelmien laatimisen aikana helmikuussa vuonna Pankki tarvitsi 2 3 konttorihuonetta, eteisen, 1 2 tilavaa kassaholvia, vahtimestarin asunnon, jossa olisi yksi huone ja kyökki seinittäin konttorihuoneiden kanssa tai sijoi-

13 24 KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI tettuna niiden alle. Huoneisto olisi pitänyt luovuttaa pankin käyttöön vuoden 1897 aikana. Johtokunta toivoi saavansa nähtäville piirustuksen huoneistosta ennen rakentamista. Huhtikuussa lähetetyn kirjeen mukaan pankki antoi luvan rakennustöiden alkamiseen omasta puolestaan ja suostui antamaan markan lainan rakennuskustannusten ollessa markkaa. (Suomen Pankin johtokunnan kirjeet , ) Vaasan lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius päiväsi laatimansa Jyväskylän Kunnallistalon suunnitelmat ja piirustukset vahvistettiin Vaasan lääninkansliassa (Jyväskylän kaupungin Kunnallistalon piirustukset 1896.) Kunnallistalon rakentaminen annettiin urakalle ja tarjouksia suoritettavasta työstä tuli kuudelta rakennusmestarilta ja muulta rakennusalan toimijalta ympäri Suomea. Käsin kirjoitettujen tarjouslappujen allekirjoituksina olivat A.V. Grönhag Helsingistä, Pekka Paananen Helsingistä, H. Wepsäläinen Kuopiosta, E.S. Holopainen Lappeenrannasta, rakennustoimikuntaankin kuulunut tehtailija Herman Toivola Jyväskylästä ja muuan herra Birgström Turusta. Kaupunginvaltuusto päätti hyväksyä rakennusmestari August Viktor Grönhagin tarjouksen, joka oli huokein, markkaa. Valtuuston luvalla rakennustoimikunta solmi sopimuksen rakennusmestarin kanssa ja valtuutti edusmiehen ottamaan pankkilainan. (Ote Jyväskylän kaupungin Valtuusmiesten pöytäkirjasta ; Valtuusmiesten kirje Kaupungintalon rakennusvaliokunnalle ; ote kaupungintalotoimikunnan kokouspöytäkirjasta ) Monissa lähteissä (muun muassa Brummer, Tommila, Andersson) todetaan Kunnallistalon rakennustöiden alkaneen jo vuoden 1897 puolella. Koska marraskuuhun 1897 mennessä oli vasta päätetty työn suorittavan rakennusmestarin palkkauksesta ja pankkilainasta, on oletettavaa, että itse rakennustöihin päästiin vasta keväällä 1898 maan sulamisen jälkeen. Rakennuksen pohja- ja sokkelityö oli valmis , katto , tulisijat tehty tehtiin tarkistukset ja kaupunki otti työn vastaan lopputarkastuksen yhteydessä Yrjö Blomstedtin kritiikki Kunnallistalon rakentamisvaiheessa käytiin arkkitehti Yrjö Blomstedtin toimesta lehtikeskustelua rakennuspaikan sopivuudesta tiilimuuratun talon rakentamiseen ja toisaalta rakennustiilistä. Täytetarpeina tavallisesti käytettyjä polttamattomia keltaisia savitiiliä nähtiin käytettävän myös varsinaisessa muurauksessa ja tiiliseinän nostaminen tapahtui Blomstedtin mukaan epätasaisesti, siis muurattiin epätahtisesti, ja esimerkiksi nykyisen Gummeruksenkadun puolen päädyssä ulkoseinien saumat olivat kallistuneet muuraustavan virheellisyyksien ja perustuksissa olevien virheiden takia. Myös työmaan työnjohdossa ja lääninarkkitehti Karl Viktor Reiniuksen työmaatoiminnassa oli toivomisen varaa Blomstedtin mielestä (vrt. Yrjö Blomstedtin kirjoitukset Suomalaisessa ja ). Työssä tehdyt virheet aiheuttivat Blomstedtin mukaan rakenteellista heikkoutta sekä huonetilojen kosteutta valmiiseen rakennukseen. Lopullinen syy repeilemisiin ym. vikoihin tuossa talossa on siis se, josta jo työn aikana sanomalehdissä huomautin huono työ ja huonot aineet perustukset lienevät varmat. Syy on siis urakoitsijassa. (Yrjö Blomstedtin kirje rakennustoimikunnalle ) Blomstedtin epäilyt osoittautuivat jossain määrin paikkansapitäviksi, sillä jo vuosina 1900 ja 1903 jouduttiin paikkaamaan halkeamia, maalaamaan rapistuneita seiniä ja poistamaan lattioiden alta mätäneviä, märkiä täytteitä. (vrt. Keskisuomalainen 2. XI.1949 ja Valjakka , 2 3; Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Ensimmäiset vuosikymmenet Kunnallistalo, sen vastapäätä vuonna 1880 valmistunut kirkko, sekä vuonna 1902 rakennettu lyseorakennus hallitsivat korkeina tiilirakennuksina Jyväskylän keskustan puutalovaltaista kaupunkikuvaa ensimmäiset vuosikymmenet. (mm. Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Rakennus oli heti valmistuttuaan ahkerassa käytössä. Kunnallistalolla kokoontuivat viikoittain mm. työväenyhdistys, nuorisoseura, kauppalaisseura, raittiusseura ja naisyhdistys. Kunnallistalolla pidettiin myös iltamia, näyttämöllä esitettiin näytelmiä, salissa tanssittiin, pidettiin taidenäyttelyitä ja muita juhlia. Näyttämön lisäksi juhlasalissa oli flyygeli, joka mahdollisti konserttien pidon. (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Uusi Kunnallistalo ja sen avarat, kauniit suojat ja upea juhlasali avattiin ensimmäisen kerran suurelle yleisölle , jolloin rakennuksessa jär-

14 26 KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI Toisessa kerroksessa oli näyttävä käytävä, juhlasali, ravintola ja käytävän molemmin puolin kokoushuoneita seuroille. Järvenpuoleisessa kulmahuoneessa avattiin Taidepirtti, Keski-Suomen Taideseuran kokous- ja näyttelytila. (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Ullakkokerroksessa oli juhlasalin yleisöparvi, muuten kerros oli kylmää tilaa. Kellarissa sijaitsi alkujaan kauppias Wilhelm Wessmanin huutokauppakamari yhdessä huoneistossa, kunnes kirjasto lukusaleineen siirrettiin tiloihin vuonna Tiloihin siirtyi myöhemmin poliisikamari. Kellarissa sijaitsi myös niin kutsuttu mankelihuone, joka oli muun muassa torvisoittokunnan harjoitushuoneena. (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Lisäksi rakennuksessa sijaitsivat ravintolanpitäjän ja vahtimestarin asunnot, joista ainakin toinen on sijainnut kellarin Gummeruksenkadun puoleisessa päädyssä. Jyväskylän kaupungin kirjasto muutti juuri valmistuneeseen Kunnallistaloon vuonna 1899 ensimmäiseen kerrokseen kalustettuihin huoneisiin. Vuonna 1908 kirjasto ja lukusali siirrettiin Kunnallistalon alakertaan entiseen huutokauppakamarin huoneistoon ja vuonna 1912 lopulta vanhaan raatihuoneeseen Kauppakadulle. Lukusalista kehittyi kaupungin yleinen kokoontumispaikka. Kirjastoa ja lukusalia pidettiin yllä Anniskeluyhtiön voittovaroilla. (Lahtinen jestettiin Sanomalehdistön päivät juhlineen, arpajaisineen ja ravintoloineen. (Keski-Suomi, lokakuu 1899.) Rakennuksen matalampiin sivuosiin tuli varsinaiset toimisto- ja kokoushuoneet kahteen kerrokseen, kun taas korostetussa, korkeammassa keskiosassa olivat tärkeimmät, juhlavimmat toiminnot: pääsisäänkäynti eteishalleineen, paraatiportaikko ja toisessa kerroksessa suuri juhlasali. Ensimmäisen kerroksen koillispäätyyn tuli kaupungin hallinnosta vastaavat maistraatti ja raastupa kadun puolelle, sekä pihan puolelle rahatoimikamari, kaupungin kirjasto ja alkuvaiheessa myös lukusali. Lounaispäädyssä, silloisen Torikadun puolella (Gummeruksenkatu) oli Suomen Pankin konttori. Suomen Pankki sai lehtitietojen mukaan enemmän huoneita valmiista rakennuksesta kuin pankki oli alun perin pyytänyt. Pankille oli varattu 2 3 pankkihuonetta, kaksi holvia ja vahtimestarin asuinhuoneet. (Kohdeinventointilomake 17/2, Päivi Andersson 1983; Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996; P.J. Hannikainen johtamassa sekakuoroa ja orkesteria Kunnallistalon juhlasalissa Jyväskylän Kesäyliopiston hyväksi järjestetyssä konsertissa vuonna (Jäppinen ja Voutilainen 2006, s. 16.) Salin lounaispäädystä otetussa kuvassa näkyvät seinien pilasterijäsentelyt ja vaalea väritys. Seinien yläosia kiertävässä konsolinauhassa tai pilasterien kapiteeleissa ei ole alun perin ollut kultauksia. Nurkassa näkyy salin alkuperäinen uusrenessanssikaakeliuuni ja kattokruunuissa ovat alkuperäiset, koristeelliset lasilamput. Aukinaisten pariovien kautta näkyvät Vapaudenkadun puoleisten takahuoneiden voimakaskuvioiset paperitapetit. Suljetut pariovet vasemmalla johtavat ravintolasaliin. Keski- Suomen museon kuva-arkisto. Suojeluskunnan kuoro Juhlasalin näyttämöllä 1920-luvulla. Alun perin näyttämö oli korkeampi ja sen reuna pyöristetty. Valokuvaamo Päijänne, Keski- Suomen museon kuva-arkisto. 1963, 23 30; JKK 1908, 56). Kunnallistalossa oli myös vuosina Lahtinen 1963, s )

15 28 KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI Jyväskylän Käsityöläisyhdistyksen kirjasto, jonka toiminta loppui vuonna (Lahtinen 1963, 16). (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Jyväskylässä näyttää ensimmäinen filmiesitys kinematografinäytäntö tapahtuneen Kunnallistalolla huhtikuussa Väkeä oli salin täydeltä, mutta uteliaan kansan liikaa tungeksiessa projektori meni epäkuntoon ja ensi kokei- Noin vuonna 1914 otetussa kuvassa juhlasali oli venäläisten sotilassairaalan käytössä. Keskellä valkoisessa takissa kaupunginlääkäri William Wartiovaara. Nurkissa oli jo uudet, kulmikkaat kaakeliuunit. Keski- Suomen museon kuva-arkisto. Kunnallistalo oli kaupunkilaisille tärkeä yhteisöllisten tilaisuuksien tapahtumapaikka ja näyttämö. Valkoisten puolella taistelleiden siunaustilaisuus vuonna Taustalla näky vuosisadan alun Jyväskylää. Valokuvaamo Päijänne, Keski- Suomen museon kuva-arkisto. Kunnallistalon itäisessä kulmassa olleessa huoneistossa toimi Jyväskylän kauppakoulu vuokralaisena vuosina ennen oman koulutalon valmistumista Väinönkadulle. (Kokki 1990) (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Vuonna 1915 Kaupungintalossa oli juhlasali, poliisikamari, Suomen Pankin huoneisto ja sotilassairaala (palovakuutusasiakirja ). Rakennuksen lu päättyi tulipaloon. (Tommila I, 554). (Täydennysinventointilomake, Päivi toinen kerros oli vielä vuoden 1917 alkupuolella luovutettu kokonaan sotilas- Andersson 1996.) sairaalan käyttöön. Myös vahtimestarin asunto oli sotilassairaalan käytössä, Kunnallistaloa valaistiin alkuun öljylampuin ja sähköt taloon vedettiin vas- jolloin Kaupungintalon vahtimestari K. Männylle vuokrattiin neiti Sandeli- ta 1900-luvun alussa. Jyväskylän kaupungin sähkölaitos perustettiin vuonna nin talosta väliaikainen asunto. Sotilassairaala lopetettiin syksyllä 1917 ja Uunilämmitys toimi talossa tehokkaasti aina 1940-luvulle asti. Salin Kaupungintaloa voitiin alkaa käyttämään taas tavalliseen tapaan. (JKK 1917, nurkissa oli korkeat valkeista kaakelilaatoista valmistetut kaakeliuunit, joita 114). kuitenkin edelsivät runsaasti kasviornamentein koristellut uusrokokookaa- Vuoden 1918 sisällissodan tapahtumat koskivat osin myös Jyväskylän Kun- keliuunit. (Tommila 1972, s ; Täydennysinventointilomake, Päivi nallistaloa. Lauantaina suojeluskunta asetti Kunnallistalolle salai- Andersson 1996.) sen vartion. Sunnuntaina kansalaissodan tapahtumat lähtivät vyörymään kau-

16 30 KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI pungissa. Jyväskylään hälytettiin Keski-Suomen suojeluskunnat punaisten vallankaappauksen pelossa. Valkoiset miehittivät Kunnallistalon illalla päällisin puolin rauhallisissa merkeissä; juhlasalissa oli samaan aikaan menossa teollisuusvirkamiesten naamiaiset. Jyväskylän osalta tapahtumat etenivät kuitenkin rauhallisesti, suuremmilta välikohtauksilta säästyttiin. (Tommila 1972, s. 515.) Kunnallistalon edusta toimi kuitenkin symbolisena näyttämönä, kun koko maata koetellut sisällissota kosketti jyväskyläläisiä. Valokuvassa, joka on otettu Kunnallistalon edestä ilmeisesti vuonna 1918, väkijoukko on kokoontunut Kunnallistalon eteen seuraamaan käsivarsinauhoista päätelleen valkoisten puolella taistelleiden siunausta haudan lepoon. Vuoden 1918 syksyllä Suomen Pankki muutti Kunnallistalon ensimmäisen kerroksen lounaissiiven tiloista omaan liiketaloonsa Kauppakadun varrelle. Tilalle muutti maistraatti ja raastuvanoikeus. (JKK 1918, 140). (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Oy Yleisradio Ab:n Jyväskylän studio sijoittui 1920-luvulla talon silloiseen ylimpään kerrokseen (nyt 2. kerros), järvenpuoleiseen kulmahuoneeseen. Paikallista ohjelmaa lähetettiin Kunnallistalolta 1950-luvun alkuun saakka, jolloin studio siirrettiin korkeakoululle. (Täydennysinventointilomake, Kunnallistalo, Jyväskylän kaupungintalo. Keski-Suomen museo, Päivi Andersson 1996.) Maistraatin, kaupunginvaltuuston ja rahatoimikonttorin tehtäviä hoitamaan perustettiin uuden 1927 kunnallislain mukaisesti vuosina kaupunginhallitus. Käytännössä tehtäviä hoitivat kaupunginkanslia ja rahatoimisto, joka tuli rahatoimikamarin tilalle. Tällöin valittiin myös ensimmäinen kaupunginjohtaja, Varma Suosalmi. (Tommila 1972, s ) Kunnallistalosta tuli Kaupungintalo uuden kaupunginjohtajan valitsemisen jälkeen. (Varatuomari Veikko Hyytiäisen haastattelu ) Jyväskylän kaupungin uutta vaakunaa varten järjestettiin useita kilpailuita 1920-luvulla. Viimein toteutettiin Kansallismuseon historiallisen osaston muinaistieteellisen toimikunnan ehdotus. Toteutus oli tosin heraldiikan sääntöjen vastainen, muun muassa vaakunan vene oli kuvattu suoraan edestä, eikä sivulta. Uusi vaakuna vaihdettiin vanhan tilalle Kaupungintalon julkisivuun vuonna (muun muassa Aikamasiina-verkkopalvelu, Varatuomari Veikko Hyytiäisen haastattelu , Päivi Andersson.) Jyväskylän kaupunginhallituksen kokous ensimmäisen kerroksen tiloissa vuonna 1929 tai Tällöin kaupunginjohtajan työhuoneena toiminut pylväshuone oli vielä maalattuna valkoiseksi. Pöydän päädyssä kaupunginjohtaja Varma Suosalmi ja kaupunginsihteeri Einari Ritva. Kyseessä saattaisi olla jopa kaupunginhallituksen perustamiskokous , jolloin Suosalmi valittiin puheenjohtajaksi. Pöydän ympärillä seminaarinlehtori Sigurd Wilhelm Forss, kauppias Anshelm Kuvaja, K.W. Lampen, seminaarin lehtori Sakari Kuusi, tehtailija Viki Virtamo ja opettaja Onni Artturi Repo. Valokuvaamo Päijänne, Keski- Suomen museon kuva-arkisto. Vuoden 1932 kevään Lapuanliike ja kapinaliikehdintä näkyivät Jyväskylässäkin levottomuuksina. Kaupungintalon lähellä sijaitsevan Suojatalon yläkerran valtasi maaseudun suojeluskuntalaisista koostuva, lapualaismielinen kapinallisjoukko Seuraavan päivän iltana Kaupungintalolla pidettiin laillisen yhteiskuntajärjestyksen kannattajien toimesta kansalaiskokous, joka päätti lähettää lojaalisuussähkeen tasavallan presidentille. Suuri sali oli täynnä väkeä ja kokousta johti kaupunginvaltuuston puhemies lehtori S.W. Forss. Kesken kaiken kapinallisten iskuryhmä pyrki hajottamaan kokouksen, mutta poliisin ja suojeluskunnan piirin päälliköt onnistuivat poistamaan miehet salista. Dramaattinen välikohtaus aiheutti oravisaarelaisen maanviljelijä Matti Jääskeläisen kuoleman sydänhalvaukseen. (Tommila 1972, s ) Kaupungintalon sota-aika Jyväskylän kaupunkia pommitettiin talvisodassa kahteen otteeseen, mutta Kaupungintalo säilyi vaurioitta. Kaupungintalon vastapäätä Kirkkopuistoon kaivettiin vuosina 1939 ja 1944 väestönsuojia. Jatkosodan aikana sinne raivattiin myös perunapelto. Vuonna 1939 perustettu kansanhuoltolautakunta ja sen alainen kansahuoltotoimisto valvoivat sota-ajan Jyväskylässä elintarvikkeiden tuotantoa ja jakelua ja ne olivat tärkeä elin sen ajan yhteiskunnassa. Sodan aikana toimisto kasvoi henkiseksi virastoksi. Kansanhuoltotoi-

17 32 KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI Taipaleen taistelujen muistomerkki paljastettiin Kaupungintalon edessä paraatiaukiolla itsenäisyyspäivänä vuonna Antti Pänkäläinen, Keski-Suomen museon kuva-arkisto. yleisölehterin ottaminen toimisto-, virkistyshuone- ja varastokäyttöön, maistraatin sisäänkäynnin rakentaminen nykyisen Gummeruksenkadun puolelle, sekä vinttikerrokseen rakennetut toimistotilat rakennuksen itäpäätyyn, Jyväsjärven puolelle. Varsinkin rahatoimisto, rakennustoimisto ja poliisi tarvitsivat lisätiloja luvun uudistuksia oli myös Kaupungintalolle rakennettu puhelinkeskus. (JKK 1940, ; JKK 1942, 444; JKK 1943, 486; JKK 1945, ; JKK 1947, ; Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson Vuoden 1941 alueliitoksissa Jyväskylän väkiluku kaksinkertaistui ja kunnallislain mukaan valtuuston väkimäärä lisääntyi. Tämä aiheutti sen, etteivät kaikki mahtuneet enää entisiin tiloihin. Juhlasali muutettiin valtuustosaliksi ja se toimi enää harvoin juhlakäytössä. Siellä pidettiin muun muassa varsinkin kaupungin toimintaan liittyneitä vastaanottoja ja juhlia, ystävyyskaupunkivierailuja, sekä Jyväskylän Kesän avajaisiin liittyviä juhlallisuuksia vuodesta 1956 lähtien. (Varatuomari Veikko Hyytiäisen haastattelu , Päivi Andersson; Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) misto toimi talolla säännöstelyn ajan vuosina Kaikkiin liikeneviin tiloihin, myös Kaupungintaloon majoitettiin väliaikaisesti kotinsa menettäneitä siirtolaisia. (Tommila 1972, s ) Vuonna 1939 Kaupungintalossa siirryttiin keskuslämmitykseen. Sodan syttyminen aiheutti sen, että sopimukseen kuuluvat kattilat saatiin vasta vuonna 1940 ja osa putkitöistä seisoi sen aikaa. Samoin eristystyöt jäivät kesken. Keskuslämmityslaitos saatiin kuitenkin väliaikaisin kattiloin toimimaan vuoden 1939 talvella, mikä olikin välttämätöntä, koska talon yläkerros oli lähes kokonaan sotaväen majoitustilana. Kaupungintaloa lämmittäneet uunit purettiin keskuslämmityksen tulon jälkeen 1940-luvun aikana. Myös tilajärjestelyissä tapahtui muutoksia, jotka korostivat rakennuksen hallintoluonnetta. Juhlasali järjestettiin kalustukseltaan kaupunginvaltuuston istuntosaliksi, vaikka sitä vuokrattiin kuitenkin vielä myös ulkopuolisia tilaisuuksia varten. (JKK 1939, ja ; Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) 1940-luvulla kaupungin hallinnon laajenemisen myötä rakennuksen huonetiloihin tehtiin muutoksia, joista suurimmat olivat juhlasalin näyttämön ja Kaupungintalon juhlasali elokuussa vuonna Valokuvaaja V. P. / Aarne Pietinen, Helsinki. Keski-Suomen museon kuva-arkisto.

18 34 KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI luvun muutokset Jyväskylän kaupungin 130-vuotisjuhlabanketti valtuustosalissa vuonna Esko Forsberg, Keski-Suomen museon kuvaarkisto. Kaupungin virastojen tilanahtaus kasvoi 1950-luvulla. Kansanhuoltotoimiston toiminnat supistuivat sodan päätyttyä, mutta kunnallishallinto jatkoi kasvuaan. Juhlasalia ei enää vuokrattu niin usein juhlatilaisuuksiin, koska valtuusto tarvitsi sitä yhä enemmän kokouskäyttöön. Suurimpia muutoksia rakennuksen huonetiloissa olivat uuden arkistohuoneen rakentaminen vinttikerrokseen, rakennuksen pohjoisnurkkaan betonista. Toisen kerroksen rakennustoimiston piirustussaliin tehtiin kirjastoparveke. Juhlasalissa perällä ollut entinen näyttämöaukko peitettiin jalavapäällysteisillä levyillä, jotka lakattiin puun luonnolliseen väriin. Rakennuksen julkisivuissa räystäslistoista korjattiin vuotoveden ja pakkasen rapauttamat rikkoutumat. Galvanoiduista levyistä tehty katto puhdistettiin ja maalattiin harmaalla peittovärillä. Vuonna 1958 rakennustoimistossa kolmannessa kerroksessa sijoitettiin entisen neljän huoneen ja puretun portaan paikalle kuusi huonetta. Toiseen kerrokseen tuli puretun portaan tilalle huone kiinteistöjen isännöitsijälle. Piirustussalista järjestettiin suora yhteys ylimpään kerrokseen avaamalla parvekkeen takaseinään aukko. Kaupunginhallituksen salissa, kaupunginjohtajan ja -sihteerin virkahuoneissa, kaupunginkansliassa ja eteisissä tehtiin perusteelliset maalaustyöt. Kaupungintalon ullakkotiloihin rakennettua kolmatta kerrosta laajennettiin, kun etelänurkkaan rakennettiin vahtimestarin asunto ja toimistohuone. (JKK ; RVT lupa 187/50; RVT lupa 3/58:) (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) luvut Ajanjakson suurimmat muutokset liittyvät arkkitehti Alvar Aallon hallituskorttelisuunnitelmaan vuodelta Tällöin Kaupungintalon ympäristö muuttui huomattavasti, kun sitä ympäröivään kortteliin kaavoitettiin rakennusalat kolmelle suurelle hallinto- ja kulttuurirakennukselle, sekä valtuustotornille. Ainoana korttelin vanhana rakennuksena säilytettävän Kaupungintalon luonne oli suunnitelmassa pelkästään symbolinen. Hallinnon toiminnat tuli siirtää muihin rakennuksiin ja valtuuston kokoukset sen viereen suunniteltuun tornimaiseen toimistorakennukseen, näin vanha Kaupungintalo olisi jäänyt pelkästään edustuskäyttöön. Suunnitelman mukaisesti kortteliin 3 rakennettiin arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemat rakennukset: Hannikaisenkadun puolelle kaupungin virastotalo, (nykyinen Rakentajantalo) valmistui vuonna 1978, Kilpisenkadun suuntaisesti Poliisitalo (nykyinen Tietotalo) vuonna 1970 ja Vapaudenkadun varrelle Kaupunginteatteri vuonna Aallon kaavailemat valtuustotorni ja sitä ympäröivä kansalaistori jäivät kuitenkin toteutumatta. (Jäppinen 2005, s ) Vanhojen rakennusten suojelun tarve oli ymmärretty 1970-luvun aikana Jyväskylässäkin, jossa kaupunkirakenteen nopeat muutokset raivasivat tieltään vanhaa rakennuskantaa. Hallituskorttelin suunnittelukilpailussa yksi lähtökohdista oli vanhan Kaupungintalon säilyttäminen. Lopulta vuonna 1976 rakennuksen julkisivut suojeltiin vahvistetulla asemakaavalla. Sen mukaan rakennus oli historiallisesti tai kaupunkikuvan kannalta tärkeä rakennukseksi yleisten rakennusten korttelialueella. (Rakennusinventointilomake 17/2, Päivi Andersson 1983.)

19 36 KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI Kaupungintalon muutokset kyseisellä ajanjaksolla liittyivät edelleen kunnallishallinnon muutoksiin ja kasvavaan tilantarpeeseen. Poliisilaitos muutti kellarikerroksesta vasta valmistuneeseen rakennukseensa ja tilalle kaavailtiin jopa kellariravintolaa. Huoneisiin muutti kuitenkin Rakennusviraston kansliaosasto. Sisätiloja maalattiin valkoiseksi ja Vapaudenkadun alle rakennettiin maanalainen muuntamo. (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Keski-Suomen museon Jyväskylän rakennusinventoinneissa Kaupungintalo inventoitiin vuosien aikana ensimmäisen kerran rakennuskohtaisesti, sekä osana Jyväskylän kaupungin hallintokorttelin aluetta. Kaupungintalo katsottiin merkittäväksi kohteeksi Jyväskylän kaupungin historian kannalta sekä uusrenessanssirakennuksena rakennustaiteellisesti arvokkaaksi. Rakennuksen katsottiin olevan Jyväskylän kaupunkikuvan olennainen tekijä. Kaupungintalolla katsottiin olevan rakennushistoriallista, historiallista ja maisemallista arvoa. (Kohdeinventointilomake 17/2, Kaupungintalo. Keski- Suomen museo, Päivi Andersson Alueinventointilomake 17, Jyväskylän kaupungin hallintokortteli. Keski-Suomen museo, Päivi Andersson 1984.) Kaupungintalon entistävä peruskorjaus Vuosina kunnallistalo peruskorjattiin osittain entisöiden ja kahdessa vaiheessa. Kaupungintalon entisöimis- ja perusparannustyötä valmisteleva työryhmä päätti 1978 aloittaa ensiksi juhlasalikerroksen, portaikon ja ala-aulan kunnostamisen. Toisessa vaiheessa kunnostettiin rakennuksen muut tilat. Kaupungintalon entisöivä peruskorjaus liittyy vaiheeseen, jolloin asenne vanhoja rakennuksia ja niiden korjaustapoja kohtaan alkoi muuttua kaupungin hallinnonkin tasolla. Jyväskylän Lyseon peruskorjauksen myötä 1970-luun puolivälissä syntyi hallinnossa kulttuuripitoinen ajatus Kaupungintalonkin entistämisestä. Tähän vaikuttivat myös kaksi juhlapäivää: vuonna 1975 oli kulunut 100 vuotta kunnallishallintolain voimaantulosta ja vuonna 1978 taas 100 vuotta Jyväskylän kaupunginvaltuuston perustamisesta. Kaupunginsihteeri Hannu Kiiski, apulaiskaupunginsihteeri Heikki Hölttä ja kaupunginjohtaja Jaakko Lovén valmistelivat juhlapäätöksen valtuustosalin (vanhan juhlasalin) peruskorjauksesta juhlan kunniaksi, joka menikin läpi valtuustossa. Lopulta peruskorjaus laajeni koko toisen kerroksen entistämis- Kaupunginvaltuuston istunto entisöidyssä juhlasalissa peruskorjauksen jälkeen 1980-luvulla. Keski-Suomen museon kuvaarkisto. ja peruskorjaukseksi. Samalla korjattiin koko kaupungintalo, tosin kellarissa ja ensimmäisessä kerroksessa pitäydyttiin teknisessä peruskorjauksessa. Rakennuksen keskiosaan tehtiin peruskorjauksen aikana myös hissi. (RVT lupa L275/79 ja lupa 56/81; Kaupunginjohtaja Jaakko Lovénin haastattelu , Päivi Andersson.) Peruskorjaustyön suunnittelua varten perustettiin vuonna 1978 Kaupungintalon entisöimis- ja perusparannustyötä valmisteleva työryhmä, johon kuului kahdeksan jäsentä: ryhmän puheenjohtajana toimi kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen ja muita jäseniä olivat rakennusinsinööri Risto Aspinen, arkkitehti Jukka Kolehmainen, teknikko Jouko Lehto, järjestelypäällikkö Anssi Solala (jonka tilalle tuli Erkki Pänkäläinen), Keski-Suomen museon silloinen johtaja Sirkka Valjakka, tarkastaja Matti Koivunen ja taidemaalari Veikko Mäkeläinen. Asiantuntijoina toimivat ainakin Museoviraston konservaattori

20 38 KUNNALLISTALOSTA KAUPUNGINTALOKSI Pentti Pietarila, Heikki Viljanen, Pentti Varvikko (Talotoimisto), Risto Lahti (Insinööritoimisto Mittatyö), erikoissuunnittelija Tuomas Kerttunen ja Pentti Koskinen (Jyväskylän Lämpösuunnittelu). (Kaupungintalon entisöimis- ja perusparannustyöryhmän jäsenluettelo. Nimitetty Kh , 136.) Kaupungintalon korjaustyöt tehtiin pääasiassa kaupungin omana työnä. Tärkeä osa peruskorjausta oli ensimmäisen kerroksen aulatilojen, paraatiportaan ja toisen kerroksen juhlasalin sekä siihen liittyvien huonetilojen entisöinti 1800-luvun asuun. Entisöivä peruskorjaus oli vielä uusi käsite lukujen korjausrakentamisessa. Keski-Suomen museon johtaja Sirkka Valjakka, Museoviraston konservaattori Pentti Pietarila, helsinkiläinen maalausliike Ancelo Oy ja Jyväskylän kaupungilla työskennellyt maalarimestari Voitto Nurmela olivat tärkeässä osassa, kun vahoja maalauspintoja otettiin esille, tutkittiin ja entisöitiin. Muu osa rakennuksesta korjattiin pääasiassa toimistokäyttöön. Työt alkoivat marraskuussa 1979 valtuustosalin katon maalausten esiinotolla. I-vaiheessa korjattuihin tiloihin päästiin muuttamaan lokakuussa vuonna 1980 ja II-vaiheen korjaustyöt alkoivat marraskuun aikana. Peruskorjauksen lopputarkastus pidettiin ja II-vaiheen tiloihin päästiin muuttamaan kuukautta myöhemmin. Vuosien aikana toteutetun peruskorjauksen jälkeen Kaupungintalolla ei tehty suurempia rakenteellisia korjauksia luvulla tehtiin pieniä ylläpitoremontteja, kuten ikkunoiden korjausmaalausta ja pieniä katon korjaustöitä. Kaupungintalon pihaa kunnostettiin ja kellarikerroksen tiloja korjattiin. Kaupungintalon 100-vuotisjuhlan kunniaksi laadittiin juhlaesite, jonka sisällön kokosi Keski-Suomen museon amanuenssi Päivi Andersson vuonna (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996; Insinööritoimisto Mittatyö, raportit ) Vuosien sisätilojen korjaus- ja sisustustyöt liittyivät vuonna 2009 tapahtuneeseen Jyväskylän kaupungin, Jyväskylän maalaiskunnan ja Korpilahden kunnan yhdistymiseen. Tällöin muun muassa valtuustosaliin teetettiin lisää huonekaluja uusia valtuutettuja varten ja valaistusta sekä sisusta muutenkin selkeytettiin ja uusittiin luvun puolella Kaupungintalossa tehtiin sisäilman laatuun liittyviä kokeita ja korjaustöitä. Myös ilmastointia pyrittiin parantamaan. Sisäilmaongelmat kiteytyvät varsinkin kellarikerrokseen, joka laitettiin lopulta käyttökieltoon vuonna (Insinööritoimisto Mittatyö, raportit ; Jyväskylän Kaupungintalon sisustussuunnitelma 2007 ja kesäremontti 2008, Tuija Ilves) Kaupungintalo sai valtakunnallista merkitystä kun Museovirasto nosti Kirkkopuiston ympäristöineen Rakennettu kulttuuriympäristö listalle. Vuonna 1995 Kaupungintalo luokiteltiin osaksi Jyväskylän Kirkkopuiston ja Hallintokorttelin valtakunnallisesti merkittävää rakennettua ympäristöä. Uudessa, vielä vahvistamattomassa VAT-luokituksessa Kaupungintalon status on pysynyt samana. (Museoviraston rekisteriportaali) luvut

21 40 YMPÄRISTÖN MUUTOKSET YMPÄRISTÖN MUUTOKSET Kirkkopuisto ja Hallintokortteli Arkkitehti Carl Ludvig Engelin vuonna 1837 laatiman ruutuasemakaavan ytimessä oli tori, jonka ympärille liike- ja asuinkorttelit ryhmittyivät. Torin alueelle keskittyivät uuden kaupungin kirkollinen ja hallinnollinen valta: etelälaitaan oli varattu paikka raatihuoneelle ja torin keskelle tuli suunnitelmien mukaan nousta kirkko. Suunnitelma toteutui edellä mainittujen rakennusten osalta vasta 1800-luvun loppupuolella. Vuosisadan alussa nuoren kaupungin toiminnot olivat vielä keskittyneet Kauppakadun yläpäähän, jossa sijaitsi maalaiskunnan ja kaupungin yhteinen kirkko nykyisen Cygnaeuksen puiston kohdalla. Rakennusjärjestyksen ja asemakaavan vaikutuksesta torin (myöhemmin Kirkkopuiston) alueesta muotoutui 1800-luvun mittaan kaupungin ydinkeskusta. Sitä ympäröiville tonteille keskittyivät edustavimmat kauppaporvareiden ja virkamiesten liike- ja asuinrakennukset. Edustavimmat asuinrakennukset keskittyivät katujen varsille, kun taas tonttien sisäosiin rakennettiin talous- ja varastorakennuksia. Puukaupungin paloturvallisuutta edistettiin väljästi rakennetuilla tonteilla ja puuistutuksin. Torin ympärille keskittyi jo varhaisessa vaiheessa myös kaupungin kulttuurielämä luvulla kokoonnuttiin yksityiskodeissa ja ravintoloissa, myös elokuvanäytökset olivat suosittuja. Seuraavan vuosisadan aikana kulttuuritoiminnoille löytyi tilaa myös uudesta Kunnallistalosta, 1930-luvulla Suojan rakennuksesta ja lopulta 1970-luvulla kaupunginteatterista. (Kydén & Salmela 2000, s. 9 12) 1900-luvun alkupuolella väestön kasvu ja rakentamisen paineet alkoivat vaikuttaa täyteen rakennettuun keskustaan. Kirkkopuistoa ympäröivien pihojen viheralueet hävisivät vähitellen. Suurin muutos kaupunkikuvassa alkoi 1920-luvulla, kun keskustaan nousivat ensimmäiset kiviset kerrostalot. Samalla torin ympäristön puutaloja alettiin vähitellen purkaa ja pienten kauppapuotien tilalle tulivat kerrostalojen kivijalkaan sijoitetut erikoisliikkeet. Kaupan painopiste siirtyi vähitellen Kauppakadun koillispäähän luvulla aukean luonne muuttui, kun suuri osa entisestä torialueesta muutettiin puistoksi. (Kydén & Salmela 2000, s. 11) Jyväskylän kaupungin keskusta 1890-luvun puolivälissä ennen Kaupungintalon rakentamista kirkon oikella puolella näkyvien markkinapuotien paikalle. Keski-Suomen museon kuvaarkisto. Torikaupan keskittyminen kirkkotorille aiheutti häiriöitä varsinkin markkinoiden aikaan. Jo Engelin asemakaavassa kaupungin arvokkaimmaksi alueeksi merkitty aukea päätettiin muuttaa puistoksi ja valtuusto teki päätöksen torikaupan siirtämisestä nykyiselle paikalleen lyseon viereen, Opisto- ja Torikatujen kulmaan vuonna Uuden torialueen kiveystyöt aloitettiin vuonna 1930 ja torikauppa alkoi uudella paikalla Arkkitehti Alvar Aalto ehdotti samana vuonna uuden, klassillistyylisen Kirkkotorin ja Rantatorin perustamista Hannikaisenkadun ja Gummeruksenkadun kulmaan. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Torikaupan siirtämisen jälkeen arkkitehdit Pauli Blomstedt ja Kerttu Tamminen laativat ehdotukset entisen kirkkotorin muuttamisesta puistoksi. Tammisen klassistinen puistosuunnitelma vuodelta 1932 lopulta toteutettiin vuosien aikana. (Alueinventointilomake 17, Päivi Andersson 1984; Jäppinen 2005 s ) Jyväskylän kasvaessa kaupungin hallinto ei enää mahtunut kokonaisuudessaan Kaupungintaloon, vaan toimistotiloiksi vuokrattiin tai ostettiin samassa korttelissa sijaitsevia, alun perin asuinrakennuksiksi valmistuneita puutaloja. Kortteli muutettiin lopulta vuoden 1958 asemakaavassa kokonaan yleisten rakennusten alueeksi. Hallintokorttelin suunnittelusta järjestettiin vuonna 1961 arkkitehtikilpailu, jonka tulokset jäivät kuitenkin toteuttamatta. Lopulta vuosien aikana arkkitehti Alvar Aalto laati Hallintokorttelin kokonaissuunnitelman. Suunnitelmassa Kansalaistori puistoineen muodostaa

22 42 YMPÄRISTÖN MUUTOKSET 43 Jyväskylän Kunnallistalo, Kirkkotori ja puutalokortteleita 1920-luvun puolivälin jälkeen. Etualalla kaivokoppi, joka siirrettiin 1930-luvun alussa Könkkölään. Valokuvaamo Päijänne, Keski-Suomen museon kuvaarkisto. vapaamuotoisen tilasarjan Hallintokorttelin läpi Kirkkopuistosta Jyväsjärven rantaan. Alueelle oli laadittu myös istutus- ja puistosuunnitelmat. Vuonna 1967 tehtiin asemakaavan muutos, jonka myötä rakentaminen saattoi alkaa. Seuraavan vuoden helmikuussa koko korttelin tontit yhdistettiin yhdeksi suureksi tontiksi (1. kaupunginosan kortteli 3, tontti 8). Hallintokorttelin rakennukset valmistuivat luvuilla: poliisitalo vuonna 1970, rakennusvirasto (virastotalon ensimmäinen vaihe) vuonna 1978 ja teatteritalo vuonna Kaikki rakennukset olivat Arkkitehti Alvar Aallon ja Aallon arkkitehtitoimiston suunnittelemia. Hallintokorttelisuunnitelmasta jäi toteutumatta vain Kaupungintalon viereen suunniteltu, viereisen kirkon tornia hieman korkeampi valtuustotorni. (Alueinventointilomake 17, Päivi Andersson 1984; Jäppinen 2005, s ) Kaupungintalon tontti Jyväskylän keskustaa 1930-luvun puolivälin jälkeen. Kaupungintaloa vastapäätä sijainnut tori on siirretty nykyiselle paikalleen taustalla keskellä näkyvän Lyseon viereen ja alue muutettu Kirkkopuistoksi arkkitehti Kerttu Tammisen suunnitelmin. Postikortti Jyväskylästä, Keski-Suomen museon kuvaarkisto. Kaupungintalon tontilla sijaitsi aikaisemmin useita matalia, puurakenteisia rakennuksia, jotka toimivat muun muassa poliisin, vankilan ja eri virastojen käytössä. Vuonna 1839 niin sanotun raatihuoneen tontin takaosaan valmistui puinen vankilarakennus. Kolmeen huoneeseen sijoitettiin erikseen naisja miesvangit, sekä velkavankeuteen tuomitut. Rakennuksen yhteydessä oli myös asuinhuone vahtimestarille luvulla puukaupan vilkastuttama tukkilaisaika lisäsi järjestyshäiriöitä ja lisää virkavaltaa sekä sellitiloja tarvittiin. Vuonna 1888 huonokuntoisen vanhan vankilan kanssa samalle tontille rakennettiin uusi puinen vankilarakennus luvulla tontin torinpuoleisessa päädyssä oli vanginvartija Achates Michelssonin istuttama rehevä puutarha ja vuosisadan lopulla markkinapuotien vieressä vankilan lautakattoinen halkovaja. Vuonna 1898 vankilan viereen rakennettiin vaakahuone. Vuonna 1899 poliisin toiminnot siirtyivät osittain viereiselle tontille valmistuneen Kunnallistalon kellarikerrokseen. Ensimmäinen, vuonna 1839 valmistunut puuvankila purettiin todennäköisesti vuonna 1901 tontille nousseen pitkänmallisen vankilan ulkorakennuksen tieltä. Hieman myöhemmin ulkorakennuksen viereen nousi erillinen verstasrakennus. Vuonna 1910 vankilatontille, Kunnallistalon viereen suunniteltiin kauppahallia, jota ei koskaan toteutettu. Vuonna 1948 kaupunginarkkitehti Olavi Kivimaan laatimissa suunnitelmissa

23 44 YMPÄRISTÖN MUUTOKSET 45 verstaasta tehtiin juopuneiden säilytystiloja. Tällöin vuonna 1888 valmistunut puuvankila oli nimeltään poliisivankila ja pitkä ulkorakennus poliisin järjestelyosasto. Vuonna 1970 vanhat vankilarakennukset purettiin, kun Alvar Aallon suunnittelema uusi poliisitalo valmistui Kilpisenkadun varrelle, korttelin länsikulmaan. Vanhojen rakennusten paikalle tuli autojen paikoitusalue, joka kivettiin ja jäsenneltiin istutuksin kesällä (Rossi 2000, s ) Vuonna 1962 valmistui Kaupungintalon taakse väliaikainen tehdasvalmisteinen toimistorakennus. Myyntiyhdistys Puutalo Oy:n valmistama tyyppi 1822b oli yksikerroksinen, lautavuorattu ja harjakattoinen parakki, johon tuli kahdeksan huonetta ja wc-tilat. Vuonna 1965 rakennusta laajennettiin ulkoasultaan samannäköisellä lisäosalla, johon tuli 12 huonetta, sekä wc- ja siivoustilat. Rakennukseen tuli poliisin, liikennelaitoksen, maistraatin ja rakennustarkastustoimiston tiloja. (Täydennysinventointilomake 1996, Päivi Andersson; rakennusluvat 24/62 ja 3/65, loppukatselmuspöytäkirjat ja ) Markkinat kirkkotorilla 1920-luvulla. Keski-Suomen museon kuva-arkisto Kaupungintalon tontin muiden rakennusten vaiheita Amanuenssi Päivi Andersson on kerännyt Kaupungintalon tontilla sijainneiden, nyt jo purettujen puurakennusten rakennushistoriatietoja vuoden 1996 täydennysinventoinnissa. Tiedot on lisätty sellaisinaan Kaupungintalon rakennushistoriaselvitykseen alueen historian hahmottamiseksi ja mahdollista myöhempää tutkimusta varten. Kaupungintalon tontilla sijaitsi sementtitiilinen työhuonerakennus, joka oli tehty ohueksi yhden kiven seinäksi ja oli siksi melko harva. Rakennuksessa oli ollut muun muassa vesijohtolaitoksen toimisto, ja kun se sai oman paja- ja työhuonerakennuksen sähkölaitoksen tontilta, kunnostettiin sementtitiilinen rakennus rakennustoimiston maalari- ja puusepäntyöhuoneeksi vuonna Rakennukseen muurattiin lämpöä eristävä kerros punatiilistä, permannot ja välilaipiot uusittiin, koko huone rapattiin, uunit uusittiin, sisätilat, ikkunat ja ovet maalattiin, rakennettiin säilytyskomerot ja uusittiin sähköt. Seuraavana vuonna lisättiin vielä täytettä ullakolle. (Täydennysinventointilomake 1996, Päivi Andersson; JKK 1937, 285; JKK 1938, 350). Entisen varastomakasiinin ja halkovajan tilalle tehtiin vuonna 1945 poliisilaitoksen järjestysosastoa varten neljä huonetta, eteinen ja WC ja niiden alapuolelle kivijalkaan uusi puuvaja ja varastotiloja. Rakennuksen toisessa päässä olleet yleiset käymälät purettiin ja niiden tilalle tehtiin poliisilaitoksen tarpeita varten voimistelu- ja luentosali eteistiloineen. Uusi pienempi erillinen käymälä rakennettiin pihalle tämän rakennuksen taakse. Piharakennuksen ullakosta tehtiin kokonaan varastotiloja ja sinne johtava porras muutettiin uuteen paikkaan. (JKK 1945, s. 493). Poliisilaitoksen autotallin lahonneen puulattian tilalle tehtiin uusi betonilattia vuonna 1946 (JKK 1946, s. 600). Piharakennuksen painihuoneen ullakolle rakennettiin varastotilat poliisilaitoksen tarpeita varten vuonna 1948 (JKK 1948 II, s. 209). Vesilinnan valmistuttua piharakennuksen painiharjoitteluhuone vapautui osoitetoimiston käyttöön vuonna Huoneen seinien sisäpintoihin kiinnitettiin lisälämmöneristeeksi kuitulevykerros, lattioihin laitettiin korkkimatot, seinät pahvitettiin ja sisätilat maalattiin öljyvärillä. (JKK 1953 II, s. 212). Järjestyspoliisiosaston hirsirakenteisen talon ulkoseinät tilkittiin ja rakennus maalattiin öljyvärein vuonna Rakennuksessa sijaitsevaa autotallia, jota käytetään myös poliisilaitoksen autokorjaamona, kunnostettiin avaamalla siihen yksi lisäikkuna

24 46 YMPÄRISTÖN MUUTOKSET 47 Ilmakuva Jyväskylästä vuodelta Kerrostalokaupunki on kasvanut Kaupungintalon ympärille ja tulevan Hallintokorttelin puutalot alkavat olla poikkeus kaupunkikuvassa. Keijo Kääriäinen, Keski-Suomen museon kuva-arkisto. ja ulkohuone varustettiin syöksytorvilla. (JKK 1939, 428). Kaupungintalon pihalla olleen vaakahuoneen ajosilta pidennettiin ja uusittiin v (JKK 1936, 294). Vankilan vahtimestarille laitettiin talouskellari kunnostamalla vanha kellarikomero talon puuvajan sivustalla. Vankilan vankilakoppien ilmastointia parannettiin varustamalla ne poistoilmatorvilla. Vankilan sementtitiilinen sauna verhottiin sisäpuolelta laudoituksella (JKK 1937, 281). (Täydennysinventointilomake 1996, Päivi Andersson) Poliisilaitosta varten tehtiin lämmitettävä autotalli Kaupungintalon piharakennukseen entisen hevostallin paikalle v (JKK 1942, 444). Poliisilaitoksen ulko-oven päälle tehtiin katos v (JKK 1941, 429). Vankilan ullakkokerroksessa sijainnut huone kunnostettiin kokonaan ja varustettiin eteisellä v (JKK 1944, 420). (Täydennysinventointilomake 1996, Päivi Andersson) Kaupungin entisestä puusepänpajasta rakennettiin kaupunginvankilaan säilytyskopit pidätettyjä humalaisia varten. Varsinaisessa vankilarakennuksessa ja suurentamalla entistä ikkunaa. Sisäseinät ja katto valkaisiin ja sisäpuoliset sähköjohdot uusittiin (JKK 1954 II, s ). (Täydennysinventointilomake 1996, Päivi Andersson.) Kaupungintalon tontilla sijainneessa kaupunginvankilassa tehtiin vuosikorjausluonteisia töitä säännöllisesti. Vuonna 1935 yksi vankilan puolen uuneista muurattiin uudelleen ja samalla vesikatto tervattiin. Vesikaton tervausta tapahtui noin 5 vuoden välein. Vankilaa ympäröi aita, joka muun muassa uusittiin vuonna 1932 (JKK 1932, 192; JKK 1935, 323). Vuonna 1936 kaupunginvankilaan muurattiin pajan puoleisessa päässä yksi uuni uudelleen ja käytävä sekä vankihuoneet maalattiin. Ikkunoiden suojushäkeissä olevat puhdistusluukut uusittiin kokonaan. (JKK 1936, 296). (Täydennysinventointilomake 1996, Päivi Andersson) Vuonna 1938 rakennettiin vankilaan yksi uusi huone. Siitä tuli varmuusselli. Kulkuyhteys ulkopuolelta vankilaan järjestettiin vuonna 1938 uudelleen niin, että entinen vankilan eteinen jäi kokonaan vankilan vahtimestarin yksityiskäyttöön. Vahtimestarin asunnossa oli kaksi huonetta ja keittiö (JKK 1938, 348). Kunnallistalon ulkohuone ja vaakahuone maalattiin ulkoa v Samalla ulkohuoneen katolla sijainneet erikoislaatuiset koristeet poistettiin Kaupungintalon korttelia 1960-luvun alussa ennen Hallintokorttelin rakentamista. Puutaloista toinen vasemmalta on entinen Seurahuoneen talo. Keski-Suomen museon kuvaarkisto.

25 48 49 tehtiin käytävän päähän komerotila vankien makuuvaatteiden säilytykseen ja käytävän sivuun tehtiin lisää toinen WC v (JKK 1950 II, 230). Tontin Vapaudenkadun puoleisen sivun aita siirrettiin lähemmäksi vankilarakennusta ja uusittiin v (JKK 1952 II, 173) Kaupunginvankilan ulkopuoliset lahoviat korjattiin ja rakennus maalattiin ulkoa öljyvärillä. Vankikoppeihin tehtiin uusia vahvarakenteisia makuulavitsoja v (JKK 1953 II, ). Kaupunginvankilan toiminnot siirtyivät v.1970 valmistuneeseen poliisitaloon. Puurakennukset pihalta purettiin. Vapaudenkatu 36 tontilla sijainnut vanha virastorakennus purettiin ja paikalle tasattiin autojen pysäköintitila v (JKK 1969 II, 421). (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) 6. KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET Tässä luvussa käsitellään laajalti Jyväskylän Kaupungintalon rakentamiseen liittyviä asiakirjoja ja piirustuksia 1890-luvulta. Tarkoituksena on ollut tuoda esiin mahdollisimman täydellisessä muodossa laskujen, työselitysten ja kustannuslaskelmien sisältöä, sillä vaillinaisen arkistoaineiston takia rakentamiseen liittyvistä yksityiskohdista ei ole ollut helppo saada tietoa. Tietty luettelomaisuus toivottavasti palvelee myös jatkotutkimusta. Muutoksia on kartoitettu amanuenssi Päivi Anderssonin keräämien tietojen, kunnalliskertomusten ja rakennuslupa-asiakirjojen pohjalta. Jyväskylän Kunnallistalo, arkkitehti Karl Viktor Reinius 1896 Jyväskylän kaupungin Kunnallistalon pääjulkisivu torille. Piirustus vuodelta 1896, arkkitehti Karl Viktor Reinius. Jyväskylän kaupunginarkisto. Arkkitehti Karl Viktor Reinius laati Jyväskylän Kunnallistaloa varten kahdet piirustukset vuosina 1895 ja 1896, joista Vaasassa päivätyt lopulta toteutettiin. Kaksikerroksinen, tiilirakenteinen monumentaalirakennus noudattaa arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen 1890-luvulla omaksumaa wieniläisten kaupunkipalatsien uusrenessanssiarkkitehtuuria, johon hän sai vaikutteita aikaisemmilta opintomatkoiltaan. Uusrenessanssi oli aikakaute-

26 50 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 51 na hyvin tyypillinen kaupunkien kivirakentamisen ja varsinkin arvokkaiden monumentaalirakennusten tyylinä. Jyväskylän Kunnallistalo noudattaa myös uskollisesti 1800-luvun loppupuolen kaupungintaloille tyypillistä julkisen rakennuksen mallia, jossa rakennuksen keskiosa korostuu arvokkaimpana: keskeisen paikan, kuten torin varrella sijaitsevan rakennuksen pääfasaadin paraatiovesta tullaan laajaan eteishalliin, jonka takaosassa sijaitsevan edustusportaikon kautta noustaan toisen kerroksen juhlasaliin. Täältä avautuvat ikkunat torille. Kaupungintalo on helposti tunnistettavissa pääovestaan ja juhlasalin ikkunoista, joista keskimmäiseen liittyy parveke. Samaan linjaan näiden kanssa nousee kattorakenteen yläpuolelle rakenne, johon tuli usein kello tai muu rakennuksen keskikohtaa korostava koriste. Varsinkin juhlasali ja pääportaikko koristeltiin tavallista vaateliaammin. (Viljo 1989, s. 91.) Nämä kaikki piirteet ovat löydettävissä myös Jyväskylän Kaupungintalosta. Tyypillistä arkkitehtuurityylille ovat myös tiilen käyttö julkisivumateriaalina ja aumakatto. Rakennuksen keskiosaa on korostettu keskirisaliitilla ja koristelu on muuta rakennusta runsaampaa. Pääsisäänkäynti pylväineen, toisen kerroksen parveke ja katon kellorakenne korostavat keskiakselia. Osasuurennos fasadipiirustuksesta. Jyväskylän kaupunginarkisto. Julkisivut Jyväskylän Kunnallistalon ulkoarkkitehtuurissa on vuoden 1896 suunnitelmien mukaan käytetty uusrenessanssityylissä tyypillisiä klassisesta arkkitehtuurista lainattuja yksityiskohtia. (vertaa arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen Turun VPK-talon suunnitelmiin vuodelta Soiri-Snellman 1992, s ) Kolmikerroksisuuden vaikutelmaa on luotu kerroslistoituksella sekä käsittelemällä jokaisen kerroksen seinäpinta eri tavoin: sokkeli on harmaagraniittia, ensimmäisen kerroksen rappauskoristelu imitoi voimakasta rustikointia (eli harkoitusta) ja toinen, pääkerros puhtaaksimuurattua tiiltä. Korinttilaiset ja doorilaiset pilasterit ja pylväät yhdessä rustikoinnin ja kaari-ikkunoiden koristeellisten lakikivien kanssa ilmaisevat tilojen keskinäistä hierarkiaa julkisivussa. Rakennuksen pääjulkisivu on toteutettu symmetrisesti: keskirisaliitin molemmin puolin on viisi ikkuna-akselia. Rakennuksen kaari-ikkunat keskirisaliittia lukuun ottamatta on toteutettu pienempinä ja ensimmäisessä kerroksessa rustikointi ulottuu ikkunoiden listoituksen yli sitoen ne julkisivuun. Toisessa kerroksessa ikkunat on toteutettu nauhamaisena kaari-ikkunarivistönä niin, että kaariosaa kannattelevat osin rapatut, tiilipintaiset pilasterit muodostavat ikään kuin arkadiamaisen kaarisarjan. Pohjoiskulman sisäänkäynti on toteutettu sisäänvedolla rakennuksen pääjulkisivun symmetrian säilyttämiseksi, kuten myös sisäänkäynnin päälle muurattu pimeä ikkuna, jonka tarkoitus on vain jatkaa toisen kerroksen kaari-ikkunoiden linjaa. Luoteeseen, kirkkotorille päin avautuvan pääjulkisivun keskellä on korostettu keskirisaliitti (rakennuksen korkuinen ulosveto julkisivussa), johon keskittyvät rakennuksen arvokkaimmat tilat: pääsisäänkäynti, eteishalli ja juhlasali. Pääsisäänkäynnin pariovia kehystävät voimakkaat, graniittijalustalla seisovat doorilaiset pylväät, joiden varret on rustikoitu rappausosilla. Pääsisäänkäyntiä korostavat myös sen edessä olevat graniittiaskelmat, sekä ikkunallisten peilipariovien päälle asetettu kaari-ikkuna. Toisen kerroksen kohdalla ovat juhlasalin korkeat, muita rakennuksen ikkunoita suuremmat kaari-ikkunat, joista keskimmäinen avautuu pääsisäänkäynnin yläpuoliselle parvekkeelle vieviksi parioviksi. Parvekkeessa on balusterikaide (pienistä, pyöristä pylväistä muodostuva kaide) ja sitä kannattelevat konsolit (seinästä ulkoneva koristeellinen

27 52 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 53 olkakivi) kehystävät pääsisäänkäyntiä. Juhlasalin muita suurempia kaari-ikkunoita kehystävät pilasterit, joissa on korinttilaiset kapiteelit. Nämä kannattavat risaliitin palkistoa. Ensimmäisen kerroksen pääsisäänkäynnin viereiset kaari-ikkunat on reunustettu rustikoiduilla pilastereilla, joissa on doorilaista muistuttava kapiteeli. Kummassakin kerroksessa kaari-ikkunoiden alaruutujen kohdalla ovat vielä pienemmät kehyspilasterit. Ikkunoiden kaarissa on juhlasalin kohdalla suurempi ja ensimmäisen kerroksen kohdalla vaatimattomampi palmettiaiheinen lakikivi (tai listan konsoli). Rakennusvaiheessa palmettiaiheiset lakikivet toteutettiinkin keskirisaliitin ikkunoihin. Ensimmäisen kerroksen muihin ikkunoihin lakikivet tehtiin suunnitelmasta poiketen litteämpinä kuviorappauksella. Kipsi- ja rappauskoristeita poistettiin ja yksinkertaistettiin vielä myöhemmin 1930-luvulla. Keskirisaliitin vesikattorakenne nousee myös muuta rakennusta korkeammaksi. Arkkitehti Karl Viktor Reinius on suunnitellut sen päälle nousevaan rakenteeseen kellohuoneen korkeine lipputankoineen. Vielä kustannuslaskelmassa mainitaan kellohuone, mutta se jäi kuitenkin toteuttamatta ja kellon paikalle lisättiin kaupungin vaakuna. Rakennetta kehystävät koristeet toteutettiin kipsistä ja pellistä kustannuslaskelman ja työselityksen mukaan. Huomionarvoiset ovat myös vesikattorakenteen päälle nousevat puolikaaren muotoiset aiheet, jotka toimivat ikään kuin päätyaiheena keskirisaliitin korostetuille reunaikkunoille. (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius.) Kunnallistalolle on piirretty kaksi julkisivukuvaa, joista toinen on Torikadun (Gummeruksenkadun) suuntainen. Tässä päätyjulkisivussa on käytetty samanlaista julkisivun käsittelyä kuin pääjulkisivussa torille. Ensimmäinen kerros on rustikoitu ja julkisivun symmetristä jäsentelyä noudatettu tällä kertaa korostamalla reunimmaisia ikkuna-akseleita ylemmässä kerroksessa korinttolaisin pilasterein, alemmassa joonialaisin rustikoiduin pilasterein. Kaari-ikkunoihin on piirretty samoin palmettiaiheiset lakikivet ensimmäisessä kerroksessa ja toisen kerroksen pilasterein reunustetuissa reunaikkunoissa, mutta ei keskimmäisissä kaari-ikkunoissa. Rakennusvaiheessa ensimmäisen kerroksen keskimmäisten ikkunoiden lakikivet toteutettiin kuitenkin litteänä koristerappauksena, kuten pääjulkisivussakin. Jyväskylän kaupungin Kunnallistalon pääty Torikadulle. Piirustus vuodelta 1896, arkki tehti Karl Viktor Reinius. Jyväskylän kaupunginarkisto. Lounaispäädyn kerroslistojen nauhakasettikoristeet ja ikkunaaukotukset. Leena Lindell 2009, Keski-Suomen museo. Muut julkisivut koilliseen ja kaakkoon käsitettiin pihajulkisivuiksi, eikä niitä tarvinnut tuolloin vielä esittää rakennuslupapiirustuksissa. Kustannuslaskelmissa ja työselityksessä ne oli tarkoitus vain rapata kauttaaltaan ilman muita koristeluja. Täälläkin ikkuna-aukotus noudattelee symmetriaa ja kerroksen vaihtuminen on merkitty kerroslistalla. Merkittävin rakenne on paraatiportaikon pihajulkisivusta ulkoneva porrastorni suurine ikkunoineen. (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius; Työselitys Jyväskylä A. V. Grönhag.) Suunnitelmassa rakennusta kiertävät kerroslistat, joissa on Vapaudenkadun puoleisessa pääjulkisivussa voimakkaasti profiloidut rapatut nauhakasettikoristeet. Toisen kerroksen kohdalla kuviointi muodostuu tiilipinnan ja vaalean rappauksen vaihteluista. Torikadun (Gummeruksenkadun) päädyssä molempien kerrosten listat ovat vaaleaa rappausta. Kerroslistoja ei kuitenkaan rakennusvaiheessa toteutettu sellaisinaan. Molempiin katujulkisivuihin tehtiin samanlaiset, yksikertaisemmat kerroslistat, joissa kolmiulotteisuutta luovat pilasterien jalustat ja hillitymmin profiloitu nauhakasetointi. Rapatuissa, valkeiksi maalatuissa pihajulkisivuissa kerroslistat ovat yksikertaisemmat. Rakennuksen räystäslistassa on voimakas hammastus. Räystäslistan alla seinän yläosaa kiertävää friisiä rytmittävät pienet, pyöreät ullakkoikkunat, litteä nauhakasetointi ja sen reunassa on hammaslista. Friisin otsikossa Vapau-

28 54 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 55 denkadun puolella on teksti Kunnallistalo. Rakennusvaiheessa ensimmäisen kerroksen listaan lisättiin tekstit Raati-Huone ja Suomen Pankki. Pyöreät ullakkoikkunat ja sokkelissa kellarikerroksen neliömäiset aukot ovat samassa linjassa kerrosten kaari-ikkunoiden kanssa. Torikadun (Gummeruksenkadun) puolella osa kellarin aukoista on tehty suuremmiksi ikkunoiksi, sillä tänne tuli asuintiloja. Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen suunnitelmissa ulkoväritys on ollut miltei nykyisen kaltainen. Pääväri on puhtaaksimuurattujen julkisivuseinien mukaisesti tiilenpunainen. Pihajulkisivuja ei suunnitelmissa esitetty. Harmaasta graniitista rakennettu sokkeliosa on myös jätetty käsittelemättömäksi. Kipsija rappauskoristeet on suunnitelmissa esitetty tummempana kuin miten ne toteutuivat työvaiheessa. Toisen kerroksen korinttilaispilastereissa näyttäisi julkisivupiirrosten mukaan olevan tyylitelty marmorointikäsittely. Rakennuksen koristerappaukset ja kipsit, sekä pihajulkisivun rappaus toteutettiin kuitenkin valokuvien mukaan puhtaan valkoisena. Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen suunnitelman värit ovat saattaneet olla myös viitteellisiä, lopulliset värisävyt ja pintakäsittelyt on päätetty rakennusvaiheessa. Kaupungintalon pihajulkisivu ja porrastorni Gummeruksenkadulta. Kolmas kerros ja vasemmassa kulmassa näkyvä sisäänkäynti portaineen ovat myöhempiä muutoksia luvuilta. Leena Lindell 2009, Keski-Suomen museo. Sisätilat Suunnitelmissa rakennuksen sisätiloja on hahmoteltu neljän kerroksen pohjakaavojen ja kahden leikkauspiirustuksen avulla. Kellarin, 1. ja 2. kerroksen sekä ullakkotilojen kaavoissa ei ole merkintöjä tilojen käyttötarkoituksista. Pohjakaavoissa näkyvät yleiset huonetilat ovat vaalealla pohjalla, eteis- portaikko- ja holvitilat on merkitty vihreällä. Huonetilojen sommittelussa ei ole käytetty ajalle tyypillistä, symmetristä pohjakaavaa vaan ne on selkeästi suunniteltu käyttäjiensä tarpeita varten. Kolme kassaholvia erottuu suunnitelmasta paksujen seiniensä takia. Piirustukseen on merkitty myös WC-tilat, eli klosetit. Myös sisäkattojen rakenne ja käsittely on merkitty pohjakaavaan: ensimmäisen kerroksen eteisaulassa kasettikatto, porraskäytävän ja kahden pienemmän kassaholvin kohdalla ristiholvikatot, sekä muissa huonetiloissa ja suuremmassa kassaholvissa tasakatot. Suuremman holvin katto tosin toteutettiin ristiholvauksena. Kellaritiloissa on käytetty ristiholvauksen lisäksi tynnyriholvia. Huoneiden tukikaaret on merkitty katkoviivalla, näitä on muun muassa Suomen Pankin asiakastiloissa ja kaupungin rahatoimikamarin pylväshuoneessa, sekä kellarissa. Toisessa kerroksessa katot on toteutettu pääosin tasakattoina, paitsi edustavimmissa huoneissa. Juhlasalin kolmikenttäiseen kasettikattoon, sekä näyttämölle ja monikulmaiseen ravintolasalin kattoon on merkitty myös kattoruusukkeet. Leveät, profiloidut kattolista on merkitty myös huoneiden pohjakaavoihin, kellarikerroksessa listat ovat yksinkertaisimmat ja toisessa kerroksessa näyttävimmät. Vaikka huoneiden käyttötarkoitusta ei ole tarkemmin suunnitelmiin merkitty, voidaan joitain arvailuja silti esittää. Kaupungintaloa koskeneen kirjoittelun perusteella tiedetään, että ensimmäisen kerroksen toimistotilat suunniteltiin nimenomaan Suomen Pankin ja Jyväskylän kaupungin kunnallishallinnon tarpeita varten. Todennäköisesti nämä sijoitettiin Vapaudenkadun puoleisiin huoneisiin pääjulkisivun puolelle. Pihan puoleisiin huoneisiin tuli kaupungin puolella muun muassa lukusali ja rahatoimiston tiloja kassahuoneineen ja Suomen Pankin puolelle todennäköisesti kaksi asuntoa, jotka saattoivat olla pankin talonmiehen ja ravintoloitsijan asunnot. Toisessa kerroksessa juhlasalin ja ravintolasalin paikat ovat selkeät, sillä niiden koristelu on runsainta. Myös näyttämö erottuu selkeästi, sillä sen

29 56 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 57 kaaren ja korokkeen profiilit on merkitty toisen kerroksen pohjakaavoihin. Näyttämöön liittyy lisäksi pienempiä huonetiloja, jotka ovat saattaneet toimia esimerkiksi pukuhuoneina. Pihan puolelle ja koillispäätyyn on merkitty myös suurehkoja huonetiloja, jotka ovat todennäköisesti palvelleet eri seurojen kokoontumistiloina. Torikadun (Gummeruksenkadun) puolelle antavassa ravintosalissa on suunnitelman mukaan kasettikatto, puolipaneloidut seinät ja ovissa koristeelliset vuorilistat. Voi olla, että sen viereiset, pihan puolelle etelänurkkaan sijoitetut tilat liittyvät myös ravintolatoimintaan, ehkä ravinto- Kaupungintalon toisen kerroksen pohjapiirros. Juhlasali ja ravintolasali erottuvat muista huonetiloista koristeellisine kasettikattoineen ja kattorosetteineen. Muiden huonetilojen profiloidut kattolistat on myös merkitty piirustukseen. Paraatiporras ja kyökin porras on väritetty vihreällä värillä. Osa pohjapiirustuksesta vuodelta 1896, arkkitehti Karl Viktor Reinius. Jyväskylän kaupunginarkisto. Toisen kerroksen juhla- ja ravintolasaleissa on noudatettu piirustuksia tarkasti peiliovien, listojen, pilasterien ja puolipaneelien koristeluissa. Osasuurennos poikkileikkauksesta vuodelta 1896, arkkitehti Karl Viktor Reinius. Jyväskylän kaupunginarkisto. huonetila, johon on merkitty melko massiivinen liesilaite sekä hissin ovet. Huoneesta on myös käynti portaikkoon, jota työselityksessä kutsutaan kyökinportaiksi. Arkkitehti Karl Viktor Reinius sijoitti myös Turun VPK-talon suunnitelmassaan rakennuksen ravintolan kellaritiloihin. (Soiri-Snellman 1992, s ) Kellarikerrokseen on suunnitelmassa sijoitettu lähinnä pihan puolelle ja päätyihin myös lämpimiä huonetiloja, jotka ovat saattaneet palvella asuin- tai esimerkiksi liiketiloina. Alkuvaiheessa kellarissa toimi ainakin huutokauppakamari ja tämän jälkeen kirjasto, sekä lukusali, kunnes se loitsijan asuntona. Näihin tiloihin ainakin myöhemmin majoitettiin Kaupun- muutettiin poliisilaitoksen käyttöön luvulla kellarissa on ollut ainakin gintalon vahtimestari. kaksi asuntoa. Ravintolan keittiön on sanottu sijainneen salin vieressä toisessa kerrokses- Rakennuksen sisätilojen värityksen suunnittelusta poikkileikkaukset paljas- sa, rakennuksen länsinurkassa. Tähän huonetilaan ei ole kuitenkaan merkit- tavat sen verran, että ajan tyylin mukaisesti seinäpinnat oli tarkoitus jakaa ty mitään tavallista pystyuunia suurempaa tulisijaa, jolla ruoan olisi voinut neliömäisiin värikenttiin, joissa saattoi olla marmorointi- tai muuta koriste- valmistaa. Kuvien mukaan kulmahuoneen olisi ainakin alkuvaiheessa ollut maalauskäsittelyä. Tärkeämmissä tiloissa seinien alaosia kiertävät peilinau- lisäksi tapetoitu, mikä ei ollut yleistä keittiötiloissa. Keittiöön liittyi myös hat ja seinäpintoja on jäsennelty pilasterein. Varsinkin juhlasalissa pilasterit ilmeisesti hissilaite. Ainoa tätä muistuttava merkintä löytyy pohjakaavoista ovat koristeellisia korinttilaisine kapiteeleineen ja varren kanneluuri- ja pei- rakennuksen eteläkulmasta, jossa se vie ravintolasalin vieressä sijaitsevasta lijaoituksineen. Ravintolasalissa on käytetty koristeellista puolipanelointia. toisen kerroksen kulmahuoneesta ensimmäisen kerroksen läpi kellariin. Kellaritilojen seinäkäsittelyä ei ole merkitty, sillä ne ovat olleet toissijaisia, Kellarikerroksen länsikulmassa, lähellä Torikatua (Gummeruksenkatua) on pääosin kylmiä tiloja ja henkilökunnan asuintiloja. Värimaailma on suunni-

30 58 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 59 telmissa melko vaalea, viitteellisesti ilmoitettu. Sisustuksen yksityiskohdat on toteutettu hämmästyttävän tarkasti suunnitelmien mukaan aina peiliovien koristelua, sekä listojen muodon ja paneloinnin yksityiskohtia myöten. Seinien alkuperäisestä värityksestä on niukasti tietoja, mutta voi olla ettei ainakaan värikenttäjaoittelua toteutettu. Edustavammat, pääasialliset sisäänkäynnit ovat ensimmäisen kerroksen tasolla kirkkotorille päin. Rakennuksen keskellä olevan pääsisäänkäynnin lisäksi maistraatin ja raastuvan tiloihin on oma käynti pohjoisnurkan kohdalla. Kellarikerroksen tasolla oli kolme sisäänkäyntiä pihan puolella: koillispäädyssä kellarikerroksen käytävään, porrastornin Torikadun (Gummeruksenkadun) puoleisessa seinässä ja niin sanottuun keittiön rappuun, joka kulki Suomen Pankin tilojen läpi. Kulku Kaupungintalon kerrostilojen välillä tapahtuu suunnitelmien mukaan kolmea portaikkoa pitkin. Toisen kerroksen juhlatiloihin noustaan eteishallin takaosan paraatiportaikkoa pitkin, jonka porraskäytävän seinissä on noudatettu samaa uusrenessanssityylin mukaista jakoa kerroksiin kuin julkisivuissakin: kerrosten vaihtumista ja keskinäistä hierarkiaa on korostettu porraskäy- Paraatiportaan, aulatilan ja juhlasalin seinien suunniteltu värikenttäjaoittelu näkyy poikkileikkauspiirustuksessa. Poikkileikkaus vuodelta 1896, arkkitehti Karl Viktor Reinius. Jyväskylän kaupunginarkisto. tävän alaosan harkoituksella ja rajaamalla seinäpinta-alat toisistaan leveällä peilinauhakentällä. Toisen kerroksen tasossa seinä on jäsennelty pilasterein ja värikentin, yläosaa kiertää festooni-aiheinen köynnösfriisi. Rakennuksen lounaispäädyssä, Suomen Pankin tilojen yhteydessä olivat toiset, vaatimattomammat kyökin portaat, joita pitkin pääsi liikkumaan kaikkien kerrosten välillä ja se oli pääasiallinen reitti kuljettaessa ullakkotiloihin rakennetulle juhlasalin yleisöparvelle. Kellaritiloihin johtivat toiset rappuset keskellä ensimmäistä kerrosta, raatihuoneen ja maistraatin puolen eteistiloista. Rakennusvaiheessa porraskäytävissä kuitenkin tehtiin ilmeisesti joitakin muutoksia, ainakin Kunnallistalon lisätöiden laskussa mainitaan Vuoden 1940 muutospiirustuksissa, jotka ovat ensimmäiset varsinaisten vuoden 1896 rakennuslupapiirustusten jälkeen laaditut, koko taloa koskevat muutospiirustukset (kellarin muutostöitä varten tehtiin piirustukset vuonna 1925), kulku ullakkokerroksen yleisöparvelle ei kuitenkaan tapahdu lounaispäädyn kyökinportaikkoa pitkin, vaan paraatirapun koillispuolelle 2. ja 3. kerroksen välille rakennettua pienempää portaikkoa pitkin. Tämä portaikko purettiin lopulta vuoden 1958 muutostöissä. (Rakennusluvat 75/40, 3/58.) Rakennuksen melko vapaamuotoisesti järjestettyihin kerrospohjakaavoihin kuuluu kuitenkin muutama määräävä tekijä: päätilojen, eli juhlasalin, paraatiportaikon ja eteishallin on sijoitettu keskelle rakennusta ja muut tilat ryhmitelty niiden ympärille. Kellarikerroksessa ja toisessa kerroksessa kulkua tilojen välillä palvelee melkein koko kerroksen pituudelta keskeiskäytävä, josta on pääsy suurimpaan osaan huonetiloista. Tästä huolimatta suurin osa huonetiloista on tehty läpikuljettaviksi väliovien avulla. Torikadun puoleisessa päädyssä kulku huonetiloissa tapahtuu yksinomaan muiden huoneiden läpi. Varsinkin toisessa kerroksessa keskikäytävällä on selkeästi edustustilan luonne. Se on kuitenkin melko matala tila verrattuna paraatiportaan ja juhlasalin huonekorkeuteen, sillä sen päälle on sijoitettu salin yleisölehteri. Ensimmäisessä kerroksessa tilat on jaettu selkeämmin eri toimijoiden kesken, eikä esimerkiksi Jyväskylän kaupungin toiminnoille suunnitellun koillis- ja lounaispäätyjen tilojen välillä ole muuta kulkuyhteyttä kuin julkiseksi tilaksi suunnitellun eteishallin kautta. Suomen Pankin tiloiksi alun perin suunnitellussa lounaispäädyssä on toimistotilojen lisäksi kaksi kassaholvia ja asiakastilat, sekä asunto. Jyväskylän kaupungin toimintoja varten suunnitellussa

31 60 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 61 koillispäädyssä on vain pienempi kassaholvi ja huomattavasti suuremmat, selkeämmät huonetilat. Kaksi suurempaa, salimaista tilaa ovat olleet ilmeisesti julkisessa, edustusluonteisessa käytössä, esimerkiksi raastuvan istuntosalina ja rahatoimikamarin tiloina. Kaupungin tiloihin on oma sisäänkäyntinsä Vapaudenkadun puolelta. Kustannuslaskelmat 1897 Jyväskylän kaupunginarkistosta löytyy kaksi kustannuslaskelmaa Kunnallistalon rakentamista varten. Lääninarkkitehti Karl Viktor Reiniuksen vuonna 1897 päiväämässä kustannuslaskelmassa käytetään paljon ruotsinkielestä lainattuja termejä ja määrien ilmoittamisessa metrijärjestelmää (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius). Toinen, päiväämätön kustannuslaskelma on tarkempi, siinä käytetään rakennusosista suomalaisia nimityksiä ja mittayksiköt ovat vanhoja, sylejä, kyynäriä ja jalkoja (Aine- ja kustannusehdotus Jyväskylään rakennettavaa taloa varten, päiväämätön). Päiväämättömässä kustannuslaskelmassa, joka on ilmeisesti myös vuodelta 1897, esitetään tarkempia laskelmia rakennusaineiden menekistä ja työvaiheista. Tämä saattaisi olla lääninarkkitehti Karl Viktor Reiniuksen laskelman pohjalta tehty lopullinen kustannuslaskelma, joka olisi voinut laatia esimerkiksi työnjohtajaksi palkattu rakennusmestari Anders Viktor Grönhag. Karl Viktor Reiniuksen laskelmassa perustuksia varten maata oli kaivettava vähintään kahden metrin syvyyteen ja perustukset tehtäisiin ammutusta ja kiilatusta kivestä. Katuja vastaan tuleva kivijalka tulisi hienoksi hakatusta graniitista, osittain kolmessa kerroksessa. Pielet tuli viistota ja saumat laastita. Pihan puolelle tuleva kivijalka tehtäisiin kiilatusta kivestä. Ulkorapun askelmat tehtiin hienoksi hakatusta graniitista, kun taas pihan puolella käytettäisiin karkeaksi hakattua graniittia. Reiniuksen mukaan Suomen Pankin kassaholvia tuli vahvistaa muuraamalla harmaakivimuuria sen alle. (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius) Päiväämättömän, tarkemman laskelman mukaan taas perustukset tuli kaivaa neljän ja osin kahdeksan jalan syvyyteen. Perustuksiksi tuli laskelman mukaan 50 kuutiosyltä porattua ja kiilattua harmaata kiveä, jonka alle perustushautaan survottaisiin soraa. Jalustaksi tuli torin ja kadun puolelle hienoksi hakattua graniittia. Ulkoportaat sivuosineen tehtiin myös hienoksi hakatusta graniitista. Puuvajan lattia oli kivitettävä mukulakivillä. (Aine- ja kustannusehdotus Jyväskylään rakennettavaa taloa varten, päiväämätön.) Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen laskelmassa muuraustöissä tarvittiin tiiltä seinien, holvien, paloalustojen ja savutornien muurausta varten. Katujen puolelle tulevia julkisivuja tuli saumalaastita ja rapata osittain, pihan puoleinen julkisivu tuli rapata kokonaan. Sisäkatot ja holvit (valvit), sekä juhlasalin, paraatiportaikon, eteisen (vestibyyli) ja muiden huonetilojen seinät oli tarkoitus rapata ja kattolistat vetää rappauksella. Myös savutorvet tuli rapata. (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius.) Muuraus ja saveamistöissä tarvittiin päiväämättömän laskelman mukaan kappaletta tiiliä seinien, holvien, portaiden, savutorvien ja muun muuraamista varten. Rakennuksen kaikki julkisivut oli tarkoitus saveta, kuten myös sisäseinät, katot ja savutornit. (Aine- ja kustannusehdotus Jyväskylään rakennettavaa taloa varten, päiväämätön.) Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen laskelmassa kirvesmiehentöissä käytettiin 0,30 x 0,15 m parruja vuoliasiksi suurempiin saleihin ja 0,25 x 0,12 m parruja pienemmille välimatkoille, sekä 0,20 x 0,20 m parruja valmiisiin riippuansoihin. Täytelattioihin tuli rimoja ja parruja, myös kattotuolit tehtäisiin parruista. Huonetiloihin tuli laskelman mukaan öljyvärillä maalattuja jalkalistoja ja laudalla paneloituihin huonetiloihin puiset kattolistat. Laudoitusta tuli käyttää myös levykaton aluslaudoituksissa, täytelattiassa, ja palopohjan alustassa. Lattiat tehtiin kuusilankuista, jotka tuli vernissata kaksi kertaa. Laskelman mukaan kaikkiin kellarin huoneisiin, vahtimestarin huoneisiin, keittiöihin, WC-tiloihin (klosetteihin) ja vaatehuoneisiin (garderoobeihin), sekä huoneisiin n:o 61 ja 62 tuli paneelattuja ja öljyvernissattuja kattoja kuusilaudoista. Rakennukseen tuli myös lautarakenteisia Cloissonseiniä (ns. kloissoni, telinelankuista tehty kevyt väliseinä), puurakenteinen yhdysrappu kellariin, palotikapuut ullakolle ja katolle kellohuone rakenteineen. (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius.) Päiväämättömässä laskelmassa salvusmiehen töitä varten tarvittiin parruja tukirakenteiksi ja niskaksiksi. Riukuja

32 62 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 63 tarvittiin muun muassa katon kannattamiseen, runkoja suurempia kattolistoja varten. Juhla- ja ruokasaliin sekä eteiseen (tampuuriin) tuli paneelia. Lattiamateriaalina mainittiin edellisestä laskelmasta poiketen honkalankut. Ylisille, eli vinttiin tuli rojukammareita. Parvelle johtavat kaksi porraskäytävää oli myös tarkoitus rakentaa puusta, sekä katolle johtavat paloluukut tikkaineen. (Aine- ja kustannusehdotus Jyväskylään rakennettavaa taloa varten, päiväämätön.) Rakennuksessa tehtiin myös asfaltti- ja sementtitöitä. Betonia kutsuttiin vielä tällöin yleisnimellä sementti, joka on betoniin käytettävä ainesosa. Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen kustannuslaskelmassa asfaltti, sementti ja kalkkikivitöitä tehtiin muun muassa kellarissa, jossa asfalttiin tuli muurata peräti 3000 tiiltä. Harmaakivimuuri tuli sivellä asfaltilla. Tiloihin no. 19, 69, 70, 71, 72 ja 75 tuli asfalttilattiat (tarkoittaa todennäköisesti kellaria). Tiloihin 73, 74, 76, 77, 78, 79, 81 ja 83 tuli asfalttilattia puulattian alle. Klosettien lattiat oli myös asfaltteerattava. Paraatirapun vestibyyliin ja lepotasanteille tuli mosaiikkibetonilattia ( sementtimosaiikkilattia ). Pienemmän rapun leposijat tehtiin betonista ( sementti ). Reiniuksen laskelmassa rappujen askelmat olisi tehty kalkkihiekkakivestä, mutta tästä luovuttiin todennäköisesti rakennusaineen kalleuden ja huonon saatavuuden takia. (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius.) Päiväämättömän laskelman mukaan kellariin ja klosetteihin (WC-tilat) tuli valaa betonilattia puuvajaa lukuun ottamatta. Paraatiportaikkoon ja eteiseen tuli mosaiikkibetonilattia tiiliholvien päälle (ent. sementtimosaiikki ) ja toiset portaat tasanteineen tehtiin tavallisesta betonista. (Aine- ja kustannusehdotus Jyväskylään rakennettavaa taloa varten, päiväämätön.) Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen laskelman mukaan peltisepän töihin tarvittiin vesikaton galvanoidun peltikatteen lisäksi listapeltejä, vesitorvia suppiloineen, pitimineen, polvineen ja syöksyineen. Myös katon savutorvet päällystettiin galvanoidulla pellillä. Valtuustosaliin no 17 tuli kaksi rautakolouunia. Holvien kannatukseen käytettiin ratakiskoja eteisaulan lattian alla, käytävissä ja kassaholvissa. Ullakolle tuli rautaovi. Katolle aiottu kellorakenne oli tarkoitus päällystää myös sinkkipellillä. Kelloa ei katolle koskaan tullut, sen sijaan vesikattorakenteeseen sijoitettiin kaupungin vaakuna. Yleisöparvekkeelle (palkonki) tuli sinkillä verhottu takka. Lisäksi tarvittiin erilaisia kiinnittimiä, ankkureita, riippurautoja ja nauloja, sekä valurautakäsipuut paraatirappuun. (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius) Päiväämättömän laskelman mukaan levy- ja takomotöissä vesikattoon käytettiin galvanoitua peltiä, katolle tuli myös rännejä rateilla, polvekkeilla ja viemäreillä varustettuna. Kassaholveja rakennukseen tehtiin kolme, kaksi Suomen Pankin tiloihin ja yksi Raatihuoneen puolelle. Ylisille johtavat ovet tehtiin raudasta. Paraatiportaisiin tuli takorautaiset kaiteet, toisiin portaisiin valurautaiset. Rakennuksilla tarvittiin myös suuret määrät sinkilöitä, kantimia, ankkurirautoja ja nauloja. (Aine- ja kustannusehdotus Jyväskylään rakennettavaa taloa varten, päiväämätön.) Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen kustannuslaskelmassa puusepäntöihin kuuluivat juhlasalin parkettilattian valmistus, paraatiovi heloineen, laseineen ja maalattuna öljyväreillä, kellarikerroksen käytävän sivuikkunallinen ovi ja kaksi ulko-ovea, rahatoimikamarin ulko-ovenläpi päällysvaloineen, kahdeksan kappaletta suuria, kaksipuolisia ovenläpiä juhlasaliin, rappuun ja ruokasaliin, yksi ovi laseineen alikerroksen rappuun, 36 kappaletta tavallisia kaksipuolisia ovia 51 kappaletta yksipuoleisia ovia, kolme kassakaapinovea, viisi ikkunanläpeä juhlasaliin, kaksi ikkunaa rappuun, 64 ikkunaa 1. ja 2. kerrokseen, 19 ikkunaa kellarikerrokseen ja neljä klosetteihin. Tämän lisäksi tarvittiin 15 kellarinluukkua ja 30 ullakonluukkua. Paraatirapun käsipuu tuli Reiniuksen mukaan tehdä kiillotetusta pähkinäpuusta ja toiseen rappuun kiillotetusta koivusta. Ruokasaliin tulisi öljyvärillä maalattua paneelia. Juhlasalin lehteri reunustettaisiin balustradilla (päärynänmuotoisista balustereista koostuva reunakaide). (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius) Päiväämättömässä laskelmassa puusepäntöihin kuuluivat myös juhlasalin lattiapinnan valmistaminen, joka päällystettiin tammiparketilla. Kiskotettuja ja öljymaalattuja ovia laskettiin tarvittavan 42 kappaletta kaksinkertaisina, eli pariovina ja 52 kappaletta yksinkertaisina ovina. Ikkunanreikiä tarvittiin kiskoineen, laseineen ja öljymaaleineen yli 90 kappaletta. Ylisille ja kellariin tuli myös puusta valmistettuja luukkuja. Paraatiportaiden käsipuut valmistettiin saksanpähkinäpuusta ja toisten portaiden puleeratusta koivusta. (Aine- ja

33 64 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 65 kustannusehdotus Jyväskylään rakennettavaa taloa varten, päiväämätön.) Päiväämättömässä laskelmassa tulisijatöihin kuuluivat neljä keittiön uunia, pesutuvan muuripata, 11 levytulisijaa ja 30 tulisijaa eri kaakelilajeista. (Aineja kustannusehdotus Jyväskylään rakennettavaa taloa varten, päiväämätön.) Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen kustannuslaskelmassa tulisijoja oli useita eri tyyppejä. Keittiöön tuli yksi suurempi kyökinpiisi ja talonmiehen ja vahtimestarin asuntoihin kolme pienempää. Rakennukseen tulisi myös leipomouuni muuripatoineen. Kellarikerrokseen tarvittiin yhdeksän levypäällysteistä, öljyvärimaalattua tulisijaa. Muihin tiloihin tulisi 43 yhteensä hienompaa sekä yksinkertaisempaa kaakelipäällysteistä tulisijaa. (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius) Päiväämättömässä kustannuslaskelmassa varattiin myös muita töitä varten määrärahoja: näitä olivat muun muassa kipsikoristeiden valmistus, sisätilojen liima- ja öljyvärimaalaus, klosetti- ja pisuaaritilojen varustaminen, siivous ja lämmitys, viemärijohdot, tasoitukset ja piirustukset. (Aine- ja kustannusehdotus Jyväskylään rakennettavaa taloa varten, päiväämätön.) Muihin töihin Reiniuksen kustannuslaskelmassa kuuluivat 8 klosettia ja 900 kuutiometriä täytettä, ilmeisesti välipohjarakenteisiin. Tähän laskettiin kuuluvaksi myös ulko- ja sisäpuolten kipsikoristeet, aikaisemmin mainittujen öljyvärimaalausten lisäksi tulevat liimavärimaalaustyöt, sekä rakennustelineet ja muut menot. (Kustannuslasku kaksikerroksiseen kunnallistaloon kivestä Jyväskylän kaupunkia varten, Waasassa Tammikuulla 1897, K.V. Reinius.) Koko rakennuksen työ- ja materiaalikustannuksiksi arvioitiin molemmissa kustannusarvioissa Suomen markkaa. Työselitys Työselityksiä vuodelta 1897 on myös kaksi. Ensimmäinen on rakennusmestari, urakoitsija August Viktor Grönhagin päiväämä ja rakennustoimikunnan hyväksymä selitys. Toinen päiväämätön, korjauksia sisältävä ja eri käsialalla kirjoitettu paperi on todennäköisesti luonnos virallista työselitystä varten. Ohessa on suora sitaatti August Viktor Grönhagin laatimasta työselityksestä vuodelta 1897: Kivijalka (sokkeli) katujen puolella tehdään hienoksi hakatusta harmaakivestä piirustuksen mukaan ja saumat rapataan kalkkiruukilla sisäpuolelta, ulkopuolelta saumataan sementtiruukilla. Pihan puolella kivijalka tehdään kiilatusta kivestä vinkkelisaumalla, jossa sauma ei saa olla 2 cm suurempi isoimmista paikoista samoin saumat laastittava, kuin kadun puolellakin. Porrasaskeleet tehdään hienoksi hakatusta kivestä saumaus sama kuin fasaadisokkelissa. Harmaa kivimuuri pankin holvin alle tehtävä siten, että sementtipetooniin (petoonin suhde 1 sementtiä 5 hiekkaa kivisepeliä) upotetaan suurempia harmaakivilohkareita siksi paljon, kuin petooni voi niitä yhdistää toisiinsa jäämättä mitään aukkoja ja mainittu petooni on tehtävä hyvin kosteata, jolla se paremmin kivettyy. Muuraus on tehtävä siten, että punaiseksi palaneet tiilet käytetään ulkoseinäin ulkopuoleisiin sivuihin ja vaaleaksi palaneet sisäsivuihin ja väliseiniin, holveihin y.m. tummemmaksi palaneet, harmaita kiviä vastaan; ruukki laitettava siten, että suhde on 1 kalkkia 2 ½ 3 hiekkaa rappauksessa sama ruukki kuin muuratessakin, ainoastaan sisäpuolella valmistuksessa käytettävä hienoa hiekkaa. Vuoliaiset 15x30 sm poikkileikkaukselta suurempiin saleihin, joita ei saa asettaa harvempaan kuin korkeintaan 70 cm keskeltä keskelle mitattuna, muihin huoneisiin käytetään vasoja, joiden poikkipinta on 12x25 cm asetus sama kuin edellisissä, kaikki vasat saavat olla juuri kuivaa honkaa, jossa ei saa olla suurempia poikkipäisiä halkeamia, jotka heikontavat vasan kannatuskannatusvoimia. Täytelattian rimat 31 (36?) x50 mm täyte/ skaalinki/ piirat 10x10 cm. kattotuolit 15x12,5 cm piiroista; kaikkiin yllämainittuihin tavaroihin myöskin piirat saavat olla juuri kuivia. Jalkalistat 23x120 mm maalataan ilman spaklausta. Kattolistat pienempiin huoneisiin, jossa katot tulee 2x10 cm laudoista spontatuista, ovat laitettavat tavallista 120x35 mm listaa, koneella höylättyä. Riippuansaat 20x20 cm parrua, joka myöskin voi olla juuri kuivaa, mutta ei saa olla halkeamia. Kattotuolit asetettavat korkeintaan 120 cm välimatkoille toisistaan; paneeli vesikaton alle tehdään niin sanotuista 1 tuuman hylkylaudoista, asetettuna 7 cm välimatkoille toisistaan, täytelattiat ja palapohja (palopohja?) tehdään samoista laudoista. Lattiat tehdään 5x12 15 cm kuusilankuista, joka valmiina färnissataan kahteen kertaan ja yksi kerta vedetään kupaalilakalla; paneelikatot kellarihuoneissa fernissataan samoin kuin lattiatkin; nämä katot tehdään ilman koristuksia. Vahvemmat puuseinät tehdään siten, että telinelankut naulataan kahteen kertaan ristiin ja sen päälle

34 66 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 67 tikutetaan ja rapataan samoin kuin tavalliset rapatut katotkin. Ohkaisemmat puuseinät tehdään kahdenkertaisista tuuman hylkylaudoista, joihin liistrataan pinkopahvi molemmin puolin ja maalataan kuten muut seinät. Yhdysrappu kellariin puusta. Kaksi rautakolonnia (pylvästä), sellaista kuin kustannusarviossa määrätty hinta myöntää. Vasa-ankkuria käytetään siten, että vähintään joka 4:äs vasa ankkuroidaan; seinässä on ankkuria käytettävä, missä oven tai akkunan reikä on lähempänä kuin 120 cm rakennuksen ulkokulmasta, palopohja vinnillä muurataan saviruukilla, johon myöskin voi käyttää rakennuksella syntyneitä tiilenpätkiä. Parkettilattia juhlasaliin tehdään tavallista tammiparkettia. Kaikki ikkuna- ja ulko-ovikarmit tehdään 3x8 tuuman mäntylankuista, ovien raamistykit tehdään 2 vahvoista ja fyllingit 1 ¼ laudoista tavallisilla päälle lyötävillä listoilla ranskalaista kuosia, lukot tavallisia 2 markan hintaisia parioven lukkoja, sekä pari- että enkla oviin, paitsi enklaovia kellarikerroksessa, sekä klosettien, konttorien ym pienempiin oviin tavallisia kamarin ja konttoorin lukkoja. Kädensijat parioven lukkoihin saavat korkeintaan olla 2:73 pennin hintaisia kappaleelta, paraadiovien lukot 8 markkaa ja kädensijat niihin saavat olla 12 markan hintaisia. Ovet maalataan tavalliseksi 3 färillä, paitsi ovia paraadirapussa ja juhlasalissa tammeksi sekä ruokasalissa maalataan vaalnötiksi (saksanpähkinä?); ynnä kaikki ulko-ovet tammeksi. Sisäovien karmit tehdään 3x7 tuuman lankuista, paitsi ovia, jotka tulevat puuseiniin, sillä niiden karmilankkuin leveys riippuu seinän vahvuudesta. Akkunanpokat tehdään 2x2 tuuman mäntypuista vesinokalla varustettuna piirustusten mukaan ja varustetaan tavallisilla pielailla sekä lasilla no. 2 ja maalataan kulöörissä. Se osa vasojen sivuista on tervattava, joka joutuu seinäin sisään ja vasakerroksia muuratessa otettava huomioon, että ei ruukkia panna vasoin kiinni (vesieristeenä käytetty ilmeisesti kivihiilitervaa). Kaikki akkunain ja ovien ulkokarmit ovat tihdattavat rohtimilla ja ovilokilla varustettava. Permanto ja välikattofyllinkiin käytetään kuivia sammalia ja kuivaa saven sekaista hiekkaa. Kaakeliuuninen kaakelien hinnat saavat maksaa keskimäärin 140 markkaa. Uunien luukuista ovat 11 (?) joko messingistä tai nikkelistä ja toiset valuraudasta. Venttiilit niihin tavalliset, käytännölliset. (Työselitys Jyväskylä A. V. Grönhag.) Kaupungintalon seinässä on käytetty muurauksessa niin sanottua makkarasaumaa, jossa sauma tuli ulos tiilestä. Rappaus on tehty kovalla laastilla linjaarin kanssa, jotta se on saatu suoraksi. Tummaan laastiin laitettiin väriä sekaan. (Työtavasta ks. muurari Hagmanin haastattelu). (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Rakennustöiden välitarkastus 1898 Arkkitehti Karl Viktor Reinius totesi suorittamassaan Kaupungintalon tarkistuksessa, että työt olivat pahasti jäljessä: muuraustyöt olivat edenneet toisen kerroksen puoliväliin, vaikka laaditun välikirjan mukaan rakennuksen oli tarkoitus olla vuoden 1898 lokakuun alkuun mennessä jo vesikattovaiheessa. Arkkitehti Karl Viktor Reinius katsoi urakoitsija Anders Viktor Grönhagin syyllistyneen tässä laiminlyöntiin, jonka seurauksena rakennustyöt tulisivat nyt maksamaan enemmän epäedullisen vuodenajan takia. Varotoimenpiteinä tuli muuraustyöhön, varsinkin pakkasella, käyttää pelkästään täysin kuivia tiiliä ja kuivaa, mieluiten kuumennettua hietaa, sekä muurisaveen vain sammuttamatonta kalkkia. Hirsikerta ja ikkunoiden ja ovien kehysten alakappaleet oli peitettävä laudoilla. Rakennuksen kattamisen jälkeen rossipohjia ei saanut tehdä, ennen kuin niskat olisivat täysin kuivuneet. Tämän takia ylisten, eli ullakon lattian niskat oli peitettävä vain väliaikaisella rossipohjalla, eli lattialla ja täyteaineella. Rakennusta tuli myös talviaikaan lämmittää huolella ja varmistaa hyvä ilmanvaihto, niin että rakennus kuivuisi mahdollisimman täydellisesti. (Tarkastuspöytäkirja, K. V. Reinius ) Tarkastuksessa ei kuitenkaan löydetty huomautettavaa valmiina olleista perustuksista ja jalustatyöstä. Arkkitehti Karl Viktor Reinius arvosteli tosin muuraustyön laatua ja totesi muurareiden olleen tottumattomia, mutta katsoi, ettei tästä ollut haittaa rakennuksen kestävyydelle. Talon sisäseinissä oli käytetty huonosti poltettuja tiiliä, muuten rakennusaineen laatu oli hyvä. Tiilimuurin loppupuolella oli käytetty erikokoisia tiiliä ja siksi liitteet (saumat) olivat erikokoisia, pääosin liian suuria. Tämän vaikutukset rakennuksen ulkonäköön selviäisivät vasta, kun rapattavat osat olisivat täysin valmiina. Mahdolliset puutteet pystyttäisiin kuitenkin peittämään talon saveuksella ja liitteiden peittämisellä. (Tarkastuspöytäkirja, K. V. Reinius ) Kaupungintalon työmaalla työskennelleiden muurareiden tottumattomuus oli luonnollista, sillä aikakauden puukaupungit työllistivät lähinnä kirvesmiehiä ja nikkareita.

35 68 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 69 Muuraustyöhön perehtyneet ammattilaiset olivat harvassa. (kts. esim. Viljo 1989, s.77) Jyväskylän kaupungissa toimi vuonna 1895 vain seitsemän muuraria ja vuoteen 1900 mennessä määrä oli laskenut kahteen. Ammattilaisten määrä liittyi selvästi kaupungissa meneillä olleiden rakennustöiden määrään, sillä 1880-luvulla, kun Jyväskylän seminaarin punatiilisiä rakennuksia ja kaupungin kirkkoa rakennettiin, muurareita toimi jopa kymmenen yhtä aikaa, kun taas vuosisadan puolivälissä heitä oli kaupungissa yksi tai kaksi. (Tommila 1970, s. 317.) Kunnallistalon lopputarkastus Kunnallistalon loppukatselmus toimitettiin vasta valmistuneella rakennuksella. Paikalla olivat lääninarkkitehti Karl Viktor Reinius, arkkitehti Hjalmar Åberg ja rakennusmestari August Tikka. Katselmuksessa esitettiin rakennussopimus, piirustukset, kustannusarvio ja työselitys. Tämän jälkeen suoritettiin itse rakennuksen tarkistus, jossa todettiin että tiilimuureissa oli suurempia ja pienempiä halkeamia varsinkin välimuureissa. Halkeamien syystä, vakavuudesta ja urakoitsijan vastuusta niiden syntymiseen ei päästy yksimielisyyteen, vaan päätettiin suorittaa uusi tarkastus vuoden 1900 keväällä (tästä ei löytynyt säilyneitä asiakirjoja). Tällöin nähtäisiin, josko ne olivat vaan tilapäisiä tai tulisivat jatkumaan. Sillä välin halkeamat tuli rapata ja maalata. Rakennuksen seinät ja kattojen holvit oli maalattu ennen Jyväskylän Kunnallistalo 1900-luvun alussa, hieman valmistumisen jälkeen. Arkkitehti Karl Viktor Reiniuksen suunnitelmia on noudatettu melko tarkasti, tosin pieniä poikkeamiakin löytyy: kerroslistat toteutettiin yksinkertaisempina, lipputanko lyhyempänä ja rappausosien väritys oli marmorointien sijaan valkoinen. Nimikentät merkitsivät eri osien toimintoja vuoteen 1918 asti, jolloin julkisivuista poistettiin Raatihuoneen ja Suomen Pankin tekstit. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. niiden kunnollista kuivumista, minkä seurauksena väri oli turmeltunut ja säleillyt. Tässäkin urakoitsijan sopimuksen mukainen vastuunalaisuus aiheutti erimielisyyksiä, eikä muistutusta asiasta annettu. Yksi vahtimestarin asunnon uuneista ei tietyissä ilmastollisissa olosuhteissa vetänyt kunnolla, mutta syyn ei katsottu olevan uunin rakennustavassa. Suomen Pankin tiloissa diskontrahuoneen uunin pari kaakelia oli haljennut ja lasiruutuja puuttui muutamista ikkunoista ja ovista. Myös kassaholvin ovi oli jätetty erillisen sopimuksen mukaisesti laittamatta paikoilleen. Ravintolan keittiössä piisi oli asetettu tilanpuutteen takia vasten seinää eikä vapaasti seisovaksi, eikä keittiön nostolaite ollut vielä valmiina. Lattiat oli maalattu määräysten mukaan, mutta lakkaus (lakeraus) ja paikoin värikin oli kulunut pois rakennusaikana varomattomuuden tähden. Rakennuksen julkisivun rapattujen osien ja kipsien maalaustyöt, sekä muutamat pienemmät työt vesikaton ylle nousevassa rakenteessa ja parvekkeessa (balkongissa) olivat vielä kesken. Näistä pienistä keskeneräisyyksistä huolimatta katsottiin, että rakennus oli tehty sopimuksen mukaisesti ja piirustuksia noudattaen, lukuun ottamatta pienempiä asianhaarojen vaatimia paikkauksia ja ettei työn tai rakennusainesten laadusta löytynyt moittimista. Rakennus otettiin vastaan Jyväskylän kaupungin puolesta sillä varauksella, että jos urakoitsijan syyksi katsottavia puutteita ilmenisi vastuuajan sisällä, ne voitaisiin vielä sopimuksen mukaan hänellä korjauttaa. Tässä vaiheessa Kunnallistalon urakoitsija oli vaihtunut ja August Viktor Grönhagin sijasta toimen oli ottanut vastaan katselmuspöytäkirjassakin esiintynyt rakennusmestari August Tikka. Laskut ja kirjanpito Lopputarkastuspöytäkirjassa sanottiin rakennustöiden noudattaneen piirustuksia (Ote Kunnallistalon katselmuspöytäkirjasta ), mutta joitakin muutoksia ilmeisesti rakennusaikana tehtiin. Yleisölehterin portaikossa oli tehty muutos, joka nosti osaltaan kustannuksia. Lopulliset materiaalikustannukset nousivat, sillä kustannusarvio oli tehty ilmeisesti alakanttiin. Esimerkiksi ratakiskoja tarvittiin rakenteita vahvistamaan liki 90 metriä yli arvion ja vesikattoa varten tarvittiin yli 240 neliömetriä enemmän peltiä sekä kolme syöksytorvea yli kustannusarvion. Korkea lipputankokin vuorattiin galvanoidulla pellillä. Keittiön rappuun lisättiin jälkikäteen kaksi ikkunaa.

36 70 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 71 Riippuansaiden määrää lisättiin ja osa tehtiin vahvempina mitä kustannusarvio määräsi. Ilmeisesti ilmastointia varten tuli seinäventtiileitä 48 kappaletta ja 31 metriä ilmatorvea juhlasaliin ja näyttämölle. Julkisivuun tehtiin ylimääräinen koristelista. Juhlasaliin ja paraatikäytävään tehtiin ensin 54 metriä listaa 104 kulman kanssa piirustusten mukaan rapaten, mutta sitten valmiit listat jostain syystä revittiin pois ja tehtiin uudestaan puupäällysteisinä. Valtuustosalin seinäpilarien rappaus muutettiin suuritöisemmäksi, mitä alkuperäisissä piirustuksissa. Viidestä peiliovesta otettiin yläpeilit pois ja korvattiin lasilla. Yksi ovi muurattiin kiinni (huoneet 23 21) ja pienen paraatioven kädensijat olivat budjetoitua kalliimmat. Myös hissilaitos tuli arvioitu kalliimmaksi: sepän tekemät raudat ja pyörät, blokit ja köydet, ovi ja 40 metriä kiskoa maksoivat yhteensä 405 markkaa. Kirvesmiehen töitä kertyi ylimääräiset 156 tuntia. Kellarin seinää tehtiin 18 neliömetriä. Jopa 99 neliömetriä tuuman laudoista tehtäviksi määrättyjä lankkuseiniä muutettiin rakennusvaiheessa kahdenkertaisiksi lankkuseiniksi, jotka tikutettiin ja rapattiin molemmilta puolilta. Jyväskylän kaupunginvaltuuston 50-vuotisjuhlaistunto vuonna Juhlasalin alkuperäisenä kalustuksena olivat wieni läistuolit. Nurkissa näkyvät kaakeliuunit vuodelta 1911 ja katonrajaa kiertää todennäköisesti 1900-luvun alussa lisätty maalauskoristelu. Valokuvaamo Päijänne, Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Kaakeliuuneja tarvittiin 3 ylimääräistä ja juhlasalin ja näyttämön viisi uunia olivat kalliimpia kuin kustannusarvio määräsi. Perinteisesti rakennuksen kivijalkaan muurattava muistolaatikko lisättiin jälkikäteen ja sitä varten tuli yksi Kunnallistalon sokkelikivistä ottaa irti ja hakata tila laatikolle. (Rahatoimikamarille A.V. Grönhagin konkurssipesältä saapunut lasku Kunnallistalon ylitöistä, ) Muuraustöistä löytyy kaupunginarkistosta lasku, joka on todennäköisesti vuodelta Laskusta ei näy työn suorittajaa tai vuotta, mutta siihen on merkitty lähinnä tulisijojen muuraustöitä helmi-syyskuun ajalta. Kunnallistalon lopputarkastus pidettiin lokakuussa 1899, joten laskussa mainitut muuraustyöt on todennäköisesti tehty syyskuun loppuun 1899 mennessä. Laskun mukaan 14. helmikuuta Kunnallistalossa korjattiin kaakeliuuneja. Maaliskuun 12. päivä purettiin peltiuuneja, joiden tilalle ilmeisesti muurattiin kaakeliuunit. Toukokuussa 2. päivä tehtiin kaakeliuunien korjauksia ja keittiön uuni. Elo- ja syyskuussa tehtiin ilmeisesti paljon permantojen korjaustöitä ja syyskuun 29. päivä maalaustöitä. Päiväämättömästä paperista löytyy myös merkintä, jonka mukaan tiiliä olisi tilattu V. Vessmanilta. (Lasku muuraustöistä ) Kaupungintaloon tarvittiin myös kalusteita. Päiväämättömässä laskussa kaupungin kiinteistöjen kalustuksesta Kaupungintalon kellarikerroksen kalustukseen oli varattu 1000 markkaa ja ensimmäisen 6000 markkaa. Toisen kerroksen kalustukseen oli käytettävissä kokonaiset markkaa: huonekaluihin oli varattu markkaa, soittokoneisiin 6000 markkaa, kirjoihin ja nuotteihin 1000 markkaa, sekä peileihin 500 markkaa. Laskelmassa oli huomioitu myös taidetuotteet mutta erityistä summaa ei ilmoitettu. Samassa laskussa mainittiin myös Wankila talo N 91, mikä todennäköisesti tarkoitti Kaupungintalon kanssa samalla tontilla sijainnutta puurakenteista vankilarakennusta, vaatimattomaan tuhannen markan budjettiin kuuluivat muun muassa vankien raudat, vuodevaatteet ja vankien vaatteet, sekä huonekalut. Saman talon ulkohuonerakennukseen oli laskussa merkitty työkaluja, katulyhtyjä, sänkyvaatteita, sekä lippuja, lipputankoja, vaakunoita, esirippuja ynnä muuta varten 6300 markkaa. Tämä rakennus toimi todennäköisesti myös Kaupungintalon varastorakennuksena. (Päiväämätön lasku Jyväskylän kaupungin kiinteistöjen irtaimistosta.)

37 72 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 73 Jyväskylän Kunnallistalon toisen kerroksen tilat olivat edustus- ja kokoustiloina rakennuksen tärkeimmät. Kerrokseen tulivat juhlasali näyttämöllä, naisten huone, pukuhuone, herrain huone, tupakkahuone, ruokasali, rulettihuone, ravintoloitsijan huoneet, käytävä, vestibyyli ja eteinen, viisi erikokoista kokoushuonetta seuroille, sekä yleisölehteri. (Valtuuston asettaman komitean ehdotus Kaupungintalon yläkerran sisustamiseksi. Valtuuston huonekalujen luettelo. Kopio valtuuston pöytäkirjasta v ) Kaupungintalon kaakeliuunit tilattiin Turun kaakelitehtaalta (Åbo Kakelsfabriks Aktiebolag, Räkning för Byggm. A. V. Grönhag ). Maalaustyöt teki jyväskyläläinen E. Sanmarkin maalausliike välisenä aikana. Urakkasopimukseen kuuluneita töitä oli laskutuksen mukaan kellarikerroksen puukattojen ja permantojen vernissaus ja lakkaus (lakeeraus), seinien ja kattojen maalaus liimavärillä, sekä ovien (24 kpl), ikkunoiden (19 kpl) ja rautauunien, hellankupujen ja näiden jalkalistojen maalaus (8 kpl). 1. kerroksen seinät ja katot maalattiin liimavärillä, pahviseinät kiristettiin, lattiat lakattiin ja valmistettiin 17 ovea, sekä maalattiin 2 hellaa ja kerroksen jalkalistat. 2. kerroksessa maalattiin ruokasalin paneelit, sekä valmistettiin juhla- ja ruokasalin ikkunat. Ovia valmistettiin 35 ja ½. Juhlasalin seinät ja näyttämö maalattiin. Tässä ei ilmoiteta maalin laatua, mutta neliömetrihinta on suurempi kuin 1. kerroksen seinien maalauksissa, joten sen voisi olettaa tarkoittavan koristemaalausta, tai hin- E. Sanmarkin lähettämässä laskussa on tarkkaan eritelty tehdyt maalaustyöt. Jyväskylän kaupunginarkisto. naltaan kalliimman öljymaalin käyttöä. Toisessa kerroksessa valmistettiin myös lattiat, maalattiin hissin ovet, jalkalistat, sekä hella. Paraatiportaikon seinät maalattiin liimavärillä, balustradi, staketti ja paneelin puulista, sekä kaksi ovea ja ikkunaa. Urakkaan kuulumattomia, erikseen laskutettuja töitä olivat 1. kerroksen osittainen uudelleen maalaus, sekä seinien, kattolistojen ja kattojen paikkaukset ja balustradin vestibyylin maalaus. Kaupungin Rahatoimiston ja Suomen Pankin tiloissa Emil Sanmarkin liike maalasi kassaholvien ovet ja paikkasi niitä ympäröiviä seiniä. 2. kerroksessa kattoja ja seiniä jouduttiin paikkaamaan ja maalaamaan. Juhlasalin katto maalattiin osaksi uudestaan ja muun muassa listoja jouduttiin paikkaamaan ja paneelilista maalattiin. Juhlasalin 5 kakluunia maalattiin. Paraatiportaan kattolistoja paikkailtiin, balustradi ja porraskäytävän paneelin puulistat maalattiin. Katolla torin puoleisen julkisivun sinkkikoristeet maalattiin. Työt oli todistettavasti tehty ja lasku kuitattu maksetuksi saman vuoden joulukuussa. (Lasku Jyväskylän Kunnallistalon maalaustöistä , Emil Sanmark.) Rakennusmestari August Viktor Grönhag sai Kunnallistalon urakkaa varten rahat viidessä osassa vuosien aikana, ensimmäisen suorituksen Tällöin on rakentaminen voinut alkaa. Tilikirjanpidon mukaan Kunnallistalon työmaalle ostettiin tiiliä kauppaneuvos Julius Johnsonilta ja maanviljelijä A. Schildtiltä vuoden 1898 marraskuussa tulleiden laskujen perusteella. Maalari Emil Edvard Sanmarkille maksettiin syys-joulukuussa vuonna 1899 yhteensä kuusi suoritusta, viimeinen Monta kertaa tilikirjanpidossa on merkintä rahaa V. Heleniuksen kautta. Hän oli myös allekirjoittanut maksettujen palkkojen päivätyölistan elokuussa Kunnallistalolle otettiin palovakuutus Seppä Herman Toivola valmisti ainakin yhden rakennuksen kassakaapeista, sillä hän oli lähettänyt laskun kassaholvista lokakuussa ja sepäntöistä marraskuussa Marraskuussa maksettiin Tampereen Rautakaupan lasku kattorakenteista (ehkä juhla- ja ravintolasalin rosetit). Klosetit eli vessat toimitti kauppias Julius Tallberg. Tavaraa toimittivat myös Kauppiaat Will. Kammonen ja M. Mäkinen. Suomen Pankin kassaholvien ovet saapuivat joulukuussa, ilmeisesti vesiteitse. (Tilikirjanpito , A. V. Grönhag ) Teräsovien nimikylttien mukaan suuremman holvin oven (tila 103) valmisti lontoolainen Chubb Lock & Safe makers ja pienemmän (tila 117) Åbo Jernmanufaktur Bolag.

38 74 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 75 Jyväskylän kaupungin hallinnon puolella olleen pienen kassaholvin (tila 132) oven nimikilvissä on valmistajana H. Toivola. Kunnallistalon rakennuksilla työskenteli vuoden 1899 Päivätyölistan mukaan 65 eri alojen ammattilaista. Sukunimillä merkityistä työntekijöistä mainittiin erikseen kirvesmiehet, ajurit, naistyöntekijät ja apurit. Urakkatöistä mainittiin vain työn laatu, esimerkiksi paraatirappujen ja fasadin rappaukset ja peltisepän työt, jotka ilmeisesti kysyivät erityisiä taitoja. Nimilistassa on muutama sama sukunimi kuin Jyväskylässä tuohon aikaan toimineilla käsityöläisillä. Ainakin puusepät Matti Nieminen, Karl Emmanuel Oksanen ( ) ja Matti Laakso (1860-?) toimivat 1890-luvulla Jyväskylässä. Juho Salminen ( ) oli toiminut ajurina vuodesta 1882 asti ja maalari Moses Mäkisellä ( ) oli liike Jyväskylässä. Sirkka H. toimi työmiehenä ja timperinä Jyväskylässä ainakin 1840-luvulla, mutta liekö hän ollut enää toimessa 1890-luvulla Kunnallistalon rakentamisen aikoihin. Wilander-niminen apuri saattaisi olla muuan Heikki Waldemar Wilander (1888?) jolla oli maalarinliike Jyväskylässä vuosina Tommila mainitsee, että lasimestari ja läkkiseppä Henrik Lönnberg ( ) olisi tehnyt muun muassa Kunnallistalon ja seminaarin rakennusten lasitöitä. (Päivätyölista, Jyväskylän kaupunkintalolla ; Tommila II, 1972.) Ensimmäiset korjaukset, 1900-luvun alku Kaupungintalon korjauksista ei ole rakennuslupa-aineistoja ennen vuotta Tässä esitettävät tiedot on kerätty pääosin 1900-luvun alkupuolen kunnalliskertomuksista. (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Vuosina 1900 ja 1903 halkeamia paikattiin, rapistuneita seiniä maalattiin ja lattioiden alta poistettiin mätäneviä, märkiä täytteitä. (vrt. Keskisuomalainen 2. XI.1949 ja Valjakka , 2 3). Vuonna 1907 Kunnallistalon pääsisäänkäynnin seinät maalattiin, juhlasalin tammiparkettilattia korjattiin ja toiseen kerrokseen rakennettiin WC. Pihalle rakennettiin kivestä kaksiosainen likakaivo, josta johdettiin saviputkista tehty viemäri asioitsija Wiikin talon viemärijohtoon. Saviputkista tehty viemärijohto johdettiin myös Kunnallistalon kivijalasta likakaivosta menevään johtoon. (JKK 1907, 76). Jyväskylän kaupungin edustajavaalilautakunta vuonna Kuva on otettu todennäköisesti ensimmäisen kerroksen raastuvan tiloissa, koillissiiven kadunpuoleisissa huoneissa. Kaikkia huonetiloja ei koristemaalattu. Vaaleasävyisessä huoneessa on alkuperäinen kaakeliuuni, lautalattia ja koristeellinen peilipariovi. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Vuonna 1908 Kunnallistalon kellarissa huutokauppakamarin huoneisto sisustettiin lukusalin ja lainakirjaston huoneistoksi ja ensimmäisen kerroksen lukusalihuoneisto muutettiin valtuusmiesten kokoushuoneeksi. Uuden istuntosalin sisustussuunnitelman laati arkkitehti Yrjö Blomstedt. (JKK 1908, 89). Ensimmäisen kerroksen pylväshuoneessa on vuosien remontin yhteydessä otettu esiin vanhoja maalauskoristeluja. Huoneen nurkkaan jätetty värinäyte vaikuttaa tyyliltään arkkitehti Yrjö Blomstedtin sisustussuunnitelman mukaiselta. Vuonna 1909 ensimmäisessä kerroksessa Suomen Pankin konttorihuoneisto korjattiin ja maistraatin istuntosalin katto sekä seinät korjattiin ja maalattiin. Toisen kerroksen juhlasalin lattia korjattiin. Rappukäytävän alaosa maalattiin öljyvärillä, yläosa vesivärillä. (JKK 1909, ). Vuonna 1910 Kunnallistalon toisessa kerroksessa sijaitsevat, niin sanotut seurojen huoneet maalautettiin kesällä. Katto ja seinien yläosat maalattiin vesivärillä ja seinien alaosa öljyvärillä (JKK 1910, 79). Vuonna 1911 toisen kerroksen juhlasalin näyttämön viereisiin nurkkiin teetettiin uudet uunit. (JKK 1911, 176). Myös sisustusta muutettiin, suunnitelman laati ilmeisesti arkkitehti Yrjö Blomstedt. (Andersson 1998.)

39 76 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 77 Suomen Pankki muutti Kunnallistalolta vuoden 1918 syksyllä omaan liiketaloonsa Kauppakadun varrelle. Tilalle muutti maistraatti ja raastuvanoikeus, jolloin pankilta jäänyttä huoneistoa korjattiin saman vuoden aikana. (JKK 1918, 140). Kaupungintalon muutokset 1920-luvulla Vuonna 1913 ensimmäisen kerroksen maistraatin ja raastuvanoikeuden huoneistot korjautettiin. (JKK 1913, 140). Raastuvan jugend-tyylisen kaluston valmisti 1910-luvulla puuseppä Matti Kumpunen, joka piti liikettä Jyväskylässä ja toimi myös kaupungin luottamustoimissa. Raastuvanoikeuden muuttaessa pois talosta kalusteet jäivät, sillä ne eivät olisi sopineet tyylillisesti uusiin tiloihin. (Varatuomari Veikko Hyytiäisen haastattelu , Päivi Andersson; Tommila II 1972.) Osa kalusteista, ainakin raastuvanoikeuden istuntosalin pöytä ovat nykyään Keski-Suomen museon kokoelmissa. Raastuvanoikeuden jugendkalusteita vuonna Keski- Suomen museon kuva-arkisto. Nuorisojuhlat Jyväskylässä kesällä Julkisivun otsikkokentistä on poistettu raatihuoneen ja Suomen Pankin tekstit ja Kunnallistalo-teksti maalattu uudelleen, ilman väliviivaa. Keski-Suomen museon kuvaarkisto luvun alussa Kunnallistalon julkisivusta peitettiin 1. kerroksen otsikkonauhoista tekstit Suomen Pankki ja Raati-Huone. 2. kerroksen otsikkoteksti Kunnallis-Talo muutettiin muotoon Kunnallistalo. Vuonna 1923 otetussa kuvassa muutokset ovat jo näkyvissä. Muutoin rakennuksen julkisivut olivat vielä rakennusaikaisessa asussaan. Kunnallistalo-teksti peitettiin lopulta 1930-luvun alkuun mennessä, kun uuden kunnallislain mukaan Jyväskylän kaupungille valittiin kaupunginjohtaja ja kaupunginhallitus; Kunnallistalosta tuli Kaupungintalo. (Varatuomari Veikko Hyytiäisen haastattelu , Päivi Andersson; Tommila 1972, ) Vuonna 1925 Kunnallistalossa tehtiin muutoksia kellarikerroksessa. Kellarikerrokseen tuli uusina toimintoina sähköosaston verstas ja varasto, mittarien tarkastushuone sekä varastonhoitajan huone järvenpuoleiselle sivulle, osittain paraatiportaikon alla olevaan tilaan. Toiselle puolelle kellarin käytävää rakennettiin uusin väliseinin talouskellareita sekä vesijohto- ja työkaluvarastot. Näiden viereen tehtiin putkivarasto rakennuksen länsikulmaan. Tällöin kellarin Torikadun (Gummeruksenkadun) puoleisessa päädyssä oli vahtimestarin kolmen huoneen asunto ja toisessa päädyssä poliisilaitoksen tiloja sekä leipomohuone. Kaupungintalon tontilla, pihan takaosassa oli tällöin vielä asemapiirroksen mukaan pitkänomainen puurakennus. (Piirustus muutoksiin Kunnallistalossa tontilla no. 6 neliössä no. 3 Jyväskylän kaupungissa. Vahvistettu ) Arkkitehti Kerttu Tamminen suunnitteli vuosien aikana huonekaluja kaupunginvaltuustosalia varten. Hän laati suunnitelmia kolmessa vaiheessa ja niihin kuuluivat puheenjohtajan, jäsenten ja yleisön tuolit, puheenjohtajan, sihteerin ja jäsenten pöydät, sekä sanomalehtimiesten pöydät. Näistä toteutuivat ainakin pyöreäselkäiset, nahkapäällysteiset ja topatut jäsententuolit ja korkeampiselkäinen puheenjohtajan tuoli, sekä jäsenten yksinkertaiset,

40 78 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 79 Kaupungintalon eteisaula 100-vuotisjuhlien aikaan vuonna Keski-Suomen museon kuva-arkisto. tummapuiset pöydät. Myös mustaksi maalatut yksinkertaiset yleisön puutuolit muistuttavat arkkitehti Kerttu Tammisen suunnitelmia. Huonekaluissa on 1920-luvulle ominainen pelkistetty ja geometrinen tyyli, jossa klassistiset vaikutteet näkyvät hienovaraisissa yksityiskohdissa: jäsententuolien kaareva selkä kiertyy käsinojien kohdalla ja alun perin tuoleihin ja pöytiin oli tarkoitus tehdä messinkiupotuksia. Tämä ei kuitenkaan toteutunut. Arvokkuutta tuovat nahkapäällysteet ja puun tumma sävy. Vuoden 1929 työpiirustuksissa näkyy tuolien toppaus. (Valtuustosalin huonekalujen luonnokset, Kerttu Tamminen 1928 ja Jyväskylän kaupunginarkisto.) Sirkka Valjakan mukaan salissa käytettiin tätä ennen wieniläistuoleja. (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Yksinkertaisia, puurimaselkäisiä tuoleja näkyy salista 1920-luvulla otetuissa kuvissa. Kalusteiden uusiminen on liittynyt todennäköisesti kunnallishallinnossa tapahtuneisiin muutoksiin. Vuoden 1927 kunnallislain muutoksen myötä perustettiin Jyväskyläänkin vuosien aikana kaupunginhallitus ja valittiin ensimmäinen kaupunginjohtaja. (Tommila 1972, ) Kaupungintalon muutokset 1930-luvulla Kaupungintalon 1930-luvun muutostöistä ei löydy varsinaisia rakennuslupaasiakirjoja, mutta Päivi Andersson on löytänyt merkintöjä aikakauden muu- Arkkitehti Kerttu Tammisen valtuustosaliin 1928 suunniteltujen jäsententuolien väritysmalli. Jyväskylän kaupunginarkisto. tostöistä Jyväskylän kaupungin kunnalliskertomuksista. (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Vuonna 1931 Kaupungintalon valaistuskalusteet uusittiin ja pintoja uusittiin maalaamalla. Rakennuskonttorin suuressa piirustussalissa tehtiin pintaremontti ja huoneen valaistuskalusteet uusittiin. Ainakin alakerran eteishalli ja yläkertaan johtava porraskäytävä maalattiin kokonaan, vain porraskäytävän kattomaalaus jäi entiselleen. Värisuunnittelijana toimi jyväskyläläinen taiteilija Urho Lehtinen. (JKK 1931, s ).

41 80 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 81 Todennäköisesti kaupunginhallituksen kokoustilana toiminut huone 1930-luvulla. Kuvassa näkyvät arkkitehti Kerttu Tammisen suunnittelemat huonekalut, alkuperäinen, vuonna 1940 purettu kaakeliuuni ja jyväskyläläisen seppä Herman Toivosen vuonna valmistama kaupungin kassaholvin teräsovi, sekä seinällä Wolmar Styrbjörn Schildtin muotokuva. Huone on sijainnut koillissiiven ensimmäisessä kerroksessa pihan puolella luvulla vanhat huonejaot rikottiin pirstomalla tila väliseinin kahdeksi toimistoksi ja käytäväksi. Keski- Suomen museon kuva-arkisto. Vuonna 1932 ensimmäisen kerroksen verotuskanslian huoneissa, kaupunginsihteerin huoneessa sekä maistraatin kansliahuoneissa tehtiin pintaremontti. (JKK 1932, s. 190) Vuonna 1933 konttoripäällikön huone rakennuksen itäkulmassa maalattiin ja muutamia vanhoja uuneja uusittiin. (JKK 1933, 234) Vuoden 1934 aikana tilojen pintaremontit jatkuivat. Tehdyistä maalaustöistä voidaan päätellä, että Kaupungintalossa oli tuolloin maistraatin tilat, poliisimestarin huone, kanslia ja rikososasto, sekä maistraatin vahtimestarin ja vesijohtolaitoksen varastonhoitajan asunnot. Maistraattia lukuun ottamatta nämä sijaitsivat todennäköisesti kellarikerroksessa (JKK 1934, 277). Kaupungintalon kellarikerroksen halkoliiterissä korjattiin ja betonoitiin vanhoja tiilipilareita ja kannatusholveja rapautumisen takia. Poliisilaitoksen järjestelyosastolla rakennuksen eteläkulmassa tehtiin kahden huoneen perusteellinen maalaus. Vuonna 1935 vesijohtolaitoksen varastonhoitajan asuntoon tehtiin WC. Toisessa kerroksessa sijainnut ravintolahuone maalattiin kokonaan, mutta kalustoa ei uusittu. Kaupungintalon vahtimestarin keittiö ja kamari maalattiin ja paperoitiin. Samalla kamariin tehtiin erityinen makuuparveke vuonna 1935 (JKK 1935, 321). Kaupungintalon ensimmäisen kerroksen pylväshuone 1930-luvulla. Huone toimi aikaisemmin valtuuston istuntosalina, kunnes kaupunginjohtaja muutti siihen 1930-luvun alussa. Tilassa saattoi ehkä tällöin istua myös vasta valittu kaupunginhallitus. Vuonna 1936 huoneeseen muutti rahatoimisto. Vuonna 1940 huone maalattiin valkoiseksi ja uunit purettiin. Valokuvaamo Päijänne, Jyväskylä. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Kaupungintalolla tehtiin suuria muutoksia ja korjaustöitä kaupungin virastohuoneiden uudelleenjärjestelyn takia vuonna Sisätilat maalattiin kokonaan kaikissa kaupunginhallituksen ja rahatoimiston huoneissa ensimmäisessä kerroksessa. Kaupunginhallitus sai nyt oman istuntohuoneen ja rahatoimisto entisen laajan kaupunginjohtajan työhuoneen (pylväshuone) toimistokseen. Kellarikerroksessa sijainneet vesijohtolaitoksen varastot siirrettiin vesijohtolaitokselle valmistuneeseen uuteen työhuone- ja varastorakennukseen. Niiden paikalle Kunnallistalon kellarikerrokseen sijoitettiin kaupungin huoltotoimiston virastohuoneet. Virastohuoneeksi liitettiin myös kellarin pesutupa. Virastohuoneiden permanto (jotka olivat maaperässä kiinni) tehtiin lämpimäksi liimaamalla pikieristyksin betonipohjalle kaksinkertainen puolen tuuman insuliittilevy, jonka päälle tuli vain muutaman senttimetrin vahvuinen täyte ennen puupermantoa (JKK 1936, 293). Kaupungintalon julkisivussa tehtiin myös huomattavia muutoksia vuoden 1936 aikana. Räystäslista, joka paikoin oli rapautunut, uusittiin osittain kokonaan. Listan alla sijainneet kipsikoristeet (konsolit) sekä eräät muuallakin julkisivuissa olleet kipsikoristeet korvattiin osaksi rappauslistoin. Tämä on tarkoittanut ilmeisesti toisen kerroksen pilastereiden korinttilaisten kapiteelien korvaamista sileillä kapiteeleilla, jotka muistuttivat nyt enemmän toscana-

42 82 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 83 laista järjestelmää. Kaari-ikkunoiden lakikivet poistettiin kokonaan risaliitin ja ensimmäisen kerroksen ikkunoista, myös Torikadun (Gummeruksenkadun) puoleisesta julkisivusta. Pääsisäänkäynnin koristelua yksinkertaistettiin muun muassa poistamalla sen vierellä sijaitsevien, muurattujen pylväiden rustikoinnit. Nyt pylväistä tuli kokonaan uuden muotoiset. Vajaan neljän metrin korkuinen lipputanko rakennettiin rautaputkista kahdeksanmetriseksi, kuten rakennuksen alkuperäisissä piirustuksissakin. Lipputankoa korjattiin myös niin, että tanko voitiin kiinnitysnivelensä varassa laskea alas katon varaan. Koko Kunnallistalo maalattiin ulkoa öljyväreillä sekä pihan puolelta kalkkivärillä. Vesikaton räystäspellit uusittiin kokonaan galvanoidusta levystä ja katto tervattiin muuten bitumi R 2 -valmisteella. (JKK 1936, 294). Kaupungintalon Torikadun (Gummeruksenkadun) puoleinen tontin raja-aita rakennettiin umpinaisella laudoituksella sekä betonipylväin. Aita maalattiin niin sanotulla ikimaalilla. (JKK 1936, 294) Kaupungintalon kellarikerroksessa oli vuonna 1937 poliisilaitoksen päivystyshuoneet ja järjestysosaston tilat. Vankila oli erillisessä rakennuksessa pihalla. Kunnallistalon juhlasalin parkettilattiaa korjattiin ja uuden poliisijär- Jyväskylän kaupungin 100-vuotisjuhla vuonna Kaupungintalon julkisivuja on yksinkertaistettu poistamalla koristeelliset lakikivet ikkunoista, pilasterien korinttilaiset kapiteelit, sekä sisäänkäynnin pylväiden rustikoinnit. Keski- Suomen museon kuva-arkisto. Juhlasali Jyväskylän 100-vuotispäivien juhlaistunnossa vuonna Salissa oli jo tällöin arkkitehti Kerttu Tammisen suunnittelemat valtuustosalin kalusteet. Yläkuvassa näkyy näyttämön vanerinen takaseinä ja pyöreä reuna. Alakuvassa on näytillä kaupungin uusi, vuonna 1931 käyttöön otettu vaakuna. Sen viereisissä pariovissa on vielä näkyvissä ootraukset kahdella sävyllä. Keski-Suomen museon kuva-arkisto.

43 84 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 85 jestyksen takia penkkirivistöt järjestettiin uudelleen. Paraatiportaikon marmorimosaiikkiportaat korjattiin kevyesti (JKK 1937, 281). Sota-aikana perustettiin kansanhuoltotoimisto, jolle järjestettiin tilat Kaupungintalolta vuonna 1939 jakamalla juhlasalin takana oleva rakennustoimiston tila kahtia. Kansanhuoltotoimisto toimi talolla säännöstelyn ajan, vuosina (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Vuoden 1939 aikana aloitettiin myös siirtyminen keskuslämmitykseen, mutta työ saatiin valmiiksi vasta 1940-luvun puolella. (JKK 1939; JKK 1940) Kaupungintalon muutokset 1940-luvulla Kaupungintaloon rakennettiin keskuslämmitys vuosien aikana. Urakkatarjouksista hyväksyttiin Oy Suomen Lämpö AB:n Helsingistä tekemä tarjous. Laitos rakennettiin pumppukierrolla käyttäen lämmittämiseen kahta Lokomon yhdeksän neliön tulipintaista kattilaa sekä tasoradiaattoreita. Keskuslämmityksen rakentaminen tehtiin kaupungin rakennustoimiston omana työnä. Kattilahuone erillisine pumppuhuoneineen rakennettiin talon länsinurkkaan, maistraatin huoneiston kohdalle ja muurattiin sen yhteyteen erillinen keskuslämmityspiippu, joka ulottui kellarista kerrosten läpi ja nousi voimakkaana rakenteena vesikaton yläpuolelle. Kellarikerroksen permannon alle rakennettiin pannuhuoneesta poliisilaitoksen ulkoseinää seuraten lämpöjohtokanava rautabetonista aina rakennuksen idän puoleiseen soppeen saakka. Torikadun (Gummeruksenkadun) varrelle rakennettavaksi aiotun poliisitalon oli tarkoitus käyttää lämmitykseen samaa syöttöjohtoa. Kaupungintalon keskuslämmitystä rakennettaessa purettiin uunit muun muassa poliisilaitoksen tiloista, maistraatin huoneista, rahatoimiston kassahuoneesta ja kadun puoleisesta eteishallista ja juhlasalista. Kellarikerros ja osaksi maistraatin huoneistoa saatiin vuoden 1939 aikana auttavaan kuntoon ja työtä oli tarkoitus jatkaa sodan jälkeen. (JKK 1939, ja ) Kaupungintalon keskuslämmityksen rakentamistyö tehtiin loppuun vuonna Myös kesken jääneet työt poliisilaitoksella saatettiin päätökseen. (JKK 1940, ) Sodan takia vuodesta 1940 vuoteen 1941 siirretyn alueliitoksen myötä Jyväskylän kaupunkiin liitettiin Tourulan, Nisulan, Halssilan ja Viitaniemen alueet, sekä osa Keljosta. (muun muassa Tommila I 1972.) Tällöin kaupungin Kaupungintalon juhlasali elokuussa vuonna Kaakeliuunit on purettu pois, seinät maalattu kauttaaltaan valkoisiksi, yleisöparvi suljettu ja kaiteet poistettu. Näyttämöä on laskettu, laajennettu ja reuna porrastettu. Valaisimet ovat samat, mutta lamput vaihdettu pyöreämpiin. Saliin on järjestetty arkkitehti Kerttu Tammisen valtuustosalia varten 1929 suunnittelemat kalusteet. Valokuvaaja Aarne Pietinen, Helsinki. Keski-Suomen museon kuvaarkisto. väkiluku ja valtuuston jäsenmäärä kasvoi huomattavasti ja tarvittiin suurempi istuntohuone. Toisessa kerroksessa Kaupungintalon juhlasali järjestettiin kalustukseltaan kaupunginvaltuuston istuntosaliksi vuosien aikana. Juhlasalia vuokrattiin sen jälkeen kuitenkin myös ulkopuolisia tilaisuuksia varten. (JKK 1939, ja ). Kaupungin rakennustoimiston laatimien piirustusten mukaan osa näyttämöstä erotettiin väliseinällä toimistohuoneeksi ja yleisölehterin aukot suljettiin. (Rakennuslupa 75/1940.) Juhlasalin parkettilattia tehtiin uudelleen, jolloin samassa yhteydessä rakennettiin salin perälle koroke kaupunginvaltuuston puheenjohtajan, sihteerin ja muiden toimihenkilöiden pöytiä varten. Uuden tammiparketin teki urakalla SOK:n Vaajakosken tehtaat. Koko sali maalattiin kauttaaltaan öljyvärein ja entisen näyttämöaukon kohdalle sekä ikkunoihin asetettiin uudet verhot. (JKK 1940, 411) Valtuustosalista vuonna 1942 otetussa kuvassa entinen juhlasali oli maalattu kattoa myöten kokonaan valkoiseksi. Myös näyttämön molemmin puolin syvennyksissä sijainneet pojan pää -veistokset oli poistettu. Kaupungin rakennustoimiston laatimien suunnitelmien mukaan toisen kerroksen koillispäätyyn tehtiin rakennustoimiston tilat muuttamalla tilajakoja

44 86 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 87 Ullakkokerroksen laajentaminen toimisto- ja asuinkäyttöön tapahtui toisen kerroksen huonetiloja madaltamalla ja ullakkotilaa hyväksikäyttäen. Rakennuslupapiirustus 7/59, rakennusvalvontaosaston arkisto. purkamalla ja rakentamalla uusia väliseiniä, jolloin toimiston kolme osastoa saivat omat työhuoneet. Tiloissa oli aiemmin ollut valtuuston pieneksi käynyt istuntosali ja studio. Uusissa työhuoneissa toimi rakennusosaston toimisto, rakennusmestarit, kaupunginarkkitehti, kaupungininsinööri ja pohjoiskulman huoneessa kaupungin geodeetti. Käytävään sijoitettiin rakennustoimiston eteinen, jota suurenettiin hieman siirtämällä aiempaa väliseinää. Käytävän päätyyn tuli suuri piirustussali. Toinen piirustussali tehtiin erottamalla entisen juhlasalin näyttämöstä tila uudella väliseinällä. Tämän eteistilaan rakennettiin uudet portaat kolmanteen kerrokseen. Toiset portaat nousivat paraatiportaikon vierestä kolmannen ullakkokerroksen parvelle. Ne rakennettiin todennäköisesti jo 1890-luvulla. Portaikon viereen tulivat kapeat huonetilat vaatesäilytykselle ja rakennusmestareille. (JKK 1940, 411; Rakennuslupa 75/1940.) Suurin muutoksista oli kolmannen kerroksen rakentaminen Kaupungintalon pihanpuoleiseen ullakkokerrokseen. Neljä huonetta ja käytävän käsittävä puolikas kerros rakennettiin Kaupungintalon koillissiiven puolelle. Vesikaton korkeutta ei muutettu, vaan huoneet rakennettiin kylmään ullakkotilaan laskemalla toisen kerroksen rakennustoimiston huoneiden kattoja alas. Kerrokseen sijoittui aluksi ainakin verotustoimisto ja studio. Vanhaan yleisölehterin muodostamaan pitkään tilaan rakennettiin väliseinin rakennustoimiston holvi, kopiohuone, kattoikkunalla varustettu kahvihuone ja palo-ovella varustettu geodeetin holvi. Toisesta kerroksesta rakennetun uuden porraskäytävän viereen tuli lisäksi säilytystila. (JKK 1940, ; Rakennuslupa 75/1940.) Vuonna 1940 tehdyt muutokset koskivat pääosin rakennuksen koillissiipeä, joka oli kunnallishallinnon käytössä. Ensimmäisen kerroksen raastuvan ja maistraatin, sekä toisen kerroksen lounaispäädyn tiloihin ei tullut muita rakenteellisia muutoksia kuin uunien purkaminen ja keskuslämmityspiipun rakentaminen rakennuksen länsikulmaan huoneiden läpi. Rakennuksen ensimmäisen kerroksen koillissiivessä entiset rakennustoimiston ja verotuskanslian huoneet kunnostettiin kaupunginhallitusta varten. Vapaudenkadun puolella sijaitsivat nyt kaupunginkanslia, kaupunginhallituksen, sekä kaupunginjohtajan huoneet. Kaupunginkanslia sijaitsi eteishallin vieressä ja sille rakennettiin oma eteistila huoneeseen, josta vei portaat kellarikerrokseen. Portaat rakennettiin tässä yhteydessä uudestaan ja niiden kulkusuunta vaihdettiin. Pohjoiskulmassa sijaitsevaan kaupunginjohtajan huoneeseen tehtiin kapea ovi erillistä sisäänkäyntiä varten. Näiden välissä sijaitsevasta kaupunginhallituksen kokoushuoneesta lohkaistiin väliseinin tilat pieniä arkistohuoneita ja eteistä varten. Lopuksi tilat maalattiin ja hallituksen istuntohuoneeseen hankittiin kolme uutta valaisinta. (JKK 1940, 411; Rakennuslupa 75/1940.) Kattovalaisimet, joissa on vihreästä metallista tehdyt varjostimet, ovat edelleen käytössä kaupunginhallituksen nykyisessä toisen kerroksen kokoushuoneessa. Kellarikerrokseen rakennettiin arkistoholvi osaksi poliisilaitoksen entisten varastojen, osaksi entisen halkovaraston paikalle. Holvi laipioineen tehtiin rautabetonirungon sisään eristyksenä käyttäen ilmarakoa, siporeks-levyä ja kuivaa hiekkaa muurausten välissä. Holvin eteisestä nousivat uudet portaat ensimmäiseen kerrokseen. Maistraatin huoneistossa vahvistettiin peruspilaria. Kaupungintalon vahtimestareita varten muurattiin kaksi talouskellaria pitkän kellarikäytävän viereen käyttämällä seinärakenteena kolme kuuden 6 tuuman muuria kahdella ilmaraolla. (JKK 1940, 411; Rakennuslupa 75/1940.) Vuoden 1925 rakennuslupapiirustuksessa näkyy jo merkintä talouskellareita, mutta voi olla että ne toteutettiin vasta tässä yhteydessä. (Rakennuslupa 1925.) Länsikulmaan rakennettiin kattila- ja pumppuhuoneet. Muita vähäisempiä muutoksia tehtiin myös, muun muassa väliseinä- ja ovimuutoksia

45 88 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 89 Jyväskylän kaupungin rahatoimisto 1940-luvun puolivälin jälkeen. Alkuperäisiä suuria huoneita jaettiin 1940-luvulla väliseinin pienempiin toimistoihin ja tilat maalattiin valkoisiksi. Toimistohuoneiden seiniin tehtiin vuonna 1943 ikkunat päätyhuoneeseen asti, äärimmäisenä vasemmalla näkyy vanhaan oviaukkoon muuratun kassakaapin ovi. Aarne Pietinen, Keski-Suomen museon kuva-arkisto. käytävässä ja parissa huonetilassa. Kellarikerroksessa toimi vuonna 1940 poliisilaitoksen rikososasto ja järjestysosasto, lisäksi siellä oli poliisimestarin ja ylietsivän huoneet, kanslia, valokuvaamo sekä osoitetoimisto ja rikosasiain ilmoituksien vastaanottotilat. Lounaispäädyssä, vanhassa asuinhuoneistossa oli miehistön tiloja ja vanhassa eteläkulman keittiötilassa odotushuone. (Rakennuslupa 75/1940.) Kaupungintaloon päätettiin vuonna 1942 hankkia puhelinkeskus, jota varten pantiin tarpeelliset rakennustyöt alulle (JKK 1942, 444). Vuonna 1943 Kaupungintalon puhelinkeskusta varten tehtiin tarvittavan tilat toisen kerroksen käytävän yhteydessä olleesta vaatehuoneesta. Samalla rakennettiin muun muassa säilytyskomeroita ullakolle ja korjattiin toisen kerroksen yleistä WCtilaa. (JKK 1943, 487) Vuonna 1943 Kaupungintalon ensimmäisessä kerroksessa tehtiin järjestelyjä rahatoimiston tilanahtauden takia. Koillispäädyssä sijainnut huoltotoimisto siirrettiin vuokratiloihin Torikatu 1:een. Vapautuneista tiloista yksi huone ja eteinen otettiin kaupunginhallituksen käyttöön ja loput yhdistettiin rahatoimistoon. Entisestä huoltotoimiston toimistohuoneesta tuli kaupunginjohta- Kaupunginhallituksen istuntosali elokuussa vuonna Tällöin Vapaudenkadun puolella ensimmäisessä kerroksessa sijainneeseen huoneeseen ostettiin uudet valaisimet kunnostuksen yhteydessä vuonna Kuvan ottohetkellä oviaukosta näkyvä kulmahuone oli kaupunginjohtajan tai kaupunginsihteerin käytössä. V.P./ Aarne Pietinen, Keski-Suomen museon kuva-arkisto. jan huone ja eteistilasta pieni virkistyshuone. Rahatoimistoon kuului nyt iso yleisökäyttöön tarkoitettu toimisto ja viisi pienempää työhuonetta. Huoneita varten rakennettiin vanhojen huonejakojen läpi käytävätila, joka kulki suuremmasta pylväshuoneesta kassaholvin editse päätyhuoneeseen asti. Rahatoimiston huoneet ryhmitettiin käytävän varrelle ja niiden välisiin seiniin tehtiin suuret ikkuna-aukot. Asiakastilana toimineeseen pylväshuoneeseen rakennettiin uusi ovi yleisöä varten eteishallin puolelle ja vanhaan oviaukkoon toiselle puolelle huonetta muurattiin uusi kassakaappi. Myös WC-tilat uusittiin tässä yhteydessä. (JKK 1943, ; Rakennuslupa 18/1948.) Kaupungin polttoainetoimisto, joka aiemmin oli toiminut kaupungingeodeetin toimistossa, siirrettiin vuonna 1944 toisen kerroksen kaupungin rakennusmestarille varattuun pieneen toimistoon. Huonetta hiukan suurennettiin ja siihen liitettiin oma suora kulkuyhteys yleisestä eteisestä (JKK 1944, 420). Vuonna 1945 maistraatin huoneistoa järjesteltiin uudelleen muun muassa rakentamalla uusi sisäänkäynti Torikadun (Gummeruksenkadun) puolelta maistraatin kansliaa ja kaupunginvoudin konttoria varten. Myös maistraatin istuntohuoneen yhteydessä ollutta yleisön odotushuonetta laajennettiin ja WC- tiloja järjesteltiin uudelleen. Tässä yhteydessä uudistettiin myös seuraavan kerroksen WC-tilat ja rakennettiin säilytystila tämän kerroksen siivousvälineille. Kellarikerroksessa laajennettiin mittausosaston varastotiloja. (JKK 1945, ).

46 90 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 91 Vuonna 1947 Kaupungintalon kellarikerroksen Torikadun (Gummeruksenkadun) puoleiseen päähän kunnostettiin osoitetoimistoa varten kolme huonetta eteisineen poliisilaitoksen rikososaston huonetilojen ahtauden ja epämukavuuden takia. Samalla tehtiin yksi uusi ikkuna ja yksi pimeä ikkuna muurattiin kokonaan umpeen (ilmeisesti etelänpuoleisesta kulmahuoneesta), kahden huoneen välinen oviaukko levitettiin kaariaukoksi, eteiseen tehtiin mosaiikkibetonista uusi sisäporras ja massalattiat korjattiin sekä lattiat öljyttiin kauttaaltaan värttinäöljyllä. Osoitetoimistolta vapautunut huoneisto jaettiin lasiväliseinillä niin, että saatiin kolme kuulusteluhuonetta lisää. Samana vuonna toisen kerroksen juhlasalin perällä ollut näyttämötila erotettiin kevyillä väliseinillä virastohuoneeksi, sillä apulaiskaupunginjohtajan viran täyttämisen jälkeen rakennustoimiston käyttöön tarvittiin lisätilaa. (JKK 1947, ). Rakennusluvissa maistraatin ja raastuvanoikeuden tilojen järjestelyt ja uusi sisäänkäynti julkisivumuutoksineen näkyy vasta vuonna Samaan rakennuslupaan on merkitty myös vuoden 1947 muutoksen kellarikerroksen poliisiosastolla. Kaupunginarkkitehti Olavi Kivimaan vuonna 1947 laatimien piirustusten mukaan tällöin rakennettiin Kaupungintalon pihajulkisivuun ensimmäisen kerroksen kohdalle uloskäynti, josta johtaa porrasaskelmat kaiteineen alas Torikadulle. Oven muoto otettiin sen viereisistä kaari-ikkunoista ja oviaukko jatkaakin kerroksen kaariaukkojen sarjaa. Sisäänkäyntiin tuli pieni eteistila ja ulko- ja sisäovien päälle ikkunat. Sisäänkäynnin kohdalle muodostettiin käytävätila purkamalla vanhojen eteis- ja komerotilojen ja ilmeisesti vanhan hissin väliseinät. Portaan kohdalta kellarikerroksesta muurattiin umpeen yksi ikkuna etelänpuoleisesta kulmahuoneesta. Maistraatin yleisön odotustilaa (nykyinen henkilökunnan kahvihuone) laajennettiin poistamalla vanhat WC-tilat ja rakentamalla uudet kaupunginvoudin työhuoneesta lohkaistuun tilaan. Tällöin lounaissiivessä olivat pihan puolella kaupunginvoudin ja toimiston tilat, Torikadun (Gummeruksenkadun) puolella oikeusneuvosmies, rakennustarkastaja, sekä suuren holvin vieressä kanslia. Vapaudenkadun puolella nurkkahuoneessa istui pormestari, seuraavana maistraatin ja raastuvanoikeuden istuntosali ja viimeisenä asianajajien huone pienemmän holvin viereiseen huonetilaan. Koillissiivessä kaupungin hallinnon tiloissa pohjoisnurkan huone oli kaupunginsihteerin käytössä ja eteistilaan oli tehty Kaupungin rahatoimisto 1940-luvulla. Asiakastilaksi muutettu tila maalattiin valkoiseksi ja valaisimet uusittiin. Aarne Pietinen, Helsinki. Keski- Suomen museon kuva-arkisto. työhuone apulaissihteerille. Kaupunginjohtajan huone oli piirustuksissa merkitty päädyn keskimmäiseen huoneeseen ja rahatoimistolla oli siiven koko pihanpuoleinen huonerivistö. Kellarikerroksessa paraatiporrashuoneen alla olevaan huonetilaan saatiin lisää kuulusteluhuoneita jakamalla tila väliseinillä neljään osaan, samalla tilan sisäänkäynti muurattiin umpeen. (Rakennuslupa 18/1948.) Vuonna 1949 ensimmäisen kerroksen lounaissiivestä raastuvanosastolta purettiin tarpeettomaksi käyneet uunit. Toisen kerroksen juhlasalin edessä olleen käytävän lattian kulunut massapeite poistettiin, lattia tasattiin laudoituksella ja vanerilla, sekä päällystettiin kumimatolla. Kellarikerroksessa järjestyspoliisiosastolla pienennettiin lasiväliseinillä huonetiloja. (JKK 1949 II, 230.)

47 92 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 93 Kaupungintalon muutokset 1950-luvulla Vuonna 1950 rakennustoimisto muutti Kaupungintalon toisen kerroksen lounaispäästä vapautuneeseen huoneistoon, kun kansanhuoltolautakunnan toiminta supistui. Huoneiston tilajakoa muutettiin väliseinillä käyttötarkoituksen muutoksen takia kaupunginarkkitehti Olavi Kivimaan suunnitelmien mukaan. Vanha ravintolasali jaettiin lasiväliseinällä toimistoksi ja yleisönosastoksi vaatenaulakoineen. Valtuustosalin viereinen huone jaettiin lautaväliseinillä toimistohuoneiksi, joilla oli yhteinen eteinen. Valtuustosalin ovet suljettiin näiden kahden muutetun tilan osalta. Rakennuksen pohjoisnurkkaan geodeetin työhuoneen yläpuolelle tehtiin uusi arkistohuone ullakkotilaan. Geodeetin huoneen kattoa oli sen takia laskettava alas ja muutettava palonkestäväksi. Arkistohuoneen ala- ja yläholvit tehtiin teräsbetonista kaksilaattaisina ja varustettiin koksinkuonatäytteellä. Uusi porraskäytävä geodeetin huoneesta arkistohuoneeseen tehtiin puurakenteisena ja arkistohuoneen sekä portaan väliseinä punatiilestä. Portaan alle toimistotilaan tuli pienet komerotilat ja ovi viereiseen huoneeseen. Arkistohuoneen rakentamista vaikeutti se, että työ piti tehdä vesikaton kautta niin että kerroksissa olevien toimistojen työskentely ei olisi häiriintynyt. Koillispäädyssä käytävän varrella sijainneesta WC-huoneesta tehtiin erillinen pesutila ja WC. Niiden päällä kolmannessa kerroksessa ollut varastohuone muutettiin vaatetilaksi ja WC:ksi. Toisen kerroksen muissa tiloissa ei tehty muutoksia. Lounaissiivessä oli tällöin vielä pihan puolella vahtimestarin kolmen huoneen asunto ja lännenpuoleisessa kulmahuoneessa toimistopäällikön huone. Koillissiivessä olivat toimistoinsinöörin, työpäällikön, kaupungininsinöörin, apulaiskaupunginjohtajan ja kaupunginarkkitehdin huoneet pihan puolella, päädyssä piirustussali ja valtuustosalin toimistotiloiksi muutetulla näyttämöllä toimistoinsinöörien ja mittaosaston piirustussalin tilat. Puhelinkeskus oli jo aikaisemmin rakennettu paraatiportaikon vieressä olevan pienemmän portaikon takana olleeseen tilaan. Kolmannessa kerroksessa oli asemakaavaosaston asemakaava-arkkitehti, asemakaavaosaston piirustussali, sekä kaksi muuta piirustussalia. Entinen yleisölehteri oli edelleen virkistys- ja varastotilana. (Rakennuslupa 187/1950). Rikospoliisin päivystyshuonetta jouduttiin maalaamaan vielä saman vuoden aikana siellä sattuneen tulipalon alun takia. (JKK 1950 II, 229). Kaupunginhallituksen kokous ensimmäisen kerroksen koillissiiven tiloissa vuonna L. Laaksovirta, Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Vuonna 1951 rakennuksen toiseen kerrokseen tehtiin valtuustosalin yhteyteen yleisötilat ja saatettiin loppuun rakennuksen pohjoiskulmaan edellisenä vuonna aloitetun teräsbetonisen arkistohuoneen rakennustyöt. Kaupungin omaa puhelinkeskusta varten rakennettiin ullakkokerrokseen keskuskoneistoa ja akkumulaattoreita varten omat huoneet. Rakennuksen toisen kerroksen länsikulmassa olevasta huoneesta erotettiin osa puhelinkeskuksen hoitajaa varten lasiseinällä. Kaupunginvoudinkonttorilta vapautuneet toimistotilat ensimmäisessä kerroksessa pihan puolella kunnostettiin rakennustarkastustoimiston käyttöön (JKK 1951 II, 247). Vuonna 1953 toisen kerroksen valtuuston istuntosalin katto ja seinien yläosat päällystettiin akustiikkalevyillä. Samassa yhteydessä sali maalattiin perusteellisesti. Salin perällä ollut entinen näyttämöaukko peitettiin jalavapäällysteisillä levyillä, jotka lakattiin puun luonnolliseen väriin. Katon kruunuvalaisimet ja seinälampetit maalattiin kultapronssillla. Samalla sähköjohdot uusittiin. Vahtimestarin asunnon puuliesi vaihdettiin sähköliedeksi. Ensim-

48 94 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 95 Toisen kerroksen käytävää ennen vuosien peruskorjausta. Vasemmalla portaat kolmanteen kerrokseen. Nurkassa arkkitehti Kerttu Tammisen suunnittelema valtuuston puheenjohtajan tuoli, käytävän varrella puisia yleisötuoleja. Keski-Suomen museon kuvaarkisto. mäisen kerroksen eteishallin sivulla olevasta entisestä eteistilasta kunnostettiin rahatoimiston ja kaupunginkanslian henkilökuntaa varten ruokailu- ja kahvihuone (JKK 1953 II, 212). Poliisilaitoksen järjestysosaston huoneita kunnostettiin myös kellarikerroksessa. Rikospoliisiosaston ison eteiskäytävän lattia päällystettiin kivilaatoituksella. Miehistöhuoneen ja päivystyshuoneen rikkikuluneet panssarimassalattiat tasoitettiin kittaamalla ja päällystettiin Telon-matolla. (JKK 1953 II, 212). Vuonna 1954 myös ensimmäisen kerroksen rakennustarkastustoimiston huoneiden lattiat päällystettiin Telon-matoilla. Kellarikerroksessa rikospoliisiosaston neljän kuulusteluhuoneen lattiat päällystettiin kovalevyllä ja maalattiin ja tilojen yhteydessä ollutta WC:tä laajennettiin. Rakennuksen eteläkulmassa sijaitsevan kattilahuoneen puurakenteiset sillat uusittiin rautarakenteisiksi. Kaupungintalon räystäslistoista korjattiin vuotoveden ja pakkasen rapauttamat rikkoutumat. Gummeruksenkadun varrella oleva tontin aita korjattiin ja maalattiin. (JKK 1954 II, 202). Vuonna 1954 suunniteltiin myös talonmiehen asunnon rakentamista kolmanteen kerrokseen, mutta se toteutui vasta vuonna (Piirustukset 1954, rakennusvalvontaosaston arkisto.) Vuonna 1955 Kaupungintalon julkisivut maalattiin. Rakennustoimiston toisen kerroksen päädyssä sijaitsevaan piirustussaliin tehtiin kirjastoparveke ja toimiston WC:tä uudistettiin muun muassa lisäämällä siihen etutila. (JKK 1955 II, 202). Viereisellä sivulla valtuustosali ennen peruskorjausta vuonna Seinissä ja katossa on akustiikkalevyt ja kattolistan kourua kiertävät valaisimet. Yläkuvassa näyttämöaukko on peitetty jalavalevyllä ja oikealla oven päällä näkyy peitettyä yleisölehteriä. Keski-Suomen museon kuva-arkisto.

49 96 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 97 Vuonna 1956 rahatoimistolle erotettiin toisen kerroksen vahtimestarin asuintiloista yksi huone avaamalla sinne käytävältä erillinen sisäänkäynti. Rakennuksen kolmannessa kerroksessa asemakaavaosaston varastokomerosta tehtiin pesukomero (JKK 1956 II, 220). Vuonna 1957 ensimmäisessä kerroksessa kaupunginjohtajan virkahuoneeseen laitettiin korkkimaton tilalle koko lattian peittävä kudottu villamatto, joka kiinnitettiin lattiaan tammilistoilla. Rahatoimistoon sovitettiin kaupungin puutyöpajalla tehdyt uudet yleisönpalvelutiskit. Piharakennuksessa järjestyspoliisiosaston ullakkotilaan rakennettiin tilava miehistön oleskeluhuone portaineen. Kaupungintalon galvanoidusta levystä tehty peltikatto puhdistettiin, pohjustettiin sinkkikromaatti- ruosteensuojavärillä ja maalattiin edellisen peittävällä harmaalla peltikattovärillä. (JKK 1957 II, 219). Vuonna 1958 rakennustoimiston tiloissa kolmannessa kerroksessa sijoitettiin entisen neljän huoneen ja paraatiportaan vierestä puretun pienemmän portaan paikalle kuusi huonetta asemakaavaosastoa, toimistoinsinööriä, asemakaava- Pihanpuoleinen julkisivu vuoden 1959 muutostöiden jälkeen. Oikealla vuonna 1940 ullakkotilaan tehty toimistokerros, vasemmalla vuonna 1959 samalla tavoin ullakkotilaan laajennettu vahtimestarin asunto. Rakennuslupapiirustus 7/59, rakennusvalvontaosaston arkisto. arkkitehtia, laskijaa ja kartoittajaa varten. Entisen yleisöparven kohdalle tehty henkilökunnan kahvio erotettiin lasiseinäkkeellä käytävästä ja loppuosa toimi edelleen kopiohuoneena ja varastona. Tilaan siirtyivät nyt myös lähetit. Toisessa kerroksessa puretun portaan tilalle tehtiin kiinteistöjen isännöitsijän huone. Piirustussaliin aikaisemmin rakennetulta parvekkeelta järjestettiin suora yhteys kolmanteen kerrokseen avaamalla aukko parvekkeen takaseinään. Juhlasalin käytävään hankittiin puisten vaatenaulakoiden tilalle uudet teräsputkiset naulakot. Ensimmäisen kerroksen kaupunginhallituksen salissa, kaupunginjohtajan ja kaupunginsihteerin virkahuoneissa, kaupunginkansliassa ja eteisissä tehtiin perusteelliset maalaustyöt. Myös pääsisäänkäynnin eteishallin ja toiseen kerrokseen johtavan portaan rappaukset, ovet, ikkunat, listoitukset sekä porraskaiteet korjattiin ja maalattiin. (JKK 1958 II, 228; Rakennuslupa 3/1958: väliseinämuutoksia). Vuonna 1959 rakennettiin pihan puolelle rakennuksen etelänurkkaan kolmannen kerroksen toinen osa. Toisen kerroksen huoneita madaltamalla ja ullakon välipohjaa nostamalla tehtiin vahtimestarin kaksi huonetta ja keittokomeron käsittävä asunto, sekä kartoittajien toimistohuone WC-tiloineen. Samalla asunnon ohi ullakkotilaan johtavia portaita muutettiin. Toisen kerroksen eteläkulmassa sijainnut vahtimestarin asunto ja siitä erotettu rahatoimiston huone muutettiin toimistotiloiksi. Kulmahuoneesta tuli apulaiskaupunginjohtajan huone ja kaksi muuta huonetta muutettiin tilintarkastajien käyttöön. Viereisestä Torikadun (Gummeruksenkadun) puolella sijainneesta rakennustoimiston isosta toimistosalista erotettiin uusi huonetila rahatoimistolle. Rakennuspuolen virkahuoneissa suoritettiin maalaustyöt saman vuoden aikana. (Rakennuslupa 7/1959; JKK 1959 II, 278) Kaupungintalon muutokset luvuilla Vuonna 1960 Kaupungintalon lounaissiiven porrashuone maalattiin kauttaaltaan kellarikerroksesta ullakkokerrokseen asti. Kellarikerroksessa rikospoliisiosaston panssarimassalattia vaihdettiin Finnlex-laatoitukseksi. Laatat ja niiden kiinnittämisliiman maksoi sisäasiainministeriön poliisiradio-osasto, kiinnityksen ja siistimistyöt kustansi Jyväskylän kaupunki. Apulaiskaupunginjohtajan virkahuoneeseen ja rakennustoimiston toimistopäällikön huonei-

50 98 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 99 siin laitettiin rappeutuneiden ja vetoisten ikkunoiden tilalle uudet ikkunat. (JKK 1960 II, 296). Vuosien aikana Kaupungintaloon rakennettiin oma maanalainen muuntoasema Vapauden- ja Gummeruksenkatujen kulmaan. Teräsbetonista tehdyn muuntoaseman rakennusala ulottui hieman Vapaudenkadun ajoväylän alle ja siihen tehtiin yhteys kattilahuoneesta. (Rakennuslupa 32/1961). Vuonna 1966 kellarikerrokseen ja ensimmäiseen kerrokseen tehtiin puhelinkeskus ja relehuone sekä varavälityshuone. Varavälitys- ja relehuoneet sijoitettiin kellariin, entisen polttoainevaraston tiloihin kadun puolelle, päältä kulki rappukäytävä ensimmäisestä kerroksesta kellariin. Huonetilojen seinät tehtiin betonista ja lattiat olivat teräshierrettyä betonia. Puhelinkeskus rakennettiin lastulevyseinin ensimmäisen kerroksen eteishalliin pääovien vasemmalle puolelle, seinäkkäin kaupunginkanslian kanssa. (Rakennuslupa 43/1966.) Vuonna 1967 Kaupungintalon katto uusittiin. Vuotavan ja notkolle painu- Kaupungintalon paraatiportaikko vuoden 1967 asussa. Seinät ja katto oli kauttaaltaan maalattu valkoisiksi. Esko Forsberg, Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Vesikattorakenteen alta löytyi toinen, vanhempi katto vuonna Tuija Ilves, ARK Kantonen Oy. neen peltikaton päälle rakennettiin uusi vesikatto, kattotuolien kohdat oikaistiin, vesikatto laudoitettiin umpeen ja katto päällystettiin kuparilevyllä. Samassa yhteydessä lisättiin itäsivun yläpohjan matalaan ullakkotilaan vaahtomuovieristys noin viiden metrin leveydeltä. Työn suoritti Jyväskylän Muovieristys. (JKK 1967 II, 351). Lisäksi ensimmäisen kerroksen kadun puoleisia raastuvanoikeuden ja puhelinkeskuksen ikkunanpuitteita uusittiin ja maalattiin. (JKK 1967 II, 353.) Vuosien aikana Kaupungintalon julkisivut maalattiin. Poliisilaitokselle oli valmistumassa uudet tilat ja laitokselta vapautuviin tiloihin suunniteltiin alustavasti Kaupungintalon kellariravintolan perustamista vuoden 1968 aikana. Neljän virastohuoneen ikkunanpuitteet uusittiin ja maalattiin. Toisen kerroksen eteläkulmassa sijainneeseen apulaiskaupunginjohtajan huoneeseen tehtiin lisäikkuna avaamalla aikoinaan umpeen muurattu ikkuna-aukko. Kaupunginvaltuuston istuntosaliin hankittiin kaupunginvaakuna. Vaakunan valmisti taiteilija Pauli Koskinen (JKK 1968 II, ). Kaupungintalon ikkunanpuitteita uusittiin vuoden 1969 aikana yhdeksän ikkunan osalta ja ilmeisesti kellarikerroksen mittausosaston siivouskomeroon tehtiin henkilökunnalle WC- ja pesutila. (JKK 1969 II, 421). Vuonna 1970 rakennusviraston kansliaosastolta vapautuneet tilat toisen kerroksen Gummeruksenkadun puoleisessa päädyssä entisöitiin ja kunnostettiin kaupunginhallituksen ja valtuustoryhmien käyttöön. Kaupunginhallituksen kokoushuone siirtyi nyt ensimmäisestä kerroksesta nykyiselle paikalleen, entiseen ravintolasaliin. Kansliaosasto siirtyi entisiin rikospoliisin tiloihin talon kellarikerroksessa, jotka kunnostettiin kauttaaltaan vuonna Ensimmäisessä kerroksessa kaupunginkanslian toimistotiloista erotettiin ja kunnostettiin huone III kaupunginjohtajan käyttöön. Kellarikerroksessa entiset humalaisten säilytystilat kunnostettiin puolestaan mittausosaston käyttöön. (JKK 1970 II, 55; Rakennuslupa 174/1971).

51 100 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 101 Vuonna 1971 kolmannen kerroksen mittausosaston huoneiden ikkunarakenteet uusittiin sekä vahtimestarin asunto kunnostettiin. Kaupungintalon piha-alueella autojen paikoitusalueelle asennettiin pistorasiat autojen sähkölämmitystä varten (JKK 1971 II, 365). Samana vuonna kellarikerrokseen rakennettiin varastokomerot, sekä WC- ja suihkutilat. Entiset rikospoliisin tilat muutettiin rakennusviraston käyttöön, kun poliisilaitos muutti vasta valmistuneeseen poliisitaloon vuonna Tässä vaiheessa kaupunginkanslia käsitti melkein koko ensimmäisen kerroksen koillissiiven tilat. Lounaissiivessä toimi edelleen raastuvanoikeus, kulmahuoneessa istui pormestari ja pienemmän holvin viereisessä huoneessa lähellä pääsisäänkäyntiä olivat tuomarit. Gum- Kaupungintalo 1960-luvulla. Taustalle on noussut jo kerrostaloja. Katolla on vielä näkyvissä voimakas keskuslämmityspiippu, joka rakennettiin lämmitysjärjestelmän uusimisen myötä vuosien aikana. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Kaupunginhallituksen kokous vuonna Kokoustilana toimi tuolloin toisen kerroksen lounaispäädyssä sijaitseva entinen ravintolasali. Seinät oli maalattu valkoisiksi ja puolipaneelin kuvioita korostettu vaalealla sävyllä. Hallituksen muoviset, ruskealla kankaalla verhotut kokoustuolit ovat säilyneet yleisötuoleina juhlasalin lehterillä. Kokousta johtaa vuoden 1974 lopussa eläkkeelle lähtenyt kaupunginjohtaja Veli Järvinen. Seppo Turpeinen, Keski-Suomen museon kuvaarkisto. sähkökeskus, sekä suihku- ja WC-tiloja. Toisen kerroksen Gummeruksenkadun puoleisessa lounaispäädyssä olivat kaupunginhallituksen ja lautakuntien kokoushuoneet, läntisessä kulmahuoneessa toimistoapulainen ja kahvinkeittopiste, eteläisessä kulmahuoneessa apulaiskaupunginjohtaja, sekä tämän sihteerin ja kansliasihteerin huoneet. Valtuustosalin näyttämölle rakennetut toimistotilat oli varattu tonttikirjanhoitajalle ja mittausosaston piirustussalin työntekijöille. Koillispäädyssä oli suuri piirustussali, yleiskaavatoimisto sekä yleiskaava-arkkitehdin, kadunrakennuspäällikön ja sihteerin huoneet. Pohjoiskulmahuone oli kaupungingeodeetin työtilana. Kolmannen kerroksen koillispäätyyn oli sijoitettu kuuteen toimistohuonee- meruksenkadun puoleisessa päädyssä olivat kanslian, kaupunginpalvelijan seen mittausosaston piirtäjät, apulaiskaupungingeodeetti, toimistoinsinööri, ja raastuvanoikeuden II-osaston huoneet, pihan puolella toimistotilaa. Kel- laskija, mittausteknikko ja kartoittajat. Entisen yleisölehterin tiloissa toimi larikerroksessa koillispäädyssä olivat hankintaosaston ja monistuskeskuksen filmilaboratorio ja kamerahuone, sekä kopiointi- ja kahvihuoneet. Lounais- tilat, kansliaosaston huoneita, sekä katurakennusosaston työpäällikön huone. päädyssä oli edelleen vahtimestarin asunto, sen viereiseen toimistotilaan oli Gummeruksenkadun päädyssä toimi kaupunginviskaali. Eteishallin alla ole- nyt sijoitettuna muovi- ja painolevykopiointi. Rakennustyöt aloitettiin elo- vassa holvatussa tilassa oli varastotiloja, akku- rele- ja varavälityshuoneet, kuussa 1971 ja maalaustyöt olivat valmiit keväällä Lopputarkastus pi-

52 102 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 103 dettiin vuonna (Rakennuslupa 174/1971). Vuoden 1972 aikana Kaupungintalon eteishallissa puhelinkeskuksen tiloja laajennettiin ja vahtimestarille rakennettiin oleskelutila pääoven oikealle puolelle (JKK 1972 II, 490; Rakennuslupa 174/1971). Vuonna 1973 entisen rahatoimiston tiloista kunnostettiin maisemakonttori ensimmäisessä kerroksessa (JKK 1973 II, 335). Vuonna 1974 tehtiin hankintatoimiston ja monistuskeskuksen muutoista aiheutuneet kunnostustyöt (JKK 1974 II, 323). Vuonna 1975 ensimmäisen kerroksen käytävään rakennettiin toimitilat läheteille (JKK 1975 II, 278). Kaupungintalon peruskorjaus Vuosina kunnallistalo peruskorjattiin ja keskiosaan rakennettiin hissi. Kaupungintalon entisöimis- ja perusparannustyötä valmisteleva työryhmä päätti 1978 aloittaa ensiksi juhlasalikerroksen, portaikon ja ala-aulan kunnostamisen. Toisessa vaiheessa kunnostettiin rakennuksen muut tilat. Kellarissa ja ensimmäisessä kerroksessa pitäydyttiin teknisessä peruskorjauksessa. Kaupunginjohtajat ja kaupunginhallituksen kokoushuone muutettiin kaikki toiseen kerrokseen ja kulmahuoneeseen tehtiin remontissa pieni keittiö. Kolmanteen kerrokseen tuli toimistotiloja. Kellariin suunniteltiin jo 1970-luvulla ravintolaa ja peruskorjauksen yhteydessä näyttelytiloja, mutta nämä eivät toteutuneet. Varsinkin tilanpuutteen takia kaupunginpainatuskeskus jäi kellarikerrokseen. (RVT lupa L275/79 ja lupa 56/81; Kaupunginjohtaja Veikko Lovénin haastattelu , Päivi Andersson.). Kaupungintalon peruskorjaus liittyi Jyväskylän keskustan hallintokorttelin suunnitteluun. Arkkitehti Alvar Aallon 1960-luvun suunnitelmissa Kaupungintalo oli myös tarkoitus korjata ja entisöidä ja se olisi jäänyt edustustilaksi suunnitellun valtuustotornin valmistumisen jälkeen. Tärkeämpiä rakenteellisia syitä olivat ilmastoinnin parantaminen, liikunta- ja aistirajoitteisten tarpeiden huomioiminen, sekä vanhojen interiöörien palauttaminen entisöinnin avulla arvoiseensa tilaan. Alvar Aallon hallintokorttelisuunnitelmaan kuulunut virastotalo (Rakentajatalo) valmistui vuonna 1978 ja rakennusvirasto muutti sinne Kaupungintalon toisesta kerroksesta. Rakennusvirastoa varten oli muun muassa juhlasalin näyttämö pilkottu pieniin huonetiloihin ja toisen kerroksen päätyhuoneeseen rakennettu parvi. Muuton jälkeen Kaupungintalolla ei tarvittu enää niin paljon pieniä toimistohuoneita ja juhlasalikin päästiin entistämään vanhaan asuunsa. Kaupungintalolla vielä tuolloin toimineen rahatoimiston tiloja ei entistetty kokonaan, vaan niihin jätettiin näytteitä siellä aiemmin esiintyneistä pinnoista, maalauksista ja detaljeista. Peruskorjausvaiheiden aikana kellarikerroksen holvikatoista poistettiin kattolevytys ja ullakkotiloihin rakennettiin kolme ilmastointihuonetta. Ilmastointi toteutettiin monivyöhykeperiaatteella, niin että valtuustosalilla oli itsenäinen, oma paloteknisesti ja ilmanvaihdollisesti oma konehuone. Rakennukseen uusittiin myös paloilmoituslaitteisto, joka asennettiin ilmastoinnin jälkeen. Eteisaulaan pääoven viereen 1970-luvulla rakennetut puhelinkeskus ja vahtimestarin koppi purettiin pois. (Kaupunginarkkitehti Erkki Kantosen haastattelu , Päivi Andersson.) Myös vahtimestarin asunto remontoitiin. Kaupungintalon peruskorjaus tehtiin kahdessa vaiheessa. Entisöimis- ja perusparannustyön I- ja II-vaiheen suunnitelmien mukaan kellarikerrokseen tulisi ainakin alkuvaiheessa monistuskeskus ja ATK-tilat, mutta niin sanotussa lopullisessa vaiheessa matkailutoimisto ja erilaisia näyttelytiloja. Kellarikerroksessa oli 1978 liikennevalvonta- ja atk-laitehuone. Ensimmäiseen kerrokseen tuli kaupunginkanslia ja virastokahvio, toiseen kerrokseen valtuustosali ja kaupunginjohtajien huoneet ja kolmanteen kerrokseen tilapäiseen tarkoitukseen varattua toimistotilaa. I-vaiheessa oli tarkoitus tehdä entisöinti- ja perusparannustyöt 1. ja 2. kerroksen aulatiloissa ja valtuustosalissa, sekä joitakin pieniä muutostöitä, muun muassa wc- ja naulakkotilat toiseen kerrokseen. II-vaiheessa, jota päästäisiin toteuttamaan raastuvanoikeuden siirryttyä pois kaupungintalosta, tehtäisiin muu työt. Työt oli tarkoitus aloittaa helmikuussa (Työryhmän kokouspöytäkirjat , ja ) Kaupungintalon peruskorjauksen suunnittelua varten perustettiin erityinen entisöimis- ja perusparannustyötä valmisteleva työryhmä, jonka nimi vaihtui myöhemmin Kaupungintalon rakennustoimikunnaksi. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Alusta asti oli selvää, että vain osa tiloista entisöitäisiin. Näitä olivat valtuustosali eli juhlasali, siihen välittömästi liittyvät tilat, käytävä ja paraatiporras. Osa huoneista päätettiin saneerata toimistokäyttöön vanhoja rakennusosia säilyttäen. (Työryhmän kokouspöytäkirja )

53 104 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 105 Valtuustosali ennen peruskorjausta noin vuonna Keskimmäinen paraatiovi on peitetty ja syvennykseen on asetettu Rosenbrjöijerin rintakuva. Kattolistan syvennykseen on asetettu valaisimia, seinät ja katto päällystetty akustiikkalevyin ja yleisölehteri peitetty. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Hissin rakentamiseen työryhmä otti alussa kielteisen kannan. Salin käytöstä myös konserttitilana keskusteltiin, mutta muun muassa akustisten seikkojen huomioon ottaminen katsottiin vaikuttavan liikaa tilan entisöintiin. Työryhmä piti tärkeänä, että salissa järjestettäisiin entistämisen jälkeen toimintaa, joka soveltuisi sinne ilman lisätoimenpiteitä. Suunnitteluvaiheessa työryhmä teki tutustumismatkoja vastaaviin entisöintikohteisiin ainakin Vaasan hovioikeuden taloon, Tampereen raatihuoneeseen ja Porin kaupungintaloon ja raatihuoneeseen. (Työryhmän kokouspöytäkirjat , ja ; Työryhmän tutustumismatkojen ohjelmat Poriin ja Tampereelle ja Vaasaan ja Tampereelle ) Ensimmäisen vuoden talousarviossa (vuosi 1978) oli varattu entisöintiin mk. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Työt alkoivat lopulta vasta marraskuussa 1979 valtuustosalin katon esiinotolla ja suunnitelmien mukaan I-vaiheen (muun muassa valtuustosali, raastuvanoikeus) tuli olla valmis kesäkuussa II-vaiheen, joka käsitti muut peruskorjattavat tilat, tuli olla valmis huhtikuuhun 1981 mennessä. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Vaikka molemmista vaiheista tehtiin myös rakennuslupasuunnitelmat, muutoksia tuli jatkuvasti. Muutoksia tehtiin paljon suunnittelutyön ja I-rakennusvaiheen aikana, jopa siinä määrin että työ meinasi viivästyä. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Kuvaavaa oli, että rakentamiseen liittyviä kysymyksiä ratkaistiin työmaalla paikan päällä: II-vaiheen pintamateriaalit selvitetään suunnittelijoiden yhteiskierroksella , tai Suoritettiin katselmus, jonka aikana ratkaistiin materiaalikysymyksiä kattojen ym. osalta. (Rakennusviraston rakennusosaston työmaakokouksen pöytäkirjat ja ) Työn valmistumista hidasti muun muassa Oy Wilhelm Schauman Ab:n ovitoimitusten viivästyminen, sekä maalareiden puute, sillä heitä oli kiinni kaupungin muilla työmailla (Työryhmän kokouspöytäkirja ja ). Kaupungintalo vei paljon työvoimaa työmaan vahvuuteen kuului 32 työntekijää: maalareita, sähkömiehiä, ilmastoinnin asentajia ja työnjohtoa. (Rakennusviraston rakennusosaston työmaakokouksen pöytäkirjat ) I-vaiheen valmistumisen ajankohta siirrettiin kesäkuulta marraskuulle 1980, jolloin joulukuun valtuuston kokous saatettaisiin pitää kaupungintalossa. Harjannostajaiset päätettiin pitää Teatteriravintolassa. Uusiin tiloihin kaavailtua kunnallisvaalien äänestystä ei tapahtunut suunnitellusti valtuustosalissa, vaan ensimmäisen kerroksen kahviossa ja sen viereisessä huoneessa. (Työryhmän kokouspöytäkirja ja ) I-vaiheen tiloihin päästiin muuttamaan , mutta entisöitävien tilojen käyttöönottotarkastus pidettiin vasta II-vaihe pääsi alkamaan vasta I- ja II-vaiheen sisätilojen loppukatselmus pidettiin ja Muutto II-rakennusvaiheen tiloihin alkoi Vuoden 1981 loppuun mennessä ylitystä peruskorjausbudjettiin oli tullut markkaa, myös vuoden 1980 määrärahoihin oli anottu korotusta. (Työryhmän kokouspöytäkirjat , ja ; liite, Rakennusosasto, työmaakokous ) Rakennustyöt tehtiin pääosin kaupungin omana työnä. Rakennesuunnittelusta vastasi Insinööritoimisto Mittatyö, sähkösuunnittelusta DI Tuomas Karttunen ja LVI-suunnittelusta Jyväskylän Lämpösuunnittelu. Entisöintiin suunniteltiin alkuvaiheessa käytettävän taitaviksi tunnettuja jyväskyläläisiä maalareita. Vanhojen seinä- ja kattomaalausten entisöimistyö annettiin lopul-

54 106 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 107 ta helsinkiläiselle Ancelo Oy:lle. (Työryhmän kokouspöytäkirja ja ) Pääsuunnitelmat laadittiin Jyväskylän kaupungin rakennustoimiston talonsuunnitteluosastolla. Laatijoina toimivat kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen ja toisen vaiheen osalta myös rakennusmestari Pentti Leminen, joka toimi myös vastaavana rakennusmestarina. Lopputarkastus pidettiin , jonka jälkeen haettiin vielä rakennuslupa työn aikana tapahtuneille suunnitelman muutoksille. (Rakennusluvat L 275/79 ja R 56/81.) Kaupungintalon sisätiloja kuvattiin ennen korjaustöiden aloittamista ja niiden aikana. Valokuvaaja Seppo Aarnio suoritti peruskorjauksen ensimmäisen vaiheen yhteydessä ensimmäisen, toisen ja osittain kolmannen kerroksen sisätilojen kuvaamisen ja kuvat olivat valmiina heinäkuussa Hän kuvasi taloa myös entisöintityön valmistumisen jälkeen 1980-luvun alussa. (työryhmän kokouspöytäkirjat , , , ) Valtuustosalin entisöintityöt käynnissä vuonna Keski- Suomen museon kuva-arkisto. Valtuustosali Valtuustosali, eli juhlasali oli selvästi tärkein korjattavista edustustiloista ja sen entisöintiin suhtauduttiin erityisellä pieteetillä. Salin valaistus päätettiin toteuttaa vanhoilla kattokruunuilla ja seinälampuilla. Keski-Suomen museossa oli säilynyt vanhoja valtuustosalin lamppuja, joita käytettiin malleina, kun seinälamppuja tehtiin lisää. Uudet valaisinkuvut pyöreiden kupujen tilalle teetettiin vanhojen mallien pohjalta ja teräsosat polttomaalattiin. Katonrajan valaisimet suojalautoineen päätettiin poistaa (Työryhmän kokouspöytäkirjat ja ) Salin etuosan näyttämön korokkeen poistamisesta puhuttiin, mutta sitä päädyttiin kuitenkin vain lyhentämään. Näyttämöaukon holvissa todettiin halkeamia ja tämän takia holvia tuettiin. Näyttämön peräseinä osoittautui kantavaksi rakenteeksi ja se säilytettiin. Salin lämmitys toteutettiin lattian alle asennettavilla lämminilmaputkilla niin että patterit voitiin poistaa ja lattian tammiparketti uusittiin. (Työryhmän kokouspöytäkirjat ja ) Ancelo Oy teki näyttämön viereisissä syvennyksissä olleista pojan päistä uudet kopiot. Sirkka Valjakka oli etsinyt näiden esikuvia Ateneumista. (Työryhmän kokouspöytäkirjat ja ) Salin esirippu ja verhot tilattiin lopulta Tyynelä Oy:ltä, ei Vallilan Silkki Oy:ltä, kuten oli aiottu. Esiripun siirtolaite tilattiin Vaasan Markiisi ja Paljeovi Oy:tä. (Työryhmän kokouspöytäkirjat , ja ) Valtuustosaliin haluttiin suunnitteluvaiheessa multivisiolaitteet, josta kuitenkin luovuttiin tilan luonteen ja entisöinnin takia. Salin äänentoisto tilattiin Are Oy:ltä. (Työryhmän kokouspöytäkirjat ja ) Keski-Suomen kuulovammaiset r.y:n esityksen mukaan saliin asennettiin induktiosilmukka, apuna työssä oli Kuulo Elektro Oy. (Työryhmän kokouspöytäkirjat ja ) Valtuustosalissa oli 50 yleisötuolia ja sinne tarvittiin kokonaisuudessaan 100 paikkaa. Myös yleisöparvelle tarvittiin tuoleja. Talonsuunnitteluosasto neuvotteli Lassi Oy:n kanssa 50 tuolin hankinnasta saliin yleisötuoleiksi. Herman Lassila Oy tarjosi tarkoitukseen 50 kappaletta Arte 611-tuoleja, sillä alkuperäisten valmistus oli lopetettu Valtuustosaliin päätettiin tuoda vanha kalusto takaisin, niiden kunto tarkistaa ja korjata tarvittaessa. Valtuustosalin parvekkeelle suunniteltiin hankittavaksi myös istuimia, mutta tämä ei toteutunut. (Työryhmän kokouspöytäkirjat , , ja ). Työryhmän mukaan juhlasalissa tuli olla konserttitasoinen

55 108 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 109 flyygeli. Salissa oli alun perin ollut vanha flyygeli, jonka olinpaikkaa Sirkka Valjakka selvitti muun muassa Jyväskylän yliopistolta ja konservatoriolta, mutta sitä ei löytynyt. (Työryhmän kokouspöytäkirjat , ja ) Valtuustosalin ilmastointijärjestelmä toteutettiin niin, että sitä pyöritti oma ilmastointikoneensa. Kattokruunujen rosettien taakse sijoitettiin poistoilmaventtiilit (Arkkitehti Erkki Kantosen haastattelu , Päivi Andersson.) Museonjohtaja Sirkka Valjakka esitti istuntosalista käytettävän virallisesti nimeä Kunnallistalon sali. ( ) Tila tunnetaan kuitenkin edelleen sen käyttötarkoituksen mukaisesti valtuustosalina. Kaupungintalon edessä sijaitseva Rosenbröijerin rintakuva oli 1970-luvulla valtuustosalissa keskimmäisen, suljetun oven kohdalla. Peruskorjauksen aikana patsas vietiin välillä Alvar Aalto-museolle ja sieltä takaisin Kaupungintalon eteen Jyväskylän 150-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna (Virastomestari Antti Saarisen haastattelu ja kaupunginsihteeri Lauri Lyytikäisen haastattelu , Päivi Andersson.) Sisätilojen koristemaalaukset Kaupungintalon sisätilojen vanhojen maalauskoristeluiden entisöintityötä varten tehtiin tutkimus- ja suunnittelutöitä. Museoviraston asiantuntijana toimineen konservaattori Pentti Pietarilan suunnitelman mukaan oli tarkoitus selvittää entistettävien tilojen värisävyt ja mahdolliset koristelut. Näitä oli tutkittiin valtuustosalin (juhlasalin), siihen välittömästi liittyvien tilojen, käytävien, portaikon ja ala-aulan alueilta. Seinistä ja katoista tuli ottaa esiin raaputtamalla säilyneitä värikerroksia paikoista, joissa niiden katsottiin todennäköisimmin sijainneen, kuten seinissä nurkat, oven pielet, kattolistat ja niiden ympäristö, katossa keskusta ja huoneen nurkat, sekä katon keskustan kautta kulkevat keskiakselit. Tutkimuksen alkuvaiheessa piti saada yleiskuva tilojen alkuperäisestä asusta ja säilyneisyydestä. Löytyneiden erikoiskäsittelyjen, (kuten marmorointi, koristemaalaukset, raidoitukset) esiinottoa tuli jatkaa niin, että koristelun aihe, marmoroinnin tekotapa ja luonne, sekä kenttäjaoittelun mitat selviäisivät. Työn tulokset oli myös tarkoitus dokumentoida merkitsemällä muistiin, piirtämällä ja valokuvaamalla löytyneet värisävyt ja koristemotiivit. Tehdyn työn tuloksia ei ole säilynyt ainakaan kaupungin omissa arkistoissa tai Keski-Suomen museolla. (Tutkimussuunnitelma, konservaattori Pentti Pietarila, Museovirasto ; Työryhmän kokouspöytäkirja ) Kaupunginarkkitehtina tuolloin toimineen Erkki Kantosen mukaan tietoja Kaupungintalon maalauksista saatiin muun muassa Sirkka Valjakalta ja Erkki Fredriksonilta (arkkitehti Erkki Kantosen haastattelu , Päivi Andersson.) Keski-Suomen museon valokuvia käytettiin tutkimustyön apuna, rakennus myös valokuvattiin ennen töiden aloittamista. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Kattomaalauksia tiedettiin löytyvän ainakin valtuustosalista ja työryhmä ennakoi katon akustiikkalevyjen poiston vaurioittavan niiden alla olevia maalauksia. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Valtuustosalin ulkopuolelta ei oltu Sirkka Valjakan mukaan syyskuuhun 1978 mennessä löydetty kuvioita seinistä tai kultauksia pylväistä ja tutkimuksia jatkettiin (Työryhmän kokouspöytäkirja ). Ainakin kultausten puuttuminen voi johtua siitä, ettei valtuustosaliinkaan niitä oltu tehty ennen 1940-luvun alkua, jolloin huone maalattiin valokuvien mukaan kokonaan valkoiseksi ja pilasterien kapiteelit kullattiin. Kultaukset eivät siis kuuluneet alkuperäiseen sisustukseen. Valtuustosalin katon tutkimuksissa havaittiin, että akustiikkalevyjen alla maalauksia peitti vaikeasti poistettavissa oleva kangas. Museoviraston konservaattori Pentti Pietarilaa pyydettiin tutkimaan, ovatko maalaukset mahdollista pelastaa. Myös Kaupunginhallituksen kokoushuoneen katon entisöinnistä keskusteltiin. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Kaupungintalon sisämaalausten entisöintityö annettiin helsinkiläiselle maalausliike Ancelo Oy:lle, joka oli tehnyt entistämistöitä muun muassa Jyväskylän Lyseolla ennen kaupungintaloa. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Ancelo Oy:n Usko Juvosen mukaan valtuustosalin kattoa peittävä kangas voitiin poistaa erilaisia liuottimia käyttämällä. Kankaan alla olevan rappauksen kunto määrittää työn vaikeusasteen ja kustannukset. Kangas tulisi poistaa katosta yhden neljäsosan alalta, jotta entisöinnistä voitaisiin päättää. Kaupungintalon entisöimis- ja perusparannustyöt päätettiin siten aloittaa valtuustosalin katon osittaisella paljastamisella. Varsinaiset rakennustyöt aiottiin käynnistää vuoden 1979 lokakuussa. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Ensimmäisen kerroksen eteishallin katosta löydettiin halkeamia ja se päätettiin korjata ja entisöidä. Porrashuoneen kattomaalaus todettiin hyväkuntoiseksi ja arvokkaaksi. Ancelo Oy:n tarjouksen mukaan porrashuoneen kattomaala-

56 110 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 111 uksen peitossa oleva friisiosa kaivettiin esiin ja korjattiin, keskikatto puhdistettiin ja halkeamat korjattiin. Kaupunginhallituksen huoneen katto, sekä valtuustosalin käytävän ja ensimmäisen kerroksen pylväshuoneen katot tutkittiin maalausten varalta. (Työryhmän kokouspöytäkirjat , ja ) Kaupunginhallituksen katosta löytyi kuvioita ja katto sekä friisit päätettiin entsiöidä. Ensimmäisen kerroksen pylväshuoneen pylväät päätettiin entisöidä ja kattoon jätettiin vain mallikohdat. Entisöitävien tilojen kattomaalaukset teki Ancelo Oy, seinien maalauksen tekevät omat maalarit, mutta Ancelo Oy viimeisteli pinnat. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Entisöitävien tilojen ovet ootrattiin tammen sävyisiksi, hallituksen huoneen seinien paneeliosa maalattiin ja pieni osa siitä entisöitiin. Myös kanslian, eli ensimmäisen kerroksen pylväshuoneen metallipilarit entisöitiin. (Työryhmän kokouspöytäkirja ; rakennusosaston pöytäkirja 1980.) Maalaustöiden valmistuttua Kaupungintalolla tehtiin katselmus , jossa olivat mukana museonjohtaja Sirkka Valjakka, konservaattori Pentti Pietarila ja Ancelo Oy:n Usko Juvonen. Katselmuksessa todettiin, että juhlasalin kattotyö oli onnistunut hyvin vaikeista lähtöasetelmista huolimatta. Seinien väritysmalli oli tehty alkuperäisten esiinotettujen pintojen mukaan. Juhlasalin ja toisen kerroksen vanhojen ovien ootrauksen puulajien määrittelemiseksi päätettiin tutkia asiaa ottamalla enemmän esiin vanhaa pintaa. Hallituksen huoneen holkkalistan koristemaalausten esiinotto oli suoritettu ja koristemaalaustyö oli käynnissä. Työ seurasi tarkasti alkuperäistä koristelua. Huoneen seinän alaosan paneloinnin väritystä oli tutkittu ja todettu, että maalikerrosten peitossa oleva tammijäljitelmä saadaan otettua esiin lämmittämällä ja kunnostettua kohtuullisella työmäärällä. Juhlasalin sisäänkäyntiaulassa tulisi suorittaa enemmän tutkimuksia jotka saattaisivat antaa tietoa tilan aikaisemmasta väriasusta. Portaikon katto oli kunnostettu asianmukaisella tavalla. Porrashuoneen seinien värijäsentelyn kokeileminen mallipintojen avulla katsottiin olevan tarpeen. Ensimmäisen kerroksen sisääntuloaulan väritystä oli tutkittu ja alapaneelista oli löytynyt ruskeahkoa kalkkikiveä imitoivaa marmorointia, joka oli mahdollista ottaa esiin ja korjata. Seinäpinnoista ja katon jäsentelyistä löytyneiden värien mukaan oli maalattava mallialue, joka olisi valittava niin, että siinä esiintyvät kaikki käytettävät värit oikeilla paikoillaan. (Jyväskylän kaupungintalon katselmus , Pentti Pietarila; työryhmän kokouspöytäkirja ) Valtuustosalin katon viulunsoittaja-kuva-aiheen entisöintiä marraskuussa Raimo Katajamäki, Keski-Suomen museon kuva-arkisto. Maalarimestari Voitto Nurmelan haastattelu 1998 Maalarimestari Voitto Nurmela oli mukana Kaupungintalon ja Jyväskylän Lyseon korjaus- ja entistämistöissä kaupungin maalarina. Hänen mukaansa Museoviraston Pentti Pietarila ja Ancelo Oy hoitivat vain omat osuutensa ja sekä Lyseon että Kaupungintalon värinmäärityksistä ja entistämistavoitteista vastasivat hän ja Keski-Suomen museon johtaja Sirkka Valjakka yhdessä. Muiden toimistotilojen värit päätti arkkitehti Jukka Kolehmainen. Tiloissa hieman murrettiin vaaleita sävyjä entiseen sopivaksi, maalarinvalkoinen olisi ollut liian kova sävy. Museonjohtaja Sirkka Valjakka edellytti, että maalarimestari Voitto Nurmela ehtisi hoitaa työmaan loppuun. Parhaimmillaan töitä teki maalaria. Samaan aikaan oli kesken myös muita työkohteita. (Maalarimestari Voitto Nurmelan haastattelu , Päivi Andersson.) Kaupungintalon valtuustosalin katossa oli päällimmäisenä kipsilevy, alla 5 senttimetriä paksu lasivilla akustointia varten ja sen alla rappauskatto, joka oli halkeillut ja roikkui irti alustastaan. Rappauskatosta revittiin juoksut pois, jolloin se vahingoittui entisestään. Maalaukset puhdistettiin ensiksi, sen jälkeen rappauskatto injektoitiin kiinni alustaansa 200 litralla epoksia. Ankku-

57 112 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 113 roitiin käytettiin kaljapullon korkkeja ja nauloja. Katto ankkuroitiin puuritiläsäleisiin (2,5 cm x 1 cm), jotka peittivät välipohjabetonin. Ancelo Oy:n maalarit tekivät viulunsoittajat-kuva-aiheen kattoon liimamaalilla. Kuviot valokuvattiin, piirrettiin läpi pöydälle asetetulle pergamiinipaperille ja sitten viivat lyötiin läpi reijityskoneella. Valokuvien ja sabloonan perusteella kuviot maalattiin lopulta kattoon. Kipsiset päät valmisti myös Ancelo Oy valokuvien perusteella. Mallina oli maalarimestari Voitto Nurmelan mukaan yksi pää, josta tehtiin raakakumimuotilla toinen kopio. Pilasterien yläpäät ja ikkunoiden kaaret kullattiin. Valtuustosalin seinien alaosia korjattiin kipsimassalla, joka vedettiin muotin avulla tasaiseksi. Suurimmat rakenteelliset vauriot olivat ikkunan puolen pilasterien rappauksissa, mutta rappauskorjauksia jouduttiin tekemään koko rakennuksessa. Ulkoseinän pilasterin kohdalle jätettiin näkyviin fragmentti vanhasta maalauskäsittelystä. (Maalarimestari Voitto Nurmelan haastattelu , Päivi Andersson.) Entistettyjä seiniä ei injektoitu, vaikka niissäkin rappaus oli halkeillut. Maalarimestari Voitto Nurmela päätti laittaa seinien vahvikkeeksi lasikuitukankaan, joka kiinnitettiin paikoilleen puusepänliimalla, tasoitettiin ja maalattiin alkydimaaleilla, jotka valmistettiin itse. Tartuntamaaleina käytettiin himmeitä Jehu- ja Ema-alkydimaaleja, kiiltoastetta haettiin pestolla, liidulla ja Maalarin valkolakalla. Värisävyt päätti museonjohtaja Sirkka Valjakka, seiniin jätettiin fragmentit alkuperäisistä sävyistä. Alkuvaiheessa pelättiin, että seinien rappaus tippuisi vahvikekankaan mukana, mutta se pysyi hyvin seinässä kiinni. Tätä selitti uuden ilmastoinnin ansiosta saavutettu tasaisempi kosteustasapaino, tilojen käytön pysyminen pitkään samanlaisena, sekä raskaan ajoneuvoliikenteen siirtyminen pois Vapaudenkadulta, jolloin tärinä väheni ja seiniin kohdistui pienempi rasitus kuin aikaisemmin. Käytetty puusepänliima oli myös parempaa laatua, jolloin kosteuden kesto oli suurempi ja itse materiaali elastisempaa. Yläaulan huonot rappausseinät peitettiin myös peruskorjauksessa pintakankaalla. (Maalarimestari Voitto Nurmelan haastattelu , Päivi Andersson.) Kaupunginhallituksen huoneen maalaukset tehtiin valtuustosalin tapaan liimamaalilla. Alkuperäiset värisävyt olivat öljyvärejä, mutta peruskorjauksessa käytettiin kiillon takia alkydimaaleja. Katon rappaus ei ollut niin huonossa kunnossa, eikä sitä tarvinnut injektoida. Seinäpanelointi uusittiin melkein kokonaan: yksi paneelitauluista oli alkuperäinen, jonka mukaan tehtiin loput. Vanha paneeli jätettiin esimerkiksi Gummeruksenkadun puoleiseen päätyseinään. (Jyväskylän kaupungintalon katselmus , Pentti Pietarila; työryhmän kokouspöytäkirja ) Paraatirapun alaosan kuviointi oli tehty sienellä töpyttämällä ja se kunnostettiin entiselleen huiskimalla värejä merisienellä. Porrashuoneen katon maalaus oli hyvässä kunnossa ja se puhdistettiin ranskanleivällä. Entistettävät ovet ootrattiin öljylasuurilla, samoin seinien marmoroinnit. Yksi rapun tauluista oikealla puolella on alkuperäinen. (Jyväskylän kaupungintalon katselmus , Pentti Pietarila; työryhmän kokouspöytäkirja ) Kalusteet Kaupunginjohtaja Jaakko Lovénin mukaan valtuustosalin kalustuksen uusimista harkittiin, mutta sitä ei toteutettu. Kaupungin puutyöpajalla teetätettiin vain lisää tuoleja, kun valtuutettujen määrä kasvoi. Kaupunginhallituksen huoneessa oli sinivalkoiset tuolit ja hienot nahkakalustot. Kattovalaisimet olivat modernit, jotka korvattiin Taito Mörkin varastoistaan kaivamilla entisillä raatimiesten valaisimilla, jotka olivat olleet ennen sotia kaupungintalon ensimmäisessä kerroksessa (kyseessä ovat siis kaupunginhallituksen kokoushuoneeseen vuonna 1940 ostetut kolme kattolamppua vihrein varjostimin). Myös käytävä- ja seinävalaisimia saatiin Taito Mörkin keskusvarastosta, niitä teetettiin Riihimäellä lisää vanhan mallin mukaan. Kaupunginjohtaja Jaakko Lovén hankki itse kaupungintalolle biedermeier-kalustusta, jota tuli lopulta vain kaupunginjohtajan huoneeseen ja toisen kerroksen käytävälle kaksi sohvaa. Raastuvanoikeuden muuttaessa 1978 pois kaupungintalolta oli sen vanha jugend-kalusto vaarassa joutua myös uusiin tiloihin. Kaupunginjohtaja Jaakko Lovén ei suostunut tähän, vaan kalusto sai jäädä Kaupungintaloon ja se sijoitettiin eri puolille rakennusta, muun muassa kaupungin lakimiehen huoneeseen. Vanhaa Billnäsin kalustoa (muun muassa kaksi kirjoituspöytää) kunnostettiin kaupungin puutyöpajalla työhuoneisiin. (Kaupunginjohtaja Jaakko Lovénin haastattelu ) Kulttuurilautakunnan kuvataidejaosto esitti taideteosten hankintaa kunnallistaloon, kokouksessa ehdotettiin perustettavaksi vanhan taiteen rahasto. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Rosenbröjer-suvun vaakuna lah-

58 114 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 115 Raastuvan odotushuone ensimmäisessä kerroksessa ennen peruskorjausta, kuvattu vuoden 1979 lopussa. Tilassa on nykyään henkilökunnan kahvio. Seinät ja vanha ovi on maalattu valkoisiksi, tila on kalustettu puisilla, vaaleaksi maalatuilla huonekaluilla. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. joitettiin suvun toimesta kaupungintalolle ja se päätettiin sijoittaa kellarikerrokseen tuleviin näyttelytiloihin. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Kaupungin hankintatoimisto ei saanut myytyä kaupungintalolta vapautuneita vanhoja ovia ja muita rakennusosia, vaan vanhat penkit, pöydät ja muut toimitettiin keskusvarastolle (Rakennusosasto, työmaakokous ). Keskusvaraston hoitaja Taito Mörk oli ilmoittanut, että kaupungintalon vanhat penkit olisivat Kuusan nuorisoseurantalossa. Museonjohtaja Sirkka Valjakan mukaan kaupungintalossa ei ollut ikinä penkkejä, joten kyseessä olisivat vanhan raatihuoneen penkit (Kauppakatu 4). (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Kaupunginhallituksen huoneeseen tulisivat silloisen kanslian ja apulaiskaupunginjohtaja Seppo Santasen huoneen valaisimet. Seinävitriinit oli tarkoitus hävittää suurimmaksi osaksi. Paraatiporrashuoneen, ala-aulan ja toisen kerroksen käytävän valaistus oli tarkoitus toteuttaa mahdollisuuksien mukaan lampettivalaistuksena. Kaupunginhallituksen huoneen kolme silloista valaisinta päätettiin uusia. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Valaisinpaja toimitti valaisimet ja Eka-Kaluste Teho-kaapit (Työryhmän kokouspöytäkirja ). Entisöityjen tilojen vanhojen valaisinten lasikuvuiksi tilattiin hiekkapuhalletut valaisinkuvut Iittalan Tehdas/i-valosta (Työryhmän kokouspöytäkirja ). Kaupungin Puutyöpajalta tilattiin kaarevat verhotangot valtuustosaliin, kaupunginhallituksen huoneeseen ja kahvio-kokoushuoneeseen. Entisöityihin ja peruskorjattuihin tiloihin hankittiin kalusteita muun muassa antiikkiliikkeistä ja kaupunginjohtaja Lovén hankki yhden sohvan toisen kerroksen eteisaulaan. (Työryhmän kokouspöytäkirjat ja ) Lapin Marmori Oy:ltä tilattiin kaupunginjohtajan pöydän taso. Kaupunginhallituksen huoneeseen ja kaupunginjohtajan huoneeseen ja odotustilaan tilattiin kalustus Artekilta. (Työryhmän kokouspöytäkirjat , ja ) Apulaiskaupunginjohtajan huoneen kalusteen tilattiin Lassi Oy:ltä. ( ) Kilpex Ky toimitti Kaupungintalon messinkiset opastinkilvet. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Puutyöpajalta tilattiin pöytätasot huoneisiin 102 ja 138, sekä palvelutiskit huoneisiin 121 ja 134, kaksi kappaletta. (Rakennusosaston työmaapöytäkirjat , , ) Tilintarkastustoimiston kalusto hankittiin Keskusosuusliike OTK:lta. (huoneet 101, 111, 136, 130, 137, 139, 223) Kalustona oli Teho- ja Tehora- hyllyjä ja kaappeja, sekä ovet. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Muut työt ja materiaalit Kaupungintalon LVI- ja sähköjärjestelmät uusittiin perusteellisesti. LVIsuunnittelija Pentti Koskisen selvityksen mukaan lämpöjohtoverkosto ja pohjaviemäri tutkittaisiin ja jos mahdollista, säilytettäisiin entisellään, vesijohdot ja viemäröinti uusittaisiin kokonaan ja ullakkokerrokseen rakennettaisiin kolme konehuonetta, joista yksi olisi valtuustosalia varten. Ilmanvaihto toteutettaisiin niin sanotulla monivyöhyke-periaatteella. Rakennesuunnittelijan edustaja Risto Lahti ilmoitti, että holvin alusta on umpiluonnonkiveä. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Tutkimusten jälkeen ilmeni, että lämpöjohdot oli uusittava, mutta patterit jäisivät pääosin entisiksi. Viemäriverkostoa laajennettiin entisiä reittejä noudattaen. Ilmanvaihtoa varten suunniteltiin kanavareitistöt. Alaslaskettuja kattoja tehtiin, mutta kuitenkin niin, että holvikatot säilyisivät. Keskuslämmityspiippu purettaisiin. Alkuperäissuunnitelman mukaiset piiput oli tarkoitus säilyttää, myös ulkopuoli säilyisi entisellään, vain sisäpuoli uusittaisiin. Ilmanvaihtosäleiköt säilytettiin myös entisellään, uudet säleiköt oli tarkoitus tehdä vanhojen sisälle. (Työryhmän kokouspöytäkirja )

59 116 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 117 Työryhmän kokouksessa todettiin, ettei välipohjarakenteisiin sijoitettavia kanavisto- tai muita vetoja tulisi tehdä. Lämmöntalteenotto olisi prosenttia. Sähkösuunnittelija Tuomas Kerttusen mukaan valtuustosalin istuntosaliin valaistuksena olisi valaisinramppi ja keskelle jäisivät kattovalaisimet, lisäksi tulisi kohdevalaistusmahdollisuus valtuuston esittelijöille. Kaupunginhallituksen huoneeseen oli tarkoitus sijoittaa silloisen kanslian ja Seppo Santasen huoneen valaisimet. Puhelinjohdot suunniteltiin alkuvaiheessa kulkemaan ontossa puisessa jalkalistassa ja kellariin hissin eteen suunniteltiin veräjää murtautumisten estämiseksi. Seinävitriinit oli tarkoitus hävittää suurimmaksi osaksi. Paraatiporrashuoneen, ala-aulan ja toisen kerroksen käytävän valaistus oli tarkoitus toteuttaa mahdollisuuksien mukaan lampettivalaistuksena. Kaupunginhallituksen huoneen kolme silloista valaisinta päätettiin uusia. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Metsäliiton Myyntikonttorit Oy toimitti Kaupungintaloon parketit molemmissa rakennusvaiheissa. Ainakin valtuustosaliin tuli Parlan tammi-parketti (A-laatu, 8 mm, käsittelynä kaksi pohjalakkausta, pinta, kaksi uretaanimuovilakkausta). Harjun Betoni Oy korjasi ala-aulan ja portaikon mosaiikkipintoja. Putkiasennukset hoiti Keski-Suomen Putki- ja Teollisuuseristys Oy ja Oro Oy toimitti hovilaatat. (Työryhmän kokouspöytäkirja ja ) Schauman Oy Ab toimitti 76 kappaletta laaka- ja palo-ovia. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Alaslasketuissa katoissa käytettiin muun muassa kuparin värisiksi polttomaalattuja Lautex-säleitä, jotka kiinnitettiin metalliseen hammaskiskokoolaukseen. Katot valmisti Keski-Suomen Sisärakennus Oy. (Työryhmän kokouspöytäkirja ). Valtuustosaliin päätettiin myös tilata äänentoistojärjestelmä. (Työryhmän kokouspöytäkirjat ja ) Hissin edusta ensimmäisessä kerroksessa tehtiin Angelen Dolomit-marmorista, työn teki Lemminkäinen Oy. Kaupunginjohtajan sihteerin huoneen lattiaan tuli myös parketti. Kaupungintalon ikkunat tiivistettiin, työn teki T:mi Värikauppias. (Työryhmän kokouspöytäkirjat , ja ) Yläpohjan lämpöeristys tehtiin Partekin puhallusvillalla, ilmastoinnista huolehti Haka-ilmastointi. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Pimiöön kellarikerrokseen tilattiin erikoisallas Orolta, kellarin käytävät ja ATK:lle tulevat huoneet laatoitettiin. Kellariin tuli myös heitto-ovet huoneiden välille ja pulloposti huoneiden 139 ja 018 välille. (Rakennusosaston työmaapöytäkirjat , , ) Consensio Oy:n tarjous valaistuksen liittämisestä valvontajärjestelmään hyväksyttiin. Kaupungintalon vesijohtoliittymä oli myös tarkoitus uusia Vapaudenkadun työmaan yhteydessä. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Ullakolle tehtiin lämpöeristys. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Toisen kerroksen ryhmähuonetiloja suurennettiin poistamalla suunnitelmasta kahdesta huoneesta väliseinät. Palolaitoksen esittämä paloilmoituslaitos päätettiin sijoittaa taloon. I-vaiheessa rakennettiin myös 6-hengen hissi ja hissikuilua varten tuli kaivaa kellarin lattiaa. (Työryhmän kokouspöytäkirja ) Kellarin monistus- ja ATK-tilat pysyvät talossa ja vaativat lisää tilaa, vaikka suunnitelmaa vastustettiin. Ensimmäisen kerroksen henkilöstöasiainosastolle tulevassa osastossa muutettiin huonetiloja ja lisättiin WC-ryhmä vanhaan pankkiholviin. Silloinen kaupunginjohtajan huone jaettiin väliseinällä kahteen osaan (Työryhmän kokouspöytäkirjat ) Ullakolle tehtiin lämpöeristys. Vahtimestarin asunto peruskorjattiin rakennustöiden aikana ja huoneistosta uusittiin keittiökalusteet, lattiapäällysteet ja tapetit sekä tehtiin maalaustyöt. (Työryhmän kokouspöytäkirjat ja ) Julkisivut ja ulkopuoliset työt Kaupungintaloon päätettiin teettää myös ulkopuolisia töitä piha-alueen ja julkisivujen kunnostamiseksi sisätöiden jälkeen. Talosuunnitteluosaston tuli tehdä suunnitelma teetettävistä töistä. Rakennustöiden jälkeen piha-alue oli tarkoitus siivota entiseen kuntoonsa, suurempia töitä ei tarkoitus tehdä tässä vaiheessa, ulkovalaistuksesta ja pihan pysäköimisjärjestelyistä tehtiin suunnitelmat. Kaupungintalon edustan jalkakäytävä päätettiin säilyttää noppakivenä, myös ajorata edellytettiin säilytettäväksi nupu- ja noppakivipäällysteisenä. (Työryhmän kokouspöytäkirja , ja ) Sisätilojen loppukatselmuksen aikaan julkisivujen maalausta ei oltu vielä tehty, mutta se oli tarkoitus aloittaa heti sään salliessa. Museonjohtaja Sirkka Valjakan tuli selvittää seinien alkuperäinen sävy ja värisuunnitelma, sekä kustannusarvio tuli tehdä ennen töiden aloittamista. Kunnallistalo-teksti päätettiin ottaa esiin raaputtamalla tai päälle maalaten. Kaupunginarkkitehti Erkki Kantonen ehdotti, että teksti Kunnantalo laitettaisiin uudestaan julkisivuun. Kaupunginhallitus halusi tekstin Kaupungintalo ja asiaa kartoitettiin

60 118 KAUPUNGINTALON RAKENNUSHISTORIA JA MUUTOKSET 119 vielä Suur-Jyväskylän lehden kyselyllä Kun äänestys ei tuottanut tulosta, päätti työryhmä laittaa julkisivuun nykyisen Kunnallistalo-tekstin. Vastaavan rakennusmestarin Pentti Veijasen mukaan Kaupungintalon kirkkopuiston puoleinen sivu saataisiin maalattua ennen vuoden 1981 kesälomia ja muilta osin syyskuun loppuun mennessä. Rappauksen vauriot oli tarkoitus tutkia. Maalarimestari Voitto Nurmela oli tehnyt värimallit, joiden mukaisesti maalaustyö tehtiin. Pääsisäänkäynnin vanhoja ovia ja karmeja ei säilytetty, vaan ne heitettiin pois. (Työryhmän kokouspöytäkirjat , , , ja ) Kaupungintalon eteen, pääsisäänkäynnin kohdalle suunniteltiin alkuvaiheessa vanhan mallisia valaisinpylväitä, joiden malli ja sijainti nähtävillä Keski-Suomen museossa ja vanhoissa valokuvissa. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut, sillä pylväiden katsottiin olevan liian matalat ja alttiita rikkoutumiselle. (Työryhmän kokouspöytäkirjat ja ) Ylimääräiset piiput katolta päätettiin poistaa kokonaan. Keskuslämmityspiippu lyhennettiin ja pellitettiin. (Työryhmän kokouspöytäkirja ja ) lukujen muutostyöt Vuosina toteutetun peruskorjauksen jälkeen ei Kaupungintalolla ole tehty suurempia rakenteellisia korjauksia. Vuonna 1990 tehtiin ikkunoiden ulkopuolinen korjausmaalaus auringon puolella. Vuonna 1991 tehtiin kattoremonttia, korjattiin jalkarännit ynnä muuta. (Täydennysinventointilomake, Päivi Andersson 1996.) Vuonna 1995 korjattiin vuotokohtaa entisen talonmiehen asunnon katosta. (Insinööritoimisto Mittatyö, raportti 2005.) Vuonna 1992 korjattiin ilmanvaihtoa, kiertoilma poistettiin ja suodatusastetta parannettiin. Kellarin huoneen 015 lattia uusittiin kevytsoraeristeiseksi maanvaraiseksi betonilaataksi ja pinnoitettiin Hovi-laatalla. Kaupungintalon piha kunnostettiin ja huoneen 015 kohdalla olevalle syöksytorvelle tehtiin sadevesikaivo. Vuonna 2004 huoneen 307 vuotavaa kattoa korjattiin entisen talonmiehen asunnon kohdalla ja huoneen 137 lattia uusittiin luvulla kolmannen kerroksen ilmastointia uusittiin. Vuonna 2008 kaupunginjohtajan ja sihteerin huoneet varustettiin jäähdytyslaitteistolla. Insinööritoimisto Mittatyö suoritti rakennuksessa useita tutkimuksia vuosien aikana. Tällöin tehtiin muun muassa kosteusmittauksia, asbestikartoitus, sisäilmamittauksia, merkkisavukokeita ja mikrobimittauksia. (Insinööritoimisto Mittatyö, raportit ) Kaupungintalon sisäilmaongelmat kiteytyvät varsinkin kellarikerrokseen, jota ei alun perin tarkoitettu ainakaan kokonaan käyttötilaksi. Koko kerros oli käyttökiellossa vuosien 2008 ja 2009 aikana. Mittaukset ja kokeet osoittivat sisäilmaongelmia myös muissa rakennuksen osissa ja vuonna 2009 Kaupungintalon peruskorjauksen alkaessa rakennus on tarkoitus tyhjentää. Vuosina 2007 ja 2008 Kaupungintalossa tehtiin sisätilojen korjaus- ja sisustustöitä. Käytävämattoja uusittiin, tiloihin hankittiin suuria ruukkukasveja ja valaisinlaitteita uusittiin ja sijoitettiin uudestaan. Muun muassa ala-aulaan teetettiin lisää seinälampetteja vanhojen mallien mukaan. Valtuustosalin lattia hiottiin ja lakattiin, IV-kanavat puhdistettiin. Vanhat huonekalut kunnostettiin ja uusia teetettiin entisen mallin mukaan 16 henkilölle vuonna 2009 toteutuneen Jyväskylän, Jyväskylän maalaiskunnan ja Korpilahden yhdistymisen kasvatettua valtuuston jäsenmäärää. Sali varustettiin langattomilla äänilaitteilla ja mikrofonilla. Kaupunginhallituksen kokoussalin kalusteet kunnostettiin, hankittiin uusia kalusteita ja huoneeseen tuli lisäksi neljä uutta jalkalamppua. Tämän lisäksi sähkövetoja uusittiin ja tilaan asennettiin uusi dataprojektori ja sähköinen valkokangas. Myös seiniä maalattiin. Samassa yhteydessä keittiön kalusteet uusittiin. Suunnittelutyöstä vastasi arkkitehti Tuija Ilves ARK Kantonen Oy:stä. (Jyväskylän Kaupungintalon sisustussuunnitelma 2007 ja kesäremontti 2008, Tuija Ilves.)

61 120 SÄILYNEISYYSANALYYSI SÄILYNEISYYSANALYYSI Julkisivut Jyväskylän kaupungin Kunnallistaloksi alun perin rakennettu Kaupungintalo on kokenut huomattavasti vähemmän muutoksia julkisivujen suhteen kuin mitä sisätiloihin on vuosikymmenien aikana tehty. Kaupungintalo noudatti valmistuessaan melko tarkasti Vaasan lääninarkkitehti Karl Viktor Reiniuksen vuonna 1896 laadittuja suunnitelmia, vain julkisivupiirroksiin hahmotellut pilasterien marmoroinnit ja nykyistä hieman tummemmat värisävyt jäivät toteuttamatta. Myös kerroslistoja yksinkertaistettiin pääjulkisivun puolelta hieman. (Katso Kaupungintalon rakentaminen, sivu 22) Suurin rakennuksen ulkonäköön vaikuttanut muutos on luvuilla rakennettu pihan puoleinen kolmas kerros, joka toteutettiin kuitenkin vesikaton kulmaa nostamatta. Uusien huonetilojen suorakulmion muotoiset, kaksiosaiset ikkunat muodostavat ylimääräisen ikkunarivin kaakkoisjulkisivuun, myös toisen kerroksen kaari-ikkunoiden kaaret jouduttiin poistamaan koska huonetiloja madallettiin kolmannen kerroksen hyväksi. Tämä aiheutti ilmeisesti myös sen, että rakennuksen päätyjen pihanpuoleisten kulmahuoneiden kaari-ikkunoiden kaaret ovat pimeinä : kaariosat säilytettiin, mutta ne jouduttiin rakentamaan umpeen. Näin kävi esimerkiksi nykyisessä kaupunginjohtajan huoneessa. Pihajulkisivuun tehtiin myös 1950-luvulla uusi sisäänkäynti porrassyöksyineen, joka noudatti kerroksen kaari-ikkunoiden linjaa sisäänkäynnin korkeuden ja sen päälle asetetun kaari-ikkunan suhteen. Pääjulkisivuissa Vapaudenkadun ja Gummeruksenkadun puolella on tehty muutoksia lähinnä rappaus- ja kipsikoristeiden yksinkertaistamisella. Rapautuneita koristeita jouduttiin vuosikymmenien varrella korjaamaan ja uusimaan. Kuitenkin suurin näihin julkisivuihin kohdistunut muutos tapahtui 1930-luvulla, kun ilmeisesti kaupungin 100-vuotisjuhlia varten Kaupungintalon ulkoasua yksinkertaistettiin riisumalla pääjulkisivuista uusrenessanssityyliset, koristeelliset korinttilaiskapiteelit toscanalaistyyppisiksi toisen kerroksen juhlasalin kohdalla, muotoilemalla uudestaan pääsisäänkäynnin pylväät, joissa aikaisemmin oli ensimmäisen kerroksen rustikointia noudattavat, nelikulmaiset harkotukset, sekä poistamalla koristeelliset ikkunoiden palmetti-aiheiset lakikivikoristeet. Myös pääsisäänkäynnin päällä olevan parvekkeen konsolit ja vesikaton alla olevat, ilmeisesti kipsivalmisteiset koristeet poistettiin. Työt tapahtuivat vuonna Vuosikymmenen alussa kirkkopuiston varrelle, lähelle Kaupungintaloa oli noussut arkkitehti Alvar Aallon Suojeluskuntatalo, joka edusti tyystin toisenlaista klassisesta arkkitehtuurista muotonsa ottanutta arkkitehtuuria kuin uusrenessanssityylinen Kaupungintalo. Ehkä aikakauden yksinkertaisemman arkkitehtuurityylin vaatimukset saivat kaupungin päättäjät stilisoimaan vanhanaikaiseksi käynyttä Kaupungintaloakin. Kaupungintalon pihan puoleinen julkisivu rapattiin alun perin ja todennäköisesti myös valkoinen väri on alkuperäisen suunnitelman mukainen. Tämä ei ilmene vanhoista suunnitelmista, sillä niihin merkittiin vain kaupunkikuvan kannalta tärkeät kadun puoleiset julkisivut. Vesikattorakenne ei ole enää alkuperäinen. Nykyinen kuparikate on peräisin vuodelta 1967, kun vanha, vuotanut katto kunnostettiin rakentamalla sen päälle uusi kate. Todennäköisesti tätäkin vaihetta on edeltänyt ainakin yksi vesikaton uusiminen. Alkuperäinen katto tehtiin galvanoidusta pellistä. Myös rakennuksen korkea lipputanko on uusittu myöhemmin, se toteutettiin alkuperäissuunnitelmaa matalampana, mutta korotettiin suunnitelmien mukaiseen kahdeksaan metriin vuonna Julkisivuja on maalattu uudestaan vuosikymmenien varrella, jopa tiilipintaa, sillä rakennustöissä käytetyt tiilet eivät olleet tasavärisiä. Muutoksia tapahtui vuosien varrella myös yhdessä Kaupungintalon merkittävimmässä osassa, nimittäin rakennuksen pääjulkisivun palkistoon sijoitetussa otsikkotekstissä. Alun perin ensimmäisen ja toisen kerroksen otsikkonauhoissa luki rakennuksen käyttöä kuvaavat tekstit Raati-Huone, Suomen Pankki ja Kunnallis-Talo. Ilmeisesti viimeistään vuoden 1918 jälkeen Raati- Huone ja Suomen Pankki poistettiin ensimmäisen kerroksen otsikoista, sillä Suomen Pankki muutti toisiin toimitiloihin ja koko ensimmäinen kerros tuli kaupungin hallinnon, maistraatin ja raastuvan käyttöön. Tekstien muutos tapahtui viimeistään vuoteen 1923 mennessä, sillä silloin otetussa kuvassa ensimmäisen kerroksen tekstejä ei enää ole ja toisen kerroksen otsikkoteksti on muutettu muotoon Kunnallistalo, ilman väliviivaa. Lopulta tämäkin teksti poistettiin, kun uuden kunnallislain mukaisesti Jyväskylän kaupunkiin valittiin kaupunginjohtaja ja kaupunginhallitus vuosien aikana, silloin Kunnallistalosta tuli virallisesti Kaupungintalo. Kunnallistalo-teksti

62 122 SÄILYNEISYYSANALYYSI 123 päätettiin kuitenkin maalauttaa uudestaan Kaupungintalon julkisivuun vuosien tehdyn entistävän peruskorjauksen yhteydessä. Tällöin käytiin keskustelua myös tekstin muuttamisesta muotoon Kaupungintalo, mutta nykyinen muoto toteutettiin. Kun puhutaan rakennuksen entistämisestä, tulee siis harkita, minkä aikakauden muotoa tässä tulee noudattaa, sillä nykymuoto on peräisin vasta 1920-luvulta. Yksi merkittävä tekijä Kaupungintalon Vapaudenkadun puoleisessa julkisivussa on myös vesikaton yläpuoliseen rakenteeseen nostettu kaupungin vaakuna. Alun perin rakenteeseen oli tarkoitus lisätä kellokoneisto, sillä perinteisesti kello kuului aikakauden monumentaalirakennusten arkkitehtuuriin. Tätä ei kuitenkaan toteutettu, todennäköisesti kustannussyistä. Nykyinen vaakuna on kuitenkin ilmeisesti jo kolmas kaupungin vaakunoista, sillä alkuperäinen 1800-luvun loppupuolen vaakuna vaihdettiin jo 1930-luvun alussa, vaakunauudistuksen myötä. Sisätilat Kaupungintalon sisätiloja on muutettu erittäin voimakkaasti viimeisen 110 vuoden aikana. Melkein jokaisena vuosikymmenen on tehty muutostöitä ja remontteja, vähäisimmillään tämä on merkinnyt pintojen maalausta ja uutta värisuunnittelua, voimakkaimmillaan täysin uusien huonejakojen rakentamista. Voimakkain huoneiden tilajakoon ja rakennuksen tilaohjelmaan vaikuttanut muutos oli, kuten julkisivujenkin osalla, kolmannen toimisto- ja asuinkerroksen rakentaminen rakennuksen kaakkoispuolelle lukujen aikana. Samaan aikaan sijoittuu myös muissa kerroksissa tehdyt muutostyöt, jotka johtuivat kunnallishallinnon muutoksista ja alueliitosten kasvattamasta valtuustomiesten ja hallinnon työntekijöiden määrästä. Tällöin muun muassa pirstottiin ensimmäisen kerroksen koillissiiven tilat uusin väliseinin ja käytävin vastaamaan ajalle ominaisten toimistokoppien tarvetta. Lounaissiivessä, jossa toimi kaupungin raastupa, ei muutospaine ollut yhtä suurta. Vanhat Suomen Pankille alun perin suunnitellut huonejaot pysyivät pääosin entisinä. Suurin muutos oli ehkä raastuvan odotushuoneen suurentaminen viereisiin, pienempiin WC-huonetiloihin siiven keskellä. Toisessa kerroksessa tarve pieniin toimistotiloihin näkyi myös, tällöin suurimmat muutokset koettiin jälleen koillissiivessä. Juhlasali muutettiin tällöin täysin, kun siitä tehtiin juhlatilan sijasta valtuustosali, kokoushuone. Tällöin muun muassa tila maalattiin valkoiseksi, pilasterien kapiteelit kullattiin ja yleisölehteri laitettiin umpeen. Myös näyttämö otettiin vähä vähältä toimistokäyttöön rakentamalla sinne väliseiniä. Lopulta koko näyttämöaukko tukittiin levytyksellä 1950-luvulla. Seuraava suuri muutos tapahtui tehdyn entistävän peruskorjauksen yhteydessä. Tällöin rakennuksen rakenteisiin ei kajottu yhtä rajusti kuin kolmekymmentä vuotta aiemmin ja varsinkin ensimmäisessä kerroksessa huonejaot pääosin säilyivät luvun mallissaan. Pääosa oli lähinnä rakennuksen teknisen tason parantamisessa, kun sinne asennettiin koneellinen ilmanvaihto, hissi ja sähköistykset uusittiin. Sisätiloissa suurimmat muutokset oli juhlatilojen entisöinti. Tämä käsitti entisen juhlasalin ja sen viereisen kaupunginhallituksen huoneen ja paraatirapun kattomaalausten esiin kaivamisen ja entistämisen, muiden pintojen soinnuttamisen näiden sävyihin ja muutenkin vanhojen rakennusosien palauttamisen sisätiloihin muun muassa tekemällä uudestaan panelointeja, jalkalistoja, ovia ja niin edelleen. Entisöivä peruskorjaus oli aikana verrattain uusi asia ja monet työtavat ja periaatepäätökset jouduttiin tekemään vähillä tiedolla ja kokemuksella. Asiantuntijoina käytettiin Museoviraston Konservaattori Pentti Pietarilaa, mutta pääosan entisöinnin ratkaisuista teki ilmeisesti Keski-Suomen museon silloinen johtaja Sirkka Valjakka. Kattomaalausten osalta käytettiin ammattilaisia ja entisöinnin hoiti helsinkiläinen Ancelo Oy luvun säilyneet rakenneosat Rakennuksen sisätiloista on Keski-Suomen museon kokoelmissa vain vähän sisäkuvia ja suurin osa säilyneistä on otettu lähinnä juhlasalista 1900-luvun puolella. Muista tiloista voi kuitenkin esittää joitakin arvauksia. Ensimmäisen kerroksen tilat ovat kokeneet suurimmat muutokset, kun tilojen toiminta on vuosisadan aikana vaihtunut useaan kertaan ja huonetiloja on muuteltu paremmin toimintaa vastaavaksi. Vanhoja sisäpintoja tai rakenneosia ei ole enää paljoa nähtävillä, parhaiten näistä ovat säilyneet vanhat peiliovet, listat, mosaiikkibetonilattiat ja erittäin kestävät rakenteet, kuten kassaholvit teräsovineen. Kaupungintalon rakennusaikaisia sisäpintamateriaaleja ei ole säilynyt muu-

63 124 SÄILYNEISYYSANALYYSI 125 tamaa pienempää, vähäisessä käytössä ollutta tilaa lukuun ottamatta. Vanhaa puupäällysteistä, harmaaksi maalattua lattiaa on säilynyt näkyvillä vain varastotilana käytetyssä matalassa huonetilassa (120a), joka on ensimmäisen kerroksen vahtimestareiden tiloissa, paraatiportaikon alla. Lautapäällyste on tehty niin sanottuna kehyslaudoituksena, jossa seinän viertä kiertävä laudoitus on ladottu eri tavalla kuin keskilattialla. Matalassa huonetilassa on holvattu katto. Ala-aulan ja paraatiportaikon mosaiikkibetonilattia kuvioineen on myös alkuperäisistä pinnoista säilyneimpiä. Lounaissiipi. Ensimmäisen kerroksen lounaispäädyssä, nykyisen Gummeruksenkadun puolella olivat alun perin Suomen Pankille rakennetut toimisto- ja asiakaspalvelutilat sekä kaksi holvia. Pankin ajoilta tiloista ei ole jäänyt valokuvia, mutta vertaamalla tiloja muihin aikakauden pankkitoimitiloista otettuihin valokuviin, voidaan esittää oletuksia huoneiden alkuperäisestä asusta. Jyväskylän Yhdyspankin konttorissa oli 1890-luvulla puiset, kiiltäviksi lakatut asiakaspalvelutiskit, seinät oli päällystetty erilaisilla suurikuvioisilla, voimakkailla tapeteilla. Ovien kehyslistat oli maalattu vaaleiksi ja listat olivat voimakkaasti profiloituja luvun alussa Kansallis-Osakepankin asiakastiloissa oli taas valkeaksi maalatut seinät, puolipanelointi tummalla puulla ja koristeelliset, puiset asiakastiskit. (Esimerkiksi Tommila 1972, s. 197, 490.) Jyväskylän Kaupungintalon entisessä pankkihuoneistossa on säilynyt alkuperäisiä peiliovia voimakkaasti profiloituine karmilistoineen. Varsinkin toimistohuoneiden välillä ovet olivat matalampia, yksikertaisia ja todennäköisesti asiakastiloissa korkeita, kaksipuolisia, ootrattuja paripeiliovia. Alkuperäisimmät rakenteet näissä tiloissa ovat peiliovien lisäksi kassaholvit, jotka holvattiin koko kellarikerroksen läpi menevälle luonnonkiviperustalle tiilistä. Katot on kummassakin toteutettu ristiholvina, ovina ovat Turusta ja Englannista tuotetut paksut teräsovet saranoineen ja heloineen. Suuremman kassaholvin (103) oven nimikilvessä on tehtaan nimi, lontoolainen Chubb Lock & Safe makers. Holviin on myöhemmin tehty puurakenteiset arkistohyllyt ja osa siitä on erotettu vuosien remontissa tiiliseinällä naisten WC-tilaksi (108). Pienemmässä holvissa (117) oven on nimikilven mukaan valmistanut turkulainen Åbo Jernmanufaktur Bolag vuonna Matalammassa tilassa on holvattu katto, räppänä tuuletusta varten ja myöhemmin lisätty lämmityspatteri. Entiset Suomen Pankin tilat muutettiin jo 1918 raastuvan ja maistraatin käyttöön ja tässä yhteydessä ne korjattiin ensimmäisen kerran. Muutoksia tuli myöhemmin useita toimintojen vaihtuessa. Kuvassa vuodelta 1937 on kaupungin raastuvan istuntosali, jossa näkyy seinien olleen maalattuna kahdella värillä, joita erottaa väliviiva. Tällaisia seinäpintojen käsittelyitä on ollut todennäköisesti talon muissakin osissa. Toisessa kerroksessa lounaissiiven puolella huonejaot ovat säilyneet pääosin rakennusaikaisina. Tosin vahtimestarin asuntona vielä 1930-luvulla toimineissa huoneissa etelänurkassa on tehty eniten muutoksia. Nykyisen kaupunginhallituksen kokoushuoneen, joka alun perin rakennettiin ravintolasaliksi, pinnat on entisöity. Vain yksi huonetilaa kiertävistä paneelipeileistä on alkuperäinen, muut on tehty sen mallin mukaan. Kattoa kiertävät maalaukset on myös entisöity peruskorjauksen yhteydessä. Länsikulman huoneet ovat olleet alun perin paperitapetilla verhotut. Nykyinen keittiö kulmahuoneessa on lisätty vasta jälkikäteen ja keittiön, sekä valtuustosalin välissä sijaitseva, entisöity huonetila ei valokuvien mukaan vastaa alkuperäistä. Koillissiipi. Ensimmäisen kerroksen tässä osassa on tehty suurimmat muutokset ja alkuperäisiä tilajakoja ja rakennusosia on hyvin vähän. Korkeat peilipariovet eteiskäytävän puolella, pihanpuoleisen pylväshuoneen pylväs- ja pilasterirakenteet ovat olleet osa alkuperäistä 1800-luvun rakennusta. Myös kaupungin kassaholvi, sekä sen viereiset WC-kopit ovineen ovat alkuperäisten suunnitelmien mukaiset. Kassaholvin teräsoven on valmistanut Jyväskyläläinen seppä Herman Toivola. Osassa huonetiloja on kattolistoina 1800-luvun loppupuolelle tyypilliset leveät, profiloidut listat, mutta osa näistä on saatettu tehdä edellisen peruskorjauksen aikana. Varsinkin huonetilojen osalta listat ovat ainakin osittain tehty jälkikäteen, sillä pienet huonejaot on tehty vasta 1940-luvulla suuremmasta huoneesta. Toisessa kerroksessa koillissiiven huoneita on myös muutettu voimakkaasti. Alun perin seurojen ja ilmeisesti valtuuston kokoushuoneiksi tehtyjen huoneiden tilajakoja on muutettu voimakkaasti vuosien varrella. Rakennuksen keskiosan päätiloihin kuuluvat ensimmäisen kerroksen eteishalli, paraatiporras, toisen kerroksen käytävä ja valtuustosali (juhlasali). Alkuperäisiä rakenteita ovat myös luonnollisesti eteishallin pilarit ja kattokasetit, paraatiporraskäytävä ja lounaissiiven porraskäytävä. Näissä pintoja on maalattu ja paraatiportaan kohdalla osittain vuoden peruskorjauksessa

64 126 SÄILYNEISYYSANALYYSI 127 rakennettu uudelleen, mutta esimerkiksi mosaiikkibetonilattiat ovat pääosin alkuperäisiä. Juhlasali muutettiin luvuilla kokoustilaksi ja silloin sitä muutettiin melko voimakkaasti. Muun muassa näyttämön kaari suljettiin, sen reuna madallettiin ja porrastettiin, yleisölehteri suljettiin ja koko sali maalattiin valkoiseksi. Vuoden remontissa pyrittiin tuomaan esiin salin alkuperäinen asu, mutta pinnat eivät silti ole alkuperäisiä. Kaupungintalon kellarissa oli alun perin Gummeruksenkadun puoleisissa päädyssä asunto ja huonetiloissa onkin säilynyt fragmentteja vanhoista rakennusosista. Näitä ovat muun muassa leveät, profiloidut kattolistat, jotka toteutettiin kuitenkin vaatimattomampina kuin juhlavammissa tiloissa. Myös ensimmäisen kerroksen eteishallin alla oleva holvitila on säilynyt holvauksien osalta alkuperäisenä, tosin huonetilaa on myöhemmin jaettu väliseinillä ja muutettu lämpimäksi tilaksi. Aikaisemmin ravintolasalina toimineenkaupunginhallituksen huoneen kattoa kiertää Huviretki-sarja. Leena Lindell 2009, Keski-Suomen museo. Koristemaalaukset Kaupungintalon vuosina peruskorjauksessa entisöityjen 2. kerroksen juhlasalin ja paraatiporraskäytävän kattomaalauksen sanotaan aikaisemmissa tutkimuksissa ja inventoinneissa olevan maalari Emil Edvard Sanmarkin käsialaa. Jyväskylän kaupunginarkistosta löytyvän päivätyn laskun mukaan Sanmarkin liike on tehnyt rakennuksessa päivästä lähtien lähinnä maalaukseen, lakkaukseen ja puuosien valmistukseen liittyviä töitä, laskuun ei ole ainakaan eritelty juhlasalin tai paraatiportaikon kattojen koriste- tai kuviomaalausta. Eemil Sanmarkin nimi on kuitenkin ainoa, joka esiintyy Kunnallistalon laskuissa tuolta ajalta, joten hän on saattanut hyvinkin tehdä osan koristeluista. Aikakauden maalareiden ammattivaatimuksiin kuului myös koristemaalauksen lisäksi muun muassa tapetointityöt, pintamaalaukset ja erilaiset marmoroinnit ja ootraukset, jotka viittaavat ehkä laskuissa mainittuihin ovien ja ikkunoiden maalauksiin. (Tarjanne 1991, s ) Tosin Kaupungintalon tämänhetkiset, vuosien aikana esiin otetut ja entisöidyt kattomaalaukset edustavat vähintäänkin kolmea eri maalaustyyliä, eivätkä ne voi olla kaikki peräisin yhden miehen siveltimestä. Ensimmäinen tyyli on melko yksinkertaisia kuva-aiheita ja koristeornamentteja suosiva maalaustyyli, jolla on tehty nykyisen juhlasalin katon musiikkija teatteriaiheiset maalaukset salin kumpaankin päätyyn, sekä nykyisen Kaupunginhallituksen huoneen kattoa kiertävä Huviretki-aineinen maalaussarja, jossa on kuvattu eri toimissaan olevia pöytäseurueita, sekä näiden välissä omenapuuaiheita. Kuva-aiheet ja maalaustyön laatu voisivat hyvinkin viitata 1890-luvun lopun maalaustyyliin ja pienestä keskisuomalaisesta kaupungista löytyvien maalareiden ammattitaitoon. Toinen tyyli on näkyvissä vain yhdessä maalauksessa, mutta se on näistä pinta-alaltaan suurin: paraatiportaikon kattoon on tehty valtava, illusorinen taivasta ja sen poikki lentäviä vesilintuja kuvaava maalaus. Taivasaihetta kiertää valurautakaidetta muistuttava, soikea ornamentti. Aihe on 1800-luvun loppupuolelle ominainen. Esimerkiksi helsinkiläisen Salomo Wuorion maalausliike teki samantyyppistä kuva-aihetta mukailevan illusorisen kattomaalauksen 1890-luvulla kerrostalon porraskäytävän kattoon, jossa valurautakaiteen sijasta kuvakenttää kiersivät modernia aikakautta edustavat sähkötolpat ja langat, joilla istuivat pääskyset. (Tarjanne 1998, s. 33.) Jyväskylän kaupungintalon maalauksessa sinisen taivaan poikki liihottelevat lähinnä isokoskeloa muistuttavat musta-valkoiset linnut ja reunaosien kaiteiden välistä pilkistää puiden lehvistöä. Soikion mallista maalausta kehystää katon kulmissa lehti- ja nauha-aihe. Eroista huolimatta tilantunne on kuitenkin samanlainen kuin aikakauden merkittävimpiin kuuluneen maalausliikkeen helsinkiläisen asuintalon rappuun toteuttamassa työssä. Huomionarvoisin seikka on kui-

65 128 SÄILYNEISYYSANALYYSI 129 tenkin se, ettei vaativan jyväskyläläisen kattomaalauksen toteutus muistuta lainkaan juhlasalin teatteri- ja musiikkikuva-aiheita, tai hallituksen huoneen Huviretki-sarjaa. Vaikka maalaus on todennäköisesti tehty 1890-luvulla, ei sen maalari voi olla sama kuin edellä mainituissa töissä. Kolmas katto- ja seinämaalauksissa esiintyvä tyyli on näkyvissä juhlasalin seinien yläosan holkkalistassa ja paraatiportaan katon kuvakenttää reunustavassa ornamenttinauhassa. Kyseisten maalausten tyyli on jugendin tai paremminkin sen ranskalaisen vastineen art noveaun mukaista, jota ei todennäköisesti tunnettu vielä Jyväskylässä 1890-luvun loppupuolella. Ornamentit ovat leimallisesti jugendin orgaanisten muotojen mukaisia ja juhlasalin holkkalistaa kiertävässä nauhassa on kuvattu puulajeja, joita ei Suomessa kasva. Maalaukset saattavat olla peräisin esimerkiksi Yrjö Blomstedtin suunnittelemasta Kunnallistalon sisätilojen muutostyöstä vuodelta Tällöin on kyseenalaista, että 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuva-aiheet olisivat olleet esillä yhtä aikaa, vaan että varhaisemmat on voitu peittomaalata jo tuolloin. Kaupungintalon muitakin huonetiloja maalattiin jopa niinkin aikaisin, kuin 1910-luvulla. Tällöin maalattiin ainakin entisiä Suomen Pankin tiloja lounaisiivessä ja toisen kerroksen joitakin huonetiloja. Myös juhlasalissa tehtiin siellä nyt näkyvien jugend-ornamenttien perusteella maalaustöitä. Kuopion kaupungintalon koristemaalauksia koskevassa tutkimuksessa Timo Niiranen toteaa, että 1880-luvulla toteutetut maalaukset haluttiin jo 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä peittää ja tehdä uudestaan erilaisella tyylillä ja vaaleammilla väreillä. Taustalla on voinut olla halu korostaa suomalaisuutta sortovallan kiristyessä peittämällä valta-arkkitehtuurin assosioituvia kuva- Juhlasalin katon päätyaiheet: teatteri ja musiikki. Leena Lindell 2009, Keski-Suomen museo. Paraatiportaan kattomaalauksessa 1800-luvun loppupuolelle tyypillistä illusorista taivasaihetta kiertää jugend-tyylinen ornamenttinauha. Leena Lindell 2009, Keski-Suomen museo. aiheita ja tummia värisävyjä, kuten myös pyrkimys uuteen jugend- tai art noveau tyyliin, koska uusrenessanssin mahtaileva kuvasto koettiin teennäiseksi ja Suomelle vieraaksi. (Niiranen 1991, s ) Tämä on voinut olla myös yksi syy Jyväskylän Kaupungintalon melko aikaisin tehtyihin ensimmäisiin korjaustöihin. Kaupungintalon juhlasalin vuosien peruskorjauksessa tehdyt muut maalauskoristelut ansaitsevat myös lähempää tarkastelua. Kun vertaa salin nykytilaa vanhoihin valokuviin, erot koristelumaalauksen yksityiskohdissa ovat selkeitä. Koristelussa on käytetty kullattuja yksityiskohtia, kuten seinäpintoja jakavien pilasterien korinttilasityylisissä kapiteeleissa ja seinän yläosaa rytmittävän, voluutein jäsennellyn nauhan kenttiin maalatuissa kultatähdissä. Näitä ei kuitenkaan esiinny vielä varhaisimmassa, vuonna 1912 juhlasalissa otetussa kuvassa. Kultaukset ilmestyivät pilasterien kapiteeleihin vasta 1940-luvun alussa, kun koko muu juhlasali kattoa myöten maalattiin val-

66 130 SÄILYNEISYYSANALYYSI 131 Jyväskylän raastuvanoikeuden istuntohuone ensimmäisen kerroksen lounaissiivessä vuonna Raadin muodostivat Eemil Ilamo, pormestari Matti Soini ja Juulo Jalmari Sirola. Seinät on maalattu kahdella värillä ja rajattu, taustalla näkyvät peilipariovet. Keski-Suomen museon kuva-arkisto. koiseksi. Tähtikuviot eivät itse asiassa esiinny vanhoissa valokuvissa lainkaan ennen 1980-lukua, eli ne on siis lisätty vasta entisöinnin yhteydessä. Toinen vasta 1980-luvulla kuviin ilmestynyt yksityiskohta on juhlasalin näyttämön kaaren ornamenttikuviointi, joka kulkee kaaren sisäpinnalla. Varhaisimmissa valokuvissa 1910-luvulta ornamenttikoristelua ei esiinny ollenkaan, vaan kaaren sisäpinta on maalattu samoilla sävyillä kuin muutkin seinäpinnat. On mahdollista, että vuonna 1911 suoritetussa sisustuksen uusimisessa näitä olisi peittomaalattu, mutta todennäköisempää on, etteivät koristeet kuuluneet alun perinkään sisustukseen. Peruskorjauksen yhteydessä tehtiin esiinraaputuksia ja tutkimuksia juhlasalin alkuperäisestä tilasta, mutta näistä ei ole säilynyt tietoja. Koristeiden paikat ja aiheet on saatettu poimia esimerkiksi tutustumiskäynneiltä Vaasan, Porin ja Tampereen vastaaviin entisöintikohteisiin, joissa Entisöinti- ja perusparannustyöryhmä vieraili 1970-luvun lopussa. Yksi pohtimisen arvoinen entisöintityön tulos on myös juhlasalin ja keittiön Juhlasalin holkkalistan 1900-luvun alun ornamenttikuvioita. Leena Lindell 2009, Keski-Suomen museo. välinen pieni huone, johon on entisöinnissä tehty leveä, seinän yläreunaa kiertävä, sinisen väreillä maalattu yläosa. Vanhojen kuvien perusteella huoneessa ei kuitenkaan ole ainakaan 1900-luvun alussa ollut maalausta, vaan suurikuvioiset paperitapetit, kuten sen takaisessa keittiöhuoneessakin. Ala-aulan (118) kasettikatto on entisöity lukujen taitteessa, tällöin värisävyt on päätelty esiin otettujen vanhojen pintojen avulla. Tällainen katon ja pylvään väripintojen esiinottopaikka on jätetty näkyviin pääovelta katsottuna ensimmäisenä oikealla sijaitsevan pylvään kohdalle. Entisöintiä edeltäneitä väritutkimuksia ei ole kuitenkaan tarkemmin dokumentoitu, tai dokumentit eivät ole ainakaan säilyneet Jyväskylässä. On siis vaikea arvioida, kuinka laaja pohjatutkimus ja esiinotto aulan maalauksien entisöintiä varten on tehty. Esiinottokohdassa näkyvät värisävyt ovat hyvin vaaleita ja heleitä, vaaleanpunaisen ja sinisen sävyjä sekä koristekultausta. Taiteilija Urho Lehtinen teki vuonna 1931 värisuunnitelman, kun alakerran eteishalli ja yläkertaan johtava porraskäytävä maalattiin kokonaan. Tällöin porraskäytävän kattomaalaus jäi entiselleen. Voi olla että nämä sävyt ovat peräisin tältä vuosikymmeneltä. Toisaalta, vaikka uusrenessanssiajan värimaailmaa pidetään yleisesti paljon voimakkaampien ja tummempien sisustusvärien aikakautena, eivät nämä värisävyt välttämättä ole aikakaudelle vääriä. Arkkitehti Tuija

67 132 SÄILYNEISYYSANALYYSI 133 Ilves mainitsi Jyväskylän yliopiston Seminarium-rakennuksen yhteydessä tutkittujen värisävyjen olleen huomattavasti vaaleampia, kuin mitä nykytutkimus 1800-luvun loppupuolen sisustusarkkitehtuurista olettaa. Hilla Tarjanteen mukaan 1890-luvun puolimaissa ollut lama toimi vedenjakajana ankaran symmetriselle, tummasävyiselle uusrenessanssin muoto- ja värimaailmalle, joka vuosikymmenen loppupuolella kääntyi vaaleammaksi, rokokoovaikutteiseksi tyyliksi. Tähän kuuluivat vaaleat, öljyvärimaalatut pinnat, ihmisfiguurit ja kultaukset. (Tarjanne 1998, s ) Tyyli sopisi ainakin juhlasalin teatteri- ja musiikkiaiheisiin kattokoristuksiin ja niiden vaaleaan pohjasävyyn. Joka tapauksessa sisätilojen väritutkimus tulisi tehdä uudestaan ja tarkemmin dokumentoiden, sillä nykyisten lähteiden valossa on mahdotonta arvioida aikaisemman entisöintityön tuloksia luotettavalla tavalla. Jo vuoden 1974 korjaustöissä peitettiin ensimmäisen kerroksen henkilökunnan silloisen kahvion seinässä olleet tyylitellyt maalaukset, jotka esittivät lintuja ja kauriita. Tämä seinä on todennäköisesti nykyisen vahtimestareitten vastaanottokopin takaseinä, sillä se on ainoa seinäpinta ilman ikkuna- tai oviaukkoa, joka päättyy kuvassa erottuvaan ristiholvaukseen. Kuva-aiheet voisivat olla peräisin 1950-luvulta, kun huonetila muutettiin eteistilasta kahvioksi. Näiden kuvioiden esiinottoa voisi myös harkita rakennuksen kerroksellisuutta kuvaavana fragmenttina. Vuonna 1974 peitettyjä seinämaalauksia ensimmäisen kerroksen ristiholvatussa huoneessa. Eteistilana toimineesta huonetilasta tehtiin vuonna 1953 henkilökunnan kahvihuone. Seppo Turpeinen, Keski- Suomen museo. Muita huomioon otettavia seikkoja lukujen rakennusosat Kaupungintaloon tehtiin voimakkaita muutoksia lukujen muutosja korjaustöiden aikana. Vaikka rakennuksen tulevassa peruskorjauksessa ei ole tarkoitus säilyttää näitä kokonaisuudessaan, tulisi kuitenkin harkita muutamien aikakauden fragmenttien jättämistä näkyville muistona rakennuksen historiansa aikana kokemista vaiheista. Voimakkaimpina aikakausien piirteet näkyvät ullakkokerrokseen luvuilla rakennetussa kolmannessa kerroksessa, johon tuli toimistotilaa ja vahtimestarin asunto. Varsinkin rakennuksen koillissiiven kohdalle pihan puolelle rakennetuissa toimistoissa ja näiden käytävissä olisi syytä harkita esimerkiksi aikakaudelle tyypillisten toimistotilojen huurrelasiovien säilyttämistä osana uusia toimistotiloja. Myös esimerkiksi aikakaudella rakennetut kolme uutta kassaholvia voisivat olla säilytettävien listalla. Näitä rakennettiin kellariin, ensimmäisen kerroksen koillissiiven pylväshuoneeseen ja ullakkokerrokseen, rakennuksen pohjoiskulmaan. Kalusteet ja irtaimisto tulevan remontin aikana Kaupungintaloa on kalustettu eri aikakausina uudelleen ja irtaimisto on oma osansa rakennuksen historiaa. Ennen tulevaan peruskorjaukseen ryhtymistä tulisi luetteloida kaikki irtaimisto ja kalustus. Merkittäviä kokonaisuuksia ovat muun muassa arkkitehti Kerttu Tammisen vuonna 1929 suunnittelemat, myöhemmin uusilla, entisen mallin mukaan rakennetuilla huonekalusteilla täydennetyt valtuustosalin kalusteet, Billnäsin toimistokalusteet ja muut ennen vuosien peruskorjausta taloon hankitut huonekalut. Esimerkiksi 1970-luvun aikana hankitut muoviset kaupunginhallituksen kokoustilassa käytetyt nojatuolit ruskeine kangaspäällysteineen edustavat myöhempien aikakausien sisustusihannetta. Edellä mainitun peruskorjauksen aikana ja sen jälkeen Kaupungintaloon hankittiin eri antiikkiliikkeistä kalusteita, jotka eivät kuulu sen alkuperäiseen, tai muiden varhaisempien aikakausien kalustukseen. Myös Artekin tuoleja, pöytiä ja valaisimia hankittiin tällöin täydentämään rakennuksen sisustusta. Niiden käyttö vanhempien alun perin Kaupungintaloon hankittujen huonekalujen rinnalla on suotavaa, mutta tulee harkita tapauskohtaisesti.

68 134 LÄHTEET LÄHTEET Haastattelut ja tiedonannot Hyytiäinen Veikko, varatuomari, Jyväskylä. Haastattelijana Päivi Andersson Ilves Tuija, arkkitehti SAFA, ARK-Kantonen, Jyväskylä. Kantonen Erkki, kaupunginarkkitehti. Haastattelijana Päivi Andersson Kurri Kaarin, tutkija, Turun museokeskus. Lovén Jaakko, kaupunginjohtaja, Jyväskylä. Haastattelijana Päivi Andersson Majaneva-Virkkola Anne, rakennustutkija, arkkitehti, Pohjanmaan museo. Nurmela Voitto, maalarimestari, Jyväskylä. Haastattelijana Päivi Andersson Arkistolähteet Jyväskylän kaupunki Kaupunginarkisto Jyväskylän Kunnallistalon rakentamisasiakirjat Jyväskylän Kaupungintalon rakennuslupa-asiakirjat Jyväskylän Kaupungintalon entisöimis- ja perusparannustyöryhmän pöytäkirjat Rakennusvalvontaosaston arkisto Jyväskylän Kaupungintalon rakennuslupa-asiakirjat ja piirustukset. Keski-Suomen museo Rakennustutkimusarkisto Andersson Päivi. Jyväskylän Kunnallistalo 100-vuotta. Juhlaesitteen aineisto Kohdeinventointilomake 17/2, Kaupungintalo. Keski-Suomen museo, Päivi Andersson Alueinventointilomake 17, Jyväskylän kaupungin hallintokortteli. Keski-Suomen museo, Päivi Andersson Täydennysinventointilomake, Kunnallistalo, Jyväskylän kaupungintalo. Keski-Suomen museo, Päivi Andersson Täydennysventointilomake, Jyväskylän kaupungin hallintokortteli. Keski-Suomen museo, Päivi Andersson Kuva-arkisto Lehdet Keskisuomalainen, numeroita Wasabladet , nro 102 Painamattomat lähteet Ark-Kantonen, Kaupungintalon suunnitelmat 2007 ja Insinööritoimisto Mittatyö, korjausraportteja vuosilta Museoviraston lausuntoja tiedote 4/2006, Vaasan Ingnatiuksen Poppelin kattoon ei saa tehdä muutoksia, : fi/lausuntotie Metso Marja. Toimittaja luo lehden, lehti toimittajan. Alli Wiherheimon toimittajuuden oppivuodet Kotiliedessä Tiedotusopin pro gradu-tutkielma, Tampereen yliopisto Mäkipelkola Riika et al. Seminariumin rakennushistoriaselvitys. Jyväskylän yliopiston museo, Painetut lähteet ja kirjallisuus Brummer O. J. Jyväskylän kaupungin historia vv Jyväskylä Fredrikson, Erkki. Nelinkertainen mieskvartetti Sirkat. Piirteitä Sirkkojen toiminnasta vuosilta Jyväskylä Heikkinen Eero et al. Talo kautta aikojen. Kiinteän sisustuksen historia. Rakentajain kustannus Oy, Helsinki JKK Jyväskylän kaupungin kunnalliskertomukset vuosilta Jäppinen Jussi Voutilainen Heli-Maija. Loisto & Lyhty. Löytöretki Jyväskylän rakennettuun ympäristöön. Minerva, Jyväskylä Jäppinen Jussi. Oletko koskaan nähnyt kauniin kaupungin? Jyväskylän ruutuasemakaavan vaiheet 1800-luvulta 2000-luvulle. Minerva, Jyväskylä Kaila Panu, Pietarila Pentti, Tomminen Hannu. Talo kautta aikojen. Julkisivujen historia. Rakentajain kustannus Oy Helsinki Kolbe Laura. Kaupungintalo kunnallisen itsehallinnon symbolisena rakennuksena, s Teoksessa Putkonen Lauri (toim.). Päätöksen paikka. Kunnantalot ja kaupungintalot. Euroopan rakennusperintöpäivät Helsinki Kivimäki Petteri. Jyväskylän Kunnallistalo. Vapaudenkatu 32, s Teoksessa Kaupungin sydämessä. Jyväskylän Kirkkopuiston rakennettu ympäristö Toim. Tarja Kydén ja Ulla Salmela. Kopijyvä Kustannus Oy Kuusanmäki Jussi. Jyväskylän raastuvanoikeus ja maistraatti 100-vuotta Jyväskylä Kydén Tarja Salmela Ulla (toim.). Kaupungin sydämessä. Jyväskylän Kirkkopuiston rakennettu ympäristö Kopijyvä Kustannus Lahtinen Veikko et al. Jyväskylän kaupunginkirjaston juhlakirja Jyväskylä 1963.

69 136 Lilius Henrik. Kaupunkirakennustaide 1800-luvun jälkipuoliskolla, s Teoksessa ARS Suomen taide Mieskuoro Sirkat Jyväskylässä Niiranen Timo. Kuopion kaupungintalon koristemaalaukset. Snellman-instituutti, Kuopio Pietarila Pentti. Rakennusten värit ja korjaustyylit. Libris Putkonen Lauri (toim.). Päätöksen paikka. Kunnantalot ja kaupungintalot. Euroopan rakennusperintöpäivät Helsinki Rossi Leena. Satakolmekymmentä vuotta vankilaa. Vapaudenkatu 34, s Teoksessa Kaupungin sydämessä. Jyväskylän Kirkkopuiston rakennettu ympäristö Toim. Tarja Kydén ja Ulla Salmela. Kopijyvä Kustannus Oy Soiri-Snellman Helena. Brankku 100 vuotta. Turun vapaaehtoisen palokunnan talon rakennusvaiheet. Turku Tarjanne Hilla. S. Wuorio. Helsinkiläinen koristemaalausliike. Helsingin kaupunginmuseo Tommila Päiviö. Jyväskylän kaupungin historia osa I. Jyväskylä Tommila Päiviö. Jyväskylän kaupungin historia osa II. Jyväskylä Vuorinen Pirjo (toim.). Työ miehen kunnia. Arkkitehti Yrjö Blomstedt Jyväskylän seminaarin lehtorina vuosina Jyväskylä Viljo Eeva Maija. Kaupungistuvan yhteiskunnan rakennustaide, s Teoksessa ARS Suomen taide Virtala Satu-Kaarina. Yhteiset asiat, yhteiset talot, s. 4. Teoksessa Putkonen Lauri (toim.). Päätöksen paikka. Kunnantalot ja kaupungintalot. Euroopan rakennusperintöpäivät Helsinki www-sivustot ja tietokannat Ancelo Oy: Turun Restaurointikeskuksen www-sivut, Heidekenin talo: Suomen Kirjallisuuden Seuran Kansallisbiografia: ( ) 9. PIIRUSTUKSET (Oheiset liitteet) Jyväskylän kaupungin Kunnallistalon piirustukset. Arkkitehti Karl Viktor Reinius Kaupungintalon sisätilojen muutokset, pohjat.