RUOTSINSUOMALAISTA KIELENHUOLTOA Paula Ehrnebo Ruotsinsuomalainen kielenhuolto 40 vuotta Ruotsinsuomalaisen kielenhuollon perustamisesta on 40 vuotta. Olen yrittänyt miettiä, millaista ruotsinsuomi olisi tänään, ellei kielenhuoltoa olisi saatu aikaan 1970-luvulla. Sitä on vaikea tietää, mutta todennäköisesti kirjoitetussakin kielessä olisi nykyistä enemmän ruotsin sanoja ja muuta ruotsin vaikutusta. Ainakin on varmaa, että meillä ei olisi niitä lukuisia sanastoja, joita Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan aikana laadittiin. Sanastojen puuttuminen olisi puolestaan johtanut siihen, että termien käyttö olisi sekavampaa kuin nyt. Entä voitaisiinko nyt vuonna 2015 perustaa vastaava elin? En ole lainkaan varma, vaikka olemme saaneet kielilain, joka velvoittaa yhteiskunnan huolehtimaan kansallisten vähemmistöjen kielistä, ja vaikka myös laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä on kohottanut suomen kielen asemaa. Ruotsinuomalainen kielilautakunta perustettiin todelliseen tarpeeseen. Tulkkien ja kääntäjien käyttö oli lisääntynyt erittäin nopeasti 1960-luvulta lähtien. Nämä olivat todenneet työssään, ettei ollut mitään elintä, josta olisi voinut kysyä suomenkielisiä vastineita Ruotsin yhteiskunnan keskeisten ilmiöiden nimityksille. Silloin oli kyse todella keskeisistä ilmiöistä, kuten landsting ja Försäkringskassa. Koska Suomessa ei ole vastaavia elimiä, sieltä ei myöskään saanut suomenkielisiä vastineita. Terminologisiin tarpeisiin oli jo 1960-luvulla yritetty löytää erilaisia ratkaisuja. Oli esimerkiksi ehdotettu, että kääntäjät voisivat työssään luoda sopivia termejä. Pian oli kuitenkin todettu, ettei tästä keinosta olisi pysyväksi ratkaisuksi. Ymmärrettiin, että terminologiaa tuli luoda johdonmukaisesti ja suomen kielen sääntöjä noudattaen. Keskusteltiin myös terminologiakeskuk- kieliviesti 4.2015 9 Kieliviesti 154.indd 9 2015-12-15 12:30:19
sen perustamisesta, mutta onneksi todettiin, että pelkkä terminologinen apu ei riitä. Kun kielenhuoltoelintä alettiin suunnitella, lähdettiin aivan tyhjästä. Perustajilla ei ollut rahaa eikä takeita sen saamisesta. Oli vain vankka usko hankkeen tarpeellisuuteen ja paljon sisua. Ruotsalais-suomalainen kulttuurirahasto myönsi avustuksen, jonka turvin valittiin pieni työryhmä suunnittelemaan kielilautakunnan perustamista. Ryhmään kuului kääntäjiä ja kielenhuoltajia sekä Suomesta että Ruotsista. Ryhmän ehdotuksen pohjalta perustettiin Ruotsinsuomalainen kielilautakunta 25. elokuuta 1975. Haluan mainita neljä perustamisen kannalta keskeistä henkilöä: professori Osmo Hormia, auktorisoitu kielenkääntäjä Solfrid Söderlind, Kielitoimiston johtaja Esko Koivusalo Suomesta ja Ruotsin kielilautakunnan johtaja Bertil Molde. Toiminta pääsi kuitenkin alkamaan vasta vuoden 1976 lopussa, kun Suomen ja Ruotsin valtiot myönsivät varoja toimintaan. Organisaatio Ruotsinsuomalainen kielilautakunta oli aatteellinen yhdistys. Nykypäivänä joku saattaa ihmetellä tällaista vastuuelintä. Esikuvana oli Ruotsin kielilautakunta, jonka kanssa tehtiin alusta lähtien tiivistä yhteistyötä. Lautakuntaan valittiin edustajat niistä järjestöistä ja laitoksista, joilla oli perustajien mielestä parhaat yhteydet Ruotsin suomenkieliseen väestöön. Mukana oli myös ruotsin kielen edustaja ja Suomesta sekä suomen että ruotsin kielen edustajat. Suomen edustajat olivat erityisen tärkeitä, ja heidän kanssaan syntyi heti läheinen yhteistyö. Lautakunnan jäsenistö muuttui hieman vuosien varrella, enimmillään jäseniä oli 16. On selvää, ettei kokouksia voitu pitää useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Kokousten välillä toiminnasta vastasi ensin työvaliokunta ja myöhemmin johtokunta. Tärkein elin oli kuitenkin kanslia, juuri sen tavalliset kielenkäyttäjät mielsivät kielilautakunnaksi. Työntekijät Lautakunnassa oli aluksi yksi työntekijä, myöhemmin kahdesta kolmeen. Terminologia oli toimintaa aloitettaessa keskeisellä sijalla, ja ehkä siksi ensimmäisiksi työntekijöiksi valittiin kääntäjiä. Tämä oli silloin varmaan paras mahdollinen ratkaisu. Työ ei kuitenkaan ollut vain sanastojen laatimista ja neuvojen antamista, lautakunnalla oli esimerkiksi työnantajan velvollisuudet, kirjanpito ym. Työntekijöiden piti olla monipuolisia. Talous Kun ajattelee vaikeata taloudellista lähtökohtaa, täytyy ihailla sitä uskoa ja intoa, jota perustajat osoittivat. Monet lautakunnan toimintaa seuranneet muistavat varmasti, että lautakunnalla oli lähes aina taloudellisia vaikeuksia. Kuvaavaa oli, että kun ensimmäistä toimintavuotta varten oli haettu Ruotsin valtiolta 280 000 kruunua, saatiin 50 000. Suomen valtio myönsi 20 000 ja Valtion maahanmuuttovirasto 10 000. On kunnioitettavaa, että toiminta uskallettiin ylipäänsä aloittaa. Hei kon talouden vuoksi ei voitu mainostaa palveluja, mutta onneksi palveluiden käyttäjät levittivät tietoa. Tehokkaasti lautakuntaa mainostivat myös Viikkoviesti ja Ruotsin Radion suomenkielinen toimitus. Talouden kannalta edullinen yhteistyö syntyi Kouluviraston kanssa. Se antoi lautakunnalle 1990-luvun alussa tehtäväksi Lexin-sanakirjan suomentamisen. Korvauksen avulla pystyttiin tekemään välttämättömiä hankintoja, ostamaan esimerkiksi tietokoneita. Mitä kielilautakunta sai aikaan? Vaikka terminologiatyö katsottiin alusta lähtien keskeisimmäksi tehtäväksi, lautakunnan sääntöihin kirjoitettiin viisaasti, että tehtä- 10 kieliviesti 4.2015 Kieliviesti 154.indd 10 2015-12-15 12:30:19
Piirros: Markku Huovila vänä on huoltaa ja kehittää suomen kieltä Ruotsissa. Se on edelleenkin hyvä muotoilu, riittävän väljä mutta ei liian epämääräinen. Tärkein ja näkyvin toimintamuoto oli kielineuvonta. Valtaosa kysymyksistä koski sanastoa, mutta tärkeitä olivat myös kielioppiasiat ja sanakirjat. Sanastotyö Termikysymykset koskivat hyvin usein Ruotsin yhteiskuntaa, eikä niihin suinkaan aina löytynyt vastausta tavallisista sanakirjoista tai muista hakuteoksista. Oli luotava omat nimitykset ja sitä varten tehtiin sanastotyötä. Sitä tehtiin alusta lähtien työryhmissä. Kun ryhmään kuuluu käsiteltävän alan asiantuntijoita ja kieliasiantuntijoita, sillä on hyvät edellytykset onnistua. Kun alettiin laatia ensimmäistä sanastoa, luotettiin osittain vapaaehtoisuuteen. Tarkoituksena oli, että jokainen työryhmän jäsen sanastaa vapaa-aikanaan alan kirjallisuutta ja näin saadut nimitykset käsitellään yhteisissä kokouksissa. Vaikka kaikki olivat innostuneita, työmuoto ei toiminut alkua pidemmälle. Työryhmän jäsenillä ei ollut aikaa eikä välttämättä myöskään tarpeellista taitoa valita keskeisiä termejä. Koko hanke pääsi alkamaan kunnolla vasta, kun lautakunnalla oli varaa palkata työntekijä, joka pystyi paneutumaan työhön. Sanakirjatyö oli 1970- ja 80-luvulla käsityötä. Hakusanat kirjoitettiin kirjoituskoneella korteille ja myöhemmin A4:n kokoisille lomakkeille. Työ eteni hitaasti. Vasta 1980-luvun loppupuolella pystyttiin hankkimaan tietokone ja siihen yksinkertainen sanasto-ohjelma. Nyt oli syötettävä hakusanat ja niiden vastine-ehdotukset tietokoneohjelmaan. Muita tietoja ei voinut tallentaa. Mutta ohjelma oli suureksi avuksi; kone aakkosti kaikki 5 000 hakusanaa ruokatunnin aikana. kieliviesti 4.2015 11 Kieliviesti 154.indd 11 2015-12-15 12:30:20
Tänä päivänä se apu ei vaikuta erityisen suurelta, mutta aikaisemmin aakkostaminenkin oli pitänyt tehdä käsin. Kieliviesti Kielenhuoltolehti Kieliviesti on ilmestynyt 35 vuotta. Sillä on ollut keskeinen asema lautakunnan suositusten levittämisessä. Kun siinä julkaistiin eri alojen termisuosituksia, niitä ei enää tarvinnut kysyä neuvonnasta. Kieliviestin tilaajia on aina ollut vähän, jos otetaan huomioon Ruotsin suomenkielisten asukkaiden määrä. Lautakunnan toiminnan loppuaikoina määrä väheni entisestään. Vuosien varrella on mietitty kaikenlaisia uudistuskeinoja uusien tilaajien saamiseksi. Ehdotettiin mm., että julkaistaisiin lapsia varten omat sivut. Sitä ei kuitenkaan koskaan kokeiltu. Suurin uudistus Kieliviestin sisällön kannalta on ollut meänkielen mukaan ottaminen. Kielilautakunnan merkitys Liioittelematta voi sanoa, että kielilautakunta sai aikaan paljon. Kaikkein tärkeintä oli se, että kielilautakunta loi pohjan ruotsinsuomalaiselle sanastotyölle. Vaikka suomenkieliset vastineet ovat suosituksia, niitä on noudatettu varsin kiitettävästi. Toinen tärkeä seikka on suomen kielen näkyvyyden ja aseman ylläpitäminen ja yritykset aseman parantamiseksi. Tässä kielilautakunta teki yhteistyötä hyvin monen keskeisen järjestön ja toimijan kanssa. Lautakunta järjesti 1980-luvun alusta lähtien vuosittain kielenhuoltoseminaareja. Aiheet vaihtelivat, mutta uudissanat olivat esillä aina. Seminaarit olivat hyvin suosittuja, koska siellä oppi aina jotakin uutta ja tapasi toisia suomen kielen parissa työskenteleviä. Ensimmäisten 20 toimintavuoden aikana puhelin oli tärkein yhteydenpitoväline kielenkäyttäjien ja kielilautakunnan välillä. Mutta internetin yleistyminen alkoi vähitellen muuttaa työtä. Internetin ansiosta kieliasioita pohtiva pystyi itsekin löytämään vastauksia kysymyksiinsä, ei tarvinnut aina soittaa neuvontaan. Valitettavasti internetin käytössä on myös kielteisiä puolia, sieltä kun löytää myös sellaisia vastauksia, joita kielenhuolto ei suosittele tai jotka ovat suorastaan virheellisiä. Kielineuvoston aika Ruotsinsuomalaisen kielenhuollon kannalta oli erittäin myönteistä, että toiminta siirrettiin valtion virastoon. Valtion virastossa sen asema on turvatumpi kuin aatteellisena yhdistyksenä. Kun uudistus toteutui heinäkuussa 2006, kielenhuoltotyöllä oli hyvä pohja, ja työ on sitten jatkunut suunnilleen entiseen tapaan. Suomen kielen asema on parantunut Ruotsissa huomattavasti vuoden 2006 jälkeen, mikä on varmasti vaikuttanut myös Kielineuvoston työhön. Vaikka suomen kieli oli jo vuonna 2000 tunnustettu yhdeksi Ruotsin kansallisista vähemmistökielistä, tämä alkoi näkyä vasta vuonna 2010, kun laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä tuli voimaan. Toinen suomen asemaan vaikuttanut laki on vuonna 2009 voimaan tullut kielilaki. Lain mukaan yhteiskunnan on edistettävä kansallisten vähemmistökielten säilymistä ja kehittymistä. Tässä Kielineuvostolla on keskeinen tehtävä. Ruotsinsuomalaisten on hyvä muistaa myös, että Kielineuvosto valvoo kielilain noudattamista. Haasteita Kielineuvostolle Vaikka Kielineuvosto toimii ansiokkaasti, toimintaa voi aina parantaa. Minusta Kielineuvoston suomen kielen osaston näkyvyyttä pitäisi lisätä entisestään, jotta palvelut ja suositukset tulisivat paremmin esille. Hallintoaluekuntien koordinaattoreiden kanssa kannattaa tehdä läheistä yhteistyötä. Kielen säilymisen kannalta tärkein laitos on koulu. Juuri koulun kautta Ruotsin pitäisi tulevai- 12 kieliviesti 4.2015 Kieliviesti 154.indd 12 2015-12-15 12:30:20
suudessa saada suomen kielen käyttäjät ja suomenkieliset työntekijät. Suomentaitoisia työntekijöitä ei voida aina hankkia Suomesta. Koulutusta koskevaan keskusteluun osallistumisen pitäisi kuulua Kielineuvoston tehtäviin. Myös päättäjien asenteisiin on saatava muutos, heidät on saatava kiinnostumaan suomen kielestä. Kielen merkityksen korostaminen ei saa jäädä vain valtiovierailujen juhlapuheisiin. Vaikka lait ovat tärkeitä, ne eivät automaattisesti johda kielen aseman vahvistumiseen ja kielen säilymiseen elävänä. Siihen tarvitaan suunnittelua ja siinä Ruotsin kannattaisi ottaa oppia Suomesta. Ruotsiin on laadittava suomen kielen toimintaohjelma. Sen tulee olla yhteiskunnan tehtävä, valtion toimeksianto, johon täytyy saada taloudelliset edellytykset. Se työ tulee tehdä pikimmiten. Pohdin edellä, voitaisiinko nyt perustaa kielenhuoltoelin, ellei sellaista olisi. Olen epävarma. On vaikea uskoa, että löytyisi riittävän monta idealistia, jotka ryhtyisivät ajamaan asiaa, elleivät saisi heti takeita rahoituksesta. Ehkä ruotsinsuomalaiset eivät nyt vaatisikaan tällaista elintä. Ehkä nyt luotettaisiin sosiaaliseen mediaan. Se on sinänsä ymmärrettävää, mutta elävää kielenhuoltajaa ei voi koskaan korvata tekniikalla. Sitä en ainakaan minä usko. Neljä vuosikymmentä sitten aloitettu kielenhuoltotyö on tänään vakiintunutta toimintaa. Siitä saamme kiittää sekä työn alkuun saattaneita uranuurtajia että kaikkia sen hyväksi vuosien varrella toimineita. - Artikkeli pohjautuu ruotsinsuomalaisen kielenhuollon juhlaseminaarissa pidettyyn esitelmään. Kirjoittaja on Kielineuvoston entinen varajohtaja ja suomen kielen huoltaja. Nyt hän on Suomikoti-yhdistyksen varapuheenjohtaja. Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan toiminnasta myös historiikissa: Paula Ehrnebo, Neuvojasta neuvostoon. Ruotsinsuomalainen kielilautakunta 1975 2006. Kielineuvosto 2008. Tykkää Kielineuvostosta Facebookissa! kieliviesti 4.2015 13 Kieliviesti 154.indd 13 2015-12-15 12:30:20