Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 2011

Kokkolan edustan yhteistarkkailun tulokset 2011 Kalliolinna Marjo Aaltonen Eeva-Kaarina Sillanpää Tiia Pietarsaari 2012

Sisällysluettelo 1 Tarkkailun peruste 1 2 Tarkkailun suoritus 1 3 Taustatiedot 1 4 Kuormitus 3 4.1 Jätevesikuormitus 3 4.2 Muu kuormitus 4 5 Tulokset ja niiden tarkastelu 9 5.1 Yleistä 9 5.2 Veden laatu vuonna 2011 10 5.2.1 Talvi 10 5.2.2 Avovesiaika 11 5.2.3 Meriveden metallipitoisuudet vuonna 2011 16 5.3 Veden laadun vertailu jakson 2004 2008 tuloksiin 20 5.4 Kokkolan sataman metallimääritykset 21 6 Ekologinen luokitus 28 6.1 Pintavesien ekologiesen luokittelun parametrit 28 6.2 Kokkolan edustan ekologinen luokitus 28 7 Pohjaeläimet vuonna 2011 (Nyman 2012) 32 7.1 Laaja pohjaeläinkartoitus 32 7.2 Vuosittainen seuranta 33 7.3 Ekologinen luokittelu pohjaeläinindeksien perusteella 36 8 Sedimentti vuonna 2011 37 8.1 Orgaaninen aines ja ravinteet 37 8.2 Metallit 33 9 Kalataloustarkkailu 41 9.1 Siian poikastuotantoaluieiden tarkkailu 41 9.2 Kalojen metallipitoisuudet 42 10 Tiivistelmä 45 Lähdeluettelo 49 Liitteet 1 11 51 Kansikuva: Kokkolan asuntomessut 2011, alue kuvattuna Suntin suulta. Foto: Marjo Kalliolinna

1 Tarkkailun peruste 1 Kokkolan edustan merialuetta kuormittavat Kokkolan kaupungin asumisjätevedet (Kokkolan Vesi) sekä Boliden Kokkola Oy:n, OMG Kokkola Chemicals Oy:n, Kokkola Power Oy:n sekä KIP eteläisellä alueella Boliden Kokkola Oy:n (rikkihappotehdas), CABB Oy:n, Yara Suomi Oy:n, Yara Phosphates Oy:n ja TETRA Chemicals Europe Oy:n teollisuusjätevedet sekä Kokkolan satama. Kaupungin puhdistamossa käsitellyt asumisjätevedet johdetaan Hopeakivenlahteen ja teollisuusjätevedet Ykspihlajanlahteen. Purkupaikat on merkitty karttaan (kuva 1). Tarkkailuvelvoitteet perustuvat Länsi-Suomen ympäristökeskuksen (LSU), Länsi- Suomen ympäristölupaviraston (LSY) ja Vaasan hallinto-oikeuden (VHO) päätöksiin (taulukko 3). Tarkkailua toteutetaan jaksolla 2009 2015 yhteistarkkailuna noudattaen 31.1.2009 päivättyä ohjelmaa, jonka Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt 7.10.2009 (Dnro LSU-2005-Y-140(10)) ja Pohjanmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö 6.7.2009 (Dnro 826/5723/2008) (Aaltonen & Kalliolinna 2009). Tässä raportissa esitetään vuoden 2011 tarkkailun tulokset. Laaja yhteenvetoraportti tehtiin vuonna 2009 ja siinä käsiteltiin edellisen tarkkailujakson 2004 2008 aineistojen yhteenveto (Kalliolinna 2009). 2 Tarkkailun suoritus Tarkkailua on toteuttanut vuodesta 1986 lähtien Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry. Yhteistyökumppanina oli vuoteen 2008 asti Vaasan kaupungin ympäristölaboratorio. Vuonna 2009 alkaneella tarkkailujaksolla näytteenoton ja analysoinnin ja kalataloustarkkailun on hoitanut Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry Tampereelta. Vuosittaisen pohjaeläinselvityksen on tehnyt vuodesta 2009 lähtien Curt Nyman. 3 Taustatiedot Kokkolan edustan merialueen näytteenottopisteet on esitetty kuvassa 1 ja liitteessä 2. Tarkkailussa on mukana kaikkiaan 12 meripistettä ja Kaupunginsalmen eli Suntin havaintopiste. Vanhasta ohjelmasta (2005-2008) poistettiin Perhonjoen vaikutusalueella sijainnut piste X. Havaintopaikkojen B (Repskär) ja Perhonjoki (Kauko) tulokset saadaan käyttöön Suomen ympäristökeskuksen Hertta- tietojärjestelmästä. Kruunupyyn ja Korplaxin sadanta sekä Kruunupyyn ja Tankarin keskilämpötilat kuukausittain vuonna 2010 sekä pitkän aikavälin (1981 2010) keskiarvot Kruunupyystä on esitetty kuvissa 2 3 (Ilmatieteen laitos 2011). Taulukossa 1 esitetään talven 2010/2011 tilasto jäiden tulosta ja lähdöstä sekä jääpäivien lukumäärä ja vertailu vuosien 1961 1990 jääpäivien lukumääriin (Seinä & Peltola 1991 ja Matero 4.5.2012). Meriveden korkeuden vaihtelut Pietarsaaren satamassa (Ilmatieteen laitos 2011) ja Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat Kaitforsissa (SYKE 2011, Hertta tietojärjestelmä) vuonna 2011 on esitetty liitteessä 2. Vuoden 2011 kokonaissadanta Kokkolan Korplaxissa (634 mm) oli normaalia (521 mm) selvästi suurempi (+22 %) (kuva 2). Vuoden keskilämpötila Tankarissa (4,7 C) oli jokseenkin sama kuin Kruunupyyn keskilämpötila (4,8 C). Kruunupyyssä vuosi oli lähes kaksi astetta normaalia (3,0 C) lämpimämpi (kuva 3).

2 Kuva 1. Kokkolan edustan merialue, kuormittajat ja näytteenottopisteet. Taulukko 1. Jäätyminen ja jäänlähdön ajankohdat sekä jääpäivien lukumäärä Kokkolan edustalla talvella 2010-2011 (A = ensijäätyminen, B = pysyvän jääpeitteen muodostuminen, C = pysyvän jääpeitteen päättyminen, D = jään lopullinen katoaminen, E = todellisten jääpäivien lukumäärä) sekä vertailu vuosien 1961-1990 jäätietoihin (M = jääpäivien lukumäärän keskiarvo, min = pienin ja max = suurin jaksolla 1961-1990) (Seinä & Peltola 1991 ja Matero 2012). Paikka Talvi 2010 2011 1961 1990 A B C D E Min M Max Ykspihlaja, satama 25.11. 29.11. 28.04. 11.05. 168 101 155 186 Hungerberg 27.11. 30.11. 28.04. 10.05. 165 84 149 186 Repskär 28.11. 30.11. 29.04. 10.05. 164 77 143 173 Tankar 29.11. 02.12. 01.05. 10.05. 162 59 136 171 Tankar, 2 -W 04.12. 19.12. 12.05. 12.05. 155 50 118 162 Tankar, 5 -W 14.12. 19.12. 12.05. 12.05. 147 37 114 157 Tankar, 10 -W 19.12. 19.12. 28.04. 12.05. 143 35 114 159 Pysyvä jääpeite muodostui satamassa ja lähirannikolla marras-joulukuun vaihteessa ja Tankarin ulkopuolella joulukuun puolenvälin jälkeen ja (taulukko 1). Pysyvä jääpeitteisyys loppui Tankarista Yksipihlajan satamaan huhtikuun lopussa ja Tankarin ulkopuolella ennen toukokuun puoliväliä. Jäätalvi 2010/11 oli siten lähirannikolla 2 3 viikkoa normaalia (jakso 1961 1990) pitempi ja ulkomerellä jopa yli kuukauden normaalia pitempi (Seinä ja Peltola 1991, Matero 2012).

3 Kuva 2. Kuukausisadanta Korplaxissa vuonna 2011 sekä pitkän aikavälin keskiarvot (1961 1990 ja 1981 2010/ Kruunupyy) (Ilmatieteen laitos 2011). Kuva 3. Kuukausikeskilämpötila Kruunupyyssä ja Tankarissa vuonna 2011 ja pitkän aikavälin keskiarvot (Kruunupyy 1971-2000) (Ilmatieteen laitos 2011). Talvi 2010/2011 oli erittäin kylmä. Helmikuu 2011 oli noin 6 astetta normaalia kylmempi ja vähäsateinen (kuvat 2 3). Lumipeite oli keskimääräistä paksumpi. Tammikuussa satoi paljon, mutta kuukauden keskilämpötila oli tavanomainen. Maalis-toukokuu olivat tavanomaista lämpimämpiä. Maaliskuussa satoi hieman normaalia enemmän. Huhti- ja toukokuu sen sijaan olivat vähäsateisia. Perhonjoen virtaama oli alkuvuoden kuukausina vain huhtikuussa normaalia suurempi (+38 %). Tammi-maaliskuun virtaama oli noin kolmanneksen pienempi kuin pitkän ajan keskiarvo. Perhonjoen virtaama kasvoi maaliskuun alkupuolelta lähtien ja saavutti keväthuipun 19.4. (152 m 3 /s, liite 3). Perhonjoen kevätylivirtaama laski nopeasti ja toukokuun keskivirtaama oli jo normaalia pienempi. Kesäkuukaudet olivat tavanomaista lämpimämpiä ja sateisempia. Erityisen sateinen oli elokuu (107 mm). Lämpimään säähän liittyi myös ukkosia erityisesti heinäkuussa. Perhonjoen virtaama oli kesäkuussa normaalia pienempi, heinäkuussa selvästi normaalia suurempi ja elokuussa yli kolminkertainen verrattuna pitkän ajanjakson keskiarvoon. Syys- ja lokakuu olivat normaalia sateisempia ja lämpimämpiä. Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat olivat edelleen suuria. Syyskuun keskivirtaama oli lähes nelinkertainen ja lokakuun kaksinkertainen normaaliin verrattuna. Marraskuu oli erittäin kuiva ja joulukuu sateinen, mutta normaalia selvästi lämpimämpiä. Perhonjoen virtaama laski marraskuussa alle normaalin ja oli joulukuussa jonkin verran suurempi kuin pitkän ajanjakson keskiarvo. Meriveden pinta oli matalalla aina elokuun lopulle asti. Pinta vaihteli enimmäkseen noin - 60 - -20 cm:n tasolla (liite 2). Elokuussa pinta alkoi nousta, kunnes lokakuun puolenvälin jälkeen laski nopeasti tasolta +35 cm tasolle -55 cm. Meriveden pinta alkoi nousta sen jälkeen ja oli vuoden lopussa noin +50 cm. 4 Kuormitus 4.1 Jätevesikuormitus Kokkolan kaupungin (Vesi ja Satama), Boliden Kokkola Oy:n (rikkihappotehtehdas), TETRA Chemicals Europe Oy:n, Yara Suomi Oy:n, YaraPhosphates Oy:n, Boliden Kokkola Oy:n, OMG Kokkola Chemicals Oy:n ja Oy Kokkola Power Ab:n kuormitustark-

4 kailuista on tehty erilliset yhteenvedot. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuonna 2011 sekä vertailu aikaisempien vuosien jätevesien kokonaiskuormituksiin on esitetty taulukossa 2 ja vesistökuormituksen luparajat taulukossa 3. Kuvissa 4-5 esitetään jätevesikuormituksen kehittyminen 1990-luvulta lähtien. Rauta on mitattu vuodesta 1996 lähtien vain Kokkolan kaupungin jätevedestä. Orgaanisen hiilen (TOC) kuormitus on mitattu Kip eteläisen alueen jätevedestä vuodesta 1996 lähtien. Vuonna 2011 teollisuuslaitosten jätevedenpuhdistamot toimivat hyvin ja lupaehdot saavutettiin kaikilta osin. Kokkolan Veden puhdistamolla fosforin luparajat täyttyivät kaikilla vuosineljänneksillä. Kiintoaineen pitoisuus ylitti hieman lupaehdon ensimmäisellä vuosineljänneksellä (tulos 41,2 mg/l/ lupa 35 mg/l) ja käsittelyteho jäi alle lupaehdon neljännellä vuosineljänneksellä (teho 86 %/ lupa 90 %). BOD:n osalta sekä pitoisuus- että reduktiovaatimukset jäivät saavuttamatta ensimmäisellä vuosineljänneksellä (tulos 50,1 mg/l ja 81 %/ lupa 30 mg/l ja 85 %) sekä reduktiovaatimus myös toisella vuosineljänneksellä (tulos 83 %). COD:n käsittelyteho jäi vajaaksi ensimmäisellä ja toisella vuosineljänneksellä (tulos 71 ja 66 %/ lupa 75 %). Kokkolan Veden uusi jätevedenpuhdistamo otettiin käyttöön syksyllä 2011 ja prosessit käynnistyivät hyvin. Jäteveden kokonaismäärä oli vuonna 2011 hieman suurempi kuin edellisellä tarkkailujaksolla (2004 2008) ja parina edellisenä vuotena. Fosfori-, typpi-, kiintoaine-, rauta-, sinkki-, kupari- ja kadmiumkuormitukset kasvoivat vuosien 2004 2008 keskiarvokuormituksiin verrattuna. Orgaaninen-, arseeni-, nikkeli-, koboltti- ja elohopeakuormitukset vähenivät edelliseen jaksoon verrattuna. 4.2 Muu kuormitus Perhonjoki (F = 2 524 km 2 ) laskee kaakosta Kokkolan edustan Trullöfjärdenille ja Kaupunginsalmi eli Sunti (Vikströmsbäcken F = 28,3 km 2 ) laskee kaupungin keskustan kautta Kaustarinlahdelle (kuva 1). Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen analyysitulosten (Kauko) ja Kaitforsin virtaamien perusteella lasketut Perhonjoen ainevirtaamat (P, N, Fe, Zn ja Ni) vuonna 2011 on esitetty liitteessä 4. Kuvassa 6 esitetään Perhonjoen keskivirtaama ja verrataan joen ravinne- ja metallivirtaamia teollisuudesta tulevaan kuormitukseen vuosina 1991 2011. Perhonjoen keskivirtaama oli vuonna 2011 25,2 m 3 /s, mikä oli noin viidenneksen suurempi kuin pitkän aikavälin keskiarvo (20,2 m 3 /s, kuva 6). Perhonjoen ravinnevirtaamat olivat vuonna 2011 60 tonnia fosforia ja 1 084 tonnia typpeä (liite 4.2). Kokkolan edustan merialueen fosfori- ja rautakuormituksesta valtaosa tulee Perhonjoesta (kuva 6). Sinkki- ja nikkelikuormituksistakin selvästi suurempi osa tulee Perhonjoesta. Typpikuormituksesta kolme neljäsosaa tulee Perhonjoesta ja noin neljäsosa tulee jätevesistä. Ravinne- ja metallikuormituksien suuret vuosivaihtelut johtuvat ennen kaikkea Perhonjoen virtaamavaihteluista ja siten myös kuormitukset olivat tavanomaista suuremmat vuonna 2011. Teollisuudesta tuleva kuormitus on vähentynyt 1970- ja 1980-lukujen taitteesta lähtien ja metallien osalta vähennys on ollut suurin (kuva 5)..

5 Taulukko 2. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuonna 2011 ja vertailu vuosien 1995-2010 kokonaiskuormituksiin. KIP eteläinen* = jolla sijaitsevat Boliden Kokkola Oy (rikkihappotehdas), CABB Oy, TETRA Chemicals Europe Oy, Yara Suomi Oy, YaraPhosphates Oy, Air Liquide Finland Oy, Nordkalk Oy ja Woikoski Oy. Boliden Kokkola Oy** = sisältää myös OMG Kokkola Chemicals Oy:n ja Oy Kokkola Power Ab:n vedet Kuormittaja Jätevettä BOD 7 COD Fosfori Typpi Kiintoaine TOC Fe Zn Cu As Co+Ni Cd Hg Vuosi 2011 m 3 /d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d kg/d Kokkolan vesi 8 708 191 600 3,0 449 213 Kip eteläinen* 86 942 5,9 32 529 543 4,4 0,30 0,049 0,004 Boliden Kokkola Oy** 12 193 735 22 2,3 0,47 0,06 4,0 0,028 0,003 Yhteensä 2011 107 843 191 600 8,9 1 216 742 543 22 6,7 0,47 0,35 4,0 0,077 0,007 Yhteensä 2010 107 313 234 646 7,1 1 242 645 557 26 4,6 0,23 0,20 4,2 0,023 0,014 Yhteensä 2009 101 598 297 766 7,1 1 280 694 530 29 4,5 0,37 0,18 8,5 0,066 0,024 Yhteensä 2008 99 470 246 611 8,6 965 589 471 14 3,8 0,23 0,41 5,2 0,074 0,012 Yhteensä 2007 100 360 173 570 7,4 876 381 447 17 4,1 0,24 0,43 5,1 0,056 0,006 Yhteensä 2006 106 632 159 523 7,0 690 451 508 15 7,0 0,25 0,30 5,4 0,053 0,008 Yhteensä 2005 119 393 225 643 7,2 1 042 517 602 11 7,7 0,21 0,53 4,2 0,065 0,007 Yhteensä 2004 110 811 211 604 7,0 995 689 526 12+ 6,9 0,30 0,88 8,8 0,075 0,009 Yhteensä 2003 103 322 325 784 6,3 1 017 697 450 5+ 4,1 0,22 0,91 4,3 0,043 0,007 Yhteensä 2002 104 355 167 577 6,3 963 569+ 475 8+ 0,7+ 0,23 0,07+ 4,3 0,030+ 0,009 Yhteensä 2001 90 724 129 509 6,7 933 584+ 390 12+ 1,2+ 0,23 0,05+ 3,5 0,077+ 0,009 Yhteensä 2000 94 558 139 543 6,7 1 320 182++ 413 40+ 2,8+ 1,59 0,08+ 10,1 0,106+ 0,011 Yhteensä 1999 94 281 105 523 5,0 1 073 133++ 446 37+ 1,8+ 1,11 0,13+ 12,5 0,081+ 0,009 Yhteensä 1998 116 339 142 619 7,5 1 162 180++ 600 28+ 2,1+ 0,19 0,13+ 4,7 0,071+ 0,016 Yhteensä 1997 132 726 120 10,6 890 126++ 730 89+ 3,6+ 0,47 0,19+ 18,6 0,110+ 0,020 Yhteensä 1996 136 192 161 9,7 786 149++ 673 28+ 1,1+ 0,19 0,10+ 7,9 0,080+ 0,013 Yhteensä 1995 113 848 252 8,8 782 1 052 175 6,0+ 0,44 0,14+ 21,6 0,260+ 0,023 + = luvussa ei ole KIP eteläisen alueen kuormitusta. ++ = luvussa ei ole KIP eteläisen alueen eikä Boliden Oy:n kuormituksia

6 Kuva 4. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuosina 1990-2011 (KIP eteläinen alue (ks. taulukko 1) ja Boliden ym = Boliden Kokkola Oy, OMG Kokkola Chemicals Oy ja Oy Kokkola Power Ab).

7 Kuva 5 jatkoa. Kokkolan edustan merialueen jätevesikuormitus vuosina 1990-2011 (KIP eteläinen alue (ks. taulukko 1) ja Boliden ym = Boliden Kokkola Oy, OMG Kokkola Chemicals Oy ja Oy Kokkola Power Ab).

8 Taulukko 3. Kokkolan edustan merialueen tarkkailuvelvollisten vesistökuormituksen luparajat. Tarkkailuvelvollinen Päätös Luparajat Kokkolan Vesi LSY 47/2005/1 BOD 7 (ATU) 30 mg/l 85 % VYO 07/0566/2 Fosfori 0,4 mg/l 90 % KHO 3590/1/07 1.1.2012 alkaen (1/4 v ka) ESAVI 146/2011/1 BOD 7 (ATU) 10 mg/l 95 % COD Cr 75 mg/l 85 % Fosfori 0,3 mg/l 95 % Kokkolan Satama LSY 37/2004/2 LSY 46/2006/2 KIP eteläisen yhteinen purkuputki LSY 65/2001/3 Fosfori 3 t/a Kemira Oyj VHO 04/0155/1 Typpi 20 t/a Elohopea 5 kg/a netto TOC 5 t/a netto CABB Oy LSU 2004 Y - 1228 Biol. help. haj. liuottim. 100 tn/a TOC <2 tn/a Yhteinen purkuputki: *OMG Kokkola Chemicals Oy LSY 66/2001/3 Typpi 550 t/a VHO 04/0156/1 Rauta 60 t/a *Boliden Kokkola Oy LSY 67/2001/3 Sinkki 3 t/a VHO 04/0157/1 Kupari 0,5 t/a Arseeni 0,08 t/a Koboltti + Nikkeli 10 t/a Kadmium 70 kg/a Elohopea 8 kg/a netto *Kokkola Power Oy LSY 31/2008/2 LSY 32/2008/2

9 Kuva 6. Perhonjoen kuukausikeskivirtaamat (Kaitfors) ja jätevesien sekä Perhonjoen fosfori-, typpi- ja rautakuormitus vuosina 1991 2011. Perhonjoen sinkki- ja nikkelivirtaama vuosina 1995-2009 ja 2011 (Perhonjoen aineisto: E-P ELY-keskus; havaintopaikka Kauko VP 10 600). 5 Tulokset ja niiden tarkastelu 5.1 Yleistä Talvella virtauksia synnyttävät pääasiassa vedenkorkeusvaihtelut. Perhonjoen virtaama on niin pieni, että se ei aiheuta merkittäviä virtauksia (Lehtinen ym. 1988). Jääpeitteisenä aikana makea jokivesi ja jätevedet erottuvatkin erillisenä kerroksena heti jään alla vielä usean kilometrin päässä purkualueista. Avovesiaikaan pääasiallisin virtausten aiheuttaja on tuuli (Lehtinen ym. 1988). Silloin joki- ja jätevedet sekoittuvat tehokkaasti koko vesimassaan. Seuraavassa tarkastellaan erikseen talven (n = 1) ja avovesikauden (n = 8) veden laatua. Vuoden 2011 tarkkailut ja niiden ajankohdat ovat liitteessä 1 sekä tulokset liitteessä

10 5. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen tulokset Repskäristä (B) on koottu liitteeseen 6. Keski-Pohjanmaan ympäristöterveydenhuollon uimavesitulokset Kokkolan edustan merialueelta ovat liitteessä 7. Rehevöitymistä seurattiin pääasiassa mittaamalla avovesiaikaan pintavesikerroksen (0-2 m) sisältämän a-klorofyllin (lehtivihreän) määrää. Vuosittaiset pohjaeläinnäytteet otettiin keväällä 2011 ja tulokset on raportoitu erikseen (kohta 6) (Nyman 2012). 5.2 Veden laatu vuonna 2011 5.2.1 Talvi Näytteenotto-olosuhteet Maaliskuun näytteenotto oli 14.3. Ennen näytteenottoa meriveden pinta oli laskusuunnassa ja oli näytteenottopäivinä -41 ja -51 cm. Jäänpaksuus oli 50-90 cm. Veden näkösyvyys oli huonoin Trullevinniemen lähipisteellä K (0,8 m) ja paras uloimmalla pisteellä A (4,4 m). Jäte- ja jokivesien leviämisalueet Jäte- ja jokivedet kulkeutuvat merivettä kevyempinä erillisenä kerroksena heti jään alla ja siten pintaveden laatu poikkeaa normaalitalvina muun vesipatsaan vedenlaadusta. Kohonneet kokonaistyppi- ja ammoniumtyppi- sekä metallipitoisuudet (Ni, Zn ja Co) kuvastavat jätevesien vaikutusta. Perhonjoen vaikutusalueella pintavesi on makeampaa, ruskeampaa, happamampaa ja rautapitoisempaa kuin syvempi merivesi. Maaliskuun 2011 analyysitulosten perusteella arvioidut jäte- ja jokivesien leviämisalueet on esitetty kuvassa 7. Talvella 2011 jätevesien vaikutukset näkyivät selvästi Hopekivenlahdella (I) kaupungin jätevedenpuhdistamon edustalla typpipitoisuuksissa. Pisteen I pintaveden kokonaistyppi- (5 800 µg/l) ja ammoniumtyppipitoisuudet (5 100 µg/l) olivat erittäin korkeat (liite 5.2). Myös Bolidenin edustan (H) pintaveden pitoisuudet olivat korkeat (kok-n: 970 µg/l ja NH4-N: 520 µg Fe/l). Metalleista sinkkipitoisuudet olivat kohollaan sekä Bolidenin edustan pintavedessä (H: 16 µg/l) että Kip eteläisen alueen edustan koko vesipatsaassa (E: 15 ja 14 µg/l). Lisäksi Kip eteläisen alueen edustan nikkeli- ja kobolttipitoisuudet olivat hieman kohonneet. Perandön syvänteessä (C -1 m) happitilanne oli huono (kyll% 16), minkä seurauksena alusveden ravinne- (kok-n: 3 500 µg/l, NH 4 -N: 2 800 µg/l, NO 2+3 -N 380 µg/l ja kok-p 44 µg/l) ja metallipitoisuudet (As: 1,2 µg/l, Co: 15 µg/l, Ni: 9,3 µg/l ja Zn: 21 µg/l) olivat kohonneet. Perhonjoen virtaama oli tammi-maaliskuussa normaalia pienempi (liite 3). Merialueella Perhonjoen vesien vaikutus näkyi erittäin selvästi pisteen S pintavedessä, missä veden johtokyky (57 ms/m) sekä ph (6,4) olivat laskeneet ja väri (220 mg Pt/l) sekä fosfori- ja rautapitoisuudet olivat kohonneet (45 µg P/l ja 3 400 µg Fe/l). Suntin vesien vaikutukset jäivät Kaustarinlahdella (P) vähäisemmiksi kuin Perhonjoen vaikutukset pisteellä S. Kaustarinlahdella (P ja J) koko vesipatsaan ph (6,9 7,1) ja happipitoisuus (29 62 %) oli selvästi alentunut sekä pintaveden typpipitoisuus oli kohonnut (1 100 ja 1 300 µg/l). Kevättalven huonoon happitilanteeseen on saattanut vai-

11 kuttaa loppuvuoden kylmyys ja sen johdosta matalien lahtialueiden aikainen jäätyminen kuten edellisenäkin vuonna. Kaustarinlahden ulomman pisteen (J) alusveden kadmium- (0,24 µg/l), koboltti- (3,1 µg/l), nikkeli- (3,4 µg/l) ja sinkkipitoisuudet (47 µg/l) olivat kohonneet. Pisteen (J) typpipitoisuuksiin vaikuttaa Suntin vesien lisäksi pisteelle levinneet jätevedet. Myös Trullevinniemen lähipisteellä (K) joki- ja jätevesien vaikutukset sekoittuivat toisiinsa ja näkyivät etenkin pintaveden happamuudessa (ph 7,0) ja typpipitoisuuksissa (kok-n: 1 400 µg/l). Tarkkailutuloksissa jäte- ja jokivesivaikutukset näkyivät melko laajalla alueella ja vain uloimmilla pisteillä ei vaikutuksia ollut havaittavissa. ELY-keskuksen ottamissa alkuvuoden näytteissä Repskärissä (B) näkyi maaliskuun alussa otetussa näytteessä (9.3.) jokivesien vaikutuksia pintavedessä. Vesi oli tummaa (100 mg Pt/l) ja ravinnepitoisuudet (12 µg P/l ja 1 100 µg N/l) olivat kohonneet (liite 4.2). Maaliskuu 2011 Kuva 7. Pintaveden (1 m) laadun perusteella arvioidut joki- ja jätevesien leviämisalueet maaliskuussa 2011. 5.2.2 Avovesiaika Näytteenotto-olosuhteet Taulukoon 4 on kerätty näytteenottopäivien sääolosuhteet.

12 Kesän laajat näytteenotot Kesäkuun alun näytteenottokerralla (6.6., liite 5.4) merivesi oli ulompana viileää (1 m A: 7,0 C), mutta rannikolla jo lämpimämpää (1 m 11,3 14,5 C). Syvimmillä pisteillä oli heikko lämpötilakerrostuneisuus. Näkösyvyys vaihteli Kaustarinlahden (P) 1,6 m:stä uloimman pisteen (A) 4,1 m:iin. Veden laatu oli koko merialueella melko samalainen ja vesipatsas oli kullakin pisteellä tasalaatuinen. Kaustarinlahdella (P ja J) vesi oli hieman tummempaa (25 30 mg Pt/l), sameampaa (3,6 5,1 FNU) ja typpipitoisempaa (410 460 µg/l) kuin muilla pisteillä. Fosfori- ja rautapitoisuudet olivat Kaustarinlahden perukassa (P) korkeimmat 20 ja 21 µg P/l ja 280 ja 310 mg Fe/l). Kasviplanktontuotanto oli voimakkainta Kaustarinlahdella (P: a-klo 14 µg/l). Fosfaattifosfori oli kulutettu vedestä, mutta ammoniumtyppeä oli koko vesipatsaassa pisteillä H ja J sekä pintavedessä pisteellä K. Taulukko 4. Näytteenottopäivien sääolot Kokkolan edustalla vuonna 2011. Päivä Sääolot Huomautuksia Tuulen suunta Tuulen nopeus Ilman lämpötila Pilvisyys m/s C 16.5. 40 3 10 8/8 6.6. 100 3 14 6/8 20.6. - 0 14 8/8 J: vihreä vesi, S:kumpuamista tapahtunut, vesi montun pohjalla 11.7. 200 5 22 2/8 A, U: vihreä vesi, E, H,R4: hentoa, tikkumaista levää 25.7. - 0 25 4/8 D, J, P: vihreä vesi, S: ruskea vesi 8.8. 180-250 5 15 6/8 23.8. - 0 15-18 5/8 19.9. 100 8 10 4/8 S: ruskea vesi Elokuun alussa (9.8., liite 5.7) pintaveden lämpötilat (8,1 14,3 C) olivat jo viilenneet heinäkuun lämpötiloista. Lämpötilakerrostuneisuutta ei ollut enää havaittavissa. Näkösyvyys vaihteli Perhonjoen vaikutusalueen (S ja K) 1,6 m:stä uloimman pisteen (A) 4,8 m:iin. Vesipatsaan veden laatu oli melko tasalaatuinen kaikilla pisteillä. Sataman (R4) ja Kip eteläisen alueen (E) alusveden happipitoisuudet (kyll% 79) olivat matalimmat. Kaustarinlahden pohjukassa (P) vesi oli sameinta (3,0 ja 3,2 FNU) sekä fosfori- (17-18 µg/l) ja rautapitoisinta (170 190 µg/l). Typpipitoisuudet olivat korkeimmat Kip eteläisen alueen pohjavedessä (E: kok-n: 450, NH 4 -N 99 ja NO 2+3 -N: 95 µg/l). Kasviplanktontuotanto oli selvästi vähäisempää kuin alkukesästä. Kaustarinlahdella kasviplanktontuotanto oli voimakkainta (P: a-klo 4,8 µg/l). Hapen ylikyllästystä ei esiintynyt millään pisteellä. Fosfaattifosfori oli loppunut, mutta epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli runsaasti kaikilla pisteillä. Uimavesien laatu Kokkolan ympäristöterveydenhuollon ja eläinlääkintähuollon (2011) ottamissa kesän 2011 kaikissa merialueen uimavesinäytteissä uimavedelle asetetut mikrobiologiset laatuvaatimukset täyttyivät (liite 7). Järvisyyhyilmoituksia ei tullut kesällä 2011 Kokkolan edustalta (terveystarkastaja Kontinaho sähköposti 2012). Rehevöityminen Avovesikauden 2011 a-klorofyllin keskiarvoihin perustuva kartta rehevöitymisluokituksineen on kuvassa 8. Luokitus on tehty edellisvuosien tapaan seuraavia klorofyllin raja-

13 arvoja käyttäen (käytetty myös Vaasan ja Pietarsaaren merialueiden rehevyysluokitukseen, laatineet Aaltonen & Kyröläinen): Rehevyysluokka a - klorofylli erittäin rehevä > 100 µg/l hyvin rehevä 30 100 µg/l rehevä 10 30 µg/l lievästi rehevä 5 10 µg/l rehevöitymässä 2 5 µg/l karu < 2 µg/l Kokkolan edusta jakaantui kesällä 2011 kahteen rehevyysluokkaan (kuvat 8-9). Kaustarinlahti (P ja J) ja Ykspihlajanlahden rantapisteet R4, E ja H kuuluivat luokkaan lievästi rehevöitynyt. Koko muu merialue kuului luokkaan rehevöitymässä. Kaustarinlahden pohjukka (P 7,4 µg/l) oli selvästi rehevämpi kuin Ykspihlajanlahden pisteet (5,2-5,9 µg/l). Kaustarinlahden klorofyllitaso oli yli kaksinkertainen uloimman ja karuimman pisteen (A) klorofyllitasoon (3,0 µg/l) verrattuna. Kesä 2011 Kuva 8. Rehevöitymisluokitus Kokkolan edustan merialueella avovesiaikaan 2011 (n=8). Repskär B/ ELY = 4,1 µg/l (aineisto: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 2011).

Veden laadun vaihtelu avovesiaikaan 2011 14 Kesän 2011 klorofylli- ja kokonaisravinnepitoisuuksien vaihtelu pisteillä P, H, E, D, A ja B/ ELY ilmenee kuvasta 10. Kaustarinlahden piste P kuvaa rehevää lahtialuetta, Ykspihlajanlahden pisteet E ja H teollisuuden purkualueita, D vaihettumisaluetta ja B sekä A karumpaa ulkoaluetta. Uloimmilla pisteillä klorofylliarvot olivat matalimmat ja tasaisimmat (kuvassa 10 piste A: vaihtelu 1,7 5,0 µg/l, keskiarvo 2,9 µg/l). Kaustarinlahdella (P) tasot olivat selvästi korkeimmat ja vaihtelut suurempia (3,7 14,0/ ka 7,4 µg/l). Uloimmista pisteistä ELYkeskuksen seuraamalla Repskärin intensiiviasemalla (B) klorofyllikeskiarvo oli korkeampi ja vaihtelu oli suurempaa (B/ ELY: 1,4 8,5/ ka 3,9 µg/l) kuin pisteellä A. Kip eteläisen alueen edusta (E) oli rehevämpi (ka 5,7 µg/l) kesällä 2011 kuin Bolidenin edusta (H ka 5,2 µg/l). Vaihettumisalueen (D) rehevyys (ka 4,9 µg/l) oli lähempänä Bolidenin edustan (H) kuin Repskärin (B) tasoa. Kuva 9. Kokkolan edustan merialueen a-klorofyllikeskiarvot sekä vaihteluvälit avovesiaikaan 2011. Kokonaisfosforipitoisuuksissa näkyi selvät tasoerot Kaustarinlahden (P ka 20 µg/l) ja muiden pisteiden välillä. Kip eteläisen alueen edustan (E) ja Repskärin (B) fosforitaso oli sama (ka 14 µg/l). (kuva 10). Bolidenin edustan (H) fosforin avovesiajan keskiarvo oli edellisiä hieman matalampi. ELY-keskuksen aineistossa Repskärin (B) fosforitasoa nosti alkukeväästä mitattu korkea fosforiarvo (65 µg/l), jolloin avovesiajan tarkkailu ei ollut vielä alkanut. Fosforitaso oli selvästi matalin uloimmalla pisteellä (A ka 7 µg/l). Kokkolan edustan fosforipitoisuudet vaihtelivat tarkkailutuloksissa avovesikaudella 2011 välillä 5 29 µg/l. Korkein fosforipitoisuus mitattiin Kaustarinlahaden perukasta

15 Kuva 10. Havaintopaikkojen A, B, D, E, H ja P a-klorofylli-, fosfori- ja typpipitoisuuksien vaihtelu kasvukaudella 2011 (B/ ELY = E P ELY-keskuksen tuloksia).

16 (P) toukokuussa. Fosfaattifosfori oli loppunut tai se oli hyvin vähissä toukokuuta lukuun ottamatta koko kesän. Kokonaistypen alueelliset vaihtelut olivat kuvassa 10 verratuilla pisteillä vähäisempiä kuin fosforilla. Typpitaso oli korkein Repskärissä (B ka 540 µg/l) ja tämä johtui samoin kuin fosforilla kevään korkeasta typpituloksesta (2 100 µg/l), joka nosti koko kesän keskiarvon korkeimmaksi. Seuraavaksi korkein typpitaso oli Bolidenin edustalla (H ka 430 µg/l) ja Kaustarinlahden typpitaso oli sitä hieman matalampi. Uloimmalla pisteellä taso oli matalin (A ka 290 µg/l). Tarkkailutuloksissa typen vaihteluväli koko merialueella oli välillä 170 930 µg/l. Typen korkein pitoisuus mitattiin Bolidenin edustalta (H 20.6.) ja pienin Trullevinniemen lähipisteeltä (K 16.5.). Epäorgaaniset typpiyhdisteet (nitraatti- ja ammoniumtyppi) oli kulutettu loppuun heinäkuun alussa (11.7.) lukuun ottamatta Bolidenin edustaa (H). Ammoniumtyppi oli kulutettu kesäkuussa ja heinäkuun alussa loppuun lähes kaikilta pisteiltä. Muulloin epäorgaanisia typpiyhdisteitä oli yleensä mitattavia pitoisuuksia. Kesällä 2011 ei ollut selvää klorofyllihuippua vaan isoimmat koko merialueen klorofyllikeskiarvot mitattiin kesäkuussa (7,4 ja 7,6 µg/l). 20.6. saatiin Ykspihlajanlahden pisteiltä E, R4 ja D kesän korkeimmat klorofyllit ja kaikkien muiden pisteiden maksimiklorofyllit hajaantuivat kaikille muille näytteenottokerroille lukuun ottamatta syyskuun näyt teenottoa. ELY-keskuksen laajemmassa aineistossa Repskärin (B/ ELY) klorofyllimaksimi (8,5 µg/l, n = 14) mitattiin heinäkuun alussa (4.7.). Kesän kaikkein korkein klorofylliarvo saatiin Kaustarinlahden perukasta (P 14 µg/l) kesäkuun alussa. Kesäkuun intensiivinen kasviplanktontuotanto nosti meriveden ph-arvot 8:n tuntumaan ja pintavedessä vallitsi hapen ylikyllästystila. Alkukesän jälkeen klorofyllit pienenivät melko tasaisesti syksyä kohti. Pienimmillään klorofyllit olivat elokuun lopussa (23.8. ka 2,8 µg/l). Syyskuussa eri pisteiden klorofyllipitoisuudet olivat melko tasaisia, mutta koko merialueen keskiarvo kuitenkin hieman kasvoi elokuun loppuun verrattuna. 5.2.3 Meriveden metallipitoisuudet vuonna 2011 Kokkolan edustalla vuonna 2011 mitatuista metalleista sinkki, koboltti ja nikkeli sekä elohopea ja kadmium ovat vesieliöille haitallisia, joten niiden osalta tarkkailussa mitattuja pitoisuuksia verrataan haitattomaksi arvioituihin pitoisuustasoihin. Haitattomat pitoisuudet on yleensä ilmoitettu liukoisina pitoisuuksina (määritetty 0,45 µm suodatuksen jälkeen). Vertailussa on käytetty kokonaispitoisuuksia tai kirjallisuudessa esitettyjä muuntoarvoja, koska merivedessä liukoiset metallipitoisuudet ovat useimmiten niin pieniä, että tulokset jäävät alle määritysrajan. Kokkolan edustalla kokonaismetallipitoisuudet on analysoitu mahdollisimman pienillä määritysrajoilla ja saatu ympäristönlaatunormeihin ja haitattomiin pitoisuuksiin verrattavia tuloksia. Haitattomina pitoisuuksina on käytetty elohopealle, kadmiumille ja nikkelille Valtioneuvoston asetuksen 868/ 2010 mukaista ympäristönlaatunormia (EQS), sinkille EU:n riskinarvioinnissa (Risk Assessment Report 2008) määritettyä haitatonta pitoisuutta ja koboltille Nagpalin (2004) suosituspitoisuutta.

17 Elohopea (kuva 11) Elohopea määritettiin ohjelman mukaan vain talvinäytteistä (Aaltonen & Kalliolinna 2009). Maaliskuussa 2011 elohopeapitoisuudet olivat kaikki alle määritysrajan (0,005 µg/l) eli ne jäivät selvästi alle EQS-pitoisuuden (0,05 µg/l). Kuva 11. Elohopeapitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella talvella 2011. EQS (Environmental Quality Standard, VN:n asetuksessa 868/2010 asetettu ympäristönlaatunormi) arvo elohopealle on 0,05 µg/l. Kadmium (kuva 12) Korkein kadmiumpitoisuus mitattiin maaliskuussa Kaustarinlahden ulomman pisteen (J) pohjanläheisestä vesikerroksesta (-1 m 0,24 µg/l), joka ylitti kadmiumin ympäristönlaatunormin (EQS 0,2 µg/l). Pisteen koko vuoden kadmiumkeskiarvo (0,09 µg/l) jäi kuitenkin alle puoleen ympäristönlaatunormista. Muilla pisteillä kadmiumpitoisuudet vaihtelivat enimmäkseen välillä 0,01 0,05 µg/l. Maaliskuussa uloimman pisteen A ja elokuussa pisteiden J ja U sekä pinta- että alusveden pitoisuudet jäivät alle määritysrajan (< 0,01 µg/l). Kuva 12. Kadmiumpitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2011. EQS (Environmental Quality Standard, VN:n asetuksessa 868/2010 asetettu ympäristönlaatunormi) arvo kadmiumille on 0,2 µg/l. Nikkeli (kuva 13) Kaikki mitatut nikkelipitoisuudet olivat selvästi pienempiä kuin ympäristönlaatunormi (EQS 20 µg/l). Korkein nikkelipitoisuus mitattiin talvella Perandön (C) alusvedestä (9,3 µg/l). Tämä kokonaisnikkelipitoisuus jäi alle puoleen liukoisen nikkelin ympäris-

18 tönlaatunormista ja myös koko vuoden keskiarvo (3,9 µg/l) oli alle viidesosan ympäristönlaatunormista. Seuraavaksi suurimmat pitoisuudet mitattiin Kaustarinlahden uloimman pisteen (J: 3,4 µg/l) alusvedestä ja Kip eteläisen alueen (E: 3,2 µg/l) pintavedestä maaliskuussa. Kesän nikkelipitoisuudet jäivät selvästi talvea pienemmiksi. Kuva 13. Nikkelipitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2011. EQS (Environmental Quality Standard, VN:n asetuksessa 868/2010 asetettu ympäristönlaatunormi) arvo nikkelille on 20 µg/l. Arseeni (kuva 14) Arseenipitoisuudet olivat erittäin pieniä kaikilla havaintopaikoilla. Arseenia mitattiin eniten maaliskuussa Perandön alusvedestä (C: 1,2 µg/l) ja pisteen alusveden koko vuoden keskiarvo oli muita pisteitä korkeampi (0,83 µg/l). Kaikki muut arseenipitoisuudet vaihtelivat välillä 0,61 0,96 µg/l. Vähiten arseenia oli uloimmalla pisteellä (A: ka 0,6 µg/l). Kuva 14. Arseenipitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2011. Koboltti (kuva 15) Talvella mitattiin Perandön (C) alusvedestä kobolttipitoisuus 15 µg/l ja se ylitti haitattoman pitoisuuden (4,0 µg/l) lähes nelinkertaisesti, minkä seurauksena Perandön (C) alusveden koko vuoden keskiarvo (5,4 µg/l) ylitti haitattoman pitoisuuden. Seuraavaksi korkein kobolttipitoisuus mitattiin Kaustarinlahden uloimman pisteen (J: 3,1 µg/l) alusvedestä. Avovesiaikaan korkeimmat avovesiajan kobolttipitoisuudet mitattiin Kaustarinlahden ulommalta pisteeltä (J: 2,5 µg/l) kesäkuussa. Uloimmalla pisteellä A (ka 0,2 µg/l) kobolttia oli vähiten.

19 Kuva 15. Kobolttipitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2011. Haitaton pitoisuus koboltille on 4 µg/l (Nagpal 2004). Sinkki (kuva 16) Korkeimmat sinkkipitoisuudet mitattiin talvella Kaustarinlahden ulomman pisteen (J: 47 µg/l) ja Perandön (C: 21 µg/l) alusvedestä. Näistä Kaustarinalhden pitoisuus ylitti sinkin haitattoman pitoisuuden (21 µg/l), mutta molempien pisteiden alusveden koko vuoden keskiarvot (19 ja 9 µg/l) jäivät sen alle. Seuraavaksi korkeimmat sinkkipitoisuudet mitattiin Kaustarinlahden (J: 19 µg/l) ja Bolidenin (H: 16 µg/l) edustalta pintavedestä sekä Kip eteläisen alueen (E: 15 ja 14 µg/l) pinta- ja alusvedestä maaliskuussa. Muilla pisteillä pitoisuudet jäivät alle 10 µg/l. Uloimman pisteen (A) sinkin vuosikeskiarvo jäi alle 2,0 µg/l. Kuva 16. Sinkkipitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2011. Haitaton pitoisuus sinkille on 21 µg/l (Risk Assesment Report 2008). Rauta (kuva 17) Korkeimmat rautapitoisuudet mitattiin Perhonjoen vaikutusalueen pisteeltä S (3400 µg/l) ja Trullevinniemen lähipisteeltä K (900 µg/l) pintavedestä talvella. Koko vuoden keskiarvo oli korkein pisteen S alusvedessä (1 172 µg/l). Maaliskuussa myös Hopeakivenlahden (I) pintaveden ja Kaustarinlahden pinta- (P) sekä alusveden (P ja J) pitoisuudet olivat muita korkeammat. Avovesiaikaan rautapitoisinta oli Kaustarinlahden perukan vesi kesäkuussa (280 ja 150 µg/l). Selvästi vähiten rautaa oli uloimmalla pisteellä A (ka 71 µg/l).

20 Kuva 17. Rautapitoisuudet eri havaintopaikoilla Kokkolan edustan merialueella vuonna 2011. 5.3 Veden laadun vertailu jakson 2004 2008 tuloksiin Talvella 2011 merialueen pintaveden (1 m) keskimääräiset typpi- ja rautapitoisuudet olivat selvästi suurempia kuin edellisen tarkkailujakson (2004 2008) talvien keskiarvot (liite 9.1). Koko merialueen kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuutta nostivat lähinnä pisteiltä I, J, P, K ja S mitatut korkeat pitoisuudet. Isot pitoisuudet johtuivat Hopeakivenlahtea (I) lukuun ottamatta Perhojoen vesistä. Fosforipitoisuudet olivat hieman suurempia pisteillä I, P ja S kuin edellisellä jaksolla. Nikkelipitoisuuksien tasossa ei ollut muutosta, mutta sinkki- ja kobolttipitoisuudet olivat vuonna 2011 enimmäkseen hieman suurempia kuin edellisellä jaksolla. Avovesiaikaan 2011 Kokkolan edustan kokonaistyppi- ja ammoniumtyppipitoisuuksien keskiarvot olivat korkeammat kuin jakson 2004-2008 pintaveden avovesiajan keskipitoisuudet (liite 9.2). Keskimäärin merialueen ammoniumtyppipitoisuudet olivat noin kolmanneksen (23 30 µg/l) suurempia kesällä 2011 edelliseen jaksoon verrattuna. Kokonaisfosforipitoisuudet pysyivät jokseenkin samalla tasolla jaksoon 2004 2008 verrattuna. Metallipitoisuudet olivat kesällä 2011 samalla tasolla tai pienemmät (Fe ja Zn) kuin edellisellä jaksolla. Tarkkailujakson 2004-2008 klorofyllikeskiarvoihin verrattuna Kokkolan edustan merialue oli rehevämpi avovesikaudella 2011 (+25 %) (kuva 18 ja liite 9.2). Klorofyllipitoisuudet olivat kaikilla muilla pisteillä paitsi Kaustarinlahdella (J ja P) suuremmat edellisen jakson keskiarvoihin verrattuna. Koko merialueen keskimääräinen klorofyllitaso (5,0 µg/l) oli samaa tasoa kuin jakson 1995 1998 keskimääräinen klorofyllitaso (5,1 µg/l), mutta ei kuitenkaan niin rehevä kuin rehevimpään aikaan jaksolla 1990 1994 (8,3 µg/l).

21 a - klorofylli µg/ l 1986-1989 1990-1994 1995-1998 1999-2003 2004-2008 2011 16 14 12 10 8 6 4 2 0 A B* C D R/R4 E H I J P K S U Piste Kuva 18. Kokkolan edustan merialueen a-klorofyllikeskiarvot avovesiaikaan tarkkailujaksoilla 1986 1989, 1990 1994, 1995 1998, 1999 2003, 2004 2008 ja vuonna 2011. 5.4 Kokkolan sataman metallimääritykset Kokkolan syväsataman täyttöalueen tarkkailussa on mitattu eri metallien pitoisuuksia vedestä vuodesta 2004 asti. Näytteitä on otettu kolmelta eri pisteeltä: allas, altaan penkereen eteläpuolelta ja pohjoispuolelta (kuva 19). Tulokset esitetään kuvissa 20 24 vuosilta 2004 2011. Vuoden 2011 tulokset ovat liitteenä 10. Kuvissa vaaleammat pylväät ovat metallien liukoisia pitoisuuksia, jotka on määritetty vuonna 2011. Pitoisuuksia verrataan ympäristölaatunormeihin ja haitattomiin pitoisuuksiin kuten kappaleessa 5.2.3. Elohopea (kuva 20) Elohopeapitoisuuksia on mitattu vuosina 2007 ja 2008. Pitoisuudet ovat kahta näytettä lukuun ottamatta alle ympäristölaatunormin (EQS = 0,05 µg/l). Altaasta 28.11.2007 otetussa näytteessä elohopeapitoisuus oli juuri määritysrajalla (= 0,05 µg/l) ja altaan pohjoispuolelta 28.8.2008 otetun näytteen elohopeapitoisuus (0,5 µg/l) oli poikkeuksellisen korkea. Myös merialueen tarkkailutuloksissa suurin osa näytteiden elohopeapitoisuuksista on jäänyt alle määritysrajan (0,002 µg/l) ja sen ylittävätkin pitoisuudet ovat olleet alle ympäristönlaatunormin. Kadmium (kuva 20) Sekä kokonais- että liukoiset kadmiumpitoisuudet jäivät altaan etelä- ja pohjoispuolella pääasiassa selvästi alle ympäristölaatunormin (EQS = 0,2 µg/l). Altaasta otetuista näytteistä yli puolessa kadmiumpitoisuus ylitti ympäristölaatunormin. Korkeimmat pitoisuudet (1,0, 1,0 ja 0,92 µg/l) olivat 12.7.2011, 12.7.2010 ja 28.11.2007 otetuissa näytteissä. Merialueen tarkkailunäytteissä korkein mitattu kokonaiskadmiumpitoisuus

22 (Kaustarinalahti J) oli sama kuin ympäristölaatunormi. Vuonna 2011 korkein mitattu kadmiumpitoisuus oli pisteellä J (0,24 µg/l) maaliskuussa. Muuten merialueen pitoisuudet ovat olleet selvästi pienempiä. Kuva 19. Kokkolan sataman täyttöalueen näytteenottopisteet. Satama 1 = altaan eteläpuoli, Satama 2 = altaan pohjoispuoli ja Satama = allas. Koboltti (kuva 21) Kobolttipitoisuudet olivat altaan eteläpuolella yhtä näytettä lukuun ottamatta (2004 4,3 µg/l) alle haitattomaksi arvioidun pitoisuuden (4,0 µg/l). Liukoiset pitoisuudet olivat hyvin lähellä kokonaispitoisuuksia. Altaan pohjoispuolella ylityksiä oli enemmän vuosina 2007-2011 (5 kpl 4,1-8,9 µg/l), joista yhdessä näytteessä myös liukoinen kobolttipitoisuus oli isompi kuin haitaton pitoisuus. Myös vuonna 2011 kahden näytteen liukoinen kobolttipitoisuus ylitti haitattoman pitoisuuden. Altaasta otetuissa näytteissä suurimmassa osassa haitattomaksi arvioitu pitoisuus ylittyi. Korkein pitoisuus mitattiin 2006 (480 µg/l). Merialueen tarkkailussa suurimmat kobolttipitoisuudet on

23 mitattu Perandön (C) syvänteen alusvedestä ja ne ovat olleet noin puolta pienempiä verrattuna altaan korkeimpiin pitoisuuksiin. Kuva 20. Veden elohopea- ja kadmiumpitoisuus Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina 2004 2011. Kuvassa myös elohopean ja kadmiumin ympäristölaatunormi = EQS. Vaaleammat pylväät liukoisia pitoisuuksia. Lyijy (kuva 21) Kokonaislyijypitoisuus ylitti yhdessä näytteessä (7.6.2007) sekä altaan eteläpuolella (12 µg/l) että pohjoispuolella (9,4 µg/l) ympäristölaatunormin (EQS = 7,2 µg/l). Altaassa ympäristölaatunormi ylittyi kahdessa näytteessä (7.6.2007 17,3 µg/l ja 28.11.2007 12,3 µg/l) ja vuoden 2007 kolmen näytteen keskiarvo (10,3 µg/l) ylitti myös ympäristölaatunormin. Kaikki muut näytteet jäivät selvästi alle ympäristölaatunormin kuten kaikki liukoiset lyijypitoisuudetkin, jotka olivat erittäin pieniä.

24 Kuva 21. Veden koboltti- ja lyijypitoisuus Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina 2004 2011. Kuvassa myös koboltin haitaton pitoisuus ja lyijyn ympäristölaatunormi = EQS ja vaaleammat pylväät liuk pitoisuuksia. Nikkeli (kuva 22) Kaikki näytteet alittivat nikkelin ympäristölaatunormin (EQS = 20 µg/l) selvästi paitsi yksi näyte, joka otettiin altaan eteläpuolelta 7.6.2007 (50 µg/l). Liukoiset nikkelipitoisuudet olivat pieniä ja melko lähellä kokonaisnikkelipitoisuuksia. Sinkki (kuva 22) Sekä altaan eteläpuolen (7/17 kpl) että pohjoispuolen (8/15 kpl) näytteistä noin puolet ja altaan näytteistä lähes kaikki ylittivät haitattoman sinkkipitoisuuden (21 µg/l). Liukoisen sinkin osuus kokonaissinkistä vaihteli paljon. Kokonaissinkkipitoisuus oli suurimmillaan altaassa (2006 360 µg/l) yli kymmenkertainen, altaan pohjoispuolella (23.8.2010 ja 23.8.2011 130 µg/l) yli kuusinkertainen ja liukoinen pitoisuus lähes viisinkertainen ja altaan eteläpuolella (28.11.2007 47 µg/l ja 2.11.2009 50 µg/l) yli kaksinkertainen haitattomaan pitoisuuteen verrattuna. Merialueen tarkkailussa sinkkipitoisuudet ovat olleet keskimäärin talvella tasolla 11 µg/l ja avovesiaikaan 4 µg/l. Tarkkailutulosten korkeimmat alusveden pitoisuudet (P ja J 30 <50 µg/l) ovat olleet

25 satama-altaan eteläpuolen pitoisuuksien tasolla ja siis selvästi pienempiä kuin satama-altaasta ja sen pohjoispuolelta mitatut korkeimmat pitoisuudet Kuva 22. Veden nikkeli- ja sinkkipitoisuus Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina 2004 2011. Kuvassa myös nikkelin ympäristölaatunormi = EQS ja sinkin haitaton pitoisuus.vaaleammat pylväät liukoisia pitoisuuksia. Arseeni (kuva 23) Sekä kokonais- että liukoiset arseenipitoisuudet olivat kaikissa näytteissä melko pieniä ja liukoiset pitoisuudet olivat lähellä kokonaispitoisuuksia. Altaassa ja altaan pohjoispuolella pitoisuudet olivat enimmäkseen korkeampia kuin merialueen tarkkailussa keskimäärin (noin 0,6 0,9 µg/l).

26 Kromi (kuva 23) Sekä kokonais- että liukoiset kromipitoisuudet olivat sekä altaan etelä- että pohjoispuolella pieniä. Korkeimmillaan kokonaiskromipitoisuudet olivat altaan ulkopuolella noin 2,5 µg/l. Altaassa pitoisuustaso oli korkeampi kuin altaan ulkopuolella. Altaan korkeimmat pitoisuudet mitattiin 7.6.2007 (4,5 µg/l) ja 12.5.2008 (3,5 µg/l). Liukoiset pitoisuudet olivat lähes samaa tasoa kuin kokonaiskromipitoisuudet. Kuva 23. Veden arseeni- ja kromipitoisuus Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina 2004 2011. Vaaleammat pylväät liukoisia pitoisuuksia. Kupari (kuva 24) Kuparipitoisuudet olivat sekä altaan etelä- että pohjoispuolella pieniä ja vain yhdessä altaan eteläpuolelta otetussa näytteessä kokoniskuparipitoisuus oli hieman korkeampi (10.9.2007 22 µg/l). Altaasta otetuissa näytteissä kuparia oli enemmän kuin altaan

27 ulkopuolella. Altaan korkeimmat pitoisuudet (7.6.2007 22 µg/l ja 10.9.2007 19 µg/l) olivat kuitenkin samaa tasoa kuin altaan eteläpuolelta saatu korkein pitoisuus. Liukoiset pitoisuudet olivat lähes samaa tasoa kuin kokonaiskuparipitoisuudet. Rauta (kuva 24) Rautapitoisuudet olivat korkeita ja vaihtelivat samoissa rajoissa sekä altaan ulkopuolella että altaassa. Korkeimmat kokonaispitoisuudet mitattiin altaan pohjoispuolelta 12.5.2008 (920 µg/l), altaasta (870 µg/l) ja altaan eteläpuolelta (760 µg/l) vuonna 2006. Merialueen tarkkailussa 2011 mitattiin korkeampia pitoisuuksia talvella jokivesien vaikutusalueella ja samaa tasoa avovesiaikaan Kaustarinlahdella (P) kuin satama-altaan tarkkailussa. Kuva 24. Veden kupari- ja rautapitoisuus Kokkolan satama-altaan etelä- ja pohjoispuolella sekä altaassa vuosina 2004 2011. Vaaleammat pylväät liukoisia pitoisuuksia.

28 6 Ekologinen luokitus 6.1 Pintavesien ekologisen luokittelun parametrit Suomessa on vesienhoidon suunnittelun myötä siirrytty yleiseurooppalaiseen vesien luokittelujärjestelmään, jossa pintavedet (järvet, joet ja rannikkoalueet) on luokiteltu tyyppinsä mukaisia vertailuarvoja noudattaen viiteen laatuluokkaan: erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono (Vuori ym 2009). Vesienhoidon tavoitteena on pintavesien hyvän tilan säilyttäminen tai saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Pintavedet on jaoteltu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan tyyppeihin. Kullekin tyypille on määritelty vertailuolot, jotka puolestaan ovat lähtökohtana ihmistoiminnan määrää kuvaavalle luokitukselle. Tyypittely on tehty erikseen jokivesille, järville ja rannikkovesille. Kokkolan edustan merialueella vesimuodostumat Kokkolan edusta, Luodon saaristo ja Kälviä-Kokkola sijoittuvat tyyppiin Perämeren sisemmät rannikkovedet (Ps) ja vesimuodostuma Tankar tyyppiin Perämeren ulommat rannikkovedet (Pu). Jokisuiden vaihettumisvyöhykkeet sisältyvät sisempiin rannikkovesityyppeihin (Vuori ym 2009). Luokituksen kriteerit painottuvat biologisiin tekijöihin, joiden tukena käytetään fysikaaliskemiallisia vedenlaatutekijöitä sekä muuta tietoa luokiteltavan alueen ominaisuuksista ja kuormituksesta. Talvinäytteistä käytetään pintaveden kokonaisravinnepitoisuuksia ja kasvukauden näytteistä kasviplanktonia kuvaavan a-klorofyllin pitoisuuksia ja näkösyvyyttä. Biologisena luokittelutekijänä on Perämeren alueella lisäksi pohjaeläimistö, jota kuvataan ns BBI-ELS-indeksin perusteella. Kokkolan edustan yhteistarkkailuaineistosta on tehty vedenlaatuparametrien perusteella havaintopaikkatasoinen luokitus vuoden 2011 ja vertailujakson 2007-2011 vedenlaatuaineistoista, jotka esitetään seuraavassa kappaleessa. Pohjaeläinindeksin perusteella laadittu neljän vuosittain seurattavan pisteen luokitus on vastaavasti kappaleessa 7.3 (Nyman 2012). 6.2 Kokkolan edustan ekologinen luokitus Vuoden 2011 aineistosta on tehty vesienhoidon suunnittelussa käytetyn ekologisen luokituksen mukainen parametrikohtainen tarkastelu havaintopaikoittain. Ekologisessa luokituksessa käytetään loppukesän (1.7. 7.9.) klorofyllipitoisuuksia kasviplanktontuotannon mittarina. Tukiparametreinä käytetään tammi-maaliskuun kokonaisravinnepitoisuuksia (1-5 m vesikerros) ja heinä-elokuun näkösyvyyttä. Havaintopaikat luokitellaan näiden parametrien perusteella ympäristöhallinnon ohjeistusta ja luokkarajoja (Vuori ym 2009) noudattaen luokkiin erinomainen huono. Vuosi 2011 (taulukko 5 ja kuva 25) Ekologisen luokituksen parametrien ja luokkarajojen perusteella arvioitu vedenlaatu Kokkolan edustan havaintopaikoilla vuoden 2011 tulosten perusteella on esitetty taulukossa 5. Vuoden 2011 vedenlaatutulosten perusteella Kokkolan edustan merialue sijoittuu ekologisen luokituksen luokkiin hyvä tyydyttävä. Kaikki Perämeren sisemmän rannikkoalueen (Ps, Kokkolan edusta ) havaintopaikat (R4, D, E, H, I, K, J ja P) sijoittuvat vuoden 2011 vedenlaatuparametrien perusteella luokkaan tyydyttävä. Näistä pisteet R4 ja H ovat luokituksessa käytettävien vedenlaatuparametrien suhteen tyydyttävän ja hyvän rajalla.

29 Perämeren ulomman rannikkoalueen (Pu, Tankar ) havaintopaikoista Repskär (B) sijoittuu hyvän ja tyydyttävän rajalle, samoin kuin pisteet C ja S. Yhteistarkkailun uloin piste (A) sekä vesimuodostumassa Luodon saaristo (Ps) sijaitseva Rummelgrundin piste U ovat vedenlaadun suhteen hyviä. Vuoden 2011 vedenlaatutulokset eivät ilmennä erinomaista, välttävää eikä huonoa tilaa millään Kokkolan edustan havaintopaikalla. Taulukko 5. Vuoden 2011 vedenlaatutulosten perusteella laadittu pistekohtainen luokitus Kokkolan edustalla (B* aineisto: Etelä Pohjanmaan ELY-keskus). Piste Tyyppi/ vesi- kok-p kok-n NS a-klo Vedenmuodostuma µg/l µg/l m µg/l laatu A Pu Tankar 8 325 4,8 1,9 A B* Pu Tankar 9 603 3,0 2,6 B* C Pu Tankar 12 620 4,2 2,0 C D Ps Klan edusta 17 700 3,8 2,7 D R4 Ps Klan edusta 19 635 3,0 3,6 R4 E Ps Klan edusta 18 695 3,0 4,1 E H Ps Klan edusta 15 800 3,8 3,1 H I Ps Klan edusta 17 3 165 3,8 3,4 I J Ps Klan edusta 12 1 035 2,3 4,6 J P Ps Klan edusta 17 1 100 2,0 5,8 P K Ps Klan edusta 13 870 3,8 3,5 K S Pu Tankar 27 825 3,1 3,2 S U Ps Luodon saaristo 9 375 3,3 2,3 U Luokituksen värisymbolit (Vuori ym 2009) Tyypit erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono Ps Perämeren sisemmät rannikkoalueet Pu Perämeren ulommat rannokköalueet Luokituksen perusteet kok-p talvi, pintavesi kok-n talvi, pintavesi NS heinä-elo-syyskuun alku, md a- klo heinä-elo-syyskuun alku, md Rannikkovesien luokittelun kokonaisarvioinnin (ekologinen ja kemiallinen luokittelu) mukaan (Westberg ym 2009) vesimuodostumat Kokkolan edusta ja Tankar kuuluvat luokkaan tyydyttävä muilta osin, mutta Perhonjokisuu eli Trullöfjärden kuuluu luokkaan välttävä. Vuoden 2011 vedenlaadun perusteella pisteet A ja U (sekä rajalla B, C, R4 ja H) olivat yhtä luokkaa parempia kuin vesimuodostuman kokonaisarvio.

30 Kuva 25. Kokkolan edustan merialueen ekologinen luokitus vuoden 2011 vedenlaatuparametrien aineiston perusteella. Kuva 26. Kokkolan edustan merialueen ekologinen luokitus vuosien 2007-2011 vedenlaatuparametrien aineiston perusteella.

31 Jakso 2007-2011 Ekologisen luokituksen parametrien ja luokkarajojen perusteella arvioitu vedenlaatu Kokkolan edustan havaintopaikoilla vuosien 2007-2011 tulosten perusteella on esitetty taulukossa 6 ja kuvassa 26. Luokituksessa käytettyjen vedenlaatutekijöiden tuloksien keskiarvot (kok-p ja kok-n) sekä mediaanit (NS ja a-klo) ja vaihteluvälit on esitetty kuvassa 27. Jakson 2007 2011 vedenlaatuaineiston perusteella Kokkolan edustan merialue sijoittuu ekologisen luokituksen luokkiin erinomainen tyydyttävä. Perämeren sisemmän rannikkoalueen (Ps) kaikki havaintopaikat sijoittuvat luokkaan tyydyttävä. Vesimuodostumassa Luodon saaristo (Ps) sijaitseva Rummelgrundin (U) piste sijoittuu luokkaan hyvä. Perämeren ulomman rannikkoalueen (Pu) pisteistä A sijoittuu luokkaan erinomainen ja piste B luokkaan hyvä ja piste S luokkaan tyydyttävä. Pisteistä C, K ja S ovat luokituksessa käytettävien vedenlaatuparametrien suhteen tyydyttävän ja hyvän rajalla. Taulukko 6. Jakson 2007 2011 vedenlaatuaineiston perusteella laadittu pistekohtainen Kokkolan edustan merialueen tila-arvio. (B* aineisto: Etelä Pohjanmaan ELYkeskus). Piste Tyyppi/ vesi- kok-p kok-n NS a-klo Vedenmuodostuma µg/l µg/l m µg/l laatu A Pu Tankar 6 321 4,90 1,60 A B* Pu Tankar 14 532 3,85 2,35 B* C Pu Tankar 13 482 3,85 2,90 C D Ps Klan edusta 17 508 3,50 3,50 D R4 Ps Klan edusta 16 562 3,10 4,20 R4 E Ps Klan edusta 16 567 3,15 4,70 E H Ps Klan edusta 18 1 456 3,45 3,25 H I Ps Klan edusta 12 1 210 3,15 3,35 I J Ps Klan edusta 12 866 2,30 5,40 J P Ps Klan edusta 14 841 1,60 8,05 P K Ps Klan edusta 14 602 3,60 2,35 K S Pu Tankar 20 657 4,05 2,55 S U Ps Luodon saaristo 8 383 3,25 2,35 U Luokituksen värisymbolit (Vuori ym 2009) Tyypit erinomainen hyvä tyydyttävä välttävä huono Ps Perämeren sisemmät rannikkoalueet Pu Perämeren ulommat rannokköalueet Luokituksen perusteet kok-p talvi, pintavesi kok-n talvi, pintavesi NS heinä-elo-syyskuun alku, md a- klo heinä-elo-syyskuun alku, md

32 Vuosien 2007 2011 vedenlaadun perusteella pisteet A, B ja U olivat yhtä luokkaa parempia kuin vesimuodostuman kokonaisarvio (Westberg ym 2009). Kuva 27. Ekologisen luokituksen vedenlaatutekijöiden keskiarvot (kok-p ja kok-n) sekä mediaanit (NS ja a klo) ja vaihteluvälit jaksolla 2007 2011. 7 Pohjaeläimet vuonna 2011 (Nyman 2012) Neljältä havaintopaikalta C, D, H ja L on tehty jokavuotinen pohjaeläinselvitys. Näytteenoton, lajimääritykset ja raportoinnin on hoitanut FM Curt Nyman (2012) ja esitetään kohdassa 7.2 tiivistelmä Nymanin (2011) selvityksen tuloksista. Tulostaulukko on liitteenä 8. Vuonna 2011 tehtiin myös laaja pohjaeläinkartoitus, jonka yhteydessä kerättiin Chironomus-ja sedimenttinäytteitä ekotoksikologisiin selvityksiin. Pohjaeläinkartoituksen tulokset on raportoinut Nyman (2012) ja ekotoksikologiset selvitykset raportoidaan yhteisraporttina Syken ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n kesken vuoden 2012 loppuun mennessä.