Mikä saa ihmiset lajittelemaan? SELVITYS LAJITTELUN ESTEISTÄ JA KANNUSTIMISTA

Mikä saa ihmiset lajittelemaan? SELVITYS LAJITTELUN ESTEISTÄ JA KANNUSTIMISTA

Mikä saa ihmiset lajittelemaan? Selvitys lajittelun esteistä ja kannustimista Henna Kokkonen ja Helen Reijonen Liiketoimintaa jätteen lajittelun ratkaisuista Lajtin-hanke

Sisällysluettelo 6 Taustat ja päähavainnot 7 Liiketoimintaa jätteen lajittelun 13 Selvityksen päähavainnot 15 Lajittelukäyttäytymisestä ratkaisuista -hanke 16 Jätteen määrä 8 Selvityksen perusteista 17 Lajittelutarkkuus 9 Jätteen määrä ja hyödyntäminen Suomessa 10 Lajittelutavoitteista 11 Aineiston hankinta ja analysointi 18 Demografiset tekijät 19 Sukupuoli 20 Ikä 3

22 Tutkinto 46 Tilat ja varastointi 23 Kotitalouden koko 50 Keräyspisteiden sijainti ja jätteiden 25 Asuinalue 27 Asumismuoto 29 Kannustin- tai estetekijät 30 Lajittelukäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä kuljettaminen 55 Jätemaksut 58 Käsitykset ympäristövaikutuksista ja moraalinen velvoite 62 Sosiaalinen paine 31 Tieto 41 Työmäärä ja aika 64 Vertailua 65 Lajittelun hankaluus ja helppous 4

66 Kielteinen tai myönteinen vaikutus 67 Motivaatiovaikutus 68 Muovipakkausten lajittelusta 75 Motivaatiotekijöistä 77 Lähteet 69 Jätteen määrästä 70 Helppoudesta ja hankaluudesta 71 Keräyspisteen sijainnista 72 Jätteen kuljetuksesta 73 Lajitteluun vaikuttavista tekijöistä 5

Taustat ja päähavainnot SELVITYS PÄHKINÄNKUORESSA

Liiketoimintaa jätteen lajittelun ratkaisuista -hanke Liiketoimintaa jätteen lajittelun ratkaisuista (Lajitin) - hankkeen tavoitteena oli edistää uusien, kotitalouksien jätteen lajittelua helpottavien ratkaisujen kehittämistä ja tätä kautta Pohjois- Karjalan alueen yritysten liiketoimintaa. Hankkeessa kartoitettiin kotitalouksien jätteen lajitteluun ja kierrätykseen liittyviä esteitä ja haasteita sekä ekologisesti kestävien valintojen helpottamiseen liittyviä tarpeita. Yhdessä eri toimialojen yritysten, kuluttajien ja muiden toimijoiden kanssa tämän tiedon pohjalta kehitettiin ja testattiin uusia ratkaisumalleja käyttäjälähtöisesti. Tässä raportissa esitellään tehdyn kartoituksen tuloksia. Hanke sai Pohjois-Karjalan maakuntaliitolta EAKR-rahoitusta. Hanke toimi ajalla 1.1.2017-31.3.2019 ja sitä toteuttivat Itä-Suomen yliopisto ja Pohjois-Karjalan Martat. Muita yhteistyökumppaneita olivat JOSEK Oy, KETI Oy, Puhas Oy sekä BioKymppi Oy. 7

Selvityksen perusteista MITÄ SELVITETTIIN JA MIKSI?

Jätteen määrä ja hyödyntäminen Suomessa Tilastokeskuksen julkaiseman jätetilaston mukaan Suomessa syntyi yhdyskuntajätettä noin 2,8 miljoonaa tonnia vuonna 2017. Määrä on pysynyt samansuuruisena jo muutaman vuoden ajan. Kuitenkin asukasta kohti laskettuna jätettä syntyi muutama kilo enemmän kuin edellisenä vuonna eli 510 kiloa. Samaisen tilaston mukaan yhdyskuntajätteen hyödyntämisaste oli korkea, sillä jopa 99 prosenttia - eli enemmän kuin koskaan aiemmin - päätyi hyötykäyttöön. Energiahyödyntämisen osuus nousi 58 prosenttiin. Materiaalikierrättämisen osuus sen sijaan laski 41 prosenttiin. Samanaikaisesti entistä pienempi osa jätteestä päätyi materiaalikohtaiseen erilliskeräykseen. 9

Lajittelutavoitteista Suomella on vielä paljon kirittävää kierrättämisen suhteen. Kesällä 2018 EU:n asettamien uusien kierrätyssääntöjen mukaan tavoitteena on, että vuoteen 2025 mennessä vähintään 55 prosenttia yhdyskuntajätteestä kierrätettäisiin. Vuoteen 2035 mennessä kierrätysasteen tulisi nousta jo 65 prosenttiin. Lisäksi eri pakkausmateriaaleille on asetettu omat kierrätystavoitteensa. Yleinen pakkausjätteen kierrätystavoite on vuoteen 2025 mennessä 65 prosenttia ja vuoteen 2030 mennessä 70 prosenttia. Se, miten uudet tavoitteet saavutetaan, riippuu paljolti siitä, miten kotitalouksissa jätettä lajitellaan ja kierrätetään. Tässä raportissa tarkastellaan tekijöitä, jotka vaikuttavat kuluttajien lajittelukäyttäytymiseen joko kielteisesti tai myönteisesti. Tarkastelun pohjana toimii Liiketoimintaa jätteen lajittelun ratkaisuista (Lajitin) hankkeessa tehdyt selvitykset sekä vertailuaineistona kansainväliset aihetta käsittelevät tutkimukset. 10

Aineiston hankinta ja analysointi Aineisto kerättiin keväällä 2017 kahdella kyselylomakkeella. Toinen kyselylomake (myöhemmin kvalikysely) sisälsi avoimia kysymyksiä liittyen muun muassa lajittelukäyttäytymiseen ja -käytäntöihin, käyttäytymisen taustalla vaikuttaviin syihin, lajittelun esteisiin ja kannustimiin. Tietoa sähköisestä kyselylomakkeesta jaettiin erilaisissa sosiaalisen median ja internet-kanavissa. Vastauksia saatiin 123. Saatu aineisto analysoitiin teemoittelemalla, eli hahmottamalla aineistosta keskeisiä aihepiirejä. Tätä raporttia varten teemoittelu tehtiin teorialähtöisesti, jolloin kvalikyselyn tulokset noudattavat kvanttikyselyn teemoja. Kvalikyselyn tuloksia esitetään raportin Kannustin- tai estetekijät otsikon alla. 11

Toisella kyselylomakkeella (myöhemmin kvanttikysely) kerättiin kvantitatiivista aineistoa. Lomakkeelle valitut väittämät perustuivat aiempaan kansainväliseen tutkimukseen lajittelukäyttäytymiseen vaikuttavista tekijöistä. Kyselyn teemat liittyivät muun muassa lajittelukäyttäytymiseen ja käytäntöihin, kokemukseen lajittelun helppoudesta tai hankaluudesta sekä lajitteluun vaikuttavista tekijöistä. Sähköiselle kyselylomakkeelle haettiin vastaajia erilaisten internet- ja sosiaalisen median kanavien kautta. Lisäksi Pohjois-Karjalan Martat jakoivat kyselyn paperilomaketta omissa kanavissaan. Vastauksia kyselyyn saatiin 727. Tätä raporttia varten aineistoa analysoitiin pääosin kuvailevin tilastollisin menetelmin. 12

Selvityksen päähavainnot Tulokset antavat viitteitä siitä, että * demografiset tekijät vaikuttavat lajittelukäyttäytymiseen - Ikä: 30-vuotiaat ja sitä nuoremmat lajittelevat vanhempia ikäluokkia heikommin - koulutus: korkeimpana tutkintonaan ylioppilastutkinnon suorittaneet lajittelevat heikoimmin ja ammatillisen perustutkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon taas muita tarkemmin - asuinalue ja asumismuoto: haja-asutusalueella lajitellaan tarkemmin kuin taajamassa, omakoti- ja paritalossa taas tarkemmin kuin rivi- ja kerrostalossa 13 * käsityksillä ympäristövaikutuksista ja lajittelun helppoudella on vaikutusta lajittelukäyttäytymiseen - positiivisimmin lajitteluun vaikuttavat käsitykset ympäristövaikutuksista ja moraalinen velvoite - lajitteluun liittyvillä maksuilla sekä jätteen viemisellä kauempana sijaitseviin keräyspisteisiin on puolestaan negatiivinen vaikutus - keräyspisteiden sijainti lähempänä kotia ja lajiteltujen jätteiden kätevämpi varastointi kannustaisivat tarkempaan lajitteluun

* muovipakkauksia tarkasti lajittelevien ja ei-lajittelevien välillä on eroja esimerkiksi siinä, miten hankalaksi lajittelu koetaan tai mikä lajitteluun motivoi - ei-lajittelevat kokevat tiedon hankinnan siitä, minne mikäkin jäte viedään sekä jätteiden esikäsittelyn (esim. pesun), varastoinnin ja kuljetuksen keräyspisteelle hankalampana kuin lajittelijat - ei-lajittelevat kokevat, että lajittelun vaatima työmäärä, kodin tilat ja välineet sekä lajittelupisteiden sijainti vaikuttaa heidän lajitteluunsa negatiivisesti, kun taas lajittelijoilla vaikutus on positiivinen - molemmilla ryhmillä käsitykset ympäristövaikutuksista ja moraalinen velvoite ovat kaksi eniten positiivisesti lajitteluun vaikuttavaa asiaa; ei-lajittelijoilla vaikutus on kuitenkin huomattavasti heikompi - eniten ei-lajittelevia motivoisi, jos lajittelupisteet sijaitsisivat lähempänä, jos varastointi kotona ja kuljettaminen keräyspisteelle olisi kätevämpää - parempi tieto siitä, kuinka lajitellaan tai mitä hyötyä siitä on, ei sen sijaan motivoi ei-lajittelijoita kovinkaan paljon 14

Lajittelukäyttäytymisestä MITÄ JA MITEN LAJITELLAAN?

Jätteen määrä 1 pussi Kvanttikyselyn aluksi vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka monta muovikassillista heidän kotitalouksissaan syntyy 27% 5% 22% 2 pussia 3 pussia keskimäärin jätettä viikon aikana. Kysymykseen vastasi 615 vastaajaa. 27% 20% Vastaukset vaihtelivat nollasta pussista 365 pussiin. Tarkemmasta analyysistä 4-7 pussia 8 pussia tai enemmän poistettiin poikkeavat havainnot (eli nolla pussia (47 kpl), 60 pussia (1 kpl) ja 365 pussia (1 kpl) vastanneet), minkä jälkeen mukaan jäi 566 vastausta, jotka vaihtelivat 1-21 muovikassilliseen jätettä viikossa. Viereisessä kuviossa on esitetty jätemäärän jakaumat kotitalouksissa. Keskimäärin jätettä syntyi reilu 3 muovikassillista 1 (ka=3,24). Yleisin vastaus oli 2 muovikassillista. 16 1 Lukuja tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä, että määrän mittaaminen muovipusseittain ei anna tarkkaa kuvaa jätemäärästä. Pusseja on eri kokoisia ja toiset vievät niitä keräyspisteisiin täydempinä kuin toiset. Lisäksi, kun jätteitä lajitellaan eri astioihin (ja pusseihin), kokonaismäärän arviointi voi olla hieman hankalaa.

Lajittelutarkkuus Tekstiilit (N=716) Lääkejätteet (N=719) Kvanttikyselyssä vastaajia pyydettiin arvioimaan, kuinka tarkasti lajittelivat eri jätelajeja. Käytetty asteikko oli 1 = en lajittele ollenkaan 5 = lajittelen kaiken tarkasti. Sähkölaitteet (N=718) Paristot (N=724) Vastaajat kokivat lajittelevansa pääsääntöisesti hyvin. Erityisen tarkkoja he näyttivät olevan paperin (ka=4,82), kartongin (ka=4,46), metallin (ka=4,51), lasin (ka=4,64), vaarallisen jätteen (ka=4,6), paristojen ja pienakkujen (ka=4,77), sähkölaitteiden (ka=4,67) ja lääkejätteiden (ka=4,57) lajittelussa. Toisaalta muovipakkausten (ka=3,28) ja tekstiilien (ka=3,53) lajittelussa on enemmän hajontaa. Vähän yli viidennes vastaajista ei näyttäisi lajittelevan muovipakkauksia ollenkaan. Tekstiilin lajitteluun vaikuttaa puolestaan se, että Suomessa ei ole vielä järjestetty erilliskeräystä tekstiileille, jotka eivät ole käyttökelpoisia. Lisäksi noin joka kymmenes vastaaja ilmoitti, ettei lajittele biojätettä (ka=4,21). Vaarallinen jäte (N=718) Muovi (N=714) Lasi (N=726) Metalli (N=725) Kartonki (N=719) Paperi (N=726) Biojäte (N=727) Poltettava jäte (N=718) 17 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % 5=lajittelen kaiken tarkasti 4 3 2 1=en lajittele ollenkaan

Demografiset tekijät VAIKUTTAAKO ESIM. IKÄ TAI SUKUPUOLI LAJITTELUKÄYTTÄYTYMISEEN?

Sukupuoli Kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu, että naiset ottavat enemmän vastuuta kierrätyksestä (Meneses & Palacio, 2005). Esimerkiksi Saphores et al. (2006) tulosten mukaan naiset kierrättivät enemmän sähkö- ja elektroniikkaromua. Keuschnigg ja Kratz (2018) puolestaan totesivat, että naiset kierrättävät enemmän lasia ja muovia kuin miehet. Kvanttikyselyyn vastanneista suurin osa oli naisia (80 %), mikä osittain johtunee siitä, että kyselyä jaettiin myös Martta-järjestön kautta. Naisten suuri edustus aineistossa on hyvä pitää mielessä tarkasteltaessa mahdollisia eroja sukupuolten välillä lajittelukäyttäytymisessä. Verrattaessa, miten tarkasti miehet ja naiset lajittelevat eri jätelajeja, eroja löytyy tämän aineiston perusteella vain vähän. T-testin mukaan 1 miehet näyttäisivät lajittelevan heikommin paperia ja tekstiilejä. Ero on tilastollisesti merkittävä, vaikka keskiarvot ovat melko lähellä toisiaan. Paperin kohdalla naisten keskiarvo on 4,86 ja miesten 4,66. Vastaavasti tekstiilien kohdalla naisten keskiarvo on 3,6 ja miesten 3,25. 19 1 Tietoja tarkemmista tuloksista saa ottamalla yhteyttä raportin tekijöihin.

Ikä Iän vaikutuksesta lajittelukäyttäytymiseen on hieman ristiriitaista tutkimustietoa. Joidenkin mukaan iäkkäämmät lajittelevat vähemmän (Czajkowski, Kadziela & Hanley, 2014) ja joidenkin taas enemmän (Sidique, Lupi & Joshi, 2010; Keuschnigg & Kratz, 2018). Saphores et al. (2006) tutkimuksessa 36-65 vuotiaat olivat todennäköisimpiä sähkö- ja elektroniikkaromun kierrättäjiä. Vastaajista kaikki muut viittä lukuun ottamatta ilmoittivat ikänsä (N=722). Nuorin vastaaja oli 14-vuotias ja vanhin 88-vuotias. Luokitellut ikäjakaumat näkyvät oheisesta kuviosta. Lukuun ottamatta alle 20-vuotiaita tai yli 70-vuotiaita vastaajia löytyy melko tasaisesti jokaiselta vuosikymmeneltä. Koska 20-vuotiaita tai sitä nuorempia vastaajia oli vain seitsemän, heidät yhdistettiin jatkoanalyyseissä samaan luokkaan 21-30-vuotiaiden kanssa. 11 % 21 % 18 % 1 % 20 tai alle 21-30 1 % 18 % 31-40 41-50 16 % 51-60 61-70 14 % 71 tai yli puuttuu 20

Eri ikäluokkien lajittelukäyttäytymisen keskiarvoja verrattaessa (ANOVA) kaikkien muiden jätelajien paitsi kartongin kohdalla löytyi tilastollisesti merkitsevä ero. Kartonkia lajitellaan siis tasaisen hyvin kaikissa ikäluokissa. Post hoc -testin (Tukey HSD) avulla tarkasteltiin tarkemmin, minkä ikäluokkien lajittelukäyttäytyminen poikkesi toisistaan 1. Yleisesti ottaen tuloksissa näkyi vanhempien ja nuorempien ikäluokkien välinen ero. Tulokset osoittavat, että 30-vuotiaat ja sitä nuoremmat lajittelevat muita ikäluokkia heikommin kaikkia jätelajeja paitsi kartonkia. Myös 31-40 -vuotiaiden ikäluokka erosi vanhemmista ikäluokista joidenkin jätelajien osalta. He lajittelivat heikommin biojätettä, lääkejätteitä ja tekstiilejä. Näitä tuloksia tarkasteltaessa on hyvä huomioida, että vastaajilta kysyttiin heidän omaa arviotaan lajittelutarkkuudesta. Saattaa olla, että toiset ovat arvioissaan kriittisempiä kuin toiset. Silti on hieman huolestuttavaa, jos nimenomaan nuoremmat ikäluokat näkevät lajittelukäyttäytymisessään eniten parantamisen varaa. Toisaalta tuloksia voi tulkita sitenkin, että iän karttuessa lajitteluun kiinnitetään entistä enemmän huomiota. 21 1 Tietoja tarkemmista tuloksista saa ottamalla yhteyttä raportin tekijöihin.

Tutkinto Aiempien tutkimustulosten mukaan korkeampi koulutus näyttäisi lisäävän kierrättämistä (Keuschnigg & Kratz, 2018; Czajkowski, Kadziela & Hanley, 2014; Saphores et al., 2006). Kvanttikyselyyn vastanneista noin 40 prosenttia ilmoitti korkeimmaksi tutkinnokseen toisen asteen tutkinnon (ylioppilas- tai ammatillinen perustutkinto) ja 54 prosenttia korkeakoulututkinnon. Tässä aineistossa korkeampi koulutus ei välttämättä tarkoittanut tarkempaa lajittelukäyttäytymistä. Keskiarvoja vertailtaessa 1 (ANOVA) tilastollisesti merkitseviä eroja löytyi poltettavan jätteen, paperin, metallin, lasin, muovipakkausten, lääkejätteiden ja tekstiilien lajittelussa. Tukey HSD -testi osoitti, että yleisesti ottaen ylioppilastutkinnon suorittaneet näyttäisivät lajittelevan heikoimmin ja ammatillisen perustutkinnon tai 36 % 1 % 18 % 5 % 9 % 31 % Ei tutkintoa Ylioppilastutkinto Ammatillinen perustutkinto Ammattikorkeakou lututkinto Yliopistotutkinto ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet taas muita tarkemmin. Puuttuva vastaus 22 1 Tietoja tarkemmista tuloksista saa ottamalla yhteyttä raportin tekijöihin.

Kotitalouden koko Tutkimuksissa on todettu, että suurempi kotitalouden koko vaikuttaa myönteisesti kierrätyskäyttäytymiseen (Keuschnigg & Kratz, 2018; Sidique, Csajkowski, Kadziela & Hanley; Lupi & Joshi, 2010) Kvanttikyselyssä kysymykseen kotitalouden koosta vastasi 717 vastaajaa. Heistä noin viidennes asui yksin. Puolet vastaajista asui kahden henkilön kotitalouksissa ja noin neljänneksellä kotitalouteen kuului 3-4 henkilöä. Suurin kotitalouden koko oli seitsemän henkilöä. Niistä kotitalouksista, joissa asui vähintään kaksi henkilöä, 53 prosenttia ilmoitti, että lajittelua koskevaan päätöksentekoon osallistuu useampi kuin yksi henkilö. Päätöksentekovastuu oli sälytetty yhdelle henkilölle 45 prosentissa 24 % 6 % 1 % 19 % 50 % 1 2 3-4 5 tai enemmän Puuttuva vastaus näistä vähintään kahden henkilön kotitalouksista. 23

Kun verrataan keskiarvoja, tulokset tukevat jossain määrin aiempia havaintoja siitä, että kotitalouden koon suuretessa lajitteluun kiinnitetään enemmän huomiota. Tässä aineistossa yhden henkilön kotitalouksissa löytyi kaikkein eniten pienimpiä keskiarvoja (eli lajittelu oli heikointa viiden jätelajin kohdalta: muovi, vaarallinen jäte, sähkölaitteet, lääkejätteet ja tekstiilit), kun taas viiden tai sitä useamman henkilön kotitalouksissa löytyi kaikkein eniten isoimpia keskiarvoja (eli lajittelu oli tarkinta seitsemän jätelajin kohdalta: biojäte, kartonki, metalli, lasi muovi, vaarallinen jäte ja lääkejätteet). Toisaalta on todettava, että suurempi kotitalouden koko ei automaattisesti tarkoittanut tarkempaa lajittelua. Kahden henkilön taloudet olivat keskiarvovertailussa kaikkein tarkimpia viiden jätelajin kohdalla (poltettava/sekajäte, paperi, paristot, sähkölaitteet ja tekstiilit), kun taas 3-4 henkilön kotitalouksissa lajiteltiin heikoiten neljää eri jätelajia (poltettava/sekajäte, biojäte, metalli ja lasi). Huomioitava on kuitenkin myös se, että keskiarvoissa ei yleisesti ottaen ollut kovin suuria eroja 1. 24 1 Tarkempia tuloksia ANOVA -testauksesta saa ottamalla yhteyttä raportin tekijöihin.

Asuinalue Taajamassa ja haja-asutusalueella tapahtuvan kierrättämisen eroja on tutkittu vähemmän. Joskin Saphores et al. (2006) toteavat, että maaseudulla asuvat näyttäisivät kierrättävän sähkö- ja elektroniikkaromua enemmän. Kyselyyn vastanneista 70 prosenttia asui taajamassa ja 29 prosenttia haja-asutusalueella. Vertailun vuoksi todettakoon, että Yhdyskuntajätteen kierrätyksen lisääminen Suomessa -raportin mukaan vuonna 2014 taajamassa asui 84 prosenttia suomalaisista. Tässä kyselyssä haja-asutusalueen edustus oli siis keskimääräistä isompi. 1 % 29 % 25 Tulosten mukaan näyttäisi siltä, että haja-asutusalueella lajitellaan taajamaa tarkemmin. Huomionarvoista on, että taajamassa asuvista reilu neljännes ilmoitti, ettei lajitellut muovipakkauksia lainkaan. Hajaasutusalueella vastaava luku oli 15 prosenttia eli noin kymmenen prosenttiyksikköä pienempi. Kuitenkin muovinkeräyspisteet on yleensä sijoitettu taajama-alueille. 70 % Taajama-alue Haja-asutusalue Puuttuva vastaus

Ainoan poikkeuksen haja-asutusalueen tarkempaan lajittelukäyttäytymiseen toi kartonki. Taajamassa asuvista vastaajista 68 prosenttia ilmoitti lajittelevansa kaiken kartongin tarkasti, kun vastaava luku haja-asutusalueella oli 61 prosenttia. T-testillä 1 keskiarvoja vertailtaessa tämä ero asuinalueiden välillä on myös tilastollisesti merkitsevä. On kuitenkin huomioitava, että molemmilla alueilla keskiarvo kartongin lajittelun suhteen on korkea (taajama ka=4,52; haja-asutusalue ka=4,32). T-testin mukaan tilastollisesti merkitseviä eroja löytyi myös poltettavan tai sekajätteen (taajama ka=4,02; haja-asutusalue ka=4,35), biojätteen (taajama ka=4,10; haja-asutusalue ka=4,48), muovipakkausten (taajama ka=3,16; haja-asutusalue ka=3,55) sekä tekstiilien (taajama ka=3,46; hajaasutusalue ka=3,71) lajittelussa. Näiden kaikkien lajittelussa oltiin haja-asutusalueella tarkempia. 26 1 Tietoja tarkemmista tuloksista saa ottamalla yhteyttä raportin tekijöihin.

Asumismuoto Asumismuodollakin voi olla vaikutusta lajitteluun esimerkiksi sen perusteella, millaista jätettä syntyy. Edjabou et al. (2015) tutkivat yhdyskuntajätteen koostumusta ja totesivat, että eri asumismuodoissa tuotetaan jätteitä eri määriä. Omakotitaloissa syntyi enemmän ruokaperäistä jätettä verrattuna esimerkiksi kerrostaloihin. Niissä syntyi taas enemmän paperia ja lasia. Kvanttikyselyyn vastanneista vähän yli puolet asui omakotitalossa. Kerrostalossa asui noin neljännes. Rivitalossa asui 12 prosenttia ja paritalossa 3 prosenttia vastaajista. Tarkemmassa vertailussa omakotija paritaloissa asuvat koottiin yhdeksi ryhmäksi, koska niissä asukkaiden 1 % 26 % Kerrostalo on itsensä huolehdittava jätekeräyksen järjestämisestä. Yleensä niissä ei ole astioita kaikille erilliskerättäville jätelajeille. Samoin kerros- ja rivitaloissa asuvat koottiin yhteen ryhmään, koska asukas 58 % 3 % 12 % Rivitalo Paritalo Omakotitalo ei niissä yleensä itse huolehdi roska-astioiden ja niiden tyhjennyksen Puuttuva vastaus järjestämisestä. Lisäksi astioita eri jätelajeille löytyy yleensä useammin. 27

Tulosten mukaan yleisesti ottaen näyttäisi siltä, että omakoti- ja paritaloissa asuvissa on enemmän niitä, jotka jätelajista riippumatta lajittelevat jätteensä tarkasti (ovat valinneet useammin vaihtoehdon 5=lajittelen kaiken tarkasti). Poikkeuksen muodostaa kartonki, jonka kohdalla 71 prosenttia kerros-/rivitaloasujista ilmoitti lajittelevansa kaiken tarkasti. Vastaava luku omakoti-/ paritaloissa on 62 prosenttia. Mielenkiintoista on, että biojätteen osalta kaiken tarkasti lajittelevien osuus on samaa suuruusluokkaa asumismuodosta riippumatta. Omakoti-/paritaloissa ollenkaan lajittelemattomien osuus (13 prosenttia) on kuitenkin suurempi kuin kerros-/rivitaloissa (kahdeksan prosenttia). Toisaalta muovipakkausten lajittelussa omakoti-/paritalossa asuvat näyttävät olevan vertailukohtiaan tarkempia. Kerros-/rivitalossa asuvista jopa hieman vajaa kolmannes ilmoitti, ettei lajitellut muovipakkauksia lainkaan. Kun keskiarvoja verrataan t-testin 1 avulla toisiinsa, tilastollisesti merkitseviä eroja löytyy kaikkien muiden jätelajien paitsi biojätteen, paperin, lasin ja paristojen/pienakkujen osalta. Keskiarvot olivat omakoti-/paritaloissa asuvilla suuremmat kuin kerros- ja rivitaloissa asuvilla. Poikkeuksen tästä muodosti jo edellä mainittu kartonki. 28 1 Tietoja tarkemmista tuloksista saa ottamalla yhteyttä raportin tekijöihin.

Kannustin- tai estetekijät MITEN ESIM. VELVOLLISUUDENTUNTO TAI NAAPURIPAINE VAIKUTTAVAT LAJITTELUUN?

Lajittelukäyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä Seuraavaksi käsitellään tekijöitä, joiden on tutkimuksissa todettu vaikuttavan lajittelukäyttäytymiseen. Tekijät on jaoteltu seuraavasti: * Tieto: lajitteluun liittyvät määräykset ja ohjeistukset sekä yleinen tieto lajittelusta * Mukavuustekijät: työmäärä ja aika sekä tilat ja varastointi * Kustannustekijät: keräyspisteiden sijainti ja jätteiden kuljettaminen sekä jätemaksut * Feel good -tekijät: käsitykset ympäristövaikutuksista ja moraalinen velvoite * Yhteisölliset tekijät: sosiaalinen paine 30

Tieto Suomessa jätelainsäädännön tavoitteeksi on kirjattu jätteistä aiheutuvan vaaran ja haitan ehkäisy, jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen, luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen, toimivan jätehuollon varmistaminen sekä roskaantumisen ehkäiseminen. Vaikka lainsäädännölliset toimenpiteet ovat välttämättömiä, ne eivät yksinään ole osoittautuneet riittäviksi kääntämään jätteen määrää laskuun tai muuttamaan kuluttajien käyttäytymistä (Kirakozian, 2016). Tarvitaan siis myös muita keinoja. Kuluttajien lajittelukäyttäytymiseen vaikuttamisessa turvaudutaan usein ensimmäisenä tiedon jakamiseen. Oletuksena on, että tieto lisää ymmärrystä ja sitä kautta haluttu toimintapa sisäistetään ja käyttäytymistä muutetaan (Dai et al., 2016). Useat tutkimukset ovat vahvistaneet, että tiedolla on merkitystä, kun kuluttajat halutaan saada lajittelemaan tai vähentämään jätteen määrää. Jos kuluttajat eivät tiedä lajittelumahdollisuuksista (esim. mitä, miten, minne), kuinka he voisivat lajitella tehokkaasti? Vaikuttamiskeinona tiedon jakamisella on se etu, että sitä voi joustavasti soveltaa eri tarpeisiin ja sen avulla voidaan tavoittaa suuriakin ihmismassoja. (Kirakozian, 2016.) 31

Dupré (2014) vertaili viestintätapojen vaikutusta lajittelukäyttäytymiseen. Vertailussa oli mukana suostutteleva (kerrotaan, miten pitää ja miten ei tule toimia), sitouttava (pyydetään esim. allekirjoitettu sitoumus) sekä osallistava (esim. lajittelijat levittävät sanaa naapureilleen) viestintä. Suostutteleva viestintä ei saanut aikaan isoja muutoksia lajittelutiheydessä, vaikkakin laadussa (lajiteltiin oikein ) oli havaittavissa parannusta. Lajittelukäyttäytyminen ei kuitenkaan eronnut huomattavasti verrokkiryhmästä, jolle ei oltu kohdennettu mitään viestintää. Sitouttava viestintä sai aikaan muutoksia sekä tiheydessä että laadussa. Näistä ensimmäisessä ero oli merkitsevä verrokki- ja suostuttelevaa viestintää saaneeseen ryhmään verrattuna. Osallistavan viestinnän kohdalla saatiin mielenkiintoisia tuloksia. Ne henkilöt, jotka neuvoivat naapureitaan, paransivat lajitteluaan sekä tiheyden että laadun suhteen. Parannukset olivat monelta osin huomattavia muihin ryhmiin nähden. Myös neuvonnan kohteena olleet paransivat lajittelukäyttäytymistään, mutta heidän kohdallaan tulokset eivät sanottavasti eronneet suostuttelevaa viestintää saaneesta ryhmästä. Näyttäisi siis siltä, että sitoutuminen ja erityisesti toisten neuvominen ovat tehokkaita keinoja parantaa lajittelukäyttäytymistä. 32

Myös muissa tutkimuksissa on todettu, että henkilökohtaisella, vuorovaikutteisella lähestymistavalla saadaan parempia tuloksia kuin pelkän tiedon levittämisen kautta (Dai et al., 2016; Varotto & Spagnolli, 2017). Tosin eri vaikutustapojen pitkän aikavälin tehokkuutta on tutkittu vain hyvin vähän (Varotto & Spagnolli, 2017). Huomioitava on myös se, että tutkimuksissa on saatu tuloksia, joiden mukaan tiedolla voi olla negatiivinenkin vaikutus lajitteluun. Tätä hieman häkellyttävää tulosta tutkijat selittivät sillä, että jos motivaatiota on haettava tiedon kautta, asiaa ei ole sisäistetty kunnolla, eikä henkilö ole löytänyt lajitteluun omaa, henkilökohtaista motivaatiota. (Heller & Vatn, 2017.) 33

Kvanttikyselyssä tiedon sekä määräysten ja ohjeistusten vaikutusta vastaajan motivaatioon ja käyttäytymiseen kysyttiin usealla eri tavalla. Määräyksiin ja ohjeistuksiin liittyvä kysymys oli osana mittaristoa, jolla selvitettiin, vaikuttavatko eri tekijät lajitteluun positiivisesti vai negatiivisesti. Käytetty asteikko oli -3 (=vaikuttaa erittäin negatiivisesti) ja +3 (=vaikuttaa erittäin positiivisesti. Tulosten mukaan lajittelusta annetut määräykset ja ohjeistukset näyttäisivät vaikuttavan lajitteluun pääosin positiivisesti. Vastausten keskiarvo oli 1,36. Noin seitsemän prosenttia 717 vastaajasta ilmoitti vaikutuksen olevan negatiivinen. 3 2 1 0-1 -2-3 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% Neljäsosa valitsi vaihtoehdon 0, mikä viittaa siihen, ettei niillä ole vaikutusta puoleen tai toiseen. Noin 68 prosentilla vaikutus oli kuitenkin myönteinen. Reiluun neljännekseen vastaajista määräykset ja ohjeistukset vaikuttivat jopa erittäin positiivisesti. 34

Vastaajilta kysyttiin, millainen tieto motivoisi heitä lajittelemaan paremmin. Tulosten mukaan tieto siitä, mitä hyötyä lajittelusta on ja kuinka jätteitä jatkokäsitellään näyttäisi toimivan hieman tehokkaampana motivaattorina kuin tieto siitä, kuinka lajitellaan. Keskiarvo hyötytiedolle on 3,28 ja 51 prosenttia vastanneista tunsi sen motivoivan paljon tai erittäin paljon (vaihtoehdot 4 ja 5). Vastaavasti käytäntötiedon keskiarvo on 3,13 ja 46 prosenttia arvioi sen motivoivan paljon tai erittäin paljon. 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% 1=ei vaikutusta 2 3 4 5=motivoisi minua erittäin Minulla olisi paremmin tietoa, kuinka lajitellaan (N=670) paljon Minulla olisi paremmin tietoa, mitä hyötyä lajittelusta on ja miten lajiteltuja jätteitä jatkokäsitellään (N=676) Varotto ja Spagnolli (2017) esittävät, että tiedon tarpeet vaihtelevat sen mukaan, miten lajitteluun on paneutunut. Vähän tai ei ollenkaan lajittelevat tarvitsevat ymmärrystä lajitteluun liittyvistä käytännöistä, kun taas enemmän kierrättävät ovat kiinnostuneita kierrätyksen tuloksista ja mitä materiaaleille tapahtuu. Tämän tutkimuksen vastaajat vaikuttavat olevan pääsääntöisesti harjaantuneita lajittelijoita. Täten tulokset tukevat osaltaan Varotton ja Spagnollin esitystä. 35

Kvalikyselyssä tuli ilmi, että tiedossa ja ohjeistuksissa on puutteita, jotka johtavat siihen, että lajittelu koetaan hankalaksi. Vastaajat kertoivat, että voi olla vaikeaa tietää, mihin jätelajiin tietty jäte kuuluu tai mistä löytyy lähin keräyspaikka. Muovipakkausten kerääminen alkoi vuoden 2016 alussa ja se on toivottu asia, mutta varsin monille juuri muovi aiheuttaa päänvaivaa. Kuluttajan näkökulmasta voi olla vaikeaa sisäistää, että muovin keräykseen käyvät vain muovipakkaukset, eivät siis kaikki muovitavarat kuten muoviastiat tai muovilelut. Kvalikyselyyn vastanneiden mielestä asiassa auttaisi se, jos ensinnäkin lajitteluun liittyvä ohjeistus olisi selkeää ja lajittelutieto ymmärrettävää. Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, että jätteiden lajittelua koskeva ohjeistus voi olla erilaista eri puolilla Suomea. Jos haet tietoa Googlesta ja satut väärän jätehuoltoyhtiön sivuille, niin voit saada omalla paikkakunnalla paikkansapitämätöntä tietoa esimerkiksi siitä, mikä kelpaa biojätekeräykseen. Lisäksi erityisesti muovin lajitteluun liittyvää ohjeistusta kaivattiin lisää ja selkeämmäksi. Muovipakkausten puhdistaminen ja pakkaaminen herättävät kuluttajissa paljon kysymyksiä: miten hyvin pakkaukset pitää puhdistaa ja miten ne pitäisi oikeaoppisesti pakata lajittelua varten? 36

Pakkauksiin liittyen tietotarpeet nousivat muutoinkin esiin kvalikyselyssä. Vastaajien mielestä pakkauksissa on moneltakin osin vielä kehitettävää. Sellaiset pakkaukset, jotka ovat selkeästi yhtä materiaalia, kuten esimerkiksi maitopurkki on kartonkia, ovat vielä selkeitä. Mutta jos pakkauksessa on useita eri materiaaleja ja se vaatii kuluttajalta eri materiaalien tuntemusta ja pakkausosien irrottelua, niin asia muuttuu jo monimutkaisemmaksi. Jos pakkauksen osat eivät sitten irtoakaan helposti toisistaan, niin asia muuttuu kuluttajien mielestä entistä hankalammaksi. Kuluttajat toivovat tuotteiden pakkauksista entistä selkeämpiä. Vastaajien mielestä selkeintä olisi, jos pakkaus koostuisi vain yhdestä materiaalista tai jos materiaaleja on useampia, niin niiden tulisi olla helposti irrotettavissa toisistaan. Lisäksi pakkauksiin toivottiin lisää ohjeistusta sen suhteen, miten pakkauksen voi lajitella. 37

Kvanttikyselyn Vastaajat olivat suurelta osin hyvin perillä lajitteluun liittyvistä asioista. Melkeinpä kaikki vastaajat arvioivat tietävänsä kysytyistä lajittelukäytännöistä ainakin jotain. Aivan kuin kvalikyselyssäkin tuli esille, suurimmat tietopuutteet näyttäisivät liittyvän siihen, kuinka jätteet tulisi esikäsitellä ennen lajittelupisteelle viemistä ja mitkä jätteet kuuluvat mihinkin lajittelutyyppiin. Sen sijaan se, miten itse lajittelupisteillä toimitaan, oli suurimmalle osalle selvää. 45% 40% 35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% 1=en tiedä asiasta mitään 2 3 4 5=tiedän asiasta kaiken tarvittavan, en tarvitse lisätietoja Mitä materiaaleja voi lajitella (N=719) Mitkä tavarat/jätteet kuuluvat mihinkin lajittelutyyppiin (N=719) Miten jätteet tulee esikäsitellä ennen lajittelupisteelle viemistä (N=720) Minne lajitellut jätteet voi viedä (N=718) Miten lajittelupisteillä toimitaan (N=719) 38

Kvanttikyselyn tulosten perusteella tiedon hankkimista pidettiin yleisesti ottaen kuitenkin suhteellisen helppona. Hankalinta näyttäisi olevan etsiä tietoa siitä, minne mikäkin jäte viedään (ka=3,58). Sen sijaan tiedon hankkiminen siitä, mitä lajitellaan (ka=3,98) ja miten lajitellaan (ka=3,89) näyttäisi olevan helpompaa. 40% 35% 30% 25% 20% 15% 10% 5% 0% 1=erittäin hankala 2 3 4 5= erittäin helppo Tiedon hankkiminen siitä, mitä lajitellaan (N=720) Tiedon hankkiminen siitä, miten lajitellaan (N=717) Tiedon hankkiminen siitä, minne mikäkin jäte viedään (N=718) 39

Kvanttikyselyn vastaajilta kysyttiin, mistä kanavista he haluaisivat tiedon löytää. Vastaajat saivat valita vaihtoehdoista kaikki hyvänä pitämänsä kanavat. Mieluisimmat mediat näyttäisivät olevan internet ja jätekatoksissa olevat infotaulut. Sen sijaan koulutus- tai muut tapahtumat ja ehkä hieman yllättäen kännykkäsovellus saivat pienimmän kannatuksen. Koulutustilaisuudet ja muut tapahtumat Sanoma- tai aikakauslehdet Jätekatoksissa olevat infotaulut Postissa jaettavat erilliset tiedotteet Kännykkäsovellus Internet 0% 10% 20% 30% 40% 50% 60% 70% 80% 40

Työmäärä ja aika Vuosituhannen alussa Norjassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että yksittäiseltä henkilöltä kuluu noin puoli tuntia viikossa kierrätettävän jätteen puhdistukseen, lajitteluun ja kuljetukseen: yhdeksän minuuttia meni puhdistukseen, 14 minuuttia maitopurkkien litistämiseen, lajitteluun sekä materiaalien kantamiseen ja seitsemän minuuttia kierrätyspisteelle kuljettamiseen (Bruvoll, Halvorsen & Nyborg, 2002). Nämä luvut perustuvat vastaajilta saatuihin omiin aika-arvioihin. Vaikkakin luvut antavat oikeanlaista suuntaa, on niitä tarkasteltaessa syytä kuitenkin pitää mielessä, että eri materiaalien lajittelu vie eri määrän aikaa (esim. kilo maitopurkkeja verrattuna kiloon sanomalehtiä), lajittelua tehdään muiden kotitöiden lomassa, eikä se vie kovin paljon aikaa kerrallaan. Kaikki nämä tekijät hankaloittavat aika-arvion tekemistä. Lisäksi usein halutaan käyttää pyöreitä lukuja ja monesti myös pyöristetään ylöspäin, joten lopputuloksena on vain karkea arvio. (Bruvoll, Halvorsen & Nyborg, 2002.) 41

Lajittelu vaatii siis aikaa ja panostusta erilaisiin tehtäviin. Kuluttajille lankeaviksi lajitteluun liittyviksi erillisiksi tehtäviksi on tunnistettu esimerkiksi materiaalin määrittäminen ja sen tunnistaminen kuuluuko jäte kierrätettäviin vai ei, jätteen käsittely varastointia varten (pesu, litistys, erottelu), varastointi sekä kuljetus keräyspisteelle (Wheeler & Glucksmann, 2015). Osa kuluttajista kokee nämä tehtävät taakaksi, mutta toisille ne voivat olla ihan mieluisia. Bruvollin, Halvorsenin ja Nyborgin (2002) tutkimuksessa vastaajista iso osa olisi valmis ulkoistamaan lajittelun ulkopuoliselle yritykselle, jos se vain olisi mahdollista, ja keskimäärin tällaisesta palvelusta oltiin valmiita maksamaan noin 20$ vuodessa. Huhtalan (2010) mukaan isompituloiset ovat pienituloisia valmiimpia maksamaan lajittelusta, koska se on aikaa vievää, eikä siten houkuttele menetettyjen aikakustannusten takia. Toisaalta Czajkowski, Kądziela ja Hanley (2014) esittävät, että jotkut ovat halukkaita lajittelemaan jätteensä, vaikka olisi olemassa palvelu, jossa lajittelematon jäte haettaisiin ilman lisäkustannuksia ja lajiteltaisiin myöhemmin. 42

Kvanttikyselyssä vastaajilta kysyttiin, kuinka paljon he käyttivät lajitteluun keskimäärin aikaa viikossa. Tarkennuksena oli, että tämä aika sisältää tiedon etsinnän, jätteen käsittelyn ja varastoinnin sekä jätteen viemisen lajittelupisteelle. Kysymykseen vastasi 649 vastaajaa, joista 15 kirjasi, että heiltä aikaa kuluu 0 minuuttia. Muuten vastaukset vaihtelivat 1 minuutista (4 vastaajaa) 300 minuuttiin (1 vastaaja). Kun kaikki vastaukset huomioidaan keskiarvoksi saadaan noin 34 minuuttia. Yleisin vastaus oli puoli tuntia. Tämä tulos on samansuuntainen yllä esitetyn Bruvoll, Halvorsenin ja Nyborgin (2002) tutkimuksen tuloksen kanssa. Lajitteluun kuluvan ajan vaikutusta kierrätyskäyttäytymiseen on jonkin verran tutkittu. Yleisesti ottaen suurempi ajallinen panostus, näyttäisi pienentävän lajitteluhalukkuutta. Toisaalta ei ole varmuutta siitä, kuinka ratkaiseva ajankäytön vaikutus on lajittelukäyttäytymiseen. Sidiquen, Lupin ja Joshin (2010) mukaan lajitteluun kuluvan ajan piteneminen vähentää kierrätyspisteillä käyntiä. Eräässä tutkimuksessa vajaa neljännes niistä, jotka eivät lajitelleet totesivat syyn olevan siinä, että se vie liian paljon aikaa (Czajkowski, Kądziela & Hanley, 2014). Toisaalta verrattuna esimerkiksi lajittelufasiliteetteihin tai ympäristötietoisuuteen lajitteluun kuluva aika ei Meng et al. (2019) tutkimuksen mukaan vaikuta lajittelukäyttäytymiseen kovinkaan paljon. 43

Kun kvanttikyselyn vastaajilta kysyttiin, vaikuttaako lajitteluun kuluva aika positiivisesti vai negatiivisesti heidän lajittelukäyttäytymiseensä, 40 prosenttia valitsi vaihtoehdon 0, mikä viittaa neutraaliin vaikutukseen. Sen sijaan suurin osa vastaajista näki, että kotitaloudessa syntyvän jätteen määrä vaikuttaa positiivisesti heidän lajitteluunsa. Vain reilu seitsemän prosenttia koki jätteen määrän kielteisenä. Lajittelun vaatima työmäärä koettiin kuitenkin hankalampana. Noin 30 prosenttia ilmaisi työmäärän vaikuttavan negatiivisesti heidän lajitteluunsa. 3 2 1 0-1 -2-3 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% 40% 45% Lajittelun vaatima työmäärä (N=716) Lajitteluun kuluva aika (N=718) Kotitaloudessani syntyvän jätteen määrä (N=718) Kvalikyselyyn vastanneet eivät tuoneet esille lainkaan sitä, että lajitteluun kuluva aika tuottaisi ongelmia. Tämä vahvistaa edellä esitettyä tulosta. 44

Kun vastaajilta kysyttiin, kuinka hankalana he pitivät jätteiden esikäsittelyä (esimerkiksi pesua), reilu neljännes totesi sen olevan hankalaa tai erittäin hankalaa. Jos lajittelun vaatima esikäsittely, kuten pesu ja erottelu olisi kätevämpää, 57 prosenttia vastanneista arvioi, että se motivoisi heitä paljon tai erittäin paljon lajittelemaan paremmin. Sen sijaan se, että lajittelu veisi vähemmän aikaa, ei näyttäisi olevan iso kannustin lajittelun parantamiseen (ka=2,91). Melkein neljäsosa vastanneista arvioi, ettei sillä olisi merkitystä. 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 1=ei vaikutusta 2 3 4 5=motivoisi minua erittäin paljon Lajittelu veisi vähemmän aikaa (N=671) Lajittelun vaatima esikäsittely (esim. pesu ja erottelu) olisi kätevämpää (N=677) 45

Tilat ja varastointi On esitetty ajatus, jonka mukaan jokaista kotitaloutta voidaan pitää kierrätettävän materiaalin varastona. Tämä varasto pitää materiaalin kuivana ja suojassa, jotta se säilyy hyvänä ennen keräyspisteelle viemistä. Varastointi vie kuitenkin paljon tilaa ja voi siksi toimia lajittelun ja kierrättämisen esteenä. (Wheeler & Glucksmann, 2015.) Kun eräässä tutkimuksessa kysyttiin syitä omaan lajittelukäyttäytymiseen, viidesosa niistä, jotka eivät lajitelleet, totesivat, että se vie liian paljon tilaa (Czajkowski, Kądziela & Hanley, 2014). Kodin lajitteluun varatut tilat ja välineet vaikuttavat siis lajittelun helppouteen. Huonot lajittelumahdollisuudet estävät kierrätyskäyttäytymistä, vaikka siihen muuten suhtauduttaisiinkin positiivisesti (Stoeva & Alriksson, 2017). 46

Kvanttikyselyn vastaajat kokivat, että lajittelun näkökulmasta enemmän haasteita löytyi kodin tiloista kuin siellä olevista lajitteluvälineistä. Noin 30 prosentilla välineet vaikuttivat kielteisesti lajitteluun. Vastaava luku kodin tilojen osalta oli 37 prosenttia. 3 2 1 0-1 -2-3 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % Kotona olevat välineet lajitteluun (N=713) Kodin tilat (N=714) 47

Jätteen varastoinnin kotona ennen keräyspisteeseen viemistä koki hankalana tai erittäin hankala noin 30 prosenttia vastaajista. Jos varastointi kotona olisi kätevämpää, noin 65 prosenttia ajatteli sen motivoivan paljon tai erittäin paljon lajittelemaan paremmin. Vastaavasti 59 prosenttia vastaajista arvioi saman kannustusvaikutuksen olevan sillä, jos kotona olisi enemmän tilaa lajitella. 54 prosenttia koki motivoivaksi, jos tilat ja välineet istuisivat kodin muuhun sisustukseen. Noin 45 prosenttia puolestaan arvioi, että hajuhaittojen väheneminen lisäisi motivaatiota lajitella. 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 1=ei vaikutusta 2 3 4 5=motivoisi minua erittäin paljon Lajittelun vaatimat tilat ja välineet sopisivat hyvin kodin sisustukseen (N=681) Lajittelusta ei syntyisi hajuhaittoja (N=674) Minulla olisi kotona enemmän tilaa lajitella jätteitä (N=684) Lajiteltujen jätteiden varastointi kotona olisi kätevämpää (N=684) 48

Kvalikyselyssä ehdottomasti suurimpana lajitteluun liittyvänä ongelmana pidettiin kodin tiloihin ja omiin lajitteluastioihin liittyviä puutteita. Useimmat kuluttajat haluavat järjestää kodin lajittelupisteen keittiöön, koska erityisesti ruuanlaitossa syntyy erilaisia jätteitä. Käytännössä keittiöt voivat kuitenkin olla ahtaita ja näin ollen kaikki tarvittavat astiat eivät keittiöön mahdukaan. Lajittelu vaatii tilaa, mutta sitä ei välttämättä kaikista kodeista löydy. Lisäksi omiin tiloihin löytyviä astioita tuntuu olevan vaikea löytää. Mikäli keräyspisteet ovat kauempana, niin silloin syntyy myös tarve jätteen varastoinnille, sillä jätettä ei voida lähteä viemään joka kerran, kun sitä syntyy. Varastointi vaatii kuitenkin vielä enemmän tilaa ja usein myös isompia astioita. Kyselyyn vastanneiden mukaan lajittelua helpottaisi suuresti se, jos kotona ja etenkin keittiössä olisi enemmän tilaa. Jäteastiakaapin suunnittelu toisella tavalla tai muu lisätila helpottaisi lajittelua huomattavasti. Lisäksi kaivattiin entistä parempia lajitteluastioita tai lisää jäteastioita. Astioiden tulisi myös sopia juuri oman kodin jätteiden lajitteluun, eli eri jätelajeille tulisi olla riittävästi tilaa. 49

Keräyspisteiden sijainti ja jätteiden kuljettaminen Keräyspisteiden sijainnin merkitystä lajitteluintoon on tutkittu jonkin verran. On todettu, että kun kierrätyksestä tehdään helpompaa esimerkiksi keräysastioiden määrän, sijainnin tai ulkonäön kautta, se kannustaa lajittelemaan (Varotto & Spagnolli, 2017). Tutkimukset ovat toisaalta olleet melko yksimielisiä siitä, että kierrätysinto laskee, kun matka keräyspisteelle kasvaa (Saphores et al., 2006; Sidique, Lupi & Joshi, 2010; Keuschnigg & Kratz, 2018). Esimerkiksi Keuschnigg ja Kratz (2018) saivat tulokseksi, että yhden kävelykilometrin lisäys kierrätyspisteeseen vähentää muovin kierrättämistä 21 prosenttiyksikön verran ja lasin kierrättämistä 26 prosenttiyksikön verran. Keräysastioiden sijainnilla vaikuttaisi olevan siis melko merkittävä rooli lajittelukäyttäytymisessä. 50

Kuluttajille jätteiden viemisestä yleisille keräyspisteille syntyy myös suoria kustannuksia. Bruvoll, Halvorsen ja Nyborg (2002) saivat selville, että jätteiden kuljettamiseen kierrätyspisteelle menee viikossa noin 7 minuuttia. He laskivat, että jos ajetaan 40 km/h kulutuksella, joka on 0,9 litraa bensaa per kymmenen kilometriä, seitsemän minuutin ajo viikossa vastaa noin 22 litran bensan kulutusta vuodessa. On toki huomioitava, että usein jätteet viedään keräyspisteille samalla, kun käydään kaupassa tai muuten asioilla, jolloin monta asiaa tulee hoidettua kerralla. Kvanttikyselyn vastaajilta kysyttiin, vaikuttiko keräyspisteiden sijainti lajitteluun myönteisesti vai kielteisesti. Lajittelupisteiden sijainti -tekijän kohdalla vastaukset jakautuivat niin, että positiivisesti se vaikutti noin 49 prosenttiin ja negatiivisesti noin 36 prosenttiin vastanneista. Vaihtoehdon 0 valitsi noin 15 prosenttia vastanneista. Lajitellun jätteen vienti pihapiirin ulkopuolella oleviin keräyspisteisiin -tekijän vaikutus koettiin huomattavasti kielteisempänä. Reilu neljännes vastaajista piti sitä positiivisena, 24 prosenttia neutraalina ja noin 50 prosenttia kielteisenä asiana. Kun vastaajilta kysyttiin lisäksi, miten hankalana tai helppona he pitivät jätteen viemistä keräyspisteeseen, noin 18 prosenttia ilmaisi sen olevan hankalaa tai erittäin hankalaa ja noin 53 prosenttia helppoa tai erittäin helppoa. 51

Näitä hieman ristiriitaiselta näyttäviä tuloksia voi osaltaan selittää se, että monessa kerros- ja rivitalossa on hyvät mahdollisuudet kierrättää poltettavan/ sekajätteen ja biojätteen lisäksi myös paperia, kartonkia, metallia ja lasia, koska keräyspiste sijaitsee pihapiirissä. Tulokset viittaisivat kuitenkin siihen, että jätteiden kuljettaminen nimenomaan pihapiirin ulkopuolelle koetaan monesti hankalana. 3 2 1 0-1 -2-3 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % Lajitellun jätteen vienti pihapiirin ulkopuolella oleviin keräyspisteisiin (N=716) Lajittelupisteiden sijainti (N=717) 52

Tulosten perusteella keräyspisteen sijainnilla on vaikutusta kuluttajien motivaatioon lajitella. Vastaajista 67 prosenttia arvioi, että jos lajittelupisteet sijaitsisivat lähempänä kotia, se motivoisi heitä paljon tai erittäin paljon lajittelemaan paremmin. Jos taas jätteiden kuljettaminen keräyspisteelle olisi kätevämpää, se motivoisi 62 prosenttia vastaajista paljon tai erittäin paljon. Naapurustossa olevat yhteiset keräyspisteet motivoisivat paljon tai erittäin paljon noin 60 prosenttia vastaajista. Nämä naapuruston yhteiset keräyspisteet toisivat helpotusta lähinnä omakoti- ja paritaloissa asuville. 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 1=ei vaikutusta 2 3 4 5=motivoisi minua erittäin paljon Lajittelupisteet sijaitsisivat lähempänä kotiani (N=692) Jätteiden kuljettaminen lajittelupisteelle olisi kätevämpää (N=681) Naapurustossa olisi yhteisiä lajittelupisteitä (N=585) 53

Kvalikyselyssä keräyspisteisiin ja jätteiden kuljettamiseen liittyvät ongelmat tulivat myös vahvasti esiin. Erityisesti omakotitaloissa ja haja-asutusalueella asuvat kokevat, että keräyspisteet ovat liian kaukana. Pisteitä on myös varsin vähän ja ne saattavat olla varsin täysiä. Jätteiden kuljetus vaatii aikaa ja vaivannäköä ja jos eri jätelajien keräyspisteet eivät olekaan samassa paikassa, niin se vaatii lajittelijalta paljon. Jos keräyspisteelle mennessään paikka pursuaa tavaraa tai jos paikassa huomaa sinne kuulumattomia tai väärin lajiteltuja jätteitä, niin kuuliaisen lajittelijan kärsivällisyys on myös koetuksella. Kaiken kaikkiaan vastaajat peräänkuuluttivat kodin ulkopuolella olevia keräyspisteitä. Keräyspisteitä tulisi kuluttajien mielestä olla enemmän, niiden tulisi sijaita lähempänä kotia ja olla siistejä. Vastaajien mielestä lajittelua helpottaisi kummasti se, jos keräyspisteet olisivat lähempänä, jolloin lajiteltujen jätteiden kuljetusmatkat lyhenisivät. Toisaalta tämä voisi myös vähentää aiemmin mainittua kodin/keittiön lisätilan tarvetta, sillä mikäli jätteitä ei tarvitsisi varastoida kotona, niin tällöin kodin jätetilojakaan ei tarvittaisi niin paljoa. 54

Jätemaksut Taloudellisia kannustimia pidetään hyvinä keinoina vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja on esitetty, että ympäristöverotus ohjaisi erityisen tehokkaasti kotitalouksien kierrätys- ja lajittelukäyttäytymistä (Kirakozian, 2016). Taloudellisten seikkojen merkitys on tutkimuksissa tunnistettu. Taloudellisten kannustimien vaikutus ei kuitenkaan ole aina ilmeinen tai yksiselitteinen. Massarutto et al. (2019) tutki kierrätyskäyttäytymistä ja sitä, kumpi painaa enemmän vaa assa taloudelliset vai ei-taloudelliset syyt. Tutkimukseen osallistuneet olivat valmiita maksamaan keskimäärin 77 euroa vuodessa jätteiden erilliskeräyksestä. Tutkimuksen johtopäätöksissä kuitenkin todetaan, että tuloksista löytyi viitteitä siitä, että taloudelliset ja ei-taloudelliset motivaatiotekijät toimivat toisiaan vastaan. Tämä johtuu siitä, että eri ihmisiä motivoi erilaiset asiat ja he myös reagoivat eri tavoin erilaisiin kannustimiin. 55

Czajkowskin, Kądzielan & Hanleyn (2014) tutkimukseen osallistuneista 70 prosenttia ilmoitti nykyisen lajittelukäyttäytymisensä syyksi taloudelliset syyt. Samaisessa tutkimuksessa ehdotettiin, että jäteyhtiöiden kannattaisi tarjota eri kotitalouksille erilaisia sopimuksia, koska vaikuttaisi siltä, että osa on valmis maksamaan siitä, ettei tarvitse lajitella kotona, kun taas osa siitä, että saa lajitella kotona. Lisäksi kysyttäessä syitä lajittelemattomuuteen, noin viidesosa vastanneista totesi sen olevan liian kallista. Taloudellisista kannustimista erityisesti painoon perustuvaa jätemaksua on kokeiltu ja tutkittu. Tulosten mukaan painoon perustuva jätemaksu vähentää seka- ja lajittelemattoman jätteen määrää. Samalla se kuitenkin voi lisätä myös keinoja, joilla jätettä hävitetään epäsopivin ja laittomin keinoin. (Dahlén et al., 2007.) Hellerin ja Vatnin (2017) tutkimuksen mukaan painoon perustuvalla jätemaksulla oli sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Puolella tutkituista mahdollisuus säästää kustannuksissa vaikutti toimintaan, toisella puolella taas ei. Lisäksi tutkimuksen kohteena olleessa norjalaisessa kunnassa, jossa uutta jätemaksua kokeiltiin, jätteen hävittäminen laittomin keinoin kasvoi siihen mittaluokkaan, että kokeilu päätettiin lopettaa. 56

Kun vastaajilta kysyttiin, vaikuttaako lajitteluun liittyvät maksut heidän lajitteluunsa negatiivisesti vai positiivisesti, 45 prosenttia vastaajista valitsi vaihtoehdon 0 (neutraali vaikutus). Niitä, joille vaikutus oli negatiivinen oli noin 35 prosenttia ja niitä, joille se oli positiivinen oli noin 20 prosenttia. 3 2 1 0-1 -2-3 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Vastaajilta kysyttiin myös, saisiko halvemmat jätemaksut heidät lajittelemaan paremmin. Noin 53 prosenttia arvioi, että se motivoisi heitä paljon tai erittäin paljon. Kaikkein eniten jätemaksut vaikuttavat omakoti- ja paritaloissa asuviin. Myös erillisillä jäteasemilla voi olla omat jätemaksunsa. 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 1=ei vaikutusta 2 3 4 5=motivoisi minua erittäin paljon 57

Käsitykset ympäristövaikutuksista ja moraalinen velvoite Tieto voi saada vastuulliset ihmiset ottamaan vastuuta ympäristöstä, ei vain luontoa kunnioittamalla, vaan kiinnittämällä huomiota resurssien järkevään käyttöön. Tieto ympäristövaikutuksista ei kuitenkaan takaa sitä, että ihminen alkaa toimia toivotusti tai että ongelma sitä kautta häviää. Tämä johtuu siitä, että aikomuksista on vielä matkaa tekemiseen. (Kirakozian, 2016.) Esimerkiksi Sidiquen, Lupin ja Joshin (2010) tutkimuksessa uskomukset ympäristövaikutuksista eivät olleet merkittävästi yhteydessä siihen, miten paljon ihmiset hyödynsivät yleisiä keräyspisteitä. Keuschniggin ja Kratzin (2018) löydökset puoltavat sitä, että suurempi huoli ympäristöstä lisää kierrättämisen todennäköisyyttä, mutta joissakin tapauksissa ympäristöhuolen vaikutus lakkaa silloin, jos kierrättäminen vaatii enemmän panostusta. 58

Joissakin tutkimuksissa ympäristövaikutusten on nähty olevan pääsyy lajitteluun. Bruvollin, Halvorsenin ja Nyborgin (2002) tutkimukseen osallistuneista melkein kaikki (97 prosenttia) ilmoittivat lajittelevansa ympäristösyistä. Lisäksi monet kiinnittivät huomiota omaan rooliinsa: antamisen iloon ja moraaliseen velvollisuuteen. Niitä, jotka motivoituvat antamisen ilosta, voi tutkijoiden mukaan kannustaa lajittelemaan jo se, että muovinkeräysastia tuodaan taloyhtiön katokseen. Jos lajittelu on vapaaehtoista, jo pienen määrän laittaminen siihen, voi rauhoittaa omaatuntoa. Kolme neljästä tutkimukseen osallistujasta lajitteli, koska ajatteli siten olevansa vastuullinen. Myös Czajkowskin, Kądzielan ja Hanleyn (2014) tutkimuksessa moraalinen velvoite lajitella nousi esille. Suuri osa heidän tutkimukseensa osallistujista halusi lajitella jätteensä itse. Tutkijat ehdottavat syyksi ympäristöimagon: kuluttajat voivat ajatella, että itsetehty lajittelu on tehokkaampaa kuin yleinen lajittelu. Menee vähemmän hukkaan ja saadaan parempaa materiaalia uusiokäyttöön. Czajkowskin ja kollegoiden tutkimuksessa ympäristösyyt kuitenkin hävisivät reilusti taloudellisille syille lajitella. Vastaajista 70 prosenttia ilmoitti taloudelliset tekijät perustaksi nykyiseen lajittelukäyttäytymiseensä; ympäristösyyt oli perustana 28 prosentille vastaajista. 59

Kvanttikyselyssä kysyttiin, vaikuttavatko moraalinen velvoite tai käsitykset lajittelun ympäristövaikutuksista lajittelukäyttäytymiseen positiivisesti vai negatiivisesti. Molemmat vaikuttivat vahvasti myönteisesti. 48 prosenttia vastaajista tunsi moraalisen velvoitteen vaikuttavan erittäin positiivisesti heidän lajitteluunsa. Vastaava luku ympäristövaikutusten osalta oli 60 prosenttia. 3 2 1 0-1 -2-3 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % Käsitykseni lajittelun ympäristövaikutuksista (N=717) Moraalinen velvoite lajitella (N=716) 60

Kvalikyselyssä ympäristövaikutusten merkitys näkyi yhtenä pääsyynä siihen, miksi vastaajat kertoivat ylipäätään lajittelevansa. Vastaajat kokivat, että luonnon vuoksi on hyvä lajitella tai että lajittelu on ympäristölle hyväksi. Luonnon puhtaana pysyminen oli myös monelle tärkeää. Tämän lisäksi nähtiin, että lajittelu mahdollistaa raaka-aineiden uudelleen käytön, joka myös osaltaan vaikuttaa luontoon ja ympäristöön. Onkin hienoa, että jätteet on alettu entistä enemmän nähdä raaka-aineina! Kvalikyselyssä monet kertoivat lajittelevansa, koska pitävät sitä järkevänä tai pitävät lajittelematta jättämistä järjettömänä. Lajittelusta saa myös hyvän omatunnon tai hyvän mielen. Toisille lajittelu on puolestaan tapa, joka on parhaimmillaan opittu jo lapsena. Lajittelussakin pätee siis vanha hyvä sääntö: minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa! 61

Sosiaalinen paine Matsumoto (2018) toteaa, että tutkimuksissa on esitetty kaksi syytä ympäristöystävällisen käyttäytymisen perustaksi: ensimmäinen on tunne siitä, että tekee jotain hyvää yhteiskunnalle ja toinen on tunne sosiaalisesta paineesta ja odotuksista. Sosiaaliset normit viittaavat tietyn ryhmän sisäisiin käyttäytymissääntöihin ja sosiaalinen paine voi perustua myös käsitykseen itsestä (Kirakozian, 2016). Jotkut ihmiset lajittelevat siksi, että saisivat naapureidensa hyväksynnän (Bruvoll, Halvorsen & Nyborg, 2002). Toisaalta sekin vaikuttaa, jos huomataan, etteivät naapurit lajittele. Miksi minäkään vaivautuisin? (Ordoñez et al., 2015.) Sosiaalinen paine siis vaikuttaa kierrätyskäyttäytymiseen (Sidique, Lupi & Joshi, 2010) ja normatiivisella motivaatiolla eli sillä, että toimitaan oikein, vastuullisesti ja muiden odotusten mukaisesti on suuri rooli lajittelussa (Heller & Vatn, 2017). Myös Keuschnigg ja Kratz (2018) ovat todenneet, että suurempi normatiivinen tuki kasvattaa halukkuutta kierrättää. Heidän tutkimuksessaan sosiaalinen paine yhdessä ympäristöhuolen kanssa kannusti ihmisiä lajittelemaan silloinkin, kun kierrätyksen vaatima panostus kasvoi. 62

Kvanttikyselyn tulosten perusteella sosiaalinen paine ei näyttäisi vaikuttavan myönteisesti tai kielteisesti monenkaan vastaajan toimintaan. 60 prosenttia valitsi vaihtoehdon 0 (neutraali vaikutus) kysyttäessä naapuruston lajittelukäyttäytymisen vaikutuksesta. Vastaava luku oli 49 prosenttia tuttavapiirin asenteiden vaikutuksen kohdalla ja 37 prosenttia kotitalouden muiden jäsenten vaikutuksen osalta. Toisaalta tuloksista ei voi vetää suoraa johtopäätöstä siitä, minkä referenssiryhmän vaikutus olisi yleisesti kielteinen tai myönteinen. 63 Jos siis verrataan negatiivista ja positiivista vaikutusta, vastaajat ovat merkinneet naapuruston (13 prosenttia) ja kotitalouden muiden jäsenten (12 prosenttia) kohdalle enemmän kielteistä vaikutusta kuin tuttavapiirin (seitsemän prosenttia) osalle. Toisaalta eniten myönteistä vaikutusta näyttäisi olevan kotitalouden muilla jäsenillä (51 prosenttia). Tuttavapiiri vaikutti myönteisesti 44 prosenttiin vastaajista ja naapurusto 27 prosenttiin vastaajista. 3 2 1 0-1 -2-3 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % Naapuruston lajittelukäyttäytyminen (N=714) Tuttavapiirini asenteet lajittelua kohtaan (N=714) Kotitalouteni muut jäsenet (N=698)

Vertailua MIKÄ KOETAAN LAJITTELUSSA HANKALIMPANA TAI MIKÄ MOTIVOI ENITEN LAJITTELEMAAN?