KIRJALLINEN KYSYMYS 1021/2004 vp Samasta maasta lähtöisin olevien turvapaikanhakijoiden epätasa-arvoinen kohtelu Eduskunnan puhemiehelle Dublinin sopimuksen perusteella Suomeen toisen EU-jäsenmaan kautta tulevat turvapaikanhakijat ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa. Jos turvapaikanhakija saapuu maahamme sellaisen EU-maan kautta, joka pitää hänen kotimaataan turvallisena, on Suomella Dublinin sopimuksen perusteella oikeus palauttaa hänet ensimmäiseen hakumaahan, vaikka alkuperäinen kotimaa olisi Suomen näkemyksen mukaan eiturvallinen maa. Ensimmäisen hakumaan kanta alkuperäisen kotimaan turvallisuuteen nimittäin ratkaisee myös Suomen käyttäytymisen. Jos siis esim. afganistanilainen saapuu Suomeen suoraan, myönnetään hänelle turvapaikka, mutta jos hän on tullut Kreikan tai Itävallan kautta, täytyy hänen palata "turvalliseen" kotimaahansa. Olisi perusteltua, että samasta maasta lähtöisin olevilla turvapaikanhakijoilla on oikeus samanlaiseen kohteluun välietapista riippumatta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä samasta lähtömaasta tulevien turvapaikanhakijoiden tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi? Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 2004 Pia Viitanen /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pia Viitasen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1021/2004 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä samasta lähtömaasta tulevien turvapaikanhakijoiden tasavertaisen kohtelun varmistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: EU:n vastuunmäärittämisasetuksen (neuvoston asetus 343/2003) pääperiaatteena on, että jossakin EU:n jäsenvaltiossa, Norjassa tai Islannissa tehdyn turvapaikkahakemuksen tutkii vain yksi valtio, joka määräytyy asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaisesti. Asetuksella vahvistettu vastuunjako perustuu siihen, että jokaisessa asetusta soveltavassa valtiossa on olemassa toimiva hallinnollinen ja oikeudellinen järjestelmä, joka pystyy tarjoamaan kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville henkilöille. Kaikki vastuunmäärittämisasetusta soveltavat valtiot ovat myös liittyneet pakolaisten oikeusasemaa koskevaan Geneven yleissopimukseen ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn yleissopimukseen. Sopimusten mukaan ketään ei saa käännyttää sellaiselle alueelle, jossa häntä uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu, eli niihin sisältyy ehdottomasti sitova palautuskiellon periaate. Kyseinen palautuskielto sisältyy myös perustuslain 9 :ään ja ulkomaalaislain 147 :ään. Lisäksi vastuunmäärittämisasetuksen johdantoluvussa painotetaan, että asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden osalta jäsenvaltioita sitovat kaikkien sellaisten kansainvälisen oikeuden välineiden mukaiset velvollisuudet, joiden osapuolia ne ovat. Nämä kaikki tekijät yhdessä muodostavat toimivan ja kattavan järjestelmän, jolla pyritään takaamaan perus- ja ihmisoikeuksien sekä palauttamiskiellon noudattaminen. Turvapaikkahakemuksen uudelleen tutkinnan tarvetta toisessa jäsenvaltiossa ei näin voida katsoa olevan. Näin ollen, jos Suomi käännyttää hakijan toiseen järjestelmää soveltavaan valtioon, joka päättää käännyttää hänet kotimaahansa, on voitava olettaa, että kyseinen valtio on asianmukaisesti tutkinut, ettei hakijaa käännytyksen johdosta uhkaa ulkomaalaislaissa tarkoitettu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu ja ettei häntä olla käännyttämässä alueelle, jonne hän ei voisi turvallisesti palata. On huomattava, että mahdollisten turvallisten maiden käsitteiden tai luetteloiden käytöstä huolimatta kaikki EU:n jäsenvaltiot tutkivat kaikki kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset yksilöllisesti. Käytettävissä olevien tietojen mukaan Afganistan ei ole minkään EU-valtion turvallisten maiden luettelossa. Lisäksi on otettava huomioon se, että mahdollinen kielteinen turvapaikka- ja oleskelulupapäätös EU-maassa ei välttämättä merkitse sitä, että asianomainen palautettaisiin kotimaahansa. Tehtäessä päätöstä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta jättämisestä ja käännyttämisestä toiseen vastuunmäärittämisasetusta soveltavaan valtioon otetaan Suomessa aina huomioon hakijan esittämät kohtuus- tai muut syyt, joiden perusteella hakemus tulisi tutkia Suomessa. Suomi tekee myös aktiivisesti yhteistyötä muiden järjestelmässä mukana olevien valtioiden välillä, ja jos useat valtiot katsovat, ettei jokin järjestelmää soveltava valtio noudata sopimusvelvoitteitaan, Suomi luonnollisesti huomioi sen ratkaisukäytännössään. 2
Ministerin vastaus UNHCR:ltä saadun selvityksen mukaan Kreikan käytäntö tilanteissa, joissa turvapaikanhakija palautetaan vastuunmäärittämisasetuksen nojalla Kreikkaan, saattaa rikkoa vastuunmäärittämisasetusta tai palautuskiellon periaatetta. Jos hakija poistuu Kreikasta hakemuksen käsittelyn ollessa kesken, Kreikka ei kaikissa tapauksissa tutki hakemusta aineellisesti, vaan voi katsoa sen rauenneeksi. Jos hakija palautetaan Kreikkaan, ei hänellä välttämättä ole tosiasiallista mahdollisuutta saada hakemustaan uudelleen käsiteltäväksi, vaan hänet voidaan käännyttää kotimaahansa. EU:n komissio selvittää parhaillaan Kreikan tilannetta. Ulkomaalaisvirastolta saadun tiedon mukaan Helsingin hallinto-oikeus odottaa Kreikkaa koskevan komission selvityksen tuloksia, eikä Ulkomaalaisvirasto sitä ennen tee uusia käännyttämispäätöksiä Kreikkaan. Sisäasiainministeriön poliisiosasto on poliisin lääninjohdoille, Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselle sekä liikkuvalle poliisille osoittamassaan kirjeessä 23.12.2004 katsonut, että jo annettujen käännyttämispäätösten täytäntöönpanosta tulee pidättäytyä, kunnes asiassa toisin ohjeistetaan tai Helsingin hallintooikeus valitusasiassa toisin päättää. Rinnakkaisten tai perättäisten turvapaikkahakemusten tekeminen ja siihen liittyvät ongelmat EU:n alueella vähenevät olennaisesti vasta sen jälkeen, kun kansainvälisen suojelun politiikka on EU:ssa harmonisoitu ja on perustettu yhteinen turvapaikkajärjestelmä, jossa kansainvälistä suojelua koskevat päätökset tunnustetaan vastavuoroisesti. Kun eduskunta hyväksyi Suomen liittymisen Dublinin yleissopimukseen ja oli myöhemmin mukana EU:n vastuunmäärittämisasetusta hyväksyttäessä, oli tiedossa se, että sopimusta soveltavien valtioiden lainsäädännöt ja järjestelmät eivät vielä ole kaikilta osin samanlaiset, erityisesti mitä tulee ns. toissijaisen suojelun antamiseen. EU:n komission tarkoituksena on analysoida lähivuosina tarkemmin vastuunmäärittämisasetuksen toimintaa. Huomionarvoista on, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole yhdessäkään tapauksessa katsonut, että Dublinin yleissopimuksen tai sen syyskuussa 2003 korvanneen vastuunmäärittämisasetuksen soveltaminen olisi rikkonut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyä yleissopimusta. Suomessa hallinto-oikeus on Kreikkaan käännyttämistä koskevia päätöksiä lukuun ottamatta vain hyvin harvoissa tapauksissa kieltänyt päätöksen täytäntöönpanon. Tilanteissa, joissa täytäntöönpanokielto on myönnetty, sen perusteena ovat yleensä olleet terveydelliset tms. hakijan tilanteeseen liittyvät syyt. Helsingissä 13 päivänä tammikuuta 2005 Sisäasiainministeri Kari Rajamäki 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1021/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Pia Viitanen /sd: Vad ämnar regeringen göra för att säkerställa att asylsökande från samma ursprungsland behandlas lika? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Huvudprincipen enligt EU:s förordning om avgörandet av ansvaret (rådets förordning (EG) nr 343/2003) är att en asylansökan som lämnats in i någon av EU-medlemsstaterna, i Norge eller på Island skall prövas av endast en stat som bestäms enligt de grunder som anges i förordningen. Den ansvarsfördelning som fastställts genom förordningen baserar sig på att det i varje stat som tilllämpar förordningen finns ett välfungerande administrativt och juridiskt system som kan erbjuda internationellt skydd till dem som behöver det. Alla stater som tillämpar förordningen om avgörandet av ansvaret har också tillträtt Genèvekonventionen om flyktingarnas rättsliga ställning och konventionen om skydd för de mänskliga rättigheterna och de grundläggande friheterna. Enligt konventionerna får ingen avvisas till ett område där han eller hon hotas av dödsstraff, tortyr, förföljelse eller annan behandling som är kränkande för människovärdet, dvs. konventionerna innehåller en absolut bindande princip om förbud mot tillbakasändning. Samma förbud mot tillbakasändning ingår också i 9 i grundlagen och i 147 i utlänningslagen. I ingressen till förordningen om avgörandet av ansvaret betonas dessutom att i fråga om behandlingen av personer som omfattas av tillämpningsområdet för förordningen är medlemsstaterna bundna av sina förpliktelser enligt de internationella rättsliga instrument som de är parter i. Dessa faktorer bildar tillsammans ett fungerande och heltäckande system som syftar till att garantera att de grundläggande fri- och rättigheterna samt de mänskliga rättigheterna tillgodoses och att förbudet mot tillbakasändning iakttas. Det kan således anses att det inte är nödvändigt att ompröva asylansökan i en annan medlemsstat. Sålunda gäller att om Finland avvisar en sökande till en annan stat som tillämpar systemet och som beslutar att avvisa sökanden till dennes hemland, måste det kunna antas att staten på tillbörligt sätt har utrett att avvisningen inte innebär att sökanden hotas av i utlänningslagen avsedd omänsklig behandling eller behandling som kränker människovärdet och att han eller hon inte avvisas till ett område dit han eller hon inte tryggt kan återvända. Det bör observeras att EU-medlemsstaterna prövar alla ansökningar om internationellt skydd individuellt också i sådana fall då begreppet säkra länder eller förteckningar över sådana länder används. Enligt tillgängliga uppgifter finns Afghanistan inte med i någon EU-stats förteckning över säkra länder. Det bör ytterligare beaktas att ett eventuellt avslag på asylansökan eller ansökan om uppehållstillstånd i ett EU-land inte nödvändigtvis innebär att den berörda personen återsänds till sitt hemland. När det fattas beslut om att en ansökan om internationellt skydd inte skall prövas och att sökanden skall avvisas till en annan stat som tillämpar förordningen om avgörandet av ansvaret beaktas i Finland alltid de skäl som hänför sig till skälighet och de övriga skäl som sökanden framfört som motiv för att ansökan skall prövas i Finland. Finland samarbetar också aktivt med andra stater inom systemet, och om flera stater anser att någon av de stater som tillämpar systemet inte 4
Ministerns svar uppfyller sina avtalsförpliktelser beaktar Finland naturligtvis detta i sin avgörandepraxis. Enligt en utredning från UNHCR kan praxisen i Grekland i sådana situationer där asylsökande med stöd av förordningen om avgörandet av ansvaret återsänds till Grekland eventuellt innebära att landet bryter mot förordningen om avgörandet av ansvaret eller mot principen om förbud mot tillbakasändning. Om sökanden lämnar Grekland medan handläggningen av ansökan pågår, prövar Grekland inte alltid ansökan i sak utan anser att den har förfallit. Om sökanden återsänds till Grekland har han eller hon inte nödvändigtvis faktiska möjligheter att få sin ansökan behandlad på nytt utan han eller hon kan avvisas till sitt hemland. Europeiska gemenskapernas kommission utreder som bäst situationen i Grekland. Enligt uppgifter från Utlänningsverket väntar Helsingfors förvaltningsdomstol på resultaten av kommissionens utredning om Grekland, och före det fattar Utlänningsverket inte några nya beslut om avvisning till Grekland. Inrikesministeriets polisavdelning har i sitt brev av den 23 december 2004 till polisens länsledningar, polisinrättningen i Helsingfors härad och rörliga polisen ansett att man bör avstå från att verkställa avvisningsbeslut som fattats tills det meddelas nya anvisningar om saken eller tills Helsingfors förvaltningsdomstol beslutar något annat i ett besvärsärende. Parallella eller på varandra följande asylansökningar och problem i anslutning till dem inom EU minskar i väsentlig grad först när politiken för internationellt skydd har harmoniserats inom EU och när det har upprättats ett gemensamt asylsystem där beslut om internationellt skydd erkänns ömsesidigt. När riksdagen godkände Finlands tillträde till Dublinkonventionen och senare var med om att godkänna EU-förordningen om avgörandet av ansvaret var det känt att lagarna och systemen i de stater som tillämpar konventionen ännu inte är likadana på alla punkter, i synnerhet inte när det gäller subsidärt skydd. Under de närmaste åren ämnar kommissionen analysera närmare hur förordningen om avgörandet av ansvaret fungerar. Det är anmärkningsvärt att Europeiska domstolen för de mänskliga rättigheterna inte i ett enda fall har ansett att tillämpningen av Dublinkonventionen eller den förordning om avgörandet av ansvaret som ersatte konventionen i september 2003 skulle ha brutit mot konventionen om skydd för de mänskliga rättigheterna och de grundläggande friheterna. I Finland har förvaltningsdomstolen med undantag av beslut som gäller avvisning till Grekland bara i mycket sällsynta fall förbjudit verkställigheten av ett beslut. I sådana fall där förbud mot verkställighet har meddelats har motivet vanligen varit hälsoskäl eller andra liknande skäl som hänfört sig till sökandens situation. Helsingfors den 13 januari 2005 Inrikesminister Kari Rajamäki 5