34 TYÖMARKKINAT HELSINGISSÄ 29 211 Kuvio. läisten palkansaajien työsuhteet 211 Määräaikainen osa-aikatyö 3 Määräaikainen kokoaikatyö 12 Jatkuva osaaikatyö 12 Jatkuva kokoaikatyö 73
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Kirjoittajat: luku 1. Juha Suokas, luku 2. Minna Salorinne ja luku 3. Seppo Montén. Tekstit perustuvat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietoihin, jollei toisin mainita. Taulukoiden ja kuvioiden lähde on työvoimatutkimus, lukuun ottamatta kuvioita 7.-1., joiden lähde on työja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto. Painopiste työmarkkinoiden tarkastelussa on vuosien 29 211 kehityksessä, ilmiökohtaisesti käytetään myös pidempiä aikasarjoja. 1. Työpaikat... 2 Työpaikkamäärän kehitys... 2 Toimialarakenteen merkitys työpaikkakehitykseen... 3 Elinkeinorakenne... 4 Helsingin elinkeinotoiminnan erikoistuminen... 5 Työmatkaliikenne... 6 2. Työllisyys ja työttömyys... 7 Työllisyyskehitys... 7 Työttömien määrät ja työttömyysasteet... 8 3. Epätyypilliset työsuhteet... 12 Epätyypillisten työsuhteiden kehitys... 12 Muutokset iän ja sukupuolen mukaan alueittain... 15 Työsuhteiden yleisyys toimialoittain... 17 kestäneet työsuhteet... 18 Yhteenveto... 21 1
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 1. Työpaikat Työpaikkamäärän kehitys Helsingin kokonaistyöpaikkamäärä 1 kääntyi 2 luvun alkuun osuneen taantuman jälkeen uudelleen hienoiseen kasvuun vuonna 25 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietojen mukaan. Kasvu 2 kiihtyi 3,6 prosenttiin seuraavana vuonna ja oli 2,2 ja 2,4 prosenttia vuosina 27 ja 28. aan työpaikat lisääntyivät pääkaupungissa 8,5 prosentilla vuosina 25 28. Helsingin kasvu jäi hieman jälkeen koko pääkaupunkiseudun kasvusta (9,7 ) ja koko Helsingin seudun kasvusta (9,3 ). ssa työpaikkamäärän kasvu jäi 7 prosenttiin. Vuosina 25 28 työpaikkamäärä kasvoi lähes 29 :lla. Helsingin osuus koko pääkaupunkiseudun työpaikkamäärän lisäyksestä oli reilu puolet (54 ) ja osuus koko maan kasvusta lähes viidesosa (18 ). Taulukko 1. Työpaikat Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa 25-211 Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu 25 381 2 6 2 695 7 2 4 8 26 395 611 3 712 7 2 443 5 27 43 6 63 729 3 2 491 6 28 413 2 65 9 75 7 2 53 9 29 48 4 638 1 738 2 457 2 21 47 7 636 8 738 2 447 5 211 48 643 2 744 7 2 473 7 Maailmanlaajuinen finanssikriisi ja sitä seurannut reaalitalouden taantuma vaikuttivat voimakkaasti Suomeen kokonaistuotannon volyymin laskiessa koko kansantaloudessa yli kahdeksalla prosentilla vuonna 29. Tämä kokonaistuotannon volyymin lasku näkyi vahvasti Helsingissä, joskaan ei niin voimakkaana kuin muualla maassa. Vuonna 29 helsinkiläisyritysten liikevaihto laski 11 prosentilla. Muualla maassa liikevaihdon määrän lasku oli tätäkin suurempi eli 16 prosenttia. Vaikutus työllisyyteen ei kuitenkaan ollut näin dramaattinen. Pääkaupungissa työssä käyvien määrä kääntyi laskuun vuonna 29, supistumisvauhti tasaantui seuraavana vuonna pysähtyen vuonna 211. aan työpaikkamäärän lasku vuosina 29 211 oli Helsingissä 1,3 prosenttia (lähes 5 3 työpaikkaa). Koko pääkaupunkiseudulla työpaikkamäärän vähennys oli 1,2 prosenttia (Espoosta, Vantaalta ja Kauniaisista katosi yhteensä 2 4 työpaikkaa) ja koko Helsingin seudulla,8 prosenttia (kehyskuntien työpaikkamäärä kasvoi 1 6:lla). n työpaikkamäärä putosi jaksolla 2,3 prosenttia. Vuoden 212 ensimmäisellä neljänneksellä Helsingin työpaikkamäärä kasvoi edellisen vastaavasta ajankohdasta,7 prosentilla eli hieman hitaammin kuin koko pääkaupunkiseudulla ja koko Helsingin seudulla. Pääkaupunkisedulla lisäys oli 1,9 ja Helsingin seudulla 1,7 prosenttia. n työpaikkamäärä oli prosentin kasvussa. Helsingissä oli vuonna 211 työpaikkoja kaikkiaan 48. Pääkaupunkiseudulla työpaikkoja oli 643 2 ja koko Helsingin seudun luku oli 744 7. Helsingin osuus koko maan työpaikoista oli 16 prosenttia ja pääkaupunkiseudun neljän kaupungin yhteinen osuus oli 26 prosenttia ja koko Helsingin seudun osuus 3 prosenttia. Pääkaupunkiseudun työpaikoista lähes kaksi kolmasosaa (63 ) ja koko Helsingin seudun työpaikoista yli puolet (55 ) sijaitsi Helsingissä. 1 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen neljännesvuositiedoista laskettu vuosikeskiarvo. 2 Muutokset laskettu työvoimatutkimuksen pyöristämättömistä luvuista. 2
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Toimialarakenteen merkitys työpaikkakehitykseen Tietyn ajankohdan toimialarakenne heijastuu voimakkaasti tulevien vuosien työpaikkamäärän muutokseen. Alueet, joiden toimialarakenne painottuu kasvaviin aloihin, ovat parhaissa asemissa hyötymään kasvusta. Ajanjaksona 1988 28, mihin sisältyy 199-luvun lamavuodet, koko maan työpaikkamäärä kasvoi vain yhdellä prosentilla Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston mukaan. Toimialoittain muutosluvut erosivat kuitenkin huomattavasti toisistaan, esimerkiksi liike-elämän palvelujen työpaikkamäärä kasvoi 113 prosenttia. Muita merkittävästi kasvaneita aloja olivat kotitalouspalvelut (39 ), koulutus (23 ), terveys- ja sosiaalipalvelut (19 ), metalliteollisuus ainoana teollisuusalana (17 ) sekä majoitus- ja ravitsemisala (11 ). Supistuvia aloja olivat mm. maatalous (-52 ), metsätalous, elintarviketeollisuus, metsäteollisuus ja muu teollisuus (-3-4 ) 3. Helsingin, maan tärkeimmän työpaikka-alueen ja palvelukeskittymän, elinkeinorakenteelle on ollut jo vuosikymmeniä ominaista erikoistuminen monille niistä toimialoista, jotka ovat valtakunnallisesti kasvaneet ja pääkaupunki on saanut tätä kautta osansa tästä kasvusta. Vaikka vuosien 1988-28 välisenä aikana pääkaupungista katosi teollisuudesta, rakennustoiminnasta, kaupan sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnasta yli 34 työpaikkaa, niin liike-elämän palveluissa, informaatioaloilla sekä julkisen hallinnossa ja hyvinvointipalveluissa saatiin luotua yli 62 uutta työpaikkaa. Helsingin kokoistyöpaikkamäärä kasvoi 2 vuodessa viidellä prosentilla. Kasvualoille erikoistumisen kautta selvisi 199-luvun alun raskaista lamavuosista samoin kuin 2 luvun alun minitaantumasta luoden kasvualoilla uusia työpaikkoja korvaamaan taantuvien alojen työpaikkamenetyksiä. Näin pääkaupungissa on vältytty monien rakennemuutoksia kohdanneiden kaupunkialueiden työpaikkojen ja väestön määrän laskeva trendi. Taulukko 2. Työpaikat Helsingissä ja Helsingin seudulla toimialoittain 28 211 28 29 21 211 28 29 21 211 Helsingin seutu toimialat yhteensä 413 2 48 4 47 7 48 75 7 738 738 744 7 C Teollisuus 24 9 23 6 23 1 2 5 68 9 69 2 69 7 65 2 F Rakentaminen 22 9 2 4 19 2 2 48 4 46 1 43 5 44 G Tukku- ja vähittäiskauppa 48 47 7 47 4 46 8 112 1 16 7 111 6 113 1 H Kuljetus ja varastointi 23 1 22 7 23 5 23 54 7 5 2 5 6 5 3 I Majoitus ja ravitsemistoiminta 16 17 4 18 7 16 9 26 6 26 9 28 3 26 3 J Informaatio ja viestintä 39 7 43 1 41 1 4 7 52 9 57 7 54 2 56 K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 21 1 21 7 21 8 24 4 27 1 27 8 27 6 3 3 M Ammatillinen, tieteell. ja teknin. toim. 44 4 7 44 47 7 7 6 67 7 69 7 73 3 N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 19 5 17 4 18 1 17 3 33 1 3 2 31 8 29 3 O Julkinen hallinto ja maanpuolustus 35 32 6 32 1 3 7 44 8 42 7 4 7 39 5 P Koulutus 24 8 25 4 23 9 23 6 46 7 47 8 46 48 2 Q Terveys- ja sosiaalipalvelut 5 1 51 8 49 2 49 3 94 8 94 7 89 4 94 9 R Taiteet, viihde ja virkistys 14 3 15 1 14 8 16 3 2 4 22 3 23 5 26 1 S Muu palvelutoiminta 17 7 16 9 18 3 18 1 24 8 24 6 25 8 24 2 Muu ja tuntematon 12 3 12 12 6 12 6 24 7 23 5 25 6 24 1 3 Yritystoiminnan sijoittuminen ja työpaikkakeskittymine muodostuminen monikeskuksisessa aluerakenteessa, Sektoritutkimuksen neuvottelukunta 5-211 3
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Elinkeinorakenne Helsingin elinkeinorakennetta dominoivat palvelualat, joiden kokonaisosuus työpaikoista nousee huomattavan korkeaksi eli 88 prosenttiin. Vuonna 211 markkinapalvelujen 4 osuus työpaikoista oli 54 prosenttia. Julkisten palvelujen osuus oli 34 prosenttia, kun teollisuuden, energia- ja vesihuollon ja rakennustoiminnan osuus jäi 11 prosenttiin. Helsingin elinkeinorakenne eroaa huomattavasti koko maan rakenteesta. ssa markkinapalvelujen osuus työpaikoista jäi 39 prosenttiin, kun jalostuksen osuus työpaikoista nousi koko maassa 23 prosenttiin. Helsingin kannalta merkityksettömien alkutuotannon työpaikkojen osuus oli koko maassa neljä prosenttia. Julkisen sektorin työpaikkaosuudet olivat molemmissa lähes yhtä suuret. Helsingin elinkeinorakenne on sangen monipuolinen yhdenkään päätoimialan nousematta hallitsevaan asemaan. Neljä merkittävintä toimialaa, 1 12,1 prosentin työpaikkaosuuksin, olivat terveysja sosiaalipalvelut (49 3 työpaikkaa), ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta 5 (47 7), tukku- ja vähittäiskauppa (46 8) sekä informaatio ja viestintä 6 (4 7). Alojen yhteinen osuus kokonaistyöpaikkamäärästä oli 45 prosenttia. Yli viiden prosentin työpaikkaosuuksin seuraaville sijoille nousivat julkinen hallinto, rahoitustoiminta, koulutus, liikenne ja teollisuus. Kuvio 1. Työpaikat päätoimialoittain Helsingissä 211 Terveys- ja sosiaalipalvelut Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta Tukku- ja vähittäiskauppa Informaatio ja viestintä Julkinen hallinto ja maanpuolustus Rahoitus- ja vakuutustoiminta Koulutus Kuljetus ja varastointi Teollisuus Rakentaminen Muu palvelutoiminta Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Majoitus ja ravitsemistoiminta Taiteet, viihde ja virkistys Muu ja tuntematon Kiinteistöalan toiminta 1 2 3 4 5 Lukumäärä Helsingin toimialarakenteen monipuolisuus pystyi osaltaan vaikuttamaan siihen, että työpaikkamäärän lasku jäi suhteellisen alhaiseksi ajanjaksolla 29 211. Tietyillä toimialoilla tapahtunutta työpaikkamäärän suurtakin laskua pystyivät paljolti kompensoimaan vielä kasvussa olleiden toimialojen kehitys. Ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan (huolimatta vuoteen 29 osunutta laskua), rahoituksen sekä taiteiden, viihteen ja virkistyksen alojen työpaikkalisäykset pitivät työpaikkamäärän laskun siedettävällä tasolla vaikka teollisuudessa, julkisessa hallinnossa, rakentamisessa sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminnoissa katosi yhteensä lähes 14 työpaikkaa. 4 Kauppa, liikenne, majoitus ja ravitseminen, informaatio ja viestintä, rahoitus, kiinteistöala, ammatillinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta 5 Lakiasiat ja laskentatoimi, liikkeenjohdon konsultointi, pääkonttorien toiminta, arkkitehti- ja insinööripalvelut, tutkimus, mainonta ja muut erikoistuneet liike-elämän palvelut 6 Kustannustoiminta, elokuva- ja tv-toiminta, televiestintä sekä tietotekniikkapalvelut 4
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Kuvio 2. Työpaikkamäärän muutos toimialoittain Helsingissä vuosina 29 211 Ammatill., tieteell. ja teknin. toim Rahoitus- ja vakuutustoiminta Taiteet, viihde ja virkistys Informaatio ja viestintä Majoitus ja ravitsemistoiminta Kiinteistöalan toiminta Muu palvelutoiminta Sähkö, lämpö ja vesihuolto Alkutuotanto Kuljetus ja varastointi Muu ja tuntematon Terveys- ja sosiaalipalvelut Koulutus Tukku- ja vähittäiskauppa Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Rakentaminen Julkinen hallinto ja maanpuolustus Teollisuus 29 21 211 29-211 -6-4 -2 2 4 6 8 Helsingin elinkeinotoiminnan erikoistuminen Elinkeinotoiminnan tunnusomaisia piirteitä ja painottumista tiettyihin toimialoihin voidaan kuvata toimialoittaisen erikoistumisen avulla. Erikoistumisalat ovat käytännössä toimialoja, joiden kysynnästä merkittävä osa tulee alueen ulkopuolelta muualta maasta tai ulkomailta. Niillä on ratkaiseva merkitys alueen talouden kannalta, sillä merkittävät kasvu- ja supistumisimpulssit kerrannaisvaikutuksineen tulevat alueelle pääasiassa niiden välityksellä. Seuraavassa tarkastellaan Helsingin toimialarakenteen erikoistumista suhteessa koko Suomeen käyttäen analyysivälineenä ns. sijaintiosamääriin perustuvia toimialoittaisia indeksejä 7. Koska Helsingin ydinkeskusta ja sitä ympäröivä kantakaupunki muodostavat edelleen koko Helsingin seudun elinkeinotoiminnan ylivoimaisesti vahvimman alueen, on selvää, että Helsingin yritystoiminnan erikoistumisessa korostuu keskushakuisten toimialojen merkitys. Nämä ovat aloja, jotka ovat riippuvaisia suurista asiakasvirroista sekä henkilökohtaisesta kommunikaatiosta joko yritysten työasioiden hoitamisessa tai asiakkaan ja yrityksen välisissä kontakteissa. Helsingin erikoistumisprofiilissa korostuvat pitkälle erikoistuneet palvelualat, jotka useasti liittyvät informaatiosektoriin Näitä aloja ovat elokuva- ja tv-toiminta, mainonta, kustannustoiminta, tietojenkäsittelyalat, sekä tutkimus ja kehittäminen. Elinkeinoelämän kehityksen ja tehokkuuden kannalta merkittävän rahoitustoiminnan samoin laki- ja laskentatoimen sekä liikkeenjohdon konsultoinnin kuin liike-elämälle tukitoimintoja tarjoavien alojen työpaikat ovat myös voimakkaasti keskittyneet tänne. toimii myös erittäin vahvana virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoiminnan keskittymänä. Helsingillä on myös erittäin vahva rooli maan logistisena keskuksena, joka on paitsi kansallinen tietoliikenteen ja kuljetuksen solmukohta myös kansainvälisen henkilö- ja tavaraliikenteen portti satamansa ansiosta. Tähän liittyen tukkukauppa, teleliikenne, matkatoimistopalvelut sekä majoitus ja ravitsemistoiminta ovat Helsingin vahvoja erikoistumisaloja. Tämän lisäksi toimii päätöksenteko-, hallinto- ja lobbauskeskuksena, mitä ilmentää julkisen hallinnon ja järjestötoiminnan keskittyminen alueelle. Helsingin erikoistumisaloilla työskenteli yli 23 henkeä, mikä oli reilu puolet Helsingin kokonaistyöpaikkamäärästä. 7 Sijaintiosamäärä on laskettu toimialan työpaikkamäärätiedolle. Se kuvaa toimialan työpaikkamääräosuutta alueella suhteutettuna saman ryhmän työpaikkamääräosuuteen koko maassa. Kun tällä tavalla laskettu suhdeluku muunnetaan indeksiksi, se saa arvon 1, jos toimialan työpaikkaosuus on alueella yhtä suuri kuin koko maassa. Kun indeksin arvo on suurempi kuin 1 alue on erikoistunut kyseiseen toimialaan. Kuvioihin on poimittu ne toimialat, joilla erikoistumisindeksin arvo ylittää 12 eli alat, joiden työpaikkaosuus alueella on vähintään 2 suurempi kuin koko maassa. Erikoistumisindeksi on laskettu työvoimatutkimuksen 211 vuosiaineistosta. 5
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Kuvio 3. Helsingin elinkeinotoiminnan vahvimmat erikoistumisalat suhteessa koko maahan 211 Elokuva- ja tv-ohjelmatuotanto; radio- ja tv-toiminta Mainostoiminta ja markkinatutkimus Rahoitus-ja vakuutustoiminta Matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien toiminta Kustannustoiminta Lakiasiat, laskentatoimi, liikkeenjohdon konsultointi Muut erikoistuneet palvelut liike-elämälle Televiestin tä Ohjelmistot ja konsultointi; tietopalvelutoim. Kulttuuri-ja viihdetoiminta Turvallisuus-, vartiointi- ja etsiväpalvelut Kirjastot, arkistot ja muut kulttuurilaitokset Järjestöjen toiminta Hallinto-ja tukipalvelut liike-elämälle Tieteellinen tutkimus ja kehittäminen Julkinen hallinto ja maanpuolustus Kiinteistöalan toiminta Vesiliikenne Tukkukauppa pl. koneiden ja laitt. tukkukauppa Arkkitehti- ja insinööripalvelut Korkea-asteen koulutus Työllistämistoiminta Majoitus ja ravitsemistoiminta Vaatteiden ja jalkineiden vähittäiskauppa Posti- ja kuriiritoiminta Vuokraus- ja leasingtoiminta 5 1 15 2 25 3 35 4 45 Sijaintiosamäärä, Indeksi, koko maa=1 Työmatkaliikenne Vuonna 211 neljä jokaisesta kymmenestä Helsingissä työssä käyvästä asui muualla kuin pääkaupungissa. Valtaosa, 98 5 henkeä, näistä sisään pendelöivistä asui Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa. in suuntautuvan työmatkansa aloitti päivittäin 39 3 Helsingin seudun kehyskuntien asukasta. Helsingin seudun ulkopuolella asuvia työmatkaajia oli 3 9. aan Helsingissä kävi työssä 168 7 ulkopaikkakuntalaista. Taulukko 3. Työmatkaliikenne in ja Helsingistä 21 ja 211 Asuin- / työpaikan sijaintialue Työhön in Helsingistä muualle töihin 21 211 Muutos, 21 211 Muutos, Muu pääkaupunkiseutu 97 944 98 487,6 54 17 54 952 1,4 Kehysalue 39 335 39 278 -,1 6 147 6 52 5,8 Muu maa 34 37 3 895-9,2 9 618 9 115-5,2 Yhteensä 171 316 168 66-1,6 69 935 7 569,9 Reilu viidennes Helsingin työllisestä työvoimasta, 7 6 henkeä, kävi työssä kaupungin rajojen ulkopuolella. Pääkaupunkiseudun muissa kunnissa kävi työssä 55 helsinkiläistä. Helsingin seudun kehysalueelta oli löytänyt työpaikkansa 6 5 ja muualta Suomesta 9 1 helsinkiläistä. aan Helsingin rajan ylitti työmatkallaan lähes 238 6 henkeä päivittäin. Vuonna 211 työmatkaliikenne pääkaupungin ja muun pääkaupunkiseudun välillä kasvoi edellisestä vuodesta. Espoosta, Vantaalta ja Kauniaisista asuvien ja Helsingissä työssä käyvien määrä kasvoi vajaalla prosentilla ja päin vastaiseen suuntaan pendelöivien määrä reilulla prosentilla, Kehysalueelta pääkaupunkiin suuntautuva työmatkaliikenne pysyi lähes ennallaan, mutta kehyskunnissa työssä käyvien helsinkiläisten määrä kasvoi kuudella prosentilla. Seudun ulkopuolelta in suuntautuva työmatkailu supistui yhdeksällä prosentilla ja helsinkiläisten työmatkat seudun ulkopuolelle viidellä prosentilla. Kaiken kaikkiaan Helsingin rajat ylittävien työmatkaajien määrä supistui prosentilla edellisestä vuodesta. 6
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 2. Työllisyys ja työttömyys Työllisyyskehitys Työllisten määrä kasvoi Helsingissä 1,2 prosenttia vuonna 211 Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietojen mukaan. Vuosina 21 211 kehitys oli hyvin saman suuntaista pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa. Vuotta aiemmin Helsingin työllisten määrä oli supistunut 1,3 prosentilla. Vuonna 211 työllisiä oli Helsingissä 39 9, mikä oli lähes saman verran kuin vuonna 29. Taulukko 4. Työlliset Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa 25 211 Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu* 25 289 5 522 4 651 6 2 4 8 26 296 7 532 8 667 4 2 443 5 27 297 8 542 1 68 6 2 491 6 28 38 8 555 3 78 6 2 53 9 29 31 2 546 1 696 3 2 457 2 21 36 3 546 9 697 8 2 447 5 211 39 9 553 1 74 9 2 473 7 * Helsingin seutu vuodet 25-27= 12 kuntaa, vuodet 28-211 = 14 kuntaa Kuvio 4. Työllisten määrän muutos () edellisestä vuodesta Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa neljännesvuosittain 29 212/II 2,5 2, 1,5 1,,5, -,5-1, -1,5-2, -2,5-3, Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu -3,5-4, -4,5 29 I II III IV 21 I II III IV 211 I II III IV 212 I II Taantuma iski pääkaupunkiseudun, Helsingin seudun ja koko maan työmarkkinoihin hieman aiemmin kuin in. Työllisten määrä oli Helsingin ulkopuolella kääntynyt laskuun jo 28 lopussa ja uudelleen nousuun 21 alkupuolella, eli aiemmin kuin Helsingissä. Helsingissä työllisten määrä kääntyi laskuun 29 lopussa ja hitaaseen kasvuun 211 alussa. Vuoden 212 ensimmäisellä puoliskolla Helsingin ja seudun työllisyyskehitys on ollut epävakaata; ensimmäisellä neljänneksellä Helsingin työllisten määrä aleni, ja toisella neljänneksellä kasvoi takaisesta. 7
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Kuvio 5. Työllisten määrä Helsingissä 26 212/II, liukuva vuosikeskiarvo (Indeksi, 26/I = 1) Indeksi, 26/I = 1 19 18 17 16 Helsingin seutu 15 14 13 12 11 1 26 I III 27 I III 28 I III 29 I III 21 I III 211 I III 212 I Taulukko 5. Työllisyysasteet Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa 26 211 Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu 26 74,4 74,7 74,8 68,9 27 74, 75,2 75,3 69,9 28 75,7 76,2 76,1 7,6 29 74,8 74,1 74, 68,3 21 73,6 73,5 73,4 67,8 211 74,1 73,9 73,9 68,6 Työttömien määrät ja työttömyysasteet 2-luvulla työttömyysasteet olivat alhaisimmillaan vuonna 28, sen jälkeen nähtiin voimakas nousu koko maassa. Helsingin työttömyysaste oli vuonna 211 työvoimatutkimuksen tietojen mukaan 6,8 prosenttia, mikä oli 1,7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuonna 28. Vuonna 211 naisten työttömyysaste oli 5,9 ja miesten 7,7 prosenttia. Sukupuolen väliset erot työttömyydessä ovat Helsingissä korkeammat kuin Helsingin seudulla ja koko maassa. Kuvio 6. Työttömyysaste Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa 2 211 12 1 8 6 4 2 Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 8
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Taulukko 6. Työttömien määrät ja työttömyysasteet sukupuolen mukaan Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa 28 211 (Tilastokeskus, työvoimatutkimus) Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Yhteensä Työttömät Työttömät Työttömät Työttömät 28 16 56 5,1 29 5, 36 3 4,9 172 2 6,4 29 2 99 6,3 36 7 6,3 46 4 6,2 22 9 8,2 21 21 573 6,6 38 3 6,5 46 5 6,2 224 3 8,4 211 22 6 6,8 36 8 6,2 44 8 6, 28 7 7,8 Miehet 28 8 7 5,6 15 5 5,3 19 2 5,1 85 6,1 29 11 6 7,3 21 4 7,4 27 1 7,3 122 4 8,9 21 11 2 7, 2 1 6,9 24 5 6,6 126 9,1 211 12 5 7,7 2 2 6,8 24 5 6,5 117 3 8,4 Naiset 28 7 9 4,7 13 5 4,6 17 1 4,6 87 2 6,7 29 9 3 5,4 15 4 5,2 19 3 5,2 98 5 7,6 21 1 4 6,2 18 2 6,2 22 5,9 98 3 7,6 211 1 5,9 16 6 5,7 2 3 5,5 91 5 7,1 Työttömien lukumäärien vaihtelut ovat Helsingissä työvoimatutkimuksen otosaineiston perusteella varsin suuret. Tämä johtuu paljolti otoksen pienestä koosta. Varsinkin ikäryhmittäisessä tarkastelussa satunnaisvaihtelu saattaa heikentää tiedon luotettavuutta. Työvoimatutkimuksen työttömyysluvut kuvaavat aktiivisten työnhakijoiden määrää; työttömältä on edellytetty aktiivista työnhakua viimeisen neljän viikon aikana ja hänen tulee olla käytettävissä työhön kahden viikon sisällä. Pitkäaikaistyöttömät ja ikääntyneet työttömät ovat tässä tilastossa aliedustettuina. Nuorten kohdalla tilanne on päinvastainen, myös työtä hakevat päätoimisen opiskelijat tilastoidaan tässä aineistossa työttömiksi. Tästä syystä tarkastellaan Helsingin työttömyyskehitystä vielä toisen tilastolähteen tietojen valossa. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoihin lasketaan työvoimatoimistoon rekisteröityneet työttömät työnhakijat kunkin kuukauden lopussa. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) työnvälitystilastosta laskettu työttömyysaste oli Helsingissä 211 lopussa 7,6 prosenttia. Työttömiä työnhakijoita oli tuolloin 23 793, mikä oli 3 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Kuvio 7. Työttömät työnhakijat Helsingissä ja te-toimistoon ilmoitetut avoimet työpaikat kuukauden lopussa 28 212/8 (TEM) Lukumäärä 3 28 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 28 3 6 9 29 3 6 9 21 3 6 9 211 3 6 9 212 3 6 8 3 28 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Työttömät työnhakijat Avoimet työpaikat Työttömät vuosikeskiarvo Avoimet työpaikat vuosikeskiarvo 9
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Kuvio 8. Työttömien määrän muutos edellisestä vuodesta Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Helsingin seudulla ja koko maassa 28 212/8 (TEM) 6 5 4 3 2 1 Espoo Vantaa Helsingin seutu -1-2 -3 28 29 21 211 212 Helsingin työttömyyskehityksessä on eletty epävarmuuden aikaa jo usean ajan. Talouden taantuma näkyi työttömien määrän kasvussa Helsingissä voimakkaimmin 29 loppupuolella. Vuoden 21 loppupuolella työttömien työnhakijoiden lukumäärä kääntyi jälleen laskuun, ja tätä myönteistä kehitystä jatkui 212 alkukevääseen saakka. Kesällä 212 työttömiä työnhakijoita oli Helsingissä lähes 3 prosenttia enemmän kun vuotta aiemmin ja lukumääräisesti työttömien määrä oli kohonnut samalla tasolle kuin 21 alussa. Vuoden 29 aikana alle 25-vuotiaiden työttömien määrä kasvoi vauhdilla ja nuoria oli työttömänä kaksi kertaa enemmän kuin vuotta aiemmin. Suurin työttömyysriski kosketti nuoria miehiä, sillä työpaikat vähenivät eniten miesvaltaisella rakennusalalla ja teollisuudessa. Keväällä 21 nuorisotyöttömien määrä alkoi hiljalleen tasaantua. Talouden taantuman myötä nuorten työllistyminen on kuitenkin edelleen haastavampaa kuin vuosina 26 28. Ilman ammatillista koulutusta olevien nuorten on vaikea löytää töitä tilanteessa, jossa yhä kouluttautuneempienkin nuorten työmarkkinoille pääsyssä on entistä kovempi kilpailu. Yleisesti tiedetään, että korkea-asteen koulutus takaa vankemman aseman työmarkkinoilla. Siksi on huolestuttavaa, että myös alle 35- vuotiaiden työttömien määrän kasvu oli vuonna 29 merkittävää. Vuoden 211 lopussa helsinkiläisiä alle 25-vuotiaita työttömiä oli runsaat 2 1, lisäksi noin 1 nuorta oli työllistämistoimenpiteissä. Vuoden 212 kesäkuussa nuorten työttömien määrä kohosi 2 6:aan, mikä selittyy oppilaitoksista ja korkeakoulutusta valmistuneiden siirtymisellä työmarkkinoille. 1
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Kuvio 9. Työttömien määrän muutos () edellisen vastaavasta ajasta Helsingissä ikäryhmittäin 27 212/8 (TEM) Muutos 14 12 1 8 Työttömät yhteensä 25-vuotiaat 25 49-vuotiaat Yli 5-vuotiaat 6 4 2-2 -4 27 28 29 21 211 212 Pitkäaikaistyöttömiksi lasketaan henkilöt, joiden työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään. Vuosina 26 28 pitkäaikaistyöttömyyttä onnistuttiin vähentämään voimakkaasti. Moni suuriin ikäluokkiin kuuluva pitkäaikaistyötön on myös siirtynyt eläkkeelle. Pitkäaikaistyöttömyys kääntyi jälleen voimakkaaseen kasvuun 29 lopussa. Kasvu taittui talouden taantuman jälkeen vasta loppukesällä 211. Vuoden 211 lopussa yli yhtäjaksoisesti työttömänä olleita oli 6 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä oli runsas viidennes ja lukumääräisesti heitä oli Helsingissä runsas 5 3. Vuoden 212 keväällä työttömyys näyttää jälleen pitkittyvän yhä useammalla heinäkuun lopussa 212 pitkäaikaistyöttömien määrä oli 9 prosenttia korkeampi kuin vuotta aiemmin. Kuvio 1. Pitkäaikaistyöttömien määrä Helsingissä vuosina 28 212/8 (TEM) Henkilöä 7 6 5 6 5 5 5 4 5 4 3 5 3 2 5 2 1 5 1 5 Pitkäaikaistyöttömät -osuus kaikista työttömistä 3 28 26 24 22 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 28 3 6 9 29 3 6 9 21 3 6 9 211 3 6 9 212 3 6 8 11
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 3. Epätyypilliset työsuhteet Tässä tarkastelussa tyypillisiksi työsuhteiksi määritellään ne työsuhteet, jotka ovat sekä kokoaikaisia että toistaiseksi jatkuvia. muut työsuhteet ovat epätyypillisiä. Epätyypillisiä työsuhteita ovat siis kaikki osa-aikaiset ja määräaikaiset työsuhteet. Vuoden 211 työvoimatutkimusaineiston mukaan osa-aikatyötä tehneistä 26 prosenttia olisi halunnut mieluummin tehdä kokoaikatyötä, jos sellaista olisi ollut tarjolla. Osuus on matkan varrella hieman laskenut: vuonna 23 se oli 3 prosenttia ja 27 prosenttia vuonna 29. Miehillä osa-aikaisuus on haluttu työaikamuoto useammin kuin naisilla. Osa-aikainen työsuhde on siis useimmiten oma valinta, syinä esimerkiksi opiskelu, terveydelliset syyt, eläkkeellä olo ja lasten tai omaisten hoito. Sen sijaan määräaikainen työsuhde on yleisemmin pakon sanelema: vuonna 211 pysyvää työtä ei ole löytynyt 63 prosentille määräaikaisista. Myös tämä osuus on ajan myötä hieman laskenut, esimerkiksi vuonna 23 se oli 68 prosenttia. Epätyypillisiä työsuhteita kuvataan Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen vuosiaineiston valossa, ja kohteena ovat palkansaajien työsuhteet. Seurattava ajanjakso kattaa kauden 1997 211, mutta tarkastelussa keskitytään pääasiassa viime vuosien kehitykseen. Alueellisesti kiinnostuksen kohteena ovat Helsingin lisäksi Helsingin seutu ja koko maa. Epätyypillisten työsuhteiden esiintymistä seurataan kokonaisuuden lisäksi myös iän, sukupuolen ja toimialan mukaan. Jossain määrin tehdään vertailua myös kaikkien työsuhteiden ja alle kestäneiden työsuhteiden välillä. Epätyypillisten työsuhteiden kehitys Aikana 28 211 palkansaajien työsuhteiden määrä väheni koko maassa lähes 64, Helsingin seudulla 9 6 ja Helsingissä 3 4. Työsuhdetyypin mukaan katsottuna työsuhteiden määrä väheni nimenomaan tyypillisessä työssä, eli jatkuvaa kokoaikatyötä tekevien määrä väheni koko maassa yli 93, seudulla lähes 16 ja Helsingissä 7 6. Sen sijaan epätyypillistä työtä tekevien määrä kasvoi mainittuna ajanjaksona: koko maassa lisäystä 29 6, Helsingin seudulla 6 5 ja Helsingissäkin 4 5. Etenkin jatkuvan osa-aikatyön trendinomainen pitkäaikainen kasvu jatkui edelleen, ja kolmessa vuodessa kasvua tuli peräti 12 16 prosenttia tutkittavasta alueesta riippuen. Taulukko 7. Palkansaajien työsuhteet Helsingissä, Helsingin seudulla ja koko maassa vuonna 211 ja muutos 28 211 Työsuhteita vuonna 211 Osuus kaikista työsuhteista, Muutos 28-211 Helsingin Helsingin Määrä seutu seutu Hgin seutu Hgin seutu Työsuhteet yhteensä 277 8 632 3 2 143 1 1 1-3 4-9 59-63 84-1,2-1,5-3, Kokoaikatyö yhteensä 234 7 543 5 1 836 1 84,5 86, 85,7-5 98-16 51-91 1-2,5-3, -5, Osa-aikatyö yhteensä 43 1 88 8 36 9 15,5 14, 14,3 2 58 6 92 27 17 6, 7,8 8,9 Jatkuva työ yhteensä 235 4 552 1 1 86 8 84,7 87,3 84,3-2 38-6 87-67 34-1, -1,2-3,7 Määräaikainen työ yhteensä 42 2 8 334 6 15,2 12,6 15,6-71 -2 4 3 75-1,7-3, 1,1 Jatkuva kokoaikatyö yhteensä 21 6 483 4 1 585 3 72,6 76,5 74, -7 61-15 8-93 17-3,8-3,3-5,9 Epätyypillinen työ yhteensä 76 148 6 556 1 27,4 23,5 26, 4 52 6 53 29 57 5,9 4,4 5,3 Määräaikainen kokoaikatyö 33 6 25 5 11,9 9,5 11,7 1 75-58 2 6 5,3-1, 1, Jatkuva osa-aikatyö 33 8 68 7 221 6 12,2 1,9 1,3 5 23 8 94 25 83 15,5 13, 11,7 Määräaikainen osa-aikatyö 9 2 19 9 84 1 3,3 3,2 3,9-2 46-1 82 1 14-26,8-9,2 1,4 Kuviosarja 11. kuvaa epätyypillisten työsuhteiden rakenteellista kehitystä yli ajan. Kaiken kaikkiaan Helsingissä on epätyypillisiä työsuhteita suhteellisesti enemmän kuin koko maassa tai muualla Helsingin seudulla. Kuvista käy hyvin ilmi viime vuosikymmenen lopun taantuman vaikutus. 12
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Taloustilanteen heikkeneminen iski selvästi voimakkaammin epätyypillisiin työsuhteisiin kuin jatkuviin kokoaikaisiin työsuhteisiin, mikä näkyy epätyypillisten työsuhteiden osuuden selvänä laskuna 27 28. Parin taantuma jälkeen epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista palasi taas entiselle kehityskäyrälleen. Esimerkiksi Helsingissä vuonna 211 epätyypillisistä työsuhteista (27 kaikista työsuhteista) yleisintä oli jatkuva osa-aikatyö (runsaat 12 ), toisena määräaikainen kokoaikatyö (vajaat 12 ) ja vähäisin epätyypillisen työsuhteen laji oli määräaikainen osa-aikatyö (runsaat 3 ). Epätyypillisten työsuhteiden lajeista määräaikaisen kokoaikatyön osuus kaikista työsuhteista on aleneva ja määräaikaisen osa-aikatyön osuus kohtalaisen vakaa yli ajan. Epätyypillisten työsuhteiden lievä suhteellinen kasvu on tullut yksinomaan jatkuvista osa-aikatyösuhteista. Kuvio 11. Epätyypillisten työsuhteiden suhteellinen kehitys eri alueilla 1997 211 Epätyypillisten työsuhteiden osuus Määräaikaisten kokoaikatyösuhteiden kaikista työsuhteista 1997-211 osuus kaikista työsuhteista 1997-211 28 15 27 14 26 13 25 12 24 23 11 22 1 21 Helsingin seutu 9 Helsingin seutu 2 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 8 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 Jatkuvien osa-aikatyösuhteiden osuus Määräaikaisten osa-aikatyösuhteiden kaikista työsuhteista 1997-211 osuus kaikista työsuhteista 1997-211 14 6 13 12 5 11 4 1 9 8 7 3 2 6 5 Helsingin seutu 1 Helsingin seutu 4 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 Kuvio 12. valaisee erilaisten työsuhde- ja työaikamuotojen suhteellista kehitystä Helsingissä ja koko maassa indeksillä mitaten. Tarkastelujakson alku 1997 indeksiarvo on 1. Epätyypilliset työsuhteet ovat viime vuosikymmenen lopun taantuman jälkeenkin yleistyneet Helsingissä edelleen nopeammin kuin koko maassa. Erityisen voimakkaana kasvaa jatkuvaa osa-aikatyötä tekevien lukumäärä. Vaikka epätyypillisten työsuhteiden osuus onkin Helsingissä ja seudulla kasvusuunnassa, Helsingin seutu tai ei kuitenkaan ole profiloitunut nimenomaan epätyypillisiin työsuhteisiin; epätyypilliset työsuhteet ovat Helsingin seudun ulkopuolella yleisempiä kuin seudun sisällä. 13
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Kuvio 12. Erilaisten työsuhteiden suhteellinen kehitys Helsingissä ja koko maassa 1997 211, Indeksi; 1997=1 Indeksi 24 24 22 22 2 2 18 18 16 16 14 14 12 12 1 1 8 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 8 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 Epätyypillinen työ yhteensä Jatkuva osa-aikatyö Jatkuva kokoaikatyö Määräaikainen kokoaikatyö Määräaikainen osa-aikatyö Epätyypillinen työ yhteensä Jatkuva osa-aikatyö Jatkuva kokoaikatyö Määräaikainen kokoaikatyö Määräaikainen osa-aikatyö Kuvio 13. Työsuhteiden osuus koko maan työsuhteista eri alueilla työsuhdemuodoittain 1997 211 35 Helsingin seutu 8 Muu Suomi (koko maa pl. Helsingin seutu) 3 78 76 25 74 2 72 15 1 5 Epätyypillinen työ yhteensä Määräaikainen kokoaikatyö Jatkuva osa-aikatyö Määräaikainen osa-aikatyö työsuhteet 7 68 66 64 62 Epätyypillinen työ yhteensä Jatkuva osa-aikatyö työsuhteet Määräaikainen kokoaikatyö Määräaikainen osa-aikatyö 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 6 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 3 Pääkaupunkiseutu 2 18 25 16 2 14 12 15 1 5 Epätyypillinen työ yhteensä Määräaikainen kokoaikatyö Jatkuva osa-aikatyö Määräaikainen osa-aikatyö työsuhteet 1 8 6 4 2 Epätyypillinen työ yhteensä Määräaikainen kokoaikatyö Jatkuva osa-aikatyö Määräaikainen osa-aikatyö työsuhteet 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 Kuvioissa 13. musta katkoviiva kertoo kaikkien työsuhteiden osuuden koko maan työsuhteista eri alueilla. Esimerkiksi Helsingin seudun kaikkien työsuhteiden osuus koko maan kaikista työsuhteista vuonna 211 oli noin 3 prosenttia. Sen sijaan Helsingin seudun epätyypillisten työsuhteiden osuus koko maan epätyypillisistä työsuhteista oli tätä pienempi, vajaat 27 prosenttia. Toisin sanoen, epätyypilliset työsuhteet eivät ole keskittyneet Helsingin seudulle yhtä voimakkaasti kuin kaikki 14
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 työsuhteet. Epätyypillisen työn muodoista ainoastaan jatkuva osa-aikatyö on profiloitunut in, pääkaupunkiseudulle ja Helsingin seudulle. Määräaikainen työ ja epätyypillinen työ kokonaisuutena ovat painottuneet voimakkaammin Helsingin seudun ulkopuolelle kuin seudulle tai sen osa-alueille. Muutokset iän ja sukupuolen mukaan alueittain Kuvio 14. Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista eri alueilla 15 64-vuotiailla palkansaajilla aikana 1997 211 sukupuolen mukaan 35 3 25 2 15 1 5 35 3 25 Naiset Yhteensä Miehet Naisten ja miesten ero 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 Helsingin seutu Epätyypilliset työsuhteet ovat selvästi yleisempiä naisilla kuin miehillä. Esimerkiksi Helsingissä vuonna 211 epätyypillisissä työsuhteissa oli naisista 33 prosenttia, miehistä 21 prosenttia. Sukupuolten välinen ero on koko maassa hieman korkeampi (14 prosenttiyksikköä vuonna 211) kuin Helsingissä (12 prosenttiyksikköä) tai Helsingin seudulla (11 prosenttiyksikköä). 2-luvun lopun taantuma vähensi voimakkaammin miesten epätyypillisiä työsuhteita ja siten sukupuolten välinen ero hieman kasvoi. Taantuman helpottaessa miehillä epätyypilliset työsuhteet yleistyivät hieman naisia enemmän ja ero sukupuolten välillä palasi entiselle, lievästi kasvavalle uralleen. 2 15 1 5 Naiset Yhteensä Miehet Naisten ja miesten ero 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 35 3 25 2 15 1 5 Naiset Yhteensä Miehet Naisten ja miesten ero 1997 1998 1999 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 211 15
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Epätyypillisten työsuhteiden yleisyys on sukupuolen lisäksi riippuvainen myös iästä. ssa vuonna 211 nuorimmista, 15 19-vuotiaista palkansaajista lähes yhdeksän kymmenestä oli epätyypillisessä työsuhteessa; tätä selittää luonnollisesti koululaisten ja opiskelijoiden työssäkäynti. Työvoimatutkimusaineistoonhan kuuluvat kaikki palkansaajat, myös opiskelijat, mikäli he olivat laskentahetkellä työssä. Iän karttuessa epätyypillisessä työssä olevien osuus laskee, ja 45 59- vuotiaista enää 13 prosentilla työsuhde on epätyypillinen koko maassa. Vanhimmissa ikäryhmissä osuudet taas nousevat. Helsingissä ja Helsingin seudulla osuudet ovat jonkin verran koko maata alhaisemmat, ja sukupuolten välinen ero on hieman pienempi kuin maassa keskimäärin lähes kaikissa ikäryhmissä. Kuvio 15. Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista ikäryhmittäin vuonna 211 eri alueilla sukupuolen mukaan 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Naiset Yhteensä Miehet Epätyypillisten osuus kaikista 15-19 2-24 25-34 35-44 45-54 55-59 6-64 65-74 Ikä 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Pääkaupunkiseutu 15-19 2-24 25-34 35-44 45-54 55-59 6-64 65-74 Ikä Naiset Yhteensä Miehet Epätyypillisten osuus kaikista 1 9 Helsingin seutu Naiset 1 9 8 Naiset Yhteensä 8 7 6 5 4 3 Yhteensä Miehet Epätyypillisten osuus kaikista 7 6 5 4 3 Miehet Epätyypillisten osuus kaikista 2 2 1 1 15-19 2-24 25-34 35-44 45-54 55-59 6-64 65-74 Ikä 15-19 2-24 25-34 35-44 45-54 55-59 6-64 65-74 Ikä Jos katsotaan epätyypillisiä työsuhdetyyppejä sukupuolen ja iän kautta, määräaikaista kokoaikatyötä tekevät ovat tyypillisesti 15 34-vuotiaita naisia ja 15 24-vuotiaita miehiä. Jatkuva osa-aikatyö on ominaista yli 65-vuotiaille miehille ja naisille. Määräaikainen osa-aikatyö on tavanomaista nuorimmille ikäryhmille ja kaikkein vanhimmille. Esimerkiksi koko maassa vuonna 211 kaikista 15 19- vuotiaista palkkaa saavista naisista yli 25 prosenttia teki määräaikaista osa-aikatyötä ja 2 24- vuotiaistakin 14 prosenttia. Miehillä vastaavat osuudet olivat 2 ja 9 prosenttia. Yli 65-vuotiaista naisista määräaikaista osa-aikatyötä teki 2 prosenttia, miehistä 21 prosenttia. Kaikista palkansaajista määräaikaista osa-aikatyötä teki vain neljä prosenttia vuonna 211. 16
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Työsuhteiden yleisyys toimialoittain Katsotaan seuraavaksi kuinka epätyypilliset työsuhteet sijoittuivat eri toimialoille vuonna 211. Helsingissä epätyypillisiä työsuhteita on erityisen paljon taiteen viihteen ja virkistyksen alalla, jossa yli puolet palkansaajien työsuhteista on epätyypillisiä. Varsin paljon epätyypillistä työtä on myös koulutuksessa, alkutuotannossa, muussa palvelutoiminnassa, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä terveys- ja sosiaalitoiminnassa. Epätyypillinen työ on suhteellisen vähäistä teollisuuden, informaation, rahoitus- ja vakuutustoiminnan ja rakentamisen toimialoilla; maksimissaan reilut 15 prosenttia kaikista työsuhteista. Helsingin kaikista palkansaajien työsuhteista oli keskimäärin 27 prosenttia epätyypillisiä vuonna 211. Kuvio 16. Epätyypilliset työsuhteet toimialoittain Helsingissä ja koko maassa 211 R Taiteet, viihde ja virkistys P Koulutus A-B Alkutuotanto T,U,X Muu ja tuntematon S Muu palvelutoiminta I Majoitus ja ravitsemistoiminta Q Terveys- ja sosiaalipalvelut G Tukku- ja vähittäiskauppa KAIKKI TOIMIALAT YHTEENSÄ M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta H Kuljetus ja varastointi O Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen L Kiinteistöalan toiminta F Rakentaminen K Rahoitus- ja vakuutustoiminta J Informaatio ja viestintä C-E Teollisuus; sähkö-, lämpö- ja vesihuolto 5 1 15 2 25 3 35 4 45 5 55 Jatkuva osa-aikatyö Määräaikainen kokoaikatyö Määräaikainen osa-aikatyö T,U,X Muu ja tuntematon R Taiteet, viihde ja virkistys I Majoitus ja ravitsemistoiminta S Muu palvelutoiminta P Koulutus Q Terveys- ja sosiaalipalvelut G Tukku- ja vähittäiskauppa N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta L Kiinteistöalan toiminta KAIKKI TOIMIALAT YHTEENSÄ M Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta A-B Alkutuotanto H Kuljetus ja varastointi O Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen K Rahoitus- ja vakuutustoiminta F Rakentaminen J Informaatio ja viestintä C-E Teollisuus; sähkö-, lämpö- ja vesihuolto 5 1 15 2 25 3 35 4 45 5 55 6 Jatkuva osa-aikatyö Määräaikainen kokoaikatyö Määräaikainen osa-aikatyö 17
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Epätyypillisen työsuhteen lajit painottuvat eri tavalla eri toimialoilla. Helsingissä vuonna 211 kaikista epätyypillisistä työsuhteista 44 prosenttia oli jatkuvaa osa-aikatyötä. Jatkuva osa-aikatyö on selvästi keskimääräistä yleisempää majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (74 epätyypillisistä työsuhteista on jatkuvaa osa-aikatyötä), kuljetuksessa ja varastoinnissa (71 ), tukku- ja vähittäiskaupassa (66 ) ja kiinteistöalan toiminnassa (66 ). Määräaikainen kokoaikatyö puolestaan (keskimäärin 43 kaikista epätyypillisistä työsuhteista) painottuu tavanomaista voimakkaammin julkiseen hallintoon (72 alan kaikista epätyypillisistä työsuhteista on määräaikaista kokoaikatyötä), rakentamiseen (61 ) ja koulutukseen (59 ). Määräaikaista osa-aikatyötä (Helsingin kaikista epätyypillisistä työsuhteista 12 ) löytyy suhteellisen paljona alkutuotannosta (31 ) ja koulutuksesta (2 ). Epätyypillisten työsuhteiden painottuminen eri toimialoille on koko maassa varsin samanlaista kuin Helsingissäkin. Suurin eroavuus on alkutuotannossa, joka Helsingissä oli yksi korkeimmista epätyypillisen työn toimialoista, mutta koko maassa jonkin verran maan keskiarvon alapuolella. Vuonna 211 kaikista epätyypillisistä työsuhteista 36 prosenttia oli miesten työsuhteita sekä Helsingissä että koko maassa. Miehiä oli enemmistö lähinnä vain perinteisillä miesten toimialoilla, joilla epätyypillisten työsuhteiden osuus muuten oli varsin pieni. Helsingissä tällaisia toimialoja, joilla oli enemmän miesten kuin naisten epätyypillisiä työsuhteita olivat alkutuotanto (miehiä 69 ), rakentaminen (67 ), kuljetus ja varastointi (65 ), teollisuus (6 ) sekä hallinto ja tukipalvelutoiminta (55 ). ssa miesten enemmistö löytyi samoilta toimialoilta hallinto- ja tukipalvelutoimintaa lukuun ottamatta. kestäneet työsuhteet kestäneiden työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista on liikkunut 2 prosentin tuntumassa. Vuonna 211 alle kestäneiden työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista oli koko maassa ja Helsingin seudulla 21 prosenttia, Helsingissä 22 prosenttia. Tyypillistä työtä tekevistä eli jatkuvaa kokoaikatyötä tekevistä vain yhdellä kymmenestä työsuhde on kestänyt alle, kun taas epätyypillistä työtä tekevistä joka toisella työsuhde on kestänyt alle. Kuten edellä jo mainittiin, 2-luvun lopun taantuma vähensi epätyypillisten työsuhteiden osuutta kaikista työsuhteista, ja vuodesta 28 alkaen osuudet taas alkoivat nousta. Kun palkansaajien kaikista työsuhteista oli vuonna 211 epätyypillisiä reilu neljännes, alle kestäneistä työsuhteista epätyypillisiä oli kuusi kymmenestä. Lyhytkestoisissa työsuhteissa epätyypillinen on siis tyypillistä. Kuvio 17. Epätyypillisten työsuhteiden osuus palkansaajien kaikista työsuhteista ja alle kestäneistä työsuhteista aikana 28 211 sukupuolen mukaan Helsingissä ja koko maassa 7 6 5 4 3 2 1 28 29 21 211 Miehet Naiset Kuten kaikissa työsuhteissa, myös alle kestäneissä työsuhteissa epätyypillinen työsuhde on naisilla selvästi yleisempi kuin miehillä eron ollessa 17 19 prosenttiyksikköä. Esimerkiksi Hel- 7 6 5 4 3 2 1 28 29 21 211 Miehet Naiset 18
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 7 6 5 4 3 2 1 singissä vuonna 211 alle kestäneistä työsuhteista oli epätyypillisiä miesten osalta 5 prosenttia, naisilla vastaavasti 67 prosenttia. kestäneissä epätyypillisissä työsuhteissa painottuu määräaikainen työ selvästi voimakkaammin kuin kaikissa epätyypillisissä työsuhteissa. Vastaavasti jatkuvan osa-aikatyön painoarvo on lyhyissä työsuhteissa selvästi pienempi kuin kaikissa epätyypillisissä työsuhteissa. Esimerkiksi vuonna 211 koko maan kaikista epätyypillisistä työsuhteista 4 prosenttia oli jatkuvaa osa-aikatyötä. Kaikista alle kestäneistä epätyypillisistä työsuhteista vain 18 prosenttia oli jatkuvaa osa-aikatyötä. Kuvio 18. Epätyypillisten työsuhteiden osuus palkansaajien kaikista työsuhteista ja alle kestäneistä työsuhteista aikana 28 211 työsuhteen muodon mukaan Helsingissä ja koko maassa 28 29 21 211 Määräaikainen kokoaikatyö Määräaikainen osa-aikatyö Jatkuva osa-aikatyö 7 6 5 4 3 2 1 28 29 21 211 Määräaikainen kokoaikatyö Määräaikainen osa-aikatyö Jatkuva osa-aikatyö Kuvio 19. valaisee lyhyiden työsuhteiden osuutta kaikista epätyypillisistä työsuhteista iän mukaan eri alueilla vuonna 211. Kuvion vaakaviivat kertovat alle kestäneiden epätyypillisten työsuhteiden osuutta kaikista epätyypillisistä työsuhteista. ssa kaikista epätyypillisistä työsuhteista 51 prosenttia oli kestänyt alle, Helsingissä ja Helsingin seudulla vastaava osuus oli 49 prosenttia vuonna 211. Iän karttuessa epätyypillisten työsuhteiden kesto pitenee samalla kun epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista vähenee. Kun esimerkiksi Helsingin seudulla 15 19-vuotiailla epätyypillisissä työsuhteissa olleilla kahdeksalla kymmenestä työsuhde on kestänyt alle, 6 64-vuotiailla enää alle 1 prosentilla epätyypillinen työsuhde on kestänyt alle. Yli 65-vuotiailla lyhyiden työsuhteiden osuus epätyypillisessä työssä kääntyy taas nousuun. Kuvio 19. kestäneiden epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista epätyypillisistä työsuhteista ikäryhmittäin vuonna 211 eri alueilla 9 8 7 6 Helsingin seutu keskimäärin keskimäärin 5 4 3 2 1 15-19 2-24 25-34 35-44 45-54 55-59 6-64 65-74 Ikä 19
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Epätyypillisessä työsuhteessa toimivat ovat nuorempia kuin työntekijät keskimäärin. Ja alle kestäneissä työsuhteissa olevat ovat nuorempia kuin muut. Esimerkiksi helsinkiläisten palkansaajien mediaani-ikä vuonna 211 oli 38,9 vuotta eli puolet palkansaajista oli tätä vanhempia, puolet nuorempia. kestäneissä työsuhteissa olleet helsinkiläiset olivat noin kymmenen vuotta nuorempia, mediaani-ikä 28,8 vuotta. Epätyypillistä työtä tekevien helsinkiläisten mediaani-ikä oli 3 vuotta, kun taas alle kestäneessä epätyypillisessä työssä helsinkiläisten mediaani-ikä oli 26,6 vuotta. Yleisesti ottaen helsinkiläiset työntekijät näyttävät olevan jonkin verran nuorempia kuin muualla asuvat. Kuvio 2. Työsuhteessa olevien mediaani-ikä työsuhteen tyypin ja keston mukaan eri alueilla vuonna 211 Mediaani-ikä 45 42 4 35 3 25 2 15 1 5 4,4 38,9 33 3,3 3 3,1 29,4 28,8 27,6 25,3 26,6 Hgin seutu Hgin seutu Hgin seutu Hgin seutu työsuhteet epätyypilliset työsuhteet kestäneet työsuhteet epätyypilliset työsuhteet Epätyypillinen työ on siis tyypillisesti nuorten työsuhdemuoto, lyhytkestoinen epätyypillinen työ vielä nuorempien. Esimerkiksi Helsingissä vuonna 211 alle 24-vuotiaita oli kaikista palkansaajista 13 prosenttia, kaikista epätyypillistä työtä tekevistä 33 prosenttia ja kaikista alle kestänyttä epätyypillistä työtä tekevistä 45 prosenttia. Kuvio 21. Erityyppisissä työsuhteissa olevien ikärakenne (kumulatiivinen prosenttiosuus, ) työsuhdemuodon mukaan Helsingissä vuonna 211 1 9 8 7 6 5 4 3 2 1 Ikä 15-19 15-24 15-34 15-44 15-54 15-64 15-74 epätyypilliset epätyypilliset työsuhteet 2
Työmarkkinat Helsingissä 29 211 Yhteenveto Epätyypillisten työsuhteiden osuus palkansaajien kaikista työsuhteista on hieman kasvanut yli ajan, vaikka 2-luvun lopun taantuma tilapäisesti vähensikin epätyypillisten työsuhteiden määrää suhteellisesti enemmän kuin tyypillisten työsuhteiden määrää. Kasvun takana on erityisesti jatkuvan osa-aikatyön voimakas yleistyminen. Helsingissä ja Helsingin seudulla työsuhteista on epätyypillisiä hieman suurempi osuus kuin muualla maassa. Vuonna 211 Helsingin kaikista työsuhteista 27 prosenttia oli epätyypillisiä. ja seutu eivät kuitenkaan ole profiloituneet epätyypillisiin työsuhteisiin: täällä epätyypillisten työsuhteiden osuus koko maan epätyypillisistä työsuhteista on pienempi kuin kaikkien työsuhteiden osuus koko maan kaikista työsuhteista. Epätyypilliset työsuhteet painottuvat voimakkaasti naisiin ja nuoriin. Helsingissä vuonna 211 epätyypillisessä työsuhteessa oli naisista 33 prosenttia, miehistä 21 prosenttia. Toisaalta, epätyypillisessä työsuhteessa olevista 64 prosenttia oli naisia, 36 prosenttia miehiä. Joka kolmas epätyypillistä työtä tekevistä oli alle 25-vuotias, kun tyypillistä työtä tekevistä alle 25-vuotiaita on vain vajaat kuusi prosenttia. Helsingissä epätyypillisiä työsuhteita on erityisen paljon taiteen viihteen ja virkistyksen alalla, jossa yli puolet palkansaajien työsuhteista on epätyypillisiä. Varsin paljon epätyypillistä työtä on myös koulutuksessa, alkutuotannossa, muussa palvelutoiminnassa, majoitus- ja ravitsemistoiminnassa sekä terveys- ja sosiaalitoiminnassa. Epätyypillinen työ on suhteellisen vähäistä teollisuuden, informaation, rahoitus- ja vakuutustoiminnan ja rakentamisen toimialoilla; maksimissaan reilut 15 prosenttia kaikista työsuhteista. Epätyypillinen työ näyttäytyy myös työsuhteen kestossa. Tyypillistä työtä tekevistä eli jatkuvaa kokoaikatyötä tekevistä vain yhdellä kymmenestä työsuhde on kestänyt alle, kun taas epätyypillistä työtä tekevistä joka toisella työsuhde on alle mittainen. 21
Helsingin kaupungin tietokeskus TILASTOJA 212: 34 TIEDUSTELUT Minna Salorinne, puh. 9 31 36412 E MAIL etunimi.sukunimi@hel.fi JULKAISIJA Helsingin kaupunki, tietokeskus Osoite: PL 55 99 Helsingin kaupunki ISSN-L 1455-7231 ISSN 1796-721X