Vakuutusjärjestelmän mahdollisuudet ja haasteet lajivahinkojen näkökulmasta Luonnonsuojelulailla (1096/1996) rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvausmenettelyn kehittäminen hanke Taustaraportti ympäristöministeriölle Linnunmaa Oy Niina Kosunen 19.9.2017
Sisällys 1 Vakuutusjärjestelmä ja sen ominaispiirteet... 2 1.1 Vakuuttaminen riskinhallinnan välineenä... 2 1.2 Riittävän tiedon merkitys ja epäsymmetrisen informaation ongelma... 2 1.3 Erilaiset vakuutusratkaisut epäsymmetrisen informaation ongelman näkökulmasta... 4 1.4 Epäsymmetrisen informaation haasteet satovahinkovakuutuksissa... 5 2 Nykyinen vakuutusjärjestelmä... 6 2.1 Vakuutustarjonta eläinten ja lintujen aiheuttamien vahinkojen varalle... 6 2.1.1 OP Pohjola... 6 2.1.2 LähiTapiola... 7 2.1.3 IF... 7 2.2 Vakuutus- ja kuluttajariitalautakunnan ratkaisuja... 8 3 Vakuutusjärjestelmän mahdollisuudet ja haasteet lajivahinkojen näkökulmasta... 9 3.1 Rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen vakuutuskelpoisuuden arviointia... 9 3.2 Vakuutusjärjestelmän haasteet... 10 3.3 Toimivan vakuutusjärjestelmän edellytykset ja mahdollisuudet... 11 3.4 Yhteenveto... 12 19.12.2016 Linnunmaa Oy
1 Vakuutusjärjestelmä ja sen ominaispiirteet 1.1 Vakuuttaminen riskinhallinnan välineenä Vakuutusjärjestelmän osalta selvityksessä arvioidaan yksityisten vakuutusmarkkinoiden mahdollisuutta toimia nykyisin käytössä olevan avustusjärjestelmän korvaavana tai sitä täydentävänä vaihtoehtona. Lisäksi esitetään esimerkkejä erilaisista vakuuttamisen muodoista havainnollistamaan vakuutusmarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia ja eri vakuutusratkaisuihin liittyviä haasteita. Vaihtoehtojen arvioinnissa otetaan huomioon yksityisen, markkinalähtöisen vakuutusjärjestelmän ominaispiirteet ja näiden ominaispiirteiden vaikutukset luonnonsuojelulailla rauhoitettujen eläinten aiheuttamisen vahinkojen riskinhallinnan osalta. Lisäksi huomioon otetaan satovahinkovakuutuksista tähän mennessä saadut kokemukset ja satovakuutusten osalta tehdyt tutkimukset. 1 Vakuuttaminen on yksi riskinhallinnan välineistä, joita voidaan käyttää muun muassa riskikäyttäytymisen ehkäisemisessä, riskitietoisuuden lisäämisessä ja haitallisiin tapahtumiin liittyvien taloudellisten riskien jakamisessa joko henkilöiden kesken tai ajan mittaan. Vakuutusjärjestelmän piiriin siirtyminen voi esimerkiksi kannustaa vakuutuksenottajia ryhtymään yksittäisiin toimenpiteisiin omaisuutensa suojaamiseksi ennakoiduilta riskeiltä. Lisäksi yksityinen vakuutusjärjestelmä voi edistää julkisen talouden kestävyyttä. Vaikka vakuutuksella ei pystytä ehkäisemään esimerkiksi omaisuusvahinkoja, se kuitenkin auttaa lieventämään taloudellisia vaikutuksia ja helpottaa palautumista vahingon jälkeen. Vakuutusjärjestelmä myös toteuttaa yleistä periaatetta, jonka mukaan vastuu omaisuudesta ja sille aiheutuviin vahinkoihin varautumisesta on ensisijaisesti omistajalla itsellään. 2 1.2 Riittävän tiedon merkitys ja epäsymmetrisen informaation ongelma Vakuutusyhtiön liiketoiminta perustuu riittävän ja oikean informaation hyödyntämiseen. Niiden tietorekisterit ovat keskeisiä sekä vakuutussopimusten hoitamiselle että liiketoiminnan suunnittelulle. Käytetty data on kuitenkaan harvoin täydellistä. Tarvitaan menetelmiä, jotka soveltuvat puuttuvan datan korvaamiseen ja datan laadun tarkkailuun. Lisäksi tarvitaan välineitä erilaisista lähteistä peräisin olevan informaation yhdistämiseen. 3 Esimerkiksi katastrofivakuutusten kehittämistä vaikeuttavana tekijänä on nähty datan yleinen puuttuminen ja tulkinnan vaikeus. Katastrofivakuutusten kehittämisen osalta onkin esitetty, että julkisen sektorin toimijat voisivat tarjota sidosryhmille, myös vakuutuksenantajille, kohtuuhintaista pääsyä luotettavan ja täsmällisen datan lähteille, jolloin vakuutusalalla olisi heti vakuutustuotteiden kehittämisvaiheessa riittävä ja asianmukainen tieto käytettävissään. 4 Myös satovahinkovakuutusten osalta vakuutusten kehittäminen on nähty haastavaksi muun muassa siksi, että vakuutettavasta ilmiöstä on kerättävä riittävä määrä tietoa, jotta vakuutustuotteet voidaan suunnitella houkutteleviksi niin tuotesisällön kuin hinnoittelunkin suhteen. 5 Tärkeää on myös arvioida, onko riski ylipäätään vakuutettavissa. 1 Ennen vuotta 2016 satovahingot korvattiin valtion budjetista satovahinkolain (1214/2000) ja siihen tehtyjen muutosten nojalla. Vuoden 2016 alusta lähtien valtion korvausjärjestelmä ei ole enää ollut käytettävissä ja satovahinkojen varalle on ollut mahdollista varautua vakuutusyhtiöiden tarjoamien satovakuutusten avulla. Tällä hetkellä satovakuutuksia tarjoavat OP-Pohjola ja LähiTapiola. 2 Muun muassa tähän periaatteeseen on vedottu hallituksen esityksessä HE 143/2013 vp, s. 7, jossa on arvioitu valtion satovahinkojen korvausjärjestelmän lakkauttamista ja vakuutuspohjaiseen järjestelmään siirtymistä. 3 Koskinen 2007, s. 3. 4 Euroopan komissio 2013, s. 18. 5 Myyrä Liesivaara Väre 2014, s. 2.
Eräs vakuutustuotteiden ja hinnoittelun suunnittelun kannalta olennainen arvioinnin kohde on vakuutettavan ilmiön systeemisyys 6. Jos vakuutettavan ilmiön alueellisesta systeemisyydestä ei ole tietoa, ei vakuutuksiakaan voida suunnitella. Vasta vakuutuskokemuksen kertyessä vakuutukset voidaan hinnoitella tarkemmin. Tähän vaiheeseen ei kuitenkaan ehkä koskaan päästä, jos kukaan ei osta ylihinnoiteltuja tuotteita vakuutusmarkkinoiden kehitysvaiheessa. 7 Koska vahinkovakuutuksissa vakuutusyhtiön toiminta perustuu siihen, että vahinko sattuu vain pienelle osalle vakuutetuista samanaikaisesti, on riskin systeemisyyden arvioiminen vakuutustuotteiden ja toimivien vakuutusmarkkinoiden suunnittelussa olennaista. 8 Riittävä ja oikea tieto on edellytys vakuutusyhtiöiden kannattavalle liiketoiminnalle. Tehokasta riskinsiirtoa voi kuitenkin haitata epäsymmetrinen tai epätäydellinen informaatio. Epäsymmetrinen informaatio on markkinahäiriö, joka viittaa vakuutuksen ottajan ja antajan epäsymmetriseen tietoon niin tiedon määrän kuin laadunkin osalta. Vakuutuksen ottajalla voi olla enemmän tietoa kuin vakuutuksen antajalla esimerkiksi riskitasosta tai omasta asenteestaan riskiin ja sen ennaltaehkäisyyn. Korvaustoiminnan toimivuuteen liittyy kaksi keskeistä epäsymmetrisen informaation ongelmaa: haitallinen valikoituminen ja moraalikato. 9 Haitallisella valikoitumisella viitataan tilanteeseen, jossa vakuutuksia ottavat ne ihmisryhmät, joilla on oman käsityksensä ja kokemuksensa mukaan korkeampi riski. Toisaalta taas ne, jotka eivät pidä itseään riskialttiina, eivät näe tarvetta ottaa vakuutusta. 10 Haitallisen valikoitumisen takia vakuutuspooli voi jäädä niin pieneksi, että se ei pysty käsittelemään realisoituneiden riskien seurauksia vahingoilta säästyneiden poolin jäsenten tuoman lisäturvan puuttumisen vuoksi. Toisaalta ongelma voi liittyä myös siihen, että vakuutuksen tarjoaja tarjoaa erilaisille vakuutuskohteille ja riskeille vakuutusta keskimääräisen vakuutuskohteen ja riskin ehdoilla, jolloin vain suuren riskin omaavat vakuutuksen ottajat ovat kiinnostuneita vakuutuksesta. Tällöin tapahtuu haitallista valikoitumista, mikä voi johtaa hintojen nousuun ja yhä pienempään kiinnostukseen vakuutuksia kohtaan. 11 Vakuutusjärjestelmän toimivuuden sekä eri riskitason omaavien vakuutuksenottajien tasapuolisen ja kohtuullisen hinnoittelun varmistamiseksi haitallisen valikoitumisen minimoiminen on näin ollen tärkeä lähtökohta. Toinen vakuutusjärjestelmiin liittyvä negatiivinen ilmiö on moraalikato, mikä tarkoittaa tilannetta, jossa henkilöllä on vakuutuksen otettuaan vähemmän kannustimia ehkäistä vahinkoa tapahtumasta. Tilannetta on katsottu pahentavan ennestään, jos vahingon tapahtuminen ei vaikuta tuleviin vakuutusmaksuihin tai jos vakuutukseen ei liity omavastuuosuutta. Moraalikadon vaikutusten vähentämiseksi vakuutussopimuksiin on tavallista sisällyttää suojeluohjeita sekä erilaisia ehtoja korvattavien vahinkojen tai kohteiden osalta. Sopimuksiin voi lisäksi sisältyä omavastuuosuuksia, jotka pakottavat vakuutetun kattamaan osan vahingosta itse, kun korvaussummasta vähennetään tietty määrä. Edellä mainittujen ehtojen tarkoituksena on myös eliminoida pienet korvausvaatimukset. Jotta moraalikato voidaan tehokkaasti välttää, valtion rooli vakuuttajana tai edes toissijaisena korvauksenmaksajana ei ole tarkoituksenmukaista. 12 Moraalikadon kannalta nykyinen suojeltujen lajien aiheutta- 6 Riskin systeemisyydellä viitataan riskin taipumukseen kasaantua tietyille alueille. Esimerkiksi sään aiheuttamat vahingot kasaantuvat helposti yhdelle tietylle alueelle, jolloin markkinat riskien jakamiselle ovat epätäydelliset. Riskin systeemisyydestä mm. Heikkilä Niemi 2008, s. 24 ja Myyrä Pietola 2012, s. 9. 7 Myyrä Pietola 2012, s. 10. 8 Myyrä Pietola 2012, s. 9 10. 9 Heikkilä Niemi 2008, s. 47. 10 Just Calvin Quiggin 1999, s. 836 837. 11 Heikkilä Niemi 2008, s. 48. Heikkilä ja Niemi ovat tutkineet vakuutusten toimivuutta eläintautivahinkojen osalta. 12 Euroopan komissio 2013, s. 17.
mien vahinkojen avustusperusteinen korvausjärjestelmä näyttäytyy ongelmallisena. Nykyisessä korvausjärjestelmässä mahdollisesti pysyttäessä olisi voitava torjua moraalikato ja varmistua, että vakuutuksenottajat eivät toimi riskialttiimmin tietäessään, että apu tulee valtion varoista riippumatta siitä, onko vakuutuksenottaja suojautunut ennalta vai ei. 1.3 Erilaiset vakuutusratkaisut epäsymmetrisen informaation ongelman näkökulmasta Sekä haitallista valikoitumista että moraalikatoa on jossain määrin minimoitavissa sekä täysin estettävissä erilaisin vakuutustyypein. Esimerkiksi haitallisen valikoitumisen ongelma poistuu siten, että tietylle riskialttiiksi katsotulle joukolle määrätään pakollinen vakuutus suojeltujen lajien aiheuttamien vahinkojen varalle. Näin vakuutettujen poolin kokoa saadaan kasvatettua, mikä puolestaan helpottaa riskin jakamista sekä vähentää vakuutusten hallinnollisia kustannuksia ja tarvetta esimerkiksi viranomaisten avustuksille vahinkotapahtuman jälkeen. Pakollisen vakuutuksen avulla myös vähennetään niin sanottua riskilikinäköisyyttä, millä viitataan ihmisten ja yritysten tapaan aliarvioida itseensä kohdistuvien riskien mahdollisuutta. Itseensä kohdistuvien riskien aliarvioiminen johtaa usein siihen, että vapaaehtoiset vakuutukset jäävät ottamatta, mikä on omiaan vaikuttamaan edellä mainitun vakuutuspoolin kokoon ja tätä kautta vakuutushinnoitteluun sekä vakuutusturvaan. 13 Pakollisen vakuutuksen määrääminen voi kuitenkin olla etenkin pienempien ja riskialttiudeltaan vähäisten toimijoiden kannalta kohtuutonta. Lisäksi pakollisesta vakuutuksesta säätämisessä on siinäkin omat haasteensa suojeltujen lajien aiheuttamien vahinkojen ja vahinkoja aiheuttavien lajien kirjavuudesta johtuen. Jokaisen rakennuksen pakollinen vakuuttaminen suojeltujen lintujen tai esimerkiksi lepakon aiheuttamien vahinkojen varalle ei ole mahdollista, mutta pakollinen vakuutus voinee olla eräs vaihtoehto esimerkiksi lintujen aiheuttamien maanviljelysvahinkojen varalle. Tässä tapauksessa pakollinen vakuutus kohdistuisi vain tietynlaiseen elinkeinotoimintaan ja kyseisessä elinkeinotoiminnassa esiintyviin riskeihin, mikä aiheuttaa haasteita elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Toinen mahdollinen vaihtoehto on riskiperustainen vakuutus, jossa vakuutusmaksun suuruus perustuu riskin tasoon, mikä on omiaan vähentämään moraalikatoa. Samalla riskioletuksella kaikkia toimijoita kohteleva järjestelmä ei välttämättä ole myöskään kustannustehokas. Vakuutuksenottajille, jotka investoivat vahinkojen ennalta ehkäisemiseen ja vähentämiseen, annetaan alennuksia suhteessa muuttuneeseen riskitasoon. Riskiperustainen vakuutus voi kannustaa vakuutuksenottajia ryhtymään toimenpiteisiin, joilla on mahdollista rajoittaa omaisuutensa riskialttiutta. 14 Riskiperusteisuuden puuttuminen voi johtaa siihen, että suuren riskipotentiaalin ryhmiä tuetaan pienen riskipotentiaalin omaavien ryhmien kustannuksella. Tällä taas voi olla myös kilpailua vääristävä vaikutus, kun suuren riskipotentiaalin omaavien ryhmien saama tuki riskien aiheuttamille kustannuksille on moninkertainen muihin alueisiin verrattuna. Tällaisia haasteita on havaittu muun muassa eläintautivahinkojen rahoituksen nykyjärjestelmässä, jossa ongelmallisena on nähty se, että rahoitusjärjestelmä ei ota huomioon eri tilojen, tuotantomuotojen, tuotantokäytäntöjen ja alueiden välisiä eroja eläintautiriskin tuottamisessa. 15 Riskiperusteisen vakuutuksen mahdollisuudeksi ja eduksi voidaan katsoa korvausten porrastamismahdollisuus toimijan riskioletuksen (johon toimija voi itse jossain määrin vaikuttaa esimerkiksi ennaltaehkäisevin toimenpitein) mukaan. Toisaalta korkeariskisessä toiminnassa vakuutusmaksut voivat muodostua kohtuuttoman kalliiksi ja jopa ehkäistä vakuutusten ottamista riskialttiilla alueilla. Tällöin voi 13 Euroopan komissio 2013, s. 9. Pakollisen vakuutuksen mahdollisuutta on esitetty Euroopan Komission Vihreässä kirjassa luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja koskevista vakuutuksista. 14 Euroopan komissio 2013, s. 14. 15 Heikkilä Niemi 2008, s. 38.
olla syytä arvioida esimerkiksi valtion roolia riskintorjunnassa tai vahingon aiheuttamien kustannusten osittaisessa kattamisessa. 16 Riskiperusteinen vakuutus vaatii runsaasti tietoa ja täten aiheuttaa vakuutuksenantajille hallinnollisia kustannuksia. 1.4 Epäsymmetrisen informaation haasteet satovahinkovakuutuksissa Haitallinen valikoituminen ja moraalikato on nähty merkittäviksi haasteiksi muun muassa satovahinkovakuutusten suunnittelun osalta. Moraalikadon haaste on satovakuutusten osalta se, että viljelijä voi vakuutuksen ottamisen jälkeen muuttaa viljelykäytäntöjään siten, että satovahingon todennäköisyys kasvaa. 17 Haitallisen valikoitumisen ilmiö ilmenee taas siten, että vakuutuksia ostavat ne viljelijät, joilla on suurimmat riskit. 18 Satovahinkovakuutuksia käsittelevissä tutkimuksissa on lisäksi esitetty, että aikanaan valtion satovahinkokorvauksia saaneet viljelijät ottavat vakuutuksen todennäköisemmin kuin viljelijät, jotka eivät ole saaneet valtion satovahinkokorvauksia. 19 Haitallinen valikoituminen ja moraalikato liittyvät selkeimmin perinteisen vakuutuksen (= vahingon korvaaminen perustuu vahinkopaikalla tehtävään vahingon arviointiin) haasteisiin. Maailmalla satovahinkovakuutuksiin liittyviä ongelmia, kuten haitallista valikoitumista ja moraalikatoa, on pyritty ratkaisemaan indeksiperusteisella vakuutuksella. Indeksiperusteisessa vakuutuksessa vahingon korvauskynnys ei laukea millään yksittäisellä tilalla havaitun tapahtuman perusteella, vaan korvauksen laukeaminen perustuu johonkin yleisesti hyväksyttyyn perusteeseen sekä luotettavan ja riippumattoman tahon laskemaan ja julkaisemaan indeksiin, esimerkiksi sääindeksiin. Indeksiperusteisen vakuutuksen eräs ominaispiirre on se, että vakuutuksen ottaja ei vakuutuksen antaja ei voi kumpikaan vaikuttaa indekseihin. Indeksiperusteisiin vakuutuksiin liittyy myös haasteita, joista merkittävin on vakuutuksen ottajalle jäävä basis riski. Basis riski viittaa siihen, että vahingon sattuessa vakuutuksen ottaja ei välttämättä saa korvausta, ellei korvauksen edellyttämä indeksiehto toteudu. 20 16 Euroopan komissio 2013, s. 14. 17 Myyrä Liesivaara Väre 2014, s. 2. 18 Barnett Black Hu Skees 2005, s. 288. 19 Liesivaara 2017, s. 31. 20 Myyrä Pietola 2012, s. 15 19.
2 Nykyinen vakuutusjärjestelmä 2.1 Vakuutustarjonta eläinten ja lintujen aiheuttamien vahinkojen varalle Tällä hetkellä vakuutusyhtiöt eivät tarjoa kattavaa turvaa suojeltujen eläinten ja lintujen aiheuttamien vahinkojen varalle. Vakuutusyhtiöiden tarjoamissa vakuutusturvissa on myös vakuutusyhtiökohtaisia eroja. Seuraavassa esitetyssä vertailussa on otettu huomioon OP Pohjolan, LähiTapiolan ja IF:n vakuutustarjonta. Yleisenä, kaikkien vertailussa olevien vakuutusyhtiöiden vakuutusehtoihin soveltuvana lähtökohtana on, että vahinko korvataan, mikäli tapahtuma on ollut äkillinen ja ennalta arvaamaton ja jos turva, jonka perusteella vahinko on korvattavissa, on ollut voimassa vakuutustapahtuman sattuessa. Ennalta arvaamattomuutta arvioidaan objektiivisesti ja vahingon syyn, ei seurauksen perusteella. 2.1.1 OP Pohjola OP Pohjola tarjoaa maatilatuotannon vakuutusta, josta on saatavilla kaksi eri turvatasoa maatilavakuutus ja laaja maatilavakuutus. Maatilavakuutuksen turvaan sisältyy ehto, jonka mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, jonka rakennukseen tunkeutunut villieläin on aiheuttanut rakennukselle tai siellä olevalle irtaimistolle. Vakuutuksen kohteeksi vakuutusehdoissa katsotaan vakuutuksenottajan harjoittamaan maatilatalouteen ja maatalousverotuksen piiriin kuuluviin liitännäiselinkeinoihin kuuluva omaisuus (vakuutuskirjaan merkityt maatilatalouden rakennukset ja niiden käyttöä palvelevat kiinteästi asennetut rakenteet sekä vuokramökit, mikäli mökkien vuokraustoiminta on vakuutetun maatilatalouden sivuelinkeino). Vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata hyönteisten, lintujen, jyrsijöiden, jänisten tai mikrobien aiheuttamaa vahinkoa. 21 Maatilavakuutuksen ehtojen mukaan myös turkiseläimelle villieläimen aiheuttamat vahingot korvataan. 22 Turkiseläimen eläinkohtainen korvausmäärän laskemiseksi on vakuutusehdoissa annettu tarkat ohjeet. 23 Laajan maatilavakuutuksen ehdoissa on todettu, että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka eläimet ovat aiheuttaneet puutarha-, maa- tai metsätaloustuotteille ja -tarvikkeille tai puutarhakasveille. 24 Myöskään OP Pohjolan tarjoamasta satovahinkovakuutuksesta ei korvata kuin tietyille viljelykasveille epätavallisista, epäsuotuisista sääilmiöistä aiheutuneita vahinkoja. 25 OP Pohjolan metsävakuutus tarjoaa eri turvatasoja metsävahinkojen varalle. Laajimmasta turvatasosta korvataan muun muassa myrskyn, metsäpalon, salamaniskun, hyönteisten, tulvan, sienitautien, metsäkauriiden sekä jänisten, jyrsijöiden ja lintujen aiheuttamia vahinkoja. Sienitautien, metsäkauriiden sekä jänisten, jyrsijöiden ja lintujen osalta korvataan vain taimikolle ja istutettaville taimille aiheutuneita vahinkoja. Metsäkauriiden aiheuttamien vahinkojen osalta on todettu, että valtio korvaa hirvituhoja yksityisille henkilöille. Metsävakuutuksen korvausehtojen kohdassa 4.2 on lisäksi rajattu korvauspiiriä siten, että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin se on korvattu tai siitä voidaan saada korvausta julkisista varoista. 26 21 OP Pohjola, Maatilatuotannon vakuutuksen ehdot, s. 4. 22 OP Pohjola, Maatilatuotannon vakuutuksen ehdot, s. 4. 23 OP Pohjola, Maatilatuotannon vakuutuksen ehdot, s. 11. 24 OP Pohjola, Maatilatuotannon vakuutuksen ehdot, s. 6. 25 OP Pohjola, Maatilatuotannon vakuutuksen ehdot, s. 12 13. 26 OP Pohjola, Metsävakuutuksen ehdot, s. 6.
OP Pohjolan kotivakuutus rajaa korvauspiirin ulkopuolelle vahingot, jonka ovat aiheuttaneet hyönteiset, rotat, hiiret, myyrät, oravat, jänikset tai kanit. 27 2.1.2 LähiTapiola LähiTapiolan kotivakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka on aiheutunut villieläimen tunkeutumisesta sisälle asuintiloihin. 28 Vakuutusehdoista käy ilmi, että LähiTapiolan kotivakuutuksesta ei kuitenkaan korvata vahinkoa, jonka mikrobit, hyönteiset, tuhoeläimet, linnut, lepakot, jäniseläimet tai jyrsijät ovat aiheuttaneet. Laajasta tai Perus Kotivakuutuksesta korvataan kuitenkin linnun aiheuttama ikkunan rikkoutuminen. 29 LähiTapiolan metsävakuutuksesta korvataan metsäkauriiden, jäniseläinten, jyrsijöiden ja lintujen aiheuttamat vahingot puustolle, taimikolle, hakatulle puutavaralle ja istutettaville taimille. Vakuutusehtojen mukaan vakuutuksesta ei kuitenkaan korvata muiden hirvieläinten kuin metsäkauriiden aiheuttamia vahinkoja. Samaan taimikkoon kohdistuvat metsäkauriiden aiheuttamat vahingot korvataan enintään kaksi kertaa. Metsävakuutuksen ehdoissa todetaan, että metsävakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin kuin se voidaan korvata julkisista varoista. 30 Maatilavakuutuksen ehtojen mukaan vakuutuksesta korvataan vahinko, joka on aiheutunut villieläimen tunkeutumisesta sisälle asuintiloihin. Vakuutuksen kohteena olevilla rakennuksilla tarkoitetaan maatalous- ja liitännäiselinkeinotoiminnan rakennusten lisäksi myös asuinrakennuksia sekä vapaa-ajan asuinrakennuksia. 31 Näiltä osin LähiTapiolan Maatilavakuutuksen vakuutuskohde on laajempi kuin OP Pohjolan Maatilatuotannon vakuutusehdoissa (vain maatalous- ja liitännäiselinkeinotoiminnan, kuten vuokramökkien, rakennukset). Maatilavakuutuksessa vahinkojen korvaamista on rajattu siten, että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, jonka mikrobit, hyönteiset, tuhoeläimet, linnut, lepakot, jänis- tai hirvieläimet tai jyrsijät ovat aiheuttaneet. Laajasta ja Perus Maatilavakuutuksesta korvataan kuitenkin linnun aiheuttama ikkunan rikkoutuminen. 32 LähiTapiolan Satovakuutuksesta korvataan erilaisten sääilmiöiden aiheuttamat vahingot vakuutuksenottajan valitseman turvatason mukaisesti. Satovakuutuksen vakuutusehdoissa ei ole mainintaa eläinten aiheuttamista vahingoista. 33 2.1.3 IF Vakuutusyhtiö IF tarjoaa metsävakuutusta, jonka ehtojen mukaisesti korvataan äkillinen ja ennalta arvaamaton välitön esinevahinko, jonka syynä on jyrsijät tai hyönteiset. Metsävakuutuksesta ei korvata muista hirvieläimistä kuin metsäkauriista johtuvia vahinkoja. 34 27 OP Pohjola, Kodin ja tavaroiden vakuutusehdot, s. 4. 28 LähiTapiola, Kotitalouden vakuutusehdot, s. 21. 29 LähiTapiola, Kotitalouden vakuutusehdot, s. 23. 30 LähiTapiola, Metsävakuutuksen vakuutusehdot, s. 4. 31 LähiTapiola, Maatilavakuutuksen ehdot, s. 5. 32 LähiTapiola, Maatilavakuutuksen ehdot, s. 5. 33 LähiTapiola, Satovakuutuksen ehdot. 34 IF, Metsävakuutusehdot, s. 2.
IF:n kotivakuutuksessa on vakuutusturvien yleisenä rajoituksena todettu, että vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut hyönteisistä tai tuhoeläimistä. 35 Laaja Plus turvatason vakuutus kuitenkin korvaa tuhoeläinten, esimerkiksi hiirien, rottien ja tuhohyönteisten rakennuksen rakenteille aiheuttaman vahingon. 36 2.2 Vakuutus- ja kuluttajariitalautakunnan ratkaisuja Vakuutuslautakunta otti ratkaisusuosituksessaan VKL 514/13 kantaa siihen, tulisiko vakuutusyhtiön korvata A:n kesämökin välikatolle aiheutuneet vahingot, jotka villieläin oli aiheuttanut välikatolle tunkeutuessaan sekä lämpöeristeisiin ulostaessaan ja virtsatessaan. Vakuutusehtojen mukaan A:n ottamasta kotivakuutuksesta korvataan vahinko, joka on syntynyt villieläimen tunkeutumisesta sisälle asuinhuoneistoon. Vakuutuslautakunta katsoi ratkaisusuosituksessaan, että tässä tapauksessa villieläimen aiheuttamat vahingot eivät ole vakuutusehtojen mukaan korvattavia siltä osin kuin ne ovat aiheutuneet rakennuksen välipohjalle, koska vahingot eivät ole aiheutuneet villieläimen tunkeutumisesta sisälle asuinhuoneistoon. 37 Sen sijaan ratkaisusuosituksessaan VKL 124/15 vakuutuslautakunta katsoi, että asuinrakennuksen yläpohjaan tunkeutuneen villieläimen rakenteille aiheuttamat vahingot tuli korvata vakuutuksenottajan kotivakuutuksesta. Vakuutuslautakunta katsoi, että tilanteeseen sovellettava vakuutusehto oli tapauksessa epäselvä, sillä omakotitalon yläpohjasta ei voida yksiselitteisesti sanoa, onko se vakuutusehtojen tarkoittamalla tavalla katsottava osaksi asuinhuoneistoa. Täten vakuutuslautakunta totesi, että epäselvää vakuutusehtoa on tulkittava laatijansa vahingoksi. 38 Kuluttajariitalautakunnassa ei ole edellisen viiden vuoden aikana käsitelty villieläimen aiheuttamia vahinkoja käsitteleviä tapauksia. 39 35 IF, Kodin omaisuusvakuutusehdot, s. 4. 36 IF, Laaja Plus rakennusvakuutusehdot, s. 1. 37 VKL 514/13, 28.1.2014. 38 VKL 124/15, 22.9.2015. 39 Norio-Timonen 14.7.2017.
3 Vakuutusjärjestelmän mahdollisuudet ja haasteet lajivahinkojen näkökulmasta 3.1 Rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen vakuutuskelpoisuuden arviointia Vakuutuskelpoisille riskeille on asetettu tiettyjä edellytyksiä. Vakuutuskelpoisuuden edellytyksiä ovat muun muassa ennustettavuus, riippumattomuus, stabiliteetti ja riskin harvinaisuus. 40 Ihanteellisiksi olosuhteiksi vakuutettavissa oleville riskeille on määritelty muun muassa mahdollisten vakuutettavien kohteiden suuri määrä, jolloin haitallisen valikoitumisen ongelmaa ei pääse syntymään. Moraalikadon ongelman poistamisen näkökulmasta ihanteellinen vahinko on tapaturmaisesti tai tahattomasti aiheutunut vahinko. Myös riskin ei-systeeminen luonne on ihanteellinen ominaisuus vakuutettavuuden kannalta. Lisäksi vahingon todennäköisyyden laskettavissa oleminen, taloudellisesti järkevä ja maksettavissa oleva vakuutusmaksu sekä määritettävissä ja mitattavissa olevat vahingot ovat määriteltävissä ihanteellisiksi olosuhteiksi vakuutettavissa olevalle riskille. 41 Vakuutettavissa olevien riskien ihanteellisten olosuhteiden osalta lajivahingot ovat tietyssä määrin haasteellisia esimerkiksi aiemmin kuvattujen, haitalliseen valikoitumiseen ja moraalikatoon liittyvien, ongelmien kannalta. Haitallinen valikoituminen voi johtaa esimerkiksi luonnonsuojelulailla rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamisen kohdalla siihen, että vakuutuksia ottavat vain itsensä riskialttiiksi kokevat ryhmät, jolloin vakuutusmaksut kallistuvat kohtuuttomiksi eivätkä kannusta pieniriskisiksi itsensä katsovia toimijoita hankkimaan vakuutusta. Toisaalta rauhoitettujen lajien aiheuttamat vahingot ovat määritettävissä ja mitattavissa ja myös vahingon todennäköisyys on laskettavissa, mikäli käytettävissä on riittävä määrä tietoa aiemmasta alue- ja kohdekohtaisesta vahinkohistoriasta. Joissain vakuutusyhtiöissä esimerkiksi muuttolintujen aiheuttamat vahingot toisaalta nähtiin jopa liiankin ennalta-arvattavina, jos muuttolintujen levähdyspaikat sijoittuvat vuodesta toiseen samoille alueille. 42 Rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen osalta vakuutuskelpoisuuden edellytysten voi katsoa täyttyvän, joskin edunsaajalla voi tilanteesta riippuen olla jonkinlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa riskin toteutumiseen. Täydellistä riippumattomuutta edunsaajan ja riskin välillä on esimerkiksi sään aiheuttamissa vahingoissa, mutta lajivahinkojen osalta lienee mahdollisuus edes jossain määrin vähentää vahinkojen vakavuutta. Vakuutusyhtiöiden näkemyksen mukaan suojeltujen eläinten osalta ennalta ehkäisy voi olla hankalaa, koska niitä ei voi torjua eliminoimalla kuten esimerkiksi hiiriä tai rottia. Eläinten pelottelun tai häätämisen, esimerkiksi jonkun karkotteen avulla, vaikutus jää usein lyhytaikaiseksi ja vahingot toistuvat samassa kohteessa usein. On myös otettava huomioon, että vakuuttaminen ei saa vähentää yleistä vahinkojen ennalta ehkäisyä ja varautumista suojeltujen eläinten aiheuttamiin vahinkoihin. 43 Mikäli vahingon aiheuttanut laji on helposti yksilöitävissä ja määriteltävissä, eräs mahdollisuus on muotoilla vakuutusehdot tietyn lajin aiheuttamaa vahinkotapahtumaa varten. Esimerkiksi eläintautien osalta vahingon aiheuttaneen taudin määrittäminen on haasteellista, ja näin ollen myös eläintautivakuutuksen on katsottu vaativan esimerkiksi suurta rahoitusreserviä ja 40 Rantala Pentikäinen 2013, s. 68 69. 41 Skees Barnett 1999. 42 OP Pohjola, 17.5.2017. 43 LähiTapiola, 1.9.2017.
varautumista katastrofaaliseen, systeemiseen riskiin. 44 Kotivakuutuksen osalta lajien aiheuttamat vahingot voivat periaatteessa olla vakuutettavissa, mutta vahingon toteaminen voi usein olla epämääräistä esimerkiksi sen osalta, milloin tikka on aloittanut seinän tai katon hakkaamisen ja mitä olisi ollut tehtävissä vahingon laajentumisen estämiseksi. 45 3.2 Vakuutusjärjestelmän haasteet Satovahinkovakuutusten osalta tehdyissä tutkimuksissa on tuotu esille kolme haastetta, jotka tulevat kyseeseen myös luonnonsuojelulailla rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen vakuutusjärjestelmään siirtämisen osalta: 1) Markkinatiedon puute vakuutusten markkinapotentiaalin ja kysyntää herättävien vakuutustuotteiden osalta, 2) Maatalouden riskien heikko vakuutettavuus ja finanssialan yritysten puuttuva tieto mm. maatalousalan pelisääntöjen epäselvyyden vuoksi. 3) Voimassa oleva vahinkojen (valtiorahoitteinen) korvausjärjestelmä. Tutkimusten mukaan sekä Suomessa että Euroopassa kaupallisten satovakuutusten yleistymistä on hidastanut tilakohtaisen satodatan puute, katastrofiavun perinteet sekä epätietoisuus vakuutusten toiminnasta ja hinnoittelusta. 46 Satovahinkovakuutusten menestymisen tai edes satovakuutusten syntymisen osalta merkittävimmäksi esteeksi nähtiin se, että aikaisemmin yhteiskunta kantoi vastuun satovahingoista, eivätkä yksityiset toimijat ottaneet näitä vastuita kannettavakseen. 47 Vakuutusyhtiöiden näkökulmasta satovahinkojen vakuuttamiseen liittyy haasteita lisäksi muun muassa vahinkojen tarkastamisen ja arvioimisen osalta. Työtä ja kustannuksia on tuloihin nähden liikaa eikä nykyisten satovahinkovakuutusten kannattavuus ja kysyntä ole riittävällä tasolla. Vakuutusmarkkinoilla on paineita korottaa hintoja, mikä taas haittaa vakuutuskannan kasvua. 48 Samoja haasteita vakuutusyhtiöt odottavat myös rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen osalta. Vakuutusyhtiöt toivat lisäksi esille sen, että heillä ei ole osaamista ja resursseja lajivahinkojen arvioimiseen. 49 Kaiken kaikkiaan vakuutusyhtiöissä suhtaudutaan varauksellisesti rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen korvaamisjärjestelmän siirtämiseen pois valtiolta osaksi vakuutusmarkkinoita. 50 Yhtiöt näkevät kyseenalaisena sen, että valtion rauhoituspäätöksistä aiheutuvat kustannukset tulevat lopulta yksityisten haitankärsijöiden maksettaviksi. Vakuutusmaksuveron poistaminen nähtiin tärkeänä niin satovahinkovakuutusten kuin myös suojeltujen lajien vahinkojen varalle suunniteltavien vakuutusten osalta. 51 Vakuutusmaksuveron poistaminen vain tietyiltä vahinkovakuutuksilta asettaa vakuutuksen ottajat kuitenkin epätasa-arvoiseen asemaan. Myös periaatteellisen vastustuksen mahdollisuus tuotiin esille, mikäli lajivahingot siirretään vakuutusjärjestelmän piiriin. Pakollinen, esimerkiksi kaikkiin maatilavakuutuksiin sisällytettävä vakuutus nähtiin vakuutusyhtiöiden liiketoiminnan kannattavuuden kannalta ainoana vaihtoehtona, mutta pakollisen vakuutuksen uskottiin kohtaavan vaikeuksia saada yhteiskunnallista 44 Heikkilä Niemi 2008, s. 51. 45 LähiTapiola, 1.9.2017. 46 Myyrä Liesivaara Väre 2014, s. 3. 47 Liesivaara Myyrä Väre 2013, s. 6. 48 OP Pohjola 17.5.2017. 49 OP Pohjola 17.5.2017. 50 OP Pohjola 17.5.2017, IF 15.8.2017, LähiTapiola 1.9.2017. 51 Liesivaara 2017, s. 21, OP Pohjola 17.5.2017.
hyväksyntää. Vapaaehtoisista vakuutuksista varovaista kannatusta sai lajivahinkovakuutuksen yhdistäminen satovahinkovakuutukseen. Koska sää- ja eläinriskit tuskin korreloivat keskenään, tasaa tämä osaltaan riskejä. 52 3.3 Toimivan vakuutusjärjestelmän edellytykset ja mahdollisuudet Vakuutusjärjestelmään siirtymisen etuna voidaan pitää potentiaalisten vahingonkärsijöiden osallistamista vahinkojen ennaltaehkäisemiseen ja vahingoista aiheutuneisiin kustannuksiin. Potentiaalisten vahingonkärsijöiden osallistuminen voi perustua esimerkiksi pakollisiin tai vapaaehtoisiin vakuutusjärjestelmiin. Ollakseen uskottava ja hyväksyttävä, on vakuutusjärjestelmän olipa kyseessä pakollinen tai vapaaehtoinen vakuutus oltava oikeudenmukaiseksi koettu niin vakuutusmaksujen, -korvausten kuin myös korvausehtojen määrittämisen osalta. Esimerkiksi kaikille vakuutuksenottajille yhtäläinen, riskialttiudesta riippumaton vakuutusmaksu tai liian väljiltä tuntuvat korvausperusteet voivat johtaa siihen, että halukkuus osallistua vakuutuksen kustannuksiin heikkenee. 53 Jotta vakuutusjärjestelmästä saadaan toimiva, edellyttää se riittävän laajan vakuutuspoolin kasaamista. Mikäli kyse ei ole lakisääteisestä vakuutuksesta, jonka ottamiseen tietynlaisen toiminnan harjoittaminen on velvoitettu, ei vakuutuspoolin riittävästä laajuudesta ole varmuutta. Jotta vakuutuspoolista saadaan riittävän laaja eli mahdollisimman moni riskialtis toimija saadaan vakuutuksen piiriin, edellyttänee se joukon ehdoiltaan erilaisia vakuutussopimusehtoja, joista kukin toimija voi valita itselleen parhaiten sopivan. Vakuutuksen tuoma lisäarvo ja mahdollisuus valita toimijalle parhaiten sopiva vaihtoehto toimivat kannustimina osallistua vakuutusjärjestelmään. Mikäli vakuutuksenantaja tarjoaa erilaisille toimijoille vakuutusta keskimääräisen toimijan ehdoilla, aiheutuu tästä mitä todennäköisimmin haitallista valikoitumista ja vaarana on, että vakuutushinnat nousevat ja yhä pienempi joukko toimijoita on kiinnostunut vakuutuksesta. Jotta toimija saadaan vakuutusjärjestelmän piiriin, on vakuutuksesta saatavan hyödyn oltava vähintäänkin yhtä suuri kuin ilman vakuutuksen ottamista. 54 Järjestelmän olipa se vakuutuksiin, valtion avustuksiin tai molempiin perustuva on oltava reilu ja oikeisiin riskikohteisiin kohdistuva. Lisäksi sen on korreloitava toiminnan aiheuttaman riskin kanssa tasaisen ja riittävän tulovirran takaamiseksi. Järjestelmän on myös oltava riittävän yksinkertainen ja läpinäkyvä, jotta kaikki osapuolet ymmärtäisivät ja hyväksyisivät sen toiminnan. Vakuutus on kustannus, mutta niin on riskikin. Esimerkiksi elinkeinonaan maanviljelystä harjoittavien toimijoiden kilpailukyvyn kannalta on tärkeää, että kustannukset pysyvät kohtuullisina ja että toiminnasta aiheutuvat kustannukset ovat mahdollisimman hyvin ennakoitavissa. 55 Valtion tuki- ja korvausjärjestelmän olemassaolo on yksi merkittävästi vaikuttava tekijä vakuutuksiin kohdistuvan kysynnän kehittymisen osalta. Valtion avustuksiin perustuvan korvausjärjestelmän edes osittainen, tiettyihin tai tietyn vakavuusasteen ylittäviin vahinkoihin soveltaminen vaikuttaa haitallisesti vakuutusten kysyntään. Niin kauan, kun valtio osallistuu korvauskustannuksiin, ei toimijoilla ole välttämätöntä tarvetta itse varautua riskeihin. Näin ollen myös vahinkojen ennaltaehkäiseminen ja niihin varautuminen voi jäädä puutteelliseksi. Myös satovahinkovakuutuksia käsittelevissä tutkimuksissa on tuotu esille, 52 OP Pohjola 17.5.2017. 53 Ahteensivu 2007, 386 387. 54 Heikkilä Niemi 2008, s. 48. 55 Heikkilä Niemi 2008, s. 46.
että valtion osallistuminen satovahinkojen korvaamiseen esimerkiksi katastrofaalisissa satomenetyksissä on omiaan pienentämään vakuutushalukkuutta. Tutkimuksissa on myös tuotu esille, että mikäli valtio haluaa jatkossa olla myöntämässä tukea esimerkiksi katastrofaalisia satomenetyksiä varten, on tuen myöntämisehdot määriteltävä tarkasti, jotta ei vahingoiteta satovakuutusten markkinoita. 56 Mikäli valtion avustus- ja korvausjärjestelmä päätetään jossain vaiheessa luopua (kokonaan tai osittain) ja siirtyä vakuutusjärjestelmän piiriin, on sekä korvausjärjestelmän piirissä olleille toimijoille että vakuutusalalle varattava riittävän pitkä siirtymäaika. Toisaalta on otettava huomioon myös se mahdollisuus, että vakuutusyhtiöt eivät lähde tarjoamaan minkäänlaisia vakuutustuotteita suojeltujen lajien aiheuttamien vahinkojen varalle. Esimerkiksi kasvintuhoojien varalle ei ole ainakaan toistaiseksi saatavilla vakuutusturvaa, vaikka valtion korvausvastuuta rajattiin merkittävästi jo vuonna 2014 voimaan tulleella kasvinterveyslain muutoksella (948/2012). 3.4 Yhteenveto Mikäli nykyisestä korvausjärjestelmästä siirrytään vakuutusjärjestelmään, on otettava huomioon seuraavia seikkoja: - Valittava joko valtion avustuksiin perustuva tai vakuutusjärjestelmään tukeutuva vahinkojen korvaamisjärjestelmä. Valtion avustuksiin perustuvan korvausjärjestelmän edes osittainen, tiettyihin tai tietyn vakavuusasteen ylittäviin vahinkoihin soveltaminen vaikuttaa haitallisesti vakuutusten kehittymiseen ja kysyntään. - Mikäli siirrytään vakuutusjärjestelmään, mutta säilytetään valtion avustus/tuki täydentävänä rahoituksena, on valtion avustuksen myöntämiselle oltava selkeät ehdot. - Järjestelmän oltava läpinäkyvä, ennakoitava ja kaikkien osapuolten hyväksymä. Epäselvä ja ennakoimattomia vakuutusmaksuja ja -korvauksia aiheuttava järjestelmä ei herätä luottamusta, saati kiinnostusta. - Varattava riittävä siirtymäaika, jotta vakuutusyhtiöt ehtivät kehittää sopivia vakuutustuotteita lajivahinkojen varalle ja jotta relevantit toimijat ehtivät valmistautua korvausjärjestelmän muutoksiin. - Huomioitava EU säännökset ja WTO rajoitteet, joilla voi olla vaikutusta valtion mahdollisuuksiin tukea vakuutusten ottamista. - Seuraavassa on esitetty yhteenveto vakuutusjärjestelmään siirtymiseen liittyvistä erilaisista näkökulmista. Valtion korvausjärjestelmän lakkauttamista ja vakuutuspohjaiseen järjestelmään siirtyminen Puoltavia näkökohtia Yhdenvertainen kansalaisten kohtelun vaatimus Vastuu omasta omaisuudesta ja varautuminen sille aiheutuviin vahinkoihin Valtiontaloudelliset syyt Täydentäviä näkökulmia Turvaa saavat ne, jotka ovat vakuuttaneet riskinsä. Valtion avustusjärjestelmä kohdistuu vain tiettyihin vahinkoihin. Kukin arvioi alueensa riskitason ja oman vakuutusturvansa tarpeen. Taloudellinen riski siirtyy vakuutusyhtiöille ja vahinkojen kärsijöille. 56 Liesivaara 2017, s. 7.
Korvausjärjestelmän selkiyttäminen Korvausjärjestelmän nopeuttaminen Vastustavia näkökohtia Vakuutusjärjestelmän kannattavuus ja toimivuus Vakuutusverokanta korkea (24 %) Valtion avustusten lopettamisen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys Ei valmiita vakuutustuotteita Vakuutusmarkkinoilla ei kiinnostusta Lähteet: Vaatii riittävästi dataa, jotta järjestelmästä saadaan kehitettyä selkeä ja tehokas. Datan kerääminen ja analysointi sekä vakuutustuotteiden kehittäminen edellyttää aikaa ja resursseja Uuden korvausjärjestelmän kehittäminen vie aikaa. Täydentäviä näkökulmia Saadaanko kasaan riittävän iso vakuutuspooli? Saadaanko kehitettyä vakuutus, jossa ei tapahdu haitallista valikoitumista ja joka mahdollistaa kohtuullisen hintaiset vakuutusmaksut? Verokannan alentaminen vain tietyiltä vakuutuksilta asettaa vakuutuksenottajat eriarvoiseen asemaan Nähdäänkö oikeudenmukaiseksi siirtää yksittäisten toimijoiden maksettavaksi ne kustannukset, joita valtion tekemät suojelupäätökset mahdollisesti aiheuttavat? Vaatii vakuutusyhtiöiltä merkittävää panostusta kehittää sopivat vakuutustuotteet, joille riittää kysyntää. Uusi tuote, kysyntä kyseenalainen. Liiketoiminnallinen riski nähdään (liian) suurena. Kirjallisuus: - Ahteensivu, Aarne: Myötävaikutus vakuutusjärjestelmien ominaisuutena. Teoksessa: Kultalahti, Jukka Penttilä, Seppo: Oikeus- ja vakuutustiedettä 2006. Tampereen yliopisto, Oikeustieteiden laitos 2006. - Barnett, Barry J. Black, Roy J. Hu, Yingyao Skees, Jerry R.: Is Area Field Insurance Competitive with Farm Yield Insurance? Journal of Agricultural and Resource Economics 30. 2005, s. 285 301. - Just, Richard E. Calvin, Linda Quiggin, John: Adverse Selection in Crop Insurance: Actuarial and Asymmetric Information Incentives. American Journal of Agricultural Economics, Vol 81, No. 4 (Nov., 1999), s. 834 849. - Heikkilä, Jaakko Niemi, Jarkko K.: Eläintautivahinkojen rahoitusvaihtoehdot: käytännöt, kannustimet ja kustannukset. MTT:n selvityksiä 168. MTT Taloustutkimus 2008. - Liesivaara, Petri: Catastrophic yield risks and the demand for crop insurance in Finland. Doctoral Dissertation 9/2017. - Liesivaara, Petri Myyrä, Sami Väre, Minna: Viljelijöiden suhtautuminen satoriskeihin ja kaupallisiin satovahinkovakuutuksiin. MTT 2013. - Myyrä, Sami Liesivaara, Petri Väre, Minna: Satovahinkovakuutusten hintataso ja viljelijöiden maksuhalukkuus. 2014. - Myyrä, Sami Pietola, Kyösti: Indeksipohjaiset sopimukset maatilojen sato- ja tuloriskien hallinnassa. MTT 2012. - Rantala, Jukka Pentikäinen, Teuvo: Vakuutusoppi. Finanssi- ja vakuutuskustannus Oy 2013. Vakuutusehdot: - If: Kodin omaisuusvakuutusehdot 1.1.2017.
- If: Kotivakuutusopas 1.1.2017. - If: Metsävakuutusehdot 1.1.2016. - LähiTapiola: Kotitalouden vakuutusehdot 1.1.2017. - LähiTapiola: Maatilavakuutuksen vakuutusehdot 1.1.2017. - LähiTapiola: Metsävakuutuksen vakuutusehdot 1.1.2017. - LähiTapiola: Satovakuutus. Tuoteseloste ja vakuutusehdot 1.1.2017. - OP Pohjola: Koti- ja tavaravakuutus. Vakuutusehdot 1.1.2016. - OP Pohjola: Maatilatuotannon vakuutus. Vakuutusehdot 1.1.2016. - OP Pohjola: Metsävakuutus. Tuoteseloste ja vakuutusehdot 1.1.2016. Haastattelut, sähköpostitiedoksiannot: - If. Brita Palmu, korvausjohtaja (yritysten omaisuusvakuutukset): Sähköpostitiedoksianto, 15.8.2017. - LähiTapiola, Jaana Sohlman (kehityspäällikkö): 1.9.2017. - OP Vahinkovakuutus. Teppo Raininko, vakuutuspäällikkö (maatilatuotannon vakuutukset), 17.5.2017. - Jaana Norio-Timonen, kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja, 14.7.2017.