Sopivasti työtä ja vapaa-aikaa? Tilastokeskus, Minna Ylikännö Kela, tutkimusosasto minna.ylikanno[a]kela.fi
Miksi tutkia ajankäyttöä? Se, miten käytämme aikaamme, kertoo paljon ympäröivästä yhteiskunnasta sekä vallalla olevista asenteista ja arvoista. yhteiskunnalliset instituutiot, arvot ja asenteet muokkaavat ajankäyttöämme: ne joko ohjaavat ajankäyttöämme tai mahdollistavat erilaisia ajankäytön malleja. Ajankäyttötutkimuksen avulla päästään erityisen hyvin kiinni sellaisiin ilmiöihin, jotka ovat piilossa kodin seinien sisäpuolella. Kotityö ja sen arvo Lastenhoitoon käytetty aika ja sen laatu Palkattoman työn jakautuminen kotitalouksissa. Monet näistä ilmiöistä ovat erityisen keskeisessä asemassa tasa-arvon periaatteeseen nojaavassa Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. 2
Ajankäyttöaineistot Suomen Tilastokeskus on kerännyt neljä kansallista ajankäyttöaineistoa: syksy 1979, 1987-1988, 1999-2000 ja 2009-2010. Lisäksi HETUS ja MTUS kansainvälisiä ajankäyttötutkimuksia, joissa yhdistetty eri maiden kansallisia ajankäyttöaineistoja Päiväkirjoihin perustuvia ajankäyttötutkimuksia pidetään luotettavina todellisuuden kuvaajina Kyselytutkimuksissa ihmisten on havaittu liioittelevan esimerkiksi palkkatyön määrää. Näin on etenkin silloin, kun päivittäinen työaika vaihtelee tai työtä tehdään kotona. Liioitteluun sorrutaan useimmiten sellaisten aktiviteettien kohdalla, joihin liittyy jonkinlainen arvolataus (ks. esim. Niemi 1993) 3
Suomalainen ajankäyttötutkimus Iiris Niemi ja Hannu Pääkkönen Tilastokeskuksesta ovat olleet uranuurtajia suomalaisessa ajankäyttötutkimuksessa. Ajankäyttöaineistot ovat mahdollistaneet tieteellisen tutkimuksen Julkunen, Nätti ja Anttila (2004): Aikanyrjähdys Ruuskanen (2004): An econometric analysis of time use in Finnish households Piekkola ja Ruuskanen (2006): Työtä eri elämänvaiheissa ja ajankäyttö: äidit ja ikääntyvät Toivonen (2006): Happy time. Three papers on international and national trends in leisure time. Nätti, Anttila ja Oinas (2007): Työ, perhe ja aikapulan hallinta Österbacka ja Mattila-Wiro (2009): Child perspectives on income and time use in Finnish families in the 1990s Oinas (2010): Sukupuolten välinen kotityönjako kahden ansaitsijan perheissä Pääkkönen (2010): Perheiden aika ja ajankäyttö Miettinen ja Rotkirch (2012): Yhteistä aikaa etsimässä. Lapsiperheiden ajankäyttö 2000-luvulla 4
Sopivasti työtä ja vapaa-aikaa? Siirryttäessä pois perinteisestä kahdeksasta neljään työelämästä kohti 24/7 maailmaa, yhä keskeisemmäksi nousee kysymys työn ja vapaa-ajan suhteesta. Yhä useammalla ei ole työtä lainkaan ja toisaalta yhä useampi tekee töitä reilusti yli 40 tuntia viikossa. Ongelmaksi muodostuu joko tulo- tai aikaköyhyys, kun tulot yhdestä työstä eivät riitä elämiseen Siirtymät eri elämäntilanteiden välillä käännekohtia ihmisen suhteessa työhön ja vapaa-aikaan Lapsen saaminen, eläkkeelle siirtyminen ja työttömäksi jääminen ovat yhtäältä sosiaalisia ja taloudellisia riskejä, mutta toisaalta myös ajankäytön näkökulmasta kriittisiä kohtia elämässä Haasteena saada esiin kokemuksellisuus: ihmisillä on erilaiset preferenssit työn ja vapaa-ajan suhteen 5
Nuoruus ja työttömyys Nuorena paine osallistua kulutusyhteiskuntaan on suurempi kuin vanhemmalla iällä. Haetaan omaa paikkaa niin työelämässä kuin elämässä yleensä Keskeinen kiinnittymispiste yhteiskuntaan on siirtymä opinnoista työelämään Vaarana syrjäytyminen pienet tulot eivät edesauta oman identiteetin rakentamista nykyisessä kulutusta ihannoivassa yhteiskunnassa. Osa työttömistä nuorista on tulottomia, jolloin he eivät saa mitään perustuloa. Tällöin he joutuvat elämään toimeentulotuen ja perheen taloudellisen tuen varassa. Vuonna 2009 tulottomista 37 % oli alle 25-vuotiaita. Aiemmin heidän osuutensa on ollut vielä tätä suurempi. (Hannikainen- Ingman ym. 2012) 6
Monesti ajatellaan, että työttömät ovat passiivisia johtuen joko työn puutteesta itsessään tai taloudellisten resurssien puutteesta. Ajankäyttötutkimuksen mukaan nuoret työttömät harrastavat enemmän liikuntaa ja lukemista kuin työssäkäyvät tai opiskelevat nuoret ja ovat myös sosiaalisesti aktiivisempia. Pienemmät tulot eivät näin yleisellä tasolla tarkasteltuna näy työttömän nuoren ajankäytössä. Erilaisen kuva voisi antaa, jos jaoteltaisiin toimintoja niiden vaatiman taloudellisen panostuksen mukaan. Työmarkkinatuella elävällä nuorella ei tuloista jää pakollisten menojen jälkeen kuin muutama euro päivittäiseen käyttöön. Sillä ei kovin kalliita harrastuksia tai muuta vapaa-ajan menoja makseta. 7
Lapsen saanti ja isyys Lapsen saanti muuttaa väistämättä ajankäyttöä Osa vapaa-ajasta käytetään lapsen hoitoon Myös preferenssit ajankäytön suhteen voivat muuttua Isillä työn ja vapaa-ajan suhde on toisella tapaa ongelmallinen kuin äideillä. Äitien oletetaan yhä jäävän lapsen syntymän jälkeen hoitamaan lasta kotiin. Miehelle, etenkin maskuliinisessa työkulttuurissa, voi olla vaikeaa tehdä valintoja, joissa perhe menee selkeästi työn edelle. Tasa-arvoisina pidetyissä Pohjoismaissakin naisten vastuulla on yhä suurin osa kotitöistä ja lastenhoidosta. Isät ovat Suomessa ottaneet enemmän vastuuta kotitöistä Vastuuta on otettu lähinnä lastenhoidosta 8
Vuonna 2010 suurempi osa pienten lasten isistä kuin äideistä koki olevansa jatkuvasti kiireisiä. Myös isillä kiireen kokeminen ja siitä johtuva stressi johtunee ennen kaikkea siitä, että työn, perheen ja muun elämän yhteensovittaminen on haasteellista. Voitaisiinkin olettaa, että viikonloppuisin isät (ja myös äidit) ottaisivat rennommin ja lepäisivät. Sosiaalinen kanssakäyminen Kulttuuri- ja huvitilaisuudet Liikunta Television katselu Tietokone Oleilu min/vrk 0 50 100 150 Tavallinen työpäivä isä Tavallinen työpäivä äiti Viikonlopun päivä tai muu vapaapäivä isä Viikonlopun päivä tai muu vapaapäivä äiti 9
Vanhuuseläkkeelle siirtyminen Yksi suurista muutoksista ihmisen elämässä on eläkkeelle siirtyminen Tämä korostuu etenkin pitkän työuran tehneillä Siirtymä ei välttämättä ole helppo Esiin nousevat työn ajankäytölliset näkökulmat Työ tuo päivään tietyn rytmin Työkavereiden kanssa vietetään vähemmän tai ei enää lainkaan aikaa Jos puoliso on yhä työelämässä, ylimääräistä vapaaaikaa ei ole kukaan jakamassa Mielekkään tekemisen keksiminen vapaa-ajalle voi olla vaikeaa Toisaalta vihdoinkin on aikaa tehdä niitä asioita, joihin työelämässä ollessa ei ollut kunnolla aikaa 10
Odotukset vanhuuseläkeläisen ajankäytöstä ovat muuttuneet Oletuksena on aiempaa aktiivisempi ja osallistuvampi vapaa-aika. On selvää, että aktiivinen eläkeläisyys ei ole kaikkien kohdalla todellisuutta. Näin on esimerkiksi resursseiltaan heikoimpien kohdalla. Kolmas ikä viittaa keskimääräisyyksiin asiassa, jossa vaihtelu on suurta: Kaikkien elämä ei etene siten, ensin on selvästi erottuva kolmas ikä ja vasta sitten vanhuus. (Karisto 2004, 91) Iän suhteen erot vanhuuseläkeläisillä ovat jokseenkin odotetunlaiset. Vanhemmassa vanhuuseläkeläisten ryhmässä aikaa käytetään vähemmän liikuntaan, kulttuuri- ja huvitilaisuuksiin sekä järjestötyöhön. Sen sijaan he katsovat televisiota ja lukevat nuorempia vanhuuseläkeläisiä enemmän. Tällaiset muutokset ajankäytössä heijastavat iän mukanaan tuomia rajoituksia toimintakyvyssä ja sitä kautta myös ajankäytössä. Kaiken kaikkiaan tuloksista voidaan havaita viitteitä uudesta, aktiivisemmasta eläkeläisyydestä. 11
Eroavatko sukupolvet ajankäytössään? Väitöstutkimuksessani käytin kahta poikkileikkausaineistoa Niiden pohjalta on vaikea sanoa mitään varmaa ajankäytön muutoksista kohorttitasolla Eri sukupolvien ajankäyttö hyvin riippuvaista muun muassa yhteiskunnallisista olosuhteista, elintasosta, asenteista, perherakenteen muutoksesta ja teknologisesta kehityksestä Mikä on näistä riippumatonta muutosta ajankäytössä? Voiko suhde aikaan muuttua ilman muutosta toimintaympäristössä? Ajankäytön trendejä on vaikea ennustaa 1960-luvulla ennustettiin, että tulevaisuudessa teknologinen kehitys johtaisi siihen, että vapaa-aika lisääntyisi selvästi The Life (1964): The Task ahead: How to Take Life Easy? 12
Sosiaalipolitiikkaa vai aikapolitiikka? Ajankäyttö on hyvin pitkälti sidoksissa siihen, millaisessa elämänvaiheessa tai tilanteessa olemme. Sosiaalipolitiikan näkökulmasta keskeistä on, mihin paikantuvat mielekkään ajankäytön kannalta huomiota vaativat ongelmakohdat kuten köyhyys tai aikaköyhyys Keskuudessamme elää ihmisiä, joilla on pulaa rahasta, ajasta tai pahimmassa tapauksessa molemmista. Sosiaalipolitiikan tavoitteena on luoda sellaiset olosuhteet, jotka mahdollistavat kaikille kohtuullisen elämänlaadun ja elintason. Keskeisiä kysymyksiä ovat tällöin, millaiset edellytykset ajankäytölle on ja miten aikaa käytetään. 13
Sosiaalipoliittisin keinoin ei yksistään pystytä ratkaisemaan kaikkia ajankäyttöön tänä päivänä liittyviä ongelmia. Esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisen helpottamiseksi löydettäisiin varmasti uusia avauksia aidosti poikkitieteellisillä tutkimuksilla. Politiikassa suuntana tulisi olla vastaavasti aikapolitiikka, jossa yhdistyisi niin yhteiskunta- kuin yhdyskuntapoliittiset kysymykset. Keskeistä olisi tarkastella nykyistä laajemmin ajankäytön yhteisöllisyyttä, kehittäviä piirteitä ja ajan ekologista ulottuvuutta. Tämä vaatisi kuitenkin nykyisten, päiväkirjoihin perustuvien ajankäyttöaineistojen kehittämistä tai uusien, ajankäyttöä eri näkökulmista tarkastelevien aineistojen keräämistä. 14
KIITOS! 15