Paimentolaisuus Itä-Afrikassa. Sanna Ojalammi 11.12.2003 1

Paimentolaisuus Itä-Afrikassa Sanna Ojalammi 11.12.2003 1

Paimentolaisuus Itä-Afrikassa Itä-Afrikan maat kattavat luennossani: Kenian, Tansanian ja Ugandan. Paimentolaisalueille tyypillistä: 1. KARJAA laidunnetaan marginaalisilla luonnonlaitumilla, 2. KARJATALOUS on paimentolaisten pääelinkeino 3. Paimentolaisten elämässä karja merkitsee yhteisöille paimentolaiskulttuurin ja -elämäntavan jatkuvuutta. 11.12.2003 2

Paimentolaisuus Itä-Afrikassa Maailmassa paimentolaisuus voidaan jaotella liikkuvuuden (mobility) perusteella: 1) Paikallaan asuviin paimentolaisiin: laiduneläimet pidetään yhdessä paikassa läpi vuoden, ja ruokitaan heinällä ( tyypillistä esim. Euroopassa). 2) Transhumanismia harjoittaviin paimentolaisiin> kiertoliike kotialueen laitumilta etäämpänä oleville laitumille (esim. kesällä laiduneläimet siirtyvät tunturi- ja vuoristojen lakialueille. ja palaavat alaville maille talviaikana). 2) Nomadismia harjoittaviin paimentolaisiin: eläimet liikkuvat paikasta toiseen, ja muuttoliikehdinnallä ei ole selvää muotoa 11.12.2003 3

Paimentolaisuuden historiaa ja paimentolaisryhmiä Itä-Afrikassa paimentolaisuus levinnyt laajalle alueelle. Paimentolaisuus alue: alkaa Pohjois-Sudanista levittäytyen kohti Etelä-Afrikkaa ja Kalaharin aavikkoa. Alueella voidaan erottaa neljä erilaista kulttuuris-kielellistä paimentolaisryhmää: 1.SUDANILAISET, 2. KUSHIITTISET, 3.BANTU JA 4. KHOISAN RYHMÄT. Itä-Afrikan eri paimentolaisryhmiä mm. Ugandan Karamajongit, Acholit, Langot. Kenian Gabbrat, Boranat, Turkanat, Rendillet, Ariaalit, Somalit, Ormat, Samburut, Maasait, Njempsit, Pokotit, Sebeit, Tugenit, Nandit, Kibisigit, Luot ja Gusiit, ja Tansanian Maasait, Barabaigit, Arushat, Iraqwit, Sukumat, Turut ja Gogot(Ks. kartta). 11.12.2003 4

Paimentolaisuuden historiaa ja paimentolaisryhmiä Keniassa Somalit, Pokotit, Gabbrat ja Maasait asuvat naapurivaltioissa. Turkanat läheistä sukua Ugandan Karamajongeille. Paimentolaisia kaksi eri päätyyppiä: 1.liikkuvat paimentolaiset ja 2. paikallaan pysyvät, agropaimentolaiset. Tärkein laiduneläin: nautakarja (Zebu/ ja Ankole/lehmä). Myös kameleita, lampaita ja vuohia. Aasi yleisimmin kantojuhta. Karjalukumäärä vaihtelee perhekunnittain tavalllisimmin n.50-100 lehmää, rikkaimilla 2000-3000. Nykyään karjan lukumäärä on vähentynyt Itä-AAfrikassa. Esim.1980- luvulla Tansaniassa oli n. 20 lehmaääper karjanomistaja. Nyt n. 5 lehmää per karjanomistaja Tansanian Serengeti & kenian Masai Mara alueilla (Homewood 2001). 11.12.2003 5

Paimentolaiset ja luonto Tarkeimmät luonnonvarat : maa, vesi, kasvit ja villieläimistö. Paimentolaisuuden toiminnalle kolme tärkeää tekijää : 1.maa luonnonvarana (vesi ja mineraalit), 2.karja ja 3.työvoima. Maa-alueita muuntavat laiduntaminen ja mm. tulen käyttö sekä erikokoiset rakennetut vesilähteet (dams). 1.tulen avulla pyritty lisäämään ruohon kasvua / rajoitettu punkkien esiintymistä. 2.vesilahteitä rakennettu kuivan kauden aikana joen penkereiselle hiekkamaalle, tai syväjuurisen puun lähettyville/ vesi hyvälaatuista.3.liikalaidunnus ja eroosio. Ymparöivä kasvillisuus ja muutos. Mm. puita ja kasveja käytetään rakennusmateriaalina taloihin ja aitauksiin, polttopuuna, lääkkeenä tai ravintona. (huomaa pyhät metsät) Villieläimet ja myös kalat ovat arideilla ja semi-arideilla tärkeä luonnonvara. Villielaimiä on toisinaan metsästetty ravinnoksi, ei maasait (tabut)! Nykyään villieläimet ja luonnonsuojelu-alueiden maalainsäädäntö rajoittaa karjan laidunnusta esim. buffer zone laidunalueilla. Toisaalta ekoturismi lisääntynyt. 11.12.2003 6

Paimentolaisuuden samankaltaisuuksia Koko Itä-Afrikan paimentolaisalueella on tiettyjä samankaltaisuuksia. Ne ovat: 1.Karjanhoidon tekniikka 2.Karja -markkinoiden lisääntynyt merkitys, sekä 3.Nautakarjan erittäin tärkeä sosiaalis-taloudellinen merkitys yhteisöille. Paimentolaisuutta esiintyy maantieteellisesti kuivilla ja puolikuiville alueilla. Karjan ja kamelin pitäminen laiduneläimenä elintärkeä. 11.12.2003 7

Paimentolaisuuden samankaltaisuuksia Karja turvaa talouden ja ravinnon (maito, liha ja veri) yhteisön jäsenille. Tärkein toimeentulo. Paimentolaiset pyrkivät kasvattamaan karjamäärää, maidon kokonaistuottoa ja omistaa hyväkuntoista ja sairauksia kestävää karjaa. Karjan arvo tärkeää paimentolaiskulttuurissa. Sen avulla luodaan ja pidetaan toiminnassa sosiaalisia verkostoja. Karja on siis vaihdon, sijoituksen ja rikkauden kohde. Nykyään ympäristön ja talouden tekijät / muutokset, johtaneet siihen, että monet paimentolaiset harjoittavat muita tuotantomuotoja paimentolaisuuden lisäksi. Esim. maanviljelystä (mm Arushat, Parakujut), metsästystä, tai kalastusta Myös palkkatyö kaupungeissa on lisääntynyt. Itä-Afrikassa erilaiset tuotantomuodot ja niihin erikoistuminen on muotouttanut eri paimentolaisryhmiä. 11.12.2003 8

Paimentolaisuuden levittäytyminen alueellisesti Karjankasvatus on keskittynyt maantieteellisesti selvästi Itä- Afrikkaan. Paimentolaisuusvaltaisella alueella esiintyy 47% alueen karjaluvusta. Itä-Afrikassa voidaan erottaa kaksi erilaista paimentolaistuotantomuotoa 1. Karja- ja kamelinkasvattaja paimentolaiset 2. Maanviljelystä harjoittavat paimentolaiset. 11.12.2003 9

Paimentolaisuuden levittäytyminen alueellisesti Itä-Afrikassa eri paimentolaisryhmien maanhallinta ja maanomistus vaihtelevat alueellisesti. Yleistä maan ja veden yhteisöpohjainen luonnonvarojen hallinta: kaikki laidunalueet ovat kaikkien paimentolaisten käytössä (esim. maasait). Käytannössä laidunalueiden hallinnointi jakautuu paikallistasolla ja yhteisöt rajoittavat ja määräävät lähellä olevien laidunalueiden ja veden yhteisöpohjaista käyttöä. Karjaa voidaan laiduntaa alueella, jossa vuosittainen sademääärä vaihtelee 250-1,000 mm vuodessa. Kuivalla alueella sademäärä on alle 250mm vuodessa. Kuivinta on Kenian pohjoisosissa. Alueella eniten kamelinkasvattaja paimentolaisia esim. Turkana, Gabbra ja Borana paimentolaisia Puolikuivalla alueella sademäärä on vuodessa 250-600mm. Alueella asuvat Itä-Afrikan karjankasvattaja paimentolaiset esim. Maasait ja Samburut. 11.12.2003 10

Maantieteellisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat paimentolaisuuteen Itä-Afrikassa kuivia ja puolikuivia semiarideja alueita leimaa epävarmat luonnonolot. Tärkeät luonnonvarat (laidunalueet, vesi, suolalähteet) levittäytyneet laajoille alueille. Paimentolaisille karjan laiduntamisen kannalta tärkeitä tekijöitä ovat: 1. sademäärä, 2. laidunten tuotto (rangeland productivity) ja ravinteikkuus. Laidunten valintaan vaikuttaa: vedensaanti, laidunmaan ravinteikkuus, mahdolliset karjasairaudet, alueen turvallisuus ja karjanhoidon työvoiman saatavuus 11.12.2003 11

Maantieteellisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat paimentolaisuuteen Yleensä paimentolaisuus levittaytynyt alueille, jossa maatalous ei ole tuottavaa ja mahdollista (johtuen ilmastollisista /sademäärän ja lämpötilan epävarmuustekijöistä). Itä-Afrikassa juuri epävarmat ilmastolliset ja ympäristölliset seikat ovat johtaneet paimentolaisalueella karjan muuttoliikehdintään. Esim.Kenian Turkanat liikkuvat laiduneläinten kanssa paikasta toiseen viisi-kymmenen kertaa vuodessa,10-50 km säteellä pääasuinalueeltaan. Tansanian ja Kenian maasai paimentolaiset taas harjoittavat eri vuodenaikoihin perustuvaa transhumaanista laidunnusta maaalueillaan 50-70km sateella. 11.12.2003 12

Transhumaaninen laidunnus Transhumaaninen laidunnus perustuu karjan ja luonnon kestävään vuorovaikutukseen. Transhumaanisessa laidunnuksessa maan ja veden käyttöä vuodenaikaisesti rajoitetaan, ja karjan laidunalueet ovat jakautuneet kuivan ja kosten ajan laidunalueisiin. Kuivan ajan laitumet ovat tärkeimpiä laidunmaa-alueitta luonnon uusiutumisen kannalta. Laidunalueet ovat myös eri alueilla lehmille, lampaille ja vuohille eri kasvillisuustyyppien mukaan. Kuivan kauden laitumet sijaitsevat pysyvien perhekuntaisten kraaliasumusten ja vesilähteiden lähettyvillä. Kuivana aikana käytetään usein ylänköalueiden laidunalueita (ns. Osupuko laitumet). Sadeaikana karja siirtyy savannitasangoille ja alankomaille (Olpurkel/laitumet). Alankomailla sijaitsevat karjalle tärkeät suolalähteet. Kauempana sijaitseville alankoalueille maasait ovat myös perinteisesti rakentaneet tilapäisasumuksia, joissa sotilaat ovat laidunaikana asuneet. 11.12.2003 13

Transhumaaninen laidunnus Sadeajan päättyessä karja siirtyy jälleen kuivan kauden laitumille. Näillä laidunalueilla kasvillisuus on uudistunut, ja ruoho on ravinteikasta. Paikalliset laidunstrategiat vaihtelevat paikasta toiseen (esim. Loita/maasait vs. Ngorongorossa Kisongomaasait) Historiallisesti karjaa on laidunnettu laajoilla alueilla villieläinten lomassa. Nykyään Pohjois-Tansanian ja Etelä-Kenian savannialueiden luonnonpuistoalueiden (Serengetin ja Masai Maran) villieläinkanta rajoittaa karjan laidunnusta. Erityisesti Gnu/antilooppien lisääntynyt lukumäärä etenkin 1970\luvulta, muuttoliikehdintä ja niiden poikiminen sadeajan laidunalueilla rajoittaa karjan laidunnusta. Gnu/antiloopit tartuttavat karjaan poikimiskautenaan karjaan kuolettavaa virustautia nimeltä Malignant Catarrhal Fever/ MCF. Samalla alueella, jossa sademäärä ylittää yli 600MM vuodessa esiintyy Tsetse-kärpästä,joka levittää karjaan unitautia (animal trypanosomiasis). Näillä alueilla ei voida harjoittaa karjanlaidunnusta. 11.12.2003 14

Maasaiden laidunalue termistöä: 1. Olpurkel: alavat savannitasankoalueet,ravinteikas ja mineraalipitoinen lyhytkasvuinen ruohosto sekä heinikko (Aristida keniensis, Sporobulus ioclados, Digitaria abyssinica, Cyndon dactylon)/ sadeaikana 2.Osupuko, viileät ylänköalueet, suomaiset kosteikkoalueet, jossa vesilähteita paljon, korkea, kostea ruohosto (Elusine jaegeri, Pennisetum sphacelatum, Themeda trianda)/ kuivan kauden laitumet 3. Oloirishirsha, välimaastoaluetta kahden edellisen laidunalueen välillä, ylänkö- ja alankoalueiden ruohostoa, mutta pensaita enemmän 11.12.2003 15

Paimentolaisuuden tulevaisuuden näkymiä Eri tekijät ovat vaikuttaneet paimentolaisuuteen esim. pitkäaikaiset kuivuudet, väestön lisääntyminen, maa-alueiden vähentyminen, valtioiden talouden ja kansallisen kulttuurin voimakas vaikutus omaan paimentolaiskulttuuriin Tämä johtanut: laidunalueita menetetty muille maankäyttömuodoille, paimentolaiset köyhtyneet etenkin luonnopuistoalueiden läheisyydessa. karjan liikkuva laiduntaminen vähentynyt paimentolaiset modernisoituneet 11.12.2003 16

Paimentolaisuuden tulevaisuuden näkymiä Useiden vuosikymmenien ajan valtioiden maa- ja maatalouspoliittiset muutokset ovat muuttaneet paimentolaisten maankäyttöä. Paimentolaiset ovat kehittäneet selviytymisstrategiota, joista maatalouden harjoittaminen on yksi tärkeimmistä ja yleisimmistä. Maataloustuotanto on lisääntynyt huimasti maasaiden keskuudessa, etenkin alueilla, jossa sen harjoittaminen ekologisesti on mahdollista. Homewood et al (2002) tutkimus osoitti, miten Serengeti/Masai Maran alueella maatalous on lisääntynyt tasaisesti. Nyt 80% alueella asuvista Tansanian maasaista harjoittaa pienimuotoista maanviljelystä. Luku on 46% Kenian puolen maasailla. Myös turismi on huimasti lisääntynyt paimentolaisten asuttamilla alueilla. Turismi tuonut mukana muutoksia. Turismi antaa myös mahdollisuuksia luonnon ja laidunten maa-alueiden suojeluun, jos eri maankäyttömuotoja tuotetaan yhteistyössä. 11.12.2003 17

Niamir, 1990: 44 Perinteisessä laidunsysteemissä paimentolaiset tiesivät miten vähentää negatiivisia ympäristötekijoitä. Se ei merkitse, etteikö ympäristön tila olisi heikentenyt, mutta tällöin monien paimentaloisuuteen kuuluvien mekanismien avulla pyrittiin välttämään luonnon tilan heikkenemistä. Esim. luonnon uusiutumista korostettiin.tällä hetkellä maan omituksessa ja luonnon hoidollisissa tavoissa on tapahtunut muutoksia, joka on johtanut paikka paikoin luonnon tilan heikentymiseen. 11.12.2003 18

Lähteet Galaty, John & Johnston, Doughlas (1990). The World of Pastoralism, Belhaven Press, London Homewood, K. and Thomson, Michael (2002). Entrepreneurs, Elites, and Exclusion in Maasailand: : Trends in Wildlife Conservation and Pastoralists Development, Human Ecology, Vol.30, No. 1, pp. 107-138. 138. Homewood, K., Lambin,, E.T. et al (2001). Long-term changes in Serengeti-Mara wildebeest and land cover: pastoralism,, population, or policies?, Preceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America,, vol. 98, Issues 22, pp.12544-12549. 12549. Niamir, Maryam (1990). Community Forestry. Herder\s decicion/making in natural resources management in arid and semi/arid Africa. FAO, Rome. 11.12.2003 19