Koulutusta tulevaisuuden kirkkoon Diakin kehittämispäivät 17.9.2010
Kirkkona elämisen kerrokset I kerrostuma Dominoi 1800-luvun puoliväliin saakka Staattinen Paikallisyhteisökeskeinen Olla ihminen oli olla seurakunnan jäsen Kiinteä kristillinen elämänjärjestys Kristillisyys antoi elämän koordinaatit Huoneentaulun maailma Palkattuna työntekijänä pappi Sakramenttien osallisuus kirkkokäsityksen ytimessä Seurakunta on, ei toimi
Kirkkona elämisen kerrokset II kerrostuma Sosiokulttuurinen muutos 1800-luvun lopulta Staattisen yhteisön hajaantuminen sosiaalisesti ja henkisesti Oma paikka sosiaalisesti ja henkisesti etsittävä, ei annettu Ammatillinen diakonia syntyy tässä murroksessa Luopumus- tai maallistumistulkinta Ydinseurakunta vs. nimikristityt Kaksikehäinen kirkkokäsitys Kirkollinen alakulttuuri muodostuu Sisälähetysmissio kantava teema Herätyslinja Kansankirkollinen linja
Kirkkona elämisen kerrokset II kerrostuma Kirkko osa suomalaista kansallista rakentamisprojektia Seurakunnasta kansalaisyhteiskunnan yksi toimintaorganisaatio Diakonia niveltyy sekä seurakunnan toimintaorganisaatioon että hyvinvointiyhteiskunnan turvarakenteen luomiseen Kasvatus ammattimaistuu niin myös kirkon kasvatustoiminta Monipuolistuva toiminta tarvitsee ammattihenkilöstön Diakonaatti tämän tulkintaa kirkon itseymmärryksestä käsin Ammattihenkilöstö tarvitsee koulutuksen, joka vastaa yhteiskunnan muuta työelämään valmistavaa koulutusta Vaurastuneen kirkon malli Dominoi kirkon strategista ajattelua 1980-luvulle
Kirkkona elämisen kerrokset III kerrostuma 1900-luvun jälkipuoliskolta lähtien Fyysinen henkinen ja sosiaalinen liikkuvuus Kiinteiden aate- tai sosiaalisten yhteisöjen tilalle elastiset verkostot Alakulttuurit moninaistuvat ja sekoittuvat Julkisuuden rooli vahvistuu Elämänkuva pirstoutuu Hyvinvointiyhteiskunta sosiaalisesta vastuusta kohti palvelutuotteita yksilöille Suhteet muodostuvat markkinasuhteiksi Kultaisen säännön modifikaatiot: Kaikki, mitä tahtoisitte ihmisten tekevän teille, hankkikaa se heiltä
Kirkkona elämisen kerrokset III kerrostuma Kirkko ymmärretään jäsenyyden kautta; objektista subjektiksi Kirkon jäsenyys seurakunnan jäsenyyden tilalle Sitoutumisen ja osallistumisen rinnalle osallisuus Yksinäisyyden ja erillisyyden murtaminen Kirkkokäsityksessä kaksikehäisyyden tilalle esim. kuva Kristuksen ruumiista Oman alakulttuurin tai osakulttuurin murtuminen Kirkon rooli kristillisen ihmiskäsityksen puolustajana vahvistuu arvojen koventuessa: armo, rakkaus, pyhyys Painopiste maailmankatsomuksesta uskon läsnäoloon arjessa
Henkilöstön tulevaisuus Osallisuuden vahvistaminen Seurakuntalaisten omatoimisuuden tukeminen ( vapaaehtoiset ) Verkostoissa ja mediassa toimiminen Moniammatillisuus, ammattiryhmärajojen himmeneminen Kirkon (ja Kristuksen) läsnäolon merkki ihmisten kohtaaminen syrjään jäävien ja toisenlaisten puolustaminen kansallisesti ja kansainvälisesti Merkitysten osoitus ja tulkinta Uskon sisällön ja kielen syvä tuntemus ja tulkinta Työsuhteiden heterogeenisyys Alueellinen erilaisuus työssä ja työn sisällössä
Koulutuksen haasteet Perspektiivi tarpeissa 20-30 vuoden päässä Tällä hetkellä kolme kerrostumaa päällekkäin, III kerrostuma vahvistuu Seurakuntien resurssit vähentynevät Olennaiseen keskittyminen Alueellinen erilaistuminen Diakin valtakunnallinen hajautettu rakenne arvokasta Opiskelija ja työntekijärekrytointi Tarvitaan yleislääkäreitä erikoislääkäreiden sijasta Diakonaattiajattelu vahvistaa tätä Ikäryhmälähtökohta pirstoo perussuhteita
Koulutuksen haasteet Julkisuuden roolin vahvistuminen Turun diakin viestintäyksikön kohtalo Kirkon omien viestintäammattilaisten koulutus? Kansainvälistyminen ja monikulttuuristuminen Maahanmuuttajat ja kieli Kansallisen perspektiivin ylittäminen Arvo- ja ihmiskäsityspohjaisen koulutuksen tarve kasvaa Oman työorganisaation kautta Sosiaali- ja terveysalan yhteiskunnallisten toimijoiden kautta Koko ihmisen huomioiminen; sosiaalinen, taloudellinen, fyysinen, henkinen, hengellinen ihmisen pirstoutuminen ja yksilön näkeminen erillisenä ilmeinen vaara
Koulutuksen haasteet Kivun, häpeän, syyllisyyden, tarkoituksen ja kuoleman kysymysten käsittely ihmistyössä edellyttää erityistä herkkyyttä ja arvopohjaista ammattitaitoa toimitaanpa missä tahansa Että kenenkään ei tarvitsisi kuolla yksin
Kirkko ja DIAK Kirkolliset järjestöjen ennakkoluulottomuus diakin perustamisvaiheessa, aistineet tuulet Kirkollinen identiteetti Ei vain kirkollisen osakulttuurin tuntemista Tarvitaan erityisesti työskenneltäessä verkostoissa ja yhteiskunnan eri sektoreilla Kytkeytyy ammattiosaamiseen Uskonnollisen elämän lukutaito ei synny siitä, että koulutus opettaa lukemaan jonkun kolmannen uskonnollisuutta; kyse on myös oman uskonnollisen perinteen ja elämän ymmärtämisestä Aito ja terve uskonnollisuus kaikessa kasvatuksessa myös dialogin lähtökohta
Koulutuksessa ei kyse tietojen ja taitojen valintamyymälästä eikä työvoiman tuotannosta vaan koko ihmisen kasvamisesta
kiitos