Rutto ja muut zoonoosit ihmiskunnan historiassa Heikki S. Vuorinen LKT, lääketieteen historian dosentti Tampereen yliopisto ja Helsingin yliopisto heikki.vuorinen@helsinki.fi
RUTON LEVINNEISYYS
KÄSITYS RUTOSTA, HISTORIAA Ruton aiheuttaja Y. pestis löydettiin vuonna 1894 ja rotan/muiden eläinten ja kirpun/kirppujen rooli taudissa selvitettiin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Käsityksemme rutosta ja sen epidemiologiasta ovat peräisin vuoden 1890 jälkeen eikä tämä tietämys ole välttämättä sovellettavissa varhaisempiin aikoihin.
RUTTO IHMISESSÄ Paiserutto: yleisin; kirpun purtua ihmistä (Y. pestis ihmiseen) alueelliset imusolmukkeet suurentuvat voimakkaasti 4-6 päivän kuluttua, etenee nopeasti: korkea kuume, päänsärky, sekavuutta, keuhko-oireita, verenkiertoelimistön romahdus ja yleisinfektio. Kuolema 4-6 päivän kuluttua oireiden alkamisesta. Keuhkorutto: tartunta hengitysteitse, tappava. Septinen rutto: Y. pestis lisääntyy veressä, ja taudinkulku raju, kuolema seuraa usein ennen muiden oireiden alkamista.
RUTON EKOLOGIA 1
RUTON EKOLOGIA 2: MUSTAROTTA
RUTON EKOLOGIA 3: ROTTA
RUTON EKOLOGIA 4: KIRPPU
RUTON HISTORIAN LÄHTEET KIRJALLISET: Varhaisin: Rufus Efesolainen Tautikäsitykset muuttuneet ARKEOLOGIA: Ei jälkiä luihin tai muumioihin Taudinaiheuttajan DNA Rottien luut, kirput
RUTTOPANDEMIAT 1. pandemia (Eurooppa, Lähi-Itä) alkoi vuonna 541 jaa. (Justinianuksen rutto) ja kesti aina 700-luvulle asti. 2. pandemia (Kiina, Keski-Aasia, Eurooppa, Lähi-Itä) alkoi Euroopassa vuonna 1346 (musta surma) ja kesti aina 1700-luvulle saakka. 3. pandemia (Kiina, Mantsuria, Intia, Egypti, Madagaskar, Pohjois- ja Etelä- Amerikka) alkoi noin vuonna 1890 ja kesti noin vuoteen 1940.
JUSTINIANUKSEN RUTTO 1, LÄHTEET Justinianuksen rutosta ovat kirjoittaneet bysanttilaiset historioitsijat Evagrios, Prokopios ja Agathias. Erityisesti Prokopioksen kuvauksen perusteella näyttää diagnoosi paiserutto melkoisen varmalta. Taudinaiheuttajan DNA
JUSTINIANUS I, ITÄ-ROOMAN KEISARI 527-565 JAA.
JUSTINIANUKSEN RUTTO 1
JUSTINIANUKSEN RUTTO 2, 541-544 jaa.
MUSTA SURMA, LÄHTEITÄ Kirjallisia lähteitä runsaasti Joukkohaudat, taudinaiheuttajan DNA
MUSTA SURMA 1: LEVIÄMINEN 1346-1353.
MUSTA SURMA 2: 1346-1353, varjostetuille alueille rutto ei todennäköisesti levinnyt.
MUSTA SURMA 3
MUSTA SURMA 4
TOISTUVAT RUTTOEPIDEMIAT
RUTTO SUOMESSA
3. RUTTOPANDEMIA 1
3. RUTTOPANDEMIA 2
RUTTO KESKUUDESSAMME
MUIDEN ZOONOOSIEN HISTORIASTA 1 Influenssa: lukuisia eläimiä Tuhkarokko: koira Isorokko: lehmä, apina Tuberkuloosi: lehmä
MUIDEN ZOONOOSIEN HISTORIASTA 2: Eläinten kesyttäminen Eläin: Alue: Ajankohta (noin): Koira Lähi-Itä 11000 eaa. Vuohi Lähi-Itä 8500 eaa. Lammas Lähi-Itä 8000 eaa. Sika Lähi-Itä 7500 eaa. Nauta Lähi-Itä 7000 eaa. Kissa Lähi-Itä 7000 eaa. Kana Kiina 6000 eaa. Laama Andit 5000 eaa. Aasi Lähi-Itä 4000 eaa. Hevonen Etelä-Venäjä 4000 eaa. Kameli Etelä-Arabia, Keski-Aasia 3000 eaa. Marsu Peru 2000 eaa. Kani Espanja 1000 eaa. Kalkkuna Meksiko 300 eaa.
INFLUENSSA Influenssa A-viruksessa tapahtuu sekä hidasta, vähittäistä muuttumista että nopeasti tapahtuvia, suuria muutoksia, jolloin syntyy aivan uusi virustyyppi (pandemia käynnistyy). Ihmisen influenssavirusten lähisukulaisia esiintyy useilla eläimillä, kuten hevosilla, sioilla, kalkkunoilla ja ankoilla. Ankkoihin (ja kanoihin) on kiinnitetty erityistä huomiota ihmisen influenssaviruksen muuntumisen yhteydessä.
INFLUENSSAN HISTORIAA 1: pandemiat Vuosi Lähtöalue tai Viruksen ensiraportointi alatyyppi 1580 (?) 1627 (?) 1729--1730 Venäjä (?) 1732--1733 Venäjä 1761--1762 Puola 1767 (?) 1781--1782 Venäjä; Kiina (?) 1788--1790 Venäjä 1830--1832 Kiina; Venäjä 1833 Venäjä 1836--1837 Venäjä (?) 1850--1851 (?) 1857 1858 (?) 1874--1875 (?) 1889--1890 Venäjä H2 1899--1900 (?) H3 1918--1920 Ranska; USA ym. H1N1 (Hsw1N1) 1957--1958 Kiina H2N2 1968 Kiina H3N2 1977 Kiina H1N1
INFLUENSSAN HISTORIAA 2: Espanjantauti Ensimmäisen maailmansodan aikaiset olosuhteet länsirintamalla olivat suosiollisia hyvin tappavan influenssaviruksen kehittymiselle[1]. Vuonna 1918 alkanut pandemia poikkesi aikaisemmista pandemioista tautiin sairastuneiden korkean ja ikäjakaumaltaan poikkeuksellisen (erityisesti 20--40 vuotiaita) kuolleisuuden suhteen. On esitetty, että olisi ollut hirvein tappaja, minkä ihmiskunta koskaan on kohdannut [1] Ewald 1994.