Ympäristölautakunta, 15.8.2012 48 liite 1 Ympäristölautakunta Pohjois-Suomen aluehallintovirasto PL 293 90101 OULU Viite: PSAVI/58/04.08/2011 LAUSUNTO TALVIVAARAN KAIVOKSEN YMPÄRISTÖ- JA VESITALOUSLUVAN LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMISESTA JA URAANIN TALTEENOTTOLAITOKSEN YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSESTA Yleistä Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivos sijaitsee Sotkamossa, 20-25 km Sotkamon keskustaajamasta lounaaseen. Lupahakemuksen mukaan kaivokselta vesistöön johdettujen jätevesien arvioitu määrä vuosina 2010 ja 2011 on ollut noin 1,3 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Puolet määrästä johdetaan Vuoksen vesistöalueen puolelle ja puolet Oulunjoen vesistöalueen puolelle. Vuoksen vesistöalueella jätevedet kulkeutuvat Pohjois-Savon puolelle Laakajärven ja Kiltuanjärven kautta Lapinlahden kunnan alueella sijaitsevaan Sälevä-järveen, Korpinen-järveen ja Syväriin. Jätevedet ovat aiheuttaneet ko. vesistöalueella selvästi kohonneita sulfaatti- ja natriumpitoisuuksia sekä sähkönjohtavuuden nousua. Talvivaaran kaivoksen alkuperäisen ympäristöluvan mukainen vesistötarkkailu ei ulottunut Lapinlahden alueella oleville järville, vaan vasta keväällä 2012 tarkkailuohjelmaa muutettiin niin, että Sälevästä, Itäkoskesta ja Atronjoen Koivukoskesta otetaan vesinäytteet 4 kertaa vuodessa. Talvivaaran toiminnan vesistövaikutukset Yleensä kaivostoiminnan vesistövaikutukset kohdistuvat pääosin kaivosten lähialueille. Toiminnan fosforikuormitus on usein alhainen, mutta typpikuormitus saattaa olla merkittävää. Sisävesillä typpi on kuitenkin harvemmin rehevyyttä lisäävä minimiravinne. Haitallisimmat vaikutukset aiheutuvatkin suolojen, metalliyhdisteiden ja muiden haitallisten aineiden kuormituksesta. Lisääntynyt suolapitoisuus estää vesipatsaan sekoittumisen aiheuttaen happitilanteen heikkenemisen ja edelleen sisäisen kuormituksen lisääntymisen ja vesistön rehevöitymisen. Veden korkeat raskasmetallipitoisuudet aiheuttavat suoria terveydellisiä vaikutuksia ihmiselle ja vesieliöille, mutta usein ongelmallisinta on niiden kertyminen vesiympäristöön. Kaivostuotannossa käytetään lisäksi runsaasti erilaisia kemikaaleja, jotka sisältävät vesiympäristölle vaarallisiksi luokiteltuja aineita.
2 Talvivaaran kaivostoiminnasta vesistöön johdettavan veden määrä on erittäin suuri. Vesimäärät perustuvat arvioon ja verrattuna havaittuihin vaikutuksiin, määrä saattaa olla suurempikin. Jätevesien purkaminen tapahtuu myös pulsseittain, mikä lisää haitallisia vaikutuksia. On huomattava, että vesitalousluvassa vesitöistä otettava vesimäärä on korkeintaan 4000 m 3 tunnissa ja nykyinen käyttö ollut 400 m 3 tunnissa, mutta vastaavasti jäteveden määrä ollut jo nyt luvan mukainen 1,3 milj. m 3. Talvivaaran lyhyen toiminta-ajan on havaittu aiheuttaneen merkittäviä ympäristöhaittoja ja vaikutuksia, jotka on todennettu sekä velvoitetarkkailuilla että viranomaisten ylimääräisillä valvontatutkimuksilla. Muutokset luontaiseen tasoon verrattuna ovat olleet sata- ja jopa tuhatkertaisia kun yleisesti luvanvaraisen toiminnan pitoisuusmuutokset ovat joitakin prosentteja. Vesistöjen pitoisuusmuutoksissa on kiinnitetty paljon huomioita erittäin korkeisiin sulfaatti-, natrium- ja mangaanipitoisuuksiin. Yhdistettynä suureen vesimäärään näillä onkin ollut haitallisia vaikutuksia lähimpien pienien järvien lisäksi myös suuremmilla järvillä ja reittivesistöillä. Vuoksen vesistöalueella ainepitoisuudet ovat olleet korkeita yli 100 km:n etäisyydellä kaivoksesta. Vastaavia vaikutuksia on aiemmin havaittu Suomessa 1970-luvulla ennen nykyisen ympäristölainsäädännön olemassaoloa. Erittäin korkeita ainepitoisuuksia on ollut erityisesti kaivosta lähimpänä olevilla pienillä vesialueilla, mutta myös Laakajärven syvännealueilla sulfaattipitoisuudet ovat olleet 170-500 mg/l. Lapinlahden kunnan alueella olevissa vesistötarkkailupisteissä on maalis- ja kesäkuussa 2012 on todettu seuraavat sulfaattipitoisuudet (mg/l): maaliskuu 2012 kesäkuu 2012 Sälevä 012 24-32 23-24 Nurmijoki, Itäkoski 37 24 Atronjoki, Koivukoski 28 19 Syvärillä sulfaatin pitoisuustaso on maaliskuussa ollut 25 mg/l. Pitoisuudet ovat siis 10-20 kertaisia luonnontilaisiin tasoihin verrattuna. On huomattava että nämä havainnot on suoritettu sellaiseen aikaan, kun kaivosalueelta ei ole suoritettu jätevesipäästöjä. Edellä esitetyt pitoisuudet osoittavat jätevesivaikutuksen.jätevedessä on lisäksi laaja määrä eri alkuaineita ja niiden yhdistelmiä, joista pääosa on metalliyhdisteitä. Niidenkin osalta on havaittu raja-arvojen ylittäviä pitoisuuksia. Velvoitetarkkailuissa on lisäksi käytetty liian korkeita määritysrajoja, jolloin pitoisuusmuutokset ja vaikutukset eivät ole olleet todennettavissa. Jo lyhyen toiminnan aikana alapuolisissa vesistöissä on havaittu eri raja-arvoja ylittäviä pitoisuuksia. Toiminnan jatkuessa haitta-aineiden kertyminen sedimenttiin ja eliöstöön lisääntyvät ja haitalliset vaikutukset tulevat lisääntymään merkittävästi ja laajalla alueella. Haitalliset aineet pintavesille Pintavesien suojelemiseksi ja niiden veden laadun parantamiseksi valtioneuvosto antoi 23.11.2006 asetuksen (1022/2006) vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista. Asetus tuli voimaan 1.12.2006. Asetuksen tavoitteena on lisäksi se, ettei vesihuoltolaitoksien toiminnalle aiheudu haittaa vaarallisten tai haitallisten aineiden
3 päästöistä tai huuhtoutumista. Osalle asetuksen liitteessä luetelluille aineille on määritelty ympäristönlaatunormit. Näillä tarkoitetaan kyseisen aineen suurinta sallittua pitoisuutta pintavedessä. Pintavesien kemiallinen tila perustuu haitallisten ja vaarallisten aineiden tai aineryhmien ympäristölaatunormeihin. Ne koskevat aineiden vesipitoisuuksien vuosikeskiarvoja. Suomen pintavesistä mitatut haitallisten aineiden pitoisuudet ovat olleet alle alustavasti määriteltyjen laatunormien tai aineita ei ole esiintynyt vesissä. Metallien korkeita pitoisuuksia voi esiintyä vesistöissä myös luontaisesti, minkä ei katsota heikentävän kemiallista tilaa. Tiedot ovat kuitenkin puutteellisia. Haitallisten aineiden pitoisuuden toteamiseksi on vesimuodostumasta tehtävä vähintään kaksitoista haitallisen aineen pitoisuuksien määritystä vuoden aikana. Näin saatujen tulosten antamaa vuosikeskiarvoa verrataan ympäristönlaatunormiin. Talvivaara Sotkamo Oy:n kaivostoiminnassa käytetään monenlaisia kemikaaleja, joiden vaikutuksia tai yhteisvaikutuksia malminlouhinnan ja rikastuksen kanssa ei tiedetä. Tämän vuoksi kaivostoiminnan jätevesistä on tutkittava asetuksen mukaisesti asetuksessa mainitut aineet eikä niiden suurimpia sallittuja pitoisuuksia saa ylittää. Hakijan esittämät vesistökuormituksen lupaehdot Talvivaaran kaivoksen ympäristöluvan lupamääräyksissä nro 5 12 on määrätty laitoksen päästöistä vesistöön. Määräyksessä nro 8 on määrätty, että kipsisakka-altaan ylivuotovedet ja loppuneutraloinnista suoraan jälkikäsittely-yksiköihin johdettavan jäteveden ph-arvo on oltava 6-9,5 ja nikkelipitoisuus alle 0,5 mg/l, kuparipitoisuus alle 0,5 mg/l ja sinkkipitoisuus alle 1,5 mg/l ja kiintoainepitoisuus alle 10 mg/l laskettuna 30 johtamisvuorokauden virtaamapainotteisena liukuvana keskiarvona. Yksittäisen näytteen nikkeli- tai kuparipitoisuus ei saa olla yli 1,0 mg/l eikä sinkkipitoisuus yli 2,0 mg/l. Sulfaatille, natriumille tai mangaanille ei ole luvassa annettu raja-arvoja. Alkuperäisessä lupahakemuksessa luvan hakija on arvioinut, että vesistöön johdettavan veden sulfaattipitoisuus olisi n. 170 mg/l, natriumpitoisuus n. 130 mg/l ja mangaanipitoisuus n. 0,7 mg/l. Nyt vireillä olevassa lupamääräysten tarkistamishakemuksessa esitetään että jälkikäsittelyyn tulevan jäteveden ph arvo olisi 6 10,5 ja jälkikäsittelystä lähtevän jäteveden ph arvo 6 9,5. Puhdistusprosessista jälkikäsittely-yksiköille johdettavan jäteveden nikkeli-, kupari- ja sinkkipitoisuuteen ei esitetä lupahakemuksessa muutoksia. Sulfaattia, natriumia, mangaania ja kiintoainetta koskevat lupaehdot luvanhakija esittää porrastettavaksi ajanjaksoille 2012-2014 ja vuodesta 2015 eteenpäin (vrt. oheinen taulukko). v. 2007 lupa-hakemuk sessa esitetty Prosessista lähtevä vesi mediaani vuonna 2011 Esitys v. 2012-2014 Esitys v. 2015 eteenpäin SO 4 mg/l 170 13000 5000 1000 Na mg/l 130 4000 3000 500
4 Mn mg/l 0,7 5,5 4 2 kiintoaine mg/l 40 30 10 Hakemuksessa on esitetty epätäsmällisesti, mistä lupamääräyksissä esitetyt sulfaatti-, mangaani- ja natriumpitoisuudet määritetään. Luvan käsittelyssä ja mahdollisissa lupaehdoissa pitoisuusrajat tulee asettaa prosessista lähtevälle vedelle, koska jälkikäsittely-yksiköiden vesitaseen hallinta ei ole tarkkailutulosten perusteella riittävää. Lisäksi vesitaseen hallitsemiseksi vesimääriä tulee mitata eikä arvioida. Näin laajan toiminnan tarkkailu vesi- ja siten kuormitusmäärien osalta on ollut täysin riittämätöntä. Nilsiän reitin ominaispiirteet ja vesistöjä kuormittava toiminta Nilsiän reitillä Nilsiän reitin yläosan vedenlaatu on ekologiselta ja kemialliselta luokitukseltaan hyvä tai erinomainen. Vesi on humuspitoista (CODMn >10 mg/l, väri noin 100 mg/l Pt), lievästi rehevää (<20 mg/l P) ja alkaliniteetti (0,02-0,03 mmol/l) sekä ph ovat alhaisia (ph <6). Veden sähkönjohtavuus on ollut noin 2 ms/m, kalsium- ja natriumpitoisuudet noin 1 mg/l ja magnesiumpitoisuus 0,6 mg/l. Nilsiän reitti on keskimäärin varsin vähänkuormitteista aluetta. Reitin yläosassa kuormitusta aiheutuu lähinnä metsätaloudesta ja turvetuotannosta, muutoksia aiheutuu myös vesien säännöstelystä. Kun vesienhoidon suunnittelua tehtiin Vuoksen vesienhoitoalueelle, ei Talvivaaran kaivostoiminnan kuormituksesta ollut tietoa ollenkaan. Vesienhoidon toimenpideohjelmassa on vuosille 2010 2015 esitetty toimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi, jotta vesienhoitolain edellyttämä hyvä tila Vuoksen vesistöalueella saavutetaan tai ylläpidetään. Nyt on käymässä juuri päin vastoin, että Talvivaaran kaivostoiminta lisää kuormitusta ja tavoitteet vesittyvät kokonaan. Päästöt voivat jopa laskea vesialueen vesistöjen luokitusta. Syväriin laskeva Atronjoki on voimakkaasti muutettu vesimuodostuma, jonka on vuonna 2007 selvityksen perusteella todettu olevan tyydyttävässä ekologisessa tilassa pohjaeläimistön ja kalaston rakenteen perusteella. Kunnostustoimenpiteitä on tehty Atronjoen vanhassa uomassa, missä on lisätty kesäaikaista virtaamaa, ruopattu umpeenkasvaneita alueita ja tehty ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma maatalousalueille. Talvivaara Sotkamo Oy:n jätevesipäästöt jatkuessaan kumoavat kunnostustoimenpiteiden vaikutuksia ja ovat siten vesienhoitolain edellyttämien tavoitteiden vastaisia. Kaiken kaikkiaan Talvivaara Oy:n jätevesipäästöt heikentävät vesistöjen ekologista ja kemiallista tilaa ja ovat siten vesienhoitolain vastaisia. Velvoitetarkkailu Talvivaaran toiminnan tarkkailu on ollut analyysien määrän perusteella laajaa, mutta alueellisesti se ei ole vastannut vaikutusten määrää. Siten velvoitetarkkailua on vuoden 2011 lopulta lähtien ulotettu huomattavasti alkuperäistä laajemmalle alueelle. Lisäksi viranomaiset suorittavat omia seurantoja vaikutusten todentamiseksi. Tarkkailu tulee ulottaa niin laajalle alueelle, ettei pitoisuusmuutoksia ole havaittavissa. Velvoitetarkkailujen vesistöissä suoritettujen analyysien määritystarkkuus ei ole ollut riittävää eikä haitallisia aineita ole tarkkailtu riittävässä laajuudessa. Määritystarkkuus on
5 aiheuttanut tilanteen, jossa haitallisten aineiden kuormitusmääriä ei voida arvioida. Käytettävillä menetelmillä tulee päästä määritysrajoihin, jotka täyttävät Vn:n asetuksen 30.11.2006/1040 ja Vn:n asetuksen 868/2010 (tulkinta) ympäristölaatunormeissa esitetyt vaatimukset. Lisäksi em. asetuksissa mainitsemattomien analyyttien osalta menetelmän ja tulosten tulee muutoin soveltua haittavaikutusten todentamiseen. On huomattava että kyseessä on laaja-alainen toiminta, josta aiheutuu merkittäviä pitkäaikaisia ympäristövaikutuksia ja haitallisten aineiden kertymistä vesiekosysteemiin. Siten analyysitarkkuudella on keskeinen merkitys määrien arvioimisessa. Tarkkailusuunnitelma on tähän saakka hyväksytty Kainuun Ely-keskuksen toimesta. Jatkossa se tulee hyväksyttää Pohjois-Savon Ely-keskuksessa Vuoksen vesienhoitoalueelle tulevan kuormituksen tarkkailun osalta. Vastaavasti on menetelty mm. turvetuotannon ympäristöluvissa, joissa vesistövaikutukset ulottuvat toisen Ely-keskuksen alueelle. Uraanin talteenotto Kaivokselle rakennettavassa uraanin talteenottolaitoksessa käsitellään sekä Talvivaaran kaivoksen oman metallintuotannon pääliuosvirtaama että Norilsk Nickel Harja valta Oy:lta tuotava uraaniraaka-aine. NNH:lta tuotavan nestemäisen uraaniraaka-aineen käsittelyä ei tule Talvivaarassa sallia raaka-aineen kuljetusriskien vuoksi. Talvivaara Sotkamo Oy esittää, että uraanin talteenottotoiminnalle annettaisiin lupa muutoksenhausta huolimatta. Esitystään hakija perustelee sillä, että Norilsk Nickel Harjavalta Oy:n tehtailla metalleista erotetun uraanin varastot ovat täyttymässä eikä uraaniliuosten käsittelyä Harjavallassa ole ratkaistu. Hakijan mukaan, jos Talvivaara Sotkamo Oy:lle ei myönnetä lupaa uraanin talteenottoon muutoksenhausta huolimatta, Norilsk Nickel Harjavallan tehtailla voidaan joutua lomauttamaan työntekijöitä, koska tuotantoa joudutaan vähentämään uraanivarastojen täyttyessä. Talvivaara Sotkamo Oy:n perustelu ei ole kestävä tarkasteltaessa asiaa ympäristönsuojelulain mukaisesti. Toisen yhtiön vaikeudet eivät ole sellainen luvan myöntämisen peruste, että lupa tulisi myöntää. Hakemus toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta on hylättävä. Yhteenveto Lapinlahden ympäristölautakunta toteaa, ettei Talvivaaran laajuinen toiminta ja sen ympäristövaikutusten alentaminen saa olla kokeiluluonteista toimintaa. Nykyinen ympäristö- ja vesitalouslupa perustuu osittain hakijan antamiin virheellisiin tietoihin jäteveden määrästä sekä laadusta. Ei ole ympäristönsuojelulainsäädännön mukaista, että tällä virheellisyysperusteella lupaehtoja helpotettaisiin, etenkin kun toiminnan ympäristövaikutukset ovat selkeästi todennettavissa. Ympäristölainsäädäntö on laadittu lähtökohtana ympäristön pilaantumisen estäminen. Luvan jatkamisen perusteena tulee olla hallittu ja ympäristön kannalta kestävä toiminta. Toiminnan ympäristövaikutuksia, lupaehtoja sekä luvan myöntämisen edellytyksiä on tarkasteltava uudelleen kokonaisuutena. Lupahakemusta käsiteltäessä tulee myös huomioida vesienhoitolain (1299/2004) mukainen vesienhoitosuunnitelma ja toimenpideohjelma Vuoksen vesienhoitoalueelle.
6 Kaivostoiminnalla ei saa vaarantaa vesistön hyvän ekologisen ja kemiallisen tilan saavuttamista. Talvivaaran kaivos ei täytä vesienhoitolain 23 :ssä mainittuja edellytyksiä ympäristötavoitteista poikkeamiseksi. Talvivaaran kaivos ja kaikki sen toiminnot sijaitsevat Kainuun puolella. Koska Talvivaaran kaivos aiheuttaa vakavaa ympäristökuormitusta Vuoksen vesistöalueelle Pohjois-Savon puolelle, olisi kohtuullista johtaa myös kaikki jätevedet Oulujoen vesistöaluelle. Yhteenvetona ympäristölautakunta esittää seuraavaa: 1. Talvivaaran jätevedet tulee käsitellä ympäristönsuojelulain parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisilla menetelmillä. Vesien suljetussa kierrossa päästöjä vesistöön ei syntyisi ollenkaan. 2. Ennen kuin suljettu kierto on käytössä, tulee jätevedet käsitellä alueella niin, että prosessista lähtevässä vedessä saa olla korkeintaan noin 200 mg/l sulfaattipitoisuus. 3. Luvassa pitoisuusrajat tulee asettaa prosessista lähtevälle vedelle. Prosessista vesistöön laskettavan veden määrä tulee määrätä luotettavasti mitattavaksi. 4. Kaivoksen toiminnan tarkkailu tulee ulottaa valumavesistössä niin laajalle alueelle, ettei pitoisuusmuutoksia ole havaittavissa. 5. Lapinlahden kunnan alueella tulee tarkkailua jatkaa keväällä 2012 aloitetuista pisteistä Sälevältä, Itäkoskesta ja Atronjoesta. Säännöllinen tarkkailu tulee ulottaa myös Syvärille. 6. Velvoitetarkkailussa analyysien määritystarkkuus tulee olla sellainen, että aineiden kuormitusvaikutus on yksiselitteisesti todennettavissa. 7. Haitalliset aineet tulee määrittää asetuksen 1022/2006 mukaisesti. 8. Tarkkailusuunnitelman Vuoksen vesistöalueen vesien osalta hyväksyy Pohjois-Savon Ely-keskus. Tarkkailutulokset on toimitettava Lapinlahden ympäristönsuojeluviranomaiselle heti niiden valmistuttua. 9. NNH:lta tuotavan nestemäisen uraaniraaka-aineen käsittelyä ei tule Talvivaarassa sallia raaka-aineen kuljetusriskien vuoksi. Lupaa toiminnan aloittamiseksi muutoksenhausta huolimatta ei tule myöntää. 10. Lapinlahden ympäristölautakuntaa on kuultava jatkossa asioissa, jotka koskevat Talvivaaran vesistöpäästöjä Lapinlahden kunnan alueella sijaitseviin vesistöihin.