Säällä, aallokolla ja merivedenkorkeudella on suuri merkitys veneillessä. Mitä paremmin veneilijä ymmärtää ja seuraa säätä. sitä turvallisempaa veneily on. Ilmatieteen laitoksen asiantuntijat ovat koonneet nopeasti hahmotettavan oppaan säästä ja vesilläliikkujille tarkoitetuista ennusteista, varoituksista ja muista palveluista. Asiantuntijat opastavat, kuinka säätä kannattaa seurata myös itse ja kuinka yhdistää omat havainnot ajankohtaisiin ennusteisiin. Säätietoa on koko ajan enemmän saatavilla. Luotettavien verkkosivujen ja erilaisten mobiilipalveluiden merkitys kasvaa samalla kun Radio Suomen merisää varoituksineen säilyy yhä edelleen olennaisena osana veneilijöiden palveluita.
Vesilläliild<ujan saaopas Toimittaja: Sari Hartonen Toimituskunta: Marja Aar nio-frisk, Nina l(ukkurainen ja Eij a Vallinheimo Kirj oittaj at: Ma rja Aarnio-Frisk, Pekka Alenius, Mikael Frisk, Sari Hartonen, Milla Johansson, Janne Kotro, Leila Maiche-Plathan, Antti Mä kelä, Minna Rantamäki, Jenni Rauhala, Laura Tuo mi, Jari Tuovinen ja Jouni Vainio Julkaisij a Ilmatieteen laitos ILMATIETEEN LAITOS Kusta ntaja Tähtitieteellinen yhdistys Ursa Helsinki 2013 Ursan julkaisuj a 132
Ilmatieteen laitos. kirjoittajat. kuvaajat ja Ursa ry Kaikki oikeudet pidätetään. Ulkoasu ja taitto Kaaripiste Oy Kl 55.5 ja 69.63 ISBN 978-952-5985-08-5 ISSN 0357-7937 Tähtitieteellinen yhdistys Ursa ry www.ursa.fi Painettu Saarijärven Offset Oy:ssä 2013
3 Sisältö Vinkkejä veneilijälle- miksi säätä on syytä tarkkailla?... 7 Varoitukset auttavat ennakoimaan... 11 Yleistä sääilmiöistä... 19 Perustietoa tuulesta... 29 Näkyvyys ja sitä heikentävät ilmiöt...... 41 Rajuilma voi yllättää veneilijän... 47 Aallokkoa. jäätä ja muuta merellistä asiaa... 61 Havainnot merellä ja rannalla... 71 Sääennuste-yhdistelmä tiedettä ja taitoa... 79 Sään ja luonnon tarkkailu... 83 Sääennusteet veneilijöille... 91 Liitteet..... 99 Hakemista... 105
4
5 Lukljalle Sää- ja meritieto - vesilläliikkujan käsikirja ilmestyi kymmenen vuotta sitten vuonna 2003, ja nyt oli aika uudistaa kirja. Säätietoa on nykyisin saatavissa entistä enemmän, säähavaintoja saadaan kolmen tunnin sijaan kymmenen minuutin välein, ja ne ovat automaattisten mittalaitteiden tekemiä. Ennusteet ovat parantuneet ja monista sääilmiöistä meillä on enemmän tietoa. Verkkosivujen ja erilaisten mobiilipalveluiden merkitys on kasvanut huomattavasti kymmenessä vuodessa, mutta Radio Suomen merisää on edelleen olennainen osa veneilijöiden palveluita, samoin kuin teksti-tv:n merisäätä koskevat sivut. Säällä, aallokolla ja merivedenkorkeudella on suuri merkitys veneillessä, purjehtiipa isolla purjeveneellä tai ajaapa pienellä sähkömoottoriveneellä. Olennaista on tuntea omat ja miehistön taidot ja veneen rajat. Mitä paremmin veneilijä ymmärtää ja seuraa säätä
6 sekä merta tai järveä ja mitä paremmin laatii etukäteissuunnitelmat yllättävien tilanteiden varalle, sitä turvallisempaa veneily on. Sää voi muuttua nopeasti ja voi yllättää meteorologinkin. Minut yllätti Sylvin päivän rajuilma illalla 8.8.2010. Kun vilkkaassa Itä-Helsingin saaristossa ei näkynyt kauniina kesäsunnuntaiiltana muita veneitä, olisi ollut syytä olla jo kotisatamassa. Matkalla kotiin mietimme pitäisikö rantautua ja missä se olisi turvallista, ettemme ajaisi kivikkoon. Ajoimme kuitenkin perille ja ehdimme kotilaituriin noin kymmenen minuuttia rajuilman alkamisen jälkeen. Vene selvisi pikkunaarmuilla, mustelmat paranivat muutamassa päivässä, mutta ylimeteorologin itsetunto kärsi kovan kolauksen. Harvoin sitä pääsee niin hienoa luonnonnäytelmää seuraamaan noin läheltä. Näytelmästä ei vain ehtinyt kunnolla nauttia, kun piti miettiä, miten selviytyä rantaan ehjänä. Vielä rannassakin tuuli melkein heitti mereen ja pelastusliivit tuntuivat tarpeellisilta. Sylvin illan rajuilma eteni Virosta noin 100 kilometriä tunnissa, eikä sellaista ehdi veneellä karkuun. Näin reipas vauhti on harvinainen, mutta jo tavallinen ukonilmakin voi kehittyä hetkessä ja liikkua sangen nopeasti. Veneily on mukava tapa päästä luonnon helmaan. Mikä voisikaan olla mukavampaa kuin veneillä täyden kuun va- Jossa sillan alla katsellen ja kuunnellen vesisiippojen saalistusta tai istua aurinkoisena kesäpäivänä lämpimällä, sileällä rantakalliolla merta ihaillen. Voi kun kesä ja veneilykelit tulisivat pian. Kiitokset edelliseen sää- ja meritietokirjaan kirjoittaneille. Teidän tekstejänne on käytetty tässä kirjassa suoraan ja hyvin paljon muokattuina. Mahdolliset virheet ovat minulta kotoisin. Kiitokset tähän kirjaan tekstejä kirjoittaneille ja tekstejä kommentoineille, erityisesti kirjan toimituskunnalle Marjalle, Ninalle ja Eija IIe. Ilman teitä tämä ei olisi koskaan valmistunut. Kiitän myös valokuvaajia ja muiden kuvien tekijöitä. On se niin mukavaa, kun sai työaikana kirjoittaa kirjaa. Kiitokset myös rakkaalle veneilykumppanilleni, jonka ansiosta on tullut koettua Sylvi ja monia muitakin venekelejä Svena l:llä. Uutta veneilykesää odottaen Helsingissä 1.10.2012 Sari Hartonen
Susanna Hyvärinen
8 Melonta sujuu, vaikka sää ei ole suotuisa, jos on hyvin varustautunut säätä varten. Yllättävä sään muutos voi aiheuttaa pahoja vaaratilanteita veneilijälle. Vaaran mahdollisuutta voi pienentää seuraamalla Ilmatieteen laitoksen merisäätiedotuksia ja säähavaintoja sekä tarkkailemalla säätä itse. Omat havainnot auttavat myös sääennusteiden tulkinnassa. Ilmatieteen laitos laatii viralliset varoitukset ja meriennusteet Suomea ympäröiville merialueille sekä Saimaan vesistöalueelle suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. YleRadio Suomi, Radio Vega ja rannikkoradioasema Tu rku Radio lukevat ne vakituisina tiedotusaikoina. Järvillä veneilevien on syytä seurata huomautuksia sisävesillä liikkujille sekä varoituksia ukkospuuskista ja voimakkaista maa-alueiden tuulista. Venematkaa suunnitellessa ja myös matkan aikana on syytä seurata radiossa luettavien ennusteiden lisäksi muita sääennusteita. Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta i/matieteenlaitosfi saa säätiedon lisäksi tietoa myös erilaisista palveluista veneilijöille.
9 Tarkista tiedot ennen lähtöä, päivitä niitä matkan aikana Mikä on vallitseva sää? Tarkista säähavainnot suunnittelemasi reitin varrelta ja mieti, miten omat havaintosi sopivat tilanteeseen (ks. sivu 72). Muista, että sää voi muuttua nopeasti. Muuttuuko sää? Tarkista tuoreet sääennusteet ja mieti, rajoittavatko ne suunnitelmiasi. Ta rkista myös aaltoennusteet (ks. sivu 66). Selvitä itsellesi merisääennustetekstin katsauksessa kerrottujen rintamien ja korkea- ja matalapaineiden sijainti ja liike (ks. sivu 20). Selvitä itsellesi, ovatko nopeat sään muutokset mahdollisia. Voiko tulla esimerkiksi ukkonen, johon sisältyy voimakkaita tuulen puuskia, tai tuulen suunnan muutoksia tai voiko sumu yllättää tai näkyvyys huonontua äkillisesti (ks. sivut 42 ja 48). Missä liikut? Varmista, että käytät oikean alueen ennustetta, mutta tarkista myös viereisten alueiden ennusteet. Se helpottaa arvioimaan esimerkiksi tuulen kääntymisen ajankohtaa rintaman ylityksen yhteydessä (ks. sivu 92). Liikutko avomerellä vai rannikon lähellä? Jos liikut avomerellä, voit käyttää ennustetta yleensä sellaisenaan. Jos liikut rannikon lähellä tai saaristossa, joudut tekemään itse pienen mittakaavan parannuksia ennusteeseen eli huomioimaan esimerkiksi saaren kärki -ilmiön vaikutuksen tuuleen, tuulen kanavoitumisen salmessa ja niin edelleen (ks. sivu 34). Muista huomioida merituuli-ilmiö (ks. sivu 34). Jos liikut järvellä, on syytä varautua siihen, että tuuli voi olla järven selällä voimakkaampaa kuin ennusteessa kerrotaan. Onko varoituksia, mikä on voimakkain mahdollinen tuuli? Joudutko liikkumaan veneellä voimakkaimman tuulen aikaan? Va roituksessa kerrotaan aina voimakkain tuuli seuraavan 24 tunnin aikana (ks. sivu 12). Onko aallonkorkeus liian suuri? Ta r kista aallonkorkeusvaroitukset ja -ennusteet sekä -havainnot (ks. sivu 15). Oletko liikkumassa alueella, jossa meriveden korkeudella on merkitystä? Silloin on syytä seurata varoituksia, ennusteita ja havaintoja meriveden korkeudesta (ks. sivu 14). Mieti onko veneesi riittävän merikelpoinen ja riittävätkö miehistösi merimiestaidot kyseessä olevaan keliin. Onko muita vaaraa lisääviä sääilmiöitä? Onko ennustettu ukkosta? Merialueilla ukkonen mainitaan tekstiennusteessa näkyvyyden yhteydessä. Järvillä liikkuessa on syytä seurata maaennusteen mainintoja ukkosista ja varoituksia ukkospuuskista.
10 Ukkoseen liittyy useita vaaroja: salamointi, voimakkaat yllättävät tuulenpuuskat ja jopa rakeet ja vesipatsaat. Ukkosella on syytä seurata pilvien kehitystä. Mieti etukäteen miten ja minne suojaudut (ks. sivu 48). Onko sumu mahdollista? Näkyvyys voi heiketä nopeasti. Seuraa tilannetta tarkkaavaisesti erityisesti, jos on ennustettu sumua. Muista, että sumua on merellä yleensä eri aikaan kuin maalla ja sumuennusteet eivät ole yhtä tarkkoja kuin tuuliennusteet (ks. sivu 42). Mikä on paras ennuste? Suomessa liikkuessa käytä Ilmatieteen laitoksen ennusteita. Varmista, että ennuste on tarkoitettu veneilyyn. Käytä vain ajantasaisia ennusteita. Kun veneilet esimerkiksi Viroon ja Ruotsiin, tarkista myös paikalliset sääennusteet ja varoitukset.
Bengt Wikström
12 Varoitusten tarkoituksena on lisätä turvallisuutta. Varoitusten avulla voi etukäteen varautua vaaralliseen säähän. Ilmatieteen laitoksen antamista varoituksista veneilijöille tärkeimmät ovat tuuli-, aallokko- ja meriveden korkeusvaroitukset. Sen lisäksi voi olla tarpeen seurata metsäpalo-, sade-, rajuilmaja jäätämisvaroituksia sekä tiedotuksia uv-säteilystä. Varoitukset koskevat yleensä seuraavaa 24 tuntia. Varoituksessa annettava varoituslukema on suurin seuraavan 24 tunnin ajalle ennustettu arvo, esimerkiksi voimakkain tuulennopeus. Ennakkovaroituksia annetaan vuorokautta pidemmälle ajanjaksolle. Tuuli-, aallokko- ja merivedenkorkeusvaroituksia voidaan antaa jopa 3 vuorokautta aikaisemmin. Monissa varoituksissa vaaran vakavuutta ilmaistaan väriluokituksella, joita ovat vihreä (ei varoitusta) keltainen, oranssi ja punainen (vaarallisin sää). Luokitus auttaa hahmottamaan, kuinka vaarallisesta ilmiöstä on kyse. Väriluokittelu näkyy muun muassa varoituskartalla Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla. Ilmatieteen laitos voi antaa ylimääräisiä varoituksia esimerkiksi yllättävästi voimistuneesta tuulesta. Nykyisin ylimääräiset varoitukset ovat harvinaisia, koska ennusteet ovat hyviä ja vaarallisista sääilmiöistä osataan varoittaa riittävän ajoissa. Ilmatieteen laitoksella on muutamien muiden viranomaisten tapaan oikeus varoittaa äkillisistä, mahdollisesti hengenvaaraa aiheuttavista ilmiöistä jopa vaaratiedotteilla, jotka luetaan radiossa ja voidaan näyttää tarvittaessa myös televisiossa. Esimerkki varoituskartasta 17.9. Merellä on voimassa myrsky- ja kovan tuulen varoituksia, Saimaalla huomautus veneilijöille ja sisävesillä on huomautus navakasta tuulesta. Lisäksi merellä on aallokkovaroituksia. Merenkurkun ja Perämeren rannikolla on voimassa myös meriveden korkeusvaroitus. Varoitukset löytyvät Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta ja Ylen teksti-tv:stä. Lisäksi Radio Suomi ja Radio Vega lukevat varoituksia. Osa varoituksista on mukana Ylen tv-säälähetyksissä. Merenkul-
13 kijoille tarkoitettu turvallisuusradio Turku-radio lukee varoitukset englanniksi. Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla on kerrottu tarkemmin erityyppisistä varoituksista ja vaaratiedotteista. Varoitusarvo on ennustetun tuulen vaihteluvälin suurin arvo koko 24 tunnin jaksolla. Merellä varoitus koskee avomerta, ran nikon lähellä tuuli voi olla erilaista. Tuulivaroituksia ja huomautuksia veneilij öille Merialueilla ja Saimaalla varoitetaan kovasta tuulesta, myrskystä ja hirmumyrskystä sekä annetaan huomautuksia navakasta tuulesta veneilijöille toukolwun alusta lokakuun loppuun. Muilla järvillä on syytä seurata huomautuksia veneilijöille sekä maa-alueiden tuulivaroitul<sia ja varoituksia ukkospuuskista. Merialueiden tuulivaroituksissa ja huomautuksissa naval<asta tuulesta veneilijöille l<äytetään kymmenen minuutin keskituulta, mutta maa-alueiden varoituksissa puuskanopeuksia. Tämän vuoksi maa-alueiden tuulivaroituksissa voi olla meriä ja sisävesiä voimakkaampia lukemia. Varoitukset merelle ja Saimaalle Myrskyvaroitus annetaan, kun kymmenen minuutin keskituuli kymmenen metrin korkeudella on 21 m/s tai enemmän. Hirmumyrskyvaroituksen raja on 33 m/s. Kovan tuulen varoitus annetaan, kun keskituuli on vähintään 14-20 m/s. Huomautus veneilijöille annetaan 1.5.-31.10. välisenä aikana, kun keskituuli on vähintään 11-13 m/s tai esiintyy voimakkaita puuskia. Merten tuulivaroitukset koskevat avomerta. Rannikon lähellä ja saaristossa tuuli voi olla selvästikin heikompaa, ja sen suunta voi poiketa. Kansainvälisissä varoituksissa storm (myrsky) -raja on 25 m/s ja gale (kova tuuli) -raja 17 m/s. Järvet Tuulivaroitus sisävesille (1.5.-31.10.) annetaan, kun tuulennopeuden 10 minuutin keskiarvo on vähintään 10 m/s tai tuuli on puuskaista. Tuulivaroituksessa maa-alueille on kolme eri vaaratasoa. Varoitus annetaan, kun tuuli on puuskissa laaja-alaisesti yli 20, 25 tai 30 m/s. Rajun ukonilman varoituksessa on kolme eri vaaratasoa. Varoitus annetaan, kun tuuli on ukkospuuskissa yli 15, 25 tai 30 m/s. Varoituksessa mainitaan varoitusjakson ajalta voimakkain tuulen nopeus. Esimerkiksi keskipäivällä annettu ennuste voi olla seuraava: Voimistuvaa luoteistuulta, illalla 10-14 ja aamulla 14-18 m/s. Tällöin varoituslukema on 18 m/s, vaikka tuuli olisi heikompaa suuren osan ennustusjaksosta. Suomenlahdella luoteistuuli puhaltaa rannikon
14 Meriveden matala korkea erittäin vaarallisen vesi vesi korkea korkea korkeusvaroitukset vesi vesi merialueittain: kerran kerran kerran kerrran vuodessa vuodessa viidessä 20:ssa vuodessa vuodessa keltainen keltainen oranssi punainen Perämeren pohjoisosa -80 115 140 170 Perämeren eteläosa -65 85 110 130 Merenkurkku ja Selkämeri -50 75 100 120 Ahvenanmeri ja Saaristomeri (Föglö) -50 65 85 100 Saaristomeri (Turku), Suomenlahden länsiosa (Hanko) Suomenlahden länsiosa (Helsinki) -50 70 95 110-60 80 115 130 Suomenlahden itäosa -70 110 145 175 Matalasta meriveden korkeudesta on käytössä vain yksi varoitusraja. Korkean veden tapauksessa on 3 eri rajaa. Veden korkeuden vaihtelu on eri merialueilla hyvin erilaista ja siksi luokittelut ovat aluekohtaisia. lähellä heikommin kuin avomerellä. Jos tuuli on esimerkiksi lounaasta, niin rannikolla tuulen voimakkuus on samaa luokkaa kuin ennusteessa on kerrottu. Eri sääennusteissa tuulilukemat voivat poiketa sen mukaan, onko tarkoitettu avomerta vai rannikkoa, ja onko kyseessä maksimi- vai keskituuli. Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta löytyy tietoa monien ennusteiden sisällöstä. Kovasta tuulesta annetaan toukolokakuussa myös ennakkovaroituksia jopa kolme vuorokautta aikaisemmin. Myrskyistä ja hirmumyrskyistä ennakkovaroituksia annetaan vuoden ympan. Varoituksia matalasta ja korkeasta vedestä Meriveden korkeuden vaihteluväli on eri merialueilla hyvin erilainen. Suomenlahden ja Perämeren pohjukassa vaihtelu on suurta, mutta lounaisilta merialueilla pientä. Tämän vuoksi varoitusrajat on määritelty jokaiselle merialueelle erikseen. Matalasta vedestä on käytössä vain yksi varoitusraja mutta korkeasta 3 eri korl<eutta. Alimman vaaratason varoitusten toistuvuus on kerran vuodessa, toisen vaaratason kerran viidessä vuodessa ja ylimmän vaaratason kerran 20 vuodessa.
15 :I:.. :J :J c 3:.. :J. :J "' :J Aallokkoa merellä. Meriveden korkeutta koskevia ennakkovaroituksia laaditaan kolmeen vuorokauteen asti. Lähivuorokauden varoitusten ja ennakkovaroitusten varoituskynnykset on lueteltu oheisessa taulukossa. Varoituksia aallokosta Aallokkovaroituksia annetaan merkitsevästä aallonkorkeudesta. Käytössä on kolme eri raja-arvoa: 2,5; 4 ja 7 metriä. Yksittäinen aalto voi olla puolitoista- tai jopa kaksinkertainen merkitsevään aallonkorkeuteen nähden. Kun merkitsevä aallonkorkeus on 2,5 metriä, se on jo suurimmalle osalle Merl<itsevä aallonkorkeus Aallonkorkeudella ta r koitetaan aallo n pohjan ja huipun välistä korkeuseroa. Merkitsevä aallo n korkeus Hs on asetettu vastaamaan kokenei den merenkulkijoiden silmin arvioimaa aallokon korkeutta. Se on likipitäen sa ma kuin aallokon korkeusj ärjestykseen asetettujen aaltojen korkei mman kolmasosan keskiarvo. Aallokon korkein yksittäinen aalto on liki kaksinkertainen merkitsevään aallo nkorkeuteen nähden.
16 veneilijöistä liikaa. Pienimmillä veneillä jo metrin korkuinen aallokko on vaarallista. Neljä metriä merkitsevänä aallonkorkeutena on esimerkiksi Suomenlahdella jo harvinaisen suuri. Sitä esiintyy esimerkiksi Helsingin edustalla keskimäärin noin 10 tuntia vuodessa. Ylimmän vaaratason mukaisia aallonkorkeuksia esiintyy Suomen merialueista vain Pohjois-Itämerellä ja Selkämeren kaakkoiskulmassa. Tällöin aallokko haittaa merkittävästi isompia laivoja ja aiheuttaa niille jopa vaaraa. Aallonkorkeudesta annetaan myös ennakkovaroituksia kolme vuorokautta aikaisemmin. Niissä alin luokka 2,5 metriä on käytössä vain toukokuun alusta lokakuun loppuun. Jäätä misva roitu ksia talviaikaan Jäätämisvaroituksia annetaan myöhään syksyllä ja talvella. Alukseen kertyvä jää on vaarallista, koska aluksen tasapaino muuttuu ja siitä tulee epävakaa ja painavampi. Lisäksi aluksen kannet tulevat liukkaiksi. Jään kertymiseen alusten rakenteisiin vaikuttavat ilman ja meriveden lämpötila, tuulen nopeus, aallokko, suhteellinen kosteus, sade ja aluksen ominaisuudet sekä kulkusuunta. Ilman lämpötila voi olla korkeintaan -2 astetta, jotta se saa aikaan suolaisessa merivedessä jäätäviä roiskeita. Meriveden pintalämpötilan pitää olla samaan aikaan alle +5 astetta. Roiskeiden lisäksi jäätä voi kertyä sumusta ja sateesta. ---- :I:.. " c: 3:.. :0 :0 :; "' :0 Jäätä voi kertyä paljon aluksen rakenteisiin sopivissa oloissa.
17 Ultraviolettisäteilyä merellä Uto. Suomt Vesillä ollessa UV-säteily on arvaamaton vaara, sillä UV-säteily ei tunnu iholla. Lisäksi tuuli tai viileä sää voi viedä auringon lämmön tunteen. Vasta seuraukset ovat kivuliaita. Veneillessä tai rannalla tulee helposti oltua useita tunteja ulkona auringossa. Iholle haitallisesta UV-säteilystä puolet tulee hajasäteilynä, ja siksi katoksettomassa veneessä tai avoimella rannalla säteilylle altistuu joka suunnasta. Suojautumistarpeen arvioinnissa käytetään Suomessa YK:n suositusten mukaista UV-indeksiä (UVI), joka ilmoittaa ennustetun tai havaitun UV-säteilyn tehon yhdellä luvulla. Suojautumistarve alkaa, kun indeksin arvo on 3. UV-säteilyn voimakkuutta kuvaavasta taulukosta havaitaan, että indeksin arvon ollessa 3-5 säteily on kohtalaista ja arvolla 6-7 säteily on voimakasta, mikä edellyttää erityisen huolellista suojautumista. Silmät ja ihon paljaat osat tulee Iholle haitallisen UV-säteilyn voimakkuus vaihtelee vuorokaudenajan mukaan. 29.6.2011 UV-indeksi ylitti suojautumisrajan eli arvon kolme aikavälillä klo 10-18, ja klo 12-15 säteily oli jo voimakasta eli indeksi oli kuusi. Palloviiva esittää ennustetun ja värillinen sahalaitaviiva mitatun UV-indeksin. suojata erityisesti keskipäivällä sekä varhain iltapäivällä (kello 11-15). UV-säteilystä tiedotetaan Suomessa huhtikuun alusta elokuun loppuun. Tuona ajankohtana auringon UV-säteily vaihtelee heikosta voimakkaaseen kellonajasta ja pilvisyydestä riippuen. UV-säteilyn voimakkuutta kuvaavat arvot Suomessa UV-indeksi on kesällä korkeimmillaan voimakasta. Tilanne on aivan toinen esimerkiksi veneillessä Välimerellä.
18 Yläpilvet eivät heikennä maahan tulevaa uv-säteilyä samaan tapaan kuin alempana olevat ja paksummat pilvet. Veneillessä ei tule helposti kuuma, mutta uv-säteilytte altistuu tehokkaasti.
Mikael Frisk
20 ) Euroopan säätilanne 26.6.2012 meteorologin analysoimana. Matalapaineet merkitty M-kirjaimella ja korkeapaineet 1<-kirjaimella. Ta rkemmat merkkien selitykset kirjan Lopussa sivulla 104. Korkea- ja matalapaineet Ilmanpaine on matalapaineen keskuksessa ympäristöään alempi ja korl<eapaineen keskuksessa korkeampi. Matalapainetta tuulet kiertävät vastapäivään ja korkeapainetta myötäpäivään. Ilman maapallon pyörimisliikettä ilma virtaisi suoraan korkeamman paineen alueelta matalamman paineen alueeseen. Pyörimisliikkeen aiheuttama coriolisvoima kääntää tuulen suuntaa pohjoisella pallonpuoliskolla oikealle. Kun yhdistetään eri paikoissa havaitut saman ilmanpaineen arvot, saadaan sääkartoille ilmanpaineen saman arvon käyriä, niin kutsuttuja isobaareja. Mitä tiheämmässä isobaarit ovat, sitä voimakkaammin alueella tuulee. Yleistä korkeapaineista Korkeapaine on ympäristöään korkeamman ilmanpaineen alue, joka on sääkartoissa merkitty K-kirjaimella korkeapaineen keskuksen kohdalle. Kahden
21 matalapaineen välistä aluetta sanotaan korkeapaineen selänteeksi. Pohjoisella pallonpuoliskolla tuuli kiertää korkeapaineen alueella myötäpäivään ja suuntautuu keskuksesta viistoon poispäin. Korkeapaineessa isobaareja on harvemmassa kuin matalapaineessa. Korkeapaineen keskuksessa tuuli on heikkoa. Korkeapaineisiin liittyy kesäaikaan yleensä aurinkoinen sää. Talviaikaan sää voi olla myös pilvistä. Joskus korkeapaine on pitkäikäinen ja kestää jopa pari viikkoa. Yleistä matalapaineista Matalapaine on ympäristöään alemman ilmanpaineen alue. Sääkartalla matalapaineen keskuksen (M) ympärillä on isobaarien rengasmaisia käyriä. Mitä alempi keskuksen ilmanpaine on ympäristöönsä nähden, sitä syvempi matalapaine on. Tuuli on sitä voimakkaampaa, mitä tiheämmässä isobaarit ovat. Matalapaineessa tuulet kiertävät vastapäivään kaartuen vähän matalapaineen keskustaa kohti. Matalapaineen voimakkuuteen vaikuttaa ensisijaisesti millaisia lämpötilaeroja on sen syntyalueella ja reitin varrella. Mitä suurempi lämpötilaero on, sitä paremmin matalapaine voi kehittyä voimakkaaksi. Lisäpuhtia matalapaineelle antaa lämmin meri, josta huokuu lämpöä ja kosteutta. Toisaalta ylempänä ilmakehässä on kylmää ilmaa, mikä matalapaineessa voimistaa pystyliikkeitä. Näin myös pystysuuntaiset lämpötilaerot ilmakehässä vaikuttavat matalapaineen kehitykseen. Kun korkeapaine vahvistuu, ilmanpaine nousee sen keskuksessa. Kun korkeapaine heikkenee, ilmanpaine sen keskuksessa laskee. Vastaavasti matalapaine syvenee, kun ilmanpaine laskee ja täyttyy, kun ilmanpaine nousee. Syksyllä ja talvella sulat merialueet voimistavat matalapaineita. Myös suurimmat järvet käyttäytyvät meren tapaan. Matalapaineen alueella usein tuulee, sataa ja on pilvistä. Kesällä on viileää toisin kuin talvella, jolloin on lauhaa. Laajaan matalapaineeseen syntyy joskus niin sanottuja osakeskuksia tai yksi matalapaine voi jakaantua useammaksi pienemmäksi matalapaineeksi. Matalapaineen osakeskuksen syntyä ja elämää on hankalampi ennustaa kuin laajemman matalapaineen. Ilmamassat Suomessa vaihtelevat lämmin keskileveysasteiden ilma massa, viileä polaariilma ja kylmä arktinen ilma massa. Arktista ilmamassaa ei ole kesällä Suomessa. Suomessa ilmamassat eivät ole oppikirjamoisia vaan enemmän tai vähemmän muuntuneita ja toisinaan hankalia luokitella. Ilmamassojen väliseen rajavyöhykkeeseen syntyy matalapaineita. lämpimät ilmamassat Kesäaikaan lämpimän ilmamassan tunnistaa usein siitä, että ilma on sameaa. Sameuden voi aiheuttaa kosteus tai
22 Lämpi mässä ilmamassassa l<esällä näkyvyys voi olla heikentynyt muun muassa maastopalosavujen vuoksi. Tilanne muutama tunti ennen Sylvi-rajuilmaa, josta on kerrottu enemmän luvussa 6. sitten ilma on likaista tai pölyistä. Silloin taivaalla olevia pilviä on hankala nähdä. Veneilykaudesta keväällä ja alkukesästä on merellä lämpimässä ilmamassassa toisinaan sumuja, jotka voivat olla yllättävän tiheitä. Sumuja on myös hankala ennustaa. Lämpimässä ilmamassassa tuuli on yleensä tasaista, mutta ukkoset voivat tuottaa hetkellisesti voimakasta tuulta. Kylmät ilmamassat Kylmässä ilmamassassa tuuli on usein puuskaista erityisesti päiväsaikaan. Lännen ja pohjoisen väliset tuulet ovat yleensä puuskaisimmat. Kylmään ilmamassaan liittyy myös kumpu-, kuuro- ja ukkospilviä. Sade- ja varsinkin ukkoskuurojen yhteydessä voi olla voimakkaita tuulen puuskia. Kylmässä ilmamassassa näkyvyys on yleensä hyvä, ja sumua syntyy vain poikkeustapauksissa, josta esimerkkinä Syyskuun alussa kumpu- eli cumuluspilviä muodostuu helposti meren ylle. Myöhemmin iltapäivällä pilvistä kehittyi kuuropilviä eli cumulonimbuksia. on talviaikaan sulan meren ylle muodostuva merisavu. Kuurosade voi heikentää näkyvyyttä hetkellisesti.
23 Sääjärjestelmän ominaisuuksia D 0 Cumulus,Q Cumulonimbus,, Tihkusade lokm Lämmin hyvä huono Näkyvyys kohtalainen huono 600 km hyvä c: cu c: 0... <11 ILMANPAINE LÄ MPÖT ILA d d _j Kuvassa on klassinen kaaviokuva matalapaineesta rintamineen. Kuvassa on poikkileikkaukset A-B ja C-0 sekä ilmanpaineen ja lämpötilan kulku ja tuulen muutokset.
24 ------------------ > ::> ::> z 0 0.. c ::> c. Lämpimässä rintamassa pilvisyys paksuuntuu vähitellen. Sää rintamat Säärintama on kahden ominaisuuksiltaan erilaisen ilmamassan rajavyöhyl<e. Kylmään rintamaan liittyy voimal<kaita kuuro- ja ukkospilviä sekä puuslwista tuulta. Lämpimään rintamaan liittyy tasaisempia, toisinaan voimakkaita tuulia. Eri ilmamassojen väliin jää kapeita rajavyöhykkeitä. Lämpötila tai muu ilmamassan ominaisuus, joka on ilmamassan sisällä jokseenkin yhtenäinen, muuttuu rajavyöhykkeen kohdalla jyrkästi, kun siirrytään ilmamassasta toiseen. Näitä rajavyöhykkeitä kutsutaan rintamiksi. Maanpinnalla rajavyöhykkeen leveys on tavallisimmin useita kymmeniä kilometrejä. Piruutta rintamilla on satoja tai jopa tuhansia kilometrejä. Seuraavassa rintamat on selitetty oppikirjamaisina esimerkkeinä, mutta käytännössä rintamat ovat huomattavan vaihtelevia. Lämmin rintama Lämpimässä rintamassa lämmin ilmamassa voittaa alaa kylmältä, nousee kylmän ilman kielekkeen päälle ja virtaa sitä pitkin ylöspäin. Lämpimän rintaman ensimmäisenä merkkinä näkyy taivaalla usein jalaksen muotoisia cirruksia eli untuvapilviä.
25 Lämmin rintama Rintama lähestyy Rintamassa Lämmin sektori Tuuli Voimistuu, kääntyy vastapäivään!<ääntyy myötäpäivään Suunta ei muutu Ci rrus, cirrostratus, Pilvet nimbostratus, Nimbostratus altostratus, stratus Stratus, stratocumulus, altocumulus Sade Voimistuu ja muuttuu Lakkaa, muuttuu Mahdollisesti tihkua tai jatkuvammaksi tihkusateeksi heikkoa vesisadetta Näkyvyys Huononee vähitellen sateen voimistuessa Huono l<ohtalainen tai huono, utua, sumua Ilmanpaine Laskee kasvavalla nopeudella Lasku pysähtyy Laskee, jos matalapaine syvenee, muuten pysyy samana Lämpimään rintamaan liittyviä sään piirteitä. Lämpimän rintaman etupuolella näkyy usein cirrostratuksessa eli harsopilvissä erilaisia haloja, jotka ovat taivaalla näkyviä erilaisia renkaita, kaaria ja kirkastumia. Halot syntyvät, kun auringon valo taittuu pilvessä olevissa jääkiteissä. Jopa tuhat kilometriä ennen rintamaa näkyy korkealla taivaalla reen jalaksen muotoisia (uncinus) untuvapilviä (cirrus). Rintaman lähestyessä ne tihenevät harsopilviksi (cirrostratus), joiden läpi kuu tai aurinko näkyy. Auringon ympärillä voi näkyä haloilmiöitä. Rintaman edelleen lähestyessä tuuli kääntyy vastapäivään, pilvikerros alenee ja tihenee. Ensin pilvi paksuuntuu
26 verhopilveksi (altostratus) ja sen jälkeen aidoksi sadepilveksi (nimbostratus). Lämpimän rintaman sade on tasaista. Ukkoset ovat yleisempiä kylmässä rintamassa kuin lämpimässä rintamassa, mutta ne voivat olla yhtä voimakkaita kummassakin. Rintaman jälkeen voi sataa tihkua tai olla sumua. Kylmän rintaman etupuolella näkyy usein kokkareisia tai vallinharjan muotoisia hahtuvapilviä eli altocumuluksia. Kylmä rintama Kylmän rintaman kohdalla kylmä ilmamassa työntyy kielekkeenä lämpimän ilman alle. Jos kylmä ilma etenee nopeasti, se pakottaa lämpimän ilman nousemaan tieltään nopeasti ja rajusti. Tällöin syntyy kapeahko paksujen pilvien vyöhyke. Ta ivas pilvistyy nopeasti. Rintaman pilvet ovat kuuropilviä ja sade kuurosadetta. Lisäksi voi ukkostaa ja olla voimakkaita puuskia. Tällaisen rintaman leveys on tavallisesti alle 100 kilometriä, ja sade ei kestää kauaa. Jos kylmän ilman kieleke ja sen etureunassa oleva kylmä rintama etenevät hitaasti, syntyy rintaman kohdalle paksu kuumittaisia sateita antava pilvivalli. Lisäksi lämmin ilma nousee ylöspäin, Kylmä rintama Rintama Lähestyy Rintamassa Kylmä ilmamassa Tu uli Voimistuu vähitellen ja kääntyy vastapäivään l<ääntyy myötäpäivään, kovia puuskia Voimistuu nopeasti ja on puuskaista Pilvet Altocumulus, melko nopeasti cumulonimbus tai nimbostratus ja stratus Cumulonimbus Cumulus ja cumulonimbus Sade Sade voimistuu Voimakasta sadetta, ukkosta, raekuuroja Sadekuuroja Näkyvyys Kohtalainen tai huono, sumua Sateessa huono Erittäin hyvä, sateessa huono Ilmanpaine Laskee Alimmillaan Nousee nopeasti Kylmään rintamaan Liittyviä sään piirteitä.
2 7 c:., c: g.. ::1:.. "' lämmintä, ja näkyvyys voi olla heikentynyt. Helleilmamassassa voi lämpimään sektoriin syntyä voimakkaita ukkosia. Toisinaan ukkoskuuroista syntyy kylmän rintaman etupuolelle rintaman suuntainen nauha. Matalapaineen vanhetessa kylmä rintama saa lämpimän rintaman kiinni, koska kylmä rintama liikkuu nopeammin kuin lämmin rintama. Okluusiorintama syntyy lämpimästä ja kylmästä rintamasta Kylmässä rintamassa pilvipeite paksunee nopeasti ja pilvimuodostelma näyttää tummalta, kun aurinko vielä paistaa. jolloin syntyy kerrospilviä, jotka ovat samankaltaisia kuin lämpimässä rintamassa. Kun tällainen rintama lähestyy, sen ensimmäisinä merkkeinä ovat usein kokkareiset (floccus) tai vallinharjamaiset (castellanus) untuvapilvet (altocumulus) ja kapea harsopilvien (cirrostratus) vyöhyke. Näiden jälkeen taivaalle leviää nopeasti paksu aito sadepilvi (nimbostratus). Sade on aluksi kuurottaista, mutta tasaantuu vähitellen. Sade kestää muutamia tunteja sen mukaan kuinka leveä sadealue on ja kuinka nopeasti rintama liikkuu. Rintaman jälkeen sade vähitellen lakkaa, näkyvyys paranee, ja sää muuttuu selkeämmäksi. Okluusiorintamaksi kutsutaan rintamaa, joka on muodostunut kylmän ja lämpimän rintaman yhdistyessä. Okluusiorintamassa voi olla enemmän joko kylmän tai lämpimän rintaman ominaisuuksia. Toisinaan siinä on yhtä paljon kumpaakin. Suomessa on tyypillisempi ns. lämmin okluusio, joka muistuttaa enemmän lämmintä rintamaa. Kesällä on talvea enemmän ns. kylmiä okluusioita, mutta silloinkin niitä on alle puolet kaikista tapauksista. Suomessa suurin osa matalapaineista on ainakin jo vähän okludoitunut, eli okluusiorintamaa on alkanut muodostua. Matalapaine ei ala heiketä heti, kun okludoituminen alkaa. Okluusiorintamiin voi liittyä toisinaan voimakkaita tuulia ja runsaita sateita. Lämmin sektori Lämmin sektori on lämpimän ja kylmän rintaman välissä. Lämpimän sektorin ilmamassa on nimensä mukaisesti
28 YLEISTÄ SÄÄILMIÖISTÄ
Mikael Frisk
30 Tuulen mittaamistavat ja tuuliasteikot on sovittu kansainvälisenä yhteistyönä. Suomessa tuulen nopeuden mittaamisessa käytetään 51-järjestelmän mukaista yksikköä metriä sekunnissa (m/s). Joissain maissa yksikkönä käytetään solmua, joka on noin 0,5 m/s. Tuuli pyritään mittaamaan 10 metrin korkeudelta. Tuulen suunnalla tarkoitetaan suuntaa, josta tuuli puhaltaa. Säätietojen tekstiennusteissa kerrotaan usein tuulen nopeuden vaihteluväli, esimerkiksi 10-14 m/s. Jos ennuste on tarkoitettu avomerelle, kuten radion merisää, tuuli voi olla rannikon lähellä selvästi heikompaa, jos tuuli puhaltaa mantereen puolelta. Varoituslukema on voimakkain ennustettu tuuli seuraavan 24 tunnin aikana. Tuossa esimerkissä se olisi 14 m/s. Tuuli ja ilmanpaine Tuuli on ilman liikettä, jonka saa aikaan eri alueiden välinen ilmanpaineero. Ilmanpaine-ero syntyy lämpötilaerosta esimerkiksi kylmän pohjoisen ja lämpimän eteläisen ilman välillä. Tuu- Ien suuntaa ja nopeutta määräävät sekä sääjärjestelmät että paikalliset seikat, kuten maa- ja merituuli -ilmiö, saaren kärki -ilmiö ja tuulen kanavoituminen. Tuulen nopeudella ja ilmanpaineel Ia on yhteys. Mitä jyrkemmin ilmanpaine muuttuu (laskee tai nousee) lyhyellä matkalla, sitä voimakkaammin tuulee. Tuulen nopeus Muunnoskaava 1 m/s = 3,6 km/h = 1,94384 kn (solmua) = 2,23694 mph (mailia tunnissa). Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta löytyy muunnoslaskuri.
3 1 Tuuli tuo, virta vie. Etelätuuli puhaltaa etelästä ja pohjoistuuli pohjoisesta. Tämä näkyy sääkartalla siten, että mitä lähempänä isobaarit eli saman ilmanpaineen käyrät ovat toisiaan, sitä enemmän tuulee. Voimakkaimmat tuulet ovat lähellä matalapaineen keskusta (ei kuitenkaan aivan keskuksessa) ja lähellä säärintamia. Tuulen nopeutta ei voi kuitenkaan päätellä pelkästään matalapaineen ympärillä olevien isobaarien tiheydestä, vaan siihen vaikuttavat myös muun muassa alimman ilmakehän lämpötilajakautuma, matalapaineen liikenopeus ja isobaarien muoto eli kaarevuus. Tuulen puuskaisuus Tuulen puuskaisuutta määrää ilmakehän alaosan lämpötilarakenne eli sen vakaus. Kun maanpinnan lähellä on selvästi lämpimämpää ilmaa kuin vähän ylempänä, ilma sekoittuu syvemmässä kerroksessa, ja voimakas tuuli voi päästä puuskina maanpinnalle. Puuskat ovat sitä voimakkaampia, mitä korkeammalta ne ovat peräisin. Vakaassa tilanteessa, jolloin maanpinnan lähellä on kylmempää ilmaa kuin ylempänä, tuuli on tasaisempaa. Hetkelliset ja lyhytaikaiset, 5-10 sekuntia kestävät tuulen puuskat, ylittävät 10 minuutin keskituulen nopeuden säätilanteen mukaan noin puolitoista- tai enimmillään kaksinkertaisina. Puuskaisimmat tuulet puhaltavat lännen ja pohjoisen väliltä. Kitka kääntää tuulta Maanpinta ja merenpinta aiheuttavat kitkaa tuulelle, maan pinta enemmän kuin merenpinta. Kitka kääntää tuulen suuntaa vastapäivään kohti matalampaa ilmanpainetta ja vaimentaa tuulta. Tuuli maalla Tu uli merellä Kitka kääntää tuulta vastapäivään. Maalla tuuli heikkenee ja kääntyy enemmän kitkan vuoksi kuin merellä.
32 Tuulen laaja-alaiset ja paikalliset piirteet Ympäristön vaikutus tuuleen voi olla laaja-alaista tai paikallista. Rannil<l<o l<ääntää, voimistaa ja heikentää tuulta laajaalaisesti. Tuulen l<äyttäytyminen saarien ympärillä ja salmissa on paikallinen ilmiö, jonka veneilijä joutuu ottamaan itse huomioon. --,lll" 3" 7<". "'.... 0 :::1.. :::1 Jyrkkä ranta muuttaa tuulen suuntaa ja nopeutta (ks. kuva viereisellä sivulla). Tuuli puhaltaa jyrkänteeltä alas ja sen suunta voi olla päinvastainen jyrkänteen takana. Tuuli saavuttaa jyrkänteellä puhaltavan tuulen perusnopeuden etäisyydellä, joka on 20 kertaa jyrkänteen korkeus. Tuuli kohtaa jyrkänteen, joka saa aikaan pyörteitä, joissa tuulen suunta on vastakkainen. Kun tuulet kohtaavat esimerkiksi rannikolla sen aiheuttaman erilaisen kitkan vuoksi, syntyy maanpinnan lähellä nousevia ilmavirtauksia ja matala- Yläkuvassa on tuulen kasaantuminen ja sen vaikutus tuulen suuntaan ja nopeuteen. Alakuvassa on vastaavasti tuulen hajaantuminen. paineen alue. Tuulen kohtaaminen voimistaa tuulta rannikkovesillä, esimerkiksi Suomenlahdella itäkoillistuulilla (ks. kuva yllä). Kovimman tuulen vyöhyke ulottuu muutaman kilometrin
33 loxh 20xh Kun tuuli puhaltaa mereltä rantaa päin, syntyy pyörteitä, joissa tuulen suunta on vastakkainen. Kun tuuli puhaltaa jyrl<ältä rannalta, niin tuulen suunta voi olla päinvastainen kuin jyrkänteen takana. Tuuli osittain kiertää saaren ja osittain ylittää saaren ja tämä vaikuttaa tuulen nopeuteen. päähän rannikosta. Kohtaamisen voi havaita kauempaakin paksummasta tai runsaammasta pilvisyydestä rannikon tuntumassa. Tuulten kohtaaminen lisää sadetta rannikon tuntumassa. Kohtaamisen vastakohta on tuulen hajaantuminen. Silloin ilmaa lähtee enemmän kuin sitä tulee virtausten mukana. Lähelle maanpintaa syntyy silloin Iaskevia ilmavirtauksia ja korkeapaineen alue. Ilmiö syntyy, koska kitka kääntää tuulen suuntaa enemmän maalla kuin merellä (ks. kuva). Hajaantumisen voi havaita siitä, että pilviä on rannan tuntumassa vähemmän kuin muualla. Kun tuuli osuu esteeseen (saareen), se kiertää sekä ylittää sen. Saaren kärjessä tuuli voimistuu (ks. kuva vasemmalla). Kuvassa näkyy, että kitkan vuoksi saaren vasemmassa kärjessä on tuulisempaa (punainen nuoli) kuin oikeassa (sininen nuoli). Kapeassa salmessa tuuli kanavoituu ja sen vuoksi voimistuu. Toisaalta tuulen puhaltaessa salmen poikki voi sai-
34 Tu uli kanavoituu kapeassa salmessa ja sen vuoksi voimistuu. messa olla aivan tyyntä. Kapeassa salmessa tuuli on voimakkaampaa tuulen suuntaan nähden vastarannalla ja pyrkii kääntymään salmen suuntaiseksi (ks. kuvat yllä). Tuuli voi kanavoitua myös suuremmalla alueella. Esimerkiksi Suomenlahdella itäkoillis- ja länsilounaiset tuulet puhaltavat voimakkaammin, kuin jos kanavoitumista ei tapahtuisi. Rannan lähellä puhaltaa merituuli Merituulen synty Kun aurinko lämmittää maanpintaa, yläpuolella oleva ilmakerros lämpenee ja laajenee. Meri lämpenee hitaammin, joten maan ja meren välille syntyy lämpötilaero. Tämä lämpötilaero synnyttää rannikon kohdalle kiertoliikkeen. Kevyempi lämmin ilma kohoaa mantereen yllä ensin noin 0,5-2 kilometrin korkeuteen (ks. kuva). Mantereen yläpuolelle syntynyt matalapaine imaisee mereltä korvaavaa kylmempää ilmaa. Ylempänä ilmavirtaus kääntyy ja kulkeutuu merelle. Meren yläpuolella ilma jäähtyy ja laskeutuu raskaampana uudelleen alas. Kierto jatkuu kunnes auringon säteilyn lämmittävä vaikutus pienenee ja lakkaa illansuussa. Tätä kutsutaan merituuleksi. Merituuli on siis eri asia kuin tuuli merellä. Jotta merituuli syntyy, on perusvirtauksen oltava korkeintaan kohtalainen, ilmakehän alaosan lievästi epävakaa ja lämpötilaeron maanpinnan päällä olevan ilman ja meren yllä olevan ilman välillä vähintään 8 astetta. Kevätkesällä lämpötilaero on suurimmillaan, ja silloin myös merituuli syntyy herkästi. Merituuli viriää vähän ennen puolta päivää. Merituulen tuntomerkkejä ovat sisämaan puolella aamulla kehittyvät kauniin ilman kumpupilvet. Vastaavasti merellä aamupäivällä haihtuvat pilvet ennakoivat merituulen syntyä. Voimistuva mereltä puhaltava tuuli tuo mukanaan rannikolle kylmää ilmaa, vaikka aurinko paistaa täydeltä terältä. Päivän kuluessa saattaa sisämaan pilvistä syntyä sadekuuropilviä. Merellä ja rannan lähellä on kuitenkin poutaa. Merituuli puhaltaa Suomenlahdella aluksi etelän puolelta, mutta kääntyy iltapäivän kuluessa lounaiseksi. Pohjanlahdella merituuli puhaltaa pääasiassa lännestä ja myötäpäivään kierto on vähäisempää kuin Suomenlahdella. Illansuussa, kun aurinko ei enää lämmitä, merituuli heikkenee ja myös
35 Korkeus km - - - - - - - -2 c: <II c: 0 ;;; "' Painepinnat - - - - - - - - - -...::::.. " Kumpupilviä - -..._ - \ muodostuu Merituuli mantereelle - -, -- 0,5 - - - - - 1 Viileä meri Merituulirintama Lämmin maa Lämpimän maan yllä ilma alkaa kohota ja muodostuu kumpupilviä. Ilma alkaa virrata ylempänä merelle päin. Tätä tasapainottamaan alkaa tuuli puhaltaa merenpinnan lähellä mereltä maalle. kuuropilvet siirtyvät lähemmäksi rantaa. Merituuli lakkaa viimeistään kello 21 aikaan. Suomen rannikoilla merituulen nopeus on iltapäivällä suurimmillaan 6-9 m/s. Merituuli kehittyy voimakkaimmaksi, kun perustuuli puhaltaa mantereen puolelta. Jos perustuuli puhaltaa mereltä maalle, merituuli voimistaa sitä jonkin verran. Merituuli ulottuu merellä 10-15 kilometrin etäisyydelle rannasta, Suomenlahden rannikolla 15-20 kilometriä sisämaahan päin ja Pohjanlahden rannikolla huomattavasti kauemmaksi. Jos perustuu Ii on mereltä päin, merituuli ulottuu pidemmälle sisämaahan kuin siinä tapauksessa, että perustuuli on maalta päin. Joskus kaakkois- Merituuli on ran nikkoalueilla päivällä mereltä maalle puhaltava, kohtalainen, jopa navakka tuuli. Maatuuli esiintyy yöllä, ja heikko tuuli puhaltaa maalta merelle. tuulilla on vastarannan merituulisolu ajelehtinut iltasella Suomen rannikolle. Maatuulen synty Maatuuli syntyy keskiyöllä. Maa jäähryy ulossäteilyn vuoksi nopeammin kuin merivesi sekä mantereen ja meren yllä oleva ilmakerros. Syntyy merituulta vas-
36 ) Säteilyjäähtyminen yöllä - f - - - Kumpupilviä (Cumulus) - - Viileää, k eaa ilmaa Maatuulirintama Painepinnat :J,.. - "' 0 :J, :J Yöllä maa jäähtyy merta nopeammin. Muodostuu samantyyppinen kiertoliike kuin meri tuuli on päivällä, mutta heikompana ja niin, että maanpinnan lähellä tuulee maalta merelle. taava ilmiö, mutta päinvastoin. Ks. kuva. Maatuuli on selvästi heikompi kuin merituuli. Eniten sitä on loppukesästä. Esimerkki merituulesta Helsingin edustalla 13.5.2012 Esimerkkitilanteessa korkeapaine ulottui läntisestä Euroopasta Suomeen. Islannin lounaispuolella oli voimakas matalapaine. Suomessa tuuli oli heikkoa. Sää oli aurinkoista ja poutaista (ks. sää kartta). Tu uli puhalsi ennen merituulen syntyä pohjoisen puolelta. Helsingin majakalla, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä rannikolta, päivän ylin lämpötila saavutettiin jo kello 10.30 aikaan. Samaan aikaan tuuli lähes tyyntyi ja kääntyi lounaaseen. Puolen tunnin kuluessa tuuli voimistui. Iltapäivällä tuuli puhalsi noin 6 m/s lounaasta. Kymmenen kilometrin päässä rannikolta sijaitsevalla Harmajan majakalla tuuli kääntyi kello 11 aikaan ja päivän ylin lämpötila saavutettiin klo 11.30 aikaan. Lämpötila laski sen jälkeen 1.5 astetta. Samaan aikaan tuuli kääntyi lounaaseen ja puhalsi pian 8 m/s. Kaisaniemessä, joka on rannikolla, lämpötilan ja tuulen muutos tapahtui kello 13 aikaan. Lämpötila laski kymmenessä minuutissa pari astetta. Samaan aikaan myös suhteellinen kosteus nousi selvästi.
37 1 1005 ) ""-{ K Meteorologin analysoima säätilanne 13.5.2012 kello 15. Etelästä ulottuu Suomeen korkeapaine. Helsingin Kumpulan havaintoasemalle, joka sijaitsee viiden kilometrin päässä rannikolta, merituuli ehti kello 13 jälkeen. Päivän ylin lämpötila saavutettiin kello 13 aikaan, mutta tuulessa muutos näkyi puoli tuntia myöhemmin. Ennen merituulta tuuli puhalsi 2-4 m/s, mutta sen jälkeen 6 m/s ja enimmillään 7,5 m/s. Helsinki-Vantaan lentoasemalla, joka on yli 15 kilometrin päässä rannikolta, lämpötila ei merituulen vaikutuksesta alkanut laskea, mutta lämpötila ei enää noussut kello 15 jälkeen. Ennen merituulta tuuli oli 1-4 m/s, mutta merituuli puhalsi selvästi voimakkaammin 5-8 m/s. Mitä kauemmaksi rannikolta mennään, sitä myöhemmin merituuli alkaa puhaltaa. Tässä tilanteessa merituuli näkyi paremmin lämpötiloissa rannikolla kuin sisämaassa, mutta tuulen nopeudessa se oli selvempää vähän kauempana rannikosta kuin rannikolla tai merellä. Tu ulen nopeudessa suunnan
38 12,0 11,0 n Å 10,0 l f 9,0 c 8,0 7,0 6,0 5,0 p /1 NVY y J\ V 'V rv """ "4 V - Harmaja \ Ku m pula _ \ \ ""'\. rl',/ \,_ 1 1"---v.. "' / \ 1 '-- i "Y1 4,0 03:00 05:00 07:00 09:00 11:00 13:00 15:00 17:00 19:00 21:00 23:00 01:00 Lämpötilan kulku merituulitilanteessa 13.5. Lämpötila kääntyy Laskuun jo klo 11.30 aikaan Harmajalla, noin 10 kilometriä rannikolta merelle päin. Kumpulassa, noin 5 kilometriä sisämaahan päin, Lämpötila tasaantuu yhden aikaan. 1 9 8 7 6 5 11\..A. "- IL m/s t-.. la \ 4 3 2 1 1,_ /1-. ltj \1 IMI 1 1 V 1\A 1 Nl tv \ 1 lf V I A '\. ft r M1 r IVV j\ V 1 la -- l-- \t yv '1\J'\ 1. f\/ i\ J v, \AV "' V l'vf 0 03:00 05:00 07:00 09:00 11:00 13:00 15:00 17:00 19:00 21:00 23:00 01:00 Tu uli on heikkoa ennen merituulen viriämistä. Harmajalla merituuli viriää aikaisemmin kuin Kumpulassa. Kummassakin paikassa tuulen voimistuminen näkyy selvästi. muutos oli kaikkialla selvä ja tapahtui alle puolessa tunnissa, kun pohjoistuuli muuttui lounaistuuleksi. Kesällä vähiten myrskyjä Myrskytuuli puhaltaa, kun kymmenen minuutin keskituuli on vähintään 21 metriä sekunnissa. Kansainvälisissä varoituksissa myrskytuulen raja on 25 m/s. Sana 'storm' tarkoittaa englannin kielessä tuulen ja myrskyn lisäksi voimakasta sääilmiötä, myös sellaista. jonka yhteydessä ei tuule lainkaan. Suomen sääterminologiassa myrskyyn liittyy aina tuuli. Suomen merialueilla vähintään yhdellä havaintoasemalla myrskyäii noin 20 päivänä vuodessa, tosin vuosien väli-
39 Myrskypäivien lukumäärä keskimäärin jaksolla 1994-2011 kk tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu määrä 3 2 2 1 0.4 0,2 0,2 0,4 1 3 4 4 Myrskypäivien lukumäärä keskimäärin jaksolla 1994-2011. Myrskypäivänä vähintään yhdellä havaintoasemalla havaitaan myrskyä. Arvio myrskytuulen esiintymisestä Suomen merialueilla (kaikki meriasemat)'"' 10 minuutin keskituulen esiintyvyys keskimäärin myrskyn luokkanimitys nopeus vähintään (m/s) 21 m/s 15 kertaa vuodessa myrsky 25 m/s 3 kertaa vuodessa kova myrsky 28 m/s joka toinen vuosi kova myrsky 29 m/s kerran 4 vuodessa ankara myrsky 30 m/s kerran 13 vuodessa ankara myrsky 31 m/s kerran 20 vuodessa ankara myrsky Ei kertaakaan mitattu Suomen meriasemilla 32 m/s kerran 45 vuodessa ankara myrsky 33 m/s kerran 75 vuodessa hirmumyrsky < yhdellä mittausasemalla toistuu selvästi harvemmin Myrskypäivien esiintyvyys Suomen merialueilla vähintään yhdellä havaintopaikalla. Yksittäisellä havaintoasemalla niitä toistuu selvästi harvemmin. nen vaihtelu on todella suurta. Myrskyisimmät kuukaudet ovat marras-, joulu- ja tammikuu. Vähiten myrskyää kesä- ja heinäkuussa. Voimakkaan ja kehittyvän matalapaineen ympärillä tuuli voi yltää myrskynopeuteen: jos lämpimän rintaman edellä ja jos kylmän rintaman jälkipuolella painekäyrät ovat tiheässä, tuuli kääntyy jyrkästi myötäpäivään ja ilmanpaine nousee nopeasti sekä ilma on merta selvästi kylmempää. lämpimässä sektorissa painekäyrät ovat tiheästi ja ilmanpaine laskee nopeasti
40 PERUSTIETOA TUULESTA "' 0:::.... :> :>.. ::1: 1 ::1. :>,. :> Merentutkimusalus Aranda voimakkaassa tuulessa. Kun myrsky uhkaa Ta rkista ve neen kiinnitykset myrskypuuskien varalta sekä ennen voimakasta tuulta että sen jälkeen. Jos olet vesillä purjeve neellä, pienennä purjeita ajoissa, tarvittaessa laske purjeet ja kiinnitä alus. Rajut puuskat ja kova aallo kko vaikeuttavat toimimista ve neessä. Vesillä ollessa hakeudu suojaisaan satamapaikkaan tai pysyttele merialueella, jossa ei ole vaa raa kareista. Huolehdi, että ve ne on kiinnitetty hyvin ja pysyy riittävän etäällä ran nasta.
Pauli Jokinen
42 Sumu voi joskus olla meren yllä tiheää, ja näkyvyys hyvin huono. Tuulen lisäksi näkyvyys on tärkeä asia veneillessä. Näkyvyyttä heikentävät muun muassa sumu, utu ja sade. l<un näkyvyys on hyvä, muut vesilläliikkujat on helppo havaita riittävän kaukaa ja muut näkevät sinut. Tällöin on myös rannikon läheisyydessä helpompi seurata oikeaa kulkuväylää. Sumu, utu ja auer Sumu on maanpinnalla olevaa pilveä. Näkyvyys on sumussa alle yksi kilometri ja udussa 1-10 kilometriä. Sekä sumussa että udussa leijailee ilmassa pienen pieniä vesipisaroita. Sumussa ilman suhteellinen kosteus on 90 prosentista 100 prosenttiin ja udussa yli 70 prosenttia. Sumu ja utu ovat vaaleita tai vaaleanharmaita, joskus sinertäviä. Auer on ruskeankellertävää, kuivaa sameutta, jossa suhteellinen kosteus on alle 70 prosenttia. Suomessa autereen aiheuttavat tyypillisesti kaakkois- tai lounaisvirtauksen tuomat ilmansaasteet esimerkiksi metsäpaloista ja liikenteestä. Mitä kosteampaa ilma on, sitä enemmän ilman epäpuhtaudet huonontavat näkyvyyttä. Paikallisia autereen aiheuttajia ovat mm. pienen pienet hiukkaset ja ilman epäpuhtaudet. Keväällä on sumuista Rannikolla mantereen puolella sumuja on eniten loppusyksystä ja talvella. Merellä sumut ovat yleisimpiä keväällä. Esimerkiksi Utössä sumua on maalishuhtikuussa kymmenesosan ajasta.
43 Loppukesällä ja alkusyksystä ovat sumut merellä harvinaisimmillaan. Silloin Utössä on sumua vain sadasosa ajasta. Vuodet ovat kovin erilaisia sumujenkin suhteen. Enimmillään sumua on kevätkuukausina ollut jopa viidennes ajasta. Veneilykaudella touko-syyskuussa sumupäiviä on esimerkiksi Helsingin edustalla ja Utössä noin 16 päivää. Pohjoiseen mentäessä meri pysyy pitempään kylmänä, koska kesä tulee myöhemmin, joten sumupäiviä on hieman enemmän. Esimerkiksi Merenkurkussa Va lassaarilla niitä on keskimäärin 20 patvaa. Merelliset sumut Sumuja havaitaan usein eri aikaan maalla ja merellä, koska maanpinnalla lämpöolosuhteet ovat erilaiset kuin merenpinnalla. Maalla sumuja on eniten syksyisin ja yöaikaan sekä aamulla. Merellä pinnan lämpötilavaihtelut ovat yleensä huomattavasti pienempiä ja hitaampia kuin maalla, sillä meri on lähes aina liikkeessä, aallokon ja virtausten sekoittaessa meren pintakerrosta. Merellä sumut syntyvät hyvin usein tilanteissa, missä lämmintä ja kosteaa ilmaa kulkeutuu selvästi tätä kylmemmän merenpinnan ylle. Tällä tavoin syntyvän sumun kestoon ei vaikuta vuorokauden aika vaan pitkälti ilmavirtauksen suunta ja tuulen nopeus. Tällainen sumu on merellä yleistä erityisesti keväällä ja alkukesästä, ja se voi olla tiheää ja kestää pitkään. Myös talvella sumut voivat olla tiheitä, jos meri on sula. Näkyvyyden heikentyminen sateen, udun ja sumun vuoksi näkyvyys ilmaisu näkyvyys kosteus vesisade tihkusade erittäin huono 200 m tai alle sumua '') hyvin tiheää erittäin huono 200-500 m sumua '') hyvin tiheää erittäin huono 500 m -1 km sumua hyvin kovaa tiheää huono 1-2 km utua kovaa tiheää huono 2-4 km utua kovaa kohtalaista kohtalainen 4-10 km utua kohtalaista heikkoa hyvä 10-20 km heikkoa hyvin heikkoa erittäin hyvä 20 km tai yli hyvin heikkoa - *) Kuurosade voi aiheuttaa lyhytaikaisesti heikommankin näkyvyyden Näkyvyyden heikentyminen ilmassa olevan kosteuden ja jatkuvan sateen eri voimakkuuksien aiheuttamana. Kuurosade voi lyhytaikaisesti aiheuttaa heikommankin näkyvyyden. Sateella ja tihkusateen aikaan on toisinaan myös utua, joka heikentää yhdessä sateen tai tihkun kanssa näkyvyyttä.
44 Sadekuurot heikentävät näkyvyyttä ajoittain ja usein paikallisesti. Kuurojen aikana ei useinkaan ole utua, jota jatkuvan tyyppisessä sateessa on useammin.
45 2.9.2002 Kuvaparissa merenpinnan Lämpötila on merkitty väreillä. Viikossa tilanne on muuttunut hyvin paljon Suomen Lahden Suomen puoleisella rannikolla. Kun Lämmin vesi virtaa rannikolta pois, tilalle kumpuaa kylmempää vettä, jolloin sumun mahdollisuus kasvaa. Valkoinen on pilveä ja harmaa on maata. Satelliittikuvat NOAA AVHRR, prosessointi SYKE. c 16 18 20 Kesällä merenpinnan lämpötila voi jäähtyä rannikolla kumpuamiseksi kutsutun ilmiön seurauksena. Näin tapahtuu kun tuuli puhaltaa pitkään rannikon suuntaisesti siten että ranta jää tuulen suunnassa vasemmalle. Tällöin virtaus meren pintakerroksessa suuntautuu maapallon pyörimisliikkeen seurauksena keskimäärin oikealle, eli poispäin rannikosta pohjoisella pallonpuoliskolla. Tällöin tilalle nousee vettä syvemmältä pohjan läheltä. Kesällä lämpötilaero pinnan läheisen noin 10 metrin paksuisen vesikerroksen ja pohjan läheisen kylmemmän vesimassan välillä voi olla jopa yli 10 astetta. Siksi onkin ymmärrettävää, että kumpuamisilmiössä veden lämpötila voi laskea rajusti rannikon tuntumassa lyhyellä aikavälillä. Suomen etelärannikolla kumpuamista tapahtuu yleensä länsi- tai lounaistuulilla, länsirannikolla pohjoistuulilla. Merellä sumua voi syntyä myös silloin kun merenpinnan lämpötila on huomattavasti ilman lämpötilaa korkeampi, esimerkiksi talvella kun avoimen meren ylle virtaa hyvin kylmää pakkasilmaa. Tällöin tapahtuu hyvin voimakasta lämmön ja kosteuden siirtymistä vedenpinnalta ilmaan, ja tilanne saattaa näyttää aivan siltä kuin merenpinta savuaisi. Tällaista sumua kutsutaankin merisavuksi, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä palamisessa syntyvän savun kanssa. Kun maan ja merenpinnan olosuhteet ovat samankaltaiset, voi maalla syntynyttä sumua joskus ajelehtia merelle,