LUPAPÄÄTÖS Nro 85/06/2 Dnro Psy-2005-y-163 Annettu julkipanon jälkeen ASIA

LUPAPÄÄTÖS Nro 85/06/2 Dnro Psy-2005-y-163 Annettu julkipanon jälkeen 8.11.2006 1 ASIA Petäjäkosken kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Vaala LUVAN HAKIJA Petäjäkosken Kala / Jaakko ja Ritva Nuojua Petäjäkoskentie 730 91700 VAALA

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVA LUPA, SOPIMUS JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 5 TOIMINTA... 5 Yleiskuvaus toiminnasta... 5 Vesilain mukainen toiminta... 5 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta... 6 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP)... 7 YMPÄRISTÖKUORMITUS... 7 Päästöt pintavesiin... 7 Päästöt ilmaan ja maaperään... 8 Muut päästöt... 8 LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 8 Vesistön yleiskuvaus ja virtaamat... 8 Vesistön vedenlaatu...9 Nykytila... 9 Vedenlaadun kehitys... 10 Kalatalous... 10 Alueen luonto ja suojelukohteet... 11 Asutus ja muu rakennettu ympäristö... 11 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 12 Vaikutus pintavesiin... 12 Vaikutus kalatalouteen... 13 Arvio muista ympäristövaikutuksista... 13 TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU... 13 Käyttö- ja hoitotarkkailu... 13 Kuormitustarkkailu...14 Vesistötarkkailu... 14 Kalataloudellinen tarkkailu... 15 Raportointi... 15 VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET... 15 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY... 16 Lupahakemuksen täydennykset... 16 Lupahakemuksesta tiedottaminen... 16 Muistutukset ja vaatimukset... 16 Hakijan kuuleminen... 19 Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U... 19 VESITALOUSLUPARATKAISU... 19 YMPÄRISTÖLUPARATKAISU... 19 LUPAMÄÄRÄYKSET... 19 Vesitalousluvan määräykset... 19 Veden johtaminen laitokselle... 19 Luonnonravintolammikko ja sen säännöstely... 20 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 20 Päästöt pintavesiin... 20 Päästöt ilmaan... 21 Melu... 21 Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen... 21 Varastointi... 22 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 22 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 22 Toiminnan lopettaminen... 22

OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA... 22 RATKAISUN PERUSTELUT... 23 Lupaharkinnan perusteet... 23 Luvan myöntämisen edellytykset... 23 Vesitalouslupa... 23 Ympäristölupa... 23 Lupamääräysten perustelut... 24 Vesitalousluvan määräykset... 24 Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi... 24 Tarkkailu- ja raportointimääräys... 24 Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet... 25 Toiminnan lopettaminen... 25 VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN... 25 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN... 25 Päätöksen voimassaolo... 25 Lupamääräysten tarkistaminen... 25 Korvattava päätös...26 Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen... 26 PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO... 26 Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus... 26 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET... 26 KÄSITTELYMAKSU... 26 Ratkaisu... 26 Perustelut... 26 Oikeusohje... 27 MUUTOKSENHAKU... 28 3

4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Jaakko ja Ritva Nuojua ovat Petäjäkosken Kala -nimisen toiminimen haltijoina ympäristölupavirastoon 16.12.2005 toimittamassaan hakemuksessa hakeneet ympäristö- ja vesitalouslupaa toiminnan jatkamiseen Petäjäkosken kalankasvatuslaitoksella siten, että kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna on noin 19 000 kg/v käytettävä rehumäärä on enintään 23 000 kg/v fosforikuormitus on enintään 140 kg/v ja 1 kg/vrk kasvatuskauden keskiarvona laskettuna kalankasvatukseen johdettava vesimäärä Kutujoesta on enintään 250 l/s ja hellekausina enintään 350 l/s kalankasvatuksen ja voimalaitoksen vedenkäyttö on yhteensä enintään 650 l/s Petäjäkosken virtaama on aina vähintään 70 l/s laitoksen yhteydessä olevaa luonnonravintolammikkoa säännöstellään ja siinä kasvatetaan siian istukaspoikasia tarkkailua jatketaan Oulujoen alaosan yhteistarkkailuohjelman mukaisesti. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Kalankasvatuslaitos ja luonnonravintolammikko sijaitsevat Vaalan kunnan Niskan kylässä Oulujokeen laskevan Kutujoen varrella hakijoiden omistamalla tilalla Petäjäkoski RN:o 32:31. Laitos on aloittanut toimintansa vuonna 1981. VESITALOUSLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilain 9 luvun 2 :n 1 momentin mukaan muun kuin vesialueen omistajan tai osakkaan johtaessa vettä vesistöstä muuhun tarkoitukseen kuin talousvedeksi veden johtamiseen ja sitä varten tarvittavien laitteiden pitämiseen toisen vesialueella on haettava lupa. Veden johtamiseen luonnonravintolammikkoon säännöstelytarkoituksessa on haettava lupa vesilain 8 luvun 1 :n mukaan. YMPÄRISTÖLUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 11 c) kohdan perusteella ympäristölupa on haettava kalankasvatuslaitokselle, jossa käytetään vähintään 2 000 kg kuivarehua vuodessa taikka jos kalan lisäkasvu on vähintään 2 000 kg vuodessa. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristölupavirasto on toimivaltainen lupaviranomainen kalankasvatusta koskevissa ympäristölupa-asioissa ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 6) kohdan nojalla sekä säännöstelyä ja veden johtamista kos-

kevissa vesilain mukaisissa lupa-asioissa vesilain 8 luvun 1 :n ja 9 luvun 2 :n 1 momentin nojalla. 5 TOIMINTAA KOSKEVA LUPA, SOPIMUS JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Toimintaa harjoitetaan Pohjois-Suomen vesioikeuden 10.6.1998 antaman päätöksen nro 25/98/2 nojalla. Hakija on vuokrannut 30.4.1981 päivätyllä sopimuksella Niskan jakokunnalta Kutujoen veden käyttöoikeuden tilan Petäjäkoski RN:o 32:31 tarpeita palvelevan pienvoimalan ja kalankasvatuksen käyttöaineeksi. Vuokrasopimus on voimassa toistaiseksi. Laitoksen sijaintipaikalla ja ympäristössä on voimassa 15.3.1991 vahvistettu Kainuun seutukaava. Kainuun maakuntakaavaluonnoksessa 2020, joka on julkaistu 25.10.2004, ei ole merkintöjä kalalaitoksen kohdalla. TOIMINTA Yleiskuvaus toiminnasta Laitoksella on tuotettu istukaspoikasia luonnonvesiin ja kasvatettu kirjolohta. Viime vuosina tuotanto on painottunut ja myös jatkossa painottuu Oulujoen ja Oulujärven istukaspoikastuotantoon. Kasvatettavat kalalajit ovat järvitaimen ja siika. Kalan lisäkasvu on vuosina 1998 2004 ollut keskimäärin 19 500 kg ja kuivarehun käyttö noin 22 500 kg. Järvitaimenen kasvatus tapahtuu maa-altaissa ja siikaa kasvatetaan luonnonravintolammikossa. Pieniä kaloja kasvatetaan hautomon pyöröaltaissa. Tuotettavaksi suunniteltu istutuspoikasten määrä on 12 000 kg vuodessa ja talvisäilytykseen siirrettävien määrä 7 000 kg vuodessa, ja käytettävä rehumäärä on 23 000 kg vuodessa. Vesilain mukainen toiminta Laitoksella on maavaraisia kasvatusaltaita yhteensä 12, joista kasvatuskäytössä on kuusi (altaat 11 16). Kuusi allasta toimii vara-altaina (altaat 1 7). Altaat 8 ja 9 on yhdistetty ja allas toimii vedenottoaltaana. Allas 10 ei ole käytössä. Kasvatusaltaiden tilavuus on 150 1 750 m 3 ja yhteensä noin 3 400 m 3. Hautomorakennusta käytetään muualta hankittujen poikasten alkukasvatuksessa. Hautomossa kasvatus tapahtuu 12 pyöröaltaassa. Lisäksi laitoksen yhteydessä on noin 2 hehtaarin suuruinen pengerretty luonnonravintolammikko, jonka vesitilavuus on noin 17 250 m 3 ja kesäaikainen vedenkorkeus +122,60 m. Luonnonravintolammikko on rakennettu vanhalle suopellolle korottamalla penkereet paikalla olleista maaaineksista. Pohjois-Suomen vesioikeuden 10.6.1998 antaman päätöksen mukaan kalankasvatuslaitokselle saadaan johtaa vettä Kutujoesta enintään 0,25 m 3 /s kuitenkin siten, että Petäjäkosken virtaamaksi jää aina vähintään 0,07 m 3 /s. Hellekauden uhatessa laitoksen toimintaa saadaan laitokselle johtaa tilapäisesti tämän lisäksi vettä enintään 0,1 m 3 /s kuitenkin siten, että voimalaitok-

sessa ja kalankasvatuksessa käytetty vesimäärä yhteensä saa olla enintään 0,65 m 3 /s ja Petäjäkosken virtaamaksi tulee tällöinkin jäädä vähintään 0,07 m 3 /s. Luonnonravintolammikko täytetään vedellä turbiinikanavasta tulevalla putkella huhti toukokuun vaihteessa. Lammikon täyttäminen kestää noin seitsemän vuorokautta virtaamalla 28 l/s. Kasvatusaltaista vesi johdetaan kolmen laskeutusaltaan (saostusaltaiden) kautta kanavaa pitkin Kutujokeen. Kasvatusaltaat tyhjennetään, kuivataan, puhdistetaan ja kalkitaan ainakin kerran kasvatuskauden aikana. Käytetyn veden määrä mitataan laskeutusaltaiden poistopäässä olevilla mittapadoilla. Luonnonravintolammikon tyhjentäminen tapahtuu lokakuun alussa kestäen noin seitsemän vuorokautta virtaamalla 28 l/s. 6 Ympäristönsuojelulain mukainen toiminta Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 25/98/2 mukaan laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan enintään 26 000 kg vuodessa kuivarehua, jonka fosforipitoisuus on enintään 0,9 %. Fosforipitoisuus on tarvittaessa selvitettävä Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Rehukerroin saa olla enintään 1,3. Yliruokintaa ei saa tapahtua, ja rehusta on poistettava rehupöly ennen ruokintaa. Laitoksen toiminnasta aiheutuva fosforipäästö saa olla enintään 140 kg vuodessa ja 1 kg vuorokaudessa kasvatuskaudella 1.6. 30.9. kuukausikeskiarvona laskettuna. Kasvatuskaudella liete on poistettava kasvatusaltaista vähintään kerran viikossa ja laskeutusaltaista vähintään kerran kuukaudessa. Liete on sijoitettava jätehuoltoviranomaisen hyväksymällä tavalla siten, ettei se pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä. Saostusaltaista lietettä on poistettu 2 3 kertaa kuukaudessa. Lietettä käytetään luonnonravintolammikon lannoittamiseen tarpeen mukaan ja osa sijoitetaan laitoskiinteistölle siten, ettei vesi pääse valumaan vesistöön. Lietettä on poistettu noin 140 m 3 vuodessa. Kalankasvatuslaitoksella on käytetty rehua vuosina 1998 2004 keskimäärin 22 452 kg, enimmillään 27 140 kg vuodessa. Käytetty rehumäärä on ylittänyt hieman luparajan vuosina 1999 ja 2000. Ylitys johtui laitokselle myymättä jääneiden kirjolohien ruokinnasta. Kalan lisäkasvu on ollut keskimäärin 19 526 kg ja rehukerroin 1,03 1,26, keskimäärin 1,14. Vuonna 2004 laitoksella käytettiin vettä 220 l/s. Laitoksella ei perata kaloja. Laitoksella kuolleet kalat, enintään 100 kg vuodessa, kompostoidaan hakijoiden kiinteistöllä. Rehusäkit (noin 900 vuodessa) poltetaan. Rehut säilytetään laitoskiinteistöllä olevassa varastossa. Kalojen lääkinnässä on käytetty formaliinia noin 30 litraa vuodessa. Formaliini säilytetään lukitussa varastossa. Lisäksi käytetään suolaa noin 200 kg tarvittaessa. Laitoksella kertyvä jäteöljy, enintään 50 litraa vuodessa, toimitetaan ongelmajätteiden keräyspisteeseen. Luonnonravintolammikko pidetään tuotannossa kolmena kesänä, minkä jälkeen lammikko on yhden kesän tyhjänä kesannolla, jolloin pohjaa muokataan ja lannoitetaan kasvatus- ja saostusaltaista kerätyllä lietteellä. Keinolannoitteita ei käytetä eikä lisätä kesän aikana. Vastakuoriutuneita siian poikasia istutetaan keväällä 50 000 kpl, joista saadaan syksyllä 20 000 25 000 noin 9 gramman painoista istukasta.

Laitoksen liikenne liittyy rehujen ja kalojen kuljetukseen. Laitokselle tuodaan rehua enintään kuusi kertaa vuodessa. Istutuspoikaskuljetuksia on noin seitsemän kertaa vuodessa. Laitoksen toiminnasta ei aiheudu mainittavaa hajua tai melua ympäristöön. 7 Paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT) ja ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) Kalankasvatuksen merkittävimpänä ympäristövaikutuksena pidetään sen rehevöittäviä vaikutuksia vesiluontoon. Päähuomio ympäristövaikutusten vähentämisessä onkin kiinnitetty ravinnekuormitukseen. Kalankasvatuslaitosten ravinnepäästöjä voidaan vähentää parhaiten kehittämällä edelleen rehun koostumusta ja ruokintamenetelmiä. YMPÄRISTÖKUORMITUS Päästöt pintavesiin Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu pääasiassa hukkarehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Kuormitus keskittyy heinä syyskuuhun. Pohjaan laskeutuva liete hajoaa varsin nopeasti ja luovuttaa ravinteita perustuotannon käyttöön. Vesistökuormituksen suuruus riippuu ensisijaisesti käytettävän rehun määrästä, laadusta ja käytön tehokkuudesta eli rehukertoimesta. Kasvatuskauden aikainen mitattu fosforikuormitus on vuosina 1998 2004 ollut 0,18 0,92 kg/vrk, keskimäärin 0,32 kg/vrk. Laskennallinen fosforikuormitus on vuosina 1996 2002 ollut 0,03 0,73 kg/vrk, keskimäärin 0,37 kg/vrk sekä typpikuormitus 0,20 5,2 kg/vrk, keskimäärin 2,6 kg/vrk. Kuormitus on arvioitu myös tuotantotietojen perusteella eli käytetyn rehun määrän ja laadun sekä kalan lisäkasvun perusteella. Rehun fosforipitoisuus on ollut 2000-luvulla keskimäärin 0,93 % ja typpipitoisuus 6,7 %. Kasvatettavan kalan fosforipitoisuutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Kasvatuskaudella rehusta on käytetty noin 85 %. Laskennallinen fosforikuormitus on vuosina 1998 2004 ollut 0,60 1,09 kg/vrk ja 98 171 kg/v, keskimäärin 0,82 kg/vrk ja 132 kg/v ja typpikuormitus 759 1 296 kg/v, keskimäärin 1 004 kg/v. Mitattu kuormitus on ollut yli 60 % pienempi kuin tuotantotietojen perusteella arvioitu vuorokausikuormitus. Arviossa ei ole otettu huomioon ravinteiden mahdollista pidättymistä laskeutusaltaisiin eikä lietteenpoistoa. Laitoksen ominaiskuormitus on ollut vuosina 1998 2004 tuotantotietojen perusteella keskimäärin 6,7 g fosforia ja 51 g typpeä tuotettua elävää kalakiloa kohti. Vesiensuojelun tavoiteohjelmassa vuoteen 2005 kalankasvatukselle asetut tavoitearvot koko maan keskiarvona ovat enintään 7 g fosforia ja 44 g typpeä tuotettua elävää kalakiloa kohti. Laitoksella on fosforin osalta päästy tavoitteeseen. Laitos hakee lupaa toiminnan jatkamiseen noin 19 000 kg:n lisäkasvulla, jolloin käytetty rehumäärä olisi rehukertoimella 1,2 noin 23 000 kg vuodes-

sa. Fosforikuormitus olisi enintään 1,0 kg/vrk kasvatuskauden keskiarvona laskettuna ja 140 kg vuodessa. 8 Päästöt ilmaan ja maaperään Toiminnasta ei aiheudu sanottavia päästöjä ilmaan tai maaperään. Muut päästöt Toiminnasta ei aiheudu sanottavaa hajua tai melua ympäristöön. LAITOSALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Vesistön yleiskuvaus ja virtaamat Kalankasvatuslaitos sijaitsee Otermanjärven vesistöalueen (59.26) Kutujoen alueella (59.261). Kutujoki saa alkunsa Otermanjärven luusuasta, josta kalalaitokselle on matkaa noin 7 km. Kutujoen alueen alarajalla valumaalueen pinta-ala on 503,8 km 2 ja järvisyys 9,5 %. Kutujoen vesistöalueen alaosalla on kaksi järveä, Järvenjärvi (45 ha) ja Keskijärvi (49 ha). Keskijärvestä vedet laskevat Kankaanjokea myöten Alajärveen ja edelleen Oulujokeen Jylhämän alapuolelle. Oulujärven vesistöalueen (59.3) alarajalla sijaitsevassa Jylhämässä Oulujoen valuma-alue on 19 839 km 2 ja järvisyys noin 13 %. Oulujärven vedenkorkeutta säännöstellään Jylhämän voimalaitoksen toimesta tapahtuvalla juoksutuksella. Otermanjärven valuma-alueella kuormitus on pääasiassa peräisin metsätaloudesta. Kutujoen yläosalla sijaitsee yksi pistekuormittaja (Niskasuon turvetuotantoalue, Vapo Oy) Petäjäkosken kalalaitoksen lisäksi. Kalalaitoksen alapuolella sijaitsevat lähimmät pistekuormittajat purkavat jätevetensä Oulujokeen. Oulujoen Lohen kalalaitos sijaitsee Oulujoessa lähellä Kutujoen suuta. Jylhämän voimalaitoksen ja Vaalan kunnan jätevedenpuhdistamot sijaitsevat Kutujoen suun yläpuolella. Oulujokea kuormittavat taajamien ja teollisuuden jätevesien lisäksi kalankasvatus, turvetuotanto, maa- ja metsätalous sekä haja- ja loma-asutus. Kutujoen vesi on luokiteltu "hyväksi" vuosien 2000 2003 vesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen perusteella Järvenjärvelle asti. Järvenjärvi kuuluu luokkaan "välttävä" ja sen alapuolella ennen Oulujokea järvet on luokiteltu "hyviksi" ja joet "tyydyttäviksi". Oulujoki kuuluu luokkaan "hyvä". Otermanjärven luusuassa (384 km 2, 11,9 %), noin 7 km Petäjäkosken kalalaitoksen yläpuolella virtaaman keski- ja ääriarvot ovat vuosina 1991 2000 olleet seuraavat: Keskivirtaama MQ 4,11 m 3 /s Ylivirtaama HQ 29,0 m 3 /s Keskiylivirtaama MHQ 19,4 m 3 /s Keskialivirtaama MNQ 1,15 m 3 /s Alivirtaama NQ 0,78 m 3 /s

9 Laitoksen kohdalla valuma-alue ja virtaama ovat noin 5 % suuremmat. Oulujoessa Kutujoen suun yläpuolella sijaitsee Jylhämän voimalaitos, jossa virtaaman keski- ja ääriarvot ovat vuosina 1991 2000 olleet seuraavat: Keskivirtaama MQ 227 m 3 /s Ylivirtaama HQ 700 m 3 /s Keskiylivirtaama MHQ 461 m 3 /s Keskialivirtaama MNQ 28,4 m 3 /s Alivirtaama NQ 0 m 3 /s Vesistön vedenlaatu Nykytila Kutujoen vedenlaatua on tarkasteltu kolmella havaintopisteellä, jotka sijaitsevat 1,7 km Petäjäkosken kalalaitoksen yläpuolella (Kutujoki18=Kut14), 2,5 km laitoksen alapuolella (Kutujoki 13=Kut8) sekä joen suulla (Kutujoki15=Kut2). Kutujoen suun vedenlaatuun vaikuttaa merkittävästi Järvenjärvestä ja Keskijärvestä lähtevän veden laatu. Vedenlaatutiedot ovat suurimmaksi osaksi ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmästä. Oulujoen alaosan velvoitetarkkailut on toteutettu yhteistarkkailuna vuodesta 1991 lähtien, ja viimeisin tarkkailuohjelma on tehty vuosille 2005 2013. Kutujoen suulta näytteet otetaan vuosittain maalis-, heinä- ja elokuussa. Kutujoen happitilanne on ollut vuosina 2000 2003 tyydyttävä/hyvä. Kutujoen vesi oli vuosina 2000 2003 keskimäärin lievästi hapanta (ph 6,6 6,7), rautapitoista sekä värin ja COD Mn :n perusteella humusvaikutteista. Veden rautapitoisuus ja väriluku kasvoivat jonkin verran Kutujokea alaspäin mentäessä; ylimmässä pisteessä väriluku oli keskimäärin 100 mg/l Pt ja valuma-alueen alaosalla 140 mg/l Pt. Kutujoen kesäaikaiset (kesä elokuu) kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet 23 33 µg/l ja kesien 2000 2003 keskimääräiset pitoisuudet 23 27 µg/l. Ylimmällä pisteellä (Kut14) keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus on kuvastanut lievää rehevyyttä ja alimmilla havaintopisteillä (Kut8 ja Kut2) rehevyyttä. Kokonaisfosforipitoisuus on kasvanut jokea alaspäin mentäessä. Fosfaattifosforipitoisuudet ovat olleet alle analyysimenetelmän määritysrajan kaikilla pisteillä. Korkeimmat fosfaattifosforipitoisuudet on määritetty joen alaosalta. Kesien 2000 2003 keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet 464 514 µg/l ovat olleet lievästi reheville vesille tyypillisiä. Keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet (7,9 9,2 µg/l) ovat kuvastaneet rehevyyttä kaikilla havaintopisteillä, ja korkein a-klorofyllipitoisuus (23,1 µg/l) on havaittu joen suulla. Kiintoainepitoisuudet ovat olleet 0,6 7,4 mg/l, ja vesi on ollut kiintoainepitoisinta joen suulla, jossa vesi on ollut myös sameinta. Seuraavassa taulukossa on esitetty Kutujoen vedenlaatu vuosina 2000 2003 Petäjäkosken kalalaitoksen yläpuolella (Kut14), alapuolella (Kut 8) ja jokisuussa (Kut2).

10 Havainto- O 2 O 2 ph Väri COD Mn Kok.P PO 4 -P Kok.N NO 2+3 -N NH 4 -N a-kloro Fe Sameus Kiintoaine paikka mg/l kyll.% mg/l Pt mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l NTU mg/l Kutujoki14 (Kut14) n = 14 ka 00-03 10,5 87 6,6 103 14 21 (23) <5 475 (464) 42 33 7,9 1151 2,9 2,3 min 7,1 79 5,6 90 11 14 <5 394 8 11 2,9 750 2,1 0,6 max 13,1 90 7,0 120 17 30 7 590 100 85 17,8 1760 4,2 7,4 Kutujoki8 (Kut8) n = 6 ka 00-03 9,6 86 6,7 108 13 24 (27) <5 516 (494) 51 37 9,2 1383 2,7 1,8 min 7,3 83 6,2 100 11 14 <5 483 13 17 6,3 1000 2,4 1,1 max 12,7 91 6,9 135 15 30 6 590 100 81 12,1 1700 3,1 3,0 Kutujoki2 (Kut2) n = 17 ka 00-03 8,3 81 6,6 140 15 31 (32) <5 519 (514) 22 20 7,9 1619 4,1 3,9 min 5,9 67 5,8 110 9 19 <5 404 <5 <5 2,8 900 1,9 0,4 max 11,9 97 7,0 180 25 67 9 642 120 89 23,1 2240 7,6 6,8 * suluissa olevat tulokset ovat kesä-elokuun 00-03 keskiarvoja Kutujoen alaosalla sijaitsevien Järvenjärven ja Keskijärven vedenlaatua on tutkittu 1990-luvulla, ja 2000-luvulta tarkkailukertoja on ollut vain yksi (21.1.2004). Järvenjärvi ja Keskijärvi ovat vedenlaadultaan hyvin erilaisia. Järvenjärven vesi on ollut selvästi Kutujoen ja Keskijärven vesiä tummempaa sekä selvästi humus-, rauta- kiintoaine- ja ravinnepitoisempaa. Järvenjärven ravinnepitoisuudet ovat olleet korkeita (kok.p 62 160 µg/l ja kok.n 720 1 500 µg/l) sekä kesällä että talvella, ja kesäaikaiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet ovat kuvastaneet rehevyyttä tai ylirehevyyttä. Kesäaikaisissa näytteissä veden happitilanne on ollut hyvä (kyllästysaste 80 101 %), mutta talvella happitilanne on ollut heikentynyt (kyllästysaste 43 ja 50 %). Keskijärven happitilanne on ollut hyvä sekä kesällä että talvella. Järven kiintoaine- ja rautapitoisuudet sekä COD Mn ja väriluku ovat olleet samaa tasoa kuin Kutujoen velvoitetarkkailun alimmalla pisteellä (Kut2). Kesäaikaiset kokonaisfosforipitoisuudet (23 41 µg/l) ovat kuvastaneet järven rehevyyttä, ja kokonaistyppipitoisuudet (410 670 µg/l) ovat olleet lievästi reheville vesille tyypillisiä. A-klorofyllipitoisuudet ovat olleet 1,7 7,7 µg/l, ja keskimääräinen pitoisuus (4,5 µg/l) on ilmentänyt lievää rehevyyttä. Vedenlaadun kehitys Ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien sekä hapen kyllästysasteiden kehitystä on tarkasteltu Kutujoessa vuosina 1995 2004. Havaintopisteen Kut8 havainnot alkavat vuodesta 1997 ja pisteen Kut14 havainnot vuodesta 1999. Lisäksi pisteeltä Kut8 on selvästi vähemmän havaintoja kuin muilta pisteiltä. Pisteiden Kut8 ja Kut14 osalta tarkastelu ei ole täysin luotettava. Ravinnepitoisuus on kasvanut hieman Petäjäkosken kalalaitoksen alapuolisessa pisteessä (Kut8). Lisäksi samassa pisteessä hapen kyllästysaste on pienentynyt vähän, mutta on ollut kaikilla tarkkailukerroilla hyvä. A- klorofyllipitoisuudet ovat kasvaneet kalalaitoksen yläpuolella, kun taas joen suussa pitoisuudet ovat pienentyneet. Muilta osin kehityssuuntia ei ole ollut havaittavissa. Kalatalous Kalastus Kutujoella on pääasiassa vapakalastusta. Joen alaosalla ja sen järvilaajentumilla Niskan osakaskunnan alueella kalastetaan myös verkoilla

ja katiskoilla. Kutujoen tärkeimmät saaliskalat ovat taimen, kirjolohi, harjus, hauki ja ahven. Heittovavoilla on saatu taimenta, kirjolohta ja harjusta keskimäärin 0,4 0,7 kg/kalastuskerta (kk). Haukea on saatu viime vuosina heittovavoilla 0,8 1,0 kg/kk. Taimen- ja kirjolohisaaliit perustuvat Kutujoella pyyntikokoisena istutettuihin kaloihin, ja yksikkösaaliit ovat riippuvaisia kunkin vuoden istutusmääristä. Harvoilla verkoilla joen alaosalta saadut taimen-, kirjolohi- ja haukisaaliit ovat olleet tarkkailujakson aikana alle 0,4 kg/kokukerta (pkk). Siikaa on saatu alle 0,1 kg/pkk. Kevättalven madesaalis on ollut 0,7 1,2 kg/pkk. Kutujoen alaosan järvilaajentumien yläpuoliselle Kutujoelle (Kutujoen kalastusyhtymän vesialue) on vuonna 2004 myyty 464 vapakalastuslupaa. Kokonaissaalis vuonna 2004 oli noin 1 100 kg, josta haukea ja ahventa oli molempia neljännes, kirjolohta ja taimenta 15 17 % ja harjusta 8 %. Näiden lisäksi saatiin särkeä ja säynettä. Kalastajakohtainen saalis oli keskimäärin 6,1 kg. Kutujoen kalastajista noin kolmannes on ilmoittanut, että kaloissa esiintyy ajoittain makuvirheitä. Makuvirheitä ilmoittaneista yli puolet on pitänyt makuvirheitä lievinä, eivätkä ne ole heikentäneet kalojen käyttökelpoisuutta. Vuosina 1992, 1997, 2000 ja 2004 tehtyjen kalastustiedustelujen mukaan Kutujoelle on myyty 320 480 lupaa vuodessa, ja kalastajia on ollut vuosittain 130 180. Myytyjen lupien määrä oli vuonna 2004 samaa tasoa kuin vuonna 1992. Kokonaissaalis Kutujoella on tarkkailujakson aikana vähentynyt, mikä johtuu pääasiassa pyyntikokoisena istutetun kirjolohen istutuksista ja saaliista. Taimenta on istutettu melko vähän ja sen saaliitkin ovat olleet vuosittain pieniä. Kutujoessa on luontainen harjuskanta. Harjussaalis on ollut varsin pieni ja se on vähentynyt tarkkailujakson aikana. Haukea on saatu 2000-luvulla aiempaa vähemmän, mutta ahvensaalis oli vuonna 2004 selvästi keskimääräistä suurempi. Kesä 2004 oli poikkeuksellisen sateinen ja virtaama Kutujoessa normaalia suurempi, mikä vaikeutti kalastusta ja vähensi saalista. 11 Alueen luonto ja suojelukohteet Hankkeen vaikutusalueella ei sijaitse suojelualueita. Lähin laitosta sijaitseva suojelukohde on Tolkansuon soidensuojelualue, joka kuuluu myös Natura 2000 -verkostoon. Tolkansuo sijaitsee kalalaitoksen länsi pohjoispuolella lähimmillään noin 1,3 km:n etäisyydellä. Kalankasvatuslaitoksen ympäristössä ei ole pohjavesialuetta eikä vedenottamoita. Asutus ja muu rakennettu ympäristö Asutus alueella on harvaa. Kalankasvatuslaitoksen ja Järvenjärven välillä ei ole asutusta. Lähin asutus laitoksen alapuolella sijaitsee noin 8 km:n päässä Järvenjärven rannalla. Kutujoessa ei ole yleisiä uimarantoja.

12 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Vaikutus pintavesiin Kalankasvatuksen vaikutukset vesistössä voivat olla lähinnä rehevöittäviä ja happea kuluttavia. Kalankasvatuksen kuormituksella ei yleensä ole merkittävää vaikutusta vesistön happitilanteeseen virtaavassa vedessä. Ravinnekuormitus sen sijaan lisää vesistön rehevyyttä, mikä välillisesti voi aiheuttaa hapen kulumista alapuolisissa järvissä. Selvimmin rehevyyden kasvu ilmenee keski- ja loppukesällä, jolloin kuormitus on suurinta, vedet lämpimiä ja perustuotanto voimakkaimmillaan. Ravinteisuuden kasvu lisää virtaavassa vedessä erityisesti päällyslevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja seisovien kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä. Järvivesissä planktinen levätuotanto ja vesikasvillisuus voivat lisääntyä. Kutujoen happitilanne Petäjäkosken laitoksen ylä- ja alapuolella on ollut hyvä. Joen alaosalla happitilanne on ollut hyvä tai tyydyttävä. Fosforipitoisuus kasvaa Kutujoen alaosaa kohden. Laitoksen alapuolella fosforipitoisuus on ollut kesällä keskimäärin 4 µg/l korkeampi (tasoa 27 µg/l) kuin laitoksen yläpuolella. Jokisuulla fosforipitoisuus on ollut kesällä keskimäärin 32 µg/l. Typpipitoisuus on ollut kesällä laitoksen yläpuolella keskimäärin 464 µg/l, laitoksen alapuolella 494 µg/l ja jokisuulla 514 µg/l. Epäorgaanista typpeä vedessä on ollut saatavilla, mutta veden fosfaattifosforipitoisuus on ollut useimmiten alle 5 µg/l eli perustuotanto on ollut typpirajoitteista. Petäjäkosken laitoksen luparajan mukaisen fosforikuormituksen vaikutus Kutujoen fosforipitoisuuteen on laimentumissuhteen perusteella laskettuna kesällä noin 3 5 µg/l. Alivirtaamatilanteissa pitoisuus voi kasvaa lyhytaikaisesti enemmän, suunnilleen pitoisuuteen 10 µg/l. Kokonaistyppipitoisuus kasvaa tuotantotietojen perusteella arvioidulla kuormituksella noin 17 25 µg/l, alivirtaamatilanteissa noin 60 µg/l. Ravinnepitoisuuksien kasvu voimistaa ensisijaisesti päällyslevästön kasvua Kutujoessa laitoksen alapuolella. Myös vesikasvillisuus voi lisääntyä lähinnä jätevesien purkualueen läheisyydessä. Laitoksen kuormitus tulee jatkossa olemaan nykyistä tasoa, joten vedenlaadussa ja vesistön käyttökelpoisuudessa ei arvioida tapahtuvan oleellisia muutoksia laitoksen kuormituksen seurauksena. Seuraavassa taulukossa on esitetty arvio luparajan mukaisen fosforikuormituksen ja tuotantotietojen perusteella arvioidun typpikuormituksen aiheuttamasta ravinnepitoisuuksien kasvusta Kutujoessa laitoksen kohdalla kolmessa eri virtaamatilanteessa. Virtaama m 3 /s MQ (VI-IX) MQ (VIII) MNQ 4,5 3,0 1,2 Kuormitus kg/d Pitoisuuslisä µg/l Kok.P 1,0 2,6 3,9 9,6 Kok.N 6,5 17 25 63

13 Vaikutus kalatalouteen Kalankasvatuslaitoksen kuormitus lisää vesistön ravinnepitoisuuksia laitoksen alapuolisessa Kutujoessa jonkin verran. Kutujoen happitilanteeseen kuormituksella ei ole sanottavaa vaikutusta. Laitoksen ravinnekuormituksen rehevöittävällä vaikutuksella ei ole merkittävää vaikutusta alapuolisen vesistön kalakantoihin tai kalastukseen. Kevätkutuiset kalalajit ovat vedenlaadun muutoksia melko hyvin kestäviä eikä niiden kantoihin kuormituksella arvioida olevan haitallisia vaikutuksia. Rehevöitymisen vaikutukset voivat ilmetä lähinnä syyskutuisten kalalajien lisääntymisongelmina. Taimenen mahdolliset lisääntymisalueet sijaitsevat tiettävästi joen yläosalla laitoksen yläpuolella. Laitoksen kuormituksen rehevöittävä vaikutus on niin vähäinen, ettei sillä ole merkittävää vaikutusta taimenen mahdolliseen lisääntymiseen laitoksen alapuolella. Kalastus varsinaisella Kutujoella on vapakalastusta, johon kuormituksella ei ole suoranaista vaikutusta. Verkkokalastusta harjoitetaan joen alaosan järvilaajentumilla, mutta siellä kuormituksen rehevöittävä ja pyydysten limoittumista lisäävä vaikutus jää vähäiseksi. Kalojen käyttökelpoisuuteen kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Arvio muista ympäristövaikutuksista Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan hajua tai melua ympäristöön. Asutus alueella on harvaa, lähin vapaa-ajan asunto sijaitsee yli kilometrin etäisyydellä laitoksesta. Laitoksen toiminnalla ei arvioida olevan vaikutuksia ihmisten terveyteen. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttö- ja hoitotarkkailu Petäjäkosken kalankasvatuslaitoksen kuormitustarkkailu toteutetaan Oulujoen alaosan yhteistarkkailun yhteydessä. Käyttö- ja hoitotarkkailu toteutetaan laitoksen hoitajan toimesta pitämällä laitoksen toiminnasta hoitopäiväkirjaa. Kirjaan merkitään vuotuinen kalasto lisäkasvuineen sekä käytetyn rehun määrä päivittäin, rehun laatu, käytetyt kemikaalit, tiedot kalojen lääkityksestä ja rokotuksesta, käytettyjen lääkeaineiden määristä, kalataudeista sekä kalakuolemista ym. vastaavista tapahtumista laitoksella. Hoitopäiväkirjaan kirjataan myös käytetyn veden määrä sekä tiedot lietteen poistosta ja sijoituksesta. Kasvukauden alussa kirjataan kasvatukseen otettujen kalojen koko ikäluokittain ja keskimääräinen kappalepaino. Käytetystä kuivarehusta merkitään hoitopäiväkirjaan tuotenimi, raekoko sekä fosfori- ja typpipitoisuus. Laitoksen lupamääräyksissä on määrätty käytettävän rehun suurin sallittu fosforipitoisuus ja että kuivarehun fosforipitoisuus on selvitettävä tarvittaessa ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Rehun ravinnepitoisuuksista on käytettävissä valmistajan ilmoittamia tietoja (rehun vakuustodistus). Rehun fosforipitoisuus voidaan tarvittaessa myös analysoida.

Hoitopäiväkirja säilytetään laitoksella ja vaadittaessa esitetään valvovalle viranomaiselle. Valvovalle viranomaiselle annetaan vaadittaessa hoitopäiväkirjassa esitettävien tietojen luotettavuuden tarkistamiseksi tarpeelliset tiedot ja selvitykset. Hoitopäiväkirjat sekä vuosiyhteenvedot kala- ja rehumääristä toimitetaan Kainuun ympäristökeskukselle sen määräämänä ajankohtana. 14 Kuormitustarkkailu Kuormitustarkkailun vesinäytteet otetaan laitokselle tulevasta ja laitokselta lähtevästä vedestä kesä syyskuussa kerran kuukaudessa. Laitokselta lähtevästä vedestä otetaan näytteet automaattisella näytteenottimella vuorokauden kokoomanäytteenä. Laitokselle tulevasta vedestä otetaan kertanäyte samanaikaisesti lähtevän veden kokoomanäytteen kanssa. Näytteenoton voi tehdä laitoksen hoitaja. Näytteet tulee pakastaa tai toimittaa välittömästi näytteenoton loputtua tarkkailusta vastaavalle konsultille konsultin antamien ohjeiden mukaisesti. Pakastetut näytteet toimitetaan konsultille viimeistään tarkkailukauden lopussa syksyllä. Sekä tulevasta että lähtevästä vedestä määritetään kokonaisfosforipitoisuus. Tulevasta vedestä tehdään samat analyysit kuin vesistötarkkailun vesistöpisteestä. Näytteenoton yhteydessä selvitetään laitoksen käyttämä vesimäärä ja tieto ilmoitetaan tarkkailunäytteiden mukana konsultille kuormituksen laskemista varten. Vesistötarkkailu Vesistötarkkailu tehdään hakemuksen liitteenä olevan ohjelman "Oulujoen alaosan yhteistarkkailuohjelma v. 2005 2013" mukaisesti. Kuormituksen vaikutusta alapuolisen Kutujoen vedenlaatuun tarkkaillaan vuosittain kolme kertaa vuodessa maalis huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa otettavilla vesinäytteillä. Vesistötarkkailun havaintopaikka on yhteinen turvetuottajien kanssa. Sen koordinaatit ovat: Havaintopaikka Koordinaatit Yk Kutujokisuu Kut2 7166350 3490080 Näytteenottosyvyys on 1 metri tai puolet kokonaissyvyydestä, mikäli vesisyvyys on alle 2 metriä. Näytteenoton yhteydessä mitataan näkösyvyys. Näytteistä määritetään: lämpötila happi ph sähkönjohtavuus väri COD Mn kiintoaine sameus kok.p PO 4 -P

15 kok.n NO 2 +NO 3 -N NH 4 -N Fe a-klorofylli (heinä elokuu) fekaaliset koliformiset bakteerit (heinä elokuu) Kalataloudellinen tarkkailu Oulujoella ja sen sivuvesistöillä on Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen 4.4.2002 hyväksymä vuoteen 2008 saakka voimassa oleva kalataloudellinen tarkkailuohjelma. Ohjelmaan sisältyvät hakijoille määrätyt kalastustiedustelut tehdään vuosien 2004 ja 2007 kalastuksesta. Kalastustiedustelut on toteutettava yhteistyössä Oulujoen muiden tarkkailuvelvollisten kanssa siten, että päällekkäisiä tiedusteluja ei tehdä. Raportointi Kuormitustarkkailutulokset toimitetaan tarkkailuvelvolliselle, Vaalan kunnan ympäristöviranomaiselle sekä Kainuun ympäristökeskukselle heti niiden valmistuttua ja viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta. Kuormitustiedot toimitetaan Kainuun ympäristökeskukselle joko paperitulosteena sähköisessä muodossa ympäristökeskuksen kanssa sovittavalla tavalla siirrettäväksi ympäristönsuojelun tietojärjestelmään. Kuormitustarkkailu raportoidaan Oulujoen yhteistarkkailuraportin yhteydessä. Mikäli Petäjäkosken Kalan kuormitustarkkailun tekee joku muu kuin Oulujoen alaosan yhteistarkkailusta vastaava konsultti, toimitetaan Petäjäkosken Kalan kuormitustarkkailuraportti Oulujoen alaosan yhteistarkkailusta vastaavalle konsultille hyvissä ajoin ennen yhteistarkkailuraportin valmistumisajankohtaa liitettäväksi yhteistarkkailuraporttiin. Vesistötarkkailun tulokset toimitetaan heti niiden valmistuttua tai viimeistään kuukauden kuluttua näytteenotosta tarkkailuvelvollisille, alueen kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille ja tarkkailualueen ympäristökeskuksille. Lisäksi tarkkailutulokset toimitetaan ympäristökeskukselle neljännesvuosittain suoraan vedenlaaturekisteriin siirrettävässä muodossa. Kalataloudellisessa tarkkailuohjelmassa mainittu yhteenvetoraportti tehdään vuonna 2008. VAHINKOA ESTÄVÄT TOIMENPITEET JA KORVAUKSET Kalankasvatuslaitoksen kuormituksen vesistö- ja kalatalousvaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu korvattavaa vahinkoa. Hakijat ja vesialueen omistaja ovat tehneet vuokrasopimuksen veden käyttöoikeudesta pienvoimalan ja kalankasvatuksen käyttöaineeksi. Sopimuksen mukaan hakijat istuttavat vuokramaksuna Kutujokeen kolmen vuoden jaksoissa 1 000 kaksivuotiasta taimenta tai vaihtoehtoisesti 3 000 yksikesäistä harjusta.

16 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Hakijat ovat täydentäneet hakemustaan 26.1.12006 selvityksellä luonnonravintolammikon vesityksestä ja tyhjennyksestä sekä piirustuksilla ja 19.10.2006 Oulujoen kalataloudellisella tarkkailuohjelmalla. Lupahakemuksesta tiedottaminen Ympäristölupavirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla ympäristölupavirastossa ja Vaalan kunnassa 22.2. 24.3.2006 sekä erityistiedoksiantona Kainuun ympäristökeskukselle, Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskukselle, Vaalan kunnan ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaiselle sekä asianosaisille. Ympäristölupavirasto on pyytänyt hakemuksesta lausunnon Vaalan kunnan kaavoitusviranomaiselta. Kuulutuksen julkaisemisesta on lisäksi ilmoitettu 24.2.2006 sanomalehti Tervareitissä. Muistutukset ja vaatimukset 1. Kainuun ympäristökeskus Luonnonsuojelua ja alueiden käyttöä valvovana viranomaisena ympäristökeskus on ilmoittanut, ettei sillä ole huomautettavaa hakemuksen johdosta. Vesistön ja vesistövaikutusten osalta ympäristökeskus on todennut, että hakemuksessa on esitetty varsin selkeästi laitoksen ylä- ja alapuolisen vesistön nykytila sekä arvio laitoksen aiheuttaman kuormituksen vaikutuksista alapuoliseen vesistöön. Kutujoen vesistön rehevöitymisasteen nousua selittää selkeästi myös valuma-alueen maaperän soisuus, metsätalous sekä turvetuotanto. Ympäristökeskuksen suorittamien tarkastusten ja näytteenottojen perusteella laitoksen vedenkäyttö ja kuormitus on ollut lupamääräysten mukaista. Kasvatusaltaita sekä laitosaluetta on tarkastuskäyntien perusteella hoidettu huolellisesti. Kuormituksen osalta ympäristökeskus on todennut, että tuotantotietojen perusteella arvioitu laitoksen keskimääräinen kokonaisfosforikuormitus (132 kg/v) vastaa asukasvastineluvuiksi muutettuna noin 164 asukkaan puhdistamattomia jätevesiä. Kokonaistypen osalta kuormitus (1 004 kg/v) vastaa noin 196 asukkaan puhdistamattomia jätevesiä. Laitokselta otettujen kuormitusnäytteiden perusteella kokonaisfosforikuormitus on kasvatuskautena ollut keskimäärin alle asetetun luparajan. Kokonaisfosforinkuormituksen luparaja on kuitenkin ylitetty syyskuun aikana vuosina 2000 ja 2003, jolloin laitokselta on ilmoitettu siirrettävän kalaa ja kasvatusaltaiden vesi on ollut sekoittunutta. Tuotantotietojen perusteella kokonaisfosforikuormituksen luparaja on ylittynyt vuosina 1999 2001. Vuoden 2005 vuosiyhteenvetotietojen perusteella laitoksen rehunkäyttö on ollut 10 805 kg, lisäkasvu 10 579 kg ja rehukerroin 1,02. Tuotantotietojen perusteella laskettu kokonaisfosforikuormitus on ollut 59 kg ja kokonaistyppikuormitus 470 kg.

Ympäristökeskus on katsonut, että laitoksen vuotuinen noin 19 000 kg:n lisäkasvu voidaan saavuttaa enintään 21 000 kg:n kuivarehumäärällä, jolloin rehukerroin on 1,1. Tuotantotietojen perusteella laskettu kokonaisfosforikuormitus voi olla enintään 130 kg/v ja kasvatuskauden kuukausikeskiarvona laskettuna enintään 1,0 kg/vrk. Laitoksen viime vuosina saavuttamien rehukertoimien ja laitoksen käyttämien kuivarehujen perusteella voidaan olettaa, että enimmäiskuormitusta kokonaisfosforin osalta voidaan alentaa aikaisemmasta lupamääräyksestä. Veden käytön osalta ympäristökeskus on todennut, että hakijalle voidaan myöntää lupa veden käyttöön hakemuksen mukaisesti. Lietteenkäsittelyn osalta ympäristökeskus on vaatinut, että kalankasvatuksessa syntyvä liete on käsiteltävä ja sijoitettava siten, ettei siitä aiheudu vesistön tai pohjaveden pilaantumista tai sen vaaraa. Lietteen käsittelyssä ja sijoittamisessa tulee ottaa huomioon lisäksi sitä koskeva lainsäädäntö, mikäli lietettä luovutetaan laitoksen ulkopuoliseen käyttöön. Kalankasvatuksessa syntyvä liete voidaan hyödyntää lannoitteena luonnonravintolammikossa kesantovuoden aikana. Lietettä ei kuitenkaan saa levittää luonnonravintolammikkoon sen ollessa vesitettynä. Ympäristökeskus on todennut, että laitoksen syyskuussa ilmenneet kuormituspiikit osoittavat sen, että kasvatusaltaiden pohjaan pidättyy ravinteita ja lietettä. Lietteenpoistoa kasvatusaltaista tulee tehostaa etenkin ennen kalojen laajamittaisia siirtoja. Luonnonravintolammikon osalta ympäristökeskus on esittänyt, että lammikon patorakenteet tulee pitää kunnossa ja niiden kestävyyttä tulee tarkkailla riittävän usein. Patorakenteiden tulee kestää routiminen sekä veden eroosiovaikutukset. Lammikkoa täytettäessä tulee jättää riittävästi varaa äkillisiä vedenkorkeuden nousuja varten. Padossa on lisäksi oltava ylivirtausaukko vedenkorkeuden nousujen varalta. Padon harjalla tapahtuvaa jatkuvaa liikkumista tulee välttää. Patopenkan luiskiin ei saa päästää kasvamaan suurikokoista puustoa. Luonnonravintolammikon pohjaa saa muokata vain kevyesti ja lannoittaa ainoastaan kesantovuoden aikana. Lammikon pohja tulee pyrkiä pitämään kasvillisuuden peittämänä myös kesantovuoden aikana. Kasvusto tulee poistaa niittämällä ja sijoittaa siten, etteivät siihen sitoutuneet ravinteet pääse vesistöön. Lammikolla tapahtuva mahdollinen rotenon- tai muu käsittely kalaston hävittämiseksi edellyttää asianomaisen työvoima- ja elinkeinokeskuksen luvan. Päästötarkkailun osalta ympäristökeskus on vaatinut, että kuormitusnäytteet tulee ottaa vähintään 8 tunnin kokoomanäytteenä kaikista laitokselta lähtevistä purkupisteistä luonnonravintolammikko mukaan lukien. Luonnonravintolammikosta tulee lisäksi ottaa erillinen kuormitusnäyte syyskaudella lammikon tyhjennysvaiheen yhteydessä. Näytteenottohetken virtaamat tulee kirjata ja ilmoittaa näytteiden lähetyksen yhteydessä. Muutoin laitoksen tarkkailu, tulosten toimittaminen ja raportointi voidaan toteuttaa hakemuksen mukaisesti. Jätehuollon osalta ympäristökeskus on esittänyt, että laitoksen toimintaa on harjoitettava siten, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Laitoksen jätehuolto on suoritettava jätelain ja Vaalan kunnan alueella voimassa olevien jätehuoltomääräysten mukaisesti. Laitoksella syntyvistä jätteistä, niiden käsittelystä ja määristä on pidettävä kirjaa. Kasvatuksessa syntyvät 17

muovijätteet tulee toimittaa jätteen keräykseen, ellei niitä oteta hyötykäyttöön. Häiriö- ja poikkeustilanteista ympäristökeskus on esittänyt, että laitoksella mahdollisesti tapahtuvista häiriö- ja poikkeustilanteista esim. kalakuolematai kalatautitapauksista tulee tehdä välittömästi ilmoitus Vaalan kunnan ympäristönsuojelu- ja terveysvalvontaviranomaiselle sekä Kainuun ympäristökeskukselle. Samalla on ryhdyttävä toimenpiteisiin häiriö- tai poikkeustilanteen korjaamiseksi sekä mahdollisesti järjestettävä tarkkailu päästöjen ja niiden vaikutusten selvittämiseksi. Luvan voimassaolon osalta ympäristökeskus on todennut, että hakijalle voidaan myöntää toistaiseksi voimassa oleva ympäristö- ja vesitalouslupa. Lupamääräysten tarkistamista koskeva hakemus tulee jättää lupaviranomaiselle vuoden 2016 loppuun mennessä. 2. Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus Työvoima- ja elinkeinokeskus on todennut, että laitoksen rehunkäyttö ja kuormitus ovat viime vuosina olleet pääasiassa luvassa sallittua alhaisempia. Tästä huolimatta vaikutukset alapuoliseen vesistöön ovat havaittavissa. Luparajan mukainen kuormitus nostaa Kutujoen fosforipitoisuutta keskialivirtaamatilanteessa noin 40 % ja kesä syyskuun keskivirtaamallakin noin 11 %. Kalastus Kutujoella on lähinnä vapakalastusta, jota ravinnepitoisuuden nousu ei suoranaisesti haittaa, mutta kalastustiedustelun mukaan kaloissa on jossain määrin niiden käyttökelpoisuutta heikentäviä makuvirheitä. Laitoksen vedenkäytöllä on huomattava vaikutus viereisen Petäjäkosken virtaamiin. Suurin luvassa sallittu vedenkäyttö (0,65 m 3 /s) on lähes 80 % arvioidusta alivirtaamasta laitoksen kohdalla. Hakemuksessa ei ole selostettu Petäjäkosken ominaisuuksia, mutta laitoksen kautta kulkiessaan vesi on kuitenkin yli kilometrin matkalta poissa potentiaaliselta virtakutuisten lohikalojen lisääntymisalueelta. Laitoksen toiminnasta aiheutuu ravinnekuormituksesta ja vedenkäytöstä johtuvaa haittaa yleiselle kalatalousedulle. Hakijoilla on vuokrasopimuksen perusteella velvollisuus istuttaa Kutujokeen kalaa aiheutuvien haittojen kompensoimiseksi. Työvoima- ja elinkeinokeskus on ilmoittanut pitävänsä kompensaatiota suuruusluokaltaan oikeana. Kompensaatio pitäisi velvoitteen pysyvyyden varmistamiseksi ottaa osaksi lupamääräyksiä. Laitoksen kalataloudellinen tarkkailu tehdään hakemuksen mukaan osana vuoteen 2008 voimassa olevaa yhteistarkkailua. Tarkkailuvelvoitetta on jatkettava. Työvoima- ja elinkeinokeskus on vaatinut, että hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi on jätettävä viimeistään vuoden 2015 loppuun mennessä. Hakijoiden on istutettava Kutujokeen 350 kaksivuotiaita vähintään 18 cm:n mittaisia järvitaimenia vuodessa. Istutettavien kalojen lajia, kokoa tai ikää on voitava muuttaa sopimalla siitä työvoima- ja elinkeinokeskuksen kanssa. Kalataloudellinen tarkkailu on tehtävä työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymällä tavalla. 18

19 Hakijan kuuleminen Ympäristölupavirasto on 27.3.2006 varannut hakijalle tilaisuuden vastineen antamiseen lausunnosta. Hakija ei ole antanut vastinetta. Y M P Ä R I S T Ö L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U VESITALOUSLUPARATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Petäjäkosken Kala -nimisen toiminimen haltijoille Jaakko ja Ritva Nuojualle luvan veden johtamiseen Kutujoesta kalankasvatuslaitokselle kalankasvatusta varten sekä luonnonravintolammikon rakenteiden pysyttämiseen ja säännöstelyyn Vaalan kunnassa. Hankkeesta ei ennalta arvioiden aiheudu vesilain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Luvan saajien on noudatettava jäljempää ilmeneviä lupamääräyksiä. YMPÄRISTÖLUPARATKAISU Ympäristölupavirasto myöntää Petäjäkosken Kala -nimisen toiminimen haltijoille Jaakko ja Ritva Nuojualle ympäristöluvan kalankasvatukseen ja kalojen talvisäilytykseen Petäjäkosken kalankasvatuslaitoksella ja käytetyn veden johtamiseen Kutujokeen sekä luonnonravintolammikon käyttöön kalanpoikasten kasvatuksessa Vaalan kunnassa. Kalankasvatuslaitoksessa kasvatettava kalamäärä lisäkasvuna ilmaistuna on noin 19 000 kg vuodessa. Toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu toimenpitein estettävää tai ympäristönsuojelulain mukaisesti korvattavaa vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta annetaan ohjaus. Luvan saajien on noudatettava jäljempänä olevia lupamääräyksiä. LUPAMÄÄRÄYKSET Vesitalousluvan määräykset Veden johtaminen laitokselle 1. Laitokselle saadaan johtaa vettä Kutujoesta enintään 0,25 m 3 /s kuitenkin siten, että Petäjäkosken virtaamaksi jää aina vähintään 0,07 m 3 /s. Hellekauden uhatessa laitoksen toimintaa saadaan laitokselle johtaa tilapäisesti tämän lisäksi vettä enintään 0,1 m 3 /s kuitenkin siten, että voimalaitoksessa ja kalankasvatuslaitoksessa käytetty vesimäärä yhteensä saa olla enintään 0,65 m 3 /s ja Petäjäkosken virtaamaksi tulee tällöinkin jäädä vähintään 0,07 m 3 /s.

Veden johtaminen laitokselle on järjestettävä vesistön muuta käyttöä mahdollisimman vähän häiritsevällä tavalla. Luvan saajan on oltava selvillä käyttämänsä veden määrästä ja Kutujoen virtaamista laitoksen kohdalla. Virtaaman säätö ja mittaukset on tehtävä Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Laitokselle tuleva virtaama ja Kutujoen virtaama on mitattava päivittäin kesäkuun ensimmäisen ja syyskuun viimeisen päivän välisenä aikana ja muulloin kerran viikossa. Havainnot on merkittävä hoitopäiväkirjaan. 20 Luonnonravintolammikko ja sen säännöstely 2. Laitoksen yhteydessä olevan luonnonravintolammikon rakenteineen on oltava 26.1.2006 ympäristölupavirastoon toimitettujen piirustusten "Pituusleikkausleikkaus vedenottoputkesta ja luonnonravintoaltaasta" MK 1:1 000/1:100, "Pituusleikkaus poistomunkista ja poisto-ojasta" MK 1:100 ja 1:1 000/1:100 ja "Luonnonravintolammikko" MK 1:1 000 mukainen. 3. Luvan saajalla on oikeus säännöstellä luonnonravintolammikon vedenkorkeutta niin, että kesän keskimääräinen vedenkorkeus on noin N 60 +122,60 m. Lammikko täytetään Kutujoesta johdettavalla vedellä keväällä. Tällöin on jätettävä riittävästi varaa äkillisiä vedenkorkeuden nousuja varten. Padossa on lisäksi oltava Kainuun ympäristökeskuksen ohjeiden mukainen ylivirtausaukko vedenkorkeuden nousujen varalta, mikäli lammikon vedenkorkeutta ei voida riittävästi säätää munkkipadolla. Lammikko tyhjennetään syksyllä poistomunkin ja poisto-ojan kautta Kutujokeen. 4. Luvan saajien on pidettävä luonnonravintolammikko siihen liittyvine rakenteineen ja laitteineen asianmukaisessa kunnossa. Patorakenteiden kestävyyttä tulee tarkkailla riittävän usein. Patorakenteiden tulee kestää routimisen ja veden eroosion aiheuttamat vaikutukset. Patopenkereisiin ei saa päästää kasvamaan niiden kestävyyttä vaarantavaa puustoa. Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla rakenteisiin ja laitteisiin voidaan tehdä vähäisiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua. Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Päästöt pintavesiin 5. Kalankasvatuslaitoksen rakenteiden ja laitteiden tulee olla hakemussuunnitelman ja sen liitteenä 4 olevan piirustuksen "Petäjäkosken kalankasvatuslaitos" mukaiset. Rakenteet ja laitteet on pidettävä asianmukaisessa kunnossa. Kainuun ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla rakenteisiin ja laitteisiin voidaan tehdä vähäisiä muutoksia, jotka eivät loukkaa yleistä tai yksityistä etua. 6. Laitoksella saadaan käyttää kalojen ruokintaan kuivarehua enintään 21 000 kg vuodessa. Vesistöön joutuva laskennallinen fosforikuormitus saa olla enintään 130 kg vuodessa. Ravinnekuormitus lasketaan rehun ja sillä tuotetun kalan sisältämien ravinnemäärien erotuksena.

Kalankasvatuslaitosta on hoidettava huolellisesti ja asianmukaisesti niin, että vesistökuormitus pysyy kaikissa olosuhteissa mahdollisimman pienenä. Kaloja ei saa ruokkia liikaa ja kuivarehusta on erotettava rehupöly ennen ruokintaa. Käytettävän kuivarehun fosforipitoisuus saa jatkokasvatuksessa olla keskimäärin enintään 0,9 %. Pienpoikasten kasvatuksessa käytettävän rehun fosforipitoisuuden tulee olla mahdollisimman pieni. Kasvatuskaudella liete on poistettava kasvatusaltaista vähintään kerran viikossa ja saostusaltaista vähintään kerran kuukaudessa. Poistettu liete on tarvittaessa kompostoitava tai muuten käsiteltävä siten sekä sijoitettava sellaiseen paikkaan, ettei se pääse valumaan vesistöön eikä pilaamaan käyttökelpoista pohjavettä. Lietteen sijoittamisessa ja käsittelyssä on lisäksi noudatettava Vaalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen antamia määräyksiä. 7. Luonnonravintolammikon pohjaa saa pöyhiä laahuksella kasvukaudella kesä heinäkuussa, mikäli lammikosta ei ole poistovirtausta, eikä lähipäivien sääennusteen mukaan sellaista ole odotettavissa. Pöyhintää ei saa tehdä lammikon poistomunkin suulla. Lammikkoa saa kalkita tarpeen mukaan. Lammikkoa saadaan lannoittaa kalankasvatuslaitokselta poistettavalla lietteellä kesantovuoden aikana. Lietettä ei kuitenkaan saa levittää lammikkoon sen ollessa vesitettynä. Lammikon pohja tulee pyrkiä pitämään kasvillisuuden peittämänä myös kesantovuoden aikana. Ylimääräinen kasvusto tulee poistaa niittämällä ja sijoittaa siten, etteivät siihen sitoutuneet ravinteet pääse vesistöön. Lammikossa kasvatettavia kaloja ei saa ruokkia. Lammikon tyhjennyksen saa aloittaa aikaisintaan 15.9. ja se tulee tyhjentää niin hitaasti, tasaisesti ja huolellisesti, ettei alapuolisessa vesistössä aiheudu vältettävissä olevaa kuormitusta. 21 Päästöt ilmaan 8. Laitoksen ja luonnonravintolammikon toiminta sekä rehun, lietteen, kuolleiden kalojen ja muiden jätteiden käsittely on järjestettävä niin, ettei niistä aiheudu hajuhaittoja. Melu 9. Laitoksen ja luonnonravintolammikon hoito ja kalojen ruokinta on järjestettävä niin, ettei siitä aiheudu haitallista melua. Jätteiden käsittely ja hyödyntäminen 10. Kuolleet kalat ja muut syntyvät jätteet on kompostoitava tai käsiteltävä ja sijoitettava muulla tavalla Vaalan kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Säkit tulee toimittaa uusiokäyttöön tai kaatopaikalle. Kaikessa toiminnassa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava siitä, että jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja ettei siitä aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Luvan saajien on järjestettävä jätehuol-

to ja jätteen kuljetus asianmukaisesti Vaalan kunnan jätehuoltomääräyksiä noudattaen. 22 Varastointi 11. Kalanrehut on varastoitava asianmukaisesti siten, etteivät vahinkoeläimet pääse niihin käsiksi. Tarkkailu- ja raportointimääräys 12. Luvan saajien on oltava selvillä toiminnan ympäristövaikutuksista. Luvan saajien on huolehdittava toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailusta sekä tarkkailutulosten raportoinnista tämän päätöksen liitteen 2 mukaisesti. Ympäristökeskus voi tarkentaa käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa ja Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskus kalataloustarkkailuohjelmaa. Häiriöt ja muut poikkeukselliset tilanteet 13. Laitoksella ja luonnonravintolammikolla ilmenevistä kalataudeista ja -kuolemista on ilmoitettava viipymättä Kainuun ympäristökeskukselle. Lisäksi kalataudeista ilmoittamisen osalta on noudatettava eläintautilain säännöksiä. Lammikolla tehtävään rotenonkäsittelyyn kalaston hävittämiseksi on haettava Kainuun työvoima- ja elinkeinokeskuksen lupa. Muista ympäristön kannalta merkittävistä poikkeuksellisista tilanteista on ilmoitettava ympäristökeskukselle ja Vaalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Häiriö- ja poikkeustilanteen sattuessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi sekä tarvittaessa järjestettävä tarkkailu päästöjen ja niiden vaikutusten selvittämiseksi. Toiminnan lopettaminen 14. Jos laitoksen tai luonnonravintolammikon toiminta lopetetaan lupakauden aikana, siitä on ennakkoon ilmoitettava Kainuun ympäristökeskukselle ja Vaalan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Toiminnan loputtua on vedenkorkeuteen ja vedenjuoksuun vaikuttavien rakenteiden suhteen meneteltävä vesilain 2 luvun 31 :n 2 momentissa säädetyllä tavalla. OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA Vahingonkärsijä voi vaatia luvan haltijalta korvausta ennakoimattomasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta tai muusta vesistöön kohdistuvasta toimenpiteestä johtuvasta vahingosta. Hakemus tulee tehdä ympäristölupavirastolle. Ennakoimattoman vahingon korvaamista koskevan hakemuk-