Kymijoen Anjalankoski Pyhäjärvi välisen osuuden koski- ja virtapaikat, niiden pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet, 2009 Jukka Rinne, Markus Tapaninen 1 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO... 2 2. MENETELMÄT... 2 2. 1 Pohjanlaatukartoitus... 2 2.2 Syvyyskartoitus... 2 2.3 Poikastuotantoalueiden ja virran luokittelu... 3 3. KARTOITUSTULOKSET... 4 3. 1 Tuhovirta ja Voikkaan voimalaitoksen yläpuoli... 6 3. 2 Voikkaankoski... 7 3. 3 Pessankoski ja Pekkolanvirta... 7 3. 4 Lappakoski... 8 3. 5 Rapakoski... 9 3. 6 Kuusaankoski... 10 3. 7 Keltinkoski... 10 3. 8 Korianvirta... 11 3. 9 Värälänkoski... 11 3. 10 Myllykoski... 12 3. 11 Puolakoski... 12 4. Yhteenveto... 13 Viitteet... 14 Liitteet... 14
1. JOHDANTO Tässä selvityksessä on kartoitettu Kymijoen Anjalankosken (Ankkapurha) yläpuolinen jokiosuus (n. 50 km) Pyhäjärvelle saakka. Työssä on kartoitettu virta- ja koskialueiden pohjanlaadut, syvyydet ja pinta-alat sekä on arvioitu alueiden soveltuvuus lohen ja taimenen poikastuotantoon ja laskettu poikastuotantoalueiden pinta-alat. Hanke on jatkoa aiemmille Kymijoen koski- ja virtapaikkainventoinneille (Rinne, Tapaninen ja Vähänäkki 2007) Hankkeen on rahoittanut Kaakkois-Suomen TE-keskuksen kalatalousyksikkö ja toteuttanut Kalatieto J. Rinne ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. 2. MENETELMÄT 2. 1 Pohjanlaatukartoitus Koski- ja virtapaikat haettiin karttojen ja kirjallisuuden avulla sekä kulkemalla joki uomaa veneellä tai rantoja pitkin. Pohjanlaatu kartoitettiin pääsääntöisesti veneestä (< 1,5 m syvvys), rannat ja matalikot kartoitettiin kahlaten. Pohjanlaatu kuvattiinkin sanallisesti: pehmeäpohja (muta, lieju, hiesu), hiekka, hieno- tai karkeasora, kivi, lohkare ja kallio. Kartoituksen aikana arvioitiin lisäksi virrannopeuksia, vesikasvillisuutta ja muita lohikalojen kutuun ja poikasten viihtyvyyteen vaikuttavia tekijöitä. Syvemmät alueet kartoitettiin veneellä liikkuen 5-10 metrin välein linjoja kosken poikki tai pituussuuntaan. Yhden - viiden metrin välinen syvyysvyöhykkeen pohjanlaatu selvitettiin metalliputken (pituus 6 m, halkaisija 2,6 cm) avulla. Työ aloitettiin virran niskalta ja edettiin syvyysalueita myötäillen alavirtaan, samalla tunnustellen metalliputken päällä pohjaa. Pohjanlaatu ja sen sijainti kirjattiin karttapohjille. Etäisyydet ja tarkka paikantaminen karttaan tarkastettiin etäisyyskiikarin avulla. 2.2 Syvyyskartoitus Virta- ja koskipaikkojen syvyydet jaettiin seuraavanlaisesti: 0-1 m, 1-3 m, 3-5 m, ja yli 5 m. Syvyyskartoitukset tehtiin kahden henkilön voimin, joista toinen ohjasi venettä keula ylävirtaan ajolinjaa pitkin. Mittaava henkilö määritti syvyydet kaikuluotaimella, syvyysmittarilla tai metalliputkella ja kirjasi tulokset syvyysvyöhykkeittäin. Niva-alueilla mittaukset tehtiin liikkumalla joen poikkilinjaa pitkin rannasta rantaan. Linjat olivat pintakivistä ym. riippuen viiden kahdenkymmenen metrin välein. Toisin paikoin veneellä liikkumista jouduttiin sovittamaan virran voimakkuuden ja lohkareiden mukaan. Kartoitus tehtiin yleensä virranmyötäisesti ajamalla ennalta sovittuja ajolinjoja pitkin ja luotaamalla syvyydet ja tunnustelemalla pohjanlaatua.
2.3 Poikastuotantoalueiden ja virran luokittelu Virta- ja koskipaikat luokiteltiin lohen 0+poikasten elinpaikkavaatimusten mukaan (Karlström 1977, Haapalan ym 1998). Virtapaikoiksi katsottiin jokialueet, joiden virtaus selvästi kiihtyi niiden yläosassa ja virtausnopeuden arvioitiin silmämääräisesti olevan vähintään 0,2 m/s. Lohen elinpaikkavaatimukset saatiin kirjallisuusselvitysten ja koekalastusten pohjalta. Alueet luokiteltiin karkeasti: hyvä, kohtalainen tai huono poikastuotantoalue (taulukko 1). Erityyppisten pohjien ja poikastuotantoalueiden pinta-alat laskettiin Autocad-ohjelmalla, jolla myös piirrettiin syvyys ja pohjanlaatukartat. Taulukko 1. Käytetyt luokittelu perusteet poikastuotantoalueiden pinta-alojen laskemiseen ja poikastuotantoalueiden luokittelun perusteet lohen 0+-ikäisille poikasille. poikastuotan pohjan syvyys virrannopeus toalueen luokitus laatu m m/s hyvä sora, kivi, lohkare 0,3 3 0,2 0,9 kohtalainen lohkare, kivi, sora, kallio 0,1 5 0,2 1 huono hiekka, kallio 0 >5 >1 Hyväksi poikastuotantoalueesi arvioitiin alueet, jotka sopivat lohen 0+-poikasille kaikissa virtaama olosuhteissa ja joiden pohjassa on riittävästi suojapaikkoja ja kutuun sopivaa soraa ja kivikkoa. Tällainen pohja on pääasiassa soraa ja kiveä (ø 30-300 mm), jonka seassa on myös lohkareita (ø > 500 mm) eli sekapohjaa. Pintavirtaaman arvioitiin olevan yli 0,2 m/s ja alle 1 m/s sekä vesisyvyyden alle 3 m. Alle 0,3 metrin syvyisiä virtapaikkoja ei luokiteltu hyväksi poikastuotantoalueeksi pohjanlaadusta huolimatta, koska alivirtaama kausina nämä alueet jäävät lähes kuivaksi. Yli viiden metrin syvyisiä alueita ei katsottu poikastuotantoalueeksi, koska ei voitu osoittaa siellä esiintyvän lohien jokipoikasia (taulukko 1). Kohtalaiseksi poikastuotantoalueeksi arvioitiin alueet, joissa suojapaikkojen määrä jäi vähäisemmäksi pohjan rakenteen takia. Näitä pohjia olivat mm. harvaa louhikko/kivikkoa, paljas sorapohja tai epätasainen kallio, jonka halkeamissa ja kivien välissä oli soraa. Huonoja kutu- ja poikastuotantoalueita virtaavista alueista olivat, pohjanlaadulta silokallio, hiekka tai pehmeäpohja sekä yli viiden metrin syvyiset alueet (taulukko 1).
3. KARTOITUSTULOKSET Kuva 1. Havaitut virtapaikat tutkimusalueella. Nämä koski- ja virtapaikkojen syvyys- ja pohjanlaatu kartoitukset tehtiin touko-kesäkuussa 2009, jolloin virtaama Kuusaankoskessa vaihteli 200-230 m³/s välillä, (http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/14/q1410840y/wqfi.html). Onkin huomioitava, että syvyydet ja pinta-alat virroissa vaihtelevat vuosittain virtaamien mukaan, pienin ja suurin virtaama vuosina 1975-2002 ovat olleet 102 ja 677m³/s. Keskimääräinen virtaama-arvo toukokesäkuussa on ollut noin 310 m³/s (http://www.ymparisto.fi). Poikastuotantoon soveltuvien alueiden määrä ei keskivirtaamalla lisäänny. Vaikkakin juoksutusten/virtaamien kasvaessa virtojen kokonaispinta-ala kasvaa. Anjalankosken yläpuolella ei varsinaisia koskia enää ole, kaikki kosket on valjastettu voimatalouden käyttöön. Vuolteet ovat voimakkaasti perattuja ja myös pengerrettyjä, jolloin matalia ranta-alueita ei ole. Kymijoen voimakkaan virran, syvyyden ja veden sameuden vuoksi tarkkoihin määrityksiin kiviaineksen raekoosta ei kaikkialla päästy. Yleinen pohjanlaatu virtapaikoissa oli louhittu- tai silokallio ja sekapohjaa, joka koostui eri suhteissa lohkareista, kivistä, sorasta sekä/tai hiekasta. Useat virtapaikat ovat muodostuneet kallioalueille, jotka on louhittu kanavamaiseksi. Tasaisesti virtaavat hiekka-, kallio- tai pehmeäpohjaiset alueet jätettiin kartoittamatta. Pinta-alat ja pohjanlaadut karkeasti on esitetty taulukossa 2. Virtapaikoista ainoastaan poikastuotantoon soveltuvista paikoista on liitekartat, joista ilmenee syvyyskäyrät ja pohjanlaatu (liitteet 1-8).
Taulukko 2. Kymijoen Pyhäjärvi Anjalankoski välisen jokiosuuden virtapaikat ja lohikalojen poikastuotantoon soveltuvat alueet m². Poikastuotantoalueen pinta-alat sisältävät hyvän poikastuotantoalueen pinta-alat. Pohjamateriaalin osuuksia: x= vähän, xx= jonkun verran, xxx= paljon Virta-alue Eri pohjanlaatujen Pinta-alat esiintyvyys m². sora kivi lohkare kallio hiekka Tuhovirta koko alue 103135 x x xx xxx x Voikkaan yläpuoli poikastuotantoalue 2702 hyvä poikasalue 0 Voikkaankoski koko alue 55205 x xxx xxx xxx xx poikastuotantoalue 6805 hyvä poikasalue 0 Pessankoski koko alue 88186 xx xxx xxx xxx xx Pekkolanvirta poikastuotantoalue 23851 hyvä poikasalue 6052 Lappakoski koko alue 51169 x xx xx xxx x poikastuotantoalue 1824 hyvä poikasalue 0 Rapakoski koko alue 78235 poikastuotantoalue 0 hyvä poikasalue 0 Kuusaankoski koko alue 27422 x xxx xxx xxx x poikastuotantoalue 100 hyvä poikasalue 0 Keltinkoski koko alue 100451 xx xxx xxx xxx xx poikastuotantoalue 21906 hyvä poikasalue 6398 Korianvirta koko alue 40161 poikastuotantoalue 0 hyvä poikasalue 0 Värälänkoski koko alue 20460 xx xx xx xxx x poikastuotantoalue 210 hyvä poikasalue 100 Myllykoski koko alue 46284 x xx xx xxx x poikastuotantoalue 0 hyvä poikasalue 0 Puolakoski koko alue 36486 x xx xx xxx x poikastuotantoalue 1802 hyvä poikasalue 0
3. 1 Tuhovirta ja Voikkaan voimalaitoksen yläpuoli Virta alkaa Tuhosaaren kohdalla ja jatkuu Voikkaan voimalaitokselle saakka. Virta on lähes kauttaaltaan perattu ja 6-10 m syvyistä (kuva 3). Pohja on kalliopohjaa ja lohkareita (taulukko 2, liite 1). Poikastuotantoalueeksi soveltuvaa aluetta löytyy hieman tuhosaarten välistä, jossa on matalampaa virtaa ja pohjassa on hieman soraa, kiviä ja lohkareita (kuva 2). Kuva 2. Tuhosaaren idän puoleinen uoma. Kuva 3. Voikkaan voimalaitos ja Tuhovirtaa.
3. 2 Voikkaankoski Voikkaankoskella tarkoitetaan tässä voimalaitoksen alapuolta. Voimalaitoksesta virta jatkuu noin 100 metriä. Rannat ovat pengerrettyä ja nopeasti syvenevää yli 5 metriin, tällä kohdin ei ole poikastuotantoon soveltuvaa aluetta. Voimalaitoksesta kilometri alaspäin, Voikkaa Kuusankoski välisen sillan kohdalla, on matala kallioalue, jossa on hieman kohtalaista poikasaluetta (kuva 4, taulukko 2, liite 2). Kuva 4. Entisen Voikkaankosken alapäässä oleva virtapaikka. 3. 3 Pessankoski ja Pekkolanvirta Voikkaan voimalaitoksesta 2,5 km alaspäin on seuraavat virtapaikat (taulukko 2, liite 3). Pekkolanvirrassa on monimuotoista virtaa. Kallion päällä on soraa, kiviä ja lohkareita, alue soveltuu lohikalojen lisääntymiseen, virrassa on soraa ja poikasille sopivaa kivikkoa (kuva 5), jossa oli havaintoja 25-30 cm taimenista. Kallio lohkareikon jälkeen virta syvenee ja tasoittuu (kuva 6). Sillan kohdalla pohjoisrannalle jää pieni sivu-uoma, joka on louhittua kalliopohjaa. Sivu-uoma soveltuisi poikasalueeksi, mikäli siellä olisi kutusoraa. Varsinainen päävirta loppuu parikymmentä metriä sillan alapuolelle, jossa on ollut Pessankoski.
Kuva 5. Pekkolanvirrasta löytyy lohikaloille poikasalueita. Kuva 6. Pekkolanvirtaa, jonka alapuolella on ollut ennen joen valjastamista jyrkkä Pessankoski, joka nyt on lähes suvantoa. 3. 4 Lappakoski Lappakoski sijaitsee 1 km Harjunjoen laskukohdan alapuolella. Varsinaista koskea ei tässäkään ole. Virta paikka on muodostunut kallioselänteen päälle, jonka jokiuoma ylittää (taulukko 2, liite 4). Saaren länsipuolen virta on syvää kalliopohjaa, jossa on hieman
lohkareita. Itäpuolella on kallion lisäksi kivikkoa ja louhikkoa. Itärannalle on louhittu 80 m pitkä ja 5 m leveä kanava (kuva 7). Kanavan pohja on lohkareita ja kivikkoa. Kuva 7. Lappakosken itärannan kanavaa, josta saisi kunnostamalla hyvää poikatuotantoaluetta. 3. 5 Rapakoski Rapakoski sijaitsee heti Kuusaanlammen alapuolella, 1,7 km Kuusaankosken voimalaitoksen yläpuolella. Rapakoski on tasaista ja syvää virtaa, jossa ei ole lohen poikastuotantoon soveltuvaa aluetta (kuva 8 ja taulukko 2). Kuva 8. Rapakoski on nykyään tasainen ilmeetön virta.
3. 6 Kuusaankoski Kuusaankoskessa on voimalaitos ja voimalaitoksen alapuolella on selkeää virtaa n 500 m matkalla. Uoma on perattu ja pengerretty (kuva 9), aivan rannassa on hieman kohtalaista poikasaluetta kivilohkareikkoa(taulukko 2). Kuva 9. Kuusaankoski voimalaitoksen alapuolelta on perattu ja pengerretty. Pengerryksen sivuun on jäänyt kivikkoa, jossa havaittiin n 20 cm. harjuksia. 3. 7 Keltinkoski Keltinkoskessa on voimalaitos, jonka alapuolella on selkeää virtaa 300 m matkalla, jonka jälkeen virta tasoittuu ja kiihtyy jälleen niva-alueeksi Äijänsaaren ja Isosaaren kohdalla. Voimalaitoksen alapuolinen virta on rännimäinen 3-5 m syvä ja pohjaltaan louhikkoa ja kiveä. Isosaaren kohdalla on lohikaloille poikastuotantoon soveltuvaa aluetta, syvyys vaihtelee metristä viiteen metriin ja pohja on sorakkoista sekapohjaa (kuva 10, taulukko 2, liite 5). Kuva 10. Keltinkosken alaosassa on virtaa, jossa on myös soraikkoa.
3. 8 Korianvirta Korianvirta on noin 200 m virtaava-alue rautatiesillan yläpuolella. Virta syvenee nopeasti rannasta yli 5 metriin (kuva 11). Rautatiesillan alla on hieman matalampi kohta, jossa on sekapohjaa ja louhikkoa, mutta virtaus ei ole sopivaa lohikalojen poikastuotantoon (taulukko 2). Kuva 11. Korianvirtaa siltojen kohdalla. 3. 9 Värälänkoski Värälänkoski sijaitsee n 5 km Keltin alapuolella. Varsinaista koskea ei siinäkään ole, ainoastaan lyhyt niva-alue. Niva alkaa kallio jyrkästi noustessa ja muodostaen saaren keskelle jokea (kuva 12). Pohjanlaatu on silokallio niskalla, niskan alapuolella kallion päällä on soraa ja kiviä. Itäranta on lohkareita ja kiviä. syvyyttä virtapaikassa on 1-3 m (taulukko 2, liite 6). Kuva 12. Värälänkosken virran jakava saari ja kalliomatalikko.
3. 10 Myllykoski Myllykosken voimalaitoksen alapuolella, Lemmensaari ja Lakiasaari jakaa uoman. Itäinen uoma on perattu ja pengerretty (kuva 13), lännenpuoleinen uoma on hieman enemmän luonnontilainen, uomat ovat hidasvirtaisia. Virta kiihtyy vuolteeksi 1, 5 km voimalaitoksesta alaspäin Lakiasaaren kohdalla. Tässä kohdin pohjanlaatu on kallio jonka päällä on harvakseltaan lohkareita (kuva 14). Itärannalla saarten rannalla on enemmän kivikkoa ja seassa hiekkaa (taulukko 2, liite 7). Koskesta peratut kivet on kasattu osaksi alapuoliseen suvantoon. Kuva 13. Myllykosken itäinen uoma. Kuva 14. Myllykosken alaosaa lakiasaaren kohdalta. 3. 11 Puolakoski Alin virtapaikka ennen Ankkapurhaa on Inkeroisten paperitehtaan kohdalla, entinen Puolakoski. Tässä virtapaikka alkaa kallio kynnyksestä joka muodostaa kaksi peräkkäistä saarta uoman keskelle (kuva 15). Syvyys virrassa vaihtelee 3-6 m välillä. Pohja on silokallio, jonka päällä on lohkareita ja kiviä. Saarten alapäässä on hieman lohikalojen poikastuotantoon soveltuvaa aluetta (taulukko 2, liite 8).
Kuva 15. Puolakoskesta jäljellä olevaa virtapaikkaa. 4. Yhteenveto Kymijoki Pyhäjärvestä Anjalankoskelle kartoitettiin touko-kesäkuussa v 2009. Erillisiä virtaalueita löytyi yli 60 ha. Näissä virtapaikoissa lohikalojen poikastuotantoon soveltuvaa aluetta ei juurikaan enää ole. Lähes kaikki tämän jokiosuuden kosket ja vuolteet ovat voimakkaasti perattu ja osittain myös pengerrettyjä. Voimalaitos rakentamisen ja virtaamien säännöstelyn vuoksi kosket ja vuolteet ovat jääneet patoaltaiden alle, joten niiden virtaus ei riitä lohikalojen poikastuotantoalueeksi. Hyvän poikastuotantoalueen kriteerit täyttävää aluetta virta-alueista on vain noin yksi ha ja kohtalaista 5 ha (taulukko 2 ja 3). Poikastuotanto alueita voitaisiin parantaa kiveämällä ja soraistamalla. Näiden kunnostusten edellytykset ja kannattavuus on selvitettävä erikseen. Poikastuotantoalueiden kunnostukset kannattanee tehdä paikallisia taimenia ja harjuksia ajatellen, mikäli voimalaitoksiin ei tehdä vaelluskaloille toimivia kalateitä. Nykyään merellisillä vaelluskaloilla ei ole nousumahdollisuutta Anjalankosken yläpuolelle. Anjalankoskelta Pyhäjärvelle parhaimmat lohikalojen lisääntymisalueet sijaitsevat nyt todennäköisesti Kymijokeen laskevissa sivujoissa, Mäntyharjun- ja Valkealan reiteillä. Taulukko 3. Anjalankoski Pyhäjärvi välisen alueen virta- ja koskipaikkojen pinta-alat ja niiden kohtuulliset ja hyvät poikastuotantoalueet hehtaareina.. Kokonais- kohtalainen hyvä poikastuotantopinta-alat poikastuotantoalue alue 61 ha 4,9 ha 0,9 ha
Viitteet Haapala, A., Mäki-Petäys, A ja Huusko, A. 1998. Lohen jokipoikasille soveltuva elinympäristö ja sen käyttö, kirjallisuusselvitys. Kalatutkimuksia 146. Riista-ja kalataloudentutkimuslaitos. Karlström, Ö. 1977. Habitat selection and population densities of salmon (Salmo salarl.) and trout (S. trutta) parr in Swedish rivers with some referense to human activities. Acta Universaties Upsaliensis 404. Rinne, J., Tapaninen, M. ja Vähänäkki, P. 2007. Kymijoen alaosan koski- ja virtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet. Kala- ja riistahallinnonjulkaisuja. 83 (1-2007). Maa- ja metsätalousministeriö http://www.ymparisto.fi,(http://wwwi2.ymparisto.fi/i2/14/q1410840y/wqfi.html Liitteet