Kulttuurisote Etelä-Pohjanmaan osahanke Etelä-Pohjanmaan liitto Ikäihmisten yksinäisyyden ehkäiseminen taiteella ja kulttuurilla Esa Vienamo Kulttuurikahvila Alahärmässä elokuussa 2018
1. Taustaa 1.1. Kulttuurisote -hanke Kuuden maakunnan yhteisen Kulttuurisote -hankkeen tavoitteena on vakiinnuttaa taide- ja kulttuuripalvelut osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Vuonna 2018 toteutettavaa hanketta hallinnoi Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri. Osatoteuttajina toimivat Etelä-Pohjanmaan liitto, Pirkanmaan liitto, Pohjanmaan liitto, Turun kaupunki ja Kuntayhtymä Carea Kymenlaaksosta. Kulttuurisoten rahoituksesta vastaa Taiteen edistämiskeskus yhdessä osatoteuttajien kanssa. Kulttuurisote -hanke on osa Suomen hallituksen prosenttiperiaatteen laajentamisen 2015-2018 kärkihanketta. 1.2. Etelä-Pohjanmaan osahanke Kulttuurisoten Etelä-Pohjanmaan osahankkeen teemana on kulttuurin ja taiteen hyödyntäminen ikäihmisten yksinäisyyden ehkäisemisessä. Hyvinvointibarometri 2017 selvityksen mukaan yksinäisyys on Etelä-Pohjanmaan ikäihmisten keskuudessa suurin ongelma. Osahankkeen teema linkittää yhteen maakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kuntien, maakuntien ja järjestöjen yhteisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen. Osahankkeen tehtävänä on selvittää, millä tavoin ja millä edellytyksin kulttuuria ja taidetta voidaan parhaiten hyödyntää yli 65-vuotiaiden, eri elämänvaiheessa elävien ikäihmisten yksinäisyyden ehkäisemisessä ja hyvän elämän edellytysten luomisessa. Selvitystyön kohteena ovat asiakas- ja tarvelähtöiset taide-, kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelut ja niiden saatavuus ja saavutettavuus maakunnan ikäihmisten keskuudessa. Samalla selvitetään taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä mahdollisuuksia rakennetun ympäristön kehittämisessä. Etelä-Pohjanmaan osahankkeen toteuttamista tukee paikallinen yhteistyöryhmä, jossa ovat edustettuina Seinäjoen kaupungin kulttuuripalvelut, Aijjoos -toiminta (Kauhavan Seudun Vanhustenkotiyhdistys ry), Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistys ry, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri / Aksila sekä Etelä-Pohjanmaan I&O kärkihanke. 1.3. Kohderyhmä Osahankkeen kohderyhmään kuuluvat sekä kotona asuvat että kotihoidon tai palveluasumisen piirissä elävät ikäihmiset. Kohderyhmä on kokonaisuudessaan suuri ja samalla vuosi vuodelta kasvava. Ennusteiden mukaan vuoteen 2030 mennessä on jo joka neljäs suomalainen yli 65- vuotias. Seuraavalla sivulla olevassa kuvassa esitetään yli 65-vuotiaiden ikäihmisten jakautuminen neljään sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön näkökulmasta määriteltyyn ryhmään. Määrältään selvästi suurimman ryhmän muodostavat vasemman sarakkeen kotona asuvat yli 65-vuotiaat, joita Etelä- Pohjanmaallakin on lähes 90 % ikäihmisistä. He ovat omien kotikuntiensa asukkaita, mutta 2
Kuva: Kaija Virjonen ja Anne Rouhelo, AMK Turku käyttävät sotepalveluja vain satunnaisesti. Ennalta ehkäisevien ja hyvinvointia edistävien interventioiden näkökulmasta tähän asukasryhmään kohdistetut toimenpiteet ovat selvästi edullisimpia. Päävastuun kotona asuvien ikäihmisten hyvinvoinnin edistämisestä kantavat kunnat. Yksinäisyyden ehkäisemisen näkökulmasta keskeiseen rooliin nousee kunnissa tarjolla oleva kulttuuri- ja vapaa-ajan toiminta ja sen saavutettavuus. Kolmen oikeanpuoleisimman sarakkeen eli kotihoidon, palveluasumisen ja laitoshoidon asiakkaiden palvelut toteuttaa tulevaisuudessa maakunnallinen soteorganisaatio. Mitä pidemmälle oikealle mennään, sitä kalliimmaksi kustannukset jokaista hyvinvointia edistävää interventiota kohden kasvavat. THL:n tekemän selvityksen mukaan Etelä-Pohjanmaan väestöstä on yli 75-vuotiaita noin 11 %. Heistä kotonaan asuu selvä enemmistö eli hieman yli 90 %. Kotona asuvista yli 75-vuotiaista asuu maakunnassa yksin lähes 44 %, mikä tarkoittaa että Etelä-Pohjanmaalta löytyy noin 9 000 yksin kotonaan asuvaa yli 75-vuotiasta. Omaishoidon piirissä yli 75-vuotiaista Etelä-Pohjanmaan asukkaista on 6 % ja säännöllisen kotihoidon piirissä 15 %. Tehostetun palveluasumisen asiakkaita yli 75-vuotiaista on vajaa 9 %. 3
2. Taide- ja kulttuuri hyvinvoinnin lähteenä Professori Erik Allardtin mukaan kestävään hyvinvointiin liittyy kolme tarvetta, joiden tyydyttämiseen meillä tulisi olla mahdollisuudet läpi elämämme. Nämä tarpeet ovat kohtuullinen elintaso (having), merkitykselliset suhteet (loving) sekä mahdollisuus itsensä toteuttamiseen ja elävään läsnäoloon (being). (Allardt 1976). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on määritellyt yksilöllisen hyvinvoinnin osatekijöiksi mm. itsensä toteuttamisen, sosiaaliset suhteet sekä kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman. (THL 2018). Lukuisten viime vuosina tehtyjen tutkimusten ja selvitysten tulosten perustella voidaan todeta, että yhteisöllisyydellä, sosiaalisilla suhteilla ja mahdollisuudella toteuttaa itseään on suuri merkitys yksilöllisen hyvinvoinnin toteutumisessa ja oman elämän merkityksellisyyden rakentumisessa. Viime vuosina tutuksi tulleen Kulttuurihyvinvoinnin käsitteellä tarkoitetaan sitä, että kulttuuriin ja taiteisiin osallistuminen lisää yksilön kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Se vahvistaa ihmisen elinvoimaa, toimintaresursseja ja toimijuutta ja näin myös mahdollisuuksia toimia tavoilla, jotka lisäävät hyvinvointia. (Lehikoinen 2017; ks. myös Lehikoinen & Vanhanen 2017, 15-18.). Toisen määritelmän mukaan kulttuurihyvinvointi syntyy monialaisena yhteistyönä kulttuurin, soten ja hyten yhdyspinnoilla. Tällöin yhteistyötä tehdään tavoitteellisesti hyvinvoinnin edistämiseksi. (Rosenlöf ja Vuolasto 2018) Kulttuurisilla oikeuksilla tarkoitetaan jokaisen ihmisen oikeutta osallistua taiteisiin ja kulttuuriin, kehittää itseään ja yhteisöään niiden avulla sekä mahdollisuus ilmaista itseään vapaasti. (Lehikoinen & Rautiainen 2016; Lehikoinen 2017; Lehikoinen & Vanhanen 2017, 8.) 2.1. Kulttuurinen toimijuus osana hyvinvointia Kulttuurinen toimijuus sisältää kulttuurista ja taiteesta suoraan saatujen kokemusten ja tunnevaikutusten lisäksi sosiaalista kanssakäymistä, yhteisöllisyyttä, yhteenkuuluvuuden tunnetta, kuulluksi tulemista ja yhdessä tekemistä. Kulttuurisen toimijuuden on todettu vaikuttaneen mm. fyysiseen ja psyykkisen terveyteen, toimintakykyisyyteen, sosiaaliseen osallisuuteen ja yhteenkuuluvaisuuden kokemukseen, yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisyyn, itsetuntemukseen, itsetunnon ja itseluottamuksen vahvistumiseen, voimaantumiseen sekä arjessa selviytymiseen ja kokemukseen hyvästä olosta ja mielekkäästä arjesta. Näitä samoja asioita tavoitellaan myös sosiaali- ja terveyspalveluissa. (Lehikoinen & Vanhanen 2017, 18-23.) Kulttuurista toimijuutta voidaan jäsentää sen mukaan, mikä on toimijan rooli eri tilanteissa; Toimija voi olla 1) kokija, 2) osallistuja tai 3) tekijä. Näihin kolmeen rooliin voidaan liittää erilaisia sisältöjä sekä tietoa toimijuuden mahdollistajista ja toimijuuden vaikuttavuudesta. Vaikuttavuus voidaan jakaa seitsemään osaan, jotka ovat: (vrt. kuva alla) - hyvä olo ja mielekäs arki, arjessa selviytyminen - fyysinen ja psyykkinen terveys 4
- toimintakykyisyys - sosiaalinen osallisuus, yhteen kuuluvuus - yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen - itsetuntemuksen, itsetunnon ja itseluottamuksen vahvistuminen - voimaantumisen mahdollistuminen Mitä aktiivisemmin kulttuurinen toimijuus toteutuu, sitä suuremmat ovat toimijuuteen liittyvät hyvinvointivaikutukset. Jos esimerkiksi yli 65-vuotias on itse kulttuurin tekijä ja viikoittain mukana paikallisen kuoron toiminnassa, on toiminnan merkitys hänen psyykkiselle hyvinvoinnilleen todennäköisesti korkealla tasolla. Mutta kuitenkin myös satunnaisella musiikin kuuntelulla (kokija) on lähtökohtaisesti positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin. Kaiken kaikkiaan kulttuurinen toimijuus antaa käsitteenä hyvän ja havainnollisen näkökulman käsitellä taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia ikäihmisten hyvinvoinnin luojana ja yksinäisyyden ehkäisijänä. 3. Kulttuuri torjuu yksinäisyyttä Yksinäisyys on sekä Etelä-Pohjanmaalla että muuallakin Suomessa kasvava ongelma. Aikuisten terveys-, hyvinvointi ja palvelututkimuksen (2015) perusteella Suomen aikuisväestöstä tuntee olonsa yksinäiseksi yli 400 000 asukasta. Ikäryhmittäin katsottuna yksinäisyys kohdistuu erityisesti elämän alku- ja loppupäähän. Yksinäisyydellä on merkittäviä kansanterveydellisiä vaikutuksia. Itsensä yksinäisiksi tuntevat sairastuvat herkemmin ja käyttävät enemmän sosiaali- ja terveyspalveluja kuin muut. 5
Tutkimuksissa on todettu, että yksinäisten ihmisten elinikä on keskimäärin alempi. Lisäksi yksinäiseksi itsensä kokevista aikuisista peräti 70 % on kärsinyt vuoden sisällä masennuksesta. Noin puolet yksinäisyyttä kokeneista arvioi työkykynsä heikentyneen. (Ansio, Furu ja Houni 2016) Useat tutkimukset osoittavat, että osallistavalla taide- ja kulttuuritoiminnalla on myönteisiä vaikutuksia yksinäisyyden poistamiseen, henkisten ongelmien hoitoon, terveydenhoitokulujen vähentämiseen sekä yleisesti hyvinvoinnin lisäämiseen. Lisäämällä osallistavan taiteen saatavuutta ja saavutettavuutta erityisesti riskiryhmiin kuuluville kuten yksin eläville, ikääntyneille ja työttömille voidaan ehkäistä yksinäisyyttä. Tarvitaan lisää matalan kynnyksen osallistavaa ja yhteisöllistä kulttuuritoimintaa, mihin kaikkien on helppo tulla mukaan taustasta riippumatta. (Ansio, Furu ja Houni 2016) 4. Ikäihmisten kulttuurin ja vapaa-ajan harrastaminen Etelä-Pohjanmaalla Kulttuurisoten Etelä-Pohjanmaan osahankkeen puitteissa selvitettiin ikäihmisten kulttuurin ja vapaa-ajan harrastamista sekä aihepiiriin liittyviä haasteita ja toiveita. Samalla kartoitettiin, mitkä eri tahot tällä hetkellä järjestävät vapaa-ajan toimintaa yli 65-vuotiaille. Selvitystyön tiedonkeruu toteutettiin järjestämällä 22.8. 15.11. kuusi ikäihmisten kulttuurikahvilaa eri puolilla maakuntaa. Kulttuurikahvilat pidettiin Alahärmässä, Kauhajoen Hyypässä, Evijärvellä, Lappajärvellä, Peräseinäjoella ja Kauhajoen keskustassa. Tilaisuuksia järjestettiin yhteistyössä Aijjoos -toiminnan, Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistyksen, Seinäjoen kaupungin ja Suupohjan peruspalveluliikelaitoskuntayhtymän (LLKY) kanssa. Lisäksi ikäihmisten Armas -festivaalin avajaisissa Seinäjoella järjestettiin teemaan liittyvä K65 asiakasraati yhdessä Seinäjoen kaupungin kulttuuripalveluiden kanssa. Kulttuurikahviloissa ja asiakasraadissa päästiin tapaamaan yhteensä yli 200 kotona asuvaa tai kotihoidon tai palveluasumisen asiakkaana elävää ikäihmistä. Ikäihmisiä haastateltiin joko suuremmissa tai pienemmissä ryhmissä. Lisäksi Alahärmässä tehtiin yksi teemaan liittyvä henkilöhaastattelu. Tehtyjen haastattelujen tulokset ovat mm. haastattelumenetelmän ja pienehkön kohderyhmän vuoksi vain suuntaa antavia. Eri kuntien ja kylien tilaisuuksissa nousi kuitenkin esiin monia samansuuntaisia asioita ja kokemuksia. 4.1. Kotona asuvat ikäihmiset Ryhmähaastattelujen perusteella Etelä-Pohjanmaalla kotona asuvien yli 65 vuotiaiden ikäihmisten yleisimpiä kulttuuriharrastuksia ovat käsityöt, lukeminen ja musiikin kuuntelu. Näiden lisäksi nousi vastauksissa toistuvasti esille kuorolaulu ja tanssiminen. Muita yleisiä vapaa-ajan harrastuksia alueen ikäihmisillä ovat liikunta, piha- ja puutarhatyöt, tv:n katselu ja radion kuuntelu. Huomionarvoista vastauksissa oli, että vain pieni osa vastaajista (arvio 5 10 %) kertoi olevansa aktiivinen kulttuurin tai taiteen harrastaja. Osa tavatuista henkilöistä kertoi olleensa nuorempana 6
aktiivisemmin mukana esim. näytelmäpiirissä tai soitinyhtyeessä, mutta vanhemmiten harrastus oli pikku hiljaa jäänyt. Lisäksi useampi naishenkilö kertoi etenkin nuorempana kirjoitelleensa runoja. Tarinat ja niiden kertominen tuntui olevan yllättävän vahvalla pohjalla alueen ikäihmisten keskuudessa. Tavatuista ihmisistä peräti kolme kertoi osaavansa edelleen ulkoa osia Vänrikki Stoolin tarinoista. Yksi kertoi, että hänen äitinsä oli osannut koko kirjan ulkoa. Seinäjoella järjestetyn K65 -asiakasraadin vastaukset kysymykseen Mikä on mielestäsi parasta taiteen tai kulttuurin harrastamisessa kertovat paikallisten yli 65- vuotiaiden ymmärtävän hyvin taiteen ja kulttuurin merkityksen oman hyvinvoinnin edistämisessä. Haastattelut paljastivat myös, että ns. kulttuurinen pääoma alueen ikäihmisten keskuudessa näyttää olevan keskimäärin hyvällä tasolla. Paikallisen kulttuuriperinteen tuntemus on laajaa. Tähän kokonaisuuteen sisältyy mm. ruokaperinteen tuntemus, lauluperinne, käsityötaito, rakennusperinteen tuntemus sekä jo aiemmin mainitut tarinat ja kertomukset. 4.2. Kotihoidon ja palveluasumisen piirissä elävät ikäihmiset Kotihoidon ja palveluasumisen piirissä eläviä ikäihmisiä tavattiin erityisesti Kauhajoella, Lappajärvellä ja Peräseinäjoella järjestetyissä kulttuurikahviloissa. Omiin kulttuuri- ja vapaa-ajan harrastuksiin liittyvät vastaukset olivat näillä vastaajilla päälinjoiltaan saman suuntaisia kuin kotona asuvien ikäihmisten kohdalla. Kuitenkin monet kertoivat oman harrastustoimintansa jääneen viime aikoina mm. heikentyneen kuulon, näön ja liikkumiskyvyn vuoksi vähäiseksi. Lappajärvellä Kulttuurisoten kulttuurikahvila pidettiin vuosittain järjestettävän Eloisa -juhlan yhteydessä. Paikalla oli yli 70 vanhusta, joista vanhin, 100-vuotias naishenkilö myös esiintyi tilaisuudessa. Pääosin kotihoidon asiakkaista sekä palvelutalon asukkaista koostuneet osallistujat kertoivat tapahtuman olevan heille yksi vuoden kohokohdista, jota myös muistellaan usein pitkään. Eloisa-juhlan järjestäminen ei olisi mahdollista ilman 20 vapaaehtoista, jotka toimivat paikalle saapuvien kuljettajina. Tapahtuma on hyvä esimerkki siitä, kuinka tarpeellisia ja tärkeitä yhteiset tapaamiset ja kulttuuritilaisuudet ovat kotihoidon ja palveluasumisen iäkkäille asiakkaille. 7
4.3. Vapaa-ajan toiminnan järjestäjät Vapaa-ajan toimintaa maakunnassa ikäihmisille järjestävät haastattelujen mukaan mm. Eläkeliitto, Sydänyhdistys, Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistys, Invalidiliitto, urheilu- ja nuorisoseurat, seurakunnat, Aijjoos -toiminta, kylätoimikunnat sekä maa- ja kotitalousnaiset. Tärkeänä vapaaajan toiminnan järjestäjänä nousi esiin myös paikallinen kunnallinen kansalaisopisto. Kaiken kaikkiaan vastaukset osoittavat, että järjestöjen rooli ikäihmisten vapaa-ajan toiminnan toteuttajana on alueella merkittävä. 4.4. Toiveita ja osallistumisen haasteita Suurimpana ongelmana ikäihmisten vapaa-ajan harrastuksiin liittyen nousi haastatteluissa esiin hankalat liikkumismahdollisuudet. Erityisesti taajamien ulkopuolella asuvien vapaa-ajan harrastuksia liikkumisen haasteellisuus vaikeutti monin tavoin. Myös polkupyörällä liikkumista pidettiin hankalana, koska haja-asutusalueilta ei maakunnassa juurikaan löydy pyöräteitä ja autotiet koetaan pyöräilijän kannalta vaarallisiksi. Liikkumista helpottavien kyytien hintaa ei haastatteluissa pääsääntöisesti pidetty ongelmana, kuten ei myöskään vapaa-ajan harrastuksiin liittyviä kustannuksia. Suurimpana yksittäisenä toiveena nousi esiin ikäihmisten liikkumista helpottavien kuljetusten kehittäminen. Myös kaikenlaista ja monipuolista toimintaa kuten yhteislaulutilaisuuksia, teatteriesityksiä ja erilaisia tapahtumia toivottiin omalle paikkakunnalle enemmän. Vaikka haastattelut paljastivat aktiivisen taiteen ja kulttuurin harrastamisen olevan suhteellisen harvinaista, toivottiin kuitenkin joka paikkakunnalla, että erilaista kulttuuri- ja vapaa-ajan toimintaa, esityksiä ym. järjestettäisiin omalla lähiseudulla säännöllisesti. Yksinäisyys -teema ei missään ryhmässä herättänyt aktiivisempaa keskustelua. Kommenteissa nousi kuitenkin esille, että varmasti alueella on paljon iäkkäitä ihmisiä, jotka eivät käy juuri missään ja joiden piirissä yksinäisyyttä esiintyy. Yhden kommentin mukaan paras tapa saada kotiin jääneitä liikkeelle on käydä pyytämässä heitä ovelta mukaan. Toisaalta eräs vastaaja kertoi lopettaneensa mukaan houkuttelun, koska se ei ole johtanut mihinkään. Säännöllisiä yhteisiä kokoontumisia pidettiin parhaana keinona hoitaa omaa terveyttä ja ehkäistä yksinäisyyttä. Rakennetun ympäristön ja ulkoilualueiden toteuttamisessa taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksia ei haastattelupaikkakunnilla oltu kommenttien mukaan juurikaan hyödynnetty. Eräässä haastattelussa toivottiin, että lähiympäristöstä löytyisi esimerkiksi kulttuuripolku, jonka varrella voisi olla kaikenlaista mieluisaa koettavaa ja katseltavaa. 8
5. Kulttuurinen toimijuus ikäihmisten piirissä 5.1. Kotona asuvat ikäihmiset Kulttuurisen toimijuuden näkökulmasta Etelä-Pohjanmaalla kotona asuvien ikäihmisten kulttuurija vapaa-ajan harrastaminen sijoittuu aiemmin esitetyn jäsennyksen mukaan valtaosin kokija ja osallistuja -tasoille (vrt. sivu 4). Eri puolilla maakuntaa tehtyjen ryhmähaastattelujen perusteella suurin osa eri paikkakunnilla tavatuista yli 65-vuotiaista sijoittuu vähintään kokija -tasolle. Sen sijaan aktiivisia kulttuurin harrastajia eli kulttuurin tekijöitä on ikäihmisten keskuudessa Etelä- Pohjanmaalla suhteellisen vähän (5-10 %). Kuten aiemmin on jo todettu, toimijuuteen liittyvien hyvinvointivaikutusten näkökulmasta kolmas eli tekijä -taso on kaikkein tehokkain. Tutkimusten ja kokemusten mukaan ikäihmisten aktiivinen kulttuurin harrastaminen on usein seurausta pitkään tai mahdollisesti koko elämän ajan jatkuneesta harrastustoiminnasta. Uuden harrastuksen voi toki aloittaa vielä eläkkeelläkin, mutta etenkin yli 75-vuotiaiden keskuudessa tämä on käytännössä melko harvinaista. Yksinäisyyden ehkäisemisen näkökulmasta tämä korostaa jo lapsena tai nuorempana käynnistyneen aktiivisen kulttuuri- ja taideharrastuksen suurta merkitystä ihmisen myöhemmälle hyvinvoinnille. Olisi mielenkiintoista selvittää, minkälaiseen kulttuuriharrastukseen tai vapaa-ajan toimintaan iäkkäämmät ihmiset Etelä-Pohjanmaalla helpommin lähtevät mukaan. Tällainen tieto voisi tukea yksinäisyyttä ehkäisevän ja hyvinvointia kasvattavan harrastustoiminnan suunnitelmallista levittämistä yli 65-vuotiaiden keskuudessa. 5.2. Kotihoidon ja palveluasumisen piirissä elävät ikäihmiset Kotihoidon ja palveluasumisen asiakkaiden kulttuurinen toimijuus on yleisen toimintakyvyn heikentymisen myötä usein jo alentuneella tasolla. Jos kotona asuvien ikäihmisten kulttuuritoiminnan edistämisessä korostuu tarjolla olevien palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, voidaan kotihoidon ja palveluasumisen piirissä elävien kohdalla puhua enemmän kulttuuristen oikeuksien toteutumisesta. Kun ikäihminen ei heikentyneen toimintakyvyn vuoksi enää pysty osallistumaan kunnan tai järjestöjen vapaa-ajan toimintaan, voidaan hänelle järjestää vastaavaa toimintaa omaan asuinpaikkaansa. Tällöin voidaan hyödyntää tarjolla olevia ns. soveltavan taiteen palveluja. Kannattaa kuitenkin muistaa, että toimintakyvyltään jo heikentyneiden ikäihmisten keskuudesta löytyy hyvin aktiivisiakin taiteen ja kulttuurin harrastajia. Kotihoidon ja palveluasumisen asiakkaille suunnatun kulttuuritoiminnan tarjontaa on Etelä- Pohjanmaalla kehitetty voimallisesti etenkin Seinäjoen kaupungin ja Kuntayhtymä Kaksineuvoisen (Kauhava, Evijärvi, Lappajärvi) alueella. Seinäjoen kaupungilla on vuodesta 2017 lähtien työskennellyt kokopäiväinen ikääntyneiden kulttuuritoiminnan koordinaattori. Sekä Seinäjoella että Kaksineuvoisen alueella sijaitseviin ikäihmisten palvelutaloihin ja yksikköihin nimetty henkilökunnasta kulttuurivastaavat, jotka ovat saaneet tehtäväänsä tiiviin ja asianmukaisen 9
koulutuksen. Kulttuurivastaavilla on oikeus käyttää osa viikoittaisesta työpanoksestaan toimipisteen kulttuuritoiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Palveluasumisen piirissä elävien ikäihmisten kulttuurisen toimijuuden toteutuminen on sidoksissa toimipisteissä vallitsevaan toimintakulttuuriin ja sosiaali- ja terveydenhuollon piirissä käytettäviin kehittämismalleihin. Kulttuurisella vanhustyöllä on viime vuosina ollut merkittävä osuus prosessissa, missä asumispalveluiden toimintakulttuuri on muuttumassa kodinomaisempaan ja asiakkaan kokonaisvaltaisemmin huomioivaan lähestymistapaan. Oheisessa kaaviossa (Koivunen 2017) on hahmoteltu palveluasumisen asiakaskeskeisen ja asiakaslähtöisen kehittämismallin eroja. Jälkimmäisessä eli asiakaslähtöisessä palveluasumisessa pyritään syventämään asiakasymmärrystä. Asiakkaan tarpeet tunnistetaan ja hoitosuunnitelmaa ja -käytäntöjä tehdään yhdessä asiakkaan kanssa. Tavoitteena on palvelukokonaisuus, joka aiempaa laajemmin huomioi asiakkaan elämänhistoriaa, toiveita ja tarpeita. Asiakaslähtöinen lähestymistapa luo palveluasumisen piirissä elävien ikäihmisten kulttuuritoiminnalle ja henkilökohtaisen kiinnostuksen kohteille aiempaa suotuisammat mahdollisuudet tulla osaksi arkipäivää. Samalla tuetaan osallisuuden ja oman toimijuuden kokemuksia. Sote- ja maakuntauudistus luo hyvän mahdollisuuden uudistaa hoivapalveluiden sisältöä ja toimintakulttuuria asiakkaiden omaa toimijuutta tukevaan suuntaan. 10
5.3. Rakennettu elinympäristö hyvinvoinnin ja toimijuuden edistäjänä Taidetta ja kulttuuria voidaan hyödyntää monin tavoin ikäihmisten päivittäisen elinympäristön kehittämisessä ja rakentamisessa. Tutkimusten mukaan ikäihmisen toimintakyky ja päivittäisen elinpiiriin laajuus korreloivat vahvasti keskenään. Taiteen ja kulttuurin keinoin on mahdollista rakentaa ja elävöittää palvelutalojen ja asuinalueiden ympäristöjä aiempaa houkuttelevimmiksi ja laadukkaimmiksi. Esteettisesti houkutteleva ympäristö saa ihmiset helpommin ulos ja liikkeelle, tuoden samalla mukanaan monipuolisia terveysvaikutuksia. Suomesta löytyy paljon esimerkkejä taiteen ja kulttuurin hyödyntämisestä puistojen, piha-alueiden ja luontoympäristön saavutettavuuden ja viihtyisyyden kehittämisessä. Ympäristöön voidaan rakentaa toiminnallisia osioita (esim. jooga, kuntoilu jne), taidepisteitä (esim. patsaspuisto), huvimajoja, eläinpihoja tai aistipihoja. Kokonaisuus tai reitti voidaan toteuttaa polun muodossa, mikä palvelee hyvin sekä mielen että fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin tarpeita. Etelä- Pohjanmaallakin mm. Lapualta ja Evijärveltä löytyy jo hyviä suunnitelmia lähipuiston elävöittämisestä taiteen ja kulttuurin keinoin. Parhaimmillaan paikalliset ikäihmiset voidaan ottaa mukaan ja osallistaa oman lähialueen kehittämiseen ja rakentamiseen. Myös asuinaluetta ympäröivän luontoympäristön tulee mahdollisuuksien mukaan olla ikäihmisten saavutettavissa. Ikääntyneiden hyvinvointiin ja toimijuuteen elinympäristön suunnittelulla, saavutettavuudella ja viihtyisyydellä on suuri vaikutus. Prosenttiperiaatteella tarkoitetaan toimintamallia, missä uuden rakennushankkeen budjetista käytetään 1 % taiteeseen ja kulttuuriin. Periaatetta on käytetty eri puolilla Suomea laajalti mm. uusien sairaalahankkeiden toteuttamisessa. Jotta prosenttiperiaatteen toteuttamisessa onnistutaan, tulee sen olla mukana jo kohteen ennakkosuunnittelussa. Viime vuosina prosenttiperiaatetta on laajennettu koskemaan myös toimitiloissa toteutettavaa muuta kulttuuritoimintaa. Lisää infoa prosenttiperiaatteesta löytyy kohdasta Hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja. 6. Johtopäätöksiä, toimintaehdotuksia ja hyviä käytäntöjä Kulttuurisoten Etelä-Pohjanmaan osahankkeessa tehdyt kyselyt paljastavat, että ikäihmisten kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden toteuttamisessa on paikallisilla järjestöillä keskeinen rooli. Kunnallisista toimijoista merkittävimmäksi palvelujen järjestäjäksi nousi kansalaisopisto. Tapaamiset osoittivat myös, että kulttuurinen pääoma on alueen ikäihmisten keskuudessa keskimäärin hyvällä tasolla ja paikallisen kulttuuriperinteen tuntemus laajaa. Aktiivisia taiteen ja kulttuurin harrastajia vanhemmasta, 1930-40 luvulla syntyneestä väestönosasta löytyi kuitenkin suhteellisen vähän. Järjestämällä lisää monipuolista ja osallistavaa, matalan kynnyksen kulttuuritoimintaa voimme ehkäistä maakunnassa asuvien ikäihmisten yksinäisyyttä ja tukea heidän psyykkistä hyvinvointiaan. 11
Kunnilla on keskeinen rooli erityisesti kotona asuvien ikäihmisten hyvinvoinnin edistämisessä ja yksinäisyyden ehkäisemisessä. Kotona asuvat yli 65-vuotiaat ovat ensisijaisesti omien kuntiensa asukkaita. Heistä on vain noin 10 % säännöllisten sotepalvelujen piirissä. Kuntien tulee koordinoida yhteistyötä järjestöjen kanssa ja kehittää näin suunnitelmallisesti alueensa vapaa-ajan ja kulttuuripalvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Parhaimmillaan kulttuurin ja hyvinvoinnin edistäminen toteutuu kuntien hallinnossa eri sektorit läpileikkaavana toimintana, johon kaikki toimialat ovat sitoutuneita. Sotepalveluista tulevaisuudessa vastaavan maakunnan tulee ensin laatia taiteen ja kulttuurin saatavuutta ja saavutettavuutta koskevat tavoitteet. Nämä tavoitteet pitää myöhemmin sisällyttää osaksi suunnittelua, toimintaa ja seurantaa. Maakuntien tulee huomioida erityisesti ne ryhmät, joilla ei toimintakykyyn liittyvien rajoitteiden vuoksi ole mahdollisuuksia osallistua kulttuuritoimintaan tai pitää huolta kulttuurisista oikeuksistaan. Ikäihmisille suunnattujen, hyvinvointia edistävien ja yksinäisyyttä ehkäisevien kulttuuripalvelujen suunnitelmallinen kehittäminen edellyttää monialaista yhteistyötä sekä soten ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen järjestelmän ja ohjauskanavien tuntemusta. Tavoitteisiin pääsemiseksi tulee kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin asioihin. 6.1. Kulttuurin hyvinvointivaikutukset mukaan hyvinvointikertomuksiin Kunnallisella ja alueellisella hyvinvointikertomuksella on ohjaava vaikutus hyvinvointia edistävien taide- ja kulttuuripalvelujen sisältöihin ja toteuttamiseen. Hyvinvointikertomus on kunnassa ja tulevissa maakunnissa laadittava esitys asukkaiden hyvinvoinnista ja terveydestä sekä näiden edistämisestä. Hyvinvointikertomus toimii hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen suunnittelun, seurannan, arvioinnin ja raportoinnin työvälineenä omalla alueellaan. Hyvinvointikertomus tehdään yleensä neljän vuoden välein eri kerran valtuustokaudessa. Hyvinvointikertomuksessa esitettyjä tavoitteita ja toimenpiteitä päivitetään vuosittain osana kunta- ja maakuntasuunnittelua. Kulttuurihyvinvointi on ollut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelemissä hyvinvointikertomusten minimitietosisällöissä melko pienessä roolissa. Tilanteeseen on tulossa lähivuosina parannusta mm. kulttuurin hyvinvointivaikutusten seurannan ja indikaattorien kehittämisen myötä. (Vrt. seuraava kappale 6.2.) Lähivuosina tulee panostaa kulttuurin hyvinvointivaikutusten roolin kasvattamiseen sekä kunnallisissa että maakuntien alueellisissa hyvinvointikertomuksissa. Kuntien ja maakuntien hytekoordinaattoreita tulee koulutuksen ja yhteistyön kautta opastaa kulttuurin hyvinvointivaikutusten tunnistamisessa ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin liittyvässä seurannassa. Alueellisella hyvinvointikertomuksella on mahdollista ohjata kuntien hyvinvointikertomusten sisällöllisiä painotuksia ja paikata sieltä mahdollisesti löytyviä puutteita. 12
6.2. Kulttuurihyvinvoinnin indikaattoreiden ja seurannan kehittäminen Kulttuurihyvinvoinnin palveluiden seurantaa tulee kehittää samalle tasolle sotepalveluiden kanssa. Kulttuurin hyvinvointivaikutuksiin liittyen voidaan kehittää uusia laadukkaita indikaattoreita ja mittareita, joiden tuella toimintaa voidaan seurata ja kehittää edelleen. Seurannan ja mittareiden tuella kulttuurihyvinvoinnin palveluiden tarve ja sisältö on helpompaa perustella mm. alueellisissa ja maakunnallisissa hyvinvointikertomuksissa. Sekä kuntien että maakuntien hyvinvointikertomusten minimitietosisältöihin on listattu seuraavat kulttuurin indikaattorit: valtionosuusjärjestelmän piirissä olevien, päätoimisesti hoidettujen museoiden ja teattereiden saavutettavuus Kansalaisopiston kulttuurialan opetustunnit / 1000 asukasta Kirjastokäynnit / asukas Kokonaislainaus / asukas Kirjaston tapahtumiin osallistuneiden määrä Koska seurannan työkalut ovat kulttuurin saralla vielä osin kehitysvaiheessa, voi kuntien hytekoordinaattoreille suositella myös vapaamuotoista arviointia kulttuurin hyvinvointivaikutusten ja kulttuuripalvelujen saavutettavuuden seurannassa. Lisäksi on syytä huomioida, että kulttuurisella toimijuudella ja kulttuurihyvinvoinnilla on merkitystä myös osallisuutta, elämänlaatua ja toimintakykyä kuvaaviin indikaattoreihin. Useita tällaisia indikaattoreita löytyy jo maakunnan minimitietosisällöistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö on tilannut Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta TEA-viisariin tulevan kulttuurin seurantatyökalun, joka valmistuu ja otetaan käyttöön keväällä 2019. 6.3. Asiakasohjaus ja kulttuurin palvelutarjotin Soten asiakasohjausyksikkö tulee olemaan keskeinen osa maakunnan ikäihmisten palvelujärjestelmää. Asiakasohjausyksikkö on matalan kynnyksen neuvontapiste, joka koordinoi tarjolla olevia palveluja ja palvelupolkuja. Yksikkö toimii yhteistyössä viranomaisten ja eri alojen ammattilaisten kanssa. Asiakasohjauksen prioriteettina on ohjata ja neuvoa asiakkaitaan kevyempiin, ennalta ehkäiseviin ja terveyttä ja hyvinvointia edistäviin palveluihin. Asiakasohjauksen henkilökunnan palveluvalikoimassa tulee olla mukana eri kohderyhmille suunnattuja kulttuurihyvinvoinnin palveluja. Näin myös kulttuuripalvelut voidaan huomioida asiakkaan palvelutarpeen selvittämisessä ja palvelukokonaisuuden suunnittelussa. Lisäksi asiakasohjausyksikön työntekijöillä tulee olla riittävä ymmärrys taiteen ja kulttuurin merkityksestä mielekkään elämän ja osallisuuden mahdollistajana. 13
Asiakasohjausyksikön toimintaa voidaan edistää rakentamalla toiminnan tueksi alueellinen tai maakunnallinen kulttuurihyvinvoinnin palvelutarjotin. Samalla luodaan alueen taiteilijoille ja kulttuurin tuottajille uusia työmahdollisuuksia. Palvelutarjotinta voidaan ylläpitää esim. yhteistyössä maakunnan ja kuntien kulttuurivastaavien kanssa. Tämä tukee mahdollisimman tasaarvoisten palveluiden kehittämistä eri puolille maakuntaa. 6.4. Kulttuurin kirjaaminen ikäihmisten hoitosuunnitelmiin Asiakaslähtöisessä kotihoidossa ja palveluasumisessa ikäihminen nähdään kokonaisuutena. Keskeistä on asiakkaan elämänhistorian, harrastusten ja toiveiden tunnistaminen ja kirjaaminen pitkän ajan hoito- ja palvelusuunnitelmiin. Asiakaslähtöinen hoiva luo taide- ja kulttuuritoiminnalle sekä perusteet että väylän tulla osaksi hoivan arkipäivää. Samalla varmistetaan kulttuuristen oikeuksien toteutuminen myös siinä vaiheessa, kun oma toimintakyky on syystä tai toisesta heikentynyt. Ikäihmisten palvelutarvetta arvioivaa RAI -järjestelmää on lähitulevaisuudessa mahdollista käyttää kulttuurisen vanhustyön suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Asiakaslähtöinen ja kulttuuriset tarpeet huomioiva hoiva tukee osallisuuden ja oman toimijuuden kokemuksia ja luo näin pohjan laadukkaille vanhuspalveluille. 6.5. Järjestöjen kulttuurihyvinvoinnin toiminnalle riittävä tuki Sote- ja kulttuurijärjestöillä on merkittävä rooli ikäihmisille suunnattujen kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluiden toteuttamisessa eri puolilla Suomea. Kulttuurihyvinvoinnin palveluja toteuttavien ja ikäihmisten psyykkistä hyvinvointia edistävien järjestöjen toimintamahdollisuuksien ja talouden turvaaminen on ensisijaisen tärkeää. Järjestöjen toimintamahdollisuudet ovat riippuvaisia kuntien, maakunnan ja järjestöjen välisten yhteistyösopimusten ja yhdyspintamallien toimivuudesta. Kulttuurin ja soten yhdyspinnalla toimivien järjestöjen avustamisen periaatteista tulee sopia yhteistyössä kuntien ja maakuntien kanssa. Tämä edellyttää, että järjestöjen toiminnan merkitys on ymmärretty sekä kunnissa että maakunnissa. Stealla on myös Etelä-Pohjanmaalla merkittävä rooli ikäihmisten kulttuuri- ja vapaa-ajan palveluja toteuttavien järjestöjen rahoituksessa. (vrt. Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistys sekä Kauhavan Seudun Vanhustenkotiyhdistys / Aijjoos-toiminta). Jatkamalla ja kasvattamalla Stean sekä muiden rahoittajien tukea kulttuurihyvinvoinnille voidaan edistää hyvinvointia ja terveyttä edistävien kulttuuripalvelujen jatkuminen alueen kunnissa. 6.6. Taide osana elinympäristöä Taide ja kulttuuri luovat erinomaisia mahdollisuuksia ikäihmisten päivittäisen elinympäristön kehittämiseen ja rakentamiseen. Tutkimusten mukaan ikäihmisten elinpiirin laajuus ja 14
toimintakyky ovat vahvasti sidoksissa keskenään. Päivittäistä elinpiiriä voidaan kasvattaa luomalla palvelutalojen ja asumispalvelujen ympärille houkuttelevia reittejä ja kohteita. Ikäihmisiä voidaan myös osallistaa mukaan oman lähialueen kehittämiseen ja rakentamiseen. Taiteen prosenttiperiaatetta voidaan soveltaa uusissa rakennuskohteissa eri tavoin. Viime vuosina prosenttiperiaatetta on laajennettu koskemaan myös toimitiloissa toteutettavaa esittävää ja osallistavaa kulttuuritoimintaa. 6.7. Hyviä käytäntöjä ja toimintamalleja Ikäihmisten hyvinvoinnin tukemisessa ja yksinäisyyden ehkäisemisessä voidaan hyödyntää kulttuurihyvinvoinnin alalla aiemmin hyväksi havaittuja toimintamalleja. Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla 2015-2018 toteutetussa Hyvinvointi kuntiin ilman rajoja -hankkeessa toteutettiin kaikkiaan 28 kunnallista pilottihanketta, jotka antoivat kokemuksia useiden hyvien käytäntöjen ja toimintamallien toiminnasta paikallisessa toiminta ympäristössä. Nyt esiin nostettujen hyvien käytäntöjen on arvioitu sopivan hyvin Etelä-Pohjanmaan maakuntaan ja sen omaan toimintaympäristöön. 6.7.1. Kotona asuvat ikäihmiset - Taideapteekki - Kulttuurikaverit ja -luotsit - Tavataan torilla torstaina - ETT Erikoistietotoimisto, Kokkola - Kylille kulttuuria - Kaikukortti - Alvar kuvapuhelinpalvelu Tarkemmat kuvaukset yllä mainituista hyvistä käytännöistä, liite 1 (s. 17). 6.7.2. Kotihoidon ja palveluasumisen piirissä elävät ikäihmiset - Kulttuurivastaavat soten toimipisteissä - Taideapteekki - Taiteilijaresidenssi hoitolaitoksissa ja palvelukodeissa - Palvelukotien, päiväkotien ja koulujen välinen yhteistyö - Eloisa-juhla Lappajärvi Tarkemmat kuvaukset yllä mainituista hyvistä käytännöistä, liite 2 (s. 21) 15
7. Lähteet Allardt, Erik (1976) Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. WSOY, Helsinki. Ansio, Heli, Furu, Patrick ja Houni, Pia 2016. Taide torjuu yksinäisyyttä. Arts Equal policy brief 2/2016. Lehikoinen, K. 2017. Taiteen prosenttiperiaatetta laajentamalla hyvinvointia sote-palveluihin. Arts Equal Policy Brief 5/2017. http://www.artsequal.fi/documents/14230/0/pb_prosenttitaide_soteuusi/4d546a44- eb70-4d64-95cf-3c6b9d01a20e Rosenlöf, Anna-Mari, Vuolasto, Johanna. Facebook, prosenttiperiaatteen laajentamisen kärkihanketoimijat -sivusto 2018. THL 2018. Viitattu 30.4.2018. https://thl.fi/fi/web/hyvinvointi-jaterveyserot/eriarvoisuus/elamankulku/tyoikaiset 16
Kulttuurisote Etelä-Pohjanmaan osa-hanke Raportti - Liite 1 HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ Kotona asuvat ikäihmiset Taideapteekki Taideapteekki on kunnan tai kaupungin kulttuuripalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyössä toteuttamaa kulttuuritarjontaa ikääntyneille. Päivätoiminnassa tai päiväkeskuksissa järjestetty ohjelma on kaikille avointa ja maksutonta. Ohjelmaan voi sisältyä musiikkia, tanssia, draamaa, sanataidetta ja kuvataidetuokioita. Lisäksi ohjelmistoon kuuluu hoiva- ja hoitolaitoksissa tarjottava kulttuuriohjelma sekä avoimet yhteislaulutilaisuudet. Ohjelman tuottamisesta vastaavat taiteilijat ja palveluntuottajat tekevät yleensä vuosittain kunnan kanssa sopimuksen yhteistyöstä. Esimerkiksi Jyväskylässä taiteilijat ja työpajaohjaajat voivat tarjota ohjelmaa Taideapteekkiin säännöllisin väliajoin. Toiminnan rahoituksesta vastaavat kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut yhdessä kulttuuritoimen kanssa. Taideapteekkitoiminta on kokonaisedullinen tapa järjestää laadukasta taide- toimintaa sekä kotona asuville ikäihmisille että asumispalvelujen asiakkaille. Taideapteekkitoiminta käynnistyi ensimmäisenä Jyväskylässä vuonna 2009. Myöhemmin toimintamallia on toteutettu ja sovellettu myös muissa kunnissa ja kaupungeissa. Kulttuurikaverit ja -luotsit Kulttuurikaveritoiminnan ajatuksena on tarjota apua kaikille, joille kulttuuritapahtumaan tai muihin kunnassa tarjolla oleviin kulttuuripalveluihin osallistuminen on vaikeaa. Eri paikkakunnilla vastaava toiminta on saanut eri nimiä, kuten kulttuuriluotsit, kulttuuriystävät ja kulttuurikummit. Kulttuurikaverit ovat koulutettuja vapaaehtoisia, jotka toimivat paikallisten kohteiden tarjontaan perehtyneinä vertaisohjaajina. Jos yksin lähteminen tuntuu hankalalta, kulttuurikaveri tarjoaa seuraa, varaa tarvittaessa pääsyliput ja madaltaa monin tavoin osallistumisen kynnystä. Palkkioksi kulttuurikaveri pääsee itse tapahtumaan maksutta tai alennetulla hinnalla. Kulttuurikaveri tilataan yleensä toiminnan koordinaattorilta, joka välittää tiedon eteenpäin sopivaksi katsomalleen kaverille. Koordinaattori ottaa tilausta välittäessään huomioon, mihin asiakas haluaisi mennä ja mitä muita toiveita tai mahdollisia rajoituksia hänellä mahdollisesti on. Toiminta Suomessa sai alkunsa vuonna 2006 Jyväskylästä, missä vapaaehtoiset vertaisohjaajat aloittivat toimintansa Taidemuseon suojissa nimellä kulttuuriluotsit. Kulttuuriluotsi -titteliä käytetäänkin Suomessa yli kymmenellä paikkakunnalla. Jyväskylässä kulttuuriluotsitoimintaa on kehitetty määrätietoisesti jo 17
pitkään, ja toiminta on saanut vuosien kuluessa uusia muotoja. Jyväskylässä toiminnan tukena työskentelee kaupungin palkkaama kulttuuriluotsikoordinaattori. Kulttuurikaveritoiminta on levinnyt Suomessa eri nimillä yli 20 kaupunkiin tai kuntaan. Etelä-Pohjanmaalla toimintaa on käynnistetty Seinäjoella ja Kuntayhtymä Kaksineuvoisen alueella (Kauhava, Lappajärvi ja Evijärvi). Toimintaan liittyvät käytännöt vaihtelevat eri paikkakunnilla monin tavoin. Joissakin kunnissa kulttuurikaverilla voi olla kerrallaan vain yksi asiakas, toisilla paikkakunnilla kulttuurikaverit saattavat opasta suurempiakin ryhmiä. Myös esim. asiakkaan matkan järjestelyihin kulttuurikaverit osallistuvat eri paikkakunnilla vaihtelevasti. Tavataan torilla torstaina Vapaaehtoiset ikäihmiset järjestävät torille tai muulle keskeiselle paikalle matalan kynnyksen kohtaamispaikan. Tarkoituksena on, että kaikenikäiset voivat helposti tulla tapaamaan muita ja nauttimaan hyvästä seurasta sekä mukavasta ohjelmasta. Kohtaamispaikan voi järjestää esim. kesän ajaksi, jolloin yleensä muu toiminta on tauolla. Myös kyläily ikäihmisten keskuudessa on vähentynyt. Toisten ihmisten kohtaamisen tarve ei kuitenkaan häviä kesäksikään, joten kohtaamispaikkoja ystävien, tuttujen ja uusien ihmisten tapaamiseksi tarvitaan. Toimintamalli on kehitetty Aijjoos-toiminnassa yhteistyössä vapaaehtoisten ikäihmisten kanssa. ETT Erikoistietotoimisto, Kokkola ETT eli Erikoistietotoimisto on toiminut Kokkolassa K.H. Renlundin museon - Keski-Pohjanmaan maakuntamuseon yhteydessä vuodesta 2009 alkaen. Harrastuspohjalta syntynyt yhteisö on aktiivinen kotiseutuhistorian kerääjä, tallentaja ja levittäjä. Erikoistietotoimisto toimii myös välittäjänä museon ja valtaväestön välillä. Paikallishistoriasta tehdään kaikkien yhteinen asia. Samalla herätellään ihmisissä arvostusta omaa paikallista kulttuuriperintöä kohtaan. Erikoistietotoimiston jäseniä kutsutaan viisaiksi. Mukana toiminnassa on noin 40 paikallishistorian harrastajaa, joista monet eläkeikäisiä. ETT kokoontuu aina joka kuukauden ensimmäinen tiistai klo 13 museon yhteydessä sijaitsevalle toimistolle. Toiminta on avointa kaikille kiinnostuneille. Yksi keskeisistä tavoitteista onkin matalan kynnyksen osallistuminen, jossa jokainen jäsen omine tietoineen, taitoineen ja kokemuksineen täydentää kokonaisuutta. Kuukausikokousten lisäksi ETT järjestää säännöllisesti yhteisiä retkiä sekä mm. muistojen keruuseen liittyviä yleisötapahtumia. Erikoistietotoimiston toimintamalli toteuttaa avointa asiantuntijuutta museon ammattilaisten ja amatöörien kesken. Se tarkoittaa, että asiantuntijoiksi hyväksytään ne joilla on tilanteessa tarvittavaa tietoa. Asiantuntijuus ei siten ole pelkästään ammattilaisten harteilla heidän statuksensa takia, vaan viisaiden keskuudessa syntyy amatööriasiantuntijuutta. Se rakentuu avoimen ja tasa-arvoisen vuorovaikutuksen, osallisuuden sekä yhteisyyden varaan. 18
ETT:n kautta saatu tietoaineisto tarjoaa K.H. Renlundin museolle korvaamattoman lisän muun tutkimuksen rinnalle ja täydennykseksi. ETT tallentaa paikallisia tarinoita, kerää muistoja ja valokuvia, tunnistaa tapahtumia ja tekijöitä. Yhteisvoimalla kootun tiedon avulla ihmisillä on mahdollisuus rakentaa omia siltoja paikkakuntansa kulttuurisiin juuriin. Kumppanuus ETT:n viisaiden kanssa on muuttanut K.H. Rendlundin museon henkilökunnan suhtautumista ulkopuolisiin toimijoihin ja virittänyt uutta keskustelua pelisäännöistä. ETT:n toimisto sijaitsee museon toimiston yhteydessä, ja toimiston tiloista löytyy myös tutkijanhuone. www.kokkola.fi/ett Kylille kulttuuria Kylille kulttuuria on toimintamalli, jolla pyritään kulttuurin ja taiteen keinoin ennaltaehkäisemään maaseudulla asuvien ikäihmisten syrjäytymistä ja vähentämään riskiä sairastua muistisairauksiin. Samalla pyritään elävöittämään kylien kulttuurielämää hyödyntämällä asukkaiden osaamista ja kokemusta. Toimintamalli on kehitetty Etelä-Pohjanmaan muistiyhdistyksen 2012 2015 toteuttamassa Kulttuurista muistoja -hankkeessa. Toiminta aloitetaan tunnusteluvaiheella. Kylän asukkaille järjestetään kahvituokio, missä kerrotaan mahdollisuudesta osallistua heille räätälöityyn taidetoimintaryhmään. Tilaisuudessa tunnustellaan kyläläisten omia toiveita ja kiinnostusten kohteita. Yhdessä päätetään, mihin taiteenlajiin halutaan paneutua tai valitaanko useampi taiteenlaji. Ryhmä keksii itselleen nimen, joka kuvaa sekä ryhmäläisiä että valittua toimintamuotoa. Jos ryhmä valitsee yhden taiteenlajin, tarjotaan heille ohjaajaksi valitun taiteen ammattilainen. Ohjaajalla tulee olla kyky kannustaa osallistujia vahvistamaan omia taitojaan. Ryhmässä jossa panostetaan eri taiteenlajeihin, kartoitetaan mitä taitoja ryhmän sisältä löytyy. Esimerkiksi ryhmän kuoroharrastaja voi lähteä ohjaamaan yhteislaulua, ja aktiivinen tanssija johdatella paritanssiin. Toiminnan tuloksena kyliin syntyy ikäihmisten kulttuuri- ja taidetoimintaryhmiä, jotka voivat toimia myös itsenäisesti. Ryhmätoimintaa tukemaan tarvitaan vain tilat esimerkiksi kyläkoulusta tai nuorisoseuralta. Ohjaajien palkkaamisessa voi yhteistyökumppanina toimia esim. paikallinen kansalaisopisto. Toiminnan jatkuvuudella voidaan kehittää ikääntyneiden elämänlaatua sekä edistää pidempään kotona asumista. Tuloksena voidaan saada uutta vireää kyläkulttuuria, jossa ikääntyneiden osaamisesta pääsee parhaimmillaan nauttimaan koko yhteisö. Katso lisätietoja esimerkiksi www.innokyla.fi/web/malli783308 Kaikukortti Kaikukortin tavoitteena on parantaa taloudellisesti tiukassa tilanteessa olevien nuorten, aikuisten ja perheiden mahdollisuuksia osallistua kulttuurielämään ja harrastaa taiteen tekemistä. Kaikukortilla voi hankkia maksuttomia pääsylippuja esimerkiksi festivaaleille, teatteriin tai konsertteihin! Kaikukortilla voi 19
hankkia maksutta myös kansalaisopiston kurssipaikkoja. Kaikukortin haltija voi hankkia maksuttomia pääsylippuja myös alle 16-vuotiaille lapsilleen tai lapsenlapsilleen silloin, kun he menevät yhdessä samaan tapahtumaan. Kaikukortti on henkilökohtainen eikä se maksa mitään. Kortti on voimassa yleensä vuoden ajan, minkä jälkeen sen voi halutessaan uusia. Kortin saaminen edellyttää, että olet asiakkaana sellaisella sote- alan toimijalla, joka on mukana Kaikukortti -toiminnassa. Voit saada myös kortin, jos olet vähintään 16-vuotias ja taloudellisesti haasteellisessa tilanteessa. Tällä hetkellä Kaikukortti on käytössä Espoossa ja Kainuussa. Lisäksi Lappeenrannassa, Savonlinnassa, Karkkilassa ja Oulussa on meneillään kortin kokeilujakso. Kaikukorttia kehittää valtakunnallisesti Kulttuuria kaikille -palvelu. Kehittämistä tukee vuosina 2018-2019 Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Kulttuuria kaikille -palvelu. Alvar kuvapuhelinpalvelu Vaasassa 2018 käynnistynyt Alvar -kuvapuhelinpalvelu tarjoaa ikäihmisille kotihoidon palveluja, viriketoimintaa sekä arjen hyvinvointia tukevaa, kuntouttavaa ja vuorovaikutuksellista ohjelmaa. Palvelun piirissä olevilla kotihoidon ja ikäkeskuksen asiakkailla on käytettävissä kaupungin toimittama kuvapuhelin. Alvar-kuvapuhelinpalvelun kautta hoitajat tekevät osan kotihoidon käynneistä virtuaalisesti. Kun hoitajan on aika tavata asiakas, hän soittaa asiakkaalle ja yhteys avautuu. Asiakas näkee ja kuulee laitteen kautta hoitajan ja keskustelee hänen kanssaan kulloinkin tarvittavista tehtävistä ja toimenpiteistä. Kuvapuhelinpalvelun kautta asiakasta ohjataan toimimaan itsenäisesti kotonaan. Asiakas voi päästä Alvar-kuvapuhelimen välityksellä myös esimerkiksi meren rantaan yhdessä viriketoiminnan ohjaajan kanssa. Palvelun mahdollistamat tuokiot ovat vuorovaikutteisia ja niiden sisältöjä kehitetään yhteistyössä. Alvar -palvelun käyttö onnistuu, jos asiakas kykenee puhumaan ja liikkumaan huoneistossaan. Teknistä osaamista ei tarvita. Laitteet sijoitetaan asiakkaan kotiin niin, että laitteista näkee esimerkiksi olohuoneen tai keittiön sopimuksen mukaan. Laitteet asennetaan niin, että ne istuvat kodin sisustukseen, eivätkä haittaa asiakkaan liikkumista Kotihoidon ja Ikäkeskuksen työntekijöillä on käytössään myös studio, jossa voi kuvata erilaisia ohjelmia. Ohjelmista tehdään tarvittaessa tallenteita, joita asiakas voi halutessaan katsoa itselleen sopivaan aikaan. Alvar -palvelussa on mukana myös Vaasan kaupungin muita yksiköitä, kuten päiväkoteja ja kouluja. Yhteistyötä tehdään myös yhdistysten ja vapaaehtoisten kanssa. 20
Kulttuurisote Etelä-Pohjanmaan osa-hanke Raportti - Liite 2 HYVIÄ KÄYTÄNTÖJÄ Kotihoidon ja palveluasumisen piirissä asuvat ikäihmiset Kulttuurivastaavat soten toimipisteissä Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavan kaupungin tai kuntayhtymän sote -toimipisteisiin koulutetaan henkilökunnan piiristä valitut omat kulttuurivastaavat. Kulttuurivastaavien valinnassa otetaan huomioon henkilön mahdollinen taide- ja kulttuuriharrastus sekä kiinnostus tehtävää kohtaan. Kulttuurivastaavien koulutuksen laajuus vaihtelee eri organisaatioissa. Kokemusten mukaan viiden eri taiteenaloihin keskittyvän koulutuspäivän / työpajan tuella on toiminta saatu hyvään käyntiin. Työpajoista osallistujat saavat hyödyllisiä käytännön vinkkejä ja taitoja, joita he voivat soveltaa omissa toimipisteissään. Kulttuurivastaavien toiminnan käynnistyttyä koulutustoimintaa jatketaan esim. 2-4 kertaa vuodessa pidettävin työpajoin. Kulttuurivastaavat koordinoivat omissa toimipisteissään järjestettävää taide- ja kulttuuritoimintaa. Heidän toimenkuvaansa sisältyy viikoittain kulttuuritoiminnan suunnittelua ja toteutusta yhdessä sovitun tuntimäärän verran (esim. 2-4 tuntia viikossa). Kulttuurivastaavien toiminnan tueksi kootaan yhdessä kunnan kulttuuritoimen ja kansalaisopiston kulttuurihyvinvoinnin palvelutarjotin. Yksiköt voivat tilata tarjottimelta erilaisia taidepajoja ja vierailevia esityksiä. Kulttuurivastaavat pyrkivät lisäksi hyödyntämään myös muun henkilökunnan omaa taide- ja kulttuurinalan osaamista omissa toimipisteissään. Kulttuurivastaavat tapaavat muita kollegoitaan säännöllisesti sekä parityöskentelyn merkeissä että suuremmalla joukolla. Kaupungin tai kuntayhtymän talousarviossa on heidän toimintaansa varattu vuosittain oma määräraha. Kulttuurivastaavien toiminnan käynnistämisessä on tärkeää, että toiminnalla on takanaan organisaation johtoryhmän tuki. Tavoitteena on jatkuva, mielellään viikoittainen ja monipuolinen taide- ja kulttuuritoiminta, jota seurataan ja arvioidaan. Toimintamallia ovat Etelä-Pohjanmaalla kokeilleet menestyksellisesti sekä Seinäjoen kaupunki että Kuntayhtymä Kaksineuvoinen (Kauhava, Lappajärvi ja Evijärvi). Taideapteekki Taideapteekki on kunnan tai kaupungin kulttuuripalveluiden ja sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteistyössä toteuttamaa kulttuuritarjontaa ikääntyneille. Päivätoiminnassa tai päiväkeskuksissa järjestetty ohjelma on kaikille avointa ja maksutonta. Ohjelmaan voi sisältyä musiikkia, tanssia, draamaa, sanataidetta ja kuvataidetuokioita. Lisäksi ohjelmistoon kuuluu hoiva- ja hoitolaitoksissa tarjottava kulttuuriohjelma sekä avoimet yhteislaulutilaisuudet. 21
Ohjelman tuottamisesta vastaavat taiteilijat ja palveluntuottajat tekevät yleensä vuosittain kunnan kanssa sopimuksen yhteistyöstä. Esimerkiksi Jyväskylässä taiteilijat ja työpajaohjaajat voivat tarjota ohjelmaa Taideapteekkiin säännöllisin väliajoin. Toiminnan rahoituksesta vastaavat kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut yhdessä kulttuuritoimen kanssa. Taideapteekkitoiminta on kokonaisedullinen tapa järjestää laadukasta taide- toimintaa sekä kotona asuville ikäihmisille että asumispalvelujen asiakkaille. Taideapteekkitoiminta käynnistyi ensimmäisenä Jyväskylässä vuonna 2009. Myöhemmin toimintamallia on toteutettu ja sovellettu myös muissa kunnissa ja kaupungeissa. Taiteilijaresidenssi hoitolaitoksissa ja palvelukodeissa Residenssitoiminta tarjoaa sosiaali- ja terveysalan organisaatioille selkeän ja kustannustehokkaan keinon integroida taidetoiminta osaksi yhteisön arkea. Toiminnalla voidaan lisätä hyvinvointia ja osallisuutta sekä pitää huolta asiakkaiden kulttuurisista oikeuksista. Residenssissä taiteilija työskentelee soten ylläpitämässä yhteisössä hyödyntäen oman taiteenalansa (musiikki, tanssi, kuvataide, sirkus jne.) menetelmiä. Taiteilijan työskentely voi kohdistua yhteisön asiakkaisiin tai heidän omaisiinsa, henkilökuntaan tai myös laajemmin lähialueen yhteisöön. Työstä maksetaan taiteilijalle palkkio sekä ennalta sovitut työskentelystä aiheutuvat kulut. Lisäksi residenssin järjestäjä tarjoaa taiteilijalle itse tai yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa majoituksen residenssin ajaksi, perehdytyksen työympäristöön, työyhteisön tuen sekä riittävän määrän työnohjausta. Taiteilijaresidenssejä on järjestetty viime vuosina useissa hoitolaitoksissa ja palvelukodeissa eri puolilla Suomea. Osallistujat ovat olleet muistisairaita, vuodepotilaita, mielenterveyskuntoutujia, omaisia, omaishoitajia jne. Toimintamalli mahdollistaa elävän, aidon taidekokemuksen, jonka vaikutukset heijastuvat koko yhteisön arkeen. Taiteilijavierailujen on todettu lisäävän myös henkilökunnan hyvinvointia. Parhaimmillaan vierailu voi avata henkilökunnalle uusia näkökulmia hoitotyöhön sekä tilaisuuden kehittyä omassa ammatissaan. Palvelukotien, päiväkotien ja koulujen välinen yhteistyö Eri puolilla Suomea on saatu erinomaisia kokemuksia ikäihmisten palvelukotien ja päiväkotien tai koulujen välisestä yhteistyöstä. Etelä-Pohjanmaan liiton toteuttaman Hyvinvointia kuntiin ilman rajoja -hankkeessa tällaista yhteistyötä on kehitetty mm. Halsualla ja Laihialla toteutetuissa kuntapiloteissa. Halsualla paikallisen yhtenäiskoulun 3.-9. luokan oppilaat järjestivät syksyllä 2015 monipuolista kulttuuri- ja virkistystoimintaa läheisen Kannelman palvelutalon asukkaille. Ohjelmallisia vierailuja järjestettiin viikoittain kolmen kuukauden ajan. Oppilaat ja opettajat suunnittelivat yhdessä Kannelman henkilökunnan kanssa vierailuohjelman, missä otettiin huomioon kohdattavien vanhusten kunto ja mahdollisuus osallistua toimintaan. Vierailujen teemoja olivat mm. sakonkorjuutanssit, pelipäivä, joulukorttipaja, joulu- ja koululaulajaiset, vanhat ja uudet esineet sekä taidepäivä. Koulun opettajat työstivät koulun 22