SOTAINVALIDIEN VELJESLIITON UUDENMAAN PIIRI Keravan osasto Nurmijärven osasto Riihimäen osasto Uusimaa Paalijärven Veljesmaja UUDENMAAN ALUEEN RESERVILÄISJÄRJESTÖJEN MAJAT Etelä-Lohjan Reservialiupseerit ry Maja Hangon Reserviläiset ry Bunkkerisauna Hangon Reserviupseerikerho ry yhteiskäytössä Hyvinkään Reserviläiset ry Ampumaratamaja Hyvinkään Reserviupseerit ry yhteiskäytössä Järvenpään Reserviläiset ry Maja Järvenpään Reserviupseerikerho ry yhteiskäytössä Karkkilan Reserviläiset ry Saunamökki Lohjan Seudun Reservialiupseerit ry Maja, uittokämppä Lohjan Reserviupseerikerho ry Toimitilat Loviisan Seudun Reserviläiset ry On ollut maja Mäntsälän Reserviläiset ry On ollut maja Nurmijärven Reserviläiset ry Maja Nurmijärven Reserviupseerit ry Maja Tuusulan Reserviupseerikerho ry Kerhomaja Lustila Vihdin Reservialiupseerit ry Maja UUDENMAAN ALUEEN VETERAANIMAJAT Hyvinkään Sotaveteraanit ry Järvenpään Sotaveteraanit ry Lopen Sotaveteraanit ry Riihimäen sotaveteraanit Erkylän Kesämaja 204
Sotainvalidien Keravan Seudun osasto Kertomus yhdistyksen kesäkodin rakennusvaiheista Syyskesällä v. 1966 vietettiin Kesäkoti Renkamajan harjannostajaisia ja juhlapäivää. Renkamaja sijaitsi Renkajärven rannalla Hattulan kunnan Hyrvälän kylässä Hämeen Härkätien varrella. Tontin pinta-ala oli n. 1,2 hehtaaria kasvaen kaunista mäntymetsää. Renkamajan piirustukset teki osastomme jäsen rakennusmestari Jokinen ja maja käsitti suurehkon olohuoneen, josta rakennuksen päädyssä heti oikealle oli keittiö sekä vieressä kaksi vieraskammaria. Toisessa päädyssä sijaitsi pukuhuone, pesutilat ja sauna. Jo 1960 luvun alussa virisi keskusteluja yhdistyksen vuosikokouksissa saada osastolle tontti, jonne voisi rakentaa kaivatun kesäkodin. Tuohon aikaan alkoi jo miltei kaikilla Veljesjärjestöillä olla oma kesämökki. Pian vuosikokous kehotti ryhtymään toimiin ko. asian etenemiseksi. Nimettiin kolmi-henkinen toimikunta työhön. Etsintäpartio aloitti työn kierrellen ympäriinsä merenranta-alueita, Uuttamaata ja aina Hämettä myöten, mutta sopivaa kohdetta ei löytynyt. Ajanoloon saatiin vihje Metsähallituksen omistamista maista Hämeessä. Omistajaan otettiin yhteyttä, jolloin meille kerrottiin: Meiltä ei voi ostaa tonttia, mutta vuokratontista voidaan keskustella. Näin katsottiin tontti löydetyksi ja Metsähallituksen kanssa tehtiin vuokrasopimus 10 vuodeksi. Vuokrasopimusta uusittiin useaan Renkamaja otettin käyttöön vuonna 1967. 205
Parolan varusmiehet kevättalkoissa. Kaivoinkorjaustalkoot otteeseen, kunnes v. 1995 saatiin tontti ostetuksi omaksi. Nyt oli tontti. Alkoi uusi, ennalta arvaamaton vaihe. Kaikki osaston pojat olivat vielä tuolloin omissa toimissaan, raihnaisia ja jopa sairaitakin. Eikä osastolla ollut juuri varojakaan, mutta innostus oli valtava ja yksimielinen, joten hanketta oli pakko jatkaa. Tuohon aikaan rakennettiin Helsinki-Lahti tietä ja Keravan kohdalla oli tienrakentajille pystytetty pyöröhirsinen majoitusrakennus (keravalaiset kutsuivat rakennusta Mau-Mau kyläksi), jonka käyttö alkoi olla tien valmistumisen jälkeen tarpeeton. Käytiin neuvotteluja sada ostaa ko. rakennus. Ostoon suostuttiin ja kun rakennelman lämmityslaitteet myytiin, saatiin niillä varoilla rakennus ostetuksi. Alkoi uusi urakka; hirsisen rakennuksen purkutyöt. Omien poikien voimin se kuitenkin onnistui. Mutta nyt seuraavaksi tarvittiinkin jo ulkopuolista apua, jota pyydettiin Hyrylän varuskunnalta. Sieltä saatiinkin kuorma-autoja sekä varusmiehiä kuljettamaan hirret määränpäähän. Mutta eihän pelkästä hirrestä voinut taloa tehdä vaan tarvittiin lisäksi suuri määrä lautoja. 206
Tuusulassa lähti pari veljeä kiertämään maalaistaloissa isäntien luona pyytäen pystyssä olevia, laudoiksi sopivia puita lahjoitettavaksi osastolle. Tukkipuita kaatui iso autokuormallinen, jonka uskottiin riittävän tarpeisiimme. Tontille hankittiin kenttäsaha ja Rengon kirkolta löytyi kolmen timpurin ryhmä, joka rakensi kaiken alkutyön. Omat veljet rakensivat loput. Tätä ennen oli omin voimin jo rakennettu sokkeli sateisen viikon aikana, teltassa yöpyen. Rakennustyöt saatiin kuitenkin monien vaikeuksien jälkeen päätökseen. Apunamme oli paljon arvokkaitakin lahjoituksia, kuten esimerkiksi Tikkurilan maalitehdas lahjoitti kaikki tarvittavat maalit ja Stockmannin Keravan Puusepäntehdas lahjoitti pirttikaluston majalle. Sähkövaloa sinne ei haluttu, vaan jotenkin tykättiin tunnelmavalaistuksesta. Renkamaja sai nimensä nimikilpailun myötä. Renkamajasta muodostui osaston tärkeä yhdessäolopaikka, jonne retkeiltiin usein perhekunnittain, jopa lomailemaan. Linja-autoretket sinne olivat myös suosittuja. Renkamajan aluetta laajennettiin, sinne rakennettiin vielä lisää majoitustilaa. Rakennettiin viisi pienmajaa, joihin kuhunkin voi majoittua 4 henkilöä. Jokaisessa majassa oli oma pieni puuliesi. Mökit saivat omat nimensä, jotka olivat: Poikien Kämppä, Rinnetorppa, Mäkitupa, Piilopirtti sekä naisjaoston lahjoittama maja sai nimekseen Tyttöjen tölli. Osaston naisjaostolla oli Renkamajalla suuri rooli, usein kymmenien henkilöiden muonitus. Vielä rannan läheisyyteen rakennettiin Grillitupa. Renkamajasta tuli aikanaan kuuluisakin; sinne halusivat yhdistykset ja järjestöt retkeillä ja tutustua oikeaan saunamökkiimme siellä. Aika kului, yksi historian lenkki alkoi päättyä. Jäljellä olevat veljet alkoivat vanheta, retket vähenivät siinä määrin, että oli aika realisointiin. Renkamaja myytiin vuonna 2002. Nyt jäljellä olevat veljet voivat nauttia muunlaisesta virkistyksestä ja kuntoutuksesta. Keravalla 20.4.2010 Raimo Lindholm Tuusulanjärvi Renkamajalla 207
Paalijärven veljesmaja RIIHIMÄEN OSASTO Arkkitehti Väinö Vähäkallio Kytäjän Kartanosta lahjoitti vuonna 1949 rantatontin Paalijärveltä Riihimäen ja Hyvinkään sotainvalideille. Kun Hyvinkään osasto oli saman vuonna ostanut Kalliosaaren Hirvijärveltä, saimme hyvinkääläisiltä täyden käyttöoikeuden tähän lahjoitettuun alueeseen Paalijärven rannasta. Näin alkoi toteutua monen Riihimäen sotainvalidinkin haave saada nauttia kesälomista luonnon helmassa nimenomaan järven rannalla. Lahjoitus viritti heti samana vuonna kysymyksen mökin rakennussuunnitelmasta. Nopeasti ryhdyttiin toimeen. Aikaisin keväällä vuonna 1950 suoritettiin tontilla raivaus- ja aitaustöitä ja kesäkuussa kaivettiin perustusmontut ja pystytettiin sementtipilarit. Aikomuksena oli suorittaa työt loppuun asti talkootyönä, mutta kun kesälomien takia työt ei oikein sujuneet suunnitelmien mukaan, niin päätettiin rakennustyö antaa ulkopuoliselle urakalla suoritettavaksi. Muuraustyöt kuitenkin saatiin suoritettua talkoovoimin Uuno Kohosen ja muiden omien ammattimiesten myötävaikutuksella. Rakennuksen, joka käsitti saunan, pesuhuoneen ja kamarin, oli piirtänyt rakennusmestari Hallamaa. Kiukaan ja padan muuraus ja asennus sekä lauteen ja penkkien teko saatiin parina sunnuntaina suoritetuksi. Näin kesämökin rakennusvaihe oli saatu onnelliseen päätökseen ja voitiin mökki seuraavana kesänä avata tarkoitukseensa. Rakennusta laajennettiin vuonna 1958. Erillinen rantasauna rakennettiin kesällä 1968 ja samalla peruskorjattiin ja laajennettiin varsinaista kesämajaa. Kunnioittavin kiitoksin voimme nyt vain muistella sitä uhrautuvaa talkoomieltä ja veljeshengen luomaa voimaa, millä kaikki rakennustyö, sen valmistelu ja suunnittelu on ollut mahdollista. Varsinkin kun tietää, että siihen aikaan olivat veljet vielä työelämässä mukana ja kaikki harrastukset oli sovitettava vapaa-aikaan. Yhteenveto vuonna 1968 tehdyistä talkootöistä: talkooiltoja 55 Sotainvalidien talkootunnit 1086 tuntia Armeijan apu 258 tuntia Suurin talkoojoukko oli 18 invalidia. Talkooväen määrä vaihteli ollen pienimmillään viitenätoista talkooiltana, jolloin oli korkeintaan vain kaksi miestä töissä. Rantatontin yhteisomistus Hyvinkään osaston kanssa päättyi vuonna 1979 hyvinkääläisten luovuttua osuudestaan 3000 markalla. Kiinteistön omistaminen tuo aina velvoitteita. Omin voimin kunnostettiin ja, maalattiin ja korjattiin rakennuksia. Mökki, puuliiteri ja sauna ovat saaneet peltikaton. Saunan kiuas, lauteet ja vesipatakin täytyy välillä uusia. Kesäpaikan 208
sähköistys on ollut johtokunnan pohdittavana kaksikin kertaa. Jälkimmäisellä kerralla vuonna 1991 ryhdyttiin tuumasta toimeen ja saatiin sähköt. Samalla muutettiin majan sisätiloja käytännöllisemmiksi. Myös ulkona tehtiin muutostöitä. Pihaa laajennettiin ja rakennettiin grilli komeine katoksineen. Veljesmaja on kesällä omiaan vilkastuttamaan yhdessäoloamme. Nyt on paremmat mahdollisuudet kutsua vieraita. Majassa on nyt tilaa pitää kokouksia suuremmallakin joukolla. Majan saunailtoihin tullaan viikoittain virkistymään. Mökin vieraskirjan mukaan on kävijämäärät ilahduttavasti nousseet. Saunan lämmitessä treenaamme tikan- ja renkaanheittotaitojamme, ettei Hyvinkää meitä aina voita. Aina on Naisjaosto mukanamme saunaillan tarjoilupuolesta huolehtimassa. Maja on edelleen käytössä. Kesällä 2009 kävijöitä oli torstaisin keskimäärin 20 henkilöä. Kari Jyrkinen Lippu ensi kerran salkoon Paalijärven veljesmajalla v. 1964 Aaro Syrjäläinen jämerästi puheenjohtajana 209
KERHOMAJA LUSTILA Tuusulan Reserviupseerikerho Siippooseen, Palojoen rantaan rakennettiin 1970-luvun alussa, kerhon jäsenten talkootyönä, takkatuvan, saunan ja pukuhuoneen käsittävä kerhomaja. Maja on rakennettu Tuusulan varuskunnan puretusta päävartiorakennuksesta saadusta puutavarasta. Muu rakennusmateriaali saatiin lahjoituksin. Näistä tukijoista merkittävimmät olivat jo edesmenneet agronomi Onni Lustig ja verojohtaja Viljo Napola, joita majamme Lustila nimellä muistetaan. Lustilan vuotuiseen perinteeseen kuuluvat Lustilan hölkkä, joka juostaan tai nykyään myös pyöräillään Hyrylän varuskuntakerholta Lustilaan (10 km) alku syksystä, kevään siivoustalkoot sekä laskiaisen vietto mäessä ja nuotiolla. Historiaa Tammikuun 24. päivänä 1960 pidetyssä Tuusulan Reserviupseerikerhon vuosikokouksessa Arto Lättilä esitti oman majan hankkimista kerholle. Tässä oli ilmeisesti esimerkkinä taustalla monien vanhempien kerhojen omat majat, jotka olivat usein tulleet kerhoille perintönä välikäsien kautta entiseltä Suojeluskuntajärjestöltä. Viljo Napola lahjoitti kokouksessa hankkeen alkurahastoksi 10 000 silloista markkaa. Helmikuun lopussa 1960 hyvin pian vuosikokouksessa tehdyn esityksen jälkeen kerhon hallitus nimesi aloitetta eteenpäin viemään ensimmäisen majatoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi valittiin Jouko Rekola. Sopivan tontin löytäminen ja rahoitus osoittautuivat hankkeen suurimmiksi vaikeuksiksi. Näiden ongelmien ratkaisemiseksi jouduttiin vuosien varrella nimittämään vielä useita majatoimikuntia. Kerhossa ymmärrettiin hyvin, etteivät pelkät jäsenmaksut riitä majahankkeen rahoittamiseksi. Sen tähden aloitettiin yhdessä Tuusulan Reservialiupseerien kanssa tukkitalkoot molempien kerhojen talouden kohentamiseksi ja majan rakennusrahas- 210
ton kartuttamiseksi. Paikalliset metsänomistajat lahjoittivat metsistään tukkeja, jotka kerholaiset juonsivat tien varteen ja myivät edelleen paikalliselle sahalle. Vuonna 1966 kerhon kannattajajäsenen Onni Lustigin testamenttilahjoitus 20 000 markkaa ratkaisi osittain rahoituskysymyksen. Varojen kertyminen aiheutti kerhon kokouksissa vilkkaan keskustelun jo aikaisemmin esillä olleesta majahankkeesta. Hallituksessa käytiin useissa kokouksissa laajaa mielipiteiden vaihtoa majan käyttötarkoituksesta. Jotkut halusivat sitä ensisijaisesti kilpailukeskukseksi ja toiset taas korostivat virkistyskäyttöä. Toukokuun 12. päivänä 1967 kerho osti puolustusministeriöltä Hyrylän kasarmien entisen, vuonna 1871 rakennetun, hirsisen päävartiorakennuksen talkoilla purettavaksi tulevan majan rakennustarpeiksi 40 markan hintaan. Nyt alkoi mittava purku-urakka, jossa myös reservialiupseereita ja varuskunnan henkilökuntaa oli apuna. Talkooinnostus ei kuitenkaan ollut edellisten vuosien tasolla ja syyssateiden jo piiskatessa talovanhus oli edelleen sitkeästi pystyssä. Purkutyössä jouduttiin lopulta turvautumaan Teuvo Tyllilän hankkimaan palkattuun työvoimaan käyttökelpoisten hirsikertojen talvisuojaan saamiseksi. Lopulta majan rakennustarpeiksi voitiin käyttää vain osa puretuista hirsistä. Nämä käyttökelpoiset hirret sahautettiin laudoiksi, ja loput myytiin polttopuiksi. Syksyllä 1967 kerhon hallitus lähetti jäsenistölle puheenjohtaja Olli Savolan allekirjoittaman kirjeen ja kyselyn, jossa tiedusteltiin mielipiteitä majan sijainnista, käyttötarkoituksesta ja halukkuutta osallistua rakennustalkoisiin. Lähetettyyn kyselyyn vastasi 25 kerhon jäsentä, mikä oli 28 % silloisesta jäsenistöstä. Kyselyn tulos oli ennakoitavissa. Sen mukaan majan tulisi sijaita veden äärellä, mieluiten alle 10 km ja korkeintaan 100 km etäisyydellä Hyrylästä. Majan käyttötarkoitukseksi esitettiin toimimista urheilu- ja kilpailukeskuksena, kokous- ja illanviettopaikkana sekä perheretkien kohteena. Vastaajat lupautuivat talkootöihin keskimäärin 15 h/henkilö. Kerhon naisjaosto oli tarjoutunut 1960-luvun lopulla hankkimaan kerholle lipun jo sen 10-vuotisjuhlaan, mutta hallitus kehotti kuitenkin naisjaostoa vielä harkitsemaan lippuhanketta, koska tulevan majan sisustustyöt vaatisivat vielä huomattavia varoja ja antaisivat näin naisjaostolle runsaasti mahdollisuuksia tehdä kerholle ansiokkaita palveluksia. Majan saaminen koettiin siis tärkeimmäksi tavoitteeksi. Lippuprojekti siirtyi lopulta vielä 25 vuotta eteenpäin. Teuvo Tyllilä nimitettiin majaupseeriksi ja valtuutettiin viemään hanke päätökseen. Maaliskuussa 1968 hän onnistui löytämään Tuusulan länsiosasta Siippoon kylästä maanviljelijä Eino Tapanin, joka oli halukas vuokraamaan kerholle mailtaan 2 000 m² suuruisen tontin Palojoen rannalta. Tontin 15-vuotinen vuokrasopimus solmittiin vuoden 1968 lopulla ja hallitus valtuutti Teuvo Tyllilän ja Olavi Heikkilän yhdessä maanomistajan kanssa paaluttamaan tontin maastoon. 211
Rakentaminen Jo elokuussa hallitus päätti pyytää urakoitsijoilta tarjouksia n. 60 m² hirsi- tai lautarakenteisesta majasta avaimet käteen - periaatteella. Samalla Teuvo Tyllilä ja Olavi Heikkilä valtuutettiin suunnittelemaan ja esittämään ehdotuksensa hallitukselle kerhon majaksi. Heidän piti myös laatia hankeen kustannusarvio ja aikataulu. Kerhon jäsen, rakennusmestari Pentti Kaikkonen valittiin tekniseksi neuvonantajaksi majatoimikuntaan. Talven aikana majan suunnittelu eteni. Huhtikuussa majatoimikunnan puheenjohtaja Teuvo Tyllilä saattoi esittää majan rakennuspiirustukset ja kustannusarvion hallitukselle. Tarve-ainekustannuksiksi arvioitiin 7 200 markkaa ja työpalkoiksi 4 000 mk, joten kokonaiskustannukset olisivat 11 200 mk. Tämä 7,30 x 10,15 m suuruinen maja sisältäisi saunan, pukuhuoneen ja takkatuvan. Lattiapinta-ala olisi näin n. 75 m². Tilanne oli kuitenkin muuttunut siitä, kun ajatuksia tilantarpeesta esitettiin. Alun perin tarkoitus oli ollut pitää myös kerhon kokouksia ja kerhoiltoja majalla. Hyrylän varuskunnan komentaja, eversti Paavo Viiri oli kuitenkin ilmoittanut vuoden 1968 syksyllä, että reserviupseerikerhon tarpeita varten oli varattu nimikkohuone uudessa kunnostettavassa upseerikerhorakennuksessa. Se oli venäläisten rakentama punatiilinen entinen asuinrakennus, joka remontoitiin upseerikerhoksi. Tästä syystä hallitus päätti tarkistaa majan piirustuksia siten, että kokonaispinta-alaksi tulisi vain 45 m² sisältäen edelleen saunan, pukuhuoneen ja takkatuvan. Majan pienentämiseen oli kaikesta päätellen myös taloudelliset syyt. Puheenjohtaja otti tehtäväkseen hankkia uudet piirustukset. Kokonaiskustannusarvio päätettiin rajata 8000 mk:aan. Kesäkuussa 1969 kerhon jäsen, rakennusmestari Pentti Kuusiniemi teki nopeasti uudet piirustukset, joissa majaa nimitettiin eräsaunaksi. Pinta-ala oli pienentynyt entisestään 36 m²:ksi. Pohjan koko ilman kuistia oli 6x6 m. Lustilaa rakentamassa kesällä 1967. Olavi Heikkilä selin ja Viljo Lehtinen sekä Teuvo Tyllilä. 212
Kooltaan 12m². Rakennuslupa, jossa majaa kutsuttiin virkistys- ja urheilumajaksi, myönnettiin uudisrakennukselle 2.7.1969. Majaa alettiin rakentaa talkoilla, jotka syksyn pimentyessä päätettiin lopettaa ja rakennuttaa maja kuitenkin valmiiksi ammattimiesten avulla 15.6.1970 mennessä. Ympäristön siivous ja kunnostus aloitettiin jälleen talkoilla huhtikuussa 1970. Ilmeisesti ainakin sauna saatiin valmiiksi ennen vuodenvaihdetta, koska 21.12. järjestettiin ensimmäinen saunalenkki Tuusulan Talouskaupalta majalle. Tapio Mikkola huolehti saunan lämmittämisestä. Jo ennen kuin maja oli täysin valmis, Siippoon metsästysseura osoitti kiinnostusta käyttää majaa lepo- ja kahvinkeittopaikkana seuran jäsenten metsästysretkillä. Hallitus päätti antaa tälle paikalliselle metsästysseuralle luvan siihen. Tuusulan Reservialiupseerikerholle oli jo aikaisemmin myönnetty lupa käyttää majaa maksutta neljä kertaa vuodessa. Keväällä ammattimiehet jatkoivat rakentamista Pentti Kuusiniemen johdolla. Kerhon talkoomiesten tehtäväksi jäi lähinnä vain alueen siivous ja raivaus sekä vajan pystytys. Majan valmistuttua loppukesällä 1970 tupaantuliaiset voitiin pitää jäsenistölle 8.11.1970 ja kutsuvieraille sekä lahjoittajille 20. 21.11. Vuosina 1970 1971 uintimahdollisuutta matalassa Palojoessa yritettiin parantaa patoamalla joki. Vedennousua seurattiin ilahtuneena lähes päivittäin. Parhaimmillaan vesi nousi lähes 50 cm. Naapurin isäntä ei kuitenkaan pitänyt hankkeesta ja purki padon, jonka jälkeen patoamista ei ole uudestaan yritetty. Maja suosiossa Valmistuttuaan maja oli kerhon jäsenistön ahkerassa käytössä. Majaa käytettiin jäsenten ja heidän perheidensä hiihto-, kävely-, marja- ja sieniretkien kohteena ja tukikohtana. Kerhon järjestämiä vuotuisia tapahtumia olivat Lustilan laskiaisretki, siivous- ja puutalkoot, hallituksen ja naistoimikunnan kesäkokoukset, nuorten saunaillat ja Lustilan hölkkä, jonka esikisoja järjestettiin jo vuosina 1971 74. Hölkkäidean isä oli ilmeisesti Pertti Uurasmaa. Varsinainen ensimmäinen, noin kymmenen kilometrin pituinen Lustilan hölkkä järjestettiin kutsukilpailuna Hyrylän varuskuntakerholta Lustilaan vuonna 1975. Tämän jälkeen kilpailu on järjestetty joka vuosi, tosin Risto Sirola on pitänyt perinnettä yllä monena vuotena ainoana hölkkääjänä. Hölkkäennätys 33,49 on Tuusulan Upseerikerhoa edustaneen Keijo Saarijärven nimissä vuodelta 1985. Osanottajaennätys 23 hölkkääjää on vuodelta 1980. Kerhon hölkkääjien ennätys 37,05 on Risto Sirolan nimissä vuodelta 1981. Eniten hölkkäkertoja on kertynyt Risto Sirolalle, yhteensä 23 vuoteen 2004 mennessä. Keväällä 1974 Henry Lönngrenin lahjoittama takka paransi huomattavasti majan käyttömahdollisuuksia varsinkin kylmänä vuodenaikana. Tätä ennen lämmitys oli hoidettu öljykamiinalla, jonka toiminta oli epävarmaa. 213
Alkuvuosina maja toimi useiden talvi- ja maastokilpailujen sekä ampumaharjoitusten pitopaikkana ja vuonna 1970 autopartiokilpailun maalina. Kuitenkin ammuntaa koskevat säädökset, naapurin valitus ja maastolaki lopettivat nämä toiminnat. Suunnistusta säädökset eivät pystyneet estämään, ja vuonna 1975 maastoon tehtiin ensimmäinen kiintorastirata suunnistusharjoittelua varten. Ensimmäinen suunnistuksen erikoiskartta majaa ympäröivästä maastosta valmistui vuonna 1977. Monet muut järjestöt käyttivät majaa vuosien aikana. Tuusulan Voima-Veikot ja Keravan Urheilijat järjestivät siellä suunnistuskilpailuja ja Tuusulan Upseerikerho polkupyöräsuunnistuskilpailun. Suurin majan käyttäjä on vuosien varrella ollut Tuuspartio. Partiolaisille luovutettiin käyttöoikeus vuonna 1976 antamalla symbolisesti majan avaimet paikan päällä. Hyrylän varuskunnan eri ryhmät ovat käyttäneet sitä vuosien varrella melko ahkerasti. Siippoon metsästysseura on käyttänyt majaa vuosittaisten metsästystensä tukikohtana ja hirvipeijaisten pitopaikkana. Lisäksi majaa ovat jonkun kerran käyttäneet Siippoon kyläläiset, Maa- ja kotitalousnaiset, Tuusulan kunnan ja seurakunnan henkilöstöryhmät, Järvenpään kihlakunnan poliisilaitoksen henkilöstöryhmät sekä lisäksi lukuisat kutsuvieraat. Vuonna 1973 kutsumattomia vieraita kävi majalla rikkoen oven lasin ja sotkien paikkoja. Varastettavaahan majassa ei juuri ollut. Seinällä ollut hirventalja kelpasi kuitenkin näille vieraille. Jättämiensä jälkien perusteella varkaat jäivät pian kiinni ja myös entisistä rötöksistään telkien taakse. Viiden käyttövuoden jälkeen majassa alkoi olla jo paljon paranneltavaa ja korjattavaa. Silloinen majan isäntä Pentti Uurasmaa ehdotti runsaasti parannuksia ja korjauksia: tuvanpuolen palomuuri on saumattava, savupiipun pää korjattava ja valettava betonilaatta sen päähän, kivijalka paikattava, polttopuita tehtävä, lautakatos kunnostettava, soraa levitettävä tielle, oven lasi korjattavaa, vajan vuotava katto korjattava ja ympäristöä siivottava. Tehtävää riitti usealle vuodelle, ja lisää korjattavaa ilmaantui useina seuraavina vuosina. Saunan lattia jouduttiin vaaitsemaan ja valamaan uudestaan, katon huopa piti uusia. Vuonna 1992 kesäkuun alussa majalla tehtiin mittava kattoremontti. Sammaleet ja roskat puhdistettiin pois katolta, joka päällystettiin uudella Jaakko Pentikäisen lahjoittamalla kattohuovalla. Vuoden 2003 kesäkuun alussa pystytettiin majan viereen uusi höylähirsinen varastorakennus, jonka Har- Lustilan tupaantuliaiset marraskuussa 1970. Vasemmalta Teuvo Tyllilä, L. Pamppunen, P. Mikkola, M. Lemmelä, P. Kuusiniemi, J. Sukula ja J. Rekola. 214
ri Tiirikkala oli lahjoittanut. Kerhon jäsen, rautakauppias Risto Rämö lahjoitti tarvittavat perustustarvikkeet ja muut rautakauppatavarat. Naisjaosto hoiti pystytystalkoiden muonituksen. Vanha vaja purettiin, ja Jorma Riissanen kuljetti jätteet kaatopaikalle. Valmistumisensa jälkeen 1970-luvun alussa maja oli todella ahkerassa käytössä. Esimerkiksi vuonna 1975 kävijöitä oli 436 kaikkiaan 93 käyntikerralla eli 4,69 kävijää kertaa kohden. Kävijät olivat pääasiassa kerhon omia jäseniä vieraineen. Myös useat muut yhdistykset käyttivät majaa. Vähitellen vuosikymmenen lopulla kävijämäärät alkoivat vähentyä. Tämä aiheutui lähes kokonaan kerhon omista jäsenistä, koska ulkopuolisten kävijöiden määrä säilyi entisellään tai jopa lisääntyi. Majan täyttäessä 10 vuotta vuonna 1980 Pertti Uurasmaa teki tilaston majan käytöstä. Sen mukaan yhteensä 3 770 henkeä oli siihen mennessä käynyt siellä. Kävijöitä oli siis ollut keskimäärin 377 vuodessa. Paras vuosi oli ollut vuosi 1972, jolloin kävijöitä oli 633, huonoin vuosi oli 1980, jolloin kävijöitä oli vain 193. Oman jäsenistön vierailujen todettiin tällöin olevan lähes olematonta. Partiolaiset ja heidän lisäkseen Voima-Veikot, Siippoon metsästysseura ja Helsingin It Rykmentti käyttivät majaa eniten. Käyttö vähenee Majan tontin ensimmäinen vuokrasopimus lähestyi umpeutumistaan vuonna 1984. Hallitus pohti kokouksessaan helmikuussa sopimuksen uudistamista ja majan käyttöä. Se oli todennäköisesti hiipunut entisestään, koska kokouksessa esitettiin jopa majan antamista jonkun muun yhteisön hoitoon. Lopulta päädyttiin kuitenkin säilyttämään tilanne entisellään ja pyrkiä vuokraamaan tontti ainakin viideksitoista seuraavaksi vuodeksi. Tämä ei aivan onnistunut, koska maaliskuussa 1984 solmitun uuden vuokrasopimuksen pituus oli vain viisi vuotta. Kaikki seuraavat vuokrasopimukset ovat myös olleet pituudeltaan viisi vuotta. Vuosikymmenen loppua kohden kävijämäärät edelleen vähenivät jopa niin, että niiden määrää ei enää vuosikertomuksissa mainittu. Myös ulkopuoliset huomasivat tämän vähenemisen. Siippoon metsästysseura teki vuonna 1989 tarjouksen ostaa vähällä käytöllä ollut kerhon maja. Hallituksen kokouksessa myönnettiin tilanne ja mahdollista myyntiä valmistelemaan ja tutkimaan asetettiin toimikunta, johon kuuluivat Teuvo Tyllilä, Rainer Wiceen ja Väinö Nukarinen. Myyntiasia ei todennäköisesti vuoden aikana kuitenkaan edennyt, koska sitä ei enää otettu esille hallituksen kokouksissa. Vuokrasopimuksen uudistamisessa oli ilmeisiä vaikeuksia, koska hallitus päätti vuoden 1990 kesäkuun kokouksessaan, jollei sopimukseen päästä, alistaa mahdollisen myynnin vuosikokoukselle. Myyntiin ei lopulta päädytty, ja tontin vuokrasopimuskin saatiin uudistettua. 1990-luvun lopulla kerhon nuoret olivat majan 215
Lustilan 20-vuotisjuhlat vuonna 1990. Kuvassa vasemmalla Teuvo Tyllilä ja pöydän ympärillä juhlavieraita. ahkeria käyttäjiä. He pitivät siellä saunailtoja, harjoituksia ja kilpailuja sekä huolsivat majan lähteen useana vuonna puhdistamalla sen ja rakentamalla sen päälle tukevan kannen vuonna 1996. Lähinnä nuorten toiminnasta johtuen kävijämäärät nousivat merkittävästi jopa niin, että majaisäntä kirjasi ne jälleen toimintakertomukseensa. Kävijöitä oli vuonna 1996 yhteensä 153, mikä oli enemmän kuin kertaakaan viiteen vuoteen ollen kuitenkin vain osa huippuvuosien kävijämääristä. Majan vähäinen käyttö puhutti jopa kevätkokoukseen 1996 kokoontuneita kerhon jäseniä. Uuden vuosituhannen alkaessa majan käyttö jälleen hiipui innokkaan nuorten joukon kasvaessa ja vähentäessä tapahtumiaan siellä. Kävijämäärän jälleen vähetessä ilmeinen pohjanoteeraus saavutettiin vuonna 2002, jolloin majalla kävi vain 39 henkeä. Tästä onneksi kävijämäärät jälleen hieman elpyivät, mutta 1970-luvun huippulukuihin tuskin koskaan enää päästään. On selvää, että majapäätöksen ja rakentamisen ajoista maailma on huomattavasti muuttunut. Oma kesämökki ja oma auto olivat 1960-luvulla vielä melko harvinaisia, mutta eivät enää. Kerhon jäsenet ovat aina kokeneet majan tärkeäksi, siksi sen vuosijuhlia on juhlittu melko säännöllisesti. Majalla on vietetty kutsuvieraiden kera majan 5-, 15-, 20- ja 35-vuotisjuhlat, joissa tervehdyskäyneillä on käynyt yllättävän paljon sotilasjohtoa ja muita kerhon toiminnan tukijoita. Majaa hoitamaan hallitus määräsi jo heti majan valmistumisvaiheessa majaisännän. Useimmiten majaisäntä on kuulunut hallitukseen, mutta ei aina. Hänen apunaan on ollut yhden kerran majarenki ja kaksi kertaa majavouti. 216
JÄRVENPÄÄN SOTAVETERAANIT R.Y. Aktiivinen toiminta Vuonna 1981 alkoi majarintamalla varsinaisesti tapahtua. Kaupunki antoi muodollista 100 markan vuosivuokraa vastaan yhdistyksen hallintaan täysin rappiotilassa olevan vanhan kartanon muonamiesten rakennuksen Vanhankylänniemessä. Myllykalliolla pidettiin kokous toukokuussa 1981 ja tehtiin päätös majan haltuunotosta. Kaupunki antoi vielä 100.00 mk kunnostusrahaa ja niin työt aloitettiin. Uskomaton määrä rakennukseen vuosien varrella kertynyttä rojua vietiin kaatopaikalle ja niin päästiin alkuun. Kaikki lattiat uusittiin, lukemattomat kerrokset paperia ja pahvia poistettiin seinistä ja katosta. Näin saatiin esille upeat hirsiseinät ja kaunis katto, mahtavine kattoparruineen. Varmaan tuhansittain nauloja kiskottiin hirsiseinistä, jotka lopuksi lakattiin. Ikkunat ja ovet uusittiin, kolmesta huoneesta purettiin leivinuuni, vain keittiöksi ajateltuun tilaan se jätettiin. Yhteen huoneeseen muurattiin takka. Kahden huoneen välistä poistettiin seinä, joten saatiin iso tila, johon mahtuu useita kymmeniä ihmisiä kerralla pöytiin istumaan. Maja liitettiin kaupungin vesijohtoverkkoon, joten voitiin rakentaa WC:t ja vähän myöhemmin sauna. Rakennustarvikkeita saatiin lahjaksikin, mm. purettavasta SYP:n toimitalosta ovia, ikkunoita ja lattialautaa ym. Ei varmaan arvattu, mikä työmäärä oli edessä, mutta nyt työ tekijäänsä kiittää. Talkootyötä tehtiin toukokuusta marraskuuhun 4 päivää viikossa n. 4 tuntia kerrallaan. Tekijöitä oli keskimäärin 12 päivää kohti. Veteraaneissa oli vähän joka lajin ammattimiehiä, joten työt luistivat ilman suurempia vaikeuksia! Naiset hoitivat yhteistuumin talkooväen kahvitukset, eväät tuotiin koreissa ja kahvi termospulloissa. Annoksia kertyi yhteensä n. 1400 kpl. Naiset osallistuivat myös varsinaiseen talkootyöhön, varsinkin naulojen nyppimiseen seinistä! Vähitellen saatiin sisätyöt tehdyiksi, talo vuorattiin ja maalattiin. Vihdoin päästiin käsiksi loppusilaukseen eli sisustamiseen, josta yhdistyksen jäsenet paljolti itse huolehtivat lahjotuksillaan. Saimme myös ulkopuolisilta palon hyvää tavaraa, kuten huonekaluja astioita, mattoja, seinävaatteita, tauluja ym. Kaikki otettiin kiitollisina vastaan. Tuhansien talkootuntien jälkeen valmista tuli marraskuussa ja viralliset Veljesmajan avajaiset järjestettiin 19.12.1981. Siitä lähtein yhdistyksellä on ollut oma kokoontumispaikka, josta olemme kaikki saaneet nauttia vuosien varrella. Siellä on tavattu ja tavataan kaksi kertaa viikossa päiväkahvin ääressä. Toiminta on paljolti keskittynyt Veljesmajaan, jossa kahvittelijoiden joukko on vain suurentunut vuosien mittaan ja ystävyyssuhteet lujittuneet. Yhdessä olemme surreet poisnukkuneita veljiä ja sisaria, mutta yhdessä myös iloinneet mukavien perhejuhlien muodossa. 217
Talkootyötä tehtiin toukokuusta marraskuuhun. Veteraaneissa oli vähän joka lajin ammattimiehiä, joten työt luistivat ilman suurempia vaikeuksia. Naiset hoitivat yhteistuumin talkooväen kahvitukset. Olemme ylpeitä Veljesmajastamme ja sen kunnostajista! Vuonna 1986 oli Veljesmajalla juhlava tapahtuma, kun veteraanit saivat tammenlehvämerkit 16.4. Tilaisuus alkoi Myllykalloilla juhlallisella lipunnostolla, jonka jälkeen pidettiin kenttähartaus. Hartauden jälkeen eversti Silvo luovutti tammenlehvät 145:lle rintamaveteraanille. Veljesmajan 5-vuotiskahvit juotiin joulukuussa. Vuonna 1991 rakennettiin talkoilla veljesmajalle varastorakennus, johon kaupunki lahjoitti tarvikkeet. Majakin oli saanut lisää vuosia, joten 8.5. juotiin 10-vuotiskahvit. Finlandia-talossa järjestettiin suuret Lottajuhlat, joihin kaksi lottaa yhdistyksestämme sai kutsukortin. Vuonna 1995 toteutui montakin tapahtumaa, jotka koskettavat yhdistystämme. Juhlavin niistä oli varmaan veteraanimuistomerkin Veljeä ei jätetä paljastaminen23.4. Tämä tapahtui Veteraanipuistossa, joksi kaupunki nimesi Vanhankylänniemessä veteraanimajojen ympäristön. Yleisöä oli runsaasti todistamassa tapahtumaa ja Satakunnan Lennoston kolmen Hawk-hävittäjän ylilentokin juhlisti tilaisuutta. Arkistointikurssi järjestettiin Veljesmajalla 13.11.2001. Osanottajia oli lähes kaikista piirin yhdistyksistä. Kurssin piti piirin uusi toiminnanjohtaja Jouko Mattila. 218
Majan 20-vuotisjuhlaa vietimme pikkujoulun merkeissä 19.12. Muistelimme rakennusvaiheita ja aikoja sieltä nykyhetkeen. Samalla kukitettiin vielä mukana olevia talkoolaisia. Vuoden 2005 aikana keskusteltiin useaan otteeseen veteraanien ja Veljesmajan tulevaisuudesta. Kiitollisina todettiin Keski-Uudenmaan Rauhanturvaajilta ja reserviläisiltä saatua talkooapua. Kaupunki uusi majan takaterassin, liiterin ja lipputangon portaikot. Järvenpään kaupunki teki joulukuussa 2007 merkittävän päätöksen, jonka mukaan allekirjoitimme 20 vuoden jatkosopimuksen Veljesmajan vuokraamisesta käyttöömme. Voimme siis rauhallisin mielin jatkaa toimintaamme vuodesta 2008 eteenpäin Myllykallion Veteraanipuistossa. Tänä vuonna juhlimme 40-vuotistaivaltamme oman väen keskuudessa Veljesmajalla 24.4. klo 18.00 alkaen illallisen merkeissä. Kaikkien näiden vuosien ja vuosikymmenten aikana on vähitellen tullut perinteeksi muodostuneita tapahtumia, joissa yhdistyksen jäsenet ovat olleet mukana. Veljesmajalla on järjestetty hartaushetkiä useita vuoden mittaan ja esitelmät, eri aiheista, ovat keränneet majalle runsaasti kuulijakuntaa pitkin vuosia. Järvenpään Reserviupseerikerho ja Järvenpään Reserviläiset ovat olleet mukana tulemassa veteraaneja. Eritoten järjestetyt rahankeräystapahtumat ovat sujuneet hyvin em. järjestöjen toimesta. Keski-Uudenmaan Rauhanturvaajat ovat jo yli 25 vuoden ajan osallistuneet veteraanien monipuoliseen auttamiseen talkootoiminnan puitteissa. Toimintaa on ollut veteraanien kotona ja myös Veljesmajalla. Talkootoiminnan alkuunpanijana on kunnostautunut erityisesti Matti Toivonen. Olemme hyvin kiitollisia ym. järvenpääläisille järjestöille. Iloksemme olemme saaneet monet heistä myös kannattajajäseniksemme. Talkooväkeä majan valmistuttua. 219
VIERAANA VELJESMAJALLA Lopen Sotaveteraaniyhdistyksen 30-vuotisjuhlaa vietettiin elokuun viidentenä 2009. Lopen yhdistys perustettiin vuonna 1966. Yhteiskunnallinen suhtautuminen ei silloin ollut kovin veteraanimyönteistä. Oman toimintatilan saaminen nousi voimakkaasti esille. Metsähallitukselta saatiin vuokratuksi tontti Kalaton järven rannasta 1978. Samana vuonna valettiin vielä perustukset, ja syksyllä 1979 oli majan tupaantuliaiset. Niin rakennustyöt ja kuin tarvikehankinnatkin olivat väkevä näyte talkootyön voimasta ja tuloksellisuudesta. Koko pitäjä oli mukana, kun kerättiin tukkeja, soraa ja muita rakennustarvikkeita ja palveluita. 30-vuotisjuhlaan oli kokoontunut tuvan täydeltä väkeä. Juhlat alkoivat lipunnostolla. Avajaissanat lausui yhdistyksen puheenjohtaja Jorma Mikkola. Hän totesi, että yhdistyksen sotaveteraanivahvuus oli 26 miestä ja rintamatunnuksen omaavia naisia yhdeksän. Yhdistyksen majajaosto on ot- Lopen veljesmaja. 220
tanut nykypäivän vastuun majan toiminnasta ja perinteiden ylläpidosta. Alkuhartauden piti kirkkoherra Tuomas Hynynen. Puheessa tuli keskeisesti esille kiitos veteraaneille ja isänmaallinen yhteisöllisyys omassa asiassa. Lopen kunnan tervehdyksen toi kunnanjohtaja Ilkka Salminen. Kunnallispoliittisen liturgian lisäksi hän painotti sotaveteraanien selviytymismallia nykylamasta selviytymiseen, elämänuskoa ja yhteistyötä. Juhlalounaan jälkeen Lopen Lapsi- ja nuorisokuoro esiintyi musiikinopettaja Eveliina Jurkan johdolla. Yllätysnumerona varttuneemmat laulajat esittivät majan vihkiäisiin kirjoitetun laulun Veljesmaja. Veljesmajan historiikin oli nasevaksi kokonaisuudeksi koonnut yhdistyksen kunniajäsen Kalervo Anttila. Historiikkia seurasi vilkas yleisökeskustelu ja muistelupuheenvuorojen sarja majan rakennusvaiheen tapahtumista. Yhdistyksen ansiokkaat toimijat palkittiin ja kuvattiin hyvän tavan mukaisesti. Varsinaisen juhlatapahtuman jälkiosa olikin sitten perinteinen kilpailukierros ulkopelien parissa kauniissa pihamiljöössä tyynen Kaloton järven rannassa. Lopen Sotaveteraanien 30-vuotisjuhla jätti osallistujille lämpimän tunteen ja hyvän mielen siitä, että vapaaehtoisen maanpuolustustyön tälläkin osa-alueella tehdään arvokasta työtä itsenäisen ja vapaan isämaan puolesta. Juhlassa mukana Erkki Aaltonen Majan 30-vuotisjuhla alkoi lipunnostolla 221
RIIHIMÄEN SOTAVETERAANIT R.Y. Kesämaja Erkylänjärven rannalla Veteraanit ryhtyivät hankkimaan majaa vuoden 1975 lopulla, kun yhdistyksen hallituksen tietoon tuli, että Erkylän kartanon torppa Erkylänjärven rannalla olisi mahdollisesti vuokrattavana. Hallitus otti yhteyden kartanon omistajaan, metsänhoitaja Ernst Fabritiukseen, joka suhtautui vuokraustoivomukseen myönteisesti ja lupasi pian ilmoittaa ratkaisunsa. 14.12.75 hallitus sai kutsun tulla tutustumaan Saarentaka-nimiseen taloryhmään ja keskustelemaan vuokrasopimuksesta. Hallituksen edustajien katsastettua alueen, paikka todettiin sopivaksi yhdistyksen virkistyskäyttöön. Vuokranantajan laatima vuokrasopimusluonnos käsiteltiin yhdistyksen vuosikokouksessa 22.2.1976. Lopullinen sopimus allekirjoitettiin 26.2.1976. Sopimus solmittiin viideksi vuodeksi, jonka jälkeen se on vuosittain uusittava. Vuokrasopimuksen mukaan vuokraaja, yhdistys sai rakentaa alueen rantaan saunan, joka alueelta puuttui. Kesämajan ensimmäinen hoitokunta valittiin yhdistyksen seuraavassa vuosikokouksessa. Kevään kuluessa laadittiin suunnitelmat kesämaja-alueen kunnostamiseksi ja rakentamiseksi. Hausjärven kunnan rakennustoimisto hyväksyi ja myönsi rakennusluvan Olavi Miilumajan piirtämälle ja suunnittelemalle saunarakennukselle 3.3.1976. Varsinaiset rakennus- ja kunnostustyöt aloitettiin lumien sulettua. Sitä ennen kuitenkin kerättiin rahaa ja rakennustarpeita. Rakennustarpeiden lisäksi keräys ja lahjoitukset tuottivat 5945 markkaa. Maaliskuussa metsänhoitaja Fabritius tarjosi yhdistyksellemme purettavaksi kesämaja-alueen vieressä olleen suuren ladon. Siitä irtoava puutavara voitaisiin käyttää saunan rakentamiseen ja loput mahdollisesti polttopuiksi. Hallitus otti kiitollisena tarjouksen vastaan. Kevät olikin kiireistä rakentamisen ja kunnostamisen aikaa. Jäsenet saapuivat innokkaina talkoisiin. Mainita sopii, että kaikki työt tehtiin veloituksetta. Naisjaoston jäsenet antoivat arvokkaan osan työhön huolehtiessaan rakennustyön aikana muonituksesta, siivouksesta ja muista huoltotehtävistä. Pidetyn talkookirjanpidon mukaan vuonna 1976 kesämajan rakennusvaiheen aikana talkoita tehtiin yhteensä 2637 työtuntia. Määrä vastaa 330 normaalia työpäivää. Kesämajan aluetta ja siellä olevia rakennuksia kunnostetaan edelleen vuosittain. Talkootoiminnasta on muodostunut jokakesäisiä tapahtumia, joita järjestetään useita. Keväisin ja syksyisin ovat varsinaiset kunnostus- ja siivoustalkoot. Vuokranantajan luvalla suoritetusta metsän- 222
raivauksista on saatu polttopuita, jotka on myös talkootyönä sahattu, pilkottu ja kasattu pinoihin. Saunan valmistuttua sen läheisyyteen rakennettiin grillikatos. Saunalaituri ja uimaranta kunnostettiin. Pirtin lähettyville rakennettiin naisjaoston toivomuksesta asianmukainen maakellari. Vanhat aittarakennukset on kunnostettu ja katettu vedenpitäviksi. Alueelle tuleva tie kunnostettiin sekä raivattiin autoille paikoitusalueet. Vuonna 1979 pihapiiri aidattiin riukuaidalla, joka noudattelee karjalais-hämäläistä pystytystapaa. Samanaikaisesti rakennettiin myös puinen sisääntuloportti, joka muistuttaa 1920-luvun kannakselaisia pihaportteja. Pihapiirin keskellä on veteraanien valmistama ja pystyttämä lipputanko, jossa juhlapäivisin liehuu Suomen lippu. Naisjaosto lahjoitti majalle myös isännän viirin, jota käytetään tavallisina sauna- ja oleskelupäivinä. Itsenäisyytemme juhlavuotena 12.5.1978 majan edustalle istutettiin juhlavuoden kuusi. Tämän jalokuusen lahjoitti Kolmostien taimitarha. Majan ulkopuolella tapahtuvaa oleskelua varten veljet rakensivat puutarhakalusteita, tukeista halaistuja pöytiä ja penkkejä. Siskot ilahduttivat lahjoittamalla 12.5.1978 ulkokeinun. Majan huoneistoihin on ollut tarjolla kalusteita enemmän kuin niihin on voitu sijoittaa. Jäsenet ovat myös keskuudessaan keränneet varoja ja lahjoittaneet näillä varoilla kesämajalle nauhurin, soutuveneen ja ruohonleikkurin. Lisäksi muita pienempiä lahjoituksia on tehty lukuisia.yhdistyksen Kesämaja Erkylänjärven rannalla tarjoaa hyvät mahdollisuudet virkistystoiminnalle ja kunninkin kohottamiselle. Majan piirissä kesäisin tapahtuva ahertelu on muodostunut jäsenille virkistäväksi yhdessäoloksi. Kesämaja saunoineen on jäsenten käytettävissä kesäaikana joka päivä. Majan hoitokunnan luvalla jäsenet voivat lomailla majalla pidempiäkin aikoja. Kesäisin hallitus yhdessä naisjaoston kansa on järjestänyt jäsenille yhteistilaisuuksia mm. kesäkauden avaus- ja päätöstilaisuudet. Juhannusjuhla on ollut keskikesän kohokohta ja juhlaa viettämässä on ollut runsaasti jäseniä perheineen. Naisjaosto kattaa kerran kesässä herkullisen päivällispöydän. Sen suosio on vuosi vuodelta kasvanut. Majalla käy myös vierailuryhmiä lähinnä naapuripitäjien veljesjärjestöistä sekä muista yhdistyksistä. Hallitus ja naisjaosto pitävät kuukausikokoukset sekä viikoittaiset saunaillat kesäaikana majan suojissa. Kesämuistoja Erkylän järven rannalta. 223