Kirkon strategia vuosille 2016 2020 2.6.2015 Rukoileva ja läsnäoleva kasvun kirkko 1. Taustaa Kirkolliskokous hyväksyi kirkon ensimmäisen strategian 23.11.2009. Strategian pohjana oli kirkon pitkän tähtäimen suunnitelmaa työstäneen työryhmän Etsivä Kirkko Suomen ortodoksinen kirkko vuonna 2020 mietintö. Lausuntokierroksen ja palautekeskustelun jälkeen kirkolliskokouksen sivistysvaliokunta otti mietinnön uudelleen käsittelyyn. Prosessin tuloksena oli kirkon strategia vuosille 2010 2015. Vuoden 2012 kirkolliskokous päätti, että luonnos kirkon strategiaksi vuonna 2016 alkavalle strategiakaudelle tuodaan kirkolliskokouksen käsittelyyn 2014, jonka jälkeen luonnos lähetetään laajalle lausuntokierrokselle. Vuoden 2015 kirkolliskokous päättää uudesta strategiasta. Kirkollishallitus antoi valmistelutehtävän strategian seurantatyöryhmälle. Vuoden 2014 kirkolliskokous päätti, että kirkon strategian 2016 2020 lähtökohtana tulee olla nykyinen strategia vuosille 2010 2015 siten, että sitä yksinkertaistetaan, priorisoidaan, ajankohtaistetaan ja terävöitetään. Parhaillaan voimassa oleva ensimmäinen strategia sisältää monia kirkon elämään vaikuttavia keskeisiä tavoitteita, joita ei suinkaan ole vielä saavutettu. Kirkolliskokouksen mukaan uuden strategian tulee olla mahdollisimman tiivis ja selkeä. Kirkon arvot ja toiminnan tavoitteet tulee tunnistaa ja erottaa selkeästi toisistaan. Tavoitteissa tulee toteutua kaikki halutut arvot. Kirkolliskokous painotti, että uuden strategian tulee entistä selkeämmin toimia seurakuntien ja kirkon muiden toimijoiden työnäkyä ja resurssien käyttöä ohjaavana. Strategiasta tulee selkeästi ilmetä, mitkä ovat ne valitut asiat, joihin voimavarat tulee kohdistaa, ja mikä on saavutettavissa oleva tavoite strategiakautena. Tällaisia asioita olisi suotavaa olla vain muutama. Strategiassa esitettyjen tavoitteiden tulee olla selkeästi toimintaa ohjaavia mutta samalla myös sovellettavissa paikallisesti seurakuntien ja muiden toimijoiden arjessa. Uuden strategian tulee sisältää vahva näky kirkolliseen koulutukseen, ohjaukseen ja kasvatukseen, sillä ne ovat edellytyksiä monen muunkin kirkon elämän kannalta toivottavan päämäärän saavuttamiseen. Uudesta strategiasta järjestettävä lausuntokierros on syytä pitää suppeana. Piispojen ohella seurakuntien kirkkoherroilla on käytännön tieto siitä, ovatko uudessa strategiassa esitetyt painopistealueet kirkon työn kannalta relevantteja ja kuinka ne vaikuttavat seurakuntien toimintoihin. Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti työryhmä on työstänyt esitystä uudesta strategiasta voimassa olevan strategian pohjalta siten, että taustamateriaalina on käytetty tehtyjen strategiakyselyjen tuloksia, kirkon omia tilastotietoja, työhyvinvointikyselyn tuloksia, arvostavan kehittämisen raporttia, Valamon
opiston ja seminaarin yhteistoimintaa pohtivan prosessin antia sekä vuoden 2014 kirkolliskokousseminaarin keskustelujen raportteja. Työryhmä on toiminut arkkipiispan siunauksella ja sen jäseninä ovat olleet toiminnanjohtaja Riina Nguyen, seminaarin johtaja Mikko Sidoroff, kirkkoherra Andreas Larikka ja palvelukeskuksen johtaja Sirpa Koriala. Asiantuntijana työryhmän työskentelyssä on vuoden 2015 osalta ollut johdon konsultti Tuovi Haikala. 2. Arvot ja kirkon tehtävä Kirkon tehtävä eli missio on: Suomen ortodoksinen kirkko on ylösnousseen Kristuksen kirkko, yhteisö, joka johdattaa ihmisiä pelastukseen. Kirkko julistaa ilosanomaa Kristuksesta, opettaa ja kantaa vastuuta koko luomakunnasta. Kirkon arvot perustuvat kirkon opetukseen ja ne säilyvät muuttumattomina kirkon ja sen jäsenten toimintaa ohjaavina ohjenuorina. Rakkaus Rakkauden kaksoiskäsky (Mark. 12:30 31) luo pohjan kirkon opetukselle ja elämälle. Ihmisen todellinen elämä on mahdollinen vain yhteydessä Jumalaan, joka on rakkaus. Lähimmäisessä ihminen kohtaa Kristuksen. Rakkaus on velvoittavaa ja vastuullista. Pyhittäjä Siluan Athosvuorelaisen sanojen mukaan rakkaus ei kestä, että yksikään sielu joutuisi kadotukseen. Totuus Kristus sanoi Minä olen tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6). Kristuksen kirkko ja sen opetus edustaa jäsenilleen totuutta, joka säilyy elävänä kirkon traditiossa. Vapaus Ihminen on luotu yksilöksi, jolla on vapaa tahto. Vapaus merkitsee valintoja ja vastuuta niistä. Jumala ei pakota ihmistä pelastukseen. Ihminen on syntiin taipuvainen, mutta Jumala ottaa katuvan armahtaen vastaan. Yhteisöllisyys Kirkko on yhteisö, joka toimii Pyhän Hengen johdatuksessa. Kristus on kirkon, ruumiinsa, pää. Kirkon jäsenet tulevat yhdeksi yhteisessä rukouksessa, jumalanpalveluksissa ja sakramenteissa. Yhteisöllisyys toteutuu myös yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa ihmisten välillä. Luovuus Jumala antoi kaltaisuutenaan ihmiselle kyvyn jatkaa luomistyötä. Langenneessa maailmassa ihmisen ja kaiken luodun olemassaolon päämäärä on palata Jumalan yhteyteen. Tälle perustuu kirkon toiminta. Luovuus on kilvoitusta, joka on ankaraa työtä niin oman itsensä kuin luomakunnankin eheyttämiseksi. 3. Strategia 2016 2020 Edellisen kauden 2010 2015 strategian analyysiosassa esitetyt yhteiskunnalliset trendit vaikuttavat edelleen ja ne muodostavat haasteita, joihin tällä strategialla pyritään vastaamaan. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ovat lisäksi yleistyneet näkemykset kirkon sulkemiseksi pois julkisesta tilasta. Myös uskonnollisuuden toteutumisen tavoissa on tapahtunut muutoksia (vrt. yksilöllistyminen,
organisoituneen uskonnollisuuden torjunta). Haasteena on edelleen myös väestön keskittyminen kasvukeskuksiin. Kirkon selviytymistarina ammentaa mahdollisuuksista, joita luovat sen jäsenet. Kirkon tulevaisuuden kannalta on olennaista, että se saa lisää toimintaan sitoutuneita jäseniä, jotka yhdessä kirkon työntekijöiden kanssa ylläpitävät erilaisia toimintoja. Tässä uutta potentiaalia edustavat kirkkoon liittyvät, maahanmuuttajat ja passiiviset kirkon jäsenet. Kirkon palvelujen turvaaminen riittävällä tavalla koko maassa, pyhiin toimituksiin osallistumisen lisääminen ja kirkon myönteisen julkisuuskuvan vahvistaminen ovat tulevan kauden avainkysymyksiä. Kirkon tulee kuunnella jäsentensä odotuksia ja osallistaa ihmisiä toimintaan siten, että jokainen voi antaa Pyhän Hengen lahjansa eli osaamisensa kirkon hyväksi. Olennaista on toimintamuotojen kehittäminen yhteisöllisyyttä ja sitoutumista luoviksi niin, että visio alkaa toteutua. Uusien toimintamuotojen kehittäminen edellyttää luovuutta. On huomioitava muutokset nykyisissä tavoissa sitoutua (projektimaisuus vs. säännölliset tapahtumat) ja työelämän asettamat rajoitukset ihmisen ajankäytössä. Strategiakauden 2016 2020 keskeisenä tavoitteena on yhteisöllisyyden ja yhteistyöhakuisuuden vahvistaminen sekä sitoutumisen lujittaminen yhteiseen kirkkoon. Toiminnan päähuomio kiinnitetään kirkon perustehtävään. 3.1. Visio Kirkko on rukoileva, ja läsnäoleva kasvun yhteisö, jossa tuetaan ihmisten hengellistä kasvua pidetään rohkeasti esillä kirkon arvoja ja toimitaan arjessa niiden mukaisesti kirkon jäsenet kantavat paikallisesti ja maailmanlaajuisesti vastuunsa lähimmäisistä, joiden ihmisarvoinen elämä on uhattuna tai estynyt etsitään ja toteutetaan uusia, nykyihmisiä sitouttavia ja yhteisöä vahvistavia toimintatapoja tradition henkeä kunnioittaen seurakunnat, hiippakunnat ja järjestöt jakavat osaamista, voimavaroja ja tehtäviä 3.2. Päälinjaukset 3.2.1 Aktiivinen jumalanpalveluselämä, jäsenyyden ja identiteetin vahvistaminen kirkon lähetystehtävä Jumalanpalvelukset ovat kirkon aarre, sen syvä ydin ja Jumalan kohtaamisen paikka. Kauniiden ja harmonisten jumalanpalvelusten toimittaminen on kirkon keskeisin työ kaikkialla Kirkko on koti kaikille. Kaikilla kirkon jäsenillä koko maassa tulee olla mahdollisuus saada osallistua jumalanpalveluselämään. Erityisesti haja-asutusalueilla etsitään ratkaisuja palvelujen tarjoamiseksi ja kirkollisen toiminnan toteuttamiseksi riittävällä tavalla esimerkiksi verkostoituneita toimintamuotoja hyödyntämällä. Lasten ja nuorten kohtaaminen ja aktivoiminen toimintaan kirkon yhteydessä on olennaisen tärkeää kirkon kannalta tässä hetkessä ja tulevaisuudessa, että kirkossa olisi tilaa kasvaa ihmisinä ja yhteisönä kaiken ikäisinä. Kirkollisella perhetyöllä tuetaan ekumeenisten perheiden ortodoksijäsenten identiteettiä. Kodin ja kirkon yhteinen kasvatusvastuu on tiedostettava.
Oma uskonnonopetus koulussa vahvistaa ehjän identiteetin muodostumista ja antaa valmiuksia kulttuurien väliseen vuoropuheluun. Kirkon jäseninä kunnioitamme eri vakaumuksia ja haluamme vahvistaa uskonnollista elintilaa yhteiskunnassa. Toimintamuotoja uudistamalla (piirit, kerhot) tavoitellaan entistä laajempaa aktiivisuutta. Toimintoja kehitettäessä huomioidaan kirkon jäsenten odotukset sekä toimintojen soveltuminen nykyiseen elämänmuotoon. Kirkkoon liittyjät ja maahanmuuttajat muodostavat potentiaalisen uusien seurakuntalaisten ryhmän, jonka aktivointiin ja kytkemiseen osaksi toimintaa kiinnitetään erityistä huomiota. Uusia toimintamuotoja kehitettäessä huomioidaan myös ne kirkon pitkäaikaiset jäsenet, jotka eivät ole yhteisön aktiivitoimijoita. Ortodoksisten kirkollisten järjestöjen toimintaa tuetaan kirkon strategian ja perustoimintojen toteuttajana vuoropuhelussa kirkon kanssa. Järjestökentässä samoin kuin seurakunnissa haetaan yhteistyötä sekä resurssien ja asiantuntijuuden jakamista. Luostareiden toimintaa ja merkitystä kaikille avoimena ortodoksisen uskon, hengellisen ja liturgisen elämän sekä kulttuurin keskuksena tuetaan. Ortodoksiseen uskoon ja kulttuurin tuntemukseen kasvaminen vahvistuu myös kirkon rikkaan kulttuuriperinteen tuntemuksen kautta. Kirkkotaiteen (laulu, ikonit, arkkitehtuuri, tekstiilit) opetusta ja uutta luovaa työtä tuetaan kirkon kulttuuriperintöstrategian mukaisesti. Kirkko toimii aktiivisesti ortodoksisten kirkkojen välisessä yhteistyössä. Ekumeenisessa työssä kirkko on mukana sekä paikallisesti, valtakunnallisesti että kansainvälisesti. 3.2.2. Lähimmäisvastuu ja eettinen toiminta kirkon diakoninen tehtävä Kirkko kantaa vastuuta lähimmäisistä lähellä ja kaukana. Kirkossa tarjotaan sielunhoitoa ja tukea sitä tarvitseville, työn ja kuormien uuvuttamille. Kirkko kantaa yhteiskuntavastuunsa ja ottaa julkisessa keskustelussa kantaa arvojensa mukaisesti oikeudenmukaisuuden ja lähimmäisenrakkauden puolesta. Diakoniatyötä tehdään ihmistä kunnioittavalla tavalla lähimmäisenrakkauden periaatteen mukaisesti. Aineellinen ja hengellinen apu kohdistetaan erityisesti eniten tarvitseville ja niille, jotka ovat jääneet avustusjärjestelmien ulkopuolelle tai eivät saa riittävästi apua niin kotimaassa kuin maailmanlaajuisesti. Mittaviin diakoniatyön haasteisiin vastataan laatimalla kehittämissuunnitelma, jota varten varataan riittävät resurssit. Kirkon työntekijät ja vapaaehtoiset ymmärtävät diakonian entistä laajemmin. 3.3.3 Uudistuminen ja kehittyminen kirkon kasvatuksellinen tehtävä Kirkko tarvitsee uudistumista toiminnoissaan. Kirkossa tehtävä työ on murroksessa, jossa sen sisältöjen ja tavoitteiden määritteleminen on keino ohjata muutoksen suuntaa. Kirkon vapaaehtoistyö tarvitsee uusien muotojen etsimistä niin, että se mahdollistuu eri elämäntilanteissa oleville. Henkilöstön ja johtajuuden osaamista tulee lisätä. Esimieskoulutuksen ja muun täydennyskoulutuksen lisäksi uudistetaan toimintakulttuuria sekä palvelevaa asennetta ja kehitetään työyhteisöjä antamalla oppimismahdollisuuksia delegoimisen ja osallistamisen kautta ja kehittämällä johtajuutta jaetun johtajuuden suuntaan.
Koulutusohjelmiin osallistumisen lisäksi kehittämisen muotona hyödynnetään myös mentorointia ja työnohjausta. Tavoitteena on kirkon myönteisen työnantajakuvan, työhyvinvoinnin ja luovuuden vahvistuminen. Työhyvinvoinnin tasoa seurataan säännöllisesti. Uusia perustehtävää tukevia toimintamuotoja ja -tapoja otetaan käyttöön hyödyntämällä erilaisia työkaluja ja kohtaamisen tapoja (esim. sähköiset välineet, kokouskäytännöt), arvioimalla käytettäviä menetelmiä ja rohkeasti luopumalla sellaisista toimintamuodoista, jotka eivät toimi riittävän tehokkaasti nykyajassa. Kirkon tehtävän toteuttamisessa korostuvat koulutus, kasvatus ja valmennus. Tämä tarkoittaa kirkon työntekijöiden ja vapaaehtoisten osaamisen kehittämistä uran eri vaiheissa kirkon omien opintojen keinoin sekä seurakunnallisen työn näkemistä kasvatustehtävänä. Kirkosta rakennetaan avoin ja vetovoimainen työpaikka, jossa rohkeasti arvioidaan ja kehitetään työntekemisen tapoja. 3.3.4. Resurssien tarkoituksenmukainen käyttö Kirkon talouden ja organisaation kehittämisen tavoitteena on resurssien tarkoituksenmukainen käyttö. Tavoitteen saavuttamiseksi hallintoa uudistetaan, päällekkäisiä toimintoja karsitaan kaikilla toiminnan tasoilla eli keskushallinnossa, hiippakunnissa ja seurakunnissa. Johtamisen vaikuttavuutta haetaan kumppanuuden ja jaetun johtajuuden keinoin sekä hyödyntämällä verkostoitunutta toimintatapaa esim. jakamalla asiantuntijuutta seurakuntien ja muiden toimijoiden kesken. Synergiaetuja haetaan kirkon järjestöjen ja muiden toimijoiden toimintojen arvioinnilla ja kehittämisellä. 4. Vahvuutemme Kirkossa on läsnä arvokas yhteisöllisyys, joka kiteytyy liturgisessa elämässä ja jatkuu sen ulkopuolella diakonisena palveluna. Kirkko sallii ihmisen keskeneräisyyden ja tukee elämän mittaista kasvua. Kirkko ottaa vastaan jokaisen ja tarjoaa levon Jumalan kohtaamisessa. Kirkon perinne, pysyvyys ja jatkuvuus ovat erityisiä vahvuuksia levottomassa ja sirpaleisessa maailmassa. Kirkot ja luostarit tarjoavat fyysisen ympäristön ihmisen eheytymiselle. Kirkon viestinnän tulee tukea näiden vahvuuksien julkista näkyvyyttä. Sen tehtävänä on viestittää arvostavalla tavalla kirkon jäsenille ja yhteiskunnalle ortodoksisen kirkon rikkaasta perinteestä sekä kirkon tarjoamista vastauksista ja vaihtoehdoista kiireisen ja vaativan elämän vastapainona. 5. Toimeenpano, seuranta ja arviointi Jokainen seurakunta, luostari ja kirkollinen toimija kartoittaa strategiakauden aikana seurakuntalaisten / jäsenistön / asiakkaiden odotuksia toiminnasta ja laatii oman toimintaohjelman, joka pohjautuu koko kirkon strategiaan ja jossa on huomioitu seurakuntalaisten tarpeet ja odotukset sekä seurakunnan / toimijan tilanne ja resurssit. Toimintaohjelmassa tulee hyödyntää yhteistyötä lähiseurakuntien ja muiden kirkollisten toimijoiden kanssa. Strategian toimeenpanoa ohjaa kukin hiippakunta omalla alueellaan. Strategian toimeenpanon toteutumista seurataan hiippakunnissa niiden laatimien suunnitelmien mukaisesti. Kirkon keskushallinnon palvelualueet vastaavat eri alastrategioiden päivityksestä uuden strategian mukaisiksi.
Seurakunnat jäsentävät vuosikertomukset strategian tavoitteiden mukaisiksi. Kirkolliskokoukselle esitetään vuosittain graafisessa muodossa keskeistä vertailevaa tilastotietoa kirkon jäsenistön kehityksestä (kastetut, vihityt, liittyneet, eronneet). Materiaalin tuottaa kirkon rekisteripalvelut. Tutkitaan mahdollisuus yhteisen kalenterijärjestelmän luomisesta siten, että sen avulla saadaan tiedot esimerkiksi ehtoollisella kävijöiden ja katumuksen sakramenttiin osallistujien määrästä. Kirkon säännölliset työhyvinvointikyselyt mittaavat työyhteisön tilaa ja toimintaa. Tuloksista raportoidaan kirkolliskokoukselle ja tulokset käsitellään hiippakunnittain. Strategian toteutumista seurataan laajahkolla kyselyllä, joka toteutetaan strategiakauden kolmantena vuotena. Tuloksista raportoidaan kirkolliskokoukselle. Vuoden 2015 kirkkopäivillä tehdyn kyselyn tuloksia hyödynnetään strategiakauden aikana seurannassa ja arvioinnissa. Seurakunnat arvioivat omaa toimintaansa vuosittain ja toteuttavat tuloksista nousevia, keskeisimpiä kehitystehtäviä.