HULEVESITARKASTELUN PÄIVITYS ATRIUM KAUPPAPUISTO SEPÄNKYLÄ ESPOO
Hulevesitarkastelu 2 (16) Sisällys 1 Johdanto... 3 2 Lähtökohdat... 3 2.1 Suunnittelualueen yleiskuvaus... 3 2.2 Ympäristö ja kaavoitus... 4 2.3 Maastokatselmus... 5 2.4 Hydrogeologiset olosuhteet... 6 2.4.1 Maaperä... 6 2.4.2 Pohjavedet... 6 2.5 Valuma-alue... 6 2.5.1 Valuma-aluerajaus... 6 3 Hulevesilaskennat... 7 3.1 Valumakertoimen muutos valuma-alueella... 8 3.1.1 Nykytilanteen valumakertoimet... 8 3.1.2 Rakentamisen jälkeiset valumakertoimet... 9 3.2 Hulevesimäärien laskenta... 10 3.2.1 Mitoitus... 10 4 Hulevesien hallinta... 11 4.1.1 Viivytysmenetelmien mitoitus... 11 4.1.2 Alustava hulevesisuunnitelma... 12 4.2 Hulevesilammikon periaate... 12 4.3 Viherpainanteen periaate... 13 5 Arvio hulevesien laadullisista muutoksista... 14 5.1 Hulevesien laatu rakentamisen aikana... 14 5.2 Hulevesien laatu alueen käytön aikana... 14 Kuvat Kuva 1. n maakäyttösuunnitelma 14.12.2017... 4 Kuva 2. Tuleva kaava-alue Nihtiportti 160401, (Espoon karttapalvelu, 2.1.2018).... 5 Kuva 3. Lukupuron valuma-alue ja Suurpellon suunnittelualue.... 7 Taulukot Taulukko 1. Laskennassa käytetyt valumakertoimet:... 8 Taulukko 2. Maankäyttöalueiden pinta-alat suunnittelualueen sisällä nykytilanteessa:... 9 Taulukko 3. Maankäyttöalueiden pinta-alat suunnittelualueen ulkopuolella nykytilanteessa (suunnittelualueelle johdettavat vedet):... 9 Taulukko 4. Maankäyttöalueiden pinta-alat suunnittelualueen sisällä, tuleva tilanne:... 9 Taulukko 5. Virtausmäärien muutos Lukupuron valuma-alueella:... 10 Taulukko 6. Mitoitusvesimäärien muutos Lukupuron valuma-alueella:... 10
Hulevesitarkastelu 3 (16) 1 Johdanto Hulevesitarkastelu on tehty NCC Property Development Oy:n toimeksiannosta. Tarkastelun kohteena on Espoon Sepänkylään suunnitteilla oleva Kauppapuisto Atriumin alue. Selvityksessä tarkastellaan alustavien maankäyttösuunnitelmien vaikutusta alueen valumakertoimiin ja hulevesivirtaamaan. Selvityksen tarkoitus on tukea alueen kaavoitusta. Selvitys keskittyy hulevesien määrälliseen arviointiin. Tässä hulevesiselvityksen päivityksessä on tarkennettu tulevan liikekeskuksen eteläosan hulevesilaskentaa uusien maankäyttösuunnitelmien mukaan. Edellinen hulevesitarkastelun päivitys on tehty 28.8.2015. Tämä raportti on päivitetty maankäyttöluonnoksen 14.12.2017 mukaisesti. Alkuperäinen hulevesitarkastelu on laadittu 24.1.2011. 2 Lähtökohdat 2.1 Suunnittelualueen yleiskuvaus Alue sijaitsee linnuntietä noin 6 km Espoon keskuksesta itään. Alkuperäinen hulevesitarkastelu (2011) on jaettu valuma-alueittain kahteen osaan pohjoiseen ja eteläiseen. Tässä selvityksessä käsitellään hulevesien laskennan osalta vain eteläosan kaavamuutosaluetta, Nihtiportti 160401, pinta-ala on 30 500 m 2. Tarkastelualue rajoittuu etelässä metsäalueeseen, jonka takana kulkee Turunväylä (vt 1), idässä Kehä II:en ramppiin, pohjoisessa Kaskrödselbackenin muinaismuistoalueeseen ja lännessä Palomiehentiehen. Alueen pohjoisosassa vedet kerääntyvät Palomiehentien alitse länteen päin Kauniaisten suuntaan laskevaan ojaan. Alueen keskiosa ja eteläpuoli ovat Lukupuron valumaaluetta ja laskevat Turunväylän alitse Lukupuroon. Pohjoinen valuma-alue on noin 2 ha ja eteläinen valuma-alue on noin 4 ha. Suunnittelualueelle on tällä hetkellä kerätty hulevedet useasta paikasta alueen ulkopuolelta ja ohjattu Lukupuroon kulkevaan ojaan. Huleveden mitoituslaskelmissa on arvioitu myös alueen ulkopuoliset, suunnittelualueelle päätyvät, hulevedet ja ne huomioidaan alueen tarkemmassa kuivatussuunnittelussa. Tontin sisäpuolelle rakennettavien viivytysmenetelmien mitoituksessa ei ole huomioitu ulkopuolisia hulevesiä. Suunnittelualueen maaston nykytilanne on vaihtelevaa. Lukupuron valuma-alueella etelä- ja pohjoisosassa on kallioista kuusi-/sekametsää ja keskellä on savinen maaperä, jonka päällä on louhetäyttöä. Kauniaisiin laskevan ojan valuma-alueella eteläosassa on kallioinen kuusimetsä, itäpuolella on osittain puustoa rampin alapuolella, muuten alue on sora- tai asfalttipäällysteistä. Suunnittelualueen ympäristössä on m. pikaruokaravintola, raskaanliikenteen tankkauspiste, kylmä huoltoasema ja kolme toimisto- ja/tai pienteollisuusrakennusta. Tarkastelualueen pohjoispuolella on säilytettävä kallioinen metsä, jossa on muinaismuistoselvityksiä vaativia kiviröykkiöitä. Muinaismuistoalue on nk. Karkrödselbackenin röykkiöryhmä, joka käsittää useita kiviryhmiä ja -pengerryksen. Kiviröykkiöt on mitattu paikalleen ja niiden ympärille on jätetty varoetäisyys, jolle suunnitelmat eivät ulotu. Muinaismuistoalueen sijainti on esitetty liitteen 2 piirustuksissa. Kuvassa 1 on esitetty tuleva maankäyttösuunnitelma 14.12.2017. Tuleva kaava-alue on rajattu oranssilla ja punaisella on rajattu varsinainen muutosalue. Eteläosan kallioinen metsäalue kuuluu kaava-alueeseen, mutta se on tarkoitus säilyttää ennallaan. Länsireunalla on Palomiehentien aluevaraus mahdollista pikaraitovaunua varten.
Hulevesitarkastelu 4 (16) Kuva 1. n maakäyttösuunnitelma 14.12.2017. 2.2 Ympäristö ja kaavoitus Suunnittelualue rajoittuu tiealueisiin itä- ja länsipuolella. Eteläpuolella on kallioinen metsä ja sen takana omakotitaloja ja Helsinki-Turku -moottoritie. Alueen pohjoisosassa on metsäisen muinaismuistoalueen takana mm. toimistorakennuksia, pikaruokala ja kaksi tankkauspistettä.
Hulevesitarkastelu 5 (16) Tämä tarkastelu on laadittu kaavamuutosta Nihtiportti 160401 varten. Nykyinen kaavamääräys alueella on KTY-1 eli toimitilarakennusten korttelialue. Pohjoispuolen alueella on voimassa kaavamääräykset LH (huoltoaseman korttelialue), VL (lähivirkistysalue) ja KTV (toimisto- ja varastorakennusten korttelialue). Hulevesitarkastelu ei täysin seuraa kaavarajoja, vaan hulevesien vaikutuksia on arvioitu purkuvesistöihin valuma-alueittain. Kuva 2. Tuleva kaava-alue Nihtiportti 160401, (Espoon karttapalvelu, 2.1.2018). 2.3 Maastokatselmus Kartoista ja ilmakuvista saatuja tietoja on tarkennettu maastokäynnillä 8.6.2017. Kohteeseen on tehty maastokatselmuksia myös aiemmissa suunnitteluvaiheissa. Kohteen nykytilanne ei ole muuttunut merkittävästi alkuperäisen vuonna 2011 tehdyn tarkastelun jälkeen. Maastokäynnin yhteydessä selvitettiin mm. pintavesien luontaisia reittejä ja maaston antamia lähtökohtia hulevesien käsittelylle sekä selvitettiin nykyisten rumpujen ja kaivojen sijainteja sekä kokoja.
Hulevesitarkastelu 6 (16) 2.4 Hydrogeologiset olosuhteet 2.4.1 Maaperä Alueen maanpinta vaihtelee välillä +19 +36 mmpy. Eteläreunassa sijaitsevan kallioisen metsän rinteiltä maasto viettää pohjoiseen päin. Palomiehentie kulkee alueen eteläosassa muuta maastoa korkeammalla, mutta ero tasoittuu pohjoiseen päin mentäessä. Nykyiset rakennukset ovat Palomiehentien tasolla, niiden takana maasto osittain laskee jyrkästi. Säilytettävä kallioinen metsä (muinaismuistoalue) nousee muusta alueesta esiin noin +35 tasolle. Pohjoispuolen alue on melko tasaista, aluetta rajaavat Nihtisilta ja Turunväylän ramppi nousevat muuta aluetta korkeammalle. Alueen maaperä vaihtelee kallioesiintymistä savipatjaan. Metsäiset alueet ovat kallioisia ja niiden ympärillä on moreenimaita. Alueen länsi-, pohjois- ja eteläreunalla on kitkamaita. Keskialueella on savikerros, jonka alla kitkamaakerros. Savea on paksuimmillaan noin 5 6 metriä. Savipatjan päällä on kiviainesten väliaikainen läjityspaikka, joka toimii painopenkkana. Kohteen valumavedet virtaavat savipohjaisten alueiden sekä vanhojen kallioisten metsien halki. 2.4.2 Pohjavedet Valuma-alue ei sijaitse pohjavesialueella. Lähin I-luokan pohjavesialue on noin 3 km päässä sijaitseva Puolarmetsän pohjavesialue. Maaperän vedenjohtavuus alueella on pääosin heikko. Pohjaveden pinnantasoa ei tässä yhteydessä tutkittu. 2.5 Valuma-alue 2.5.1 Valuma-aluerajaus Suunnittelualue on pääosin Lukupuron valuma-alueella. Kallioinen metsäalue (muinaismuistoalue) toimii vedenjakajana ja sen pohjoispuolella vedet kulkeutuvat pohjoiseen Kauniaisiin päin laskevan ojan valuma-alueen suuntaan. Suunnittelualueelle on nykytilanteessa johdettu myös alueen ulkopuolelta hulevesiä, mm. Palomiehentien pohjoispuolelta. Ulkopuoliset vedet lammikoituvat alueen länsireunalle ja kulkevat alueen läpi (louhe/mursketäytön alla) itäpuolella kulkevaan ojaan.
Hulevesitarkastelu 7 (16) Kuva 3. Lukupuron valuma-alue ja Suurpellon suunnittelualue. Karttaan 3 on rajattu katkoviivalla Lukupuron valuma-alue ja tummalla yhtenäisellä viivalla Suurpellon suunnittelualue. Rakennetut alueet on esitetty harmaalla, pellot ja niityt keltaisella (tilanne kesällä 2005). Aluetta halkovat seudulliset valtaväylät Turun moottoritie ja Kehä II. (Lähde: http://www.helsinki.fi/maantiede/lukupuro/, 8.12.2010). 3 Hulevesilaskennat Hulevesilaskennat on päivitetty viimeisimmän maankäyttösuunnitelmien (14.12.2017) mukaan. Nykytilanteen laskennat vastaavat alkuperäisessä selvityksessä vuonna 2011 ollutta tilannetta, johon ei ole tullut merkittäviä muutoksia tämän selvityksen laatimiseen ajankohtaan (3/2018) mennessä. Suunnittelualueen koko on kuitenkin hiukan muuttunut päivitettyjen suunnitelmien myötä. Valuma-alueen valumakertoimet on laskettu sekä nykytilassa, että alustavien suunnitelmien mukaisen rakentamisen toteuduttua. Valuma-alueen laskennassa keskityttiin valumakertoimien laskemiseen. Valumakerroin kuvaa sitä kuinka suuri osa sadannasta arviolta muuttuu pintavalunnaksi muun osan haihtuessa ja imeytyessä maahan. Valumakertoimien muutokset kuvaavat siten
Hulevesitarkastelu 8 (16) myös virtaamien muutoksia. Valumakertoimet on valittu niiden käyttötarkoituksen mukaan. Sateen intensiteetti eli voimakkuus on valittu tarkastelualueen pinta-alan ja sateen toistumisaikataulukon mukaisesti. Mitoittavana vesimääränä on käytetty rankkasateen aiheuttamaa vesimäärää. 3.1 Valumakertoimen muutos valuma-alueella Rakentamisen vaikutusta valuma-alueen hulevesimääriin voidaan tarkastella vertaamalla nykytilanteen (tilanne vuonna 2018) valumakertoimia tulevan rakennetun tilanteen valumakertoimiin. Tässä selvityksessä on esitetty hulevesilaskenta kaavamuutosalueelta. Alueen ulkopuolelta johdetut hulevesimäärät on käsitelty erillisenä kokonaisuutena. 3.1.1 Nykytilanteen valumakertoimet Alla olevat laskelmat on tehty kaavamuutosalueelle, joka kuuluu Lukupuron valumaalueeseen. Kaikki nykytilanteen laskelmat kuvaavat tilannetta vuonna 2018. Keskimääräinen valumiskerroin on laskettu kaavalla: φ= (A n*φ n)/a jossa φ= keskimääräinen valumiskerroin φ n= osa-alueen valumiskerroin A n= osa-alueen pinta-ala A= koko alueen pinta-ala Taulukko 1. Laskennassa käytetyt valumakertoimet: Maankäyttö Valumakerroin Pelto, niitty 0,1 Katto 0,9 Asfalttipäällyste 0,8 Nurmipiha 0,2 Kallioinen metsä 0,15 Nurmetettu luiska 0,6 Sorakenttä 0,3 Kivetys hiekkasaumoin 0,7
Hulevesitarkastelu 9 (16) Lukupuron valuma-alue: Taulukossa 2 on esitetty suunnittelualueen maankäyttöalueiden pinta-alat ja valumakertoimet nykytilanteessa. Taulukko 2. Maankäyttöalueiden pinta-alat suunnittelualueen sisällä nykytilanteessa: Maankäyttö Pinta-ala m 2 Valumakerroin Louhetäyttö (käsitellään alapuolisen maaperän mukaan, savipelto) 19 100 0,1 Kallioinen metsä 11 400 0,15 Yhteensä 3,05 ha 0,12 Nykytilanteessa suunnittelualueelle johdetaan ulkopuolisia vesiä taulukossa 3 esitetyn mukaisesti. Ulkopuolisten vesien määrä on karkeasti arvioitu karttatietojen ja kohdekäyntien perusteella. Ulkopuolisia vesiä johdetaan alueelle mm. pohjoispuolen teollisuusalueelta ja Palomiehentien länsipuolelta. Taulukko 3. Maankäyttöalueiden pinta-alat suunnittelualueen ulkopuolella nykytilanteessa (suunnittelualueelle johdettavat vedet): Maankäyttö Pinta-ala m 2 Valumakerroin Kallioinen metsä 27 500 0,15 Asfaltti/ katto 15 000 0,8 Yhteensä 4,2 ha 0,63 3.1.2 Rakentamisen jälkeiset valumakertoimet Tulevan liikealueen pinta-alat ja valumakertoimet on laskettu 14.12.2017 päivätyn maankäyttösuunnitelman perusteella. Lukupuron valuma-alue: Taulukko 4. Maankäyttöalueiden pinta-alat suunnittelualueen sisällä, tuleva tilanne: Maankäyttö Pinta-ala m 2 Valumakerroin Katto 9 530 0,9 Asfaltti/kiveys 13 130 0,8 Nurmi/istutus 4 540 0,2 Kallioinen metsä 3 300 0,15 Yhteensä 3,05 ha 0,82
Hulevesitarkastelu 10 (16) Suunnittelualueen sisäpuolelta kertyvien hulevesien valumiskertoimia tarkasteltaessa lukupuron valuma-alueella valumiskerroin tulee kasvamaan suhteessa nykytilanteen valumakertoimeen enemmän. Tämä johtuu siitä, että suunnittelualue on nykytilanteessa pääosin rakentamatonta. Ulkopuolisten vesien määrässä ei arvioida tapahtuvan merkittävää muutosta liikealueen tulevan rakentamisen johdosta. 3.2 Hulevesimäärien laskenta 3.2.1 Mitoitus Mitoitussade määritetään sateen kestoajan, toistuvuuden ja rankkuuden perusteella. Hulevesivirtaama ja -määrä määräytyvät mitoitussateen, valuma-alueen pinta-alan ja valumiskertoimen mukaan. Eteläosan suunnittelualueen valuma-alueen laskelmissa on käytetty 50 vuoden mitoitussadetta, jonka kesto on 10 min ja sateen rankkuus 260 l/s*ha. Mitoitussateen kestoajan valinta on valittu alueen pinta-alan mukaan. Suurin virtaama saavutetaan silloin, kun rankkasateen kesto valitaan kerääntymisajan pituiseksi. Kerääntymisaika tarkoittaa aikaa, joka kuluu valuma-alueen etäisimmästä reunasta purkupisteeseen kuluva valuma-aika. Mitoitussateen, valuma-alueen pinta-alan ja valumiskertoimen perusteella hulevesivirtaama ja hulevesimäärä lasketaan seuraavilla kaavoilla: Q mit = φ A i V mit =φ A i t / 1000 Q mit = mitoitusvirtaama [l/s] V mit = mitoitusvesimäärä [m 3 ] φ = valumiskerroin A = valuma-alueen pinta-ala [ha] i = sateen rankkuus [l/s*ha] t = sateen kesto [s] Lukupuron valuma-alue: Taulukko 5. Virtausmäärien muutos Lukupuron valuma-alueella: Virtaama [l/s] Ennen rakentamista 94 Rakentamisen jälkeen 643 Taulukko 6. Mitoitusvesimäärien muutos Lukupuron valuma-alueella: Mitoitusvesimäärä [m 3 ] Ennen rakentamista 56 Rakentamisen jälkeen 386
Hulevesitarkastelu 11 (16) Nykytilanteessa suunnittelualueelle johdettavat ulkopuoliset vedet kulkeutuvat Lukupuroon suunnittelualueen läpi. Jatkossa ulkopuoliset vedet ohjataan samaan suuntaa suunnittelualueen ympäri hulevesiviemäröitynä ja avo-ojassa eikä niitä liitetä suunnittelualueen tulevaan hulevesijärjestelmään. Suunnittelualueen läpi nykytilanteessa johdettavien vesien määrän arvioidaan olevan noin 150-250 m 3 ja jatkossa vedet ohjataan suunnittelualueen ympäri. 4 Hulevesien hallinta Hulevesien hallinnan suunnittelun tavoitteena on minimoida hulevesien määrän kasvu kaava-alueella ja toisaalta haitat alueen sisällä sekä ulkopuolella. Hulevedet käsitellään kaava-alueen sisällä. Tässä selvityksessä esitetyt hulevesien alustavat käsittelyperiaatteen ja mitoitukset tulee tarkentaa jatkosuunnittelussa, kun alueen maankäyttö tarkentuu ja kuivatussuunnitelmaa tehdään. Hulevesien hallinnan periaatteet tulevan kauppapaikan alueella on esitetty alla. Varsinainen suurempimittakaavainen sadevesien imeyttämien ei tule kyseeseen alueella, koska alue sijaitsee huonosti vettä läpäisevien maakerrosten (savi) päällä ja maa-ainesten vedenjohtokyky on liian alhainen imeyttämistä ajatellen. Hulevesien hallinnassa käytetään lähinnä hulevesien varastointia ja valunnan viivyttämistä. Viivytys toteutetaan siten, että tontille rakennetaan vähintään mitoitusvesimäärän verran hulevesien varastointitilavuutta (viivytyslammikko/ hulevesikasetti). Suunnittelualueen eteläpäätyyn rakennetaan viivyttävä hulevesilammikko, jonka pinta-ala on noin 400 m 2, noin 1 m keskisyvyydellä. Lammikolla hallitaan rankkasateiden aiheuttamia tulvahuippuja. Lisäksi ylemmän myymälätason vedet ja osa kattovesistä johdetaan sadevesiviemäreiden kautta yläpihalle suunniteltavaan hulevesikasettiin. Vedet johdetaan viivytettyinä uuteen suunnittelualueen ulkopuolelle suunniteltuun hulevesiviemäriin/-ojaan. Kasetin viivytystilavuus on noin 85 m 3. Maankäyttösuunnitelman (14.12.2017) perusteella kohteessa ei ole tarvetta öljynerotuskaivolle. Tontin reunojen viheralueille toteutetaan mahdollisuuksien mukaan viherpainanteet, joilla ohjataan hulevesiä lammikkoon / viemäriin tai imeytetään maaperään. 4.1.1 Viivytysmenetelmien mitoitus Maanpäälliset viivytysmenetelmät, kuten hulevesilammikot, mitoitetaan siten, että viivytystila on riittävä mitoitusvesimäärän varastoimiseen. Menetelmän keskimääräinen pinta-alan tarve saadaan kaavalla: A L = V mit / h l A L = menetelmän pinta-ala [m 2 ] V mit = mitoitusvesimäärä [m 3 ] h l = keskisyvyys [m]
Hulevesitarkastelu 12 (16) Lukupuroon (eteläosa) laskevien hulevesien hallitsemiseksi suunnitellaan hulevesilammikko, jonka avulla hallitaan rankkasateiden aiheuttamia tulvahuippuja ja parannetaan vedenlaatua. Suunnittelualueen sisältä, Lukupuron valuma-alueella, voidaan laskelmien perusteella olettaa mitoitusvesimääräksi noin V mit= 350 m 3. Suunnittelualueen ulkopuolisia vesiä ei ole huomioitu hulevesialtaan mitoituksessa. Tämän perusteella hulevesilammikon tilantarve suunnittelualueen eteläosassa on noin 400 m 2 noin keskisyvyydellä 1 m. Ylemmän myymälätason pohjoispäätyyn suunnitellaan lisäksi tilavuudeltaan noin 85 m 3 oleva hulevesikasetti kattovesiä ja pysäköintialueen vesiä varten. Viivytetyt vedet johdetaan pohjoispäädystä tontin ulkopuolelle rakennettavaan hulevesiviemäriin. Hulevesikasetilla saadaan hajautettua viivytystä ja lyhennettyä hulevesiviemäröinnin pituutta suunnittelualueen sisällä. 4.1.2 Alustava hulevesisuunnitelma Alustava hulevesisuunnitelma on esitetty liitteen 2 piirustuksessa YMP1028_01. Piirustuksessa on esitetty eteläosan hulevesilammikon sijainti ja koko 400 m 2 tilantarpeella. Viivytystarpeen mukaisen hulevesilammikon koko on arvioitu keskisyvyydellä 1 m. Tarvittavan kokoluokan hulevesilammikon ainoa mahdollinen sijoituspaikka tontin sisällä, on alueen kaakkoiskulmassa. Lammikon sijoituspaikkaa rajaa putkikanaali sekä tontin raja, lammikko on piirustuksessa sijoitettu noin 3 m päähän putkikanaalista. Ylemmälle myymälätasolle suunniteltu hulevesikasetti sijoitetaan alueen luoteisnurkkaan. Ulkopuolisten vesien johtamisen periaatteita ja on tarkasteltu liitteen 3 piirustuksessa YMP1028_03 ja poikkileikkauksissa YMP1028_05-07. 4.2 Hulevesilammikon periaate Hulevesilammikot ovat altaita, joissa on pysyvä avovesipintainen alue ja sen yläpuolella tilaa huleveden väliaikaista varastointia varten. Lammikkoa ympäröivällä viivytysalueella tulisi pitää runsasta kasvillisuutta. Lammikon muoto tulisi olla pitkänomainen, sisään- ja ulostulokohtia kohti kapeneva. Suunnittelualueella hulevesilammikonkeskisyvyydeksi on suunniteltu noin 1,0 m. Ulosja sisääntulokohdat tulisi olla syvempiä kuin muu allas, jolloin virtaus hidastuu ja kiintoaineen laskeutuminen tehostuu. Lammikoiden reunat tulisi luiskata 1:4 1:5, reunojen muodot tulisi olla loivia ja vaihtelevan muotoisia. Yksi reuna tulisi kuitenkin turvallisuussyistä luiskata kaltevuuteen 1:10. Lammikon viivytystilavuutta ja purkautuvan veden määrää säädellään padolla ja juoksutusrakenteella. Pato voidaan rakentaa tiivistetystä savesta tai moreenista ja verhoilla kivillä. Patoon tulee rakentaa ylivuotoreuna tai penkereen läpäisevä purkuputki. Purkuputki tai ylivuotoreuna tulee suunnitella siten, että veden viivytystilavuus tyhjenee 1 2 vrk kuluessa täyttymisestään. Huollon kannalta myös padon juureen kannattaa rakentaa tyhjennysputki, jolla saadaan pysyvän veden alue tyhjennettyä. Padon harja on rakennettava siten, että sen yli voi purkautua mitoitustilavuuden ylittävä vesimäärä turvallisesti. Lammikon alkupäähän toteutetaan tasausallas, jonka tilavuuden tulee olla 10 15 % lammikon mitoitustilavuudesta.
Hulevesitarkastelu 13 (16) Hulevesilammikko tulisi huoltaa ja tarkastaa syksyllä ennen lumen tuloa. Purkurakenteista tulee poistaa roskat ja lehdet. Lammikon alueelle ei saa läjittää talvella lunta, että lammikko toimii myös talviaikaisien hulevesien ja sulamisvesien käsittelyssä. Hulevesilammikon luokse on rakennettava huoltotie, jotta lammikoiden kuntoa voidaan helposti tarkkailla. Hulevesilammikko on syytä tarkistaa ainakin kahdesti vuodessa. Pääosin kunnossapito on roskien ja lehtien poistamista. Kasvillisuuden ja rakenteiden kuntoa on syytä tarkkailla ja pitää ne kunnossa. Kuolleen kasvillisuuden tilalle istutetaan uutta tarpeen mukaan. Lammikon väliaikaisen huleveden varastointialueen pintaalaa tulisi peittää noin 85 % kasvillisuus. Lammikkoon kertyvä kiintoaines poistetaan aina, kun se on vaaraksi tukkia rakenteet. Tasausaltaasta kiintoaines tulisi poistaa ennen kuin sitä on kertynyt puolet tasausaltaan tilavuudesta. Käytännössä poistamistarvetta on enintään 3-5 vuoden välien. Hulevesilammikosta on esitetty periaatekuva liitteessä 1. 4.3 Viherpainanteen periaate Suunnittelualueen reunaosiin nurmialueille toteutetaan mahdollisuuksien mukaan viherpainanteita, jotka johtavat hulevedet hulevesilammikkoon tai viemäriin. Uoman poikkileikkauksen epätasainen muoto lisää viipymää ja vähentää eroosiota. Viherpainanne voidaan mitoittaa samoin kuin avo-ojat yleensä eli Manningin kaavalla: Q = 1 AR n 2 3 S 0 Q= virtaama (m 3 /s) n= Manningin karkeuskerroin A= ojan märkäpinta-ala (m 2 ) R= uoman hydraulinen säde (m) S 0=uoman pituuskaltevuus Pienten sivu-uomien suunnittelussa ei tarvitse laskea hydraulisia mitoituslaskelmia. Sivuojien luiskakaltevuudet määräytyvät yleensä kadun luiskakaltevuuden mukaan, jos katusuunnitelmassa ei ole muuta esitetty, on luiskan kaltevuus yleensä 1:1,5 ja ojan pohjan leveys vähintään 0,3 m. Sivuojan minimikaltevuus on 0,3 %, mutta suositeltavakaltevuus on 0,5 %. Katujen ja parkkialueiden kuivatuksen kannalta ojan pohjan tulisi olla vähintään 100 mm viereisen päällysrakenteen alapinnan alapuolella. Suuremmat viherpainanteen mitoitetaan Manningin kaavalla. Ojan syvyyden on oltava vähintään 0,6 m, leveyden 0,5 m, kaltevuudeksi suositellaan 0,4 %. Jos kaltevuus on suurempi, tulee painanteeseen lisätä patorakenteita. Padot on suositeltavaa rakentaa puusta, betonista tai kivistä eroosiokestävyyden takia. Padon maksimikorkeus on puolet painanteen kokonaissyvyydestä. Viherpainanteen sivuluiskien kaltevuus saa olla enintään 1:3, jotta luiskien koneellinen niitto on mahdollista. Viherpainanteiden alueelle ei saa varastoida talvella lunta, vaan lumenvarastoinnille on varattava oma tilansa.
Hulevesitarkastelu 14 (16) Viherpainanteen kunnossapidollisia toimenpiteitä on virtausreittien puhtaanapito, kasvillisuuden ja rakenteiden kunnossapito, nurmikon leikkaus vähintään kahdesti kasvukaudessa, kiintoaineksen poisto, kun se alkaa peittää kasvillisuutta tai sen kerroksen paksuus on 5 10 cm. Mikäli suurikokoinen kasvillisuus uhkaa tukkia uoman, tulee se raivata vuosittain. 5 Arvio hulevesien laadullisista muutoksista 5.1 Hulevesien laatu rakentamisen aikana Rakentamisella on aina vaikutus myös syntyvien hulevesien laatuun, on sitten kyseessä luonnontilainen alue tai käytössä ollut alue. Alueen rakentamisen aikana syntyvistä haitoista oleellisimmaksi on todettu kiintoaines, joka sameuttaa vettä ja aiheuttaa kuivatus- ja hulevesijärjestelmien liettymistä. Rakentamisen aikaista kiintoainekuormitusta voidaan vähentää rakentamalla tasausaltaat työn alussa ja johtamalla työmaalla syntyvät hulevedet niihin. Työn loputtua altaisiin liettynyt kiintoaines poistetaan ja hulevesirakenteet viimeistellään käyttöä varten tai alueet käytetään muuhun rakentamiseen. 5.2 Hulevesien laatu alueen käytön aikana Oleellisimmat alueelta käytön aikana hulevesien mukana vesistöihin kulkeutuvat haitta-aineet ovat pysäköinti ja lastauslaiturialueilta mahdollisesti tulevat öljyt, rasvat ja metallit. Kyseessä olevat valuma-alueet eivät kuitenkaan ole luonnontilaisia vaan niiden alueella on ennestään monia kuormituslähteitä kuten muun muassa moottoritie, maantiet, raskaanliikenteen tankkauspiste ja huoltoasema. Vahanen Environment Oy Paula Wuokko Ins. AMK, projektipäällikkö Pekka Määttänen DI, johtava asiantuntija Liitteet Liite 1. Hulevesilammikon periaatekuva Liite 2. Hulevesien hallinnan alustava suunnitelma maankäyttösuun. 14.12.2017, YMP1028_01_02 Liite 3. Ulkopuolisten vesien johtamisen periaatteet ja poikkileikkaukset A-G YMP1028_03, 05-07
Hulevesitarkastelu 15 (16) LIITE 1 Periaatekuva hulevesilammikon rakenteesta Lammikon pituusleikkaus
Hulevesitarkastelu 16 (16) Hulevesilammikot 1 : Hulevesilammikot pienentävät tehokkaasti huleveden virtaamahuippuja, vähentäen näin menetelmän alapuolisen purkureitin tulvariskiä ja eroosiota. Hulevesilammikko soveltuu laajojen valumaalueiden hulevesien hallintaan. Lammikko toimii huleveden varastona, jossa on pysyvä avovesipintainen alue ja sen yläpuolella tilaa huleveden väliaikaista varastointia varten. Allas, jossa on pysyvä vesipinta, on tehokkaampi hulevesien laadun parantamisen kannalta kuin ajoittain kuivuva allas. Hulevesien viipymä kasvaa, kun altaassa on aina vettä. Lammikon vesisyvyyden tulisi olla keskimäärin 1 1,5 m. Hulevesien laatu parantuu, kun kiintoaine sedimentoituu lammikon pohjalle. Altaan epäsäännöllisellä muodolla saadaan pidennettyä veden kulkureittiä ja lisättyä veden viipymää, joka tehostaa veden puhdistumista. Lammikon reunojen kaltevuuksien tulisi olla loivia n. 1:4 1:5. Yhden reunan tulisi kuitenkin olla turvallisuussyistä kaltevuudeltaan 1:10. Hulevesilammikon viivytystilavuutta ja purkautuvan veden määrää säädellään padon ja juoksutusrakenteen avulla. Pato voidaan rakentaa tiivistetystä savesta tai moreenista ja verhoilla kivillä. Padon yläpuolelle rakennetaan ylivuotoreuna tai läpi vedetään purkuputki. Ylivuotoreunan tai purkuputken paikka mitoitetaan siten, että viivytystilavuus tyhjenee muutaman vuorokauden kuluessa täyttymisen jälkeen. Padon harja rakennetaan siten, että harvinaisten rankkasateiden aiheuttamat mitoitustilavuuden ylittävät vesimäärät voivat purkautua sen yli turvallisesti. Lammikon alkupäähän voidaan rakentaa tasausallas, jonka tilavuuden tulisi olla 10 15 % lammikon mitoitustilavuudesta. Lammikon pituuden ja leveyden suhteen on syytä olla vähintään 2:1. Tasausallas erotetaan lammikosta pohjapadolla. Pysyvän veden alue tulee olla tyhjennettävissä huollon ajaksi. Tätä varten padon juureen on syytä rakentaa tyhjennysputki. Rakennetuista lammikoista kiintoaine poistetaan, kun sitä on kertynyt 5-10 cm. Tasausaltaasta kiintoaine poistetaan ennen kuin lietettä on kertynyt puolet tasausaltaan tilavuudesta. Purkureiteiltä kiintoaine ja roskat tulee poistaa, jos ne uhkaavat tukkia rakenteen. Lammikoiden pinta-alasta suurin osa (ei pysyvän veden alueella) tulisi olla kasvillisuuden peittämää. Uutta istutetaan aina tarpeen mukaan vanhojen tilalle. Pintarakenteiden ja patorakenteiden kunto tulisi tarkistaa kahdesti vuodessa. Viitteet: Viite 1. Kuopion kaupunki, Hulevesien luonnonmukaisen hallinnan menetelmät, suunnitteluohje, 7.2.2007
Liite 2
Liite 3
Liite 3 Liite 3
Liite 3
Liite 3