PÄÄTÖS Nro 138/2013/1 Länsi- ja Sisä-Suomi Dnro LSSAVI/143/04.08/2012 Annettu julkipanon jälkeen 5.9.2013 ASIA Storkohmon jäteaseman ympäristöluvan lupamääräysten 46, 48 ja 54 muuttaminen, Kokkola HAKIJA Ab Ekorosk Oy Launisaarentie 90 68600 Pietarsaari TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Ab Ekorosk Oy:n Storkohmon jäteasema sijaitsee Kokkolan kaupungissa Kallisen kylässä kiinteistöillä Kaatopaikka I RN:o 58:21 ja Ekorosk RN:o 58:22. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristönsuojelulaki 58. Ympäristönsuojeluasetus 1 13 d) kohta. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetus 5 13 d) kohta. ASIAN VIREILLETULO Lupahakemus on tullut vireille Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa 18.10.2012. TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT JA SOPIMUKSET Toimintaa koskevat luvat ja alueen kaavoitustilanne Länsi-Suomen ympäristökeskus on myöntänyt ympäristöluvan Storkohmon jäteasemalle 3.7.2008, dnro LSU-2006-Y-944. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on muuttanut päätöksen lupamääräyksiä 7, 10, 11, 13, 16 ja 24 antamallaan päätöksellä dnro LSSAVI/116/04.08/2010 (annettu 1.3.2011). LÄNSI- JA SISÄ-SUOMEN ALUEHALLINTOVIRASTO puh. 0295 018 450 Vaasan päätoimipaikka fax 06 317 4817 Wolffintie 35 kirjaamo.lansi@avi.fi PL 200, 65101 Vaasa Länsi-Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt jäteasemaa koskevan tarkkailuohjelman 29.7.2009 (dnro LSU-2009-Y-537).
2 Alue on kaavoitettu yleiskaavassa kaatopaikka-alueeksi (EK). HAKEMUS YMPÄRISTÖLUVAN MUUTTAMISEKSI Muutettava ympäristölupa Länsi-Suomen ympäristökeskuksen 3.7.2008 myöntämän ympäristöluvan dnro LSU-2006-Y-944 voimassa olevat määräykset, joita muutoshakemus koskee: 46. Toiminnasta poistettu vanha tavanomaisen jätteen kaatopaikka pitää sulkea. Kaatopaikka on esipeitettävä ja muotoiltava 31.9.2008 mennessä, pintarakenteiden tekeminen voidaan vaiheistaa, kuitenkin niin, että sulkemistyö ja pintarakenteet on tehtävä valmiiksi viimeistään 1.9.2015 mennessä. (YSL 43, YSA 19, 20, JL 6, JA 9, VNp kaatopaikoista 861/1997 ja muutettuna VNA 202/2006) 48. Esipeitetyn ja muotoillun jätetäytön päälle pitää rakentaa pintarakenne VNp kaatopaikoista 861/1997 ja muutettuna VNA 202/2006 mukaisesti, jolloin rakenteessa tulee olla seuraavat rakennekerrokset ylhäältä alaspäin lueteltuna: vähintään 1 m pintakerros, vähintään 0,5 m kuivatuskerros, vähintään 0,5 m tiivistyskerros ja kaasunkeräyskerros. Tiivistyskerros pitää toteuttaa mineraalisella tiivistyskerroksella tai yhdistelmärakenteena, jolloin tiivistyskerroksen rakennepaksuuteen sisältyy myös geotekstiili. Tiivistyskerroksen materiaalin vedenläpäisevyyskertoimen (K-arvo) pitää olla koko tiivistyskerroksen paksuudelta tasaisesti k 1x10-9 m/s. Mikäli käytetään bentoniittimattoa, tiivistyskerroksen alaosan vedenläpäisevyyden pitää olla k 1x10-8 m/s. Tiivistyskerros on tiivistettävä ja rakenteen tiivistymistä on seurattava kenttäkokein ja tiivistämistä on jatkettava kunnes saavutetaan tiiveysvaatimus D>92 % (parannettu Proctorkoe) tai tiivistymistä ei enää tapahdu. Kuivakerrosten materiaalin vedenläpäisevyys (k-arvo) pitää olla vähintään 1x10-3. (YSL 43, YSL 45, JA 8, JA 9, VNp kaatopaikoista 861/1997 ja muutettuna VNA 202/2006). 54. Kaatopaikkakaasun määrä, paine ja kaasun ainesosat metaani (CH 4 ), hiilidioksidi (CO 2 ) ja happi (O 2 ) on selvitettävä jäteaseman kaatopaikkojen käyttövaiheessa kuukausittain ja jälkihoitovaiheissa puolivuosittain. Hakijan on jätettävä suunnitelma kaatopaikkakaasujen hyödyntämis- ja käsittelytavasta 31.2.2010 mennessä Länsi-Suomen ympäristökeskukseen. Suunnitelmassa pitää esittää arvio kaasunmuodostusmääristä kaatopaikkojen eri käyttövaiheissa. (YSL 43, YSL 45, YSL 46, YSL 55, YSA 19, 20, VNp kaatopaikoista 861/1997 ja muutettuna VNA 202/2006) Lupamääräykset on perusteltu seuraavasti: Määräykset 46 49. Kaatopaikan pintarakenteiden tarkoituksena on vähentää kaatopaikan haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia, sade- ja sulamisvesien imeytymistä jätetäyttöön, likaantuneen suotoveden muodostumista ja haitta-aineiden kulkeutumista ympäristöön. Pintakerroksella estetään kaatopaikan haju-, pöly-, lintu- ja maisemahaittoja sekä minimoidaan ilmapäästöjen syntyminen ohjaamalla haitalliset kaatopaikkakaasut käsittelyyn. Pinta-
3 eristyksen maisemoinnilla vaikutetaan ympäristön viihtyisyyteen ja sen asianmukaisella hoidolla estetään kasvillisuuden juurien tunkeutuminen rakennekerroksiin. Kaatopaikan luiskan kaltevuudeksi on määrätty 1:3 kaatopaikan vakavuuden säilyttämiseksi ja sortumien estämiseksi. Määräykset 53 55. Valtioneuvoston päätös kaatopaikoista (861/1997 ja muutettuna VNA 202/2006) liitteen 1 kohdan 4 mukaan kaatopaikkakaasu on kerättävä yhteen ja mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä. Kaatopaikkakaasun purkautumista on kaatopaikkapäätöksen mukaisesti valvottava, kaasu on kerättävä yhteen ja mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä. Mikäli kerättyä kaasua ei voida hyödyntää, on se hävitettävä polttamalla. Esitys muutettavista lupamääräyksistä Muutosta haetaan lupamääräyksiin 46, 48 ja 54 siten, että sulkemistyö ja pintarakenteet saataisiin valmiiksi vuoden 2020 loppuun mennessä ja kaatopaikan pintarakenne voitaisiin toteuttaa kevennettynä rakenteena, jossa tiivistyskerros tehdään bentoniittimatolla ja kuivatuskerros salaojamatolla. Kaatopaikkakaasun hyödyntämiseen liittyvän suunnitelman laatimisaikatauluun haetaan jatkoaikaa kunnes kaasunhyötykäyttömahdollisuudet ovat selvillä. Sulkemisaikataulu Hakija esittää, että lupamääräys 46 muutetaan seuraavanlaiseksi: Toiminnasta poistettu vanha tavanomaisen jätteen kaatopaikka pitää sulkea. Kaatopaikka on muotoiltava 31.12.2013 mennessä, pintarakenteiden tekeminen voidaan vaiheistaa, kuitenkin niin, että sulkemistyö ja pintarakenteet on tehtävä valmiiksi viimeistään 31.12.2020 mennessä. Pintarakenteen muuttaminen Hakija esittää, että lupamääräys 48 muutetaan seuraavanlaiseksi: Esipeitetyn ja muotoillun jätetäytön päälle pitää rakentaa pintarakenne VNp kaatopaikoista 861/1997 ja muutettuna VNa 202/2006 mukaisesti, jolloin rakenteessa tulee olla seuraavat rakennekerrokset ylhäältä alaspäin lueteltuna: vähintään 1 m pintakerros, vähintään 0,5 m kuivatuskerros, vähintään 0,5 m tiivistyskerros ja kaasunkeräyskerros. Tiivistyskerroksen materiaalin vedenläpäisevyyskertoimen (k-arvo) pitää olla koko tiivistyskerroksen paksuudelta tasaisesti k 1x10-9 m/s. Tiivistyskerros on tiivistettävä ja rakenteen tiivistymistä on seurattava kenttäkokein ja tiivistämistä on jatkettava kunnes saavutetaan tiiveysvaatimus D>92 % (parannettu Proctorkoe) tai tiivistymistä ei enää tapahdu. Tiivistyskerros voidaan rakentaa myös vastaavan suojaustehon antavalla tarkoitukseen soveltuvalla geosynteettimateriaalilla (bentoniittimatto). Kuivatuskerroksen materiaalin vedenläpäisevyys (k-arvo) pitää olla vähintään 1x10-3 m/s. Kuivatuskerroksessa voidaan käyttää myös tarkoitukseen soveltuvaa geosynteettistä kuivatusrakennetta (salaojamatto), joka vedenjohtokyvyltään vastaa 0,5 m paksuista mineraalista kuivatuskerrosta, jonka vedenläpäisevyys on k 10-3 m/s. Kuivatuskerroksen päälle on rakennettava vähintään 1,0 m paksuinen pintakerros. Hakija on laatinut selvityksen, jossa kevennettyä pintarakennetta ja sen toimivuutta verrataan VNp mukaiseen pintarakenteeseen, koska esitetyt ker-
4 rospaksuudet eroavat Valtioneuvoston päätöksen 861/1997 mukaisista kerrospaksuuksista. Selvityksessä esitetään VNp:n liitteen 1 kohdan 5 mukainen arvio kevennetyn pintarakenteen aiheuttamista terveys- ja ympäristövaikutuksista huomioiden jätelain 6 kohdan 5 mukaiset vaatimukset parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttämisestä. Selvityksen perusteella hakija toteaa, että kevennetty pintarakenne on yleisesti käytettyä ja hyväksyttyä tekniikkaa. Se on hydraulisesti tehokas ja läjitysalueen sijainti, ympäristö ja jätetäyttö sekä nykyiset vaikutukset huomioiden riittävä ja vähintäänkin VNp:stä vastaava suoja kaatopaikalle. Puhtaat valumavedet saadaan tehokkaasti johdettua pois kaatopaikan päältä ja sadeja sulamisvesien imeytyminen jätetäyttöön minimoitua. Esitetyllä pintarakenteella voidaan oleellisesti vähentää muodostuvien suotovesien määrää ja sitä kautta kaatopaikan ympäristökuormitusta. Pintarakenne on perusteltavissa myös VNp:n perusrakennetta pienempinä maa-ainesten hankintakustannuksina ja vähäisempinä liikennemäärinä ja päästöinä. Kaatopaikasta ei sulkemisen jälkeen aiheudu vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Kaasun keräys ja käsittely Hakija esittää, että lupamääräys 54 muutetaan seuraavanlaiseksi: Kaatopaikkakaasun määrä, paine ja kaasun ainesosat metaani, hiilidioksidi ja happi on selvitettävä jäteaseman kaatopaikkojen käyttövaiheessa kuukausittain ja jälkihoitovaiheessa puolivuosittain. Hakijan tulee jättää Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon suunnitelma kaatopaikkakaasujen hyödyntämis- ja käsittelytavasta siinä vaiheessa, kun kaatopaikasta pumpattavan kaasun määrä ja laatu sekä mahdollinen hyödyntämistapa ovat selvillä. Suunnitelmassa pitää esittää arvio kaasunmuodostusmääristä kaatopaikkojen eri käyttövaiheissa. Kaatopaikalla on tällä hetkellä kaksitoista kaasukaivoa, joihin kertyvä kaasu poltetaan soihtupolttimessa kaatopaikalla. Kaivojen sijainnit ilmenevät liitteenä olevasta selvityksestä. Kaatopaikan pinnan muotoilu sekä liikenne kaatopaikalla ovat häirinneet kaasukaivojen toimintaa ja ovat jopa vahingoittaneet joltain osin kaasunkeräysrakenteita. Talteen saadun kaasun määrä on pienentynyt tasolta 80 90 nm 3 /h tasolle 50 60 nm 3 /h. Kaasumäärä ja varsinkaan kaasun metaanipitoisuus (vuonna 2011: CH 4 34 44,6 %) eivät ole olleet riittäviä hyödynnettäväksi kaasuturbiinissa sähkön ja lämmön tuotantoon. Pienentyneet kaasumäärät ovat estäneet jo solmitun alustavan hyödyntämissopimuksen Pimjalon taloryhmän kanssa. Kaatopaikan kaasunmuodostus on ylittänyt lakipisteen, mikä ilmenee suurentuvassa CO 2 /CH 4 -suhteesta (vuonna 2011: 0,86 0,66). On kuitenkin vaikeaa luotettavasti ennustaa, millä nopeudella kaasunmuodostus tulee vähenemään. Kaasun keräysjärjestelmä tullaan sulkemisen yhteydessä kunnostamaan ja parantamaan rakentamalla täyttöalueelta uudet kaasunkeräyslinjat pumppaamolle. Kaasukaivoille tehdään kuntokartoitus, jonka perusteella vahingoittuneet kaivot uusitaan ja tarvittaessa asennetaan uusia kaivoja. Nykyisiä kaivoja korotetaan pintarakenteen edellyttämään korkeuteen. Ab Ekorosk Oy
5 selvittää myös mahdollisuutta hyödyntää kerättävä kaasu kaatopaikalla olevien rakennusten lämmitykseen. Kaatopaikan peittäminen tiiviisti ja kaatopaikkavesien kierrättäminen jätetäyttöön vaikuttaa yleensä suotuisasti kerättävän kaasun määrään ja talteen saamiseen. Kaasun muodostumisen ja keräyssysteemin kunnon seuraamiseksi on kaatopaikalla 1 2 vuoden välein teetetty kartoitus Detes Oy:n toimesta. Tulosten perusteella on Detes Oy kesäkuussa 2012 arvioinut, että kerättävä kaasunmäärä voisi kaatopaikan sulkemisen jälkeen olla noin 180 nm 3 /h. Aikaisemmat arviot ovat kuitenkin olleet pienempiä. Vasta sulkemisen jälkeen voidaan luotettavasti selvittää, kuinka paljon jätetäytössä muodostuu kaasua. Hyödyntämistapa riippuu kerättävän kaasun määrästä ja metaanipitoisuudesta. Käsittelytavan toteutuskelpoisuus varmistetaan teknis-taloudellisella tarkastelulla. Kaatopaikkavesien sadettaminen jätetäyttöön on kytköksissä kaasun hyödyntämiseen. Suunnitelma sadetuksen toteutuksesta voidaan laatia ja toimittaa lupaviranomaiselle, kun kaasun mahdollinen hyötykäyttö on selvillä. TOIMINNAN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Kuvaus kaatopaikka-alueesta Ab Ekorosk Oy:n Storkohmon jäteasema sijaitsee noin 5 km Kokkolan keskustasta etelään, noin 2 km Kokkola-Jyväskylä maantieltä länteen päin. Kaatopaikka-alue on Kokkolan kaupungin omistuksessa. Vanhan täyttöalueen pohjoispuolelle on rakennettu laajennusalue, joka on otettu käyttöön syksyllä 2008. Jätetäyttö sijaitsee luode-kaakko-suuntaisen moreeniharjanteen päällä. Täytön alapuolinen pintamaakerros on silttiä tai silttistä hiekkaa, ja sen alapuolinen tiivis pohjamaa on hiekka- ja silttimoreenia. Tutkittu vedenläpäisevyys on 4x10-8 7x10-9 m/s. Vanhan kaatopaikan luoteis- ja pohjoispuolella on hiekkamoreenikerroksia. Pohjaveden päävirtaussuunta on etelään. Pieni osa pohjavesistä voi suotautua kaatopaikan koillisreunalta pohjoiseen ja kaakkoon. Kaatopaikka-alueella muodostuvat valuma- ja suotovedet kertyvät kaatopaikan ympärille kaivettuun suotovesikanaaliin ja käsitellään kemiallisesti kahdessa kaatopaikan koillisosassa olevassa tasausaltaassa. Käsitellyt vedet johdetaan purkuojaa myöten Såkabäckeniin, josta ne kulkeutuvat Perhonjokeen ja edelleen mereen. Jäteasema ei sijaitse pohjavesialueella, eikä jäteaseman lähellä ole yksityisiä talousvesikaivoja. Kaatopaikan länsipuolella noin 1,5 km etäisyydellä sijaitsee Kokkolan kaupungin vedenhankinnan kannalta keskeinen Patamäen tärkeä 1. luokan pohjavesialue. Nykyinen vedenhankinta tapahtuu Patamäen ottamosta, joka sijaitsee muodostuman pohjoisosassa. Lähin vedenottamo, varalaitoksena toimiva Saarikangas, sijaitsee noin 2 km päässä lounaassa ja käytöstä poistettu Galgåsenin vedenottamo 2,6 km etäisyydellä jäteaseman luoteispuolella.
6 Kokkolan kaupungin vuonna 2006 tekemien laajennusalueen maaperäkairausten ja Geobotnian vuonna 2006 tekemän pohjaveden virtausmallinnuksen mukaan kaatopaikalta ei ole hydraulista yhteyttä Patamäen tärkeän pohjavesialueen suuntaan. Vanhan jätetäytön alueella on tehty pohjatutkimuksia yhteensä 8 pisteessä pohjamaan vedenläpäisevyyden selvittämiseksi syksyllä 1997 (PSV- Maa ja Vesi Oy). Tutkimusten perusteella jätetäytön alapuolinen pintamaakerros on silttiä ja silttistä hiekkaa, jonka alapuolinen tiivis pohjamaa on hiekka- ja silttimoreenia. Vedenläpäisevyys on 4x10-8 7x10-9 m/s. Vanhan kaatopaikan luoteis- ja pohjoispuolella on hiekkamoreenikerroksia. Jätetäyttö sijaitsee luode-kaakko-suuntaisen moreeniharjanteen päällä. Pohjaveden virtaussuunta on etelään ja pieni osa pohjavesistä voi suotautua kaatopaikan koillisreunalta pohjoiseen ja kaakkoon. Suljettavan alueen eteläreunalla, jätetäytön ja suotovesikanaalin välisellä alueella, maasto on vielä osittain luonnontilassa ja tiheän lehtipuun sekä pensaikon peittämää. Tällä alueella alue on alavaa ja soistunutta ja maan pintakerroksissa esiintyy turvetta keskimääräin 1,5 m vahvuudelta. Kallionpinta on ilmeisesti lähellä maanpintaa, sillä useat kairaukset ovat alueella päättyneet kiveen tai kallioon 1 4 m syvyydellä maanpinnasta. Kaatopaikka-alueella pohjavesipinta on vuonna 2006 ollut tasovälillä +12,00 +14,20 (NN), ts. lähellä maan pinnantasoa. Nykyinen pohjavesipinnan korkeustaso ei ole tiedossa. KAATOPAIKAN TOIMINTA Kaatopaikan käyttöhistoria Storkohmon vanhan kaatopaikan toiminta on päättynyt marraskuussa 2007 ja kaatopaikalla on tehty muotoilutöitä. Vanhan kaatopaikan pinta-ala on noin 12 hehtaaria ja se rajoittuu länsi- ja eteläreunoiltaan kaatopaikan ympärille noin 15 vuotta sitten rakennettuun suotovesikanaaliin, pohjoisreunoiltaan kaatopaikan laajennusalueelle johtavaan uuteen ajotiehen ja itäreunaltaan uuteen pilaantuneiden maiden käsittelyalueeseen. Kaatopaikka on toiminut vuosina 1962 2007, jolloin alueelle on sijoitettu jätteitä arviolta 811 000 tonnia. Enimmillään jätetäyttö ulottuu tasolle noin +31,0 (NN) ja on noin 15 m korkea. Kaatopaikan perustamisesta vuoteen 2001 asti kaatopaikalle on sijoitettu Kokkolan kaupungin lähialueen asukkaiden sekä teollisuuden jätteet. Vuonna 2001 toiminta on siirtynyt Ab Ekorosk Oy:n hallintaan ja Storkohomon jäteasema on siitä asti toiminut yhtiön toimialueen ainoana tavanomaisen jätteet kaatopaikkana. Kaatopaikan vanhalle osalle on rakennettu 11 kpl kaasunkeräyskaivoja sekä kaasun imuputkisto ja kaasupumppaamo. Täyttöalueen pohjoisluiska on muotoiltu kaltevuuteen 1:3,2 3,5 ja itä- ja länsiluiskat keskimääräiseen kaltevuuteen 1:6 1:26. Lakialueen kaltevuus vaihtelee 1:10 1:25 ja paikoin em. loivempi. Kaatopaikkaluiskat ovat nurmen peitossa. Alueen koillisosan reunaluiska on muotoiltu kaltevuuteen 1:1,7. Täyttöalueen eteläosa toimii yli-
7 jäämämaiden vastaanottoalueena ja lakialueelle on kasattu lietettä, jonka hakija käyttää pintarakenteessa. Täyttöalueen eteläosan ylijäämämaiden vastaanottoalueelle tullaan myöhemmin sijoittamaan välivarastokenttä polttolaitokselle kuljetettavalle jätteelle. Alueen pohjarakenteet tullaan suunnittelemaan myöhemmin. Kaatopaikan vedet kertyvät kaatopaikan ympärille kaivettuun suotovesikanaaliin ja käsitellään kemiallisesti kahdessa kaatopaikan koillisosassa olevassa tasausaltaassa. Käsitellyt vedet johdetaan purkuojaa myöten Sokabäckeniin. KEVENNETTY PINTARAKENNE Hakemuksen mukaan kevennetyssä pintarakenteessa ympäristöluvan mukainen mineraalinen tiivistyskerros korvataan bentoniittimatolla, jonka vedenläpäisevyys k 5x10-11 m/s. Kuivatuskerros tehdään salaojamatolla, jonka vedenjohtavuuden vaatimuksena luiskassa vallitsevassa kuormitustilanteessa (kaltevuus 1:3 ja kuormitus 20 kpa) on vähintään 1,6x10-1 l/s/m. Vedenjohtovaatimus lakialueella (luiska 1:20) on vastaavassa kuormitustilanteessa vähintään 2,5x10-2 l/s/m. Edellä mainitut vedenjohtavuusarvot vastaavat 0,5 m paksuisen mineraalisen kuivatuskerroksen vedenjohtavuusarvoja, kun materiaalin vedenläpäisevyys on vähintään 10-3 m/s. Kuivatuskerroksen yläpuolinen pintakerros tehdään vähintään 0,7 m paksuisena ja sen päälle levitetään vähintään 0,3 m kasvukerros, joka nurmetetaan. Pintakerrokseen käytetään ympäristöluvan (LSU-2006-Y-944) mukaisia maaja kiviaineksia ja kasvukerrokseen kompostimultaa tai humusta. Bentoniittimaton alustäyttönä toimii tasattu ja tiivistetty esipeittokerros, johon voidaan käyttää rakentamisessa ja purkamisessa syntyviä tavanomaisen jätteen kaatopaikalle soveltuvia maa-aineksia ja teollisuuden jätemateriaaleja, jotka täyttävät asianmukaisin liukoisuustestein osoitettuna tavanomaisen jätteen kaatopaikan kelpoisuusvaatimukset ja joista on tehty ympäristöluvan mukaiset selvitykset. Materiaali Kerrospaksuus, vedenläpäisevyys, vedenjohtokyky Kasvukerros kompostimulta, humus 0,3 m Pintakerros puhtaat maa- ja kiviainekset, käsitellyt 0,7 m maa-ainekset Kuivatuskerros salaojamatto vedenjohtokyky vastaa 0,5 m mineraalista kuivatuskerrosta, jonka k 10-3 m/s (kuormitus 20 kpa) Tiivistyskerros bentoniittimatto vedenläpäisevyys 5x10-11 m/s Esipeittokerros puhtaat maa-ainekset tarvittaessa
8 Kaatopaikkakaasun mahdollista myöhempää hyötykäyttöä varten pintarakenteen alle rakennetaan varalle jätetäytön kastelujärjestelmä (salaojajärjestelmä), jolla kerättyjä suotovesiä voidaan johtaa takaisin jätetäyttöön ja siten varmistaa kaatopaikkakaasun muodostuminen. Rakenteellinen toimivuus Kuivatuskerros Storkohmon jätetäyttö on vanhaa (50 vuotta) ja painumat suurimmaksi osaksi tapahtuneet, kuitenkin biokemiallisen hajoamisen aiheuttamaa painumaa tulee jätetäytössä vielä tapahtumaan. Bentoniittimatto sietää hyvin alustan epätasaisia muodonmuutoksia. Maton alempi kuitukangas kestää yleensä 10 15 % venymän ennen repeämistä. Painumiin voidaan varautua valitsemalla tarkoitukseen parhaiten soveltuva bentoniittimatto. Neulasidotun bentoniittimaton kestävyys epätasaisia painumia vastaan on merkittävästi parempi kuin luonnonmaan. Pintarakenteen geotekninen vakavuus otetaan huomioon luiskakaltevuuksien suunnittelussa. Jyrkissä luiskissa matto ankkuroidaan valmistajan ohjeiden mukaisesti. Kohteisiin joissa matolta vaaditaan lujuutta (pitkät ja jyrkät luiskat) ja muodonmuutoskestävyyttä (painuva pohja) voidaan valita lujitettu mattotyyppi. Hakemuksessa esitetyn Pöyryn tekemän tarkastelun mukaan bentoniittimatto vastaa vedenläpäisevyysominaisuuksiltaan ja tiiveydeltään vähintään VNp:n (861/1997) mukaista perusrakennetta. Tätä tukee myös hakijan Etelä-Savon ympäristökeskukselta pyytämä asiantuntijalausunto bentoniittimaton ja salaojamaton soveltuvuudesta kaatopaikan sulkemiseen. Kuivatuskerrokseen käytetään salaojamattoa, joka muodostuu avoimesta hyvin vettä johtavasta polypropeenisydämestä ja sen molemmilla puolilla olevasta neulasidotusta suodatinkankaasta, joka erottaa maa-aineksen sydänosasta estäen sen tukkeutumisen. Suodatinkangas voi olla pelkästään toisella puolella mattoa. Mattotyyppi valitaan mm. geoteknisten laskelmien perusteella. Hakemuksessa esitettyjen laskelmien perusteella hakija toteaa, että oikein valitun salaojamaton voidaan olettaa täyttävän kuivatuskerrokselle asetetun varmuuden myös pitkällä aikavälillä ja täten olevan riittävä rakenteen kuivattamiseksi. Pinta- ja kasvukerros Rakentamisaikataulu Pinta- ja kasvukerros rakennetaan ympäristölupamääräysten mukaisesti. Niihin ei kevennetyssä rakenteessa esitetä muutosta. Vanhan kaatopaikan suljettava osa on noin 12 hehtaaria. Hakemuksen mukaan sulkemistyö on suunniteltu toteutettavasti vaiheittain neljässä vaiheessa siten, että ensimmäinen vaihe sijoittuu kesäkaudelle 2014 ja viimeinen neljäs vaihe kesäkaudelle 2019 ja työt ovat viimeistelyineen valmiina vuoden 2020 loppuun mennessä. Neljännen rakennusvaiheen alueelle sijoittuva poltettavan jätteen välivarastokentän pintarakenteet tullaan myöhemmin suunnittelemaan yksityiskohtai-
9 sesti, tässä vaiheessa kentälle varattu alue jätetään sulkemisurakan ulkopuolelle. KAATOPAIKAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Suotovesikuormitus Storkohmon vanhan kaatopaikan suotoveden (sisäisen veden) laatua on tarkkailtu jätetäyttöön asennetuista kaasukaivoista. Storkohmon vanhan kaatopaikan sisäisen veden tarkkailutuloksia v. 2009 2010 sekä niiden perusteella laskettu keskimääräinen suotovesikuormitus (laskennassa oletettu, että syntyvä suotovesimäärä on 18 000 m 3 /a). K5 10.6.2009 K9 27.7.2009 K8 20.7.2010 Kuormitus keskim. kg/a Sameus NTU 54 230 Väriluku mg/l 1 000 1 400 ph 7,5 7,6 7,6 Sähkönjohtavuus ms/m 1 810 1 580 1 400 BOD 7ATU mg/l 150 170 29 000 COD Cr 1 500 1 600 27 900 Kloridi (Cl) mg/l 3 600 3 000 59 400 Typpi (N), kokonaismg/l 1 300 1 300 800 20 400 Nitraattityppi (NO3-N) 0,03 <0,01 mg/l Ammoniumtyppi 1 300 1 300 (NH4-N) mg/l Fosfori (P), kokonaismg/l 19 1,7 12 196 Rauta (Fe) mg/l 3,2 2,7 Sulfaatti (SO 4 ) mg/l 35 Storkohmon kaatopaikan suotovesi sisältää runsaasti ammoniummuodossa olevaa typpeä, kloridia sekä orgaanista ainesta (COD Cr ). Sähkönjohtavuuden arvot ovat olleet korkeita. Pitoisuudet ovat olleet huomattavasti korkeampia kuin vanhoilla yhdyskuntajätekaatopaikoilla keskimäärin. Suotoveden laskennallinen typpikuormitus 20 t/a (kok.n) vastaa noin 4 500 asukkaan jätevesikuormitusta (AVL). Jäteaseman tasausaltaassa käsitellyt jätevedet johdetaan laskuojassa Såkabäckeniin laskevaan ojaan. Ojaan on vuosina 1999 2011 johdettu vesiä vuosittain 30 000 66 000 m 3. Vuonna 2011 vesimäärä oli noin 45 000 m 3 ja typpikuormitus 4 400 t (kok.n). Jätetäytön sisäisen vesipinnan korkeutta on mitattu lokakuussa 2009 Detes Oy:n tekemän kaasukaivojen kuntoselvityksen yhteydessä. Mittausten mukaan vesipinta oli 4 13 m syvyydellä jätetäytön pinnasta tasolla noin +16,4 19,5. Suotovesikanaalin ulkopuolella maanpinta on tasolla noin
10 +14,5 16,50 kohoten erityislietealtaiden eteläpuolella tasolle +2 ja sitä korkeammalle. Kaatopaikan maaperä on huonosti vettä johtavaa silttiä tai silttistä hiekkaa, jonka ala-puolinen tiivis pohjamaa on hiekka- ja silttimoreenia, vedenläpäisevyys 4x10-8 7x10-9 m/s. Suotovesikanaali kerää tehokkaasti kaatopaikalla muodostuvia suotovesiä, sillä vesipinta on vain muutaman metrin ympäröivää maanpintaa ylempänä. Kaatopaikan vaikutukset pintavesiin Storkohmon vanhan kaatopaikan vaikutuksia pintavesiin on tarkkailtu vuodesta 1995 lähtien useissa tarkkailupisteissä. Vaikutuksia on havaittu ojassa kolmen kilometrin päässä purkupaikasta etelään, joskin kuormituksen vaikutus on vähentynyt selvästi kaatopaikasta kauemmaksi mentäessä. Kaatopaikkavesiä ilmentävät muun muassa korkeat kloridi-, rauta- ja typpipitoisuudet sekä sähkönjohtavuus. Vedenlaatutulosten perusteella kaatopaikan vaikutus on ollut havaittavissa myös Såkabäckenissä vaikka vaikutus on viime vuosina tarkkailujen perusteella selvästi vähentynyt. Kaatopaikan vaikutukset pohjavesiin Kaatopaikka-alueen pohjavesiä on tarkkailtu useissa pohjaveden havaintopisteissä kaatopaikan tarkkailuohjelman puitteissa. Osa havaintopisteistä on ollut jätetäytössä, mutta jäänyt sittemmin sen alle. Kaatopaikan vaikutus on näkynyt alueen eteläpuolisen pohjaveden laadussa mm. ammoniumtypen, kokonaistypen, kloridin ja sähkönjohtavuuden kohonneina pitoisuuksina. Muissa tutkimuspisteissä pitoisuudet ovat pysyneet alhaisella tasolla, ollen osassa hieman luonnon pitoisuuksia suurempia ja osassa luontaisella tasolla. Pohjaveden rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat olleet pohjanmaan rannikkoseudulle tyypillisesti korkeita.
11 Alla olevassa taulukossa esitetään havaintopisteiden pp9 ja pp16 keskimääräiset pitoisuudet vuosilta 2009 2011. Piste pp9 sijaitsee kaatopaikan eteläpuolella aivan reunaojan takana ja piste pp16 kaakkoispuolella suoalueen takana. pp09 pp16 2009 2010 2011 2009 2010 2011 COD Mn mg/l 248,5 45 50,7 15 15 17,33 BOD 7 mg/l 5,6 8 7,72 5,5 5,875 6,33 P µg/l 5 100 7 325 1 935 2 766 Ammoniumtyppi mg/l 177 115 152 670 0,517 0,773 ph 6,9 7,15 7 7,2 7,2 7,13 Sameus FNU 626,7 335 247,5 105 79,8 85 Kromi, Cr µg/l 19 10 12 Sulfaatti, SO4 mg/l 120 110 108 <1 0,667 Sähkönjohtavuus µs/cm 406,7 447 430 881,5 182,5 Kloridi mg/l 763,3 765 642,5 295 280 263,3 Rauta mg/l 56 28 25,5 8,050 5,350 47,250 Al µg/l 200 As µg/l <2 Hg µg/l <1 <1 <0,5 Cd µg/l <1 <2 <0,5 Cr, ICP-MS µg/l 16,5 20 12 Cr (VI) µg/l 19 10 9 Cu µg/l 82,5 <20 <10 Pb µg/l 7,5 <5 <2 Mn µg/l 2 200 Ni µg/l 16 Zn µg/l 59,5 65 Kaatopaikan vaikutus näkyy aiempien vuosien tapaan ammoniumtypen, kokonaistypen, kloridin ja sähkönjohtavuuden kohonneina pitoisuuksina. Pohjavesitutkimustulosten, lentomittausaineiston ja kairaustulosten perusteella kaatopaikan vaikutusalueen on todettu rajoittuvan lounaassa ja lännessä noin 300 m, luoteessa ja pohjoisessa noin 200 m, idässä noin 400 m ja kaakossa noin 100 m etäisyydelle kaatopaikan ympärysojan ulkopuolelle. Pohjaveden päävirtaussuunta on etelään. Pieni osa pohjavesistä voi suotautua kaatopaikan koillisreunalta pohjoiseen ja kaakkoon. Vaikutukset ihmisten terveyteen Vaikutukset ilmaan Kaatopaikka ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella, eikä pohjavedellä ole hydraulista yhteyttä käytössä oleviin pohjavesialueisiin. Alueen pohjavettä ei käytetä talousvetenä. Kaatopaikan kuormituksesta ja pohjaveden pitoisuuksien kohoamisesta kaatopaikan ympäristössä ei ole haittaa ihmisille. Kaatopaikalla muodostuu kaatopaikkakaasua, joka sisältää pääkomponentteina metaania ja hiilidioksidia ja vähäisemmässä määrin muita yhdisteitä, mm. hajua aiheuttavia rikki-, kloori- ja fluoriyhdisteitä. Metaani on voimakas kasvihuonekaasu, jonka vaikutus on IPPC:n laskentasuositusten mukaan 21-
12 kertainen hiilidioksidiin verrattuna. Hallitsemattomasti purkautuva biokaasu voi otollisissa sääolosuhteissa aiheuttaa hajuhaittoja kilometrien etäisyydelle kaatopaikasta. Kaatopaikalle se voi aiheuttaa palovaaran. Storkohmon kaatopaikalle on rakennettu kaasunkeräysjärjestelmä, jonka avulla kaatopaikkatäytössä muodostuva kaasu kerätään talteen. Kaasun keskimääräinen talteenottomäärä on ollut noin 50 60 nm 3 /h. Vuonna 2011 kaivoista K1 (1 ja 1B) ja K2 (2 ja 2B) mitattujen metaani, happi- ja hiilidioksidipitoisuuksien keskiarvot ovat olleet seuraavat: K1, % K2, % CH 4 34,0 44,6 O 2 1,6 2,0 CO 2 29,2 29,7 Metaanin ja hiilidioksidin suhde on suurempi kuin 1, mikä on tyypillistä niin kutsutulle stabiilille pitkänajanjakson faasille, jolloin päästöpitoisuudet ovat korkeimmillaan. Kaatopaikan kaasunmuodostus on kuitenkin ylittänyt lakipisteen, mikä ilmenee suurentuvasta CO 2 /CH 4 -suhteesta. Detes Oy on tekemiensä kaasumittausten perusteella arvioinut kesäkuussa 2012, että kerättävä kaasumäärä voisi kaatopaikan sulkemisen jälkeen olla noin 180 nm 3 /h. Aikaisemmat arviot ovat kuitenkin olleet pienempiä. Talteen kerätty kaasu poltetaan soihdussa eikä se aiheuta haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. Kaatopaikkakaasun hyödyntämistä on selvitetty yhdessä Kokkolan Energian kanssa. Talteen saadun kaasun määrä ja varsinkaan kaasun metaanipitoisuus eivät olleet riittäviä hyödynnettäväksi kaasuturbiinissa sähkön ja lämmön tuotantoon. Ekorosk selvittää myös mahdollisuutta hyödyntää kerättävä kaasu kaatopaikka olevien rakennusten lämmitykseen. SULJETUN KAATOPAIKAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Kaatopaikan peittämisen jälkeen pintarakenne estää tehokkaasti sade- ja sulamisvesien pääsyn jätetäyttöön. Vanhan kaatopaikan suotovesimäärä pienenee vähitellen kun uutta suotovettä ei pääse muodostumaan. Kevennetty pintarakenne läpäisee keskimäärin 150 m 3 /a, mikä on murto-osa peittämättömään kaatopaikkatäyttöön suotautuvasta vesimäärästä. Suurin osa sadannasta haihtuu tai muodostaa pintavaluntaa. Kaatopaikan ympäristökuormitus kuitenkin jatkuu. Jätetäyttöön varastoitunut kuormitus suotatuu vähitellen reunasalaojaan ja päätyy jätevesien käsittelyn jälkeen purkuvesistöön. Osa kuormituksesta suotautuu kaatopaikan maaperään ja pohjaveteen ja kulkeutuu vesienkeräysjärjestelmän ulkopuolelle. Kloridikuormitus kaatopaikalla kestää jopa 500 vuotta ja typpikuormitus 700 vuotta. Raskasmetallien päästöt saattavat jatkua vielä pidempään. Jätetäytön anaerobisissa olosuhteissa metallit voivat uudelleen saostua niukkaliukoisiksi sulfideiksi ja kerrostua jätetäyttöön. Kevennetty pintarakenne tehostaa kaatopaikkakaasun talteensaantia muodostaessaan jätetäytön päälle tiiviin kannen. Samalla se kuitenkin ehkäisee kaasunmuodostusta, jonka edellytyksenä on riittävä kosteus. Tiivistyskerrok-
13 sen alapuolelle rakennettavalla suotoveden kierrätysputkistolla voidaan vaikuttaa suotuisasti kaasun muodostumiseen. Kaatopaikkakaasusta ei sulkemisen jälkeenkään aiheudu haittaa ympäristölle tai terveydelle. PARAS KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA TALOUDELLINEN TEKNIIKKA Jätehuollossa on käytettävä parasta käytettävissä olevaa taloudellista tekniikkaa. Bentoniittimatto ja salaojamatto ovat tarkoitukseensa testattuja ja hyväksyttyjä materiaaleja. Niitä on käytetty ja käytetään kaatopaikan pintarakenteessa useilla yhdyskuntajätteiden ja teollisuuden kaatopaikoilla. Bentoniittimaton käyttöä Storkohmon kaatopaikan pintarakenteessa puoltaa myös se, ettei Kokkolan alueelta ole saatavissa tiivistysmateriaaliksi kelpaavia luonnonmaa-aineksia. Mineraalisen tiivistyskerroksen rakentaminen bentoniittimaton alle ei myöskään paranna rakenteen tiiviyttä. Myös kuivatuskerrokseen soveltuvaa luonnonmaa-ainesta tai murskattua materiaalia ei kohtuullisin kustannuksin ole saatavissa. Kevennetty pintarakenne on kustannuksiltaan tarkasteltuja rakennevaihtoehtoja edullisempi. Taloudellisen hyödyn lisäksi siitä aiheutuva kuljetustarve on vähäisempi. Pintarakenteeseen tarvitaan noin 150 000 m 3 itd = 5 300 kasettikuormaa (a 28 30 m 3 itd) vähemmän maa-aineksia. Kustannussäästö on merkittävä. Myös liikenteen päästöt ovat pienemmät kuin VNp:n mukaisella pintarakenteella. LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakemus on kuulutettu yhdessä hakemuksen LSSAVI/161/04.08/2012 (jätevesiviemäriin liittymiseen asetetun määräajan pidentäminen) Kokkolan kaupungin ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ilmoitustauluilla 25.1.2013 25.2.2013. Ympäristölupahakemus ja siihen liittyvät selvitykset ovat olleet kuulutusajan yleisesti nähtävillä Kokkolan kaupungissa. Lupahakemuksesta on annettu erikseen tieto niille asianosaisille, joita asia erityisesti koskee. Tarkastukset, neuvottelut ja katselmukset Lausunnot Storkohmon jäteasemalla on tehty tarkastus 19.6.2013. Tarkastusmuistio on liitetty asiakirjoihin. Hakemuksesta on pyydetty lausunnot Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselta, Kokkolan kaupungilta sekä Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta. Kokkolan kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta toteaa 13.2.2013 päivätyssä lausunnossaan seuraavaa: Taustaa Ekoroskin Storkohmon jäteasemalla on useita voimassa olevia ympäristölupia, jotka koskevat jätteiden ammattimaista ja laitosmaista käsittelyä.
14 Sijainti ja alueen kaavoitustilanne Jäteasema sijaitsee Kokkolassa Kallisen kylässä kiinteistöillä Kaatopaikka I (RN:o 58:21) ja Ekorosk (RN:o 58:22). Alue on kaavoitettu vuonna 1992 valtuuston hyväksymässä yleiskaavassa kaatopaikka-alueeksi. Toiminnan kuvaus Storkohmon jäteasema on alueellinen kaatopaikka, jossa on monta erillistä toimintayksikköä, mm.: - varasto- ja sosiaalitilat sekä vaaka-asema - yhdyskuntajätteen loppusijoitusalue - hyötyjätealue sekä pientuottajien vastaanottolavat - ympäristölle vaarallisen jätteen (ent. ongelmajäte) varasto - jäteöljyn ja öljyisten maiden vastaanottopiste - öljyisten maiden kompostointikenttä - pilaantuneiden maiden vastaanottoalue Vuoden 2002 alusta lähtien Storkohmon jäteasema on Ab Ekorosk Oy:n toimialueen ainoa loppusijoitusalue. Storkohmon jätealueelle sijoitetaan kuivajätteen käsittelylaitoksen ja karkealajittelun rejekti sekä Ab Ekorosk Oy:n toimialueen hyötykäyttöalueelle toimitetut jätteet, jotka eivät ole hyötykäyttöön tai jatkokäsittelyyn soveltuvia. Lisäksi alueen teollisuudesta toimitetaan jätettä suoraan jäteasemalle. Alueen maaperä sekä pohja- ja pintavesiolosuhteet Jäteasema sijaitsee luoteeseen laskevan moreeniharjanteen päällä, joka nousee ympäristössä selkeästi erottuvaksi Tullsalobackan mäeksi. Alueen itä- ja lounaispuolella on suoalueita ja luoteessa ja pohjoisessa moreenipohjaista alavaa metsämaastoa. Alueen maaperä on pääosin heikosti vettä johtavaa silttimoreenia/silttihiekkaa. Suoalueilla moreenin päällä on turvekerros. Alueen ympärillä pinta- ja pohjavedet laskevat kahteen suuntaan, lounaaseen ja kaakkoon. Jäteaseman alue on erotettu ympäröivästä maastosta 4 m leveällä ympärysojalla, johon jätealueella muodostuvat pinta- ja suotovedet kerätään. Jäteaseman alueelta johdetaan vesiä alueen ulkopuolelle vain kesäaikana Såkabäckeniä pitkin Kålabäckeniin ja edelleen Perhonjokeen. Ympäristövaikutusten tarkkailu Storkohmon jäteasemalla on erilliset ympäristövaikutusten tarkkailuohjelmat, jotka koskevat alueen toimintaa kuten esim. pinta- ja pohjavesien tarkkailua ja muut tarkkailut kuten jätevedenpuhdistamon toiminta, jäteasemalle tuotavat jätteet ym. Muutoshakemuksen sisältö Hakemuksen osalta voidaan todeta, että se ei koske varsinaisia jätealueen nykyisiä toimintoja, vaan jätevesien käsittelyä sekä toimintoja sellaisella alueella, jossa ennen oli kaatopaikkatoimintaa. Lupahakemuksen kaatopaikan sulkeminen (46), koskee aluetta, joka on toiminnasta poistettu vanha tavanomaisen jätteen kaatopaikka, johon on tehty alustavat pintarakenteet ja alueelle on asennettu kaasunkeräysjärjestelmä. Lupaehtojen mukaan sulkemistyö tulee olla valmis 31.12.2013 ja tähän aika-
15 tauluun esitetään muutosta siten, että aikataulu olisi 31.12.2020. Muutosaikataululla ei ole merkittävää vaikutusta ympäristövaikutuksiin. Pintarakenteen muutosesitys (48) pitää sisällään sellaisen esityksen, että päätöksen mukainen pintarakenne, jolla saavutetaan riittävä vedenläpäisykerroin (1 m pintakerros, 0,5 m kuivatuskerros, 0,5 m tiivistyskerros (vedenläpäisykerroin k=1x10-9 m/s)) voitaisiin korvata vastaavien suojaustehojen antavilla rakenteilla. Korvaaviksi rakenteiksi esitetään, että tiivistyskerros tehtäisiin soveltuvalla geosynteettimateriaalilla eli bentoniittimatolla. Bentoniittimattorakennetta on yleisesti käytetty vastaavissa rakenteissa ja sitä voidaan pitää BAT-tekniikan mukaisena ratkaisuna. Kuivatuskerroksessa esitetään käytettäväksi soveltuvaa geosynteettista kuivatusrakennetta (salaojamatto). Tällaista tekniikkaa on käytetty vastaavissa rakenteissa. Hakemuksessa on erikseen perustelut esitetyille rakennemuutoksille sisältäen ympäristövaikutusten kokonaisarvioinnin. Kevennetty pintarakenne vastaa tehokkuudeltaan päätöksen mukaista rakennetta ja tehostaa lisäksi kaatopaikkakaasun saantia. Suljetun kaatopaikkaosan ympäristövaikutukset ovat varsin pieni osa kaatopaikan kokonaisvaikutuksista ja erityisesti vesistövaikutusten osalta ne pienenevät merkittävästi, kun alue liitetään viemäriin. Tarkkailutulosten perusteella myös muiden ympäristövaikutusten osalta voidaan todeta, että ne eivät lisäänny esitetyn rakennemuutosten seurauksena. Esitettyä rakennemuutosta voidaan pitää hyväksyttävänä. Kaasunkeräys ja käsittelyosion (54) muutosesitys perustuu siihen, että kaasun keräyskokonaisuudessa on sellainen tilanne, että lopullisen suunnitelman edellyttämiä tietoja ei vielä ole saatavilla ja sen vuoksi suunnitelma esitetään laadittavaksi myöhemmin. Kaasun koostumuksessa on tapahtunut muutoksia, jotka vaikeuttavat hyödyntämistä. Kaasun määrä on vähentynyt ja metaanipitoisuus on laskenut, jolloin suunnitellut ja laaditun sopimuksen mukainen hyödyntäminen ei tässä vaiheessa ole mahdollista. Lisäksi laitteistossa esiintyy vaurioita, jotka on korjattava. Syntyvä kaatopaikkakaasu poltetaan erillisessä soihtupoltossa. Suunnitelman laatimisen lykkääntymistä voidaan pitää perusteltuna. Viemäröinnin liittymisaikataulumuutos esitys perustuu viemärin rakentamisaikataulun muutokseen. Toisaalta olisi erittäin tärkeätä, että jätevedet johdettaisiin viemäriin mahdollisimman nopeasti, sillä jätevedet ovat merkittävin kaatopaikan ympäristövaikutuksista. Toiminnan muutosten ympäristövaikutukset Hakijan esittämillä muutoksilla ei ole merkittäviä vaikutuksia ympäristövaikutuksiin. Ympäristöpalvelut Hakijan esittämät ympäristölupamääräysten muutokset koskevat jo suljettua aluetta ja sen peittämistä ja kaasunkeräysjärjestelmiä. Esitetyt aikataulumuutokset sekä tekniset muutokset eivät aiheuta merkittäviä ympäristövaikutuksia, joten esityksiä voidaan pitää perusteltuina. Liittäminen viemäriin on viivästynyt rakentamisteknisistä syistä, joten myös tämä muutos on hyväksyttävissä.
16 Rakennus- ja ympäristölautakunta päättää esittää lausuntonaan Ab Ekorosk Oy:n Storkohmon jäteaseman ympäristölupahakemuksesta seuraavaa: 1. Sulkemisaikataulun (lupaehto 46) osalta voidaan todeta, että sen myöntämisen edellytykset ovat olemassa, sillä sen mahdolliset haitalliset ympäristövaikutukset eivät ole kovin merkittävät. 2. Pintarakenteen muuttaminen bentoniittimatoksi on perusteltua, sillä se antaa selvitysten mukaan saman tiiveysasteen mukaisen rakenteen, kuin vaadittava pintarakenne (VNA ja sen annetut päätökset). Kuivatuskerrokseksi esitetty geosynteetti kuivamatto on selvitysten mukaan saman tehoinen rakenne, kuin vastaavat ja sitä voidaan pitää BAT-tekniikan mukaisena ratkaisuna. 3. Kaasunkeräys ja käsittelyjärjestelmiin esitetyt sisältö- ja aikataulumuutokset ovat perusteltuja ottaen huomioon kaasunkeräystoiminnassa esiintyvät muutos- ja epävarmuustekijät. 4. Esitettyä aikataulun muutosta viemäriin liittymisestä voidaan pitää perusteltuna, koska viemärin rakentamisaikataulu on viivästynyt. 5. Storkohmon jäteaseman tarkkailuehdot tulee tarkistaa siten, että myös nyt hakemuksen mukaiset toiminnat on huomioitu. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen 22.2.2013 toimittama lausunto kuuluu seuraavasti: Lupamääräys 46 Hakija ehdottaa lupamääräyksen 46 tekstiksi Kaatopaikka on muotoiltava 31.12.2013 mennessä, pintarakenteiden tekeminen voidaan vaiheistaa, kuitenkin niin, että sulkemistyö ja pintarakenteet on tehtävä viimeistään 31.12.2020 mennessä. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella ei ole huomauttamista esitettyihin määräaikojen muutoksiin, mutta ELY-keskus katsoo, että tekstin tulee kuulua Kaatopaikka on esipeitettävä ja muotoiltava lopulliseen muotoon 31.12.2013 mennessä, pintarakenteiden tekeminen voidaan vaiheistaa, kuitenkin niin, että sulkemistyö ja pintarakenteet on tehtävä valmiiksi viimeistään 31.12.2020 mennessä. Lupamääräys 48 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus puoltaa kevennettyä pintarakennetta yhtenä vaihtoehtona pintarakenteiden rakentamisessa. Hakemuksesta ei selviä missä vaiheessa on esipeittokerroksen ja kaasunkeräyskerroksen rakentaminen. Koskien kevennettyä pintarakennevaihtoehtoa, tulee ympäristöluvassa olla määräykset bentoniittimatolta ja salaojamatolta vaadittavista ominaisuuksista. Salaojamatto tulee mitoittaa jokaiseen luiskaan erikseen. ELY-keskukselle tulee esittää salaojamaton laskelmat sekä niistä annettu asiantuntija lausunto. Ulkopuolisen, riippumattoman asiantuntijan tulee varmistaa, että kaatopaikan peittäminen tapahtuu hyväksytyn laadunvalvontasuunnitelman ja annettavien ympäristölupamääräysten mukaisesti. Lisäksi ELY-keskus huomauttaa, että pintarakenteissa mahdollisesti hyödynnettävien jätemateriaalien tulee täyttää ympäristöluvan lupamääräyksissä hyödyntämiselle asetetut vaatimukset.
17 Lupamääräys 54 Hakija ehdottaa lupamääräyksen 54 tekstiksi: Hakijan tulee jättää Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon suunnitelma kaatopaikkakaasujen hyödyntämis- ja käsittelytavasta siinä vaiheessa, kun kaatopaikasta pumpattavan kaasun määrä ja laatu sekä mahdollinen hyödyntämistapa ovat selvillä. Hakijan esitys on epämääräinen. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus esittää, että suunnitelma tulee lähettää tiedoksi myös valvontaviranomaiselle ja että suunnitelman jätölle annetaan selkeä määräaika. Koska Storkohmon kaatopaikka on yksi suurimpia ELY-keskuksen alueella olevia vanhoja yhdyskuntajätteen kaatopaikkoja, toimiva kaasukeräyskerros on välttämätön. Toiminnanharjoittajan vastuulla on pitää kaasunkeräyskerros ja putkisto kunnossa. Kaasu on kerättävä tehokkaasti talteen ja sen on ainakin poltettava, mikäli hyötykäyttömahdollisuutta ei ole. Pöyryn laatiman päivitetyn maarakennustyöselostuksen mukaan kaatopaikkakaasun mahdollista myöhempää hyötykäyttöä varten pintarakenteen alle rakennetaan jätetäytön kastelujärjestelmä. ELY-keskus huomauttaa, että suotoveden kastelujärjestelmä tulee rakentaa tiivistyskerroksen (esipeittokerros) alapuolelle. Maarakennustyöselostuksessa esitetään tilavaraus polttolaitokselle kuljetettavan jätteen välivarastokentälle. ELY-keskus huomauttaa, että voimassa oleva ympäristölupa ei sisällä tilavarausta ja kyseinen toiminta tarvitsee ympäristöluvan. Muistutukset ja mielipiteet Hakemuksesta ei jätetty muistutuksia tai mielipiteitä. Hakijan kuuleminen ja vastine Hakijalle on 27.2.2013 päivätyllä kirjeellä annettu mahdollisuus vastineen antamiseen hakemuksesta annetuista lausunnoista. Hakija ei ole jättänyt vastinetta. ALUEHALLINTOVIRASTON PÄÄTÖS Ratkaisu Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto myöntää jatkoaikaa Storkohmon kaatopaikan sulkemistöiden loppuunsaattamiselle sekä muuttaa Länsi- Suomen ympäristökeskuksen Ab Ekorosk Oy:lle 3.7.2008 myöntämän ympäristöluvan LSU-2006-Y-944 lupamääräyksiä 46, 48, ja 54 seuraavalla tavalla sekä antaa uudet lupamääräykset 48. a), b) ja c) (muutokset kursiivilla). Aiemman ympäristölupapäätöksen määräykset jäävät muilta osin voimaan. Muutetut lupamääräykset 46. Toiminnasta poistettu vanha tavanomaisen jätteen kaatopaikka pitää sulkea. Kaatopaikka on esipeitettävä ja muotoiltava lopulliseen muotoonsa 31.12.2014 mennessä. Pintarakenteiden tekeminen voidaan vaiheistaa, kuitenkin niin, että sulkemistyö ja pintarakenteet on tehtävä valmiiksi viimeistään 31.12.2020 mennessä.
18 ------------------------------------------------------------------- 48. Esipeitetyn ja muotoillun jätetäytön päälle on rakennettava pintarakenne Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013) mukaisesti, jolloin rakenteessa tulee olla seuraavat rakennekerrokset ylhäältä alaspäin lueteltuna: vähintään 1 m pintakerros, vähintään 0,5 m kuivatuskerros, vähintään 0,5 m tiivistyskerros ja kaasunkeräyskerros. Tiivistyskerros voidaan toteuttaa mineraalisella tiivistyskerroksella tai yhdistelmärakenteena, jolloin tiivistyskerroksen rakennepaksuuteen sisältyy myös geotekstiili. Tiivistyskerroksen materiaalin vedenläpäisevyyskertoimen (k-arvo) pitää olla koko tiivistyskerroksen paksuudelta tasaisesti k 1x10-9 m/s. Mikäli käytetään bentoniittimattoa, tiivistyskerroksen alaosan vedenläpäisevyyden pitää olla k 1x10-8 m/s. Tiivistyskerros on tiivistettävä ja rakenteen tiivistymistä on seurattava kenttäkokein ja tiivistämistä on jatkettava kunnes saavutetaan tiiveysvaatimus D>92 % (parannettu Proctorkoe) tai tiivistymistä ei enää tapahdu. Kuivakerrosten materiaalin vedenläpäisevyys (k-arvo) pitää olla vähintään 1x10-3. Kaatopaikan pintarakenteen tiivistyskerros voidaan toteuttaa myös ohennettuna mineraalisena tiivistysmateriaalina bentoniittimatosta. Kuivatuskerroksessa voidaan myös käyttää salaojamattoa. Kevennetty pintarakenne 48. a) Tiivistyskerroksessa käytettävän bentoniittimaton on oltava tarkoitettu käytettäväksi kaatopaikkarakentamisessa. Käytettävä bentoniitti on oltava luonnonnatriumbentoniittia, bentoniitin minimimäärä matossa on oltava 4 000 g/m 2 0 %:n kosteudessa. Bentoniittimaton vedenläpäisevyyden on oltava pienempi kuin 5x10-11 m/s. Ohennetun tiivistysrakenteen vedenläpäisevyyden on täytettävä 0,5 m paksuista kerrosta ja k 1x10-9 m/s vastaava suojaustaso. Bentoniittimaton materiaalitiedot ja suunnitelma bentoniittimattorakenteen toteutuksesta on esitettävä valvontaviranomaiselle vähintään kolme kuukautta ennen rakentamisen aloittamista. Salaojamatto 48. b) Salaojamaton on vähintään vastattava kuivatuskerrosta, jonka paksuus on vähintään 0,5 metriä ja vedenläpäisevyys k 1x10-3 m/s. Salaojamaton tulee olla vaakatasossa kahteen suuntaan vettä johtavaa. Salaojamattorakenne on mitoitettava samalla periaatteella kuin kiviaineksesta rakennettava kuivatuskerros. Kerroksen kaltevuuden on oltava riittävä, jotta vesi voidaan johtaa kerroksesta tehokkaasti vesienkäsittelyjärjestelmään. Kuivatuskerrokseen valittavan salaojamaton on oltava tarkoitettu käytettäväksi kaatopaikkarakentamisessa. Salaojamaton pitkäaikaiskestävyys vedenjohtokyvylle tulee todistaa. Lisäksi maton sydämen paksuuden tulee olla vähintään 6 mm. Salaojamatto tulee mitoittaa erikseen kuhunkin luiskaan. Salaojamaton mitoituslaskelmat ja tiedot sen pitkäaikaiskestävyydestä on toimitettava valvontaviranomaiselle vähintään kolme kuukautta ennen rakentamisen aloittamista.
19 Polttolaitokselle kuljetettavan jätteen välivarastokenttä 48. c) Yksityiskohtainen suunnitelma koskien pintarakenteiden rakentamista sille osalle täyttöaluetta, joka nyt jää lupapäätöksen ulkopuolelle on esitettävä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston hyväksyttäväksi 31.12.2015 mennessä. Ko. alueen pintarakenteet tulee myös olla valmiina viimeistään 31.12.2020. ------------------------------------------------------------------- 54. Kaatopaikkakaasun määrä, paine ja kaasun ainesosat metaani (CH 4 ), hiilidioksidi (CO 2 ) ja happi (O 2 ) on selvitettävä jäteaseman kaatopaikkojen käyttövaiheessa kuukausittain ja jälkihoitovaiheissa puolivuosittain. Hakijan tulee jättää suunnitelma Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon kaatopaikkakaasujen hyödyntämis- ja käsittelytavasta siinä vaiheessa, kun kaatopaikasta pumpattavan kaasun määrä ja laatu sekä mahdollinen hyödyntämistapa ovat selvillä, kuitenkin viimeistään 31.12.2015. Suunnitelma tulee myös jättää tiedoksi valvontaviranomaiselle. RATKAISUN PERUSTELUT Lupamääräysten yleiset perustelut Asiassa on kyse ympäristönsuojelulain 58 :n 1 momentin 4) kohdassa tarkoitetusta ympäristöluvan muuttamisesta. Aluehallintovirasto katsoo, ettei ole estettä rakentaa kaatopaikan pintakerroksia hakemuksen mukaisesti. Esitetyt kaatopaikkojen pintarakenteiden vaihtoehtoiset materiaaliratkaisut ovat nykyisin kaatopaikan pintarakenteissa yleisesti käytettyjä vaihtoehtoja. Aluehallintovirasto katsoo, että hakemuksessa esitetyt muutokset kaatopaikan rakenteiden rakentamiseen perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan päästöjen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi. Kyse ei ole valtioneuvoston asetuksen kaatopaikoista (331/2013) 9 :n mukaisten lievennysten myöntämisestä vaan korvaavien rakenteiden ja materiaalien hyväksymisestä. Lupamääräysten perustelut Lupamääräys 46 Kaatopaikan pintarakenteiden toteutukselle on myönnetty lisäaikaa 31.12.2020 saakka, jätetäyttö tulee muotoilla ja esipeittää 31.12.2014 mennessä. Lupamääräyksen määräaikojen pidentämisestä ei aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumisen vaaraa, joten perusteet määräaikojen pidentämiselle ovat olemassa. Aluehallintovirasto on katsonut, että lupahakemuksen käsittelyn vaatiman ajan vuoksi muotoilun ja esipeiton määräaika asetetaan vuoden 2014 lopulle. Lupamääräys 48 Selkeyden vuoksi Aluehallintovirasto on poistanut voimassa olevasta ympäristöluvasta lupamääräyksessä yliviivatut lauseet koskien yhdistelmärakennetta.
20 Pintarakenteita koskevaan määräykseen 48 tehdyt muutokset ja lisäykset mahdollistavat ohuiden teollisten rakenteiden (salaojamatto ja bentoniittimatto) käyttämisen kuivatus- ja tiivistyskerroksessa hakemuksen mukaisesti. Lupamääräys 48 a) Bentoniittimatto on yleisesti kaatopaikkarakentamisessa käytetty materiaali ja sen ominaisuudet ovat tiedossa, joten sen käyttö Storkohmon vanhan kaatopaikan sulkemisessa on hyväksyttävissä. Lupamääräys 48 b) Kuivatuskerroksen tehtävänä on alentaa tiivistysrakenteeseen kohdistuvaa vesipainetta ja johtaa kasvu- ja pintakerroksen läpi suotautuva sadevesi pois rakenteesta. Kuivatuskerroksessa on otettava huomioon muun muassa hydrostaattisen paineen minimointi, eroosiokestävyys, liukumisen estäminen luiskassa ja pinnan suojaustarve pintamaan rakeisuudesta riippuen. Rakenteessa voidaan käyttää salaojamattoa. Lupamääräys 48 c) Polttolaitokselle kuljetettavan jätteen välivarastoinnille varattu alue on jäänyt tämän lupapäätöksen ulkopuolelle. Alue on osa kaatopaikkaa, minkä takia hakijan on esitettävä myös tälle alueelle valtioneuvoston asetus kaatopaikoista mukainen pintarakenne. Myös tämän alueen pintarakenne on oltava rakennettuna vuoden 2020 loppuun mennessä. Lupamääräys 54. Ympäristönsuojelulain 115 :n 1 momentin mukaan, jos ympäristöluvan määräyksen noudattaminen annetussa määräajassa tuottaa luvanhaltijalle hänestä riippumattomista syistä huomattavia vaikeuksia eikä määräyksen noudattamisen lykkääntymisestä aiheudu ympäristön merkittävän pilaantumisen vaaraa, lupaviranomainen voi hakemuksesta pidentää määräaikaa enintään kolmella vuodella. VASTAUS LAUSUNNOISSA JA MUISTUTUKSISSA ESITETTYIHIN VAATIMUKSIIN Lausunnoissa esitetyt vaatimukset on otettu huomioon lupamääräyksistä ja niiden perusteluista ilmenevällä tavalla. Aikataulumuutos koskien viemäriin liittymistä on ratkaistu päätöksessä LSSAVI/161/04.08/2012 (annettu 18.4.2013). LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN Päätöksen voimassaolo ja lupamääräysten tarkistaminen Päätös on voimassa toistaiseksi. Lupaehtojen tarkistamista koskevasta hakemuksesta on määrätty 3.7.2008 annetulla päätöksellä. Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen Jos asetuksella annetaan tämän lain tai jätelain nojalla jo myönnetyn luvan määräystä ankarampia säännöksiä tai luvasta poikkeavia säännöksiä luvan
PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO 21 voimassaolosta tai tarkistamisesta, on asetusta luvan estämättä noudatettava. (YSL 56 ) Tämä päätös on täytäntöönpanokelpoinen sen saatua lainvoiman. (YSL 100 ) SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 5, 7, 8, 28, 42, 43, 45, 46, 58 ja 115. Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) 1, 5, 20 ja 37 Jätelaki (646/2011) 13 Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) 13 Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013) 7, 8, 9, liite 1 KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN Tästä päätöksestä peritään maksua 4 386 euroa. Lasku lähetetään myöhemmin Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskuksesta Joensuusta. Ympäristönsuojelulain 105 :n mukaan ympäristöluvan käsittelystä peritään maksu, jonka suuruutta määrättäessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/1992) ja sen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa tai ympäristöministeriön asetuksessa säädetään. Maksuun sovelletaan aluehallintoviraston maksuista annettua valtioneuvoston asetusta (1572/2011). Asetuksen taulukon mukainen maksu tavanomaisen jätteen kaatopaikalle on 14 620 euroa. Lupamääräysten muuttamista koskevan hakemuksen käsittelystä peritään maksu, jonka suuruus on 30 % taulukon mukaisesta maksusta. PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto tiedottaa tästä päätöksestä julkisesti kuuluttamalla Kokkolan kaupungin ja Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston virallisella ilmoitustaululla. JAKELU Päätös Tiedoksi Ab Ekorosk Oy Ilmoitus päätöksestä Kokkolan kaupunginhallitus Kokkolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (sähköisesti) Suomen ympäristökeskus (sähköisesti) Tieto päätöksen antamisesta ilmoitetaan erikseen niille, joille on annettu tieto hakemuksen jättämisestä sekä niille, jotka ovat esittäneet hakemuksen johdosta muistutuksia tai vaatimuksia.
22 MUUTOKSENHAKU Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla Vaasan hallintooikeuteen. Asian käsittelystä perittävästä maksusta valitetaan samassa järjestyksessä kuin pääasiasta. LIITTEET Kartta Valitusosoitus Maria Lövdahl Tiina Puttonen Asian on ratkaissut ympäristöylitarkastaja Maria Lövdahl ja esitellyt ympäristötarkastaja Tiina Puttonen.