Vesilain mukainen hakemus koskien Länsimetron 2 vaihetta (LM2) välillä Matinkylä - Kivenlahti

Vesilain mukainen hakemus koskien Länsimetron 2 vaihetta (LM2) välillä Matinkylä - Kivenlahti

2/32

3/32 Sisällys 1 HAKIJA... 6 2 HANKE, JOLLE LUPAA HAETAAN... 6 3 AIKAISEMMAT PÄÄTÖKSET... 6 3.1 Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA)... 6 4 MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUSTILANNE... 7 5 YMPÄRISTÖSSÄ OLEVAT RAKENNUSHANKKEET... 7 6 HANKEKUVAUS... 10 6.1 Yleistä... 10 6.2 Tiivistys... 11 6.3 Vesien poisjohtaminen... 12 6.3.1 Rakentamisen aikainen vesien poisjohtaminen... 12 6.3.2 Käytön aikainen vesien poisjohtaminen... 13 7 YMPÄRISTÖ... 18 7.1 Maaperä... 18 7.2 Kallioperä... 19 7.3 Pohjavedet... 20 7.4 Pintavedet... 22 7.5 Luonto... 22 8 ARVIO HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA... 23 8.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset... 23 8.1.1 Maaperään kohdistuvat vaikutukset... 23 8.1.2 Pohjaveden määrään tai laatuun kohdistuvat vaikutukset... 23 8.1.3 Kaivoihin kohdistuvat vaikutukset... 25 8.1.4 Rakennusten tai rakenteiden painuminen... 26 8.1.5 Pintavesiin kohdistuvat vaikutukset... 27 8.1.6 Luontovaikutukset... 27 8.2 Käytön aikaiset vaikutukset... 28 8.2.1 Maaperään kohdistuvat vaikutukset... 28 8.2.2 Pohjaveden määrään tai laatuun kohdistuvat vaikutukset... 28 8.2.3 Kaivoihin kohdistuvat vaikutukset... 28 8.2.4 Rakennusten tai rakenteiden painuminen... 29 8.2.5 Pintavesiin kohdistuvat vaikutukset... 29 8.2.6 Luontovaikutukset... 29

4/32 9 HAITALLISTEN VAIKUTUKSIEN EHKÄISY JA LIEVENTÄMINEN... 30 9.1 Pohjavesiin kohdistuvien vaikutuksien ehkäisy ja lieventäminen... 30 9.2 Kaivoihin kohdistuvien vaikutuksien ehkäisy ja lieventäminen... 30 9.3 Rakennuksiin ja rakenteisiin kohdistuvien vaikutuksien ehkäisy ja lieventäminen... 30 10 VAHINKOJEN, HAITTOJEN JA EDUNMENETYSTEN KORVAAMINEN... 31 11 ARVIO HANKKEEN AIHEUTTAMISTA HYÖDYISTÄ JA HANKKEEN OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET... 31 12 EHDOTUS LUPAMÄÄRÄYKSIKSI... 31 13 EHDOTUS TARKKAILUSUUNNITELMAKSI... 32 LIITTEET: Liite 1 Pohjaveden pinnan tason kuvaajat. Liite 2 Taulukko pohjaveden analyysitulokset Liite 3 Yleiskartta Länsimetron 2 vaiheen linjaus ja pituusleikkaus Liite 4 Pituusleikkaus Käytönaikaiset pumppauspisteet ja pumppausvirtaamat Liite 5 Karttaliite 1 Taulukko Länsimetron 2 vaiheen vaikutusalueella sijaitsevien kiinteistöjen tiedot Länsimetron 2 vaiheen rakentamisen ja käytön aikainen tarkkailusuunnitelma (teksti ja liitetaulukot) Maaperä ja pohjavesiolosuhteet -GE_1600_911_L14-16 Karttaliite 2 Maaperä ja pohjavesiolosuhteet -GE_1600_912_L16-18 Karttaliite 3 Maaperä ja pohjavesiolosuhteet -GE_1600_913_L18-20 Karttaliite 4 Maaperä ja pohjavesiolosuhteet -GE_1600_914_SVV Karttaliite5 Painumaseurantapisteet-GE_1700_920_1L14 Karttaliite6 Painumaseurantapisteet-GE_1700_921_1L14-15 Karttaliite7 Painumaseurantapisteet-GE_1700_922_1L15-16 Karttaliite8 Painumaseurantapisteet-GE_1700_923_1L16-17 Karttaliite9 Painumaseurantapisteet-GE_1700_924_1L17-18 Liite 6 Karttaliite 10 Painumaseurantapisteet - GE_1700_925_1L18-19 Karttaliite 11 Painumaseurantapisteet - GE_1700_926_1L19 Karttaliite 12 Painumaseurantapisteet - GE_1700_927_1L19-20 Karttaliite 13 Länsimetron 2 vaiheen vaikutusalue Finnoo - Kaitaa Karttaliite 14 Länsimetron 2 vaiheen vaikutusalue Kaitaa - Soukka Karttaliite 15 Länsimetron 2 vaiheen vaikutusalue Soukka Karttaliite 16 Länsimetron 2 vaiheen vaikutusalue Espoonlahti Karttaliite 17 Länsimetron 2 vaiheen vaikutusalue Metrovarikko Karttaliite 18 Länsimetron 2 vaiheen vaikutusalue Kivenlahti

5/32

6/32 1 HAKIJA Länsimetro Oy PL 10491 02070 ESPOON KAUPUNKI Yhteyshenkilöt: Kati Vesikallio puh: 043 824 9098 sähköposti: kati.vesikallio@lansimetro.fi Tero Palmu puh: 046 877 3423 sähköposti: tero.palmu@lansimetro.fi 2 HANKE, JOLLE LUPAA HAETAAN Tämä hakemus käsittää metron rakentamisen (ns. Länsimetron jatke / Länsimetron 2 vaihe) Espoon kaupunkiin, Matinkylän kaupunginosasta Kivenlahden kaupunginosaan. 3 AIKAISEMMAT PÄÄTÖKSET Vuonna 2008 Espoon kaupunginvaltuusto linjasi, että Matinkylän ja Kivenlahden välisen metroyhteyden suunnittelu on aloitettava niin, että metron rakentaminen tälle välille on mahdollista aloittaa heti Matinkylään ulottuvan osuuden valmistuttua. Länsimetron alustava yleissuunnitelma valmistui vuonna 2011 ja hankesuunnitelma vuonna 2012. Espoon kaupunginvaltuusto hyväksyi hankesuunnitelman mukaisesti Länsimetron 2 vaiheen rakentamisen. Valtio on sitoutunut maksamaan osan Länsimetron 2 vaiheen kustannuksista. 3.1 Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) Ympäristövaikutusten arviointimenettely, koskien Länsimetron Ruoholahti Matinkylä välistä osuutta saatiin päätökseen vuonna 2006. Arviointimenettelyssä ei tällöin ollut mukana Matinkylästä Kivenlahteen johtavaa osuutta (Länsimetron jatke / LM2 vaihe). Yhteysviranomainen antoi lausuntonsa Länsimetron Ruoholahti Matinkylä välisen osuuden ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta toukokuussa 2006 (UUS-2003-R-18-53). Yhteysviranomaisen lausunnossa ei ole mainintaa pohjavesistä, eikä lausunnossa ole tuotu esiin sitä, miten pohjavedet tulisi hankkeen jatkosuunnittelussa huomioida. Lausunnon

7/32 yhteenveto ja arviointiselostuksen riittävyys -kappaleessa on kuitenkin todettu, että vaikutusten arviointi tarkentuu myöhemmissä kaavoitus- ja suunnitteluvaiheissa. Uudenmaan ELY-keskus on vuonna 2013 tehnyt päätöksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta Länsimetron 2 vaiheeseen. Annetussa päätöksessä (UUDELY/11/07.04/2012) todetaan, ettei Länsimetron 2 vaiheeseen sovelleta ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Hanke ei kuulu YVA asetuksen 6 :n hankeluettelossa lueteltuihin hankkeisiin. Päätöksen perusteluissa todetaan, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitetty maankäyttö- ja rakennuslain mukaisessa menettelyssä YVA-laissa edellytetyllä tavalla ja asiassa on kuultu niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa sekä niitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea. 4 MAANKÄYTTÖ JA KAAVOITUSTILANNE Vahvistetussa Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaavassa Länsimetron vaihe 2 on saanut kaavamerkinnän liikennetunneli. Kaavamerkintään liikennetunneli liittyy MRL 33 :n 1. momentin nojalla rakentamisrajoitus, jonka mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan maakuntakaavan toteutumista. Espoon eteläosien yleiskaava hyväksyttiin kaupunginvaltuustossa 7.4.2008. Yleiskaava sai lainvoiman KHO:n 29.1.2010 antamalla päätöksellä. Länsimetron vaihe 2 on Espoon eteläosien yleiskaavassa saanut kaavamerkinnän maanalainen raide, jonka sijainti on ohjeellinen mutta yhteys sitova. Länsimetron 2 vaiheella on voimassaoleva maanalainen asemakaava (Matinkylä- Kivenlahti metrotunneli 940100), joka sai lainvoiman 7.8.2013. Maanalainen asemakaava käsittää metrotunnelit, asemat, työtunnelit, hätäpoistumistiet ja muut maanpinnalle nousevat kulkuyhteydet. Länsimetron 2 vaiheeseen liittyvistä maanpäällisistä asemakaavoista tällä hetkellä laadintavaiheessa ovat Finnoon keskuksen (metro) 441500, Kaitaan metrokeskuksen 441415, Soukan metroaseman (Ylä-Soukka A) 411122 ja Kivenlahden metrokeskuksen 412500 asemakaavat. 5 YMPÄRISTÖSSÄ OLEVAT RAKENNUSHANKKEET Tällä hetkellä tiedossa olevat Länsimetron 2 vaiheen läheisyyteen sijoittuvat rakennushankkeet on esitetty alla olevassa luettelossa. - Blominmäen jätevedenpuhdistamon tulo- ja purkutunnelit Finnoossa, o tilojen kalliorakennustyöt tehdään samaan aikaan Länsimetron tilojen kanssa - Finnoon keskus, o kaava valmisteilla

8/32 - Djupsundsbäckenin aluerakennushanke o kaava valmistumassa - Kaitaan metrokeskus, o kaava valmisteilla - Iivisniemenkallio, o kaava valmisteilla - Soukantorin asuinrakennushanke, o Länsimetron rakenteissa varaudutaan hankkeeseen - Yläkartanontien eteläreunan asuinrakennushanke, o kaava valmisteilla - Lippulaivan kauppakeskuksen laajennus, o kaava olemassa, o tilojen ja rakenteiden yhteensovitus Länsimetron kanssa käynnissä - Kivenlahden metrokeskus, o kaavoitus valmisteilla - Mårtensbron korttelin rakennushanke, o kaava valmisteilla Maanalaisista rakennushankkeista merkittävin ja osittain Länsimetron 2 vaiheeseen kytkeytyvä on Helsingin Seudun Ympäristöpalveluiden (HSY) Blominmäen jätevedenpuhdistamon siirtotunneleiden rakentaminen (tulo- ja purkutunneli). Kallioperään louhitaan puhdistetun jäteveden purkutunneli Blominmäestä Finnooseen. Purkutunneli ylittää metrotunnelit Finnoon aseman länsipuolella (ks. sijainti karttaliite 1). Kallioperään louhittava Blominmäen jätevedenpuhdistamon tulotunneli sijoittuu Länsimetron 2 vaiheen Finnoon työtunnelin itäpuolelle sekä metron asema- ja ratatilojen pohjoispuolelle. Tulotunnelin minimietäisyys ajotunneliin nähden on noin 130 metriä, tulotunnelin minimietäisyys metron asema- ja ratatunneleihin nähden on noin 280 metriä. Sekä purku- että tulotunneleiden louhinnassa hyödynnetään Länsimetron 2 vaiheen Finnoon työtunnelia, josta on louhittu yhteys siirtotunneleiden louhimiseksi. Purkutunneli vahvistetaan ja tiivistetään Länsimetron 2 vaiheen ylittävältä osuudelta siten, että vedet eivät pääse kulkeutumaan metron tiloihin. Finnoon keskus sijoittuu nykyisen Hylkeenpyytäjäntien ympäristöön, korkeussuunnassa metron tilojen yläpuolelle sekä vaakasuunnassa metron tilojen pohjois- ja eteläpuolelle. Finnoon keskuksen yhteydessä rakennetaan maanpinnalle tarvittavat ajoneuvo- ja jalankulkuyhteydet sekä asuin- ja liikerakennuksia. Alueelle on aiemmin suunniteltu kaksi maanalaista kalliopysäköintilaitosta, toinen Finnoon keskuksen alueelle ja toinen Finnoonkallion alueelle. Kalliopysäköintilaitosten toteutuksesta ei ole tällä hetkellä päätöstä. Finnoon keskuksen rakennuksissa on maan- ja kallionpinnan sekä pohjavedenpinnan alapuolelle sijoittuvia kellareita, muita maanalaisia tiloja ei tämän hetkisen tiedon mukaan ole

9/32 alueelle suunniteltu. Finnoon keskuksen rakennustöiden yhteydessä tehdään maa- ja kallioperään kohdistuvia toimenpiteitä ja alueella olevia pilaantuneita maa-aineksia kaivetaan pois. Finnoon keskuksen toteutusajankohta on tällä hetkellä määrittelemättä. Djupsundsbäckenin aluerakennushanke sijoittuu Kaitaantien pohjois- ja eteläpuolelle Hannuksentien ja Hylkeenpyytäjäntien väliselle osuudelle. Tilat sijoittuvat korkeussuunnassa metron tilojen yläpuolelle sekä vaakasuunnassa metron tilojen pohjois- ja eteläpuolelle. Djupsundsbäckenin aluerakennushankkeessa maanpinnalle rakennetaan asuin- ja liikerakennuksia sekä koulu, parannetaan olemassa olevia ajoneuvo- ja jalankulkuyhteyksiä sekä rakennetaan urheilukenttä. Rakennusten kellarit sijoittuvat tämän hetkisen tiedon mukaan nykyisen maanpinnan ja pohjavedenpinnan alapuolelle, paikoin myös nykyisen maanpinnan alapuolelle. Maapeitepaksuus alueella on paikoin yli 15 m. Muita maanalaisia tiloja ei ole tämän hetkisen tiedon mukaan alueelle suunniteltu. Djupsundsbäckenin aluerakennushankkeen toteutusajankohta on tällä hetkellä määrittelemättä. Iivisniemen keskus sijoittuu Kaitaantien eteläpuolelle Iivisniemenkadun ja Iivisniementien ympäristöön. Tilat sijoittuvat korkeussuunnassa metron tilojen yläpuolelle sekä vaakasuunnassa metron tilojen pohjois- ja eteläpuolelle. Vaakaetäisyys Iivisniemen keskuksen tiloista Hannusjärveen on noin 200 m, tämän hetkisen tiedon mukaan Iivisniemen keskuksen tilat sijaitsevat osittain Hannusjärven vedenpinnan alapuolella. Iivisniemen keskuksen yhteydessä rakennetaan maanpinnalle asuin- ja liikerakennuksia sekä parannetaan olemassa olevia ajoneuvo- ja jalankulkuyhteyksiä. Rakennusten kellarit sijoittuvat tämän hetkisen tiedon mukaan nykyisen maanpinnan ja kallionpinnan sekä pohjavedenpinnan alapuolelle. Muita maanalaisia tiloja ei ole tämän hetkisen tiedon mukaan alueelle suunniteltu. Iivisniemen keskuksen toteutusajankohta on tällä hetkellä määrittelemättä. Iivisniemenkallion alue sijoittuu Kaitaantien eteläpuoliselle ja Iivisniemenkadun länsipuoliselle kallioalueelle. Tilat sijoittuvat korkeussuunnassa metron tilojen yläpuolelle sekä vaakasuunnassa metron tilojen pohjois- ja eteläpuolelle. Vaakaetäisyys Iivisniemenkallion tiloista Hannusjärveen on noin 130 m, tämän hetkisen tiedon mukaan Iivisniemenkallion tilat sijaitsevat Hannusjärven vedenpinnan yläpuolella. Iivisniemenkalliolle rakennetaan maanpinnalle asuin- ja liikerakennuksia sekä tarvittavat ajoneuvo- ja jalankulkuyhteydet. Sekä tiet että rakennusten kellarit sijoittuvat nykyisen maanpinnan ja kallionpinnan alapuolelle sekä ainakin osittain myös pohjavedenpinnan alapuolelle. Muita maanalaisia tiloja ei tämän hetkisen tiedon mukaan ole alueelle suunniteltu. Iivisniemenkallion alueen toteutusajankohta on tällä hetkellä määrittelemättä. Soukantorin asuinrakennushanke sijoittuu Soukantie 14:n, tien länsireunalle olemassa olevan kauppakeskuksen välittömään läheisyyteen. Kiinteistön alapuolelle toteutetaan metroaseman itäisen henkilösisäänkäynnin rakennus. Soukantorin asuinrakennushankkeen tarvitsemia maankaivu- ja kalliorakennustöitä tehdään samassa yhteydessä metron tilojen kanssa, niiltä osin kun asuinrakennuksen edellyttämät tilat sijaitsevat metron tilojen välittömässä läheisyydessä. Kauempana metron tiloista sijaitsevat asuinrakennushankkeen edellyttämät maankaivu- ja kalliorakennustyöt toteutetaan myöhemmin samassa yhteydessä kuin asuinrakennushankkeen muut työt. Tämän hetkisen tiedon mukaan Soukantorin asuinrakennushankkeen kaivannot sijoittuvat pääosin pohjavedenpinnan yläpuolelle. Soukantorin asuinrakennushankkeen toteutusajankohta on tällä hetkellä määrittelemättä. Yläkartanontien eteläreunalle Soukantien ja Kaskilaaksontien väliselle osuudelle on suunniteltu asuinrakennuksia. Rakennukset sijaitsevat korkeussuunnassa metron tilojen yläpuo-

10/32 lella sekä vaakasuunnassa metron tilojen pohjois- ja eteläpuolella. Rakennusten välittömässä läheisyydessä on Yläkartanonkujan tekniikkakuilu, joka toimii metron savunpoistoja paineentasausyhteytenä. Rakennusten kellarit sijoittuvat nykyisen maanpinnan ja kallionpinnan alapuolelle sekä mahdollisesti osittain pohjavedenpinnan alapuolelle. Rakennusten toteutusajankohta on tällä hetkellä määrittelemättä. Lippulaivan kauppakeskuksen laajennus sijoittuu Espoonlahdenkadun eteläreunalle, metron tilojen välittömään läheisyyteen sijoittuen maanalaisen Espoonlahden metroaseman yläpuolelle. Olemassa olevaa Lippulaivan kauppakeskusta laajennetaan, tässä yhteydessä tehdään maankaivu- ja kalliorakennustöitä maanpinnalla. Osa töistä sijoittuu pohjavedenpinnan alapuolelle. Lippulaivan kauppakeskuksen laajennusosan toteutuksen maankaivuja kalliorakennustyöt tehdään pääosin samaan aikaan kuin metron tilat. Työt ovat tällä hetkellä parhaillaan käynnissä. Kummankin hankkeen maankaivu- ja kalliorakennustyöt on suunniteltu ja toteutetaan niin, että ympäristöön tai hankkeeseen kohdistuvilta haitallisilta vaikutuksilta vältytään. Hankkeiden toteutus on parhaillaan käynnissä. Mårtensbron korttelin rakennushanke sijoittuvat Kivenlahdentien, Espoonlahdenranta kadun, Espoonlahdenkadun ja Ulappakadun rajaamalle alueelle. Rakennukset sijoittuvat korkeussuunnassa metron tilojen yläpuolelle sekä vaakasuunnassa metron tilojen itä- ja länsipuolelle. Mårtensbron kortteliin rakennetaan maanpinnalle asuin- ja liikerakennuksia pihoineen, rakennuksissa on maanpinnan, kallionpinnan ja pohjavedenpinnan alapuolelle sijoittuvia kellareita, muita maanalaisia tiloja ei tämän hetkisen tiedon mukaan ole alueelle suunniteltu. Mårtensbron korttelin rakennushankkeen toteutusajankohta on tällä hetkellä määrittelemättä. Kivenlahden keskus sijoittuu olemassa olevan Kivenlahdentien varteen Merivirta kadun ja Kauklahdenväylän väliselle osuudelle. Tilat sijoittuvat korkeussuunnassa metron tilojen yläpuolelle sekä vaakasuunnassa metron tilojen pohjois- ja eteläpuolelle. Tilojen välittömässä läheisyydessä on Kivenlahden metroaseman itäinen ja läntinen henkilösisäänkäyntiyhteys sekä metron tekniikkakuilu. Kivenlahden keskuksen yhteydessä rakennetaan maanpinnalle asuin- ja liikerakennuksia sekä parannetaan olemassa olevia ajoneuvo- ja jalankulkuyhteyksiä. Alueelle on aiemmin suunniteltu maanalainen kalliopysäköintilaitos, joka on suunniteltu sijoittuvaksi Länsiväylän alapuolelle. Kalliopysäköintilaitoksen toteutuksesta ei ole tällä hetkellä päätöstä. Kivenlahden keskuksen rakennuksissa on maan- ja kallionpinnan sekä pohjavedenpinnan alapuolelle sijoittuvia kellareita, muita maanalaisia tiloja ei tämän hetkisen tiedon mukaan ole alueelle suunniteltu. Kivenlahden keskuksen toteutusajankohta on tällä hetkellä määrittelemättä. 6 HANKEKUVAUS 6.1 Yleistä Länsimetron vaiheella 2 (LM2) tarkoitetaan rakennettavan Länsimetron Espoon kaupungin alueella sijaitsevaa Matinkylän ja Kivenlahden välistä osuutta. Metron tilat koostuvat kahdesta metroliikenteen tunnelista ja niiden välille tehtävistä yhdystunneleista, viidestä asemasta (Finnoo, Kaitaa, Soukka, Espoonlahti, Kivenlahti), Sammalvuoren alueelle sijoittuvasta metrovarikosta sekä seitsemästä teknisestä kuilusta. Jokaiselle asemalle ja

11/32 Sammalvuoren metrovarikolle rakennetaan työtunneli. Länsimetron vaiheen 2 rataosan pituus on noin 7 km. Länsimetron vaiheen 2 Hankesuunnitelma valmistui vuonna 2012, minkä jälkeen käynnistyi rakennussuunnittelu. Finnoon, Soukan ja Espoonlahden työtunneleiden avolouhinnat sekä Kivenlahden työtunnelin avoleikkauksen tukiseinien rakentaminen aloitettiin vuoden 2014 lopussa. Sammalvuoren työtunnelin ja Tyskaksenkaaren alueilla aloitettiin vuoden 2014 lopulla maankaivutyöt ja avolouhinta. Kaitaalla aloitettiin työtunnelin avoleikkauksen tukiseinien rakentaminen ja maankaivutyöt maaliskuussa 2015. Vuoden 2016 aikana rakentaminen on painottunut pääosin ratatunneleiden ja asemien kalliorakennustöihin sekä kuilujen ja sisäänkäyntien maanpäällisiin töihin. Louhintaurakat ovat tämän hetken aikataulun mukaan valmistumassa kohteesta riippuen vuosina 2017 2018. Rakennusurakat toteutetaan vuosina 2017-2020. Louhintatilanne marraskuussa 2016 on esitetty karttaliitteissä 1 4 (GE 1600_911 GE 1600_914). Metrotunnelit ja asemat sijoittuvat tasovälille -5-42 (N2000). Finnoon asema sijaitsee alimmalla tasolla. Sammalvuoreen sijoittuvan varikon pohja on noin tasolla -16 (N2000). Metrotunnelin leveys on noin 6,2 metriä ja korkeus noin 6,4 metriä. Ratatunnelit on yhdistetty yhdystunnelein. Asemahallien ja raiteenvaihtohallien leveys on 23 25 metriä ja korkeus vaihtelee välillä 9 21 m. Asemahallien pituudet vaihtelevat välillä 240 290 m ja raiteenvaihtohallien pituudet välillä 100 200 m. Osa raiteenvaihtohalleista on asemien yhteydessä osa itsenäisinä ratatunneliosuuksilla. 6.2 Tiivistys Kallioperän rakosysteemeissä virtaa kalliopohjavettä rakoilun avoimuudesta johtuen. Kalliotiloihin purkautuvan veden määrä vaihtelee ja voi olla paikoin runsasta. Kallioperän alueellisesta vedenjohtavuuden vaihteluista on saatu tietoa ennen rakentamista tehdyillä kallioperätutkimuksilla. Vuotovesien minimoimiseksi kalliotiloista tehdään injektointeja kallion rakoilun tiivistämiseksi. Kalliotilat on jaettu ympäristöolosuhteiden ja tilojen käyttötarkoituksen perusteella suunnittelua ohjaaviin tiiveysluokkiin. Herkimmillä alueilla tavoitteellinen vuotovesimäärä on 2 l/min/100 m ratatunnelia kohden ja muilla alueilla 5-10 l/min/100 m ratatunnelia kohden. Ympäristöolosuhteiden, mm. painumaherkkyyden, ja kallioperän vedenjohtavuuden sekä suunnittelua ohjaavien tiiviysluokkien perusteella on määritetty alueet, joilla kallio tiivistetään systemaattisesti esi-injektoimalla. Systemaattinen esi-injektointi tehdään pääasiassa kahdessa vaiheessa lopputuloksen parantamiseksi. Muilla alueilla kalliotilojen injektointitarve määritetään tunnusteluporausten perusteella. Mikäli kalliotilaan jää vuotoja, tehdään jälki-injektointeja. Injektoinnit toteutetaan pääasiassa sementtipohjaisilla injektointiaineilla. Myös kemiallisia polyuretaanipohjaisia injektointiaineita käytetään. Kalliotiloihin jäävät vuodot ohjataan ruiskubetonin alle asennettaviin salaojiin ja edelleen salaojajärjestelmään. Maakaivannot tuetaan ponttiseinällä tai porapaaluseinällä pois lukien kaivannot joissa maakerrospaksuus on ohut. Kaivannon tuentarakenteet ulotetaan kalliopintaan saakka. Ponttiseinän ja porapaaluseinän alapäähän rakennetaan juuripalkki ja alapää tiivistetään suihkuinjektoimalla vesitiiveyden parantamiseksi. Ympäristöolosuhteiden, mm. pohjave-

12/32 denpinnan tason perusteella on määritetty kuilut, joissa vesitiiviin maakaivannon tukirakenteen lisäksi kalliokaivannon yläosa toteutetaan vesitiiviinä rakenteena. Tällä ratkaisulla pyritään minimoimaan maapohjaveden johtuminen kallioperään ja kulkeutuminen edelleen kalliotilaan, sekä edellä mainitusta mahdollisesti seuraava maapohjavedenpinnan aleneminen. 6.3 Vesien poisjohtaminen 6.3.1 Rakentamisen aikainen vesien poisjohtaminen Rakentamisen aikana kalliorakennustyömaiden porausvedet ja vuotovedet pumpataan urakkakohtaisesti kiintoaineksen laskeutuksen, öljynerotuksen ja ph:n säädön jälkeen jätevesiviemäriin. Ainoastaan Finnoossa, Suomenlahdentien kuilun alueella rakentamisen aikaiset vedet johdetaan väliaikaisesti (arviolta syksyyn 2017 asti) laskeutuksen, öljynerotuksen ja ph:n säädön jälkeen maastoon, josta ne kulkeutuvat vajaan 200 metrin etäisyydellä kulkevaan Finnoonojaan (Kuva 1). Kuva 1 Suomenlahdentien kuilun alueen työnaikaisten vesien johtaminen maastoon.

13/32 6.3.2 Käytön aikainen vesien poisjohtaminen Käytönaikaiset vuotovedet edustavat puhtaita hule- ja pohjavesiä ja kerätään kalliotilojen salaojajärjestelmän kautta pumppaamoille. Ratatunnelien vuotovedet kerätään kuudelle pumppaamolle. Lisäksi asemilla on omat pumppaamonsa. Arvio käytönaikaisista vuotovesimääristä pumppaamoittain on esitetty liitteen 4 kuvassa. Kuilu- ja sisäänkäyntirakennusten katoille kerääntyvät sadevedet ja piha-alueille kertyvät puhtaat hulevedet imeytetään ensisijaisesti maastoon. Pumppaamoiden kuivatusvesialtaat varustetaan haitallisten aineiden varoitus- ja hälytysjärjestelmällä. Hälytysjärjestelmä reagoi ilman happi- ja hiilivetypitoisuuksiin sekä veden sähkönjohtokyvystä aiheutuviin muutoksiin. Mikäli tulevassa vedessä havaitaan normaalista poikkeava sähkönjohtokyvyn muutos, pumppaamosta lähtee hälytys ja poistopumppaus keskeytetään. Mahdolliset sammutus- ja pesuvedet ohjataan salaojajärjestelmään kautta pumppausaltaisiin, joista ne voidaan poistaa erikseen käsiteltäväksi. Finnoon aseman molemmin puolin ratatunneliosuudella sijaitsevien pumppaamojen vedet johdetaan yhdessä aseman vesien kanssa Finnoon alueen hulevesijärjestelmään, joka tullaan myöhemmin rakentamaan. Suunnitelmaa alueen kunnastekniikasta ei vielä ole, mutta mahdollisesti hulevedet tullaan johtamaan Djupsundbäckenin ojaan tai Finnoonojaan. Arvio Djupsundbäckenin ojaan tai Finnoonojaan johdettavasta kokonaisvesimäärästä on 498 m3/vrk. Kaitaan aseman kalliotilojen kuivatusvedet johdetaan hulevesiviemäriin. Alustava liitoskohta olevaan hulevesiviemäriin sijaitsee Iivisniementien varressa ja hulevesiviemärin purkupiste sijaitsee Iivisniemen asuinalueen eteläpuolella (Kuva 2). Purkupisteeltä vedet virtaavat avo-ojassa länsi-itä suunnassa kulkevaan Rajaojaan (ei virallista nimeä). Rajaoja purkaa vetensä mereen Suomenojan venesataman länsipuolella. Arvio Rajaojaan johdettavasta kokonaisvesimäärästä on 111 m 3/vrk.

14/32 Kuva 2 Kaitaan aseman kalliotilojen kuivatusvesien johtaminen hulevesiviemäriin. Riilahdentien kuilusta pumpattavat ratatunnelin vuotovedet johdetaan hulevesiviemäriin. Alustava liitoskohta olevaan hulevesiviemäriin sijaitsee Sammentien varressa ja hulevesiviemärin purkupiste sijaitsee Sammentien eteläreunalla (Kuva 3). Purkupisteeltä vedet virtaavat avo-ojassa kohti etelää ja purkautuvat Kaitalahteen. Arvio johdettavasta kokonaisvesimäärästä on 240 m3/vrk. Soukan aseman kalliotilojen vuotovedet johdetaan hulevesiviemäriin. Alustavat liitoskohdat sijaitsevat Soukantien varressa ja Yläkartanontien pohjoispuolella (Kuva 4). Yläkartanontien pohjoispuolen liitoksen (Kuva 4, Soukka) kautta vedet johdetaan Soukanojan purkupisteeseen. Soukantien varressa sijaitsevan liitoksen (Kuva 4, Soukka2) kautta vedet kulkevat ensin hulevesiviemäriä pitkin purkupisteelle Soukka2. Purkupisteeltä Soukka2 vedet virtaavat hyvin lyhyen matkaa avo-ojassa ja tämän jälkeen hulevesiviemärin kautta Soukanojan purkupisteeseen. Soukanoja purkaa vetensä Soukanlahteen. Arvio johdettavasta kokonaisvesimäärästä on 111 m 3/vrk. Opettajantien kuilusta pumpattavat ratatunnelin vuotovedet johdetaan alustavan suunnitelman mukaan rakennettavan uuden hulevesiviemärin kautta Soukanojassa sijaitsevaan purkupisteeseen (Kuva 4, Opettajantien kuilu), josta vedet lopulta purkavat Soukanlahteen. Arvio johdettavasta kokonaisvesimäärästä on 178 m 3/vrk.

15/32 Kuva 3 Riilahdentien kuilun kautta pumpattavien kuivatusvesien johtaminen hulevesiviemäriin.

16/32 Kuva 4 Soukan aseman kalliotilojen ja Opettajantien kuilun kautta pumpattavien kuivatusvesien johtaminen hulevesiviemäriin. Espoonlahden aseman kalliotilojen vuotovedet johdetaan hulevesiviemäriin. Alustava liitos olevaan hulevesiviemäriin sijaitsee Lippulaivan kauppakeskuksen kaakkoispuolella, josta vedet johdetaan Soukanojassa sijaitsevaan purkupisteeseen (Kuva 5). Soukanoja purkaa vetensä Soukanlahteen. Arvio johdettavasta kokonaisvesimäärästä on 109 m 3/vrk. Sammalvuoren varikon kalliotilojen vuotovesien johtamisen suunnittelu on käynnissä. Vesien johtamiselle on kaksi alustavaa vaihtoehtoa. Vaihtoehtona on vuotovesien purkaminen ojaan välittömästi varikon läheisyydessä (Kuva 6, Varikko Oja ) tai yhtymällä Kivenlahdentiellä kulkevaan hulevesiviemäriin. Kummassakin tapauksessa vedet purkautuvat Soukanväylän varressa kulkevaan ojaan. Soukanväylän varressa kulkeva oja yhtyy Soukanojaan, joka purkaa vetensä lopulta Soukanlahteen. Arvio johdettavasta kokonaisvesimäärästä on 153 m3/vrk. Kuva 5 Espoonlahden aseman kalliotilojen kuivatusvesien johtaminen hulevesiviemäriin.

17/32 Kuva 6 Sammalvuoren varikon kalliotilojen kuivatusvesien johtaminen hulevesiviemäriin. Kivenlahden aseman kalliotilojen ja Kivenlahden aseman itäpuolella sijaitsevan pumppaamon, sekä Kauklahdentien kuilun kautta pumpattavien kuivatusvesien alustavat liitoskohdat oleviin hulevesiviemäreihin sijaitsevat Merivirran ja Kivenlahdentien varressa (Kuva 7). Hulevesiviemärit purkavat vetensä mereen Kivenlahdessa. Arvio johdettavasta kokonaisvesimäärästä on 427 m3/vrk.

18/32 Kuva 7 Kivenlahden aseman kalliotilojen ja Kauklahdenväylän kuilun kautta pumpattavien kuivatusvesien johtaminen hulevesiviemäriin. 7 YMPÄRISTÖ 7.1 Maaperä Länsimetron vaiheen 2 maaperäolosuhteet on esitetty karttaliitteissä 1-4. Pääsääntöisesti irtomaapeite koostuu heikon vedenjohtavuuden omaavista maalajeista, savesta, siltistä tai moreenista. Korkean hydraulisen johtavuuden omaavia lajittuneita sora- tai hiekkakerroksia esiintyy ainoastaan satunnaisesti. Finnoon ja Kaitaan välisellä alueella, noin 2 kilometrin matkalla, irtomaapeite koostuu lähinnä savesta tai moreenista. Irtomaapeitteen paksuus on paikoin yli 10 metriä. Kaitaan aseman ja Espoonlahden urheilukenttien välisellä kalliovaltaisella alueella irtomaapeite on pääosin ohut tai puuttuu kokonaan, lukuun ottamatta Riilahdentien kuilun kohdalla ja ympäristössä sijaitsevia savipeitteisiä painanteita, joilla irtomaapeitteen paksuus on yleisesti useita metrejä. Espoonlahden urheilukentät sijaitsevat savipeitteisessä painanteessa. Urheilukenttien kohdalla ja niiden ympäristössä esiintyy yleisesti savea aina muutamasta metristä yli 10 metrin paksuuteen asti. Savikerroksen alapuolella esiintyy pääasiassa moreenia muutamasta metristä yli 10 metrin paksuuteen asti. Myös Espoonlahden urheilukenttien ja Kivenlahden aseman itäisen raiteenvaihtopaikan välinen alue on kalliovaltaista ja irtomaakerroksien esiintyminen vähäistä, lukuun ottamat-

19/32 ta Espoonlahden aseman länsipuolella sijaitsevaa savipeitteistä painannetta. Kivenlahden aseman ympäristössä esiintyy runsaasti irtomaakerroksia, paksuuden vaihdellessa muutamasta metristä yli 10 metriin. Finnoon aseman ympäristössä sijaitsee käytöstä poistettu maantäyttöalue. Tutkimuksissa alueella on todettu pilaantuneita maa-aineksia, lähinnä öljyhiilivetyjä ja raskasmetalleja sisältäviä maamassoja. Maarakentamisen osalta alueella noudatetaan erillistä suunnitelmaa (Espoon kaupunki. Finnoon metrokuilujen kaivu ohje maaperänäytteenottoon ja kaivantovesien tarkkailuun. Ramboll Finland Oy, 1.10.2015 ) ja Uudenmaan ELY-keskuksen antamaa pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevaa päätöstä ( UUDELY/1247/2017). Espoonlahdessa, alle 50 metrin etäisyydellä Maininkitien pystykuilun länsipuolella sijaitsevan polttonesteen jakeluaseman (kylmäasema) alueella on suoritettu pilaantuneen maaperän kunnostamistoimenpiteitä vuosina 2000 ja 2014. Vuonna 2014 kunnostustoimenpiteitä suoritettiin maaperässä todettujen ja lähinnä raskaista jakeista koostuvien öljyhiilivetyjen vuoksi. 7.2 Kallioperä Noin seitsemän kilometriä pitkällä tunneliosuudella kallio-olosuhteet vaihtelevat runsaasti alueittain. Pohjavesivaikutusten kannalta rakovyöhykkeiden avoimuus on keskeinen tekijä. Vesi ei liiku tiiviissä raossa, sen sijaan avoimet raot johtavat hyvin vettä. Laaja-alaiset kallioperän rikkonaisuusvyöhykkeet eivät välttämättä toimi vettä johtavina alueina, sillä ne voivat olla kallioperässä esiintyvän hienoaineksen (kalliosaven) tiivistämiä. Mikäli nämä rakotäytteet pääsevät huuhtoutumaan, vedenjohtokyky kasvaa. Toisaalta harva- tai vähärakoisilla kallio-osuuksilla saattaa esiintyä yksittäisiä avoimia rakoja, jonka vuoksi vedenjohtokyky on korkea. Seuraavassa on kuvattu merkittävimmät Länsimetron vaiheen 2 kallioperän rikkonaisuusvyöhykkeet tai rakenteet: Finnoon alueella on tutkimusten perusteella todettu yleisesti avointa vettä johtavaa rakoilua. Vaaka-asentoinen rakoilu on alueelle tyypillistä. Finnoon aseman pohjoispuolella on merkittävä laaja-alainen kallion rikkonaisuusvyöhyke, jonka ratatunnelit läpäisevät aseman länsipuolella. Kaitaan alueella on selvitetty metrotilojen rakentamisen mahdollista vaikutusta Hannusjärveen. Hannuskallion alueella on todettu vaaka-asentoisia vettä johtavia rakenteita. Kaitaan aseman ja Hannusjärven välissä on noin kaakkoluodesuuntainen kalliopainanne, missä on todettu vettä johtavia vyöhykkeitä. Riilahdentien kuilun itäpuolella on laaja kalliopainannealue, missä kallio on rikkonaista ja rakoilu osittain avointa. Soukan asema sijoittuu kalliomäkialueelle, jossa esiintyy kapeita rikkonaisuusvyöhykkeitä. Rakoilu on alueella jonkin verran avointa. Soukan aseman ja Espoonlahden aseman välisellä ratatunneliosuudella sijaitsee Soukanpohjan notko. Painanteen kohdalla on usean kymmenen metrin levyinen rikkonaisuusvyöhyke, jossa on sekä avointa vettä johtavaa rakoilua, että savitäytteisiä rakoja.

20/32 7.3 Espoonlahden aseman alueella on tutkimusten perusteella useita rikkonaisuusvyöhykkeitä. Rakoilu on myös jonkin verran avointa. Kivenlahden itäisen raiteenvaihtohallin kohdalla on todettu laaja rikkonaisuusvyöhyke. Pohjavedet Länsimetron vaihe 2 ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin luokiteltu pohjavesialue (Brinkinmäki, tunnus 0104901) sijaitsee noin 1 kilometrin etäisyydellä Kivenlahden metroaseman luoteispuolella. Länsimetron vaiheen 2 pohjavesiolosuhteet tunnetaan hyvin, sillä pohjavesitutkimuksia on suoritettu runsaasti hankkeen eri suunnitteluvaiheissa. Länsimetron 2 vaiheen lähiympäristössä sijaitsee noin 200 hanketta varten asennettua pohjaveden havaintoputkea, joista noin 60 % maapohjaveden seurantaputkia ja 40 % kalliopohjaveden seurantaputkia. Pohjaveden pinnan tason tarkkailua on hankkeen toimesta suoritettu jo useiden vuosien ajan. Tällä hetkellä pohjaveden pinnan tasoa tarkkaillaan noin 80 havaintoputkesta viikoittain ja muista putkista pääsääntöisesti kuukausittain. Länsimetron 2 vaiheen läheisyydessä sijaitsevin pohjavesiputkien sijainti ja pohjaveden pinnan mittauksiin perustuva pohjaveden pinnan mediaanitaso on esitetty karttaliitteissä 1 4. Länsimetron vaiheen 2 läheisyydessä sijaitsevien lämpökaivojen, porakaivojen ja rengaskaivojen sijainti, sekä rengas ja porakaivojen käyttötarkoitus selvitettiin kyselytutkimuksen avulla vuonna 2014. Kyselytutkimus koski 628 kiinteistöä ja vastaus saatiin 410 kiinteistön osalta. Niiden kiinteistöjen osalta, jotka eivät vastanneet kyselyyn ja jotka sijoittuivat suoraan Länsimetron 2 vaiheen suunnitellun linjauksen kohdalle, kiinteistön omistajiin oltiin yhteydessä puhelimitse tai muulla tavoin. Kaikki Länsimetron 2 vaiheen linjauksen kohdalla sijaitsevien kiinteistöjen omistajat tavoitettiin. Lisäksi Espoon kaupungilta saatiin tiedot vuoden 2009 jälkeen asennetuista lämpökaivoista (vuoden 2009 jälkeen lämpökaivon asentaminen on ollut luvanvaraista). Karttaliitteissä 1-4 on esitetty hankealueen läheisyydessä sijaitsevien pora-, rengas- ja maalämpökaivojen sijainti. Länsimetron 2 vaiheen alueelle on luonteenomaista, että pohjaveden pinnan taso mukailee maanpinnan topografiaa. Topografiassa ylempänä sijaitsevilla alueilla, kuten kalliokohoumien ja mäkien kohdalla pohjaveden pinnan taso on ylempänä kuin topografiassa alempana sijaitsevilla alueilla. Länsimetron 2 vaiheen ympäristön pohjaveden pinnan tasoihin vaikuttaa voimakkaasti meren läheisyys. Tästä syystä pohjaveden pinnan taso on paikoin vain hieman merenpinnan tason yläpuolella. Pohjaveden päävirtaus noudattaa maanpinnan topografiaa, eli pohjavesi virtaa topografiassa ylempänä sijaitsevilta alueilta alempana sijaitseville alueille eli kalliokohoumien ja mäkien alueelta kohti painanteita. Mikäli painanne jatkuu mantereelta mereen asti, pohjavesi virtaa painanteessa lopulta kohti merta. Finnoon alueella pohjaveden pinnan taso on yleisesti +1 tasolla tai hieman sen ylä- tai alapuolella. Myös muiden maanpinnan topografiassa esiintyvien painanteiden alueilla pohjaveden pinnan taso sijaitsee suhteellisen lähellä merenpinnan tasoa. Riilahden kuilun alueella pohjaveden pinnan sijaitsee pääsääntöisesti noin +2 - +2,5 tasolla. Espoonlahden ur-

21/32 heilukenttien alueella pohjaveden pinta sijaitsee yleisesti noin +3 - +3,5 tasolla. Länsimetron 2 vaiheen länsipäässä, Kauklahdenväylän kuilun läheisyydessä pohjaveden pinnan taso on yleisesti +1,0 tasolla tai sen läheisyydessä. Pohjaveden pinnan taso on korkeimmillaan kalliokohoumien alueilla. Metrovarikon alueella pohjavesi on kaikkein korkeimmalla (paikoin yli +20 tasolla), lisäksi Soukan aseman ja Espoonlahden aseman ympäristössä pohjaveden pinnan taso sijaitsee muita alueita korkeammalla (+16 - +18 tasolla). Länsimetron vaiheen 2 suunnittelutyön alkuvaiheessa tunnistettiin Hannusjärvi sijaintinsa ja ominaisuuksiensa (pieni pinta-ala ja valuma-alue) vuoksi erityisesti huomioitavaksi kohteeksi. Tästä syystä alueen pohjavesiolosuhteita on tutkittu laajalti (mm. alueelle on asennettu 40 pohjaveden havaintoputkea). Tutkimuksien perusteella maapohjaveden virtaus suuntautuu Hannusjärven lähiympäristöstä kohti järveä, lukuun ottamatta järven lounaiskulmassa sijaitsevan purku-uoman aluetta. Hannusjärven eteläpuolella sijaitsevalta kallioalueelta (Hannuskallio) kalliopohjaveden virtaus suuntautuu ajoittain pohjoiseen eli kohti Hannusjärveä ja ajoittain etelään eli poispäin Hannusjärvestä. Hannusjärven kaakkois-eteläpuolelle louhittavalle Kaitaan asemalle on asetettu hyvin tiukat vuotovesitavoitteet. Tällä tavoin pyritään varmistamaan se, ettei missään olosuhteissa Hannusjärven vesi pääse kulkeutumaan louhittavaan tilaan. Rakentamisen aika, tähän mennessä suoritetun pohjavesitarkkailun tuloksien perusteella, kalliopohjaveden pinnan taso on metrotunnelin läheisyydessä paikoin laskenut. Soukan alueella kalliopohjaveden pinnan taso on lähes poikkeuksetta kaikissa kallioputkissa laskenut. Tämä johtuu siitä, ettei alueella esiinny maapohjavettä, josta korvaavaa vettä voisi virrata kallioperään. Rakentamisen aika, tähän mennessä suoritetun pohjavesitarkkailun tuloksien perusteella, maapohjavedenpinnan tasossa ei yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta ole havaittavissa Länsimetron 2 vaiheen rakentamisesta johtuvia muutoksia. Pohjaveden laadullista tilaa on tutkittu ottamalla pohjavesinäytteitä vuosina 2012, 2013, 2015 ja 2016. Näytteitä on otettu noin 70 havaintoputkesta ja 10 kaivosta. Valikoiden pohjavesinäytteistä on analysoitu peruskemiaa kuvaavien muuttujien lisäksi mm. raskasmetallit, öljyhiilivedyt, haihtuvat orgaaniset yhdisteet, sekä radonin aktiivisuus. Kaivovesinäytteistä on analysoitu lisäksi koliformiset bakteerit ja enterokokit. Pohjavesinäytteiden analyysituloksien perusteella maapohjaveden ph on keskimäärin noin 7 ja kalliopohjaveden noin 8. Pohjaveden kloridipitoisuus on paikoin korkea (Finnoossa kalliopohjavedestä mitattu maksimi 2300 mg/l), mediaanipitoisuuden ollessa noin 45 mg/l. Myös sulfaattipitoisuus ovat paikoin kohonnut (Finnoossa mitattu maksimi 410 mg/l), mediaanipitoisuuden ollessa noin 25 mg/l. Pohjavesi on yleisesti melko vähähappista (<5 mg/l) ja erityisesti Finnoon alueella lähes hapetonta (<0,2 mg/l). Öljyhiilivetyjä ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä on todettu vain muutamissa näytepisteissä ja lähinnä hieman analyysimenetelmän mukaisen määritysrajan ylittävinä pitoisuuksina. Radonin aktiivisuuden alueellinen ja paikallinen vaihtelu on suurta. Kaitaalla kalliopohjavedestä on mitattu yksittäisestä pisteestä korkea radonin aktiivisuus (5800 Bq/l). Kivenlahden alueella useassa pisteessä radonin aktiivisuus on 1400 2000 Bq/l ja tulosten perusteella näyttäisi siltä, että Kivenlahdessa radonia esiintyy kalliopohjavedessä muita alueita runsaammin.

22/32 Pohjaveden pinnan tason kuvaajat on esitetty liitteessä 1. Pohjaveden havaintoputkista ja kaivoista otettujen pohjavesinäytteiden analyysitulokset on esitetty liitteen 2 taulukoissa. 7.4 Pintavedet Länsimetron vaiheen 2 linjaus kulkee alle 1 kilometrin etäisyydellä Suomenlahden rantaviivasta. Lähimmäksi Suomenlahtea metrotunnelit sijoittuvat Kivenlahdessa, jossa rantaviivan ja tunneleiden välinen etäisyys on noin 350 metriä. Finnoon aseman ja Suomenlahdentien kuilun välisellä alueella metrotunnelit alittavat Finnoonojan, sekä ohittavat Suomenojan jätevesialtaan aivan sen pohjoisreunaa viistäen. Finnoon aseman länsipuolella metrotunnelit alittavat Djupsundsbäckenin ojan. Kaitaalla metrolinja kulkee lähimmillään noin 200 metrin etäisyydellä Hannusjärvestä. Hannusjärvi on pieni (pinta-ala 6,1 ha) ja matala (keskisyvyys alle 2 metriä) järvi. Hannusjärven vedenpinnan taso vaihtelee vuodenajasta riippuen noin välillä +8,4 - +8,8 (N2000). Länsimetron 2 vaiheen suunnittelun yhteydessä suoritettujen tutkimuksien perusteella Hannusjärven pohjalle on kertynyt paikoin jopa yli 15 metrin paksuudelta liejua. Järven valuma-alueen pinta-ala on noin 41 ha. Hannusjärven lounaiskulmassa sijaitseva laskuoja on osan aikaa vuodesta kuivana. Riilahdentien kuilun itäpuolella, raiteenvaihtohallin kohdalla metrotunnelit alittavat Rajaojaksi kutsutun ojan (ei virallista nimeä). Espoonlahden urheilukenttien alueella metrotunnelit alittavat Soukanojan. Soukanoja ei kulje metrotunneleiden kohdalla avouomana vaan on osan matkaa putkitettu. 7.5 Luonto Länsimetron 2 vaihe ei sijoitu Natura 2000 verkostoon kuuluvalle alueelle. Lähin Natura 2000 verkostoon kuuluva alue (Espoonlahti - Saunalahti, koodi FI0100027) sijaitsee reilun kilometrin etäisyydellä metrolinjan länsipuolella. Länsimetron 2 vaihe ei sijaitse luonnonsuojelualueella, eikä Länsimetron 2 vaihe sijaitse luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvalla alueella. Lähin suojelualue (Marin sataman meriuposkuoriainen, luonnonsuojelualueen tunnus ERA201925) sijaitsee reilun 500 metrin etäisyydellä metrolinja länsipuolella. Finnoossa metron linjaus kulkee jätevesialtaan pohjoisreunalla. Jätevesiallas ja sen ympäristö ovat kansainvälisesti tärkeitä lintualueita (ns. IBA-alueita). Lintualuetta ei ole suojeltu. Vuonna 2011 tehdyn luontoselvityksen yhteydessä ( Finnoon alueen luontoselvitys. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy, 14.12.2011 ) selvitettiin viitasammakon esiintyminen Finnoon alueella. Tällöin Finnoon jätevesialtaan pohjoisrannan läheisyydessä tavattiin ääntelyn perusteella muutamia kutevia viitasammakoita. Muutamaa päivää aiemmin suoritetun käynnin yhteydessä viitasammakoita ei havaittu. Selvityksen mukaan jätevesialtaan lisäksi mahdollisia viitasammakoiden lisääntymispaikkoja on Finnoon alueella hyvin vähän, eikä niistä lajia ole tavattu.

23/32 Liito-oravien elinympäristöjen esiintymistä Länsimetron 2 vaiheen linjauksen läheisyydessä on käsitelty vuonna 2014 valmistuneessa selvityksessä ( Selvitys liito-oravien ja maankäytön suunnittelun yhteensovituksesta Espoonlahden ja Matinkylän alueilla. Espoon kaupunkisuunnittelun julkaisuja 5/2014, 30.5.2014 ). Selvityksessä Finnoon alueelta tunnistettiin kolme, Kaitaan alueelta neljä ja Espoonlahden - Soukan alueelta 6 liito-oravan elinympäristön ydinaluetta. Länsimetron 2 vaiheen rakentamisessa on huomioitu liitooravien elinympäristöt ja suotuisan suojelutason ylläpitäminen. 8 ARVIO HANKKEEN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA 8.1 Rakentamisen aikaiset vaikutukset 8.1.1 Maaperään kohdistuvat vaikutukset Hankkeen merkittävimmät työnaikaiset maaperään kohdistuvat vaikutukset muodostuvat maankaivutöistä työtunneleiden suuaukoilla, metrotunneleiden ja asemien pystykuiluilla, sekä asemien sisäänkäynneillä. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole haitallisia. Rakentamisesta ei myöskään lähtökohtaisesti aiheudu maaperän pilaantumista tai sen vaaraa. 8.1.2 Pohjaveden määrään tai laatuun kohdistuvat vaikutukset Metrotunnelit, metrovarikko ja asemat rakennetaan pääosin kiinteään kallioperään. Kalliokiviaineksen irrotus (louhita) tapahtuu räjäyttämällä. Kallioperää louhittaessa, suotautuu louhittuun tilaan usein vettä. Mikäli louhittava tila sijaitsee vallitsevan pohjaveden pinnan tason alapuolella, suotautuu louhittuun tilaan kallioperän rakojen kautta usein kalliopohjavettä, joka pumpataan pois louhitusta tilasta. Tästä suotautuvasta vedestä käytetään yleisesti nimitystä vuotovesi. Vuotoveden virtaama ts. se kuinka paljon pohjavettä tilaan suotautuu on riippuvainen useasta eri tekijästä, joista merkittävin on kallioperän rikkonaisuus. Mitä enemmän kallioperässä on avoimia pohjaveden virtauksen mahdollistavia rakoja, sitä suurempia louhitun tilan vuotovesivirtaamista todennäköisesti muodostuu. Mikäli siis louhittava tila sijoittuu vallitsevan pohjaveden pinnan tason alapuolelle, vuotovesi on yleensä ympäristön kallioperän raoissa esiintyvää kalliopohjavettä. Kalliopohjaveden suotautuessa louhittuun tilaan, kalliopohjaveden pinnan taso tai painetaso louhittavan tilan ympäristössä laskee. Kalliopohjaveden pinnan tason tai painetason laskun suuruus riippuu useasta eri tekijästä. Kalliopohjaveden pinnan taso saattaa laskea useita metrejä, sillä verrattuna maapohjavesiesiintymään, kallioperän huokostilavuus (rakojen tilavuus) on huomattavasti pienempi kuin irtomaakerroksien huokostilavuus. Toisin sanoen kallioperään on samaan tilavuuteen sitoutunut vähemmän pohjavettä kuin maaperään. Tämä ns. varastovesitilavuus on kallioperässä siis pienempi ja tästä syystä kalliopohjaveden pinnan taso laskee usein enemmän kuin maapohjaveden pinnan taso. Lisäksi kallioperässä esiintyvä pohjavesi on pääsääntöisesti paineellista, jolla tarkoitetaan sitä, että kalliopohjaveden paine on suurempi kuin vallitseva ilmanpaine. Paineellisen pohjavesiesiintymän erityispiirre on se, että pohjaveden painetaso saattaa laskea runsaasti poistamalla hyvinkin pieni vesimäärä pohjavesivarastosta. Kalliopohjavesiesiintymä siis saattaa reagoida hyvin herkästi pohjavesivaraston tilavuuden muutoksiin.

24/32 Yllä kuvattu kalliopohjaveden suotautuminen louhittuun tilaan ja sitä seuraava kalliopohjaveden pinnan tason lasku on merkittävin ja todennäköisin rakentamisen aikainen pohjavesivaikutus. Kuten kalliopohjaveden pinnan taso, myös irtomaapeitteessä esiintyvän pohjaveden pinnan (maapohjaveden) taso saattaa rakentamisen seurauksena laskea. Tämä voi tapahtua kahdella eri mekanismilla. Maankaivutöiden yhteydessä, kaivanto pyritään pääsääntöisesti aina pitämään vapaana kaikesta vedestä pumppauksen avulla. Mikäli kaivutaso (kaivannon pohja) sijaitsee vallitsevan pohjaveden pinnan tason alapuolella, tällöin kaivantoon saattaa suotautua ympäristöstä maapohjavettä. Kaivantoon suotautunut pohjavesi poistetaan pumppaamalla, josta saattaa seurata maapohjaveden pinnan tason laskua kaivannon ympäristössä. Se kuinka paljon ja millä etäisyydellä kaivannosta maapohjaveden pinnan taso laskee, riippuu suotautuvan pohjaveden virtaamasta (pumppausvirtaamasta) ja irtomaapeitteen hydraulisista ominaisuuksista. Yleensä maapohjaveden pinnan taso ei reagoi pohjavesivaraston tilavuuden muutoksiin yhtä herkästi kuin kalliopohjavesiesiintymä. Maapohjaveden pinnan taso ei yleensä laske läheskään niin paljon kuin kalliopohjaveden pinnan. Huomioitava on, että Länsimetron 2 vaiheen maakaivantojen pohjavesivaikutuksia vähennetään tekemällä syvimmät kaivannot vesitiiviinä tukiseinien ja suihkuinjektointien avulla. Tällä tavoin pyritään kaivannon kuivatuksen vaikutus rajaamaan ainoastaan tukiseinien rajaaman alueen sisäpuolelle. Toinen mekanismi, jonka välityksellä maapohjaveden pinnan taso saattaa laskea, liittyy kalliopohjaveden pinnan tason laskuun. Kalliopohjaveden pinnan taso siis saattaa laskea kalliopohjaveden suotautuessa louhittuun tilaan. Mikäli maapohjavesiesiintymän ja kalliopohjavesiesiintymän välillä on virtausyhteys, saattaa myös maapohjaveden pinnan taso laskea korvaavan maapohjaveden virratessa kallioperään. Alueilla, joilla kallioperän päällä ei esiinny maapohjavettä, ei myöskään kalliopohjaveden laskun yhteydessä ole korvaavaa maapohjavettä saatavilla. Tästä syystä kalliopohjaveden pinnan taso saattaa avokallioalueilla laskea enemmän kuin kalliopohjaveden pinnan taso maapeitteisillä alueilla. Yleistäen voidaan sanoa, että vallitsevan pohjaveden pinnan tason alapuolelle ulottuvan kalliorakentamisen (louhinta) yhteydessä kalliopohjaveden pinnan taso hyvin todennäköisesti laskee rakennettavan kohteen lähiympäristössä. Maapohjaveden pinnan tason lasku kalliopohjaveden pinnan tason laskun seurauksena on mahdollista, mutta epätodennäköisempää, kuin maapohjaveden pinnan tason lasku pohjaveden pinnan tason alapuolelle ulottuvien kaivantojen läheisyydessä. Rakentamisesta ei lähtökohtaisesti aiheudu merkittäviä pohjaveden laadulliseen tilaan kohdistuvia vaikutuksia. Ennen kallioperän louhintaa ja louhinnan jälkeen usein suoritetaan kallioperän tiivistämistoimenpiteitä (ns. injektointeja), joiden tarkoituksena on estää mm. pohjaveden suotautuminen louhittavaan tilaan. Tiivistämistoimenpiteissä käytettävät valmisteet ovat yleensä sementtipohjaisia, sementin koostuessa pääosin kalsiumkarbonaatista. Sementin kanssa kosketuksiin joutuvan veden ph-luku saattaa nousta, johtuen kalsiumkarbonaatin liukenemisesta. Tämän vaikutus on kuitenkin paikallinen, rajoittuessa ainoastaan tiivistettyjen kalliotilojen välittömään läheisyyteen. Alueet, joilla kalliopohjaveden pinnan taso tai maapohjaveden pinnan taso on rakentamisen seurauksena laskenut, tai saattaa laskea on esitetty liitekartoilla 13 18 (vaiku-

25/32 tusaluekartat). Vaikutusaluekartoilla numeroitujen kiinteistöjen omistajatiedot on esitetty liitteen 5 taulukossa. 8.1.3 Kaivoihin kohdistuvat vaikutukset Länsimetron 2 vaiheen ympäristössä sijaitsee rengas-, pora- ja energiakaivoja (ns. maalämpökaivoja). Länsimetron 2 vaiheen rakentamisesta saattaa aiheutua kaivoihin kohdistuvia vaikutuksia. Rengaskaivolla tarkoitetaan irtomaakerrokseen rakennettua ja usein betonista tai kivistä koostuvaa kaivoa, jonka syvyys on yleensä korkeintaan muutamia metrejä. Rengaskaivossa esiintyvä vesi on maapohjavettä. Kallioporakaivolla tarkoitetaan kallioperään porattua reikää (kaivoa), jonka pituus on yleensä kymmenistä metreistä reiluun 100 metriin. Kallioporakaivossa esiintyvä vesi on kalliopohjavettä. Energiakaivolla tarkoitetaan tässä yhteydessä kallioperään porattua reikää, jonka sisään on asennettu lämmönkeruuputkisto. Lämmönkeruuputkistossa kiertää lämmönsiirtonestettä. Energiakaivosta käytetään myös nimitystä maalämpökaivo. Energiakaivoa / maalämpökaivoa käytetään kiinteistön lämmittämiseen tai jäähdyttämiseen. Kallioperään poratun energiakaivon pituus on yleensä 100 200 metriä. Kaivoihin mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset johtuvat pohjaveden pinnan tason laskusta, joka on seurausta joko kalliopohjaveden suotautumisesta louhittuun tilaan, tai maapohjaveden suotautumisesta kaivantoon. Kalliopohjaveden pinnan tason laskun seurauksena kallioporakaivon antoisuus saattaa pienentyä. Tällä tarkoitetaan sitä, että pumpattaessa kaivosta vettä esim. virtaamalla 10 (l/min), vedenpinta kaivossa laskee enemmän kuin se aikaisemmin olisi laskenut. Tai laskemalla vedenpinnan tasoa porakaivossa esim. 5 metrillä, kaivosta tulevan veden virtaama (l/min) on pienempi kuin se aikaisemmin olisi ollut. Kallioporakaivot ovat yleensä vähintään kymmeniä metrejä syviä ja todennäköisesti ulottuvat kallioperään louhittavien Länsimetron 2 vaiheen tilojen alapuolelle. Näin ollen kallioporakaivon täydellinen kuivuminen metron rakentamisen seurauksena on hyvin epätodennäköistä. Sen sijaan, mikäli porakaivoon on asennettu uppopumppu, teoriassa on mahdollista että vedenpinta kaivossa laskee pumpun imuaukon alapuolelle. Tällöin kaivosta ei saataisi vettä pumpun ollessa kuivilla. Tämä on kuitenkin melko epätodennäköistä, sillä uppopumput yleensä sijoitetaan useita metrejä vedenpinnan tason alapuolelle. Tässä yhteydessä on syytä todeta, että kaivon antoisuus ei ole vakio, vaan saattaa vaihdella luontaisen pohjaveden pinnan tason vaihtelun vuoksi, sekä erityisesti kaivon käytössä tapahtuvista muutoksista johtuen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa kaivoa syystä taikka toisesta käytetään enemmän kuin normaalitilanteessa (vedenkäyttö kasvanut väliaikaisesti), saattaa kaivon antoisuus laskea merkittävästikin. Yleinen syy porakaivon antoisuuden laskulle on myös saostumisesta ja riittämättömistä huoltotoimenpiteistä johtuva kaivon tukkeutuminen. Maapohjaveden pinnan tason laskun seurauksena myös rengaskaivon antoisuus saattaa laskea. Yleensä rengaskaivo on korkeintaan vain muutamia metrejä syvä. Vettä kaivossa

26/32 voi normaalitilanteessakin olla vain muutamista kymmenistä senttimetreistä muutamaan metriin. Näin ollen rengaskaivon antoisuus saattaa laskea jo suhteellisen pienen maapohjaveden pinnan tason laskun seurauksena. Toisaalta usein rengaskaivo voi olla luontaisestikin kuiva tietyn aikaa vuodesta (useimmiten loppukesästä). Kalliopohjaveden pinnan tason laskun seurauksena on mahdollista, että energiakaivon hyötysuhde laskee. Tämä johtuu siitä, että vedenpinnan tason laskiessa kallioperään poratussa reiässä (energiakaivossa), osa vedenpinnan alla sijaitsevista lämmönkeruuputkistosta joutuu kuiville. Lämmönkeruuputkistoja ympäröivä vesi siirtää lämpöä kallioperän ja lämmönkeruuputkissa virtaavan lämmönsiirtonesteen välillä paremmin, kuin tilanteessa jossa lämmönkeruuputket sijaitsevat vedenpinnan tason yläpuolella ilmassa. Energiakaivot ovat kuitenkin erittäin syviä, joten vedenpinnan tason laskeminen koko lämmönkeruuputkiston alapuolelle on käytännössä mahdotonta. Pahimmassakin tapauksessa pohjaveden pinnan taso laskusta saattaisi aiheutua arviolta 10 20 % muutos kaivon aktiivisyvyydessä. Esimerkiksi mikäli lämpökaivon aktiivisyvyys olisi 150 metriä (lämmönkeruuputkistot pohjaveden pinnan tason alla 150 metrin pituudelta), tällöin 10 20 % aktiivisyvyyden muutoksen jälkeen pohjaveden pinnan tason alapuolelle sijoittuvan lämmönkeruuputkiston pituus olisi noin 120 135 metriä. Yleensä energiakaivojen lämmönkeruupiiri ylimitoitetaan siten, että keruupiiristä saatava energiamäärä on suurempi kuin energiantarve. Näin ollen 10 20 % aktiivisyvyyden muutoksen vaikutus ei ole merkittävä. Alueet, joilla kalliopohjaveden pinnan taso tai maapohjaveden pinnan taso on rakentamisen seurauksena laskenut, tai saattaa laskea ja tästä voi aiheutua kaivoihin kohdistuvia vaikutuksia, on esitetty karttaliitteissä 13 18 (vaikutusaluekartat). Vaikutusaluekartoilla numeroitujen kiinteistöjen omistajatiedot on esitetty liitteen 5 taulukossa. 8.1.4 Rakennusten tai rakenteiden painuminen Alueilla, joilla irtomaapeite koostuu hienorakeisista koheesiomaalajeista (siltti ja savi), saattaa maapohjaveden pinnan tason laskusta aiheutua maakerrosten kokoonpuristumista. Kokoonpuristumisen seurauksena maanvaraisina perustetut rakennukset ja rakenteet saattavat painua. Maapohjaveden pinnan tason lasku on siis painumien syntymisen edellytys. Maakerrosten kokoonpuristuminen ei aiheuta kallionvaraisina tai kantavaan maakerrokseen ulottuvien betoni- ja teräspaalujen varaan perustettujen rakennusten tai rakenteiden painumariskiä, sen sijaan rakentamattomat alueet, kuten pihat saattavat painua. Lisäksi puupaalujen varaan perustettujen rakennusten ja rakenteiden painumariski kasvaa, mikäli pohjaveden pinnan tason laskun seurauksena kuiville jäävät paalut lahoavat. Lahonnut paalu ei kestä siihen kohdistuvaa kuormitusta, jolloin lahonneen paalun varassa oleva rakenne tai rakennus saattaa painua. Perustamistapaselvityksien perusteella Länsimetron 2 vaiheen vaikutusalueelle sijoittuu yksi puupaaluperusteiden kiinteistö (hevosmaneesi), joka sijaitsee Espoonlahden urheilupuiston itäpuolella. Länsimetron 2 vaiheen suunnittelun yhteydessä selvitettiin metrolinjan läheisyydessä sijaitsevien rakennusten ja rakenteiden perustamistavat, jotka on esitetty karttaliitteissä 5 12.