Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu Maa jossa piiatkin saivat äänestää: Suomen työläisnaisliikkeen kuva kansainvälisessä lehdistössä

Opiskelijakirjaston verkkojulkaisu 2006 Maa jossa piiatkin saivat äänestää: Suomen työläisnaisliikkeen kuva kansainvälisessä lehdistössä 1906 1914 Marjaliisa Hentilä Julkaisu: Tuntematon työläisnainen. 1989 Toim. Leena Laine & Pirjo Markkola ISBN 951 9066 31 4 s. 162 185 Tämä aineisto on julkaistu verkossa oikeudenhaltijoiden luvalla. Aineistoa ei saa kopioida, levittää tai saattaa muuten yleisön saataviin ilman oikeudenhaltijoiden lupaa. Aineiston verkko osoitteeseen saa viitata vapaasti. Aineistoa saa opiskelua, opettamista ja tutkimusta varten tulostaa omaan käyttöön muutamia kappaleita. www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi opiskelijakirjasto info@helsinki.fi

162 163 Marjaliisa Hentilä Maa jossa piiatkin saivat äänestää Suomen työläisnaisliikkeen kuva kansainvälisessä lehdistössä 1906 1914 Vuoden 1906 äänioikeusuudistus nosti Suomen hetkessä kansainvälisen työläisnaisliikkeen kiinnostuksen kohteeksi. Kertomukset suomalaisten työläisnaisten äänioikeustaistelusta ja parlamentaarisista kokemuksista olivat siitä lähtien haluttua luettavaa ulkomailla. Saksan ja koko kansainvälisen sosialidemokraattisen työläisnaisliikkeen johtava teoreetikko ja organisaattori oli Clara Zetkin (1857 1933). Hänen poliittisen toimintansa tärkeimpiin tavoitteisiin kuului naisten yleisen äänioikeuden saavuttaminen. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä seikkoja Zetkin erityisesti korosti, kun hän puheissaan ja kirjoituksissaan viittasi naisten äänioikeuden toteutumiseen Suomessa. Mikä oli Suomen äänioikeusuudistuksen saama vastaanotto kansainvälisissä työläisnaisliikkeen lehdissä, erityisesti saksalaisessa Die Gleichheit ja amerikkalaisessa The Socialist Woman lehdissä? Näiden lehtien tärkeimpiä aiheita olivat luonnollisesti oman maan ajankohtaiset kysymykset ja huomion kiinnittäminen kaukaiseen Suomeen oli lähinnä kuriositeetti. Suomen työläisnaisliikkeen käsittelyjä esittely näissä lehdissä kuvasti kuitenkin selkeästi työläisnaisjärjestöjen internationalistista luonnetta. Työväenliikkeen kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa on tähän asti käsitelty lähinnä sitä, millä tavoin ja missä määrin Saksan työväenliike oli esikuvana Suomen työväenliikkeelle. Tässä artikkelissa asiaa tarkastellaan päinvastaisesta näkökulmasta ja voidaan havaita, että Suomen työläisnaisliikkeen kokmuksilla oli myös vaikutusta muiden maiden työläisnaisjärjestöihin. Työläisnaisten vapautumisen teoriasta kirjoitti laajimmin Saksan työväenliikkeen johtaja August Bebel (1840 1913). Hän kokosi 1870 luvulla laatimansa naisen asemaa käsittelevät kirjoitukset vuonna 1879 kirjaksi Nainen ja sosialismi, josta tuli koko kansainvälisen työväenliikkeen naisemansipaatioteorian perusta. Teorian mukaan naiset eivät saavuttaisi todellista vapautta ja tasa arvoa omin voimin, vaan ainoastaan yhteistyössä työväenliikkeen poliittisen voiman ja vallankumouksellisten päämäärien kanssa. Sosialismin tavoitteenahan oli vapauttaa koko työväenluokka niin mies kuin nainenkin kapitalistisesta järjestelmästä, joka teorian mukaan oli naisen alisteisen aseman ensisijainen aiheuttaja. Bebel määritteli naiskysymyksen sosiaaliseksi kysymykseksi, joka liittyi naisten lisääntyneeseen palkkatyössä käyntiin ja sen vaikutuksiin yhteiskunnassa ja perheessä. Sosialismin klassikkojen mukaan naisten palkkatyö kapitalismissa merkitsi yksinomaan riistoa, mutta kodin ulkopuolisessa työssä he näkivät kuitenkin emansipatorisia elementtejä. Bebelin ja Zetkinin mukaan naisten palkkatyön yhteiskunnallinen merkittävyys ja laajuus oli se konkreettinen syy, jonka perusteella naisten oli oikeutettua vaatia demokraattisia oikeuksia jo vallinneessakin yhteiskunnassa. Sosialistisen naisemansipaatioteorian mukaan sukupuolten välinen tasa arvo voisi täydellisesti toteutua vasta sosialismissa, missä yksityisomaisuuden häviämisen jälkeen nainen ja mies voisivat solmia avioliiton rakkaudesta, siis tasavertaisina kumppaneina 1. Clara Zetkin kirjoitti lähinnä periaatteellisia oppaita työläisnaisliikkeen valistustoimintaa varten. Hän laati vuonna 1889 Bebelin kirjasta 40 sivuisen tiivistelmän, jota käytettiin sosialidemokraattisen naisliikkeen agitaatiovihkosena niin Saksassa kuin myöhemmin Suomessakin. Tämä kirjanen käännettiin suomeksi vuonna 1907 nimellä Nainen ja hänen taloudellinen asemansa 2. Zetkin laati kirjasensa aikana, jolloin naisten palkkatyönpelättiin vievän miehiltä työpaikkoja ja kurjistavan työläisperheiden asemaa entisestään. Bebelin ja Zetkinin kirjoitukset olivat omana aikanaan merkityksellisiä puheenvuoroja naisten palkkatyön ja nimenomaan yksinäisten naisten palkkatyön oikeutuksen puolesta. Mutta Bebelin kirjan (1904) ja Zetkinin kirjasen suomentamisen (1907) aikoihin sosialistinen naisemansipaatioteoria oli

164 165 Clara Zetkin (1857 1933) oli Die Gleichheitin (yhdenvertaisuus) toimittaja v. 1892 1917. Vuodesta 1907 hän oli Toisen Internationaalin naissihteeri. Puheissaan ja kirjoituksissaan Zetkin käytti usein Suomen Sosialidemokraattista naisliittoa esimerkkinä hyvin toimivasta sosialistisesta naisjärjestöstä. (Työväen arkisto) saanut Saksassa jo uusia piirteitä. Agitaatiossa ei korostettukaan enää palkkatyön emansipoivaa merkitystä naiselle yhtä voimakkaasti kuin ennen, vaan sitä, että työläisäidillä oli liikaa työtä ja että hänellä oli oikeus ja velvollisuus jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Naisemansipaation keinona pidettiin mm. kotiäideille suunnattua valistusta 3. Zetkinin aloitteesta eri maiden työläisnaisjärjestöjen yhdyselimeksi perustettiin kansainväliset sosialistinaisten kokoukset (konferenssit). Ensimmäisessä konferenssissa vuonna 1907 Stuttgartissa Clara Zetkin valittiin internationaalin naissihteeriksi. Vuonna 1910 Zetkin johti järjestöä, johon kuului jo 17 eri kansallisuutta edustanutta työläisnaisjärjestöä. Vaatimukset naisten yleisestä äänioikeudesta ja naisten työsuoielusta olivat teemoja r jotka hallitsivat sosialistinaisten konferensseja. vuonna 1907 Stuttgartissa ja vuonna 1910 Kööpenhaminassa. Porvarillisen naisliikkeen kielteinen suhtautuminen kamppailuun yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden ja naisten työsuojelun puolesta olivat olleet 1890 luvun alusta lähtien Saksassa myös ne tekijät, jotka jyrkensivät Zetkinin kielteistä suhtautumista yhteistyöhön muun naisliikkeen kanssa 4. Saksan työläisnaisliike, ts. sosialidemokraattisen puolueen naisjäsenistö, oli ensimmäistä maailmansotaa edeltäneellä kaudella sosialistisen naisliikkeen kansainvälisesti merkittävin organisaatio. Ennen vuotta 1914 Saksan työläisnaiset järjestäytyivät suhteellisesti aktiivisemmin sosialidemokraattiseen puolueeseen kuin ammatilliseen järjestöön. Naisten osuus puolueessa kohosi vuonna 1914 yli 16 prosenttiin (174 754), kun taas ammattiyhdistysliikkeen jäsenistä naisia oli kyseisenä vuonna vajaat 10 prosenttia (203 648). Koko Saksan työväenliikkeessä ammatillisesti järjestäytyneitä oli kuitenkin kaksi kertaa enemmän kuin poliittisesti järjestäytyneitä. Muualla, esimerkiksi Yhdysvalloissa, Englannissa ja Ranskassa naiset kuuluivat pääasiassa ammattiliittoihin. Suomessa työläisnaisten järjestäytyminen näytti puolestaan noudattavan Suomen työväenliikkeelle ominaista mallia: Kuten Suomen työläismiehet myös työläisnaiset järjestäytyivät runsaslukuisemmin puolueeseen kuin ammattiliittoihin. Tarkastellessamme eri maiden sosialidemokraattisia naisjärjestöjä on otettava huomioon niiden erilaiset organisaatiomallit. Työläisnaisten poliittiseen järjestäytymiseen vaikuttivat kansalliset olosuhteet ja lait sekä hyvin pitkälle myös miesvaltaisten työväenpuolueiden suhtautuminen naisten poliittiseen toimintaan. Esimerkiksi Saksan tapauksessa Zetkinin johtaman työläisnaisliikkeen muodostivat sosialidemokraattisen puolueen kaikki naisjäsenet, kun taas Suomessa puolueen sisälle oli perustettu oma erillinen naisliitto. Suomen sosialidemokraattiseen naisliittoon eivät siis suinkaan kuuluneet kaikki puolueen naisjäsenet. Suomessa sosialidemokraattisen puolueen jäsenistä oli vuosien 1906 ja 1914 välisenä aikana naisia vähintään 20 prosenttia ja vuonna 1909 jopa 25 prosenttia. Esimerkiksi Saksassa naisten osuus puolueen jäsenistä kohosi vuosien 1906 ja 1914 välisenä aitana 5 prosentista 16 prosenttiin. Suomen sosialidemokraattiset naiset olivat ennen vuotta 1914 oman puolueensa sisällä suhteellisesti tarkastellen toisen internationaalin selvästi laajin työläisnaisjärjestö. Myös ammattiyhdistysliikkeessä naisten osuus Suomessa oli kansain

166 167 välisesti verraten korkea. Suomen työläisnaisten poikkeuksellisen aktiivinen liittyminen työväenjärjestöihin herätti huolestumisen ja tarkkailun aihetta aina Saksan poliisikunnassa asti. 5 Sosialidemokraattisten puolueiden naisjäsenistön sosiaalisessa taustassa voidaan havaita myös eräitä samankaltaisuuksia, mm. se, että jäsenistö rekrytoitui esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa pääasiassa naimisissa olevista naisista eli usein siis jo työväenliikkeessä mukana olleiden työläisten vaimoista. Hilja Pärssisen mukaan myös Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton paikallisosastojen jäsenet olivat pääasiassa naimisissa olevia kotirouvia. 6 Etsiessään selitystä Suomen työläisnaisten korkeaan järjestäytymisasteeseen Irma Sulkunen on korostanut Suomessa vallinnutta, kansainvälisesti verrattuna poikkeuksellista sukupuolten yhteistoimintaan perustuvaa organisaatioperinnettä esimerkiksi nuorisoseuraliikkeessä, raittiusliikkeessä ja työväenliikkeessä. Suomessa toisin kuin monissa Keski Euroopan maissa laki ei kieltänyt naisia osallistumasta politiikkaan, minkä johdosta sukupuolten yhteistoiminta oli luontevaa. 7 Tätä yhteistoimintaa työ väenliikkeessä edistivät Suomessa työväentalot, joita rakennettiin 1900 luvun alussa lähes joka kylään ja työväenkortteliin. Naisten oli huomattavasti helpompi mennä työväentalolle kuin kapakoihin, jotka olivat keskieurooppalaisen työväestön lähes ainoita kohtaamispaikkoja. Esimerkiksi Clara Zetkin piti ensimmäisen julkisen puheensa vuonna 1886 Leipzigissa nimenomaan kapakassa, Gasthof Güldene Auessa. Suomessa alkoholiin suhtauduttiin kielteisesti työväentaloilla ja ne olivat monipuolisen kulttuuritoiminnan keskuksia, joissa koko perhe toimi ja myös naiset tottuivat siellä käymään. Mitä Suomesta kirjoitettiin? Saksan työläisnaisliikkeen ensimmäisen järjestölehden perusti vuonna 1891 Emma Ihrer (aluksi nimellä Die Arbeiterin). Vuodesta 1892 lähtien sitä toimitti Clara Zetkin ja sen nimeksi tuli Die Gleichheit Itävallan Die Arbeiterinnen Zeitung perustettiin myös vuoden 1892 alussa ja saman vuoden lopulla tehdastyöläinen Adelheid Popp (1869 1939) tuli sen toimittajaksi. Gleichheitin kansainvälinen merkitys oli sekä sen sisällön että levikin ansiosta suuri. Vuonna 1908 lehdellä oli säännölliset kirjeenvaihtosuhteet jo ainakin yhdeksään maahan, Itävaltaan, Böömiin, Sveitsiin, Hollantiin, Belgiaan, Englantiin, Suomeen, Tanskaan ja Yhdysvaltoihin. 8 Vuonna 1907 Stuttgartissa pidetyssä sosialistinaisten kongressissa Gleichheitista tuli koko kansainvälisen työläisnaisliikkeen äänenkannattaja. Zetkinin toimittaja aikana (1892 1917) Gleichheitin painoasu ei juuri muuttunut. Lehden vakaa tyyli ja sisältö edustivat Zetkinin teoreettisesti painottunutta linjaa ja hänen johtavaa rooliaan kansainvälisessä työläisnaisliikkeessä. Zetkinin oli tapana paimentaa Gleichheitissa eri maiden työläisnaisliikkeitä pysymään käytännön toiminnassaan sosialismin opin osoittamalla ja revisionismia vastustavalla linjalla. Ennen vuotta 1905, jolloin lehdessä alettiin julkaista kuukausiliitettä kotiäideille ja lapsille, Gleichheit ei ollut tarkoitettukaan tavallisille rivijäsenille vaan "edistyneimmille toverittarille". 9 Saksan ja Itävallan työläisnaisliikkeiden äänenkannattajien tilaajamääristä voidaan arvioida myös liikkeen kannattajien lukumäärää (liite 1). Gleichheit lehden tilaajamäärät nousivat samassa suhteessa (v. 1903 9500 ja v. 1914 124 000 tilaajaa) kuin koko työläisnaisliikkeen kannatus, sillä useimmissa yhdistyksissä sen tilaaminen kuului jäsenvelvollisuuteen. Myös useat naisvaltaiset ammattiliitot tilasivat lehteä jäsenilleen 10. Itävallan lehden levikki antaa suuntaa puolueen naisten jäsenmäärästä, sillä periaatteessa jokaiselle naisjäsenelle tuli Arbeiterinnen Zeitung (v. 1903 3200 ja v. 1914 29 000 tilaajaa). Saksalainen Gleichheit, itävaltalainen Die Arbeiterinnen Zeitung ja amerikkalainen The Socialist Woman lehti olivat poikkeuksellisen suurilevikkisiä työläisnaisliikkeen äänenkannattajia. Pienempien maiden työläisnaislehtien painokset olivat korkeintaan parintuhannen kappaleen suuruisia. Esimerkiksi Sveitsissä Die Vorkämpferin 11 (per. 1906) ja Hollannissa Proletarische Vrouw 12 (per. 1905) lehtien levikit olivat tätä luokkaa. Suomessa vuonna 1906 perustetun Työläisnaisen painosmääriksi Hilja Pärssinen esitti vuosille 1907 1910 huippuluvut 2500:sta 4000:een 13. Lehtien painokset eivät välttämättä kuitenkaan kerro niiden lukijamääristä, sillä ajan tapaan lehtiä lainattiin työtovereille, naapureille ja tuttaville. Gleichheitin eri maiden kirjeenvaihtajat huolehtivat siitä, että työ

168 169 läisnaisliikkeen toiminnasta raportoitiin lehdessä. Asiasta oli sovittu vuoden 1907 Stuttgartin kokouksessa. Tammikuussa 1908 lehti julkaisi ensimmäiset virallisten kirjeenvaihtajien raportit nimimerkillä I.K. (Internationale Korrespondentin). Liioittelematta voidaan todeta, että lehdessä julkaistiin tietoja kaikista niistä maista, joissa ylipäätään oli työläisnaisliikettä. Kansainvälisistä suhteista huolehtiminen oli johtavien naisten tehtävä. Useista tunnetuista kirjeenvaihtajista mainittakoon venäläinen, maanpaossa pitkään Saksassakin elänyt ja toiminut Alexandra Kollontai, venäläis italialainen Angelica Balabanoff, itävaltalainen Adelheid Popp, hollantilaiset Matilde Wibaut ja Heleen Ankersmit, ruotsalainen Anna Lindhagen, amerikkalaiset Meta L. Stern ja May Wood Simons, englantilaiset Dora Montefiore ja Marion Phillips. Suomalaisena kirjeenvaihtajana toimi Hilja Pärssinen. Saksankielisessä työväenlehdistössä oli ennen vuotta 1904 ilmestynyt vain kymmenkunta Suomen työväenliikettä käsittelevää laajempaa artikkelia, joista useimmat olivat August Hjeltin, Nils Robert af Ursinin ja Alexandra Kollontain laatimia. Virolainen sosialidemokraatti Mihail Martna käänsi myös Suomen työläisnaisliikettä koskevia artikkeleita. 14 Työväen päivälehdet seurasivat myös tilannetta Suomessa ja ennen kaikkea venäläisten sortotoimien kehitystä. Saksan työväenliikkeen pää äänenkannattajan Vorvärtsin raportointi lisääntyi huomattavasti vuonna 1906, jolloin jo ensimmäisen puolen vuoden aikana julkaistiin 13 pienehköä uutista Suomen tilanteesta, erityisesti äänioikeusuudistuksesta. Vuoden 1906 alkupuolella myös Itävallan Arbeiter Zeitungissa aihetta käsiteltiin kolme kertaa. 15 Selvästi laaja alaisimmin ja säännöllisimmin Suomen asemaa, työväenliikettä ja erityisesti työläisnaisliikettä käsiteltiin Die Gleichheit lehdessä. Suomen naisten äänioikeuden toteutuminen ja työläisnaisliikkeen toiminta sen puolesta, työläisnaisten äänestyskäyttäytyminen ja toiminta eduskunnassa kiinnostivat suuresti kansainvälistä työläisnaisliikettä. Niistä kirjoitti Hilja Pärssinen, jonka artikkelit olivat varsin laajoja ja perusteellisia. Suomen äänioikeusuudistus, työläisnaisten hyvä menestyminen lähes joka vuosi uusituissa eduskuntavaaleissa ja heidän muu toimintansa sekä venäläisten sortotoimet Suomessa olivat Gleichheitissa ilmestyneiden Suomea käsittelevien artikkelien aiheina ennen ensimmäistä maailmansotaa. Näistä aiheista ilmestyi vuosina 1906 1915 Gleichheitissa yhteensä 37 erillistä artikkelia, joista 21 oli Hilja Pärssisen laatimia. Yhteensä Suomeen liittyviä aiheita lehdessä käsiteltiin tänä aikana 52 kertaa 16. Saksalaisissa lehdissä ja aikakauskirjoissa julkaistujen artikkeleiden perusteella voidaan todeta, että Hilja Pärssinen oli saksankielisessä työväenlehdistössä ennen ensimmäistä maailmansotaa Suomen työväenliikkeen aktiivisin kirjoittaja ja uutislähde. Vuodesta 1911 lähtien eri maiden työläisnaislehtien kansainvälinen luonne korostui entisestään, kun esimerkiksi Yhdysvaltojen, Venäjän, Hollannin, Itävallan ja Sveitsin työläisnaisjärjestöt julkaisivat kansainvälisen naistenpäivän erikoisnumeroita kymmenien tuhansien, Saksassa jopa yli 100 000 painoksina. Saksassa tämä Gleichheitin erikoisnumero oli nimeltään Frauenwahlrecht!. Zetkinin aloitteesta perustettu kansainvälinen naistenpäivä oli tarkoitettu nimenomaan organisoimaan työläisnaisten äänioikeusliikettä ja päivän johdosta julkaistut lehdet käsittelivät juuri tätä aihetta. Yhdysvaltain sosialistisen puolueen (The Socialist Party) yhteyteen järjestäytyneet naiset perustivat vuonna 1907 Yhdysvalloissa The Socialist Woman lehden, jolla oli myös kansainvälisesti laaja lukijakunta. Sitä tilasivat Saksassa mm. Zetkin ja Bebel. Lisäksi lehteä luettiin yksittäisesti myös Ranskassa, Englannissa, Ruotsissa, Kanadassa, Uudessa Seelannissa, Meksikossa, Japanissa ja Kiinassa 17. Lehden painos oli suurin vuoden 1913 lopulla, jolloin se nousi 50 000:een. The Socialist Woman lehden painoasu ja luonne olivat aivan toiset kuin Gleichheitin. Amerikkalaisten lehti oli tarkoitettukin pääasiassa järjestäytymättömille naisille. Se oli ulkoasultaan värikäs ja moderni, eikä se sitoutunut tiukasti sosialistiseen teoriaan. Zetkinin lehdessä yhteys työväenliikkeeseen, teoreettisiin kysymyksiin ja yleiseen politiikkaan pysyi jatkuvasti ajankohtaisena aiheena, kun taas amerikkalainen lehti kehittyi kansantajuiseksi naistenlehdeksi. Sitä osoittivat jo useat nimenmuutoksetkin vuosina 1907 1914 (The Socialist Woman, The Progressive Woman, The Coming Nation). Nimenmuutosten katsottiin edistävän lehden levikkiä myös porvarillisten naisten piiriin 18. Amerikkalaisten työläisnaisten lehdellä ei ollut myöskään yhtä luotettavia tietolähteitä kuin Gleichheitilla. Tätä osoitti myös siinä julkaistu Suomea koskeva informaatio. Zetkin puolestaan huoleh

170 171 ti tarkasti Gleichheitin kieliasusta ja asiatietojen luotettavuudesta. Hän palautti artikkeleita kirjoittajille ja teki niihin tarkennus ja selvennyspyyntöjä 19. Suomen työläisnaisliikettä käsiteltiin amerikkalaisessa The Socialist Woman lehdessä vuosina 1907 1914 neljässä eri artikkelissa ja muiden kirjoitusten yhteydessä yksitoista kertaa 20. Uutisointi ei ollut järin luotettavaa ja artikkeleiden sävy oli erittäin ihanteellinen. Lehden mukaan Suomen työläisnaisista oli jopa 70 prosenttia organisoitunut 21 ja sosialidemokraattisista naiskansanedustajista nimenomaan Miina Sillanpää mainitaan ainoaksi edustajaksi, jolla oli aviomies 22.. Tämähän ei tietenkään pitänyt paikkaansa. Suomen äänioikeusuudistus oli myös Yhdysvalloissa ajankohtainen aihe, jota lehdessä suurella mielenkiinnolla seurattiin. Vasta perustettu, linjaansa ja organisaatiomallia etsivä nuori liike haki esimerkkejä muista maista, ja siksi Suomen työläisnaisliike tarjosi heille hyvän agitatorisen esikuvan. Suomen sosialidemokraattista naisliittoa kuvattiin Englannin suffragettien ohella yhdeksi Euroopan menestyksellisimmäksi naisliikkeeksi. Sosialidemokraattisten naisten erillistä organisaatiota puolueessa pidettiin hyvänä: lehden mukaan jopa Suomen naisten äänioikeus oli toteutunut pitkälti nimenomaan työläisnaisliikkeen ansiosta. Tiedot Suomen äänioikeusuudistuksen historiasta olivat siis monesti sangen hataria ja virheellisiäkin 23. Nimenomaan sosialistisen puolueen suomalaiset siirtolaisnaisjäsenet korostivat, että naisten toiminta oman järjestön puitteissa Suomen sosialidemokraattisessa puolueessa oli ollut erittäin tuloksellista. Työläisnaisia oli Suomessa tällä tavalla voitu hyvällä menestyksellä perehdyttää sosialismiin 24. Saksan ja Englannin työläisnaisliikkeistä kerrottiin The Socialist Woman lehdessä eniten. Englannin Labour Partyn naisjäsenet olivat yhteisen kielen takia valinneet lehden viralliseksi äänenkannattajakseen 25. Euroopasta Dora Montefiore ja Clara Zetkin kirjoittivat näkyvimmin amerikkalaisen työläisnaisliikkeen julkaisuun. Montefiore selvitti eräässä artikkelissaan tehneensä opintomatkan varta vasten Suomeen tutkiakseen, miten demokraattinen valtiosääntö siellä toimi 26. Zetkin koetti osoittaa kirjoituksissaan sosialistisen naisliikkeen ja suffragettien toiminnan eroavuuden. Hän yritti saada sosialistinaiset hylkäämään yhteistyön porvarillisten äänioikeusliikkeiden kanssa 27. Stuttgartin kokouksessa vuonna 1907 Zetkin oli ajanut läpi vaatimuksensa, että työläisnaisliikkeen olisi äänioikeuskampanjassaan selvästi irrottauduttava yhteistyöstä porvarillisten naisten kanssa. Yhdysvaltain sosialistinaiset eivät lainkaan pitäneet Zetkinin linjasta ja protestoivat sitä vastaan kirjoittamalla lehdessään, että kokous oli ylittänyt valtuutensa tehdessään tällaisen päätöksen 28. Zetkinille oli puolestaan "ilosanoma", kun viimein sosialistisen puolueen suurin naisosasto päätti vuonna 1910, että se ei enää toimisi yhteistyössä porvarillisten naisten kanssa äänioikeusliikkeessä 29. "Porvarisrouvat torjuttava" taktiikka Clara Zetkinin mukaan luokkanäkökohta oli työläisnaisille tärkeämpi kuin naisnäkökohta. Hänen mukaansa naisasia oli alisteinen luokkataistelulle ja työläisnaisten oli ensisijassa oltava sosialisteja ja vasta sitten naisasianaisia. Suomen sosialidemokraattisen naisliiton toimimista tämän periaatteen mukaisesti todisteli myös N.R. af Ursin saksalaisissa lehdissä. Ursin kiteytti tilanteen Suomessa seuraavasti: "Suomen proletaarinainen kuten mieskin etsii varsinaiset kehityksensä esteet kapitalismista ja myös hän on sitä mieltä, kuten taistelevat ulkomaiset siskonsakin, että proletariaatin luokkaintressi on asetettava naisen erityisintressien edelle" 30 Clara Zetkinin käsityksen mukaan proletaarisella ja porvarillisella naisliikkeellä oli selvä työnjako: edellinen kiinnitti huomiota yleisten tasa arvotavoitteiden lisäksi naisen työstä ja työoloista aiheutuvien epäkohtien korjaamiseen, kun taas porvarillisen naisliikkeen päämäärät koskivat lähinnä naisten sivistyksellistä ja oikeudellista tasa arvoa. Sen takia Saksan työläisnaisliike ei kiinnittänyt kovinkaan paljon huomiota naisten omistus tai siviilioikeudellisiin kysymyksiin, sillä niiden katsottiin koskettavan lähinnä omistavan luokan naisten intressejä 31. Sen sijaan Saksan työläisnaisliike ajoi ponnekkaasti naisia ja lapsia käsittävän työsuojelulain toteuttamista 32. Suomen sosialidemokraattisen naisliiton ohjelmaan kuuluivat oikeudellisetkin kysymykset. Naiskonferensseissa vuosina 1906 ja 1909 käsiteltiin mm. avioliittolainsäädäntöä. Hilja Pärssinen oli Clara Zetkinin kanssa periaatteessa samaa mieltä siitä, että naisten oikeudelli

172 173 set pyrkimykset kuuluivat porvarillisen naisliikkeen toimintapiiriin. Näiden kysymysten käsittelyä työläisnaisten keskuudessa Pärssinen perusteli sillä, että avioliitossa olevalla naisella oli Suomessa vähemmän oikeuksia kuin naimattomalla naisella. Esimerkkinä tästä Pärssinen ja af Ursin toivat saksalaisissa lehdissä esiin tapauksen, että naimisissa oleva nainen ei Suomessa saanut toimia lehden vastaavana toimittajana eikä matkustaa ulkomaille ilman aviomiehensä lupaa 33 Sosiaalidemokraattinen naisliitto oli aloitteentekijä erityisesti yksinäisen äidin ja lapsen oikeuksia koskevassa keskustelussa sekä Suomen eduskunnassa että toisen internationaalin naiskokouksessa vuonna 1910. Suomen porvarillisten puolueiden naiset eivät tukeneet eduskunnassa sosialidemokraattisten naisten ehdotuksia naisten työsuojelua äitiyssuojelua ja yötyökieltoa koskevissa kysymyksissä vaan toimisiat "energisesti niitä vastaan", kuten Hilja Pärssinen Gleichheitissa totesi. 34 Miina Sillanpään mukaan Suomen eduskuntaan valituilla työläisnaisilla oli selvät periaatteet: he olivat ensisijassa sosialidemokraatteja eivätkä he siksi suostuneet liittymään "porvarillisiin naiskerhoihin". Ainoana mahdollisena yhteistyömuotona muiden eduskuntaryhmien naisten kanssa Sillanpää piti toimintaa naisten oikeudellisen aseman parantamiseksi 35. Pärssinen kirjoitti Gleichheitissa, että Suomen poliittisesti järjestäytyneet työläisnaiset "ovat aina pitäneet saksalaisia siskojaan sekä ammatillisen että poliittisen luokkataistelun esikuvina" 36 Pärssisen mukaan nimenomaan naisten yötyökieltoa ja työsuojelua koskevissa lainsäädäntökysymyksissä Suomen työläisnaisedustajat olivat ottaneet esimerkkiä ulkomaiden malleista 37 Pohjoismaissa, ennen kaikkea Norjassa aviottoman lapsen oikeudet, mm. laillinen tunnustaminen, olivat pidemmällä kuin muualla. Laki aviottoman lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin astui ensimmäisenä voimaan juuri Norjassa. Myös Suomen työläisnaiset olivat aktiivisia tässä kysymyksessä 38 ja vaativat ohjelmassaan mm. valtion ylläpitämiä koteja yksinäisille äideille ja lapsille 39. Nimenomaan suomalaiset työläisnaisedustajat tekivät aloitteen aviottoman äidin ja lapsen oikeuksien käsittelystä vuonna 1910 Kööpenhaminan konferenssille, jonka työjärjestykseen kuului kysymys äidin ja lapsen sosiaalihuollosta. Mainitut aloitteet, joihin kuuluivat esitykset aviottomien äitien aseman kohentamisesta, aviottomien lasten oikeuksien tunnustamisesta sekä lapsenmurhasta langetetun rangaistuksen lieventämisestä, perustuivat Suomen työläisnaisedustajien vuosina 1907 1910 eduskunnassa tekemiin lakiehdotuksiin. Kööpenhaminan konferenssin työmäärän takia Pärssisen aloitteita ei kuitenkaan ehditty käsitellä, ja ne siirrettiin neljä vuotta myöhemmin Wienissä pidettäväksi aiotun kokouksen työjärjestykseen. Tätä Wienin kokousta ei maailmansodan syttymisen takia voitu kuitenkaan järjestää. 40 Periaateohjelmaansa ja eduskuntatyötään varten Suomen sosialidemokraattinen naisliitto seurasi tarkoin kansainvälisiä naista koskevia sosiaalisia uudistuksia. Esimerkiksi opintomatkallaan Englannissa vuonna 1913 Hilja Pärssinen tutki yhdessä Alexandra Kollontain kanssa äitien ja lasten sosiaaliavun organisoimista 41. Lontoosta Pärssinen matkusti Hollannin kautta Saksaan. Hollannin rajalla poliisi pidätti hänet hetkeksi ilmeisesti epäiltynä salakuljetuksesta. Hollannin työläisnaisten lehti paheksui poliisin käyttäytymistä suuresti, koska se oli toiminut näin "häpeällisesti" arvovaltaista Suomen eduskunnan jäsentä kohtaan 42. Pärssisen artikkeli Suomen sosialistinaisten lakiehdotuksesta aviottoman lapsen aseman parantamiseksi julkaistiin Saksassa (joulukuussa 1913) kansainvälisessä aikakauslehdessä Dokumente des Fortschritts 43. Siinä Pärssinen kuvasi Suomen aviottomien äitien kurjuutta ja imeväisikäisten lasten suurta kuolleisuutta erityisesti kaupungeissa. Lakiehdotuksessa vaadittiin, että kuntien pitäisi huolehtia siitä, että lapsen isän elatusvelvollisuus toteutettaisiin. Lapsen isän olisi oikeuden päätöksellä tunnustettava isyytensä, jolloin avioton lapsi saisi samat perintöoikeudet kuin avioliitossa syntynyt lapsi. Lakiesityksen mukaan kunnan tuli pakkolunastaa elatusmaksut isältä. Suomen eduskunta hyväksyikin tämän lain, joka velvoitti lisäksi lapsen isän huolehtimaan odottavasta äidistä kaksi kuukautta ennen ja jälkeen synnytyksen sekä korvaamaan synnytyskulut. Pärssisen mukaan laki oli merkittävä, sillä se asetti aviottoman äidin "periaatteessa samaan asemaan kuin avioliitossa elävän äidin" 44. Suomen sosialidemokraattisen naisliiton eduskunta aloitteet osoittivat, että liike oli edelläkävijöitä aviottoman lapsen asemaa koskevassa kansainvälisessä keskustelussa. Myös Hilja Pärssisen eduskunnassa ja sittemmin Kööpenhaminan naiskonferenssissa tekemä esitys lapsenmurhasta langetettavan rangaistuksen lieventämiseksi liittyi tä

174 175 hän keskusteluun. Pärssinen perusteli esitystään sillä, että lapsenmurhaajat eivät olleet varsinaisesti rikollisia, vaan he olivat taloudellisesta pakosta ja sosiaalisesta hädästä seonneita, yhteiskunnan hylkäämiä naisia. Teon syy oli Pärssisen mukaan sosiaalisissa oloissa eikä naisessa itsessään, minkä vuoksi monivuotinen kuritushuonerangaistus oli hänen mukaansa kohtuuttoman kova tuomio 45. Porvarillisten naisten kielteinen suhtautuminen työläisnaisten suojeluun ja kaikkien naisten äänioikeuteen havainnollisti sitä periaatteellista ristiriitaa, joka vallitsi työläisnaisliikkeen ja muun naisliikkeen välillä. Tästä oli Zetkinin mukaan hyvänä esimerkkinä Suomen Sosialidemokraattisen naisliiton ja Suomen Naisyhdistyksen väliset periaatteelliset tavoitteet. Alexandra Gripenberg, Suomen Naisyhdistyksen puheenjohtaja, oli kansainvälisesti tunnetuin suomalainen naisasianainen. Hän käytti porvarillisten naisten kansainvälisessä kokouksessa vuonna 1904 naisten työsuojelua jyrkästi vastustaneen puheenvuoron. Hänen mukaansa työsuojelu soti tasa arvoperiaatetta vastaan. Gripenberg arveli, että tällaisen lain säätämisen jälkeen naiset eivät saisi enää minkäänlaista työtä; hänen mukaansa kaikki työpaikat oli pidettävä naisille avoimina. Tehdastyön kurjuutta ei työsuojelutoimin parannettaisi, ja siksi Gripenberg ehdottikin keskittymistä työhygienian kohentamiseen 46. Zetkin käsitteli Gripenbergin kannanottoa Gleichheitin palstoilla useaan kertaan ja piti sitä tyypillisenä vanhoillisen porvarillisen naisliikkeen näkemyksenä 47. Zetkin arvosteli Gleichheitissa jyrkästi Saksan ja Itävallan porvarillisia naisliikkeitä siitä, että ne kritiikittömästi juhlivat Gripenbergia asa arvon puolestapuhujana, vaikka tämä ei niinkään keskeisissä asioissa kuin naisten työsuojelussa tai äänioikeuskysymyksessä hyväksynyt työläisnaisten oikeuksia. Gleichheitin mukaan Gripenberg oli levittänyt puhujamatkoillaan Ruotsissa, Itävallassa, Unkarissa, Hollannissa ja Saksassa sellaista käsitystä, että ennen naisten äänioikeuden toteutumista Suomen kaikki naiset olisivat olleet sisaria keskenään. Gripenbergin mielestä kansa ei ollut vielä kypsä yleiseen äänioikeuteen. Naisten yleinen äänioikeus kärjisti hänen mielestään luokkarajoja naisten keskuudessa ja rikkoi aiemmin vallinnutta "suurta sisaruutta". Gleichheitin mukaan Gripenberg kuvaili pöyristyneenä Wienissä vuonna 1907, että Suomen eduskunnassa ei ollut ainoastaan sivistymättömiä naisia, vaan "kamalaa sanoa, myös palvelijatar, pesijä tär ja muita plebeijinaisia" 48. Zetkinin ohella myös Hilja Pärssinen seurasi Gripenbergin ulkomailla antamia lausuntoja Suomen naisten äänioikeuden toteutumisesta. Gripenberg oli kirjoittanut myös eräässä englantilaisessa naistenlehdessä, että sosialidemokraattiset naiskansanedustajat, kuten ompelijattaret, palvelijattaret ja tehdastyöläiset, eivät kyenneet täyttämään tehtäväänsä eduskunnassa. Gripenbergin mukaan pesijättären valitseminen lakiasäätävään komiteaan, jonne hänen mukaansa kuuluivat ainoastaan juristit, todisti, "mitä vaikeuksia Suomen naisten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on saanut aikaan". Hilja Pärssinen oikoi Gleichheitissa parhaansa mukaan Alexandra Gripenbergin antamaa kielteistä kuvaa Suomen äänioikeusuudistuksesta ja työläisnaisten parlamentaarisesta työstä 49. Suomen naisten äänioikeus kansainvälisen kiinnostuksen herättäjänä Hilja Pärssinen raportoi ensimmäisen kerran 25.7.1906 Gleichheitille Suomen naisten äänioikeusagitaatiosta. Artikkelissaan Pärssinen kuvasi työläisnaisten vuoden 1905 äänioikeuskokouksia ja eduskuntauudistukseen johtaneita tapahtumia. Pärssinen toivoi, että äänioikeuden avulla naiset kykenisivät ennen kaikkea taistelemaan alkoholismia vastaan ja sillä tavoin nostamaan työläisten henkistä ja taloudellista tilaa. Pärssinen katsoi äänioikeuden laajentavan naisten maailmankuvaa eikä uskonut sen vaikuttavan kielteisesti heidän tunne elämäänsä eikä heidän asemaansa kasvattajana. Artikkelissa Pärssisen suuret odotukset ja jopa illuusiot naisten äänioikeuden vaikutusmahdollisuuksista tulivat selvästi esiin. Hän piti naisten äänioikeutta taikavoiman kaltaisena keinona, jonka avulla "voidaan tuoda lämpöä ja onnea tuhansiin perheisiin" 50. Kirjoituksissaan Pärssinen esitti, että Suomen äänioikeustaistelu oli historiallista jatkoa kansalliselle vapaustaistelulle venäläistä sortoa vastaan. Kansallisia syitä siihen, miksi nimenomaan Suomessa yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli toteutunut ensimmäisenä Euroopassa, Pärssinen pohti laajemmin seuraavassa artikkelissaan (3.10.1906). Hän korosti neljää eri tekijää, jotka olivat johtaneet naisten äänioi

176 177 keuden toteutumiseen Suomessa. Ensimmäiseksi hän mainitsi koululaitoksen ja nimenomaan tyttöjen ja poikien yhteiskasvatuksen tasaarvoa lisäävänä tekijänä. Toisena kohtana Pärssinen tähdensi suomalaisten naisten kodin ulkopuolista työssäkäyntiä, millä oli hänen mukaansa suurta vaikutusta yleiseen, naisten tasa arvovaatimuksia hyväksyvään mielipiteeseen. Kolmanneksi Pärssinen kuvasi naisten laajaa/osallistumista Suomen yhdistystoimintaan ja kulttuurielämään. Neljänneksi hän katsoi vuoden 1899 helmikuun manifestin vastustamisen ja vuoden 1905 suurlakon vaikuttaneen ratkaisevasti Suomen naisten poliittiseen heräämiseen. Suomen työläisnaisten suhteesta porvarilliseen äänioikeusliikkeeseen Pärssinen kirjoitti, että porvarisnaiset eivät olleet sukupuolensa asialla, koska he eivät vaatineet äänioikeutta kaikille naisille. Sen sijaan sosialistinaiset ajoivat kaikkien naisten etuja ja tässä työssään heidän kuului Pärssisen mukaan toimia yhdessä työläismiesten kanssa kaikkia kapitalisteja vastaan 51. Niin työläisnaisliike kuin muu työväenliikekin Saksassa ylistivät Suomen naisten äänioikeuden toteutumista. Sitä pidettiin "todisteena maan henkisen ja sosiaalisen kehityksen korkeasta tasosta" 52 ja Suomen äänioikeusuudistusta tervehdittiin maailman demokraattisimpana vaalijärjestelmänä 53. Myös toisen internationaalin kokouksissa Suomen äänioikeusuudistus oli näkyvästi esillä. August Bebel kuvasi sitä Stuttgartin (1907) kokouksen avajaispuheessaan koko "kansainvälisen sosialismin voitoksi" 54. Amerikkalaisessa sosialistisessa aikakauslehdessä kirjoitettiin, että Suomi oli aiemmissa internationaalin kokouksissa ollut selvästikin taka alalla, mutta vuoden 1907 kokouksessa maa kuului koko internationaalin eturintamaan taisteltuaan yleisen äänioikeuden molemmille sukupuolille 55. Gleichheitissa esiteltiin vuosittain Suomen eduskunnan uudet työläisnaisedustajat ja heidän elämänkaarensa. Zetkinille heidän elämäkertatietonsa osoittivat, että nämä taustaltaan lähes poikkeuksetta proletaariset naiset olivat edenneet elämässään ja sivistyneet sosialismin ansiosta. Esimerkkinä oli muun muassa Anna Savolainen, joka oli käynyt vain kolme viikkoa kansakoulua ja joutunut jo kahdeksanvuotiaana piiaksi 56. Työväen ja työläisnaislehdet esittelivät Suomea koskevien artikkelien yhteydessä yleensä myös Hilja Pärssisen. Hänestä kirjoitettiin kunnioittavaan ja jopa ihailevaan sävyyn, koska hän oli jo Suomen eduskunnan jäsen 57. Zetkin kirjoitti Pärssisestä erittäin tuttavallisesti mainiten hänet "Gleichheitille rakkaaksi tulleeksi avustajaksi" 58. Bebel käsitteli kirjassaan Nainen ja sosialismi naisten taistelua siviilioikeuksiensa puolesta Euroopan eri maissa. Bebelin kirjasta oli vuosien 1879 1909 välisenä aikana otettu jo 50 saksankielistä painosta ja se oli käännetty 15 eri kielelle. Suomen naisten äänioikeuden toteutumista Bebel käytti esimerkkinä kumotakseen ennakkoluuloja naisten poliittista toimintaa kohtaan 59. Bebel osoitti vääräksi käsityksen, että naiset menettäisivät naisellisuutensa tai kykynsä huolehtia perheestä osallistuessaan politiikkaan. Suomen vaalitulokset todistivat, että naiset eivät olleet konservatiivisia äänestäjiä 60. Pelko siitä, että naisten äänioikeus mullistaisi poliittiset voimasuhteet konservatiivisten ja uskonnollisten oikeistopuolueiden hyväksi, oli työväenliikkeessä todellinen. Bebel toi esille naisten äänioikeuden myönteiset vaikutukset Suomen ohella Yhdysvaltojen osavaltioissa ja Uudessa Seelannissa, missä naisten katsottiin toimineen tuloksellisesti ennen kaikkea sosiaalitoimen piirissä 61. Suomen naiskansanedustajien esimerkkiin vedoten Bebel kumosi väitteen, jonka mukaan raskaudet häiritsisivät naisten työskentelyä politiikassa tai että odottava nainen eduskunnassa olisi peräti "ruma ilmestys" ja herättäisi yleistä pahennusta. Bebel vetosi tuolloin pari vuotta eduskunnassa olleen Hilja Pärssisen mielipiteeseen, jonka mukaan eduskuntakautensa aikana synnyttäneet naisedustajat olivat "vaikuttaneet jopa kasvattavasti kokouksiin" 62. Myöhemmin Pärssinen kuitenkin muutti käsitystään pienten lasten äideistä eduskuntatyössä ja kirjoitti englantilaisiin lehtiin vuonna 1913, että hän ei rohkaise pienten lasten äitejä tähän työhön, koska se vie kaiken ajan. Saksan porvarilliselle naisliikkeelle Suomen naisten äänioikeus ei ollut Gleichheitin mukaan helppo pala, eikä aina edes esimerkiksi kelpaava. Miten porvarisnaisten piti suhtautua tähän "kapinalliseen maahan", suomalaisten toimintaan venäläistä sortoa vastaan ja jopa sen virkakunnan edustajan ampumiseen? Porvarillinen naisten äänioikeuskongressi Amsterdamissa vuonna 1908 kielsi keskustelun Suomen naisten äänioikeudesta Annie Furuhjelmin alustuksen pohjalta, koska Suomi näytti olevan liian "vallankumouksellinen maa" 63. Kööpenhaminassa pidetyssä toisen internationaalin kokouksessa vuonna 1910 hyväksyttiin julkilausuma, jossa jyrkin sanoin tuomittiin

178 179 Venäjän sortotoimenpiteet Suomen kansaa vastaan 64. Myös sosialistinaiset laativat Kööpenhaminan konferenssissaan päätöslauselman, jossa todettiin, että "me suomme tämän vapauden (Suomen poliittisen vapauden MLH) erikoisesti, koska sen mukana säilyy tai kaatuu koko maailman demokraattinen vaalioikeus, joka perustuu yksikamarijärjestelmään ja joka suo yleisen poliittisen oikeuden kaikille aikuisille ilman sukupuolieroa 65. Suomen naisten äänioikeuden saavuttaminen sai erityistä huomiota niin Saksassa, Itävallassa kuin Sveitsissäkin aina työläisnaisten perusjärjestötasolla asti. Kansainvälisen naistenpäivän vieton yhteydessä paikalliset naisosastot hyväksyivät ns. naistenpäiväjulistuksia, joissa Suomen naisten äänioikeutta pidettiin esimerkillisenä saavutuksena. Niinpä vuonna 1911 Düsseldorfin torilla paikallinen naispuhuja Lora Agnes julisti, että Saksasta ei voinut puhuakaan enää minään eurooppalaisena mallivaltiona, vaan esimerkkiä olisi otettava Suomesta 66. Hilja Pärssinen kirjoitti vuosina 1911 1914 kaikkiin neljään Zetkinin toimittamaan Frauenwahlrecht! naistenpäivänumeroon. Vuonna 1911 Pärssinen selvitti artikkelissaan Suomen naisten äänioikeuden toteutumista sekä työläisnaisedustajien tekemiä lakiesityksiä eduskunnassa. Tässä ja seuraavan vuoden artikkelissaan Pärssinen vakuutti joskin jossain määrin liioitellen Suomen esimerkillä sitä, että työläisnaiset eivät olleet konservatiivisia äänestäjiä, vaan he pysyivät vaaliuurnallakin uskollisena luokka asemalleen ja kohottivat äänestyskäyttäytymisellään työväenliikkeen poliittista voimaa. Vuonna 1912 lehdessä julkaistiin myös kaikkien Suomen työläisnaiskansanedustajien kuvat (puolueen viikkolehti Der Wahre Jacob oli myös vuonna 1910 julkaissut ne). Pärssisen seuraavien vuosien artikkelit esittelivät työläisnaisten parlamentaarista toimintaa ja sen tärkeyttä (v.1913: "Naiset äänestäjinä ja kansanedustajina Suomessa" ja v.1914: "Täytyykö työläisnaisten, edustajia olla eduskunnassa?"). ja vasta sitten naisasialle, he olivat toimineet yhteistyössä miesten kanssa äänisoikeustaistelussa ja torjuivat periaatteissaan yhteistyön porvarillisen naisasialiikkeen kanssa. N.R. af Ursin totesikin vuonna 1913, että Suomen työläisnaiset eivät olleet toiminnallaan hajoittaneet puoluetta eivätkä he olleet tuoneet "edes yhtään erityistä feminististä piirrettä keskusteluun" 67, Tällä af Ursin tarkoitti sitä, että työläisnaiset eivät olleet toimineet sen enempää työväenliikeen miehiä Suomen Sosialidemokraattisen Naisliiton erottautuminen porvarillisesta naisliikkeestä oli Clara Zetkinin usein käyttämä esimerkki tuloksia aikaansaavasta ja sosialististen periaatteiden mukaan toimivasta järjestöstä. Suomalaisten toiminta vahvisti hänen ajamiaan työläisnaisliikkeen omatoimisen ja luokkaansa sitoutuneen naispolitiikan periaatteita. Suomen työläisnaisliikkeen kokemukset äänioikeustaistelusta olivat todistaneet Zetkinille, että sukupuolten yhteistoiminta oman luokan puitteissa oli tuloksellista. Zetkin totesi Stuttgartissa toisen internationaalin kokouksessa, että "proletaarinaisen niin kuin miehenkin oikeudet on saavutettava yhteisellä taistelulla. Sen on osoittanut ennen kaikkea äänioikeustaistelu Suomessa" 68. Myös Suomen työläisnaisliikkeestä julkaistut kirjoitukset Gleichheitissa osoittivat, että "Suomen työläisnaiset eivät tee sukupuoli vaan luokkapo, litiikkaa 69. Suomen tapaus siis vahvisti Zetkinin uskoa siihen, ettei naisen emansipaatio ole erillisen naisasialiikkeen vaan työväenliikkeessä toimivien naisten ja miesten yhteinen tehtävä. Kansainvälisen työläisnaislehdistön Suomea käsittelevien kirjoitusten perusteella saa sen käsityksen, että Suomen sosialidemokraattisen naisliiton järjestömuoto, ohjelma ja taktiikka vastasivat suurelta osin zetkiniläisen naisemansipaatioteorian ihanteita. Naisilla oli erillinen organisaatio puolueessa, he tunnustautuivat ensin sosialismille

180 181 LÄHDEVIITTEET 1 Bebelin kirjasta tarkemmin Hentilä Marjaliisa, Työläisnaisen emansipaatio ja sosialismi. Teorian kehitys August Bebelistä Clara Zetkiniin. Talous ja sosiaalihistorian lisensiaattityö, Helsingin yliopisto 1989, ks. luku August Bebel naisten Marx. 2 Zetkin Clara, Arbeiterinnen und Frauenfrage der Gegenwart, Berlin 1889; suomennos: Zetkin Klara, Nainen ja hänen taloudellinen asemansa, Viipuri 1907. Tämä kirjanen oli perustana Zetkinin vuonna 1889 toisen internationaalin perustavassa kokouksessa pitämälle puheelle, jonka kokous hyväksyi viralliseksi julkilausumaksi, ks. Zetkin Clara, Ausgewählte Reden und Schriften 1889 1907, Berlin 1957,3 11, Für die Befreiung der Frau. 3 Hentilä 1989 ks. luku Clara Zetkinistä, erit. työn ja kotityön merkitys Zetkinin emansipaatioteoriassa. 4 Porvarillisen naisliikkeen kattojärjestön (Bund Deutscher Frauenvereine) ohjelmassa oli vain rajallinen, omaisuuteen tai veronmaksuun sidottu äänioikeusvaatimus; eräät jäsenjärjestöt jopa vastustivat naisten äänioikeutta, ks. Weiland Daniela, Geshichte der Frauenemanzipation in Deutschland und Österreich, Düsseldorf 1983, 55 57. 5 Tilastoja työläisnaisten järjestäytymisestä Suomessa ja Saksassa ks. Lähteenmäki Maria, artikkeli tässä kirjassa. Poliisin keräämiä tietoja Suomen työläisnaisliikkeestä löytyy Saksassa useista arkistoista, ks. Hentilä 1989. 6 Quataert Jean, Reluctant Feminists in German Social Democracy 1885 1917, Princeton 1979,19 22; Caroline Nelson, Peculiar Attitude of the American Women toward Socialism, The Progressive Woman 36/1910,11; Pärssinen Hilja, Die drei letzten Jahre der Arbeiterinnenbewegung, kirjassa Berichte an die Zweite Internationale Konferenz sozialistischer Frauen zu Kopenhagen am 26. 27.8.1910, Zetkin Zundel, Clara (toim.) ei painop. 1910, 68. 7 Sulkunen Irma, Kvinnans rösträtt och medborgarorganisering. Historisk Tidskrift för Finland 3/1987, 509 516. 8 Die Gleichheit, Zeitschrift für die Interessen der Arbeiterinnen, Stuttgart 17.8.1908, Beilage, Ottilie Baader: Bericht der Vertrauensperson der Genossinnen Deutschlands Aug. 1907 Juli 1908. 9 Zetkin Clara, Ausgewählte Reden und Schriften, Band I 1889 1917, Berlin 1957, 109. 10 Luise Zietz, Die proletarische Frauenbewegung des verflossenen Jahres, Die Neue Zeit 1912/1913, 884. 11 Studer Monica, Der Schweizerische Gewerkschaftsbund 1905 1909 und seine Sekretärin Margarethe Faas. Kirjassa: Arbeiterbewegung und Feminismus, Borneman, Ernest (toim.), Frankfurt am Main 1982, 74. 12 Fritschy Wantje & van Gelder Floor & Harmsen Ger, Überblick über die Frau en und Arbeiterbewegung in den Niederlanden bis 1940. Kirjassa: Borneman Ernest (toim.) 1982,136. 13 Hilja Pärssinen, Die drei letzten Jahre der Arbeiterinnenbewegung in Finnland. Kirjassa: Zetkin Zundel Clara (toim.) 1910, 68. 14 Luettelo artikkeleista Die Neue Zeit, Revue des geistigen und öffentlichen Lebens. Wochenschrift der Deutschen Sozialdemokratie, Stuttgart 24/1904, 749. M.Martnan käännökset Gleichheitissa: Das Kommunalwahlrecht der Frauen in Finnland 15.2.1909, Der fünfte Kongre finnischer Proletarierinnen 3.1.1910. 15 Vorwärts, Zentralorgan der Sozialdemokratischen Partei Deutschlands: Berliner Volksblatt, Berlin. Tammikuusta kesäkuuhun 1906; Arbeiter Zeitung, Zentralorganisation der österreichischen Sozialdemokratie, Wien: 5.2.1906, 12.2.1906, 12.3.1906. 16 Ennen vuotta 1906 ei Gleichheitissa seurattu Suomen työläisnaisliikettä. Aikaisemmat uutiset käsittelivät naisen asemaa tai porvarillista naisliikettä. Ks. Hentilä 1989 liite I. 17 The Socialist Woman, A Monthly Magazine, Chicago 4/1907,10. 18 The Socialist Woman 21/1909, 2. 19 Unveröffentlichte Briefe Clara Zetkins an Heleen Ankersmit. Beiträge zur Geschichte der deutschen Arbeiterbewegung 4/1967, Eildermann, Wilhelm (toim.), 665, Clara Zetkinin kirje Heleen Ankersmitille 7.9.1913. 20 The Socialist Woman 3/1907,12 Finnish Socialist Women; 3/1907,12 Finnish Women's Socialdemocratic Organization; 15/1908, 7 How Women vote in Finland; 17/1908 Women in the Finnish Diet. 21 The Socialist Woman 3/1907,12, Finnish Women's Socialdemocratic Organization. 22 The Socialist Woman 3/1907,12, Finnish Socialist Women. 23 The Socialist Woman 13/1908,3, The National Convention on the Woman Question, 10/1908,5, Ada May Krecker, Suffrage Movement World Wide. Suomen äänioikeusuudistuksen katsottiin tässä artikkelissa olevan "as a precedent by Russian reformers, among whom the political equality of the sexes have many advocates". 24 The Socialist Woman 12/1908,10. Nimenomaan Minnesotaa edustanut Ester Nieminen esitti, että organisaatiomuotoa päätettäessä "katsokaa mallia Suomesta". 25 The Socialist Woman 10/1908,10 11,33/1910,12, Dora Montefiore, The British Women's Socialist Bureau. Englannissa perustettiin syyskuussa 1907 The Woman Worker lehti, mutta se oli puhtaan ammatillinen. Ammattiyhdistysliike ei Englannissa tukenut työläisnaisten äänioikeusliikettä. 26 The Progressive Woman 27/1909,2. Englantilainen Dora Montefiore oli 1890 luvun alussa perustamassa naisten äänioikeusliikettä Australiassa (Woman Suffrage League). Hän kävi puhumassa naisten äänioikeudesta ja sosialismista myös Yhdysvalloissa, Ranskassa, Tanskassa, Ruotsissa, Unkarissa ja Venäjällä. 27 The Socialist Woman 15/1908,6 7, Clara Zetkin, The Limited Woman Suffrage Fight in England. 28 The Socialist Woman 9/1908,4, Corinne S. Brown, Votes for Women. 29 Gleichheit 17.1.1910 127, Die Konferenz der sozialistischen Frauen von N.Y. 30 af Ursin, Das Frauenstimmrecht in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1913, 458. 31 Zetkin ei ryhtynyt yhteistyöhön porvarillisen naisliikkeen kanssa esim. 1895 nai

182 183 sen oikeudellisen aseman korjaamiseksi, koska porvarillisista tavoitteista puuttui työläisnaisten eniten kaipaama uudistusvaatimus, palkollissäännön, Gesindeordnungin poistaminen, ks. Niggemann, Heinz, Emanzipation zwischen Sozialismus und Feminismus, Wuppertal 1981,154 155. 32 Vuodesta 1904 lähtien perustettiin lastensuojelukomissioita, jotka paikallisella tasolla valvoivat lapsityön käyttöä. Niitä oli vuonna 1914 252 kaupungissa. 33 Hilja Pärssinen, Das Frauenstimmrecht und die Beteiligung der Frauen an den parlamentarischen Arbeiten in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1909, 342, ks. sama myös af Ursin, Das Frauenstimmrecht in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1913, 458. 34 Hilja Pärssinen, Das Frauenstimmrecht und die Beteiligung der Frauen an den parlamentarischen Arbeiten in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1909, 547, Hilja Pärssinen (Liinamaa), Die Arbeiterinnen und die Gesetzgebung in Finnland, Gleichheit 11.4.1910,217 218. Työläisnaislükkeen tavoitteille antoi tukensa ainoastaan liberaali Naisunionin jäsen Lucina Hagman. 35 Gleichheit 24.6.1907, 113, Sozialistische Frauenbewegung im Ausland, Über die sozialdemokratische Frauenbewegung in Finnland und die künftige Tätigkeit der finnischen Parlamentarierinnen. Gleichheit julkaisi tässä Miina Sillanpään ja Maria Laineen tanskalaiselle Socialdemokraten lehdelle antaman haastattelun. 36 Hilja Pärssinen, Ein Gruss der finnischen Sozialdemokratinnen an ihre Schwestern in Deutschland, Gleichheit 30.1.1911,130. 37 Hilja Pärssinen (Liinamaa), Die Arbeiterinnen und die Gesetzgebung in Finnland, Gleichheit 11.4.1910, 217 218. 38 Gleichheit 2.3.1908, 45, Eine Konferenz der sozialdemokratischen Frauenorganisation Finnlands 9 10.2.1908 Helsinki, Anthony Katharine, Feminism in Germany and Scandinavia, New York 1915,142,147 148. 39 Hilja Pärssinen, Die drei letzten Jahre der Arbeiterinnenbewegung in Finnland. Kirjassa: Zetkin Zundel, (toim.) 1910,70. 40 Gleichheit 12.9.1910 s.388, Die Zweite Internationale Konferenz sozialistischer Frauen, Gleichheit 10.10 1910,9, Resolutionen und Beschlüsse der Zweiten Internationalen Frauenkonferenz zu Kopenhagen. Myös amerikkalaisten työläisnaisedustajien kertomuksessa Pärssisen ehdotuksia pidettiin tärkeinä, The Progressive Women 41/1910,3, From the International Congress. 41 Kollontai Alexandra, Ich habe viele Leben gelebt, Köln 1980,161. Kollontai valmisteli Englannissa kirjasiaan Työssäkäyvä äiti (1914) sekä Yhteiskunta ja äitiys (1916). 42 De proletarische Vrouw, Blad voor Arbeidsters en Arbeidersvrouwen, Amsterdam 1. Nov. 1913, Hilja Pärssinen aan de Hollandsche grens. 43 Lähteenmäki, Maria, The Foreign Contacts of the Finnish Working Women's Movement 1900 1918, Scandinavian Journal of History 13/1988. 44 Pärssinen, Hilja, Ein neues Gesetz zur Regelung des Zustandes unehelicher Kinder in Finnland, Dokumente des Fortschritts 11/1913, 724 727. 45 Hilja Pärssinen, Die drei letzten Jahre der Arbeiterinnenbewegung in Finnland. Kirjassa: Zetkin Zundel (toim.) 1910, 72. 46 Der Internationaler Frauen Kongre in Berlin 1904, Stritt, Marie (toim.) Bericht, Berlin 1904,455 456. 47 Gleichheit 22.6.1907 s.121 Frauenstimmrecht, 7.12.1908 s.74 Ein aufgezwungener Massengang, myös 26.10.1908,31 Genossinnen als Landtagsabgeordnete in Finnland. 48 Gleichheit 22.6.1907,121 Frauenstimmrecht, Gleichheit 7.12.1908,74 Ein aufgezwungener Massengang. 49 Gleichheit 12.10.1908, 7 8, Hilja Pärssinen Liinamaa, Von der Tätigkeit sozialdemokratischer Frauen in Finnland. Gripenberg kirjoitti sen mukaan English Women Reviewssa. 50 Pärssinen Hilja, Aus der Agitation für das aktive und passive Frauenwahlrecht in Finnland, Gleichheit 25.7.1906 s.100. Pärssisen artikkelit suomesta saksaksi käänsi Adelaide Burjam. 51 Pärssinen Hilja, Über das Stimmrecht der finnischen Frau, Gleichheit 3.10.1906, 136 137. 52 Gleichheit 27.6.1906. 53 Vorwärts, Zentralorgan der Sozialdemokratischen Partei Deutschlands 17.3.1906, Finnland, die politische Lage und die Sozialdemokratie. Artikkeli perustui Yrjö Sirolan antamiin tietoihin. 54 Internationaler Sozialisten Kongress zu Stuttgart 18. 24.8.1907, Berlin 1907,14. 55 International Socialist Review, A Monthly Journal of International Socialist Thought, Chicago 3/1907,131, A.M. Simons, The Stuttgart Congress. 56 Gleichheit 26.10.1908, 31, Genossinnen als Landtagsabgeordnete in Finnland. 57 Arbeiter Zeitung, Wien 18.8.1907, 3, Gleichheit 26.10.1908, De proletarische Vrouw 16/1911. 58 Gleichheit 26.10.1908,31, Genossinnen als Landtagsabgeordnete in Finnland. 59 Vrt. Bebel August, Die Frau und der Sozialismus, Zürich Hottingen 1879, 83 86 (l.painos) ja Bebel August, Die Frau und der Sozialismus, Berlin, Bonn 1985, 275, 285 (uusintap. vuoden 1909 painoksesta). 60 Gleichheit 22.7.1907,123 Internationale sozialistische Frauenkonferenz zu Stuttgart, De proletarische Vrouw 16/1911 Kiesrecht buiten ons land, Finland, Arbeiter Zeitung, Wien 8.3.1914. 61 Bebel 1879, 87, Bebel 1985, 287. 62 Bebel 1985, 287. Tässä Bebel siteerasi Hilja Pärssisen artikkelia, jossa todettiin, että kolme sosialidemokraattista naiskansaneodustajaa oli saanut lapsen edustaja aikanaan, eikä se juuri ollut häirinnyt heidän työskentelyään. Hilja Pärssinen, Das Frauenstimmrecht und die Beteiligung der Frauen an den parlamentarischen Arbeiten in Finnland, Dokumente des Fortschritts 7/1909 542 548. 63 Gleichheit 3.8.1908, 143, Der Internationale Frauenstimmrechtskongress zu Amsterdam. Furuhjelm korosti, että Bobrikoffin murha ei ollut turha, koska se oli aktivoinut Suomen naisia politiikkaan. 64 Internationaler Sozialisten Kongress zu Kopenhagen 28.8. 3.9.1910, Berlin 1910,18 19; Zetkin kirjoitti Gleichheitissa ennen internationaalin kokousta laajan artikkelin Venäjän sortopolitiikan historiasta Suomessa, ks. Zetkin 1957, 466 472.