RAY-rahoitteisen tutkimuksen arviointi

Avustustoiminnan raportteja 8 Aho Jouko - Harjunpää Niina - Risteli Leila RAY-rahoitteisen tutkimuksen arviointi Kuntokallio-säätiö, Kuntoutussäätiö, Niilo Mäki-säätiö, Urho Kekkosen Kuntoinstituutti-säätiö ja Väestöliitto 2003

RAY:n avustustoiminnan raportteja 8 Jouko Aho, Niina Harjunpää, Leila Risteli RAY-RAHOITTEISEN TUTKIMUKSEN ARVIOINTI KUNTOKALLIO-SÄÄTIÖ, KUNTOUTUSSÄÄTIÖ, NIILO MÄKI -SÄÄTIÖ, URHO KALEVA KEKKOSEN KUNTOINSTITUUTTI -SÄÄTIÖ JA VÄESTÖLIITTO OULUN YLIOPISTO Helsinki 2003

2 Kansi: Tarja Brola Pekan Offset Oy Helsinki 2003 ISBN 951-96524-9-3

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto... 5 2. Arvioinnin periaatteet ja toteutus... 6 3. Yleisiä suosituksia... 9 4. Kuntokallio-säätiö...11 4.1. Toimialat... 13 4.1.1. Ikääntyvien toimintakyky ja terveyden edistäminen -toimiala... 13 4.1.2. Ikääntyvien palvelut ja laatu -toimiala... 14 4.1.3. Kokemuksellinen vanheneminen ja elämänkulku -toimiala... 14 4.2. Työyhteisö ja verkottuminen... 14 4.2.1. Yhteistyö... 14 4.3. Ikäinstituutin tutkimustoiminta ja tieteellinen vaikuttavuus... 15 4.3.1. Julkaisut ja viiteanalyysi... 16 4.4. Käytännön tason vaikuttavuus... 17 4.5. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 18 4.6. Arvioita ja suosituksia... 18 5. Kuntoutussäätiö...20 5.1. Työyhteisö ja verkottuminen... 22 5.1.1. Yhteistyö... 23 5.2. Kuntoutussäätiön tutkimustoiminta ja tieteellinen vaikuttavuus... 23 5.2.1. Julkaisut ja viiteanalyysi... 24 5.3. Käytännön tason vaikuttavuus... 26 5.4. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 27 5.5. Arvioita ja suosituksia... 27 6. Niilo Mäki säätiö...28 6.1. Työyhteisö ja verkottuminen... 30 6.1.1 Yhteistyö... 30 6.2. Niilo Mäki -Instituutin tutkimustoiminta ja tieteellinen vaikuttavuus... 31 6.2.1. Julkaisut ja viiteanalyysi... 32 6.3. Käytännön tason vaikuttavuus... 35 6.4. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 35 6.5. Arvioita ja suosituksia... 36 7. Urho Kekkosen kuntoinstituuttisäätiö...37 7.1. Yksiköt... 39 7.1.1. Terveysliikunta ja terveyskunto -yksikkö... 39 7.1.2. Terveyden edistäminen -yksikkö... 39 7.1.3. Tapaturma- ja osteoporoosiyksikkö... 40 7.2. Työyhteisö ja verkottuminen... 41 7.2.1. Yhteistyö... 41 7.3. UKK-instituutin tutkimustoiminta ja tieteellinen vaikuttavuus... 41 7.3.1. Julkaisut ja viiteanalyysi... 42 7.4. Käytännön tason vaikuttavuus... 44 7.5. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 44 7.6. Arvioita ja suosituksia... 45 8. Väestöliitto...46 8.1. Väestöntutkimuslaitos... 48 8.1.1. Yhteistyökumppanit... 49 8.1.2. Tutkimustoiminnan tieteellinen vaikuttavuus... 49

4 8.1.2.1. Julkaisut ja viiteanalyysi... 50 8.1.3. Käytännön tason vaikuttavuus... 51 8.1.4. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 51 8.2. Perinnöllisyysklinikka... 52 8.2.1. Yhteistyökumppanit... 53 8.2.2. Tutkimustoiminan tieteellinen vaikuttavuus... 53 8.2.2.1. Julkaisut ja viiteanalyysi... 53 8.2.3. Käytännön tason vaikuttavuus... 54 8.2.4. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 54 8.3. Lapsettomuusklinikat... 55 8.3.1. Yhteistyökumppanit... 56 8.3.2. Tutkimustoiminnan tieteellinen vaikuttavuus... 56 8.3.2.1. Julkaisut ja viiteanalyysi... 56 8.3.3. Käytännön tason vaikuttavuus... 57 8.3.4. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 57 8.4. Seksuaaliterveysklinikka... 58 8.4.1. Yhteistyökumppanit... 58 8.4.2. Tutkimustoiminnan tieteellinen vaikuttavuus... 59 8.4.2.1. Julkaisut ja viiteanalyysi... 59 8.4.3. Käytännön tason vaikuttavuus... 59 8.4.4. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus... 59 8.5. Arvioita ja suosituksia... 60 Aineisto ja kirjallisuus... 63

5 1. Johdanto Raha-automaattiyhdistys, RAY, on vuonna 1938 perustettu julkisoikeudellinen yhdistys, jonka hallituksen muodostavat valtioneuvoston nimeämät ja RAY:n jäsenjärjestöjen valitsemat henkilöt. Yhdistyksen tehtävänä on hankkia pelitoiminnalla varoja vapaaehtoisten sosiaali- ja terveysjärjestöjen työn tukemiseen. RAY:n tilikauden voitto jaetaan vuosittain avustuksina yleishyödyllisille ja oikeuskelpoisille sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Avustuksilla tuetaan terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä. Varmistaakseen avustusvarojen tarkoituksenmukaisen ja tuloksellisen käytön RAY on teettänyt ulkopuolisia arviointeja rahoittamistaan rajatuista toimintalohkoista. Vuonna 2000 RAY:n jakamien avustusten yhteissumma oli yli 233 miljoonaa euroa. Oulun yliopiston koulutus- ja tutkimuspalvelut toteutti maalis-syyskuun aikana 2002 Rahaautomaattiyhdistykselle arviointihankkeen, jossa selvitettiin RAY-rahoituksen vaikuttavuutta Kuntokallio-säätiön, Kuntoutussäätiön, Niilo Mäki- Säätiön, Urho Kekkosen kunto-instituuttisäätiön ja Väestöliiton tutkimustoimintaan 1990-luvulla. Kyseessä olevan arvioinnin kohteiden yhteenlaskettu osuus Raha-automaattiyhdistyksen vuoden 2000 avustussummasta oli noin kolme prosenttia. Arvioinnin toteutti Oulun yliopistossa kolmen hengen työryhmä, jonka johtajana toimi dosentti Leila Risteli. Muut jäsenet olivat dosentti Jouko Aho sekä FM Niina Harjunpää. Arvioinnin tavoitteena oli selvittää Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella tehtävien tutkimusten tieteellistä tasoa ja vaikuttavuutta sekä tuottaa tietoa RAY:n tutkimusrahoituksen käytöstä. Arvioinnin kohteiden näkökulmasta arvioinnissa tärkeitä seikkoja ovat kohteiden itse itselleen asettamat tavoitteet ja niiden toteutuminen. Ajallisesti arviointi ulotettiin vuosille 1990-2001, jotta tutkimuksen tieteellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus tulisi paremmin näkyviin. Tarkoitus oli luoda kokonaiskuva arvioinnin kohteina olevien yksiköiden tutkimustoiminnasta ja erityisesti RAYrahoitteisesta tutkimuksesta ja sen tuloksellisuudesta, vertailla RAY-rahoitteista tutkimusta yksiköiden muuhun tutkimustoimintaan sekä selvittää yksiköiden toimintakulttuuria ja kotimaista sekä kansainvälistä verkottumista. Arvioinnin kohteilla on kullakin oma erilainen historiansa ja toimintatapansa; osalla arvioitavista yksiköistä on kymmeniä toimintavuosia takanaan, osalla hieman vähemmän. Myös taloudellisessa mielessä ne ovat hyvin erilaista kokoluokkaa, kuten kuviosta 1 nähdään. Näin ollen arvioinnin tarkoituksena ei ole verrata viittä eri kohdetta keskenään, vaikka niiden tutkimus- ja kehittämistoimintaa tarkastellaankin samoista periaatteista käsin.

6 Tuhatta euroa Kokonaiskulut ja RAY:n osuus rahoituksesta vuonna 2000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 Kokonaiskulut RAY-osuus rahoituksesta Kuntokallio Arvioinnin kohde Kuvio 1. (Lähde: Raha-automaattiyhdistyksen tiedot) UKK 2. Arvioinnin periaatteet ja toteutus Tieteen ja tutkimuksen arvioinnissa tarkasteltavina asioina voivat olla monenlaiset tutkimusprosessiin ja -tuloksiin liittyvät tekijät:? arvioinnin kohteen tieteellinen taso? sen yhteiskunnallinen merkitys? tutkimusorganisaation tai hallinnon tehokkuus ja sopivuus tutkimusorganisaatioksi? tutkimusyksikön tai tutkimusohjelman osuus tutkijankoulutuksessa? tutkimukseen käytettävien resurssien riittävyys ja niiden käytön tehokkuus? tutkimustulosten välittyminen niitä tarvitseville Käsillä olevassa arvioinnissa tutkimusyksiköiden tieteellisen tason selvittäminen tutkimusyksikön osuus tiedon karttumisessa tai tieteenalan kehityksessä on arvioinnin peruslähtökohtia. Tutkimuksen vaikuttavuutta selvitettäessä yhteiskunnallisen merkittävyyden ja tutkimustulosten välittymisen selvittäminen nousee tärkeään rooliin. Tavoitteena oli myös tarkastella erityisesti Raha-automaattiyhdistyksen varoin tuettua tutkimusta ja verrata sitä muulla julkisella rahoituksella tehtyyn tutkimukseen, joten yllä mainituista arvioinnin kriteereistä resurssien käytön tehokkuus ja niiden riittävyys ovat luonnollisesti tarkastelun kohteena. Edelliseen liittyy myös tutkimusorganisaation hallinnon tehokkuuden selvittäminen.

7 Tutkimuksen arviointiin käytettävistä menetelmistä voidaan erottaa kolme tavallisimmin käytettyä. Näitä ovat:? vertaisarviointi? haastattelut, kyselyt ja kohdekäynnit? erilaiset kvantitatiiviset menetelmät, joita voivat olla esimerkiksi a) erilaiset teknologiset indikaattorit, muun muassa keksintö- ja innovaatioaktiivisuus ja teknisten tuotteiden vienti ja tuonti b) bibliometriset indikaattorit eli julkaisujen ja artikkelien lukumäärä sekä erilaiset sitaatioanalyysit c) muut kansainvälistä ja kotimaista toimintaa kuvaavat indikaattorit, esimerkiksi palkintojen ja muiden tunnustusten määrä ja laatu, esitelmät kansainvälisissä kokouksissa sekä asiantuntijatehtävät Käytännön arviointityössä näitä menetelmiä sovelletaan usein rinnakkain; näin on tehty myös käsillä olevassa arvioinnissa. RAY:n rahoittaman tutkimusta ja sen vaikuttavuutta selvitettäessä menetelmiä yhdisteltiin siten, että kyselylomakkeella ja kohdekäynneillä kerätty aineisto yhdistettiin määrälliseen tarkasteluun. Tutkimuksen vaikuttavuutta arvioitiin kolmella eri vaikuttavuuden tasolla, joita olivat: 1) tieteellinen vaikuttavuus, 2) vaikuttavuus käytännön palvelutoimintaan ja 3) yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tieteellisellä vaikuttavuudella tarkoitamme tässä raportissa näkyvyyttä tiedeyhteisössä, erityisesti näkyvyyttä tiedeyhteisön vertaisarvioiduissa julkaisuissa. Huomiota kiinnitettiin myös arvioinnin kohteiden kansainväliseen toimintaan ja verkottumiseen, joskaan käytettävissä olevan aineiston puitteissa ei ole ollut mahdollista eritellä tarkemmin yhteistyön osapuolia ja arvioinnin kohteiden osuutta ja tarkkaa roolia hankkeissa. Tämän arvioinnin puitteissa tyydyttiinkin listaamaan arvioinnin kohteiden 20 esimerkkihankkeen yhteistyökumppanit ja tutkimuksen organisaatio siltä osin, kun tietoa oli saatavissa. Teknologiset indikaattorit ovat tämän arvioinnin kannalta pääosin epätarkoituksenmukaisia arvioitavan tutkimustoiminnan luonteen takia. Näin ollen kvantitatiivisista indikaattoreista päädyttiin käyttämään ensisijaisesti bibliometrisiä mittareita. Bibliografiset tiedot on niin ikään analysoitu arvioinnin kohteiden kyselylomakkeelle listaamista 20 esimerkkihankeesta. Arvioinnin tarkoitus ei näin ollen ole kartoittaa arvioinnin kohteiden koko tutkimustoimintaa, vaan esittää siitä yleiskuva Raha-automaattiyhdistyksen tukemaan tutkimustoimintaan painottuen.

8 Julkaisut luokiteltiin tieteellisiin ja muihin julkaisuihin; tieteellisiksi luokitellut artikkelit ovat kotitai ulkomaisissa referee-menettelyä käyttävissä aikakausjulkaisuissa ilmestyneitä artikkeleita (artikkeleista on otettu mukaan ne arvioinnin kohteiden ilmoittamat julkaisut, jotka on jo julkaistu tai jotka on hyväksytty julkaistaviksi. Julkaistavaksi toimitettuja artikkeleita ei ole mukana), yliopistollisia opinnäytteitä, kongressi- tai seminaariesitelmiä tai muita tieteellisiä julkaisuja, esimerkiksi yliopistojen tai tieteellisten seurojen sarjoissa ilmestyneitä julkaisuja. 1 Tarkempi hankekohtainen viiteanalyysi on arviointikohteiden osalta tehty ainoastaan UKKinstituutista ja Niilo Mäki -Instituutista Science Citation Index Expanded ja Social Sciences Citation Index -tietokantoja käyttäen. Muilla arvioinnin kohteilla kansainvälinen julkaisutoiminta on erilaisista tutkimusaloista ja toimintakulttuureista johtuen lukumääräisesti niin vähäistä, että viiteanalyysin käyttö ei olisi mielekästä. Julkaisutoiminnan painottuminen tietyllä tavalla antaa kuitenkin viitteitä siitä, mitä kukin tutkimusyksikkö pitää toimintansa kannalta tärkeänä ja tarkoituksenmukaisimpana julkaisustrategiana, vaikka se ei kerrokaan tutkimuksen laadusta laajassa mittakaavassa. Arvioinnin ensimmäisessä vaiheessa arvioinnin kohteille lähetettiin ennakkokysely, jossa arvioitavia pyydettiin määrittelemään organisaationsa tavoitteet ja kokonaisstrategia, infrastruktuuri, henkilöstörakenne, yhteistyökumppanit, tutkimushankkeiden kokonaismäärä raportointikautena, vertailukohteet tutkimuksen osalta, aiemmin tehdyt evaluaatiot sekä arvio organisaation yhteiskunnallisesta merkityksestä. Lisäksi jokainen organisaatio kuvasi 20 edustavinta tutkimushankettaan erillistä kaavaketta käyttäen. Tutkimushankkeiden osalta kysyttiin hankkeen kestoa, rahoitusta, organisaatiota ja yhteistyökumppaneita, tutkimuksen tavoitteita, sen tuloksia ja tuotoksia sekä arviota hankkeen vaikutuksesta laitoksen sosiaaliseen pääomaan. Seuraavassa vaiheessa kyselyn tulokset analysoitiin alustavasti: millainen on arvioinnin kohteiden organisaatio, niiden itse itselleen määrittelemä yhteiskunnallinen merkitys sekä tavoitteet ja strategiat. Tarkoituksena on myös arvioida, mikäli mahdollista, miten RAY-rahoitus on vaikuttanut arvioinnin kohteiden strategioiden kehittymiseen. Toukokuussa 2002 lomaketietoja syvennettiin kohdekäynneillä. Arvioinnin kohteiden organisaatioon ja tutkimukseen erityisesti tutustuttiin kohteiden kanssa ennalta sovitun aikataulun mukaisesti. 1 Luokittelussa on käytetty pohjana Opetusministeriön KOTA-tietokannan määrittelyitä tieteellisestä julkaisutoiminnasta: http://www.csc.fi/kota/maaritykset/tietjulkaiseminen.html.

9 Kohdekäynneillä, joihin arvioitsijoiden vaikutelma organisaation toimintakulttuurista, ilmapiiristä ja tiedon kulusta perustuu, esiteltiin organisaatioiden toimintaa erityyppisesti. Nämä vaikutelmat kirjattiin suositusosioihin tietoisina siitä, että varmempaa tietoa edellä mainituista seikoista saataisiin pitkäkestoisemmalla oleskelulla kohdeorganisaatiossa siihen liittyvine systemaattisine haastatteluineen. Näin ollen suosituksia luettaessa onkin otettava huomioon tämä varaus. Seuraavassa vaiheessa julkaisut, toimintaraportit ja muu tuotanto luokiteltiin ja analysoitiin bibliometrisiä menetelmiä käyttäen siihen soveltuvilta osin, erityisesti kiinnitettiin huomiota RAYrahoitteisen ja muulla rahoituksella toteutettavan tutkimuksen mahdollisiin eroavaisuuksiin. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden osalta toimintaa arvioitiin näin ollen sekä kvantitatiivisen aineiston että kyselyn ja haastattelujen kautta sekä arvioinnin kohteiden asiantuntija- ja luottamustehtävistään lähettämän listan avulla. Edellisten lisäksi arviointia varten on tutustuttu kohdeorganisaatiossa tehtyihin mahdollisiin aikaisempiin evaluaatioihin. Arviointikohteilla on ollut arviointiprosessin loppuvaiheessa mahdollisuus tarkistaa oman toimintansa kuvaus ja esittää siihen korjauksia ja tarkennuksia ennen lopullista versiota. Rakenteellisesti raportti jakaantuu käsillä olevan johdattelevan ja arvioinnin periaatteita sekä lähtökohtia esittelevän osion jälkeen rahoittajaa varten tehtyihin yleisiin suosituksiin, jonka jälkeen siirrytään arvioitavien yksiköiden käsittelyyn. Kustakin yksiköstä on lyhyt johdatteleva osuus, jonka jälkeen arvioitavan mahdolliset organisaation sisäiset yksiköt on esitelty erikseen. Seuraavaksi on kiinnitetty huomiota itse tutkimustoimintaan ja sen tieteelliseen vaikuttavuuteen, organisaation toimivuuteen työyhteisönä ja sen verkottumiseen, tutkimuksen vaikuttavuuteen käytännön palvelutoimintaan sekä yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen. Edellä mainittujen osioiden tarkoitus on kuvata nimenomaan arvioitavan organisaation tutkimustoimintaa. Varsinaiset laadulliset arviot ja mahdolliset arviointityöryhmän suositukset on sijoitettu omaan osioonsa jokaisen alaluvun loppuun. 3. Yleisiä suosituksia Kaikki tarkastelun kohteena olevat organisaatiot ovat toimintakulttuuriltaan terveitä ja niillä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Kokonaisuudessaan arvioinnin kohteiden tutkimustoiminta täyttää paikkansa oman alansa kotimaisen tutkimuksen kentässä ja on eräiltä osin korkeaa kansainvälistä tasoa. Tutkimus- ja koulutustoiminnan yhdistäminen tuo toimintaan sekä tutkimusta että koulutus- ja palvelutoimintaa tukevia piirteitä. Näin ollen voidaan sanoa, että arvioinnin kohtei-

10 den tekemä tutkimus on joiltakin osin jopa uraauurtavaa siinä mielessä, että ilman tutkimustoimintaa ja siitä saatavia konkreettisia toiminnan kehittämisen malleja myöskään käytännön palvelutoimintaa ei voitaisi nykymuodossaan toteuttaa. Pääsääntöisesti kaikilla arvioitavilla on myös merkitystä yhteiskunnallisen päätöksenteon taustana olevan tiedon tuottajina, mikä näkyy muun muassa edustuksena erilaisissa työryhmissä ja komiteoissa. Jossain määrin arvioitavilla on myös kansainvälisesti merkitystä alansa tutkimustiedon tuottajina. Voidaan hyvin yleistää, että rahoitus ei mene niissä hukkaan. Kaikkien näiden organisaatioiden toiminta liittyy terveyteen ja hyvinvointiin, mutta varsin eri aloille. Kun organisaatiot lisäksi ovat huomattavan eri kokoisia, ei niiden määrällistä tehokkuutta ole ryhdytty mittaamaan ja vertailemaan. Eräiltä osin voitaisiin kuitenkin lisätä tieteellistä tai yhteiskunnallista vaikuttavuutta esimerkiksi suuntaamalla julkaisutoimintaa uudelleen. Näitä huomioita ja ehdotuksia on esitetty kutakin organisaatiota erikseen tarkasteltaessa. Tutkimukselle on luonteenomaista luovuus, spontaanius ja tietty arvaamattomuus. Tästä huolimatta kaikille arvioitaville voi suositella harkittavaksi määrätietoisen strategisen suunnittelun lisäämistä. Tällä voidaan parhaassa tapauksessa lisätä tehokkuutta ilman, että henkilöstön kuormittuneisuus lisääntyisi merkittävästi. Tähän liittyvä tutkimusraportoinnin parantaminen voi myös helpottaa jatkossa tehtäviä tutkimuksen arviointeja. On kuitenkin muistettava, että strategiatyö ei saa muodostua itsessään lisätaakaksi. Raha-automaattiyhdistys ei ole ensisijaisesti tutkimusrahoittaja, vaan sen tavoitteena on kehittää käytännön toimintaa terveyden edistämiseksi. Perustutkimuksen ja sovellusten erottaminen toisistaan on kuitenkin sekä käsitteellisesti, käytännössä että rahoituksellisesti keinotekoista myös tarkastelussa olevien organisaatioiden toiminnassa. Tähän on useitakin syitä:? Useissa tapauksissa arvioitavien tekemä käytännön työ ja sovellukset, kuten koulutus, hoitotekniikat ja välineistö, edellyttävät tutkimusta, jota muut organisaatiot eivät tee riittävästi.? Lääketieteellisellä alalla koulutushenkilökunnan riittävä asiantuntemus syntyy usein vain tutkimuksessa mukana olemisen kautta.? Tutkimustyön laatu ja tulosten oikeellisuus voidaan varmistaa parhaalla tavalla julkaisemalla nämä tiedeyhteisön tietoon, mieluiten kansainvälisesti. Samalla tehty työ voi olla mahdollisimman laajalti hyödyksi.

11? Monet organisaation käytännön toimet tuottavat sellaista tietoa, joka on kiinnostavaa laajemminkin ja myös tieteellisessä mielessä. Näin ollen on luontevaa tuoda tämä tieto myös tiedeyhteisön tietoon.? Rahoituksellisesti on usein keinotekoista pyrkiä osoittamaan, mihin kohteeseen tietyltä rahoittajalta tullut rahoitus kohdentuu; tuleehan se joka tapauksessa koko organisaation käytettäväksi resurssiksi. On ilmeistä, että perustutkimuksen asema koettiin yleisesti ongelmalliseksi rahoitettavissa organisaatioissa. Toisaalta perustutkimus koettiin edellä kuvatulla tavalla suorastaan välttämättömäksi, mutta samalla epäiltiin, sopiiko Raha-automaattiyhdistyksen varoilla oikeastaan tehdä tutkimusta. Tämä sanottiin osin suoraan ja osin hyväntahtoisesti kierrellen. Yhtäältä arviointikohteet siis kokevat RAY-rahoituksen käyttöä koskevat rajoitukset ongelmalliseksi, toisaalta on selvää, että RAY:n rahoitus on luonteeltaan pitkäkestoista ja mahdollistaa pitkäkestoisen tutkimuskehittelyn. Olisikin järkevää, että Raha-automaattiyhdistys linjaa tutkimuksen aseman rahoitusstrategiassaan mahdollisimman selkeästi ja antaa siitä yksiselitteiset ohjeet rahoituksen saajille epäselvyyksien välttämiseksi. Lisäksi kohdeorganisaatioiden olisi hyvä miettiä toimintastrategioissaan eri rahoittajatahojen Suomen Akatemian, RAY:n, yksityisten ja ulkopuolisten tahojen sekä valtion-hallinnon organisaatioiden rooleja ja sopivuutta toiminnan kokonaisuuteen ja missioon. Yksityisen rahoituksen etuina ovat rahoituksen saannin suhteellinen nopeus ja tietynlainen joustavuus, mutta rahoituksen mukana on mahdollisesti otettava huomioon rahoittajan haluamat erityisehdot tutkimukselle. Päätöksentekoprosessi Akatemian rahoituksessa on sen sijaan hidas ja rahoituspäätökset ennakoimattomia, mutta vastineeksi tutkimuslaitos saa puolueettoman arvioinnin tutkimukseensa liittyen. Rahaautomaattiyhdistyksen rahoitus puolestaan on pitkäaikaista ja suhteellisen varmaa, eikä RAY teettämistään ulkopuolisista arvioinneista huolimatta laajemmin arvioi rahoitettavia tutkimushankkeita. 4. Kuntokallio-säätiö 2 Arviointityöryhmä tapasi Kuntokallio-säätiön ylläpitämän Ikäinstituutin edustajia arviointikäynnillä 13.5.2002. 3 Vuonna 1985 perustetun instituutin tutkimusala on soveltavaa sosiaaligerontologiaa ja 2 Kuntokallio-säätiötä koskevat tiedot perustuvat säätiön kotisivulta kerättyyn informaatiooon, http://www.kuntokallio.fi, Kuntokallio-säätiön toimintakertomukseen vuodelta 2000, Kuntokallion arviointia varten täyttämään kyselylomakkeeseen sekä kohdekäyntiin 13.5.2002.

12 toiminta-ajatuksena on tukea hyvää vanhenemista tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoiminnan avulla. Ikäinstituuttia ylläpitävän Kuntokallio-säätiön asioita hoitaa ja niistä vastaa yhdeksänjäseninen 1.3.1998 nelivuotiskaudeksi nimetty hallitus ja sen työvaliokunta. Ikäinstituutti tuottaa ja auttaa soveltamaan koulutus- ja kehittämistoiminnan avulla tutkimustietoa vanhenemisesta ja vanhuudesta. Instituutti myös pyrkii tuottamaan uusia innovaatioita vanhustyön tarpeisiin sekä tukee uuden tiedon käyttöönottoa koulutus- ja tiedotustoiminnan avulla. Ikäinstituutin toimintaa ohjaavat tutkimus- ja kehittämistoiminnan kolme teema-aluetta: 1) Ikääntyvien palvelut ja niiden laatu 2) Ikääntyvien toimintakyky ja terveyden edistäminen 3) Kokemuksellinen vanheneminen ja elämänkulku Ennen vuotta 2000 instituutin toiminta oli organisoitu työskentelytapojen pohjalta, mutta organisaatiota uudistettiin vuonna 2000 edellä kuvatun teema-ajattelun mukaiseksi. Teemoihin perustuva tiimijako on näin ollen ollut voimassa puolitoista vuotta, ja Ikäinstituutin kaltaisessa suhteellisen pienessä yksikössä sen tarkoituksenmukaisuus näyttäytyy todennäköisesti muutaman lähivuoden sisällä. Tutkimusohjelma sisältää 22 tutkimus- ja kehittämisprojektia. Ikäinstituutti järjestää täydennyskoulutusta vanhustyöntekijöille keskitetysti Helsingissä sekä työyhteisöissä koko maassa. Koulutus pohjautuu instituutin omaan tutkimus- ja kehittämistyöhön sekä valtakunnallisiin vanhuspolitiikan tavoitteisiin. Instituutin tutkimus- ja kehittämisprojektien tavoitteena on ollut, että tutkimus täyttää tieteelliselle tutkimukselle asetettavat kriteerit ja että sen tulokset ovat sovellettavissa käytäntöön. Toiminnan rahoitus on ollut pääosin Raha-automaattiyhdistyksen avustusten ja koulutus- ja kehittämishankkeisiin liittyvän maksupalvelutoiminnan varassa. Säätiön kokonaiskulut, Raha-automaattiyhdistyksen kokonaisavustus sekä henkilöstötiedot vuodelta 2000 on esitelty taulukossa 1. Tietojen perusteella huomataan, että hieman yli puolet kokonaiskuluista katetaan RAY:n myöntämien toiminta- ja pro- 3 Tilaisuudessa olivat läsnä arviointityöryhmän jäsenten lisäksi johtaja Tapani Sihvola, tutkimusjohtaja Anneli Sarvimäki, vanhemmat tutkijat Pertti Pohjolainen ja Gustaf Molander, toimialapäälliköt Elina Karvinen ja Tuire Parviainen sekä tutkimussihteeri ja kirjastovastaava Ilkka Syrén. Aikaisemmin Kuntokallio-säätiön ylläpitämä tutkimustoimintaa harjoittava keskus on ollut nimeltään Vanhustyön koulutus- ja tutkimuskeskus. 15.5.2002 alkaen nimi muutettiin Ikäinstituutiksi. Tässä raportissa on käytetty johdonmukaisuuden vuoksi joko Kuntokallio-säätiötä tai uutta Ikäinstituutti-nimeä.

13 jektiavustusten turvin 4, joskin säätiöllä on pyrkimys monipuolistaa rahoituspohjaansa. Vuonna 2002 kokopäivätoimista henkilökuntaa oli yksi enemmän kuin edellisenä vuonna, minkä lisäksi viisi projektityöntekijää työskenteli eri projekteissa. Kuntokallio-säätiö lukuina vuonna 2000 Kokonaiskulut RAY-avustusten kokonaissumma Henkilökunta Kokopäivätoimiset 1 053 100 614 000 25 12 Taulukko 1. Raha-automaattiyhdistyksen avustus mahdollistaa kolmen tutkijan toimen rahoituksen sekä tutkimussihteerin palkkauksen. Muu tutkimustoiminta tehdään periaatteessa omalla ajalla. Tutkimusprojekteista 20 on päättynyt ja 7 on edelleen käynnissä tai niistä on käynnistynyt uusi vaihe. Vuositasoinen tarkka erittely tutkimustoiminnan kokonaisvolyymistä ja eri rahoittajatahojen osuudesta arviointia varten on ollut suhteellisen hankalaa, sillä organisatorisesti tutkimus on ollut välillä itsenäinen yksikkönsä ja välillä osa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Tiimiuudistuksen myötä tutkimus on nyt läpäisevänä toimintona kaikilla kolmella toimialalla. 1990-luvun alussa säätiötä ei hyväksytty Suomen Akatemian tilivirastoksi kuten nykyään, vaan Akatemian rahoitus kulki Ikäinstituutin kirjanpidon ulkopuolella henkilökohtaisten tai tutkimusryhmille suunnattujen apurahojen muodossa. Näin ollen RAY-rahoituksen osuus tutkimustoiminnasta perustuu arvioon, joka vaihtelee vuositasolla 25 % ja 75 % välillä tutkimustoiminnan kokonaisrahoituksesta. 4.1. Toimialat 4.1.1. Ikääntyvien toimintakyky ja terveyden edistäminen -toimiala Arviointikäynnillä esiteltiin lyhyesti Ikäinstituutin kolme tiimiä eli toimialaa ja niiden tutkimustoiminnan päälinjat. Ikääntyvien toimintakyky ja terveyden edistäminen -toimialalla keskeisiä käsitteitä ovat tutkijoiden mukaan toimintakyky ja toimialan tutkijoiden käyttöönottama käsite terveyselämäntyyli, joihin tutkimus suurelta osin keskittyy. Tavoitteena on vanhusten toimintakyvyn tutkiminen ja edistäminen osana terveyden edistämistä. Pääpaino ja palvelujen kohde ovat syrjäytymisuhan alla ja vaikeuksissa olevat vanhukset, joilla jo on toimintakyvyn rajoituksia. 4 Raha-automaattiyhdistyksen tiedot.

14 4.1.2. Ikääntyvien palvelut ja laatu -toimiala Toimialalla keskeiseksi asiaksi nousee vanhustyön palvelujen ja laadun kehittäminen. Tutkijoiden mukaan keskeinen ongelma hoito- ja palvelualoilla on suunnitelmallisuuden puute, vaikka toiminta sinällään on lakisääteistä. Työn arviointinäkökulma on käytännön vanhustyössä vähäistä, joten vanhustyön palveluiden ja laadun kehittäminen on painottunut suurelta osin yksittäisten työyhteisöjen ja laitosten kehittämishankkeisiin. Sisällöllisesti keskeisiä teemoja ovat palvelutuotannon monituottajamallien edelleen kehittäminen sekä palveluiden laadun kehittäminen. Toimialan toiminta keskittyy pääosin erilaisten tutkimusprojektien ja kehittämishankkeiden ympärille. Tilaustyönä tehdään erilaisia konsultointitehtäviä ja toteutetaan erillisrahoitettuja, vuosittaisiin toimintasuunnitelmiin liittyviä projekteja. 4.1.3. Kokemuksellinen vanheneminen ja elämänkulku -toimiala Toimialan tehtävänä on yhtäältä tuottaa tietoa ikääntymisestä ja vanhustyöstä kokemuksellisesta näkökulmasta ja toisaalta viedä tämä tieto vanhuspalvelujen suunnittelijoille ja työntekijöille. Tavoitteena on, että ikääntyvien omia kokemuksia voitaisiin ottaa paremmin huomioon vanhustyössä ja ikääntyvien palveluja suunniteltaessa. 4.2. Työyhteisö ja verkottuminen Hallinnollisesti Ikäinstituutin tutkimustoimintaa käsitellään 2-3 kertaa vuodessa pidettävissä koko henkilökunnalle tarkoitetuissa tutkimuskokouksissa ja kuukausittaisissa vanhempien tutkijoiden ja tutkimussihteereiden tutkijapalavereissa. Kaikille avoimia tutkimusseminaareja järjestetään kerran kuussa. Jokaisella tutkijalla on myös henkilökohtaiset tulostavoitteet. 4.2.1. Yhteistyö Merkittävimpiä tutkimuksen tilaajia ja rahoittajia RAY:n lisäksi ovat olleet Ikäinstituutin ilmoituksen mukaan Suomen Akatemia, Nordisk samråd för sammhällsforskning, Pohjoismaiden neuvosto, opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, ulkoasiain-ministeriö, Euroopan unionin Tacisrahasto, Stakes ja kunnista erityisesti Helsinki, Espoo ja Vantaa. Instituutti on verkostoitunut alan muiden toimijoiden kanssa sekä kansallisesti ja kansainvälisesti. Tutkimustoiminnassa kansallinen

15 verkostoituminen liittyy lähinnä Stakesiin ja Jyväskylän ja Helsingin yliopistoihin, joiden kanssa Kuntokalliolla on yhteistyösopimukset. Ikäinstituutin arviointia varten oheistamissa hankkeissa yhteistyötä on tehty edellä mainittujen rahoittajien ja tutkimuksen tilaajien lisäksi lukuisten kunnallisten ja yliopistollisten tahojen kanssa. Tärkeimpiä ulkomaisia kumppaneita ovat olleet muun muassa Norjan ja Lundin gerontologiset instituutit sekä Karolinska institutet. Myös Pietarin kaupungin kanssa on toteutettu yhteistyöprojekti terveys- ja hyvinvointipalvelujen suunnittelun muodossa. Kunnista Helsinki, Espoo ja Vantaa, sekä Hämeenkyrö, Pukkila ja Valtimo ovat olleet mukana toteuttamassa tutkimus- ja kehittämishankkeita. Yliopistoista muun muassa Jyväskylän yliopiston terveystieteen laitos, Helsingin yliopiston sosiaali-politiikan laitos ja TYKS:n psykiatrian klinikka sekä Tampereen yliopiston terveystieteen laitos ovat olleet mukana projekteissa. Instituutin rooli projektikohtaisessa tutkimusyhteistyössä ei käy ilmi käytettävissä olleista hankkeiden projektikuvauksista. Edellisen lisäksi Kuntokallio-säätiö on mukana vuonna 1999 toimintansa aloittaneen Jyväskylän yliopiston koordinoiman Ikääntyminen, hyvinvointi ja teknologia -tutkijakoulun toiminnassa. Tutkijankoulutusohjelma rakentuu kuuden yliopiston ja neljän valtakunnallisen tutkimus-, koulutus- ja kehitysyksikön yhteistyölle. Ohjelmaan osallistuvat yksiköt ovat Kuntokallion lisäksi Jyväskylän yliopistossa toimiva Suomen Gerontologian tutkimuskeskus, Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan laitos, Kuopion yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, Lapin yliopiston sosiaalityön laitos, Oulun yliopiston kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, Tampereen yliopiston terveystieteen laitos, Kansaneläkelaitoksen tutkimus- ja kehitysyksikkö, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes ja Työterveyslaitos. Tutkijakoulun tiimoilta Kuntokalliolla ei ole tutkijanpaikkoja tai koulutettavia, mutta Ikäinstituutti on järjestänyt seminaareja yhteistyössä tutkijakoulun kanssa. Seminaariraportit on julkaistu Ikäinstituutin Oraita-sarjassa. 4.3. Ikäinstituutin tutkimustoiminta ja tieteellinen vaikuttavuus Historiallisesti Ikäinstituutin ja sitä edeltäneen vanhustyön koulutus- ja tutkimuskeskuksen tutkimustoiminta nojaa johdon mukaan vanhustyön koulutukseen, jonka tarpeisiin tutkimus vastasi. Ensimmäistä tutkijan vakanssia piti hallussaan Jan-Erik Ruth vuodesta 1982 lähtien. Vuoden 1985 hallinnollisessa muutoksessa organisaation rakennetta uudistettiin Oslon ja Jönköpingin gerontologisten instituuttien luoman mallin mukaan, ja tuolloin muotoutunut peruslinja on säilynyt nykypäiviin

16 asti. Tutkimustoiminnan kannalta merkittävä rahoitusuudistus tapahtui 1990-luvulla, jolloin Rahaautomaattiyhdistys hyväksyi tutkimukseen käytettäväksi tietyn osan perusrahoitusta. Instituutin tutkijat korostavat voimakkaasti tutkimustyön merkitystä; koko muu toiminta nojaa tutkimuksen asettamalle perustalle. Kuntokallion tutkijat olivatkin perustamassa Gerontologia-lehteä 5, joka on ainoa ulkopuolista vertaisarviointia käyttävä suomenkielinen lehti gerotologia-alalla. Lehden levikki asettuu 600-800 tienoille. Tilaajat ovat Ikäinstituutin arvion mukaan vanhustyön johtajia ja vanhustyön ammattilaisia. Ikäinstituutin omia julkaisuja ovat Raportteja- ja Oraita -sarjat, joista ensimmäinen keskittyy enemmän tieteellisen työn tulosten esittelyyn ja jälkimmäinen ammattikorkeakoulutasoisten opinnäytteiden sekä muiden vanhustyötä käsittelevien kirjoitusten esille tuomiseen. 4.3.1. Julkaisut ja viiteanalyysi Tutkimus- ja kehittämishankkeita on arviointikaudella ollut Ikäinstituutin arvion mukaan lähes viisikymmentä, joista selkeästi tutkimuksellisia on ollut 27. Ikäinstituutin tutkijoiden julkaisutoiminta painottuu paljolti suomenkielisiin ja pohjoismaisiin julkaisuihin. Arviointia varten on tutkittu instituutin kyselylomakkeella ilmoittamat 20 hankkeen julkaisut, joita on ilmestynyt yhteensä 104. Arviointivuosien 1990-2001 aikana ilmestyneistä 27:stä selkeästi tutkimuksellisesta hankkeesta 20 arvioitua hanketta muodostavat merkittävän osan, joten kyselylomakkeiden pohjalta Ikäinstituutin julkaisu- ja tutkimustoiminnasta saadaan edustava ja kattava kuva. Eri hankkeiden välillä oli huomattavia eroja julkaisutoiminnan profiilissa. Yleistäen voidaan sanoa, että tutkimusjohtaja Anneli Sarvimäki tuottaa nykyisin, muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta, kansainvälisissä referee-julkaisuissa ilmestyneet Ikäinstituutin julkaisut. Tieteellisiksi luettavia artikkeleita tai kirjoituksia on 59 % hankkeiden tuotoksista; julkaisujen kokonaismäärästä 14 % on ilmestynyt kansainvälisissä tieteellisissä referee-tarkastetuissa julkaisuissa. Kotimaisten referee-tarkastettujen julkaisujen 14 %:n osuus koostuu Gerontologia-lehdessä julkaistuista artikkeleista. Tarkasteltaessa julkaisuja pelkästään määrällisesti voidaan huomata, että kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa julkaistujen artikkelien määrä on sangen pieni. 5 Ikäinstituutin tutkijat ovat osallistuneet merkittävästi Gerontologia-lehden toimittamiseen. Kolme lehden viidestä päätoimittajasta on ollut Ikäinstituutin tutkijoita.

17 Soveltavan sosiaaligerontologian ala on pieni, ja Ikäinstituutin julkaisutoiminta painottuu paljolti suomenkielisiin julkaisuihin. Ikäinstituutin 20 hankkeesta kahdeksassa julkaisut ovat saaneet muutamia viitteitä Science Citation Indexissä tai Social Sciences Citation Indexissä, joihin arvioinnin viiteanalyysit kokonaisuudessaan perustuvat. Kyseiset viitetietokannat keskittyvät laajalti nimenomaan englanninkielisiin julkaisuihin esimerkiksi pohjoismaisten tieteellisten julkaisujen edustuksen jäädessä huomattavan pieneksi. Tämä selittää osaltaan pienen ja kotimaisessa ja pohjoismaisessa mittakaavassa julkaisevan instituutin viitemääriä. Instituutin hankkeista viitemäärien suhteen voidaan mainita esimerkiksi vuosina 1989-1991 toteutettu Livsformer, åldrande och välbefinnande -hanke, sekä Hoitokulttuuri, etiikka ja tehokkuus vanhuspotilaiden hoitotyössä -tutkimus. Esimerkkihankkeiden julkaisujen keskimääräinen viitemäärä oli 0,35 julkaisua kohti. Kuntokallio-säätiön esimerkkihankkeiden julkaisut 14 % ulkomaiset referee-julkaisut 41 % 14 % 6 % kotimaiset referee-julkaisut opinnäytteet konferenssijulkaisut muut tieteelliset julkaisut 5 % 20 % muut julkaisut Kuvio 2. 4.4. Käytännön tason vaikuttavuus Kuntokallio-säätiön ja Ikäinstituutin koko toiminnan tarkoitus on kehittää vanhustoiminnan palvelujen laatua ja tuottaa tutkimustietoa käytännön vanhustyön tarpeisiin. Tutkimuksen sovellettavuus käytäntöön ja tiedottaminen nouseekin tästä näkökulmasta ensiarvoisen tärkeään asemaan tarkasteltaessa käytännön vaikuttavuutta. Ikäinstituutin oman arvion mukaan keskeinen vaikutuskanava vanhustyön käytäntöön on ollut tutkimus- ja kehittämishankkeista kootun tiedon välittäminen ammattihenkilöstölle koulutuksen, oppimateriaalien ja raporttien avulla. Keskitetty koulutus tavoitti omassa koulutuskeskuksessa Sipoossa 1990-luvulla noin 1 000 työntekijää vuosittain ja kurssikeskustoiminnan loputtua ja toiminnan siirryttyä Helsingin keskustaan vuonna 1997 noin 500-600

18 työntekijää vuosittain. Samalla koulutustoiminnan painopiste siirtyi alueelliseen kehittämistoimintaan. Alueelliseen ja työpaikkakohtaiseen koulutukseen on osallistunut arviolta 1 000-2 000 työntekijää vuosittain. Ikäinstituutin ilmoituksen mukaan laitos osallistui 1990-luvun alussa erityisesti moniammatillisten työryhmien yhteistyön, alueellisen toiminnan sekä avo- ja laitoshuollon rajat ylittävän työtavan kehittämiseen. Kyseisillä toiminta-alueilla Ikäinstituutin toimintakykyyn ja fyysiseen aktiivisuuteen liittyvä tutkimus ja kokeilutoiminta on ollut vahva perusta. Niissä vanhustyöntekijät sekä liikuntaja kuntoutushenkilöstö soveltavat arkityössään iäkkäiden toimintakyvyn arviointia sekä kehittävät kuntoutumiseen tähtääviä menetelmiä. Kuntokallion ja Ikäinstituutin merkittävä panos käytännön tiedottamiseen tehdään joka kolmas vuosi järjestettävillä Gerontologia-päivillä, joilla oli vuonna 2001 yli 400 kävijää. Kuntokallion toiminnan alueellinen vaikutusalue on tutkijoiden oman arvion mukaan pääosin Lahden eteläpuolella, mutta koulutusta on järjestetty myös läänitasolla muualla Suomessa. Koulutusta järjestetään tilauksesta joko Ikäinstituutin tiloissa Helsingin Kalevankadulla tai vaihtoehtoisesti tilauspaikkakunnalla. 4.5. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden osalta vaikuttamisen kanaviksi voidaan laskea erilaiset yhteiskunnalliset asiantuntijatehtävät ja luottamustoimet. Ikäinstituutin tutkijat ovat olleet mukana asiantuntijoina useaan otteeseen. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön komiteoista Ikäinstituutin työntekijät ovat arviointiajankohtana olleet mukana terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnassa, Suomen vanhuspoliittisessa tavoite- ja strategiatoimikunnassa sekä isän aseman tukemiseksi asetetussa Isätoimikunnassa. Instituutin edustajia on lisäksi ollut opetusministeriön gerontologiatyöryhmässä sekä valtakunnallisessa terveydenhuollon eettisessä neuvottelukunnassa, kuten myös WHO:n Terveyttä kaikille 2000 -ohjelmaa arvioitaessa. 4.6. Arvioita ja suosituksia Kuntokallio-säätiö ja sen ylläpitämä Ikäinstituutti ovat alallaan pieniä toimijoita, jotka ovat koostaan huolimatta onnistuneet lunastamaan paikkansa suomalaisessa vanhustyön ja -tutkimuksen kentässä. Tutkijat ovat toimintaan sitoutuneita, tosin strategista toiminnan linjausta voisi hieman jämäköittää. Ikäinstituutin kouluttajien asiantuntemus vanhustyön alalla perustuu suurelta osin instituu-

19 tissa harjoitettavaan omaan tutkimustoimintaan. Ikäinstituutti on ainoa Suomessa toimiva vanhustyön käytänteitä paitsi tutkiva, myös kouluttava organisaatio. Näin ollen ilman instituutin olemassaoloa kyseinen asiantuntijuus menetettäisiin. Henkilökohtaista tulostavoitejärjestelmää on riskialtista soveltaa tiimiorganisaatiossa. Henkilökohtaiset tulostavoitteet voivat johtaa keskinäiseen kilpailuun ja osin tiedonkulun heikkenemiseen tutkimusorganisaation sisällä. Siksi olisikin syytä harkita tiimikohtaisia tavoite- ja tulosjärjestelmiä. Kansainvälinen tieteellinen julkaisutoiminta on nykyisin pääosin yhden henkilön työn varassa. Mikäli kansainvälinen julkaisutoiminta katsotaan instituutissa organisaation toiminnan kannalta tärkeäksi, tilanne on ongelmallinen. Näin ollen julkaisijapohjaa olisi syytä laajentaa. Esimerkiksi nuorten tutkijoiden kouluttautuminen yhteisjulkaisujen kautta tukisi julkaisupohjan laajentamispyrkimyksiä ja edesauttaisi kehitystä todelliseen tiimiajatteluun tutkimusorganisaation sisällä. Gerontologia-lehdellä on merkittävä rooli tutkimustulosten julkaisijana ja alan suomalaisena keskustelufoorumina. Kotimaisen asiantuntija-arviointia käyttävän lehden olemassaolon mielekkyys on kuitenkin myös ongelmallista, joskin pulma lienee sama muillakin pienillä tieteenaloilla. Lehden asiantuntija-arviointijärjestelmän toimivuudesta pienellä tutkimusalalla, jossa lähes kaikki suomalaiset tutkijat väistämättä tuntevat toisensa, keskusteltiinkin arviointikäynnin yhteydessä. Suomenkielisiin julkaisuihin painottuminen on vaikuttanut Ikäinstituutin kansainvälisillä tieteellisillä foorumeilla julkaistujen artikkeleiden määrään. Instituutin koulutus- ja tiedotustehtävän kannalta tutkimustulosten raportointi kotimaisilla kielillä on luonnollisesti tärkeää, mutta itse tutkimusalan kansainvälisyydestä johtuen kansainvälinen julkaisutoiminta voisi paremmin edesauttaa tutkimustulosten sovellettavuutta käytäntöön laajemmalla tasolla. Tutkimustuloksista tiedottamisessa ja niiden viemisessä vanhustyön käytäntöön sekä tutkimusten tieteellisten tulosten julkaisemisessa ja raportoinnissa olisi näin ollen järkevää soveltaa tarkempaa strategiaa kansainvälisten ja kotimaisten julkaisujen kesken. Kotimaista julkaisutoimintaa kannattaisi selkeästi profiloida tiedottamisen ja käytännön vanhustyön suuntaan, kun taas tieteellisen toiminnan tuloksista olisi vaikuttavuuden kannalta järkevintä julkaista nykyistä laajemmin kansainvälisillä foorumeilla. Ikäinstituutin koulutustoiminta on laajaa ja merkittävää pieneksi yksiköksi, lisäksi sen tutkijat ovat osallistuneet yhteiskunnallisiin asiantuntijatehtäviin merkittävällä tavalla. Näin ollen tutkimuksesta käytäntöön ja yhteiskunnalliseen hyötyyn johtava kanava on voimavara, jonka se on onnistunut hyödyntämään toiminnassaan hyvin.