Eduskunnan Naiskansanedustajien verkoston julkaisu 1 TYTTÖKULTTUURI. Eduskunnan Naiskansanedustajien verkoston 10-vuotisjuhlaseminaari

Eduskunnan Naiskansanedustajien verkoston julkaisu 1 TYTTÖKULTTUURI Eduskunnan Naiskansanedustajien verkoston 10-vuotisjuhlaseminaari Kustannusliike Susi

Kansi: Lauri Voutilainen Tekijät ja Eduskunnan Naiskansanedustajien verkosto ISBN 952-5443-00-0 Yliopistopaino Oy, HELSINKI 2002 Julkaisun tilaus: Marketta Lehto-Toivakka puh. 09-4321 marketta.lehto-toivakka@eduskunta.fi

SISÄLLYS LUKIJALLE 5 TYTTÖKULTTUURISEMINAARIN OHJELMA 6 Leena Harkimo TILAISUUDEN AVAUS 7 Margareta Pietikäinen KATSAUS NAISVERKOSTON HISTORIAAN 9 Helena Helve ROMANTTISET TYTÖT - FAKTAA VAI FIKTIOTA? 11 TYTTÖJEN ASENTEET JA ARVOT Jaana Lähteenmaa KOMMENTTIPUHEENVUORO 27 Raisa Cacciatore SEKSUAALITERVEYS TÄMÄN PÄIVÄN TYTÖILLÄ 28 Sari Näre KOMMENTTIPUHEENVUORO 35 Mari Uusitalo KUMPPANUUSHANKE TYTTÖJEN TALO 36 3

LUKIJALLE Tämä julkaisu on puheenvuoro tyttökulttuuria käsittelevässä keskustelussa. Julkaisun perustana on juhlaseminaari, jonka Eduskunnan naiskansanedustajien verkosto järjesti viettäessään 10-vuotisjuhlaansa 9.10.2001 eduskunnan auditoriossa. Juhlaseminaarinsa aiheeksi verkosto oli valinnut tyttökulttuurin. Naisverkosto on toiminnassaan kiinnittänyt huomiota mm. työn ja perheen yhteensovittamiseen, missä lasten asema tulee merkittäväksi. Tällä kerralla haluttiin selvittää tyttökulttuuria ja sen eri ilmenemismuotoja. Julkaisu sisältää naisverkoston nykyisen puheenjohtajan, kansanedustaja Leena Harkimon alkusanat. Sen jälkeen naisverkoston ensimmäinen puheenjohtaja, kansanedustaja Margareta Pietikäinen esittää katsauksen naisverkoston syntyyn ja alkuaikoihin. Dosentti, VTT Helena Helveen aiheena on "Romanttiset tytöt", jossa hän valottaa tyttöjen maailmankuvan muodostumista, asenteita ja arvoja. Esitelmöitsijä selvittää myös tyttökulttuurikäsitteen sisältöä. Hän toteaa, että nykyään tyttöjen elämäntapa ja käyttäytymisnormit ovat lähentyneet poikien vastaavia normeja. Yleensä tyttöjen arvot voi luonnehtia pehmeämmiksi kuin poikien. Yliopettaja, VTT Jaana Lähteenmaa luo katsauksen kommenttipuheenvuorossaan tyttöjen murtautumiseen perinteisestä naisille ja tytöille asetetuista odotuksista ja rooleista. Samoin hän valottaa niitä vaaroja, joita voi syntyä tytöille, jotka ennakkoluulottomina ottavat itselleen tilaa nuorisokulttuurissa. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatoren aiheena on "Seksuaaliterveys tämän päivän tytöillä", jossa hän aluksi selvittää, mitä seksuaaliterveydellä tarkoitetaan. Seksuaaliterveyden edistämisessä kuten muunkin terveyden edistämisessä tyttöjen vanhemmilla, koululla ja muulla ympäristöllä on ratkaiseva merkitys. Niinpä esitelmöitsijä lopuksi päätyy esittämään suunnitelmallisen seksuaalikasvatuksen antamista tytöille itsetunnon ja myönteisen minäkuvan luomiseksi. VTT Sari Näre kiinnittää kommenttipuheenvuorossaan huomiota erilaisten rooliodotusten ristipaineessa tasapainoileviin tyttöihin, heidän käyttäytymisensä feminiinisiin ja maskuliinisiin puoliin. Johtaja Mari Uusitalo selostaa Tyttöjen Talo -kumppanuushanketta ja sen toimintamuotoja, joissa painotetaan tytöille sopivia harrastus- ja keskusteluryhmiä. Hän kertoo, miksi nuorisokulttuurissa on nyt tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti tyttöjen kehitykseen. Käsillä oleva julkaisu on Eduskunnan Naiskansanedustajien verkoston nyt perustettavan julkaisusarjan ensimmäinen numero. Marketta Lehto-Toivakka Eduskunnan Naiskansanedustajien verkoston sihteeri 4

Tyttökulttuuriseminaari Eduskunnan Naiskansanedustajien verkoston 10-vuotisjuhlaseminaari tiistaina 9. päivänä lokakuuta 2001 eduskunnan auditoriossa klo 14.00 Tilaisuuden avaus Kansanedustaja Leena Harkimo klo 14.15 Katsaus naisverkoston historiaan Kansanedustaja Margareta Pietikäinen klo 14.30 Romanttiset tytöt - faktaa vai fiktiota? Tyttöjen asenteet ja arvot. FT, dos. Helena Helve, Helsingin yliopisto klo 15.00 klo 15.30 Kommenttipuheenvuoro VTT, yliopettaja Jaana Lähteenmaa, Mikkelin ammattikorkeakoulun kulttuurin ja nuorisotyön yksikkö Seksuaaliterveys tämän päivän tytöillä Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, Väestöliiton Seksuaaliterveysklinikka klo 16.00 Kommenttipuheenvuoro VTT, tutkija Sari Näre, Suomen Akatemia klo 16.15 Kumppanuushanke Tyttöjen Talo Johtaja Mari Uusitalo, Tyttöjen Talo 16.30 Keskustelu 5

Leena Harkimo TYTTÖKULTTUURISEMINAARIN AVAUS 9.10.2001 Arvoisat kuulijat! Tervetuloa Eduskunnan Naiskansanedustajien verkoston juhlaseminaariin, jonka aiheena on tyttökulttuuri. Nuorisokulttuuri sinänsä on hyvin kiehtova tutkimus- ja keskustelujen kohde. Me kaikkihan olemme olleet nuoria ja kokeneet niin fyysiset kuin psyykkisetkin muutokset omalla tavallamme, mutta silti nuoruudessa ja siihen liittyvissä asioissa on yhteneväisiä piirteitä - ja ainakin näin maallikolle jopa mystisiä. Nuoriso on nähty aina jotenkin kapinallisena tai suorasukaisena tai muuten vaan muutoksen vaatijana. Nuoruudessa, ikävuosien 11 ja 18 välillä tapahtuu siirtymävaihe lapsuudesta aikuisuuteen. Se on biologista kehitystä ja roolin muutosta, irtautumista lapsuuden perheestä ja valmistautumista aikuiselämään. Se on yksilön sosiaalistumista ympäröivään yhteiskuntaan, kulttuuriin ja normeihin. Niihin, joita me aikuiset ylläpidämme ja vaalimme. Nuorisokulttuurista olemme valinneet naisverkoston työvaliokunnan puolesta aiheeksi erityisesti tytöt. Tytöt ovat tämän kymmenvuotisseminaarin kiinnostuksen kohteena, koska heidän käytöksensä nähdään muuttuneen viime aikoina huomiota herättävään suuntaan. Julkisuudessa on uutisoitu tyttöjen väkivallan yleistymisestä ja tyttöjen päihteidenkäytön ja tupakoinnin lisääntymisestä. Emme halua kauhistella jalustalta ja heristää sormea, vaan haluamme herättää keskustelua nykytilanteesta ja mahdollisista ratkaisuista ongelmakäyttäytymisen ymmärtämiseksi ja vähentämiseksi. Voinemme kaikki tunnustaa sen, että kulttuurissamme tyttöjä ja poikia kasvatetaan eri tavalla. Kohdistamme heihin erilaisia odotuksia ja oletamme heidän käyttäytymisestään eri asioita. Yksi malliesimerkki on koulumaailma: pojan ylivilkkaus voi johtaa ongelmiin, kun taas tytön pitää pärjätäkseen olla aktiivinen ja sosiaalinen. Tyttö puolestaan saa helposti häirikön maineen, kun taas "pojat ovat poikia". Monet kasvattajat, opettajat ja nuorisotyöntekijät tuntuvat nostavan tänä päivänä kätensä pystyyn: kovat tytöt ovat kovia eri tavalla kuin pojat. Voisiko olla, että pahuus ja kovuus korostuvat, kun kiltteyden ja hartauden perikuvat, tytöt, tekevät pahaa? Olen kuullut, että ns. koviin poikiin tehoaa, kun lyö nyrkillä pöytään, mutta kovat tytöt eivät ole moksiskaan. Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä elokuussa 1999 oli juttu kovista tytöistä. Siinä varoiteltiin, että kaupungilla tulee vastaan uudenlaisia jengejä: ne uhkailevat, mahtailevat ja flirttailevat. Juttu kertoi tyttöjengistä, "Korson muijista". Ja siinä seurattiin tyttöjengin yhteisiä ajan ja illan viettoja sekä keskusteluja. Ketään meitä ei varmasti yllätä tieto, että kielenkäyttö värittyi alatyylin sanoista ja uhosta. Eikä yllätä sekään, että viikonlopun illat vietettiin jengissä juopotellen, joko omien vanhempien tai Alkon nurkalla majailevien laitapuolen kulkijoiden ostamilla eväillä. Vaikka ei yllätä, sen pitäisi hieman huolettaa. Humalahakuisuudessahan me suomalaiset olemme Euroopan kärkimaita. Tämä suuntaus valitettavasti koskee myös nuoria. Ja erityisesti suomalaiset tytöt näyttävät juovan yhtä paljon ja usein kuin pojat. 6

Muualla tytöt juovat poikia vähemmän. Alkoholin käyttöön liittyy nuorisoasian neuvottelukunnan julkaisun "tytöt ja tyttötyö" mukaan suurten kokemusten ja tarinoiden haku. Pääasia alkoholin käyttöön liittyen tytöillä on, että tapahtuu jotakin ja on jännää. Humalassa tavataan usein uusia ihmisiä ja koetaan uusia asioita. Pitäisiköhän uusien elämysten hakemiseen tarjota entistä aktiivisemmin muita, raittiimpia, tapoja? Viime viikolla julkistetun selvityksen mukaan nuoriso jakaantuu väkivallan suhteen selvästi kahteen ryhmään. Vaikka selvitys koski nuorisoa yleensä, haluan ottaa asian esille. Positiivista on, että yhä suurempi osa nuorisoa on entistä normitietoisempaa ja haluttomampaa ottamaan rikolliseen käyttäytymiseen liittyviä riskejä. Sen sijaan vakava rikollinen ongelmakäyttäytyminen näyttäisi selvityksen mukaan kasaantuvan yhä selvemmin pienelle osalle nuorisoa. Nuorten viime aikoina tekemille henkirikoksille on yhteistä se, että teot viedään äärimmäiseen loppuun asti. Jotta tämä valitettava suuntaus ei jatkuisi, tarvitaan koko nuorisotyöhön lisää pontta ja uusia eväitä. Yleisesti ollaan kiinnostuneita siitä, onko ns. perinteinen tytön rooli muuttumassa. Siihen mikä tämä perinteinen tytön rooli sitten on ja pitäisikö sellaisen yhä edelleen olla olemassa, en ota kantaa. Toivon, että seminaarimme antaa hyviä eväitä tulevaisuuteen, herättää ajatuksia siitä, miten hyviä aikomuksia ja ajatuksia saataisiin konkreettisesti näkymään, sekä tyttö- että lainsäädäntötyössä. Tervetuloa! 7

Margareta Pietikäinen KATSAUS NAISVERKOSTON HISTORIAAN Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa Suomen naiset saavuttivat maailmanennätyksen! Suomi sai maailman tasa-arvoisimman parlamentin. 77 naista valittiin eduskuntaan. Tämä herätti kansainvälistä huomiota ja se on helposti ymmärrettävää. Maailman parlamenteissa naisten suhteellinen osuus oli silloin keskimäärin 11 prosenttia. Millä tavalla voisimme hyödyntää naisehdokkaiden menestystä ja yhteistyössä viedä ajamiamme asioita eteenpäin? Heti eduskuntakauden alussa kokoonnuimme varapuhemies Saara-Maria Paakkisen kutsusta ja perustimme naisverkoston eduskuntaan. Minut valittiin verkoston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi ja siitä lähtien puheenjohtajuus on kiertänyt vuosittain. Verkoston ydinryhmä, joka kokoontuu säännöllisesti, oli vakuuttunut siitä, että me yhteistyössä yli puoluerajojen saavuttaisimme näkyviä tuloksia. Mikä oli tulos? Miten yhteistyömme onnistui? Oli sekä myötä että vastoinkäymisiä! Käynnistimme elintärkeän prosessin, joka oli välttämätön eduskunnassa. Me katsoimme mitkä kysymykset kiinnostivat meitä yli puoluerajojen: teimme työtä muuttaaksemme lakia seksuaalirikoksista ja prostituutiosta, teimme yhteisiä lakialoitteita tiukentaaksemme hallituksen esitystä tasa-arvolaiksi ja vastustimme esitystä päivähoitolain lykkäämisestä. Halusimme tukea naisyrittäjyyttä ja parantaa eduskunnan naistyöntekijöiden asemaa ja urakehitystä. Onnistuimme saamaan kiintiöperiaatteen tasa-arvo lakiin. Useimmat meistä kokivat tämän toimenpiteen välttämättömäksi koska liian monen naisen osaaminen jatkuvasti sivuutettiin valitsemalla vanhasta tottumuksesta miehiä "painaviin" lautakuntiin ja tärkeisiin komiteoihin. Kiintiöt koskevat tietenkin myös miehiä: laki edellyttää, että heikommin edustettu sukupuoli saa 40 % paikoista. Eduskunta päätti siis meidän aloitteestamme äänestyksen jälkeen, että sekä miesten että naisten yhdessä tulee olla mukana kantamassa vastuuta yhteiskuntamme kehityksestä. Tämä oli hieno saavutus! Onnistuimme, mutta vain osittain, päivähoitolain suhteen. Hallitus esitti, että lakia päivähoito oikeudesta kaikille alle kouluikäisille lapsille ja kotihoidon tuesta alle kolmivuotiaille lykättäisiin 1.8.1997 saakka eikä toteutettaisi suunnitelmien mukaisesti 1.8.95 lähtien. Naisverkosto ajoi asiaa ja osa meistä teki kovasti työtä, jotta uudistus toteutettaisiin ainakin kunnallisen tai kunnan järjestämän päivähoito-oikeuden osalta 1.8.95 lähtien. Tiesimme, että monet nuoret vanhemmat sellaisissa kunnissa, joissa päivähoitojonot olivat pitkät, eivät voineet silloin vallitsevasta suuresta työttömyydestä astua työelämään nimenomaan siksi, etteivät voineet järjestää päivähoitoa lapsilleen. Reaktio meidän toimintaamme päivähoidon puolesta sai melkein farssimaisia piirteitä kun valtiovarainministeri Viinanen uhkasi erota. Pääministeri Aho vielä jatkoi toteamalla, että silloin koko hallitus kaatuu. Tämä uhkaus kohdistettiin tietenkin meitä tempauksessa mukana olleita hallituspuolueiden naisia vastaan. Äänestyksessä kunnallisen päivähoidon astumisesta voimaan 1.8.95 lähtien hävisimme, katkeraa kyllä, luvuin 80-86 mutta osavoitto siitä tuli, koska päivähoitolaki astui voimaan 1.1.96 eikä vasta 1.8.97, 8

mikä oli ollut hallituksen esitys! Naisverkosto teki 1996 aloitteen naisyrittäjille suunnattavan valtion takaaman lainoituksen aikaansaamisesta. Naisyrittäjälainat otettiin menestyksekkäästi käyttöön vuoden 1997 alusta ja heti ensimmäisenä vuonna lainoja myönnettiin 1561 yritykselle, yhteensä 109 miljoonaa markkaa. Seuraavinakin vuosina naisyrittäjälainoja on myönnetty ja uusia työpaikkoja on syntynyt. Verkoston suuri merkitys on ollut siinä, että naiset ovat löytäneet toisensa monessa erityisesti tasaarvoa ja sosiaalisektoria koskevassa kysymyksessä. Olemme käynnistäneet prosessin, joka varmasti tulee jatkumaan eduskunnassa - vähemmän puolueuskollisuutta ja enemmän valmiutta löytää vaihtoehtoisia ratkaisuja sekä työskennellä niiden puolesta. Samalla olemme kuitenkin oivaltaneet myös yhteistyömme rajat. Naisena oleminen ei välttämättä merkitse sitä, että meillä on samat arvostukset ja samat mielipiteet siitä miten yhteiskuntaamme tulisi kehittää edes asioissa, jotka koskevat tasa-arvoa, lastenhoitoa tai naistyötä. Lopuksi Työ eduskunnan naisverkostossa ja sen työvaliokunnassa on ollut mielenkiintoista, avartavaa ja haasteellista. Ja tämän lisäksi meillä on ollut hauskaa yhdessä! Naisverkostoa tarvitaan jatkossakin. Vaalien 1995 jälkeen naisten osuus Suomen eduskunnassa laski ensimmäistä kertaa yli kolmeenkymmeneen vuoteen. Viime vaaleissa osuutemme taas kasvoi 37 prosenttiin. Olemme myös menettäneet asemamme maailman tasa-arvoisimpana parlamenttina. Ruotsi ja Tanska johtavat meitä - Ruotsissa 42,7 ja Tanskassa 37,4 prosenttia edustajista on naisia. Olemme tietysti tiukasti kiinni kärjessä kolmannella sijalla. Kaikki viisi Pohjoismaata ovat kärkikuusikossa, Alankomaiden tehdessä meille seuraa. Naisverkostoomme on myös kohdistunut kansainvälistä myönteistä huomiota heti alusta alkaen. On nimittäin ainutlaatuista, että tällainen yhteistyöverkko toimii yli puoluerajojen yli niin kuin meillä Suomessa. Tästä voimme olla ylpeitä! Toivotan omalta osaltani naisverkostolle menestystä ja pitkää ikää! 9

Helena Helve ROMANTTISET TYTÖT FAKTAA VAI FIKTIOTA? Tyttöjen asenteet ja arvot Politiikan toimittaja Anneli Sundberg palaa viime sunnuntain (07.10.2001) HS:n palstallaan "Ohhoh mikä viikko" tyttöaikaansa kansanedustajanaisten kirjan "10 käskyä Arkadianmäeltä " innoittamana. Lainaan tekstiä: Omassa elämässäni kymmenen käskyä ovat vaikuttaneet vahvasti. Ne oli pakko oppia ulkoa jo pikkutyttönä. Vaikutusta tehosti vielä kotikasvatus. Käskyjen takia olen vältellyt laajamittaista tavaroiden varastelua. Ellen olisi jo pienenä joutunut aivopestyksi, saattaisin nyt olla menestyvä talousrikollinen? Toimittaja Sundbergille käskyt ovat antaneet rajoja hänen sukupolvensa naisten elämälle: Minun sukupolveni tytöiltä väkivalta oli ankarasti kielletty. Se oli epänaisellista. Oikeat elämänarvot sisäistänyt tyttö juoksikin polvet yhdessä. Me käsitimme, että kaikki seksi on kiellettyä, koska seuraukset ovat äärimmäisen tuhoisia. Kirjoitus olettaa, että nykyajan tytöt ovat erilaisia. Pyrin esityksessäni kuvaamaan nykyajan tyttöjen elämänarvoja. Paneudun aiheeseen nuorten arvoja ja asenteita koskevien vertailututkimusteni pohjalta. Vertailevat seurantatutkimukseni ovat kartoittaneet 16- ja 19-vuotiaiden tyttöjen ja poikien maailmankuvan, asenteiden ja arvojen muodostumista 1980-luvun lopun "kasinotalouden" vuosina (1989-90) ja seurantana kolme vuotta myöhemmin "laman" vuosina (1992-93), jolloin keräsin aineiston samoilta nuorilta sekä taloudellisen kasvun kautena 1995-96, jolloin vertailin taas 16- ja 19-vuotiaiden asenteita ja arvoja. (Ks. liite 1.) Taustaa tähän tutkimukseen tuo jo 1970-luvun puolivälissä aloittamani seurantatutkimus nuorten maailmankuvasta. Olen voinut seurata samojen nuorten arvojen ja maailmankuvien muodostumista lapsuudesta aikuisuuteen ja jopa vanhemmuuteen. Myös suomalaisten asenteet kuten mm. kasvatusasenteet ovat muuttuneet tänä aikana. Kulttuurin ja historian merkitys Asenteisiin, arvoihin ja maailmankuviin vaikuttavat monet eri tekijät, myös sukupuoli. Sukupuoli vaikuttaa ihmisten elämään. Sukupuoli on kulttuurisesti ja historiallisesti määritelty. Länsimaisen kulttuurin historiassa on tyttöjä ja naisia pidetty ehdottoman erilaisina fysiologisesti ja seksuaalisesti kuin poikia ja miehiä. Pojat ja miehet ovat olleet dominoiva ja parempi sukupuoli. Näin uskottiin paljolti vielä 1800 -luvulla, koska ajateltiin, että jumala tosiaan loi naisen miehen kylkiluusta ja kaikilta ominaisuuksiltaan heikommaksi kuin miehen. Tieteellisen maailmankuvankaan kehittyminen ei hetkessä tätä kumonnut, sisältyihän ajatus naisen ja miehen erilaisuudesta biologiaan. Vasta myöhemmin löydettiin esimerkiksi jumalallisuuden feminiinit puolet. Näin jaettiin henkisyyskin sukupuolen mukaan vertaamalla maata esimerkiksi jumalattareen. Uskomusten mukaan tyttöjä tuli kasvattaa etsimään puhdasta, alkuperäistä, naisellista tietoisuutta. Heidän piti kasvaa myötäelämään, rakastamaan ja eläytymään toisen ihmisen asemaan toisin kuin poikien. Kirkko, hallintavalta ja muutkin yhteiskunnalliset instituutiot ovat ylläpitäneet traditionaalista hierarkista rakennetta. Ne ovat olleet patriarkaalisia, autoritaarisia paikkoja, jotka eivät ole edes houkutelleet naisia. Naisille näyttävät 10

sopineen paremmin verkostot, joissa noudatetaan arvoja. perinteistä vapaampia, pehmeämpiä asenteita ja Nykyään, kun meillä on naispresidentti ja eduskunnassakin kolmannes naiskansanedustajia, on vaikea ymmärtää, miten aikaisemmat sukupolvet ovat hyväksyneet sosiaalisen ja poliittisen epätasa-arvon legitimoinnin miesten valtaa pönkittävillä ideologioilla. Silti, kuten Anneli Sundberg kuvaa kolumnissaan, 1950 ja 60-lukujen tyttöjen maailmankuvaa, identiteettiä ja kuvaa omasta itsestä tulevina naisina määritti vielä näkemys tytöstä tai naisesta, jonka tuli olla naisellinen, mutta jolla ei esimerkiksi saanut olla seksuaalisia haluja. Nykyään tyttöjen ja poikien asenteet, arvot ja maailmankuvat ovat lähentyneet toisiaan. Yksilölliset, tilannekohtaiset maailmankuvat ja identiteetit eivät liity ideologiseen sitoutumiseen sukupuoleen, eikä niitä säädellä sosiaalisilla rakenteilla ja laitoksilla samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kuitenkin tyttöjen ja poikien elämäntavoissa, asenteissa, arvoissa ja maailmankuvissa on eroja. Tyttöjen ja poikien elämäntapa ja käyttäytymisnormit samanlaistuvat Noin joka neljäs tyttö tupakoi päivittäin. Eurooppalaisessa vertailussa suomalaiset tytöt ovat tasaarvoisempia tässäkin suhteessa kuin muissa maissa. Esimerkiksi Baltian maissa ja muissakin entisissä sosialistisissa maissa näkyvät vielä tyttöjen tiukat käyttäytymisnormit ja vanhempien silmälläpito. Pohjoismaissa taas tytöt ja pojat pyritään kasvattamaan tasa-arvoisesti ja tytöille ei aseteta yleensä tiukempia sääntöjä kuin pojille. Se näkyy tilastoissa esimerkiksi sukupuolikäyttäytymistä kuvaavissa luvuissa. WHO:n vuoden 2000 tilaston mukaan suomalaisista alle 15-vuotiaista tytöistä 30 prosenttia ja 23 prosenttia pojista oli ollut sukupuoliyhteydessä. Esimerkiksi Latviassa tyttöjä rajoittava kasvatus näkyy siinä, että siellä 36 prosenttia alle 15-vuotiaista pojista ja vain 19 prosenttia tytöistä oli ollut sukupuoliyhteydessä saman tilaston mukaan. Tytöt juovatkin Suomessa vahvaan humalaan useammin kuin pojat. Vähintään neljä kertaa elämänsä aikana vahvassa humalassa olleita suomalaisia alle 15- vuotiaita tyttöjä oli 37 prosenttia ja poikia 34 prosenttia. Latviassa luvut olivat 25 prosenttia pojista ja 6 prosenttia tytöistä. Tupakointia siellä harrasti päivittäin samanikäisistä pojista 27 prosenttia ja tytöistä 12 prosenttia. Suomen Gallupin toteuttama kysely vuodelta 2000 osoittaa, että naiset asennoituvat huumeisiin miehiä tiukemmin. Naiset ovat miehiä enemmän huolissaan huumeiden käytöstä ja vaativat rangaistuksiakin hanakammin kuin miehet. Myös tyttöjä on huumeiden käyttäjissä. Myös tytöt elävät televisiosarjojen ja uutisten väkivaltaisessa maailmassa ja heilläkin väkivallan ja tappamisen vääryys saattaa hämärtyä. Tytöt eivät onneksi hyväksy väkivaltaa samalla tavalla kuin pojat. Toisaalta tyttöjen väkivalta on erilaista kuin poikien. Tämän osoittaa esimerkiksi väkivaltaisen käyttäytymisen hyväksyntää tutkinut Teksasin yliopiston käyttäytymistieteen professori Alfred McAlisterin asenneselvitys, jossa oli mukana nuoria amerikkalaisia ja eurooppalaisia Suomesta, Virosta, Romaniasta ja Venäjältä. Tulosten mukaan kaikissa tutkimukseen osallistuneissa maissa pojat hyväksyivät sodan tyttöjä yleisemmin. Pojat suhtautuivat esimerkiksi tappamiseen omaisuuden puolesta hyväksyvämmin kuin tytöt. Tulokset osoittavat tyttöjen ja poikien asenteellisia eroja. 11

Jälkimaterialistiset tytöt Yleensä tyttöjen arvot ovat "pehmeämpiä" kuin poikien. Pojat ovat materialistisempia arvoissaan kuin tytöt. Sukupuoleen liittyvät asenne- ja arvoerot ovat kansainvälisiä. Sukupuoli erottelikin selkeimmin väkivaltaan suhtautumista myös edellä kuvatussa tutkimuksessa. Onkin kysyttävä, mikä on kasvatuksen ja mikä biologian tulosta? Entä mikä on kodin, koulun, ystävien, massaviihteen ja joukkotiedotuksen tai erilaisten nuortenkulttuurien vaikutus nuorten asenteisiin? Pitkittäistutkimukseni osoittaa poikien lukevan seikkailu- ja sotakirjoja kun taas tytöt ovat kiinnostuneempia rakkaustarinoista. Samoin elokuvien ja videoiden katselussa ja jopa musiikkimaussa tytöt ja pojat erosivat toisistaan. Tytöt ovat uskonnollisempia kuin pojat. Uskonto on tärkeää enemmistölle tytöistä (56,9 %) mutta vain neljännekselle pojista ( 24,3 %). Usko kirkon opettamaan Jumalaan on tytöillä yleisempää samoin kuin usko Jeesukseen, Pyhään Henkeen ja suojelusenkeleihin. Tytöt pitävät seurakuntien tilaisuuksia ja rippikoulua tärkeämpänä kuin pojat. Tytöt rukoilevat myös poikia useammin. Omakohtainen herätyskokemuskin on heillä yleisempää kuin pojilla. Tyttöjen suurempaa uskonnollisuutta eivät varmastikaan selitä biologiset syyt vaan lähinnä kulttuuriset ja sosiaaliset. Voidaan kyllä olettaa, että tytöillä on taipumus ajatella asioita henkisemmin ja vähemmän rationaalisesti ja tunteenomaisemmin kuin pojilla. Oman voimattomuutensa tunnustaminen voi esimerkiksi kasvatuksen vaikutuksesta olla pojille hävettävää ja epämieluista. Voidaan kysyä myös lapsi- ja nuorisotyön merkitystä. Vaikuttaako eroihin se, että enemmistö esimerkiksi opettajista ja kerho-ohjaajista on naisia. Tyttöjen kiinnostus on suurempaa myös vieraisiin uskontoihin ja paranormaaleihin ilmiöihin. Selvä tyttöjen ja poikien välinen ero oli kiinnostuksessa astrologiaan. Horoskooppien lukeminen on hyvin yleistä tyttöjen keskuudessa. Niitä ei edes ole poikien lukemissa lehdissä toisin kuin naistenlehdissä, joita tytöt lukevat. Nuorten lukemisaktiivisuus on yleensä vähentynyt, poikien kohdalla vielä enemmän kuin tyttöjen. Selityksenä tähän on pidetty poikien ja nuorten miesten suurempaa kiinnostusta tietokonepeleihin ja -ohjelmiin kuin lukemiseen. Tytöt katsoivat myös vähemmän televisiota ja videoita. Pojat uskovat useammin ufoihin ja noitiin. Ehkäpä nämä ovat "miehisempiä" alueita: ufot sivuavat tekniikkaa, noituus puolestaan kuuluu esimerkiksi fantasia- ja kauhuelokuvien maailmaan, jossa on myös haltijoita, aaveita ja kummituksia, joihin pojat uskovat useammin kuin tytöt. Kiinnostuksessa saatananpalvontaan ja itämaisiin taistelulajeihin, kuten aikidoon, karateen ja judoon, erot sukupuolten välillä eivät ole mitenkään merkittäviä. Sukupuolten välisiä eroja voidaan selittää tyttö- ja poikakulttuuriin liittyvillä eroilla. Poikien kulttuurituotteet sisältävät jännitystä ja tekniikka. Science fiction kirjallisuudessa esiintyy vieraita toisilta planeetoilta. Poikien on varmasti helpompi sanoa uskovansa ufoihin kuin suojelusenkeleihin, jotka liittyvät enemmän tyttökulttuuriin. Jo pienet tytöt keräävät ja vaihtavat enkelien kuvia keskenään, pojat taas leikkivät avaruusolennoilla. 12

Tyttökulttuurit ja tyttöjen ihanteet Mistä tytöt löytävät tänä päivänä ihanteensa ja hyvän ihmisen mallin itselleen? Onko se Raamatun neitsyt Maria, Norjan Mette Maarit, Kauniiden ja Rohkeiden Taylor, rockvideoiden Madonna, Spice Girlsin tytöt tai vaikka uutisten esille nostamat luonnonsuojelijat tai kettutytöt ja muut eläinaktivistit? Eri tilanteissa nämä kaikki saattavat olla nuorelle tytölle hyvän ihmisen mallina samalla tavalla kun nykytytöllä on useita rooleja. Näistä osa on julkisia, kuten koululaisen tai partiolaisen roolit, tai yksityisiä kuten tyttöystävän rooli. Näissä rooleissa hänellä saattaa olla myös tilannekohtaisia arvoja ja moraaleja. Yhden arvomaailman ja moraalin sosiaalistaminen ei näin ollen näytä enää tärkeältä. Myös tyttöjen kasvatuksessa korostetaan enemmän vapautta ja joustavuutta kuin moraalisääntöjä, joiden katsotaan tukahduttavan lasta. Tytöille onkin sysätty suuri vastuu oman moraalinsa kehittämisestä ja omista arvoistaan. (Vrt. Bauman Z. 1995). Emme voi luottaa enää siihen, että tytöt tietäisivät, mikä on oikein ja mikä väärin. Tytöt on ympäröity erilaisilla naiseuteen liittyvillä odotuksilla, ihanteilla, mainoksilla ja kulttuurituotteilla. Tässä maailmassa on vaikea löytää omaa identiteettiään, omia arvoja ja moraalia. Tyttökulttuuri saattaa antaa tytöille enemmän aikuistumisen rakennusaineita kuin koti ja vanhemmat. Tutkijana vierastan kyllä tyttökulttuuri-käsitettä, varsinkin sen yksikkömuodossa. Se on osa nuorisokulttuureja. Amerikasta tulivat 1950-luvulla suurkaupunkien katujen omia lakejaan noudattavat poikien jengikulttuurit yhtä hyvin kuin huumekulttuurit. Näissä tytöillä oli sivuosa. Tyttökulttuureissa tytöt ovat pääosassa ja siksi ne ovat tärkeitä. Eläintensuojelijoiden, kettutyttöjen, kirpputorikierrättäjien ja Spice Girls tyttöjen ja muiden kulttuurit, elämäntavat ja arvot ovat erilaisia. Ne poikkeavat myös skinipoikien tai tietoverkkosurffaajanörttien alakulttuureista. Moniin alakulttuureihin yleensä katsotaan liittyvän yhteiskunnalle vaarallisia aineksia: huumeita, seksiä, väkivaltaa, anarkiaa, rikollisuutta jne. Niitä löytyy myös tyttöjen kaupallisista kulttuureista, joita tuotetaan paljolti aikuiskulttuurien ehdoin. Tiedämme hyvin vähän esimerkiksi mitä nuoret tytöt imuroivat internetistä ja miten se vaikuttaa heidän kasvuunsa naisina? Internetin lisäksi muut sähköiset viestimet, sanoma- ja aikakauslehdet ottavat tyttökulttuurit huomioon tytöille suunnatuissa ohjelmissaan ja palstoillaan. Tytöille on omaa musiikkia, elokuvia, ajanvietekirjallisuutta, omia lehtiä jne. Kansainvälisten tyttöjen populaarikulttuurin ilmiöt ovat vakiintuneet nuorten tyttöjen elämässä. Katsomuksesta on kysymys muun muassa nuorten eläinaktivistityttöjen kohdalla. Eläinten oikeuksien huomioonottaminen elämäntapana on osa nuoren oman elämän hallintaa. Voimme ymmärtää, että tytöt muodostavat kuvaa roolistaan ja asemastaan maailmassa oman ekologisen ideologiansa kautta. He kokevat oman identiteettinsä, minänsä ja sen jatkuvuuden osana luontoa ja kaikkea elämää. Maailmanhahmottamistapa motivoi tytön toimintaan eläinten puolesta. Tytöt etsivät merkitystä ja tarkoitusta elämäänsä, ja löytävät sen esimerkiksi ympäristönsuojelusta, ja se tuo heille tyydytystä ja onnea. Eri sukupolvien ja yksilöiden maailmankuvat ja -katsomukset ovat kuitenkin ristiriidassa keskenään. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että kettutyttöjen onni luo onnettomuuden kokemuksen kettujen tarhaajille. Tyttöjen aikuistuminen Tytöt muuttavat lapsuudenkodistaan aikaisemmin kuin pojat. He avioituvat tai muuttavat avoliittoon tai itsenäiseen sinkkuelämään nuorempina kuin pojat. He pitävät riippumattomuutta vanhemmista tärkeänä. Tyttöjen opiskelu- ja ammatinhankkimismotivaatio on yleensä korkeampi kuin poikien. Laman aikana 19-22-vuotiaille tutkimukseni tytöille löytyi paremmin töitä tai heille kelpasivat pät- 13

kätyöt useammin kuin pojille. He työskentelivät keittiöapulaisina, tallentajina, kotiavustajina, sihteereinä, toimistoavustajina, kouluavustajina, päivähoitajina, harjoittelijoina päiväkodeissa, päiväkotiavustajina, iltakassana, apteekin teknisenä avustajana, laskujenkäsittelijöinä, toimitusharjoittelijoina, tarjoilijana. Pojat olivat kuorma-autonkuljettajina, varastomiehinä, painajina, leipureina, puolustusvoimissa. Tyttöjen ammattitoiveet olivat yhä hyvin sukupuolisidonnaisia. Enemmistö tytöistä tähtäsi hoito- ja opetustehtäviin, joita on perinteisesti pidetty naisille sopivina tehtävinä. Tytöille työpaikan vakinaisuus ei ollut yhtä tärkeää kuin pojille. He olivat myös valmiimpia muuttamaan muualle työn tai koulutuksen vuoksi. Nuoret naiset ovat myös nuoria miehiä useammin muuttaneet pois Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asutuilta alueilta. Näin monien perifeeristen maaseutualueiden sukupuolirakenne on vääristynyt selvästi miesvaltaiseksi. Lahjakkaiden, aktiivisten ja koulutettujen tyttöjen poismuutto on kurjistanut ja yksipuolistanut maaseutukyliä. Maaseutuelämä on siten saanut kehittymättömän, taantumuksellisen ja vanhanaikaisen imagon, joka ei ole omiaan houkuttelemaan nuoria naisia. Lama vaikutti tyttöjen asenteisiin ja arvoihin Tytöille itsenäistymisen ja aikuistumisen kysymykset olivat selvästi keskeisiä ja vaikeita laman vuosina. Toimeentulo ja onnellisuus askarruttavat heitä vähemmän taloudellisen kasvun vuosina (1995-96). Poliittisissa kysymyksissä, kuten suhtautumisessa viidennen ydinvoimalan rakentamisesta maahamme näkyi muutoksia ja eroja. Vuonna 1989 suurin osa tytöistä (65 %) ei kannattanut sitä ja lähes puolet pojista taas kannatti (47 %). Asenne muuttui hieman suopeammaksi laman vuosina, mutta vastustajia tytöissä oli vieläkin yli puolet (59 %). Poikien keskuudessa kannattajien määrä oli kasvanut (59 %). Sekä poikien että tyttöjen asenteet muodostuivat jyrkemmin vastustaviksi ydinvoimaa kohtaan taloudellisessa noususuhdanteessa (1995-96), jolloin 70 % tytöistä vastusti ja kannattajia poikienkaan keskuudessa oli enää kolmannes (33 %). Pojat perustelivat ydinvoiman kannatustaan työllisyys-, kilpailukyky- ja saasteettomuusnäkökohdilla. Pojatkaan eivät nähneet enää ydinvoimalan rakentamisella olevan yhteyttä työllisyyden ja kilpailukyvyn paranemiseen samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tytöt taas perustelivat kielteistä asennoitumistaan ydinvoimaan sen tuntemattomilla vaikutuksilla tuleville sukupolville. Tytöt ottivat huomioon lapset ja lapsenlapsetkin. Tytöt pitivät (1989 ja 1992) talouskasvua ympäristöuhkana poikia enemmän, mutta talouden parannuttua näkemyserot sukupuolten välillä olivat poistuneet. Seurantatutkimus osoitti tyttöjen asenteiden ulkomaalaisia kohtaan muuttuneen jyrkemmiksi laman vuosina. Myös kehitysapua ulkomaille ei haluttu lisätä, kun avun tarve kasvoi kotimaassa. Tutkimus osoittaa, että lamalla oli vaikutus tyttöjen asenteisiin ja arvoihin. Yleensä tyttöjen arvot olivat "pehmeämpiä" kuin poikien. Tytöt suhtautuvat esimerkiksi poikia ymmärtävämmin pakolaisia ja aseistakieltäytyjiä kohtaan. Yhteistä tytöille ja pojille näyttää silti olevan epäluottamus politiikkaa ja poliittisia puolueita kohtaan. Tutkimukseni nuorten arvoista toi esille, että nuorilla tytöillä ja pojilla ei ole selkeitä ydinarvoja. Asennemittarilla löytyi suvaitsevia kristilliseen arvomaailmaan nojaavia humanistinuoria, konservatiivisia isänmaallisia traditionalisteja ja yhteiskuntaan ja sen eri laitoksiin perin kriittisesti suhtautuvia individualisteja. (Ks. liite 2.) 14

Lamasta selviytymisen vuosina (1995-96) vertailututkimuksena nuorilta kerätyn aineiston perusteella heidät voitiin jakaa viiteen erilaiseen ryhmään asenteiden ja arvojen mukaan. Näiden ryhmien nuorilla on myös maailmankuvallisia eroja. (Ks. liite 3.) Humanistit ja tasa-arvonkannattajat suosivat naisjohtajia ja heidän mielestään elinkeinoelämän ja teollisuuden tärkeissä tehtävissä pitäisi olla enemmän naisia. Heidän mielestään työssäkäynti on naiselle yhtä tärkeää kuin miehellekin, sillä sekä miehen että naisen tehtävänä on yhdessä ansaita rahaa ja huolehtia kodista ja perheestä. Heidän mielestään sukupuolten välisestä tasa-arvosta ei puhutakaan liikaa. He ovat myös monikulttuurisia ja olisivat esimerkiksi valmiita pistämään lapsensa kouluun, jossa puolet olisi eri rotua. Humaanisuus näkyy myös esimerkiksi siinä, että heidän mielestään jokaisella ihmisellä pitää olla vapaus elää haluamallaan tavalla. Näistä enemmistö oli tyttöjä. Konservatiiviset traditionalistit, joista enemmistö oli poikia, eivät hyväksyneet avioeroja. Heidän mielestään perinteisiä arvoja ei myöskään kunnioiteta tarpeeksi. He kaipasivat vahvoja johtajia, jotka laman jälkeen kykenevät palauttamaan yhteiskuntaan kurin, järjestyksen ja oikeiden arvojen kunnioituksen. Arvoiltaan ja maailmankuvaltaan vihreät olivat enimmäkseen tyttöjä. He eivät suosineet ydinvoimaa. Heidän mielestään ydinvoiman käytöstä on luovuttava silläkin ehdolla, että elintaso sen seurauksena laskisi. Heidän mielestään aineellista elintasoa ei tulisikaan pyrkiä nostamaan, sillä heistä taloudellisen hyvinvoinnin kehittäminen vielä korkeammalle tasolle lisää ihmisten henkistä pahoinvointia. He ovat myös kriittisiä tieteen ja teknologian kehityksestä, joka on nousemassa heidän mielestään ihmisen palvelijasta ihmisen herraksi. Omasta elintasostaan he ovat valmiita tinkimään saaste ja - ympäristöongelmien vähentämiseksi. Tytöt olivat ylipäätään selvästi kriittisempiä kuin pojat. He pohtivat ovatko tiede ja tekniikka olleet ihmisille ja maapallolle hyväksi, ovatko ihmiset tulleet tasa-arvoisemmiksi vai ovatko ympäristöongelmat vain kasvaneet samoin kuin ihmisten köyhyys. Valinnan vapaus tärkeää Tytöille valinnan vapaus on tärkeää. Jo heitä edeltäneitä suurten ikäluokkien naisia on sanottu tasaarvoisiksi ja suvaitseviksi. Heistä alkoi laajempi ekologisten kysymysten pohdinta ja toiminta, aktiivisuus rauhanliikkeissä, kansalaisoikeuksien korostaminen ja naisliikkeen kehittäminen. Kriitikot ovat moittineet heitä perheen ja auktoriteettien hylkäämisestä, rikollisuuden lisääntymisestä, huumeiden käytöstä ja monesta muusta pahasta. Suurten ikäluokkien naisia voidaan pitää narsistisina ja jopa ahneina. Heillä oli erilaisia uravaihtoehtoja, heidän aikanaan sukupuoliroolit olivat muuttuneet, he muodostivat uusia perhemuotoja, he vapautuivat seksuaalisesti, he valitsivat aikaisempia kanssasisariaan vaihtoehtoisempia elämäntyylejä. He olivat tekniikan kehityksen ja liikkumisen lisääntymisen myötä tulleet myös kansainvälisemmiksi kuin aikaisemmat sukupolvet. He ovat eläneet kuitenkin myös pettymysten ja illuusioiden romahtamisen aikaa: sodat jatkuvat huolimatta rauhanliikkeistä, rauhanmarsseista tai kukkaiskansan lauluista, korruptio rehottaa, vaikka sitä vastaan on taisteltu ja materiaaliset odotukset jatkuvasta taloudellisesta kasvusta ovat romahtaneet. Nykytytöille ei tätä soisi. Vuoden 1995 aikana julkisuuteen tulivat idealistit ns. "kettutytöt". 19- vuotiaat Mia ja Minna "vapauttivat" keväällä 1995 pohjanmaalaisista turkistarhoista sinikettuja. Teko ei jäänyt ainoaksi. Tapauksia voidaan kauniisti selittää kansalaistottelemattomuudeksi. Oikeuden tekoon antaa mielestäni maailmankuva, jota kutsun "vihreäksi". "Vihreässä" tai ekologisessa maailmankuvassa tärkeätä on tuotannon ja kulutuksen ympäristöystävällisyys. Vihreän maailman- 15

kuvan takana voidaan olettaa olevan uudenlainen luonnon ja ihmisen suhteen määrittäminen. Esimerkiksi kettutyttöjen suhtautuminen eläimiin ei ole välineellistä vaan pikemminkin sosiaalista ja eettistä. Eläimet ovat ihmisiin verrattavia ystäviä, joiden elinolojen puolesta ollaan valmiita asettumaan vaikka lakeja vastaan. Vihreän maailmankuvan ideologisina lähtökohtina voidaan pitää environmentalismia ja ekosentrismiä. Tässä maailmankuvassa tärkeää on luontosuhde ja ne merkitykset, joita annetaan luonnolle ja ihmisille. Vihreän maailmankuvan mukaan ihmisellä ei ole etuoikeutta luontoon ja sen eliöihin nähden. Luonnolla on hänelle itseisarvo: ekologian kaikki osat ovat samanarvoisia (vrt. Linkola 1989). Esimerkiksi eläimillä on oikeus omaan elämään ja luontaiseen käyttäytymiseen. Tällainen maailmankuva ohjaa ihmistä suojelemaan luontoa ja ottamaan sen huomioon kaikessa käytöksessään. Kouluissa vegetaristit ja vegaanit ovat yleensä tyttöjä. Kasvissyönti on heille keino vähentää eläinten kärsimystä ja ekosysteemien tuhoutumista. Nuorten kettujen vapauttajien ja kettutarhaajien maailmankuvat poikkeavat epäilemättä toisistaan. Tytöt kansalaisina Kansalaisuutta voidaan ilmaista monin tavoin, eivätkä kaikki tavat vastaa sovinnaista käsitystä aktiivisesta kansalaisesta. Suomalainen esimerkki tästä ovat "kettutytöt", jotka vapauttivat eläimiä surkein seurauksin: satoja kettuja kuoli niiden karattua luontoon. Oikeudessa tytöt ilmoittivat pitävänsä toimiaan oikeutettuina ja että kymmenen vuoden kuluttua Suomessa olisi voimassa kettutarhauksen kieltävä laki. Nythän lakia jo puuhataan Ruotsiin. Näitä nuoria tyttöjä koskeva tapaus saa minut pohtimaan, kenen oikeuksista me puhumme, kun me puhumme esim. kansalaisoikeuksista: kansalaisten oikeuksista vai eläinten oikeuksista, vai laajemmin koko eliömaailman oikeuksista. Kettutytöt osoittivat omalla tavallaan aktiivisuutta kansalaisina. Toimiensa kautta he heijastivat omaa henkilökohtaista ja vaihtoehtoista vastuutaan luonnonsuojelusta. Monille tytöille on kehittynyt sosiaalinen vastuu toimia ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin puolesta (he ilmaisevat sitä toimimalla esim. vaihtoehtoliikkeissä, kuten Greenpeace, Eläinten vapautusrintama [Animal Liberation Front] tai People for Ethical Treatment of Animals). Monet tytöt tekevät myös vapaaehtoistyötä, jolla he ilmaisevat vakaumustaan. Vanhemmat ihmiset saattavat ajatella, että nämä nuoret tytöt eivät kunnioita lakia. Ehkä he ovatkin muuttamassa lakeja. Ehkä he myös muuttavat kansalaisen käsitettä niin, että poliitikot tai ne, joilla on valtaa, hyväksyvät laajemman individualismin ja vaihtoehtoiset arvot? Kansalaisuutta voi ilmaista monin tavoin. Yksi taso käsittää opettajat ja vanhemmat ja toinen nuoret itse. Puhumisen tytöistä eduskunnassa pitäisi saada meidät pohtimaan tyttöjä kansalaisina ja kansalaisuuskäsitystä. Kenen kansalaiskäsityksestä oikein puhumme: opettajien, vanhempien, viranomaisten vai tyttöjen itsensä (esim. kettutyttöjen)? Tarvitaan enemmän tutkimusta siitä, miten tytöt kokevat itsensä kansalaisina omassa maassaan, Euroopassa tai maailmankansalaisina. Lopuksi kuvaan erään nuoren individualistitytön kehittymistä naiseksi: Liisa on kotoisin pääkaupunkiseudulta. 19-vuotiaana hän työskenteli laboranttina. Liisa kuuluu siviilirekisteriin. Hän elää avoliitossa ja hänellä on yksi lapsi. 19-vuotiaana tyttönä Liisa vietti vapaa-aikaansa mieluiten ystävien kanssa kaupungilla ja ravintoloissa. Nyt hänen vapaa-aikansa kuluu kotona, joskus hän käy kavereiden luona tai leffassa. Hän lukee usein sarjakuvia, päivälehtiä, aikakauslehtiä ja romaaneja. Kotiin hänelle tulee Kotivinkki-lehti. Televisiosta hän seuraa usein uutisia ja asiaohjelmia ja säännöllisesti urheiluohjelmia. Lukemis- 16

taan kirjoista oli hänelle jäänyt mieleen parhaiten 19- ja vielä 22-vuotiaanakin Tuntematon sotilas. Mieluiten hän kuuntelee rauhallista musiikkia. 19-vuotiaana Liisa pohti "miten oppisi elämään ihmisten kanssa sovussa loukkaamatta ketään". Nyt häntä on v iime aikoina erityisesti askarruttanut, osaako hän toimia oikein tyttärensä kanssa ja se, mitä "tyttären päässä liikkuu ja kuinka paljon se ymmärtää jo". Hän kertoo pelkäävänsä, että tytär kuolee tai otetaan pois häneltä tai että mies jättää hänet. 19-vuotiaana hän pelkäsi, että "mä petyn elämään, että kaverit jättää ja jään yksin". Illalla juuri ennen nukahtamista häntä vaivasi 19-vuotiaana "mix ei sitä osaa enää rakastaa niinkuin ennen", 22- vuotiaana taas, "miten saada sujumaan intiimi kanssakäyminen miehensä kanssa". Hän iloitsee siitä, että hänellä "on tytär, koti ja mies ja että aurinko paistaa vieläkin". Lapsuus oli Liisalle ihanaa, kun taas nuoruus toi paljon pettymyksiä. Aikuisuus tuntuu hänestä joskus vaikealta. 22-vuotiaana tärkeimmiksi seikoiksi elämässään hän mainitsee lapsen, miehen ja kodin. 19-vuotiaana hän piti tärkeimpinä asioina ystäviä, työpaikkaa ja alkoholia. Parhaimpana asiana elämässään hän piti aiemmin sitä, "että osaa unohtaa, tyhjentää mielensä", nyt tytärtään. Vaikeimpana asiana hän piti 19-vuotiaana miehiä ja nyt sitä, ettei aina osaa tehdä kaikkea, koska "ku mä en halua IKINÄ epäonnistua, enkä mä halua että kukaan tulee sanomaan mulle et mä en osaa". Rakkaus on hänelle tärkein asia maailmassa. Ydinvoima on hänestä oikein, pakolaiset ovat "ihan kivoja, kun eivät tulis tänne". Politiikkaa hän kuvaa paskanjauhamiseksi suurella palkalla. Politiikkaa ja poliitikkoja hän pitää kielteisenä ilmiönä, koska "ne ei puhu samaa kieltä ku me". Hän luulee äänestävänsä seuraavissa vaaleissa "ku se on niinku kansalaisvelvollisuus". Puolueista häntä kiinnostaa lähinnä keskusta. 19-vuotiaana hän oli kiinnostunut vasemmistopuolueista, koska "mä en oo eikä must tuu porvaria eikä mitään kukkaislasta". Mikään puolueista ei aja hänen mielestään nuorten ja nuorten perheiden asemaa. Hän toteaa puolueiden ajavan "vaan omia asioitaan ja sellasten 50-vuotiaiden ja suurituloisten asioita" Liisa saattaisi olla joku teidän tutuistanne. Mutta tunnette myös hyvin erilaisia tyttöjä ja nuoria naisia. Niitä on ollut myös tutkimuksessani. Onko siis väittämä, että tytöt ovat romanttisia faktaa tai fiktiota? Ainakin heillä on mahdollisuus olla romanttisia, jos sitä haluavat. Samaa mahdollisuutta toivon myös pojille. Aiheesta enemmän: H. Helve: Nuorten maailmankuva. Seurantatutkimus pääkaupunkiseudun erään lähiön nuorista. Helsingin yliopiston uskontotieteen jaoston toimitteita 4, 1987, 294 sivua + liitteet. H. Helve: The Formation of Religious Attitudes and World Views: A Longitudinal Study of Young Finns. Julkaisussa Social Compass 38 (4), 1991, Sage Publications, s. 373-392. H. Helve: Tyttöjen kriittinen maailmankuva. Teoksessa Letit liehumaan. Tyttökulttuuri murroksessa (toim. Sari Näre ja Jaana Lähteenmaa). Tietolipas 124. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Tampere 1992, s. 246-256. H. Helve: A Comparative Study of Attitudes and Values of Young Finnish Women. Teoksessa Fragments of Reality: Insights on Women in a Changing Society (toim. I. Trapenziere ja S. Kalnina). Riga 1992, s. 87-93. H. Helve: The World View of Young People. A Longitudinal Study of Finnish Youth Living in a Suburb of Metropolitan Helsinki. Annales Academiae Scientiarum Fennicae, Ser. B, Tom. 267. Helsinki 1993, 347 sivua. 17

H. Helve: Nuoret humanistit, individualistit ja traditionalistit. Allianssi ry, Nuorisotutkimusseura ry. Jyväskylä 1993, 192 sivua. H. Helve: Socialization of attitudes and values among young people in Finland. Julkaisussa Young. Nordic Journal of Youth Research, Vol.1, No 3, 1993, s. 27-39. H. Helve: The development of religious belief systems from childhood to adulthood: A longitudinal study of young Finns in the context of the Lutheran church. Teoksessa Belief and unbelief. Psychological perspectives. Jozef Corveleyn & Dirk Hutsebaut (toim.). International Series in the Psychology of Religion. Amsterdam - Atlanta, GA 1994, s. 63-86. H. Helve: The role of religion in postmodern society. A longitudinal study of the values of contemporary young Finns. Julkaisussa Temenos 30, 1994, s. 81-93. H. Helve: The formation of a world view and the religious socialization of young people. A longitudinal study among Finnish youth. Julkaisussa JET, Journal of Empirical Theology, 8, 2, 1995, s. 39-57. H. Helve: "Ystävämme kettu" ja uusi maailmankuva. Teoksessa Näin nuoret. Näkökulmia nuoruuden kulttuureihin. Leena Suurpää & Pia Aaltojärvi (toim.). Tietolipas 143, Suomalaisen kirjallisuuden seura. Pieksämäki 1996, s. 74-94. H. Helve (toim.): Arvot, maailmankuvat, sukupuoli. Yliopistopaino, Helsinki 1997, 186 sivua. H. Helve: Perspectives on social exclusion, citizenship and youth. Teoksessa Youth, Citizenship and Social Change in a European Context (toim. J. Bynner, L. Chisholm ja A. Furlong). Ashgate Publishing Ltd 1997, s. 228-233. H. Helve: Arvojen muutos ja maailmankuva. Teoksessa Muutoksen sosiologia. Yle-Opetuspalvelut, Jyväskylä 1998, s. 196-206. H. Helve: Uskonto, muuttuva maailma ja nuorten maailmankuvat. Teoksessa Katja Hyry ja Juha Pentikäinen (toim.) Uskonnot maailmassa, WSOY Porvoo 1999, s. 269-282. H. Helve: "What happened to Young 'Humanists', 'Individualists', and 'Traditionalists'? A Comparative Study of Changing Value-worlds of Young People in the Framework of Postmodernity." Teoksessa Vesa Puuronen (toim.): Youth in Everyday Life Contexts. Psykologian tutkimuksia - Psychological reports N:o 20. University of Joensuu 1999, s. 48-66. H. Helve: Multiculturalism and values of young people, 9 sivua. DISKUS WebEdition. DISKUS Vol. 5 (1999). http:www.uni-marburg.de/fb03/religionswissenschaft/journal/diskus/helve.html H. Helve: Qu'est-il arrivé aux jeunes "humanistes", "individualistes" et "traditionalistes" en Finlande? Julkaisussa AGORA débats/jeunesses No 17. L'Harmattan 1999, s. 107-118. H. Helve: The Implications of Postmodernism for World View Research. Teoksessa "Ethnography is a Heavy Rite. Studies of Comparative Religion in Honor of Juha Pentikäinen". Religionsvetenskapliga skrifter No 47. Åbo Akademis tryckeri, Åbo 2000, s. 101-123. H. Helve (toim.): Rural Young People in Changing Europe. Comparative Study of Living Conditions and Participation of Rural Young People in Estonia, Finland, Germany, Italy and Sweden. Hakapaino Oy, Helsinki 2000, 282 sivua. H. Helve: The formation of gendered world views and gender ideology. Julkaisussa Method & Theory in the 18

Study of Religion. Journal of the North American Association for the Study of Religion. Vol. 12 (2000), 1/2. H. Helve: Reflexivity and Changes in Attitudes and Value Structures. Teoksessa H. Helve ja C. Wallace (toim.) Youth, Citizenship and Empowerment. Ashgate Publishing Ltd, s. 201-218. 19

Liite 1. Vertailututkimus nuorten asenteista ja arvoista. Tutkimusvaiheet ja menetelmät 1989 Tutkimusvaihe 1. 16-19-vuotiaita Menetelmät: 1992 Tutkimusvaihe 2. Seurantatutkimus 19-22-vuotiaita Menetelmät: 1995-96 Tutkimusvaihe 3. Vertaileva tutkimus 16-19-vuotiaita Menetelmät: 123 tyttöä, 117 poikaa (n = 240) Kyselylomake tutkittaville Sana-assosiaatio- ja lauseentäydennystehtävät Yksilö- ja ryhmähaastattelut (videoitu) Asennetestit 93 tyttöä, 72 poikaa (n = 165) Kyselylomake tutkittaville Sana-assosiaatio- ja lauseentäydennystehtävät Asennetestit 228 naista, 229 miestä (n = 457) Kyselylomake tutkittaville Sana-assosiaatio- ja lauseentäydennystehtävät Asennetestit 20